Lasten kanssa reissussa

Lasten kanssa reissaaminen on ihan hirveen erilainen kokemus kuin reissaaminen lapsettomana aikuisena, joten ei sinänsä ihme, että ootte ihan hirveesti toivonu siitä aiheesta postausta. Siinä missä ennen saatettiin kulkea tuntitolkulla omien fiilisten mukaan, käydä kivoissa ravintoloissa syömässä ja istumassa iltaa jossakin mukavilla terasseilla tai drinkkibaareissa, nyt on päivät hyyyyvin erilaisia näiden kahden kanssa reissatessa.

Eniten reissuja sanelee kyllä tietynlainen rutiini, jota lapset tarvitsevat ja erityisesti nukkumaanmenoajat. Jos ennen tuli usein pysyttyä valveilla puolenyön paremmalle puolelle, niin nykyisin hotellissa ollaan lähes poikkeuksetta ihan viimeistään 20 ja sekin on jo aika siinä ja tässä, että menikö yli. Ennen Dante nukkui aina päivällä päiväunet 2-3 h ja ne hän on nukkunut alle 2-vuotiaana melkeinpä missä vaan rattaissa ollessaan, mutta viimeisen vuoden ajan on pitänyt melkeinpä päästä hotellille välitorkuille, jos mieli antaa lapsen nukkua. Ja jos lapsi ei nukkunut, niin ilta ei ollut kyllä kellekään kivaa. Nyt on taas vähän sellainen tilanne, että lapset on tavallaan samassa synkassa, nimittäin Dante ei enää nuku päikkäreitä kuin nähtävästi satunnaisesti, ehkä kerran viikossa tai jos satutaan siihen aikaan päivästä olemaan pidempi pätkä autossa, niin sitten tulee vielä uni. Niin paljon kuin mä pelkäsin tätä päiväunien jättämistä Danten kohdalla, niin tää on käynyt yllättävän kivuttomasti. Tässä reissussa käytännössä ne on vaan jääneet pois ja samalla hänen nukkumaanmenonsa on aikaistunut niin, että on unilla 20 aikaan. Tätä ennen monen monta viikkoa hänellä saattoi 1-1,5h mennä nukahtamiseen tai uni ei tullut, mutta lepäsi sen ajan. Ja illalla sama juttu, vaikka menisi 20 nukkumaan, oli yleensä vielä sängyssään hereillä 21.30. Nyt on mennyt nukkumaan ennen 20 ja simahtanut heti.

Mutta tosiaan, päivää rytmittää hyvin vahvasti unet. Vauva nukkuu tällä hetkellä 3-4 päikkärit. Aamulla ja aamupäivällä kahdet lyhyet, päivällä pitkät ja alkuillasta yhet lyhyet. Jos nuo päivätorkut jää lyhyeksi, niin saattaa nukkua peräti viidet lyhyet. Se ei kyllä oo hankalaa, koska vauva nukkuu missä nyt ikinä nukkuu. Ekat päikkärit hän yleensä nukkuu vähän kuin jatkona yöunille muutenkin. Lapset herää yleensä 7.30 aikaan ja vauva on takaisin unilla viimeitään 8.30 mun kainalossa vietettyään ensin aamun ekan tunnin isin kanssa. Esim. tänään Mytty nukkui aamulla 45 min sillä aikaa kun mies oli salilla ja mä siivoilin. Sitten toiset lyhyet päikkärit mun sylissä aurinkotuolissa, kun en ees raaskinut siirtää vaunuihin vaan halusin pitää sylissä. Kolmannet unet tuli heti kun lähdettiin kaupungille liikkelle ja nukkui vaunuissa varmaan 2,5h. Neljännet unet tuli ennen päivällistä, ja ne kesti tasan 30 min. Vauva nukkuu niin iisisti kaikkialla rattaissa, liinassa tai sylissä, että sen mukaan ei tarvii päivää rytmittää. Ollaan rauhoitettu yöt, mutta päivisin nukkuu metelissä. Toki pyritään lähtemään pidempi automatka aina niin, että vauva just nukahtaa, koska autossa tuo ei viihdy. Ja jos ilta on venynyt pidemmäksi vaikka joinain päivinä, niin tyyppi on nukkunut kapalossa rattaissa yöunia ja on vaan siirretty sitten sänkyyn. Vauvan kanssa reissaaminen unien puolesta on tosi helppoa, ja muistan kun Danten kanssa esim. Prahassa käytiin ihanilla illallisilla ja kaveri nukkui vaunuissa. Toki vauvojakin on erilaisia nukkujia, mutta meillä tää on se meidän helppo osa. Taaperon kaa on selkeästi tärkeämpää se, ettei illat veny hirveesti, koska väsykiukku iskee helposti.

Majoituksetkin on muuttuneet. Olennaista on a) tila, b) sijainti ja meille myös jos mahdollista c) oma keittiö. En halua olla sidottu ruokailuaikoihin hotellin ruokiin ja muutenkin majoituksemme on useimmiten huoneistohotelli tai airbnb. Meillä lapset nukkuu eri huoneissa, etteivät herättelisi toisiaan. Siksi reissuunkin ollaan varattu huoneistoja, meillä on ollut melkein meidän kämpän kokoisia kämppiä täällä vuokralla, kun ollaan otettu kahden makkarin kämppiä. Lasten kanssa ”kotona” tulee vietettyä jonkin verran aikaa, koska he tarvitsevat sitä. Jos ennen lapsia saattoi säästää hotellivalinnalla, ”koska ei siellä muuta kuin nukuta”, niin varsinkin tällaisessa pitkässä reissussa kodinomainen rutiini ja tekeminen on meille tärkeitä. Aamupala syödään omaan aikaan, vanhemmat käy unille myöhemmin ynnä muuta sellaista. Mä sekoaisin jossain perus-hotellihuoneessa näiden kahden kanssa. Nyt on aamuisin lasten herätessä mies ottanut muksut hoitoon ja aamupalalle mun jatkaessa vielä unia, koska mun yöunet on ollu niin huonoja tän imetysrumban takia. Pienessä huoneessa oltais varmasti paljon väsyneempiä kaikki. Hintavammaksihan tämä tulee, mutta on sen arvoista. Myös sijainti on olennainen, sillä ei haluta viettää päiviä autossa tai siirtyessä paikasta toiseen, vaan on ihanaa, jos olennaisimmat päiväreissut on käveltävissä tai lähellä on paljon vaihtoehtoja, mitä tehdä. Jos ennen hotellia valitessa kattoi jotain tiettyjä speksejä, niin nyt haluaa hyvän uima-altaan ja leikkipaikan.

Lasten kanssa joka paikkaan lähtemiseen pitää varata rutosti enemmän aikaa, pakata enemmän mukaan ja varata eväitä, vaihtovaatteita ja ties mitä kaikkea. Aurinkorasvat pitää levittää, lempilelu ettiä sohvan alta, tutit ja tuttipullot valmistella jne. ”Karavaani kulkee” on lähes jokapäiväinen mun käyttämä termi. Meillä on matkassa kahdet rattaat, ja seisomalauta, jota on käytetty 0 kertaa, Joko Dante on kävellyt tai on mennyt Yoyoissa. Vauva kulkee vaunukopassa, missä voi olla masullaan välillä tai miten päin vaan. Liikkuminen lasten kanssa on hitaampaa, vaikka molemmat ois kyydissä. Joka paikassa pitää tsekkaa, että pääsee liikkumaan liuskoja yms. pitkin, eikä vaan lyhintä reittiä enää pääsekään menemään. Hissejä joutuu odottelemaan siellä sun täällä ja joutuu vähän kiertämään aina. Kannattaa siis aina varata liikkumiseen aikaa. Vauvalle meillä on rintareppu matkassa, ja vaihdellaan häntä repusta vaunuihin ja takaisin, koska ei vielä liian pitkiä aikoja oo musta hyvä pitää repussa. Hän kun viihtyy siinä ainoastaan kasvot menosuuntaan päin.

Lasten kanssa tietynlainen ennakoimattomuus on hankalaa. Vaipanvaihdon tarve voi osua yllättäen, taaperolle tulee pissahätä tai jotain muuta tapahtuu. You never know, jokainen päivä on erilainen. Nää meidän on onneks tosi reippaita ja iloisia matkustajia ja just eilen mä kävelin varmaan 20km (liioittelematta) päivän aikana, mikä kertonee kuinka pitkä päivä oli ja paljonko tehtiin. Hyvin molemmat kesti ja päivä oli oikein kiva.

Ehkä merkittävin ero kaikessa on se, mitä siellä lomalla voi ja jaksaa tehdä, lapset siis. Tänään käytiin pyörähtämässä Dubai Mallilla ja se on melko suoraan sellainen paikka, minne en jaksa mennä lasten kanssa kuin piipahtamaan maailman parhaalle froyolle tai kattomaan haita akvaariossa. Liikaa virikkeitä vauvalle väenpaljouden ja kaikkien valojen ja muiden muodossa, taaperolle taas paikoitellen epäkiinnostava. Toki megaiso akvaario ja näyttävä karkkikauppa kiinnosti, mutta ei kukaan tuonikäinen kai nauti ostoskeskuksessa pyörimisestä? Lapsen täytyy saada liikkua, mennä ja puuhata, ei istua rattaissa kattomassa kolttuja. Sinänsä ehkä ajoittain tulee sellainen olo, että vitsi ku pääsis rauhassa kiertelee kaupoille, mutta todellisuudessa mukana matkassa on joko vauva ja hänen ajoittain vaikeasti ennakoitavissa olevat tarpeet tai sitten tietää, että vauva kaipaa, jos toinen on isin kanssa hotellilla. Eilen kävimme illalla lasten jo nukkuessa Jennin kanssa pyörähtämässä Mallilla, ja toki voisin jättää lapset mieheni kanssa hotellille vaikka aamulla tai päivällä, mutta en minä malta. Ei siellä ole mitään niin kiinnostavaa, jos vaihtoehtona voin leikkiä lapsen kanssa uima-altaassa tai puuhailla jotain koko perheenä. Pariskuntana ei niin vaan mennäkään keikalle, esitykseen tai johonkin näytökseen. Perheloman aikataulut ja aktiiviteetit on hyvin erilaisia kuin mitä ennen meidän reissuissa oli.

Mun mielestä lasten kanssa reissaaminen on ihanaa! Siinä tulee vietettyä lasten kanssa ja perheenä aikaa tosi intensiivisesti sekä hyvässä että pahassa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei oo päikkyä ollut lainkaan ikävä. 24/7 ton porisevan papupadan kanssa on omanlaisensa kokemus 😀 Mutta en vaihtaisi kyllä mihinkään. On ihanaa kun voi näyttää erilaisia paikkoja ja juttuja lapsille ja kelien puolesta on aivan erilaisia mahdollisuuksia. Joka päivä pääsee uimaan ja vaikka uloslähtö on yks savotta, niin ei se oo helppoo talvisessa Suomessakaan tänikäisten kanssa ulkoilu. Kalliimmaksi tämä tulee lentojen ja majoitusratkaisujen myötä, ja voi olla, että joidenkin mielestä tämä ei ”anna” samalla tavalla, kun ei pääse tekemään moniakaan asioita. Toisaalta reissussa osaa mun mielestä arvostaa just sitä, ettei tarvii juosta siellä sun täällä, vaan päivän suunnitelma voi olla: Aamulla vähän huoneessa oloa sillä aikaa kun äiti tekee töitä, sitten altaalle ja ulkoilemaan, sitten lounaalle ja iltapäivällä vois suunnata tuohon lähialueelle fiilistelemään ympäristöä. Siinäpä se. Siksi tykkään lasten kanssa reissata aina vähän samoihin paikkoihin. Ei ole sitä sellaista painetta nähdä ja tutustua paikkaan vaan voi vaan olla tutuissa hyväksi havaituissa ympäristöissä. Meidän all-inclusive pakettimatka Rodokselle oli myös yks parhaita reissuja ikinä. Oltiin vaan ja nautittiin auringosta.

Pienten lasten kanssa mun mielestä täytyy vanhempien tehdä kompromisseja ja paljon. Lapsilla on tarpeita, vanhemmilla on haluja. Lasten tarpeet pitää asettaa edelle ja nimenomaan iän mukaan. Mä esim. annan itelleni armoa enkä oo millänsäkään, vaikka poistuttais majoituksesta puolenpäivän aikaan. Aamulla on voitu kattoa piirrettyjä, värittää ja leikkiä jotain, annettu vauvan kölliä nakuna pitkän pätkän ja sylitelty ja oltu lähekkäin. Mä myös usein herään vasta 9.30 aikaan, koska yöt on edelleen vähän rikkinäisiä tän meidän rintalakkoilijan kanssa ja imetykseen/pumppaukseen hajoaa vähän yöunet, joten yleensä mä nukun ”parhaat” uneni vasta aamulla. Kun reissulle ei aseta liian korkeita tavoitteita, vaan elää perhearkea uudessa ympäristössä, on musta paras.

Mun mielestä jos tiedostaa tietyt asiat jo ennen kuin lähtee kotoa, ei tule kellekään pettymyksiä ja reissusta saa tosi paljon iloa. Lasten kanssa rankin osuus on meille ainakin aina itse matka uuteen paikkaan, kun on hirveesti tavaraa ja lapsia joutuu viihdyttää lentokoneessa (sen sijaan, että ennen lentokoneet oli musta rentouttavin paikka ikinä) ja tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen vie oman aikansa. Siksi oon tykästynyt nyt näihin pitkiin reissuihin, missä ollaan määränpäässä 3-4 viikkoa ja mielellään ei hirveesti vaihdeta majoituksia välissä. Viikon reissussa menee helposti iso osa ajasta siihen tottumiseen ja asettumiseen ja sellaiseen arkeen pääsemiseen uudessa paikassa. Nyt on vielä reissua onneksi viitisen päivää jäljellä, joten tässä ehtii vielä hyvin nauttimaan rantaelämästä ja kaikesta yhteisestä kivasta 🙂

Jos teille tulee jotain kysymyksiä ihan konkreettisista jutuista pikkusten kanssa matkustamiseen, niin yritän vastata! Nyt ei oikei osaa yleispätevästi tän enempää sanoa, kun mulle tää on nykyinen ”normaali”:)

Kommentit (4)
  1. ”Lapsilla on tarpeita, vanhemmilla on haluja” – tosi hyvin sanottu! 🙂

  2. Tosi hyvä kuulla teidän päivärytmistä. Juuri opettelen pienen vastasyntyneen kanssa ensi kerran päikkäreille, tämä oli valaisevaa luettavaa ja antoi perspektiiviä tulevaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *