"Let me take you down, cos I'm going to Strawberry Fields"

Mungolife

MANSIKKABLONDI-KOKEILU. Keksin tuossa viimeksi Johannan tuoliin istuessani, että haluaisin kokeilla tähän tukkaan jotain mansikkablondi-meininkiä. Ja Johannahan totteli! Tosin tällä kertaa me ei laitettu tukkaan mitään värejä, joita olisin voinut katua seuraavana päivänä. Mun tukkaa ei oo värjätty nyt kai yli puoleentoista vuoteen, vaan olen antanut oman värin kasvaa ja pidenntyksillä on yritetty ylläpitää tuota liukuvärjäystä. Ja mielestäni onnistuttu varsin hyvin :) No anyway, asiakkaansa mielialavaihtelut tunteva Johanna ehdotti mulle sangen nopeata ja helppoa keinoa saada hiuksiini se haluamani mansikkainen blondi. Hyllystä nimittäin löytyi suihke, jolla sai vartissa mansikkablondin tukan, joka lähti pesussa kerrasta. Sopii. Kuvailtiin eilen Mungostylen puolelle videoita, joten esimerkkiä tällaisesta tukasta on tulossa pian sille puolelle! Itse viihdyn hirveen hyvin tällaisessa lookissa, mutta yhtä iloisesti olen seuraavana päivänä tumma blondi ilman vauhtivärejä.

Eilen oli piiiiiitkä kuvauspäivä studiolla, ja kotiin tullessani saakelin väsyneenä napsittiin noprasti vielä kuvamateriaalia tästä asusta ja tukasta. Ei taaskaan elämäni edustavimmat kuvat, mutta antaa olla sellaset kun on. Alla oli karmiva yö, kun ei tullut yhtään nukuttua. Tässä on ollut vähän rankka viikko henkisesti. Keskiviikkona kävimme Simban kanssa rutiinitarkastuksessa eläinlääkärillä. Jedi tulee kotiin kolmen viikon päästä, niin kävimme uusimassa herran rokotukset ja muuten vaan tarkastuksessa. Tajusin heti, että jokin on pielessä kun eläinlääkäri kuunteli tavallisen muutaman kymmenen sekunnin sijaan SImban sydäntä varmaan viisi minuuttia. Hypin jo seinille ja mietin vaan, että "PUHUMULLENAINENJOTAINMÄKUOLENTÄNNE". Sitten tuli mun viikon ja päivän hajottanu lause. "Simballa on sydämessä pieni sivuääni". Jahas. Mitäs vittua tämä nyt sitten tarkoittaa? Ihan suoraan sanottuna. Lääkäri kertoi, että sivuääni ei ole mitenkään vakava asia välttämättä. Sivuääni voi kuulua, mutta koiralla voi olla oireettomana vuosia, eikä vaikuttaa elämiseen mitenkään. Käytin TODELLA TYHMÄNÄ AKKANA monta tuntia keskiviikkoiltana lukiessani satoja keskusteluja netissä koiran sydämen sivuäänistä, ja sain itselleni vain paniikin ja unettoman yön.

Eläinlääkäri heti sanoi, että ei tarvitse menettää yöuniaan. Kyseessä on todennäköisesti joku läppävika, joka saattaa pysyä vuosia oireettomana ja oireilun alkaessakin sydämen vajaatoimintana koiran elämä voi jatkua hyvälaatuisena vuosia lääkkeillä. Simballa ei ole mitään oireita, ja koira on täysin normaali oma villi itsensä. Lukiessani rytmihäiriökuolemista ja kaikesta kamalasta sain varmaan ainakin neljä sivuääntä aikaiseksi itselleni. Varasin heti tälle päivälle HauMauhun ajan erityislääkärille, sydämen ultrakuviin. Tänään seisoin puolisen tuntia tuijottamassa mustavalkoista monitoria ja pelkäämässä järkyttäviä uutisia. Taisin luvata ainakin enemmän hyväntekeväisyyslahjoituksia, suurempaa kiitollisuutta elämän pienistä asioista ja muutenkin parempaa ihmisyyttä kaikille korkeammille voimille siinä kun kuuntelin mun elämäni tärkeintä pientä sydäntä hakkaamassa ja käyrien piirtyessä ruutuun.

Tuomio: "Todetaan minimaalinen kapea mitraalivuoto, eli vasemmanpuoleisen eteiskammiovuoto. Muut läpät ja virtaukset OK. Kysymykessä on alkava degeneratiivinen läppävuoto, joka etenee hitaasti. Vuodolla ei ole vaikutusta sydäntoimintaan vielä, joten Simba saa elää täysin normaalisti."

Miten minä tämän taviskielellä ymmärsin? Simballa on yksi sydämen läpistä vähän "irti" ja veri pääsee hölskymään jotenkin. Tämä johtaa siihen sivuääneen. Tosiaan, asia voi edetä muutamassa vuodessa sydämen vajaatoimintaan. Aikaa voi pahimmillaan mennä kuukausia, parhaimmillaan sydämen vajaatoimintaa ei poitsulle koskaan tule. Käsittääkseni melko yleinen ongelma pienillä koirilla. Hyvä havaita aikaisessa vaiheessa ja tietää sitten seurata tilannetta. Jatko-ohjeistuksena käskeettiin ainakin kolme vuotta vielä pysymään poissa ultrasta, vuosittain tarkastaa kuuntelemalla sydämen ääni, ja kiinnittämään huomiota edistymiseen.

All in all, hirveä säikähdys, mutta lääkärin lausunnossa rauhoittaa sanat "minimaalinen" " ei vaikutusta sydäntoimintaan".

Annetaan bloggaajalle siis anteeksi itkuiset ja väsyneet silmät ja muutenkin todella väsynyt look. Syy siihen lienee jokaiselle ymmärrettävä. Mikään ei ole niin kamalaa kuin koiran terveysongelmat :/ Mä rakastan tuota pikkuista enemmän kuin mitään muuta, eikä yksikään Celine tai Chanel tai mikään muukaan omaisuus ole mussa aiheuttanut ikinä mitään verrattuna siihen, millaista onnea on matkustaa puoli tuntia bussissa, kahdestaan, toisen tuhistessa tyytyväisenä sylissäni ulkomaailmaa tutkiskellen ikkunasta. En osaa kuvaillakaan sitä onnen määrää, minkä mulle Simba tuo ihan pienillä hetkillä. Mulle rakkain ääni maailmassa on kynsien rapina parkettilattialla. Tai sellanen hiljainen karhea ääni, joka lähtee kun pikkuruinen kieli nuoleskelee kyynärtaivetta tai rannetta ennen nukahtamista.

Jokainen viiksikarva on mulle kipeän tuttu, ja jokainen pieni ilme on niin tärkeä. Ehkä senkin takia, että asun ulkomailla osan ajasta, nautin näistä hetkistä kun saan kirjoittaa illalla postausta tuttu tuhina vierelläni.

Simballa ei ole koskaan ollut mitään terveysongelmia. (Koputtaa puuta) Siksi olikin jotenkin poikkeuksellisen halki tuosta uutisesta. Siitä, että omalla kultakimpaleella on jotain huonosti. Kun lääkäri käski ottamaan iisisti ja totesi, että täysin terve koira, katsotaan vuosien päästä, alkoi taas happi kulkemaan paremmin :)

Pitkän työpäivän päätteeksi illan vietin eilen ihanassa kodikkaassa bloggaajatyttöjen seurassa TV5:n ja Guerlainin illassa Kaapelitehtaalla. Ihaillen mm. tätä kaunista näköalaa ja jutellen niitä näitä hyvässä seurassa..

Suuntasimme Vivven kanssa Vivvelle pariksi tunniksi lojumaan sänkyyn syömään karkkia ja juoruilemaan. Paras mahdollinen iltatoimi ennen tämän päivän ultraa. Parhaan tytön seurassa nauraessa kaikelle tyhmälle silmät kyynelistä märkänä ja syvällisiä elämän aspekteja pohtiessa pääsi melkein unohtumaan tämän päivän painostava tapaaminen. Illalla pimeällä kotiin autolla ajellessa nautin vanhasta musiikista, rauhasta ja Helsingin valoista.

Sain itseni onneksi täksi päiväksi rauhoitettua, ja onneksi eläinlääkärin lausunto oli myös melko positiivinen loppujen lopuksi. Tuossa toi touhottaja raahaa juuri mun eteen vuoronperään tennispalloa ja frisbeetä (MISTÄ SE LÖYSI SEN?!?!), eikä ole merkkiäkään mistään ongelmista.

Nautitaan siis näistä päivistä vieläkin enemmän! Jokaisesta hymystä ja jokaisesta pususta!

Ainiin. On tossa joku asukin vielä. No ihan sama, kuvista se käy ilmi.

Mitäs tykkäätte tosta mansikkatukasta? :) Ja pliis pliis pliis, älkää kertoko mulle mitään kauhutarinoita pienten nelitassujen sydämistä. Mä oon lukenu niitä jo tarpeeksi. Positiivisia selviytymistarinoita ja positiivista ajattelua saa kyllä jakaa mielellään. 

Kommentit

Karkki (Ei varmistettu)

Oon jo pitkään katsellut sulla tota hopeista tosi nättiä kaulakorua ja kovasti haluaisin tietää mistä se on?

Ja hyvä juttu että Simballa on kaikki hyvin, alussa ehdin jo itsekin hieman säikähtää ennen kuin selvisi että kaikki meni lopulta ihan hyvin. :)

P.S, tosi kivan toi mansikkatukka, sopii sulle hyvin ja tuo samalla kivaa piristystä!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Mä sain sen synttärilahjaksi ystäviltäni, Swarovskin koru on kyseessä :)

samson (Ei varmistettu)

kivan näkönen toi tukka (: seppälässä ainakin on nyt ollut viime kesästä ainakin liituväri purnukoita ja oon testannu pari kertaa, ihan kivoilta vaikuttaa, eri värisii siis on pinkkiä ja sinistä jne. nekin lähtee siis pesussa. Sopii hyvin extempore vaihteluihin ja esim festareille niin kannattaa kattoo tai halvemmalla saa varmaan ebaysta ja eri värisiä jos googlettaa vaikka chalk hair niin ihan semi kivoja kuvia tulee vaikka ei normaali ihminen varmaan pystyisi noin onnistuneeseen :D mutta ihan vaan jatkoksi tiedoks että liituväri vois olla ihan kiva (: pitää vaan olla jotkut hanskat kädessä ettei kädet oo ihan värissä sitten :D ja näin ihanan kuvan instagramissa ku simba tuijottaa suoraan kameraan ai että :33

Anna (Ei varmistettu)

Joo, jollai muillaki merkeillä on ollu niitä liituja, mutta ite tykkäsin tost suihkeesta enemmän :)

IraCassandra (Ei varmistettu)

Mä lähetän sulle paljonpaljon positiivisia ajatuksia! :) Ja toi tukka on ihana!!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Anna (Ei varmistettu)

Oh wow :o you look gorgeous even when colorful hair :) Love the shade you chose! It's some kind perfect for you. And the outfit is great. I love this white stripped blazer!

I started my own blog a while ago and I'm going to do a post about my inspirations soon, and I'm going to share the link then because I want you to read it! :) <3

Have a lovely weekend my dear Anna!

Anna (Ei varmistettu)

Aww, thanks so much :) And definitely do, I would love to have a look at it! :)

Sanlitun (Ei varmistettu)

Hui järkytys! Onneksi pikkuinen on kuitenkin kunnossa eikä kyse ollut mistään akuutista vakavasta ongelmasta.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

anni (Ei varmistettu)

Mansikkatukka toimii! Tosi kiva :) Itteenikin välillä houkuttelis joku tommonen väripilkahdus latvoissa, mitä ainetta käytit? :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Label M.n pink powder suihketta! :)

Olyah (Ei varmistettu)

Mulla kans vanhemmalla chihulla sydämen vajaatoiminta, joka ilmeni sillä että koira sai jonkun ihmeellisen sairauskohtauksen, jolloin se kaatu maahan ja jäi sätkimään ja uikuttamaan.. Mä en luultavasti tuu koskaan unohtamaan sitä hetkeä :( mutta nyt on melkein kaks vuotta kohtauksesta ja lääkkeillä ollaan päästy näin pitkälle, pikkunen on edelleen niin vikkelä ja hölmö söpöliini<3

Anna (Ei varmistettu)

Ihanaa kuulla, että porskuttaa eteenpäin vahvasti teidän vauva :)

Veera (Ei varmistettu)

Voi että, kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa<3 itselläki on kaksi koiraa, toinen niistä juuri sheltti mutta vasta vuoden ikäinen nii vielä ei oo ollu mitään vakavampaa:/ omat koirat on kyllä tärkeintä maailmassa! Mutta uskon kyllä että simbakin saa vielä elää monta vuotta kun noin hyväkuntoinen ja reipas on, eikö sivuääni ollut mikään merkittävä:)!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

millamainen

Hyvältä näyttää mansikkainen tukka! :) Muakin houkuttais, mutta pelkään kyllästyväni siihen...

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia! Se lähtee pesussa veke, eli ei ehdi kyllästyä :)

Anne (Ei varmistettu)

Positiivinen kokemus koiran sydämen sivuäänestä: Kääpiöpinserilläni todettiin joskus 9 vuotta sitten moinen.Koskaan ei ole mitenkään koiraa vaivannut ja tänäpäivänäkin elää vielä täysissä voimissa ilman mitään lääkitystä ja ikää on jo 13 vuotta.
Zemppiä :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihanaa kuulla!! Kiitoksia :)

E (Ei varmistettu)

Mulla on tollanen samanlainen sivuääni sydämessä ja mä oon ihminen! :D Eikä se ole ainakaan mun tapauksessa yhtään vaarallista. Ollut ihan vauvasta asti, ja kun on tutkittu, niin on ollut juuri pieni mitraalivuoto. Ei ole vaikuttanut mun elämään millään tavalla, eikä lääkärin mukaan tule aiheuttamaan mitään ongelmia tulevaisuudessakaan - en edes tietäisi koko asiasta, ellei lääkärissä olisi tullut juuri sydäntä kuunnellessa ilmi. Lääkäreiden mukaan ei tarvitse enää minkäänlaista seurantaakaan. Pitää vaan itse muistaa kertoa asiasta, jos jonkun muun takia on lääkärissä ja lääkäri yhtäkkiä jäätyy sydäntä kuunnellessaan. :D Eiköhän eläinlääkäri ole Simbankin kohdalla arvioinut tilanteen oikein, eli voi huokaista helpotuksesta. :) Tsemppiä teille!

Anna (Ei varmistettu)

Onko kamalaa sanoa tähän, että "kiva kuulla"? Tai siis ei tietenkään kivaa, että on terveysvaivoja sulla, mutta jotenkin lohduttavaa, että on noin kuitenkin tavallaan "turha" juttu, kun ei juuri vaikuta :)

Schuve (Ei varmistettu)

Samoin täällä yksi mitraaliläppävikainen ihminen. Todettu kun olin noin 13 vuotias (eli noin 17 vuotta sitten), mutta mitään toimenpiteitä asian suhteen ei ole tarvinnut tehdä (muuta kuin säännöllinen kontrolli ja antibioottisuoja mahdollisissa leikkauksissa) eikä todennäköisesti ikinä tarvitsekaan tehdä. Toki ihmisen ja koiran anatomiat ovat hieman erilaisia, mutta luottaisin eläinlääkäriin, joka sanoi, ettei akuuttia hätää ole ja Simba voi jatkaa normaalia elämää :). Itsellänikin on koira ja tiedän minkälaisen huolen pienikin asia voi saada aikaan!

Anna (Ei varmistettu)

Ihan hiton pelottavaa tollai lukea, mutta kai sen kanssa vaan tottuu elämään, eikä ajattele joka päivä, että oma pumppu on vähän hurja :D

Maisa (Ei varmistettu)

Vitsi tollanen mansikkatukka sopis ihanasti johonkin kesäpäivään! Makeelta näyttää tosin tässäkin säässä :D Alkoi vähän tehä mieli mehujäätä... Tuli muuten jostain mielen syövereistä esiin, tästä on piiitkähkö aika joten en todellakaan ihmettele jos et muista, mutta kuuntelitko ikinä sitä venäläistä yhtyettä kuin Arkona? Joskus vinkkasin sulle siitä, tais olla Slavsia Rus niminen kappale, ihan vaan koska kiinnosti sun mielipide vaikkei sun ominaisimpaan genreen ehkä kuuluiskaan ;)

Anna (Ei varmistettu)

EN!! Nyt pitää kuunnella, perhana :D Hyvä kun muistutit :)

Virpi (Ei varmistettu)

Tosi kiva ja raikas ihan koko asu ja hiukset ja kaikki. Toi jakku on ihana.
Siis ootko sä kasvattamas ihan koko päähän oman värin? Miks tää ilmiö on yhtäkkiä yleistyny niin kauheesti?
Voimia sulle ja Simballe tosi paljon. Lemmikin sairastelu on pahinta mitä voi tapahtua. Onneks tilanne ei kuitenkaa kuulosta toivottomalta, toivotaan parasta! :)

Anna (Ei varmistettu)

En ihan koko päähän, mutta vielä tuplasti pidemmälle joo :) En oikeen osaa sanoa, mistä ilmiö on tullut, mun tapauksessa kyse on enemmänkin siitä, etten halua värjätä. Värjäyskierre meni siihen, että kerran 3-4 viikossa piti iskeä kemikaaleja päähän, enkä tykännyt siitä yhtään :/

Ida (Ei varmistettu)

Meidän herralla todettiin sivuäänet (ja annettiin lääkitys) noin viis vuotta sitten ja vieläkin tää porskuttaa tyytyväisesti menemään, ikääkin on kertynyt jo kunnioitettavat 12-vuotta.

Anna (Ei varmistettu)

Oi, ihana kuulla :)

Mimi (Ei varmistettu)

Mua pääasiassa vain ärsyttää tämä vaaleanpunaisten hiusten muoti vaan tuo näyttää sulla kyllä tosi kivalta. :) Hillitty mutta kivaa vaihtelua!

Tsemppiä Simballe!! <3 Kaikki menee ihan varmasti hyvin. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kiitoksia :)

Jaana (Ei varmistettu)

Koirien ikä kun on niin paljon lyhyempi, kuin ihmisillä, niin se luopumisen aika tulee väistämättä jossain vaiheessa. Toivotaan Simballe kuitenkin vielä paljon touhukkaita vuosia - tyyppi vaikuttaa hyvin samanlaiselta energialtaan, kuin oma lapsuuden pieni pystykorvani....järjettömän energinen ja iloinen, helposti innostuva, kiltti koira, jota vielä 16-vuoden korkeassa iässä vastaantulijat luulivat n.2-vuotiaaksi :)

Tuo bleiseri on kiva....itekin sovitin sitä, mut vähän vaivasi se, ettei sitä saa kiinni....

Anna (Ei varmistettu)

Kyllä mä tietenkin ymmärrän, että luovuttamisen aika jossain vaiheessa tulee vastaan. Sitä silmällä pitäen on jo päätettykin, että isä on sitten se, joka päättää, kun on aika laittaa stoppi. Tiedän, että itse saattaisin lipsahtaa liian herkistelyn ja itserakkauden puolelle, enkä osaisi välttämättä tehdä oikeata päätöstä, kun tilanne ja koiran hyvinvointi sitä vaatisi. Siksi ollaan jo sovittu nyt, että jos tilanne on joskus sellainen, että pahin mahdollinen päätös pitää tehdä, isä sen sitten voi tehdä :) Mutta vaikka ollaan tuota luovuttamista ajateltu ja ymmärrettykin se konsepti jo koiraa ottaessa, niin en minä olisi siihen mitenkään vielä valmis. Kyllä mä aina ajatuksissani näen Simban vielä 14-15 -vuotiaana ravaamassa pihalla :)

Laura (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin, miltä tuntuu kun oma karvapallo saa kyseisen diagnoosin. Meidän kultainennoutaja sai aikoinaan saman diagnoosin kun oli rutiinitarkastus, josta piti suoraan nukuttamalla viedä röntgeniin ja ultrakuvauksiin.nukutus sinänsä oli jo vähän pelottava, olihan meidän niin rakas vanhaherra jo 11 ikävuoden tietämillä.ikinä ei mitään ongelmia terveydessä. Eläinlääkäri tuli kesken nukutuksen hakemaan syrjempään, jolloin oltiin jo valmiiksi itku kurkussa ja samaisen diagnoosin jälkeen totaalinen romahdus. Samaa kerrottiin, ei sinänsä vaikuttaisi hännänheiluttajan elämään.

Eikä se vaikuttanutkaan :) meidän kallein ja rakkain aarre sai elää kanssamme vielä lähes 14 vuotiaaksi asti ilman oireita, mikä on isommalle koiralle hyvin pitkä ikä. Tällä hetkellä meidän rakas heiluttaa häntää pilvenreunalla, hän sai hetki sitten siivet selkäänsä. Sattuu ihan pirun kipeää joka päivä ja suru on suunnaton.

Halusin tämän kuitenkin kertoa, sillä hän ei kärsinyt saamastaan diagnoosista koskaan ja nukkui muutoin rauhassaan pois, rakkaidensa ympäröimänä. Kyllä teidän karvaturri päihittää ne oireet mennen tullen, onhan hän vielä nuori, villi ja vapaa ja varmasti rakastettu olo :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiva lukea tällaisia tarinoita :)

Tiiaanna
cake & copper

Sivuäänistä ei kannata missään nimessä huolestua! Minulla on valkoinen länsiylämaanterrieri, jolla havaittiin vuosia sitten sydämen sivuääni. Nyt koira on 12-vuotias ja touhottaa samanlailla kuin ennenkin :) Sivuääni kuuluu edelleen, mutta se ei ole aiheuttanut mitään ongelmia ikinä. Kuten jo kirjoititkin, niin pienillä koirilla sivuääni on erittäin yleinen.

Mutta on kyllä ikävää, kun koira sairastaa. Meidän haukulla on ollut koko ikänsä useita hyvälaatuisia kasvaimia ja taas on ilmestynyt yksi uusi, joka pitäisi leikata. Tällä kertaa on kyseessä hieman suuremmat riskit ja koirakaan ei ole enää mikään nuori, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin. Itse vihaan myös koirien terveysongelmia yli kaiken ja ne saavat aina, poikkeuksetta suuren huolen aikaan. Pitää vain yrittää pysyä positiivisena ja elää päivä kerrallaan :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiva lukea tällaisia versioita noista sydänjutuista :) Harmillinen tuo kasvainasia, toivottavasti kaikki menee oikein mainiosti! :)

Siiri (Ei varmistettu)

Moikka, halusin vaan tulla tosta sydänviasta kertomaan, että meidän dobermannilla todettiin muistaakseni 4-vuotiaana vakava sydänvika, mutta se saatiin lääkkeillä kuriin ja koira eli onnellisena monta vuotta. :) Älä siis suotta huolestu, sillä vaikka Simban tila etenisikin sydänvikaan, se saadaan rauhoitettua lääkkeillä. Mukavaa kevättä!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia!! <3

Susanna (Ei varmistettu)

Meiän pienellä perhoskoiralla on ollut vuosia sydämmessä sivuääni. Elvis eli moooonta vuotta ilman lääkkeitä ja vasta kun herra oli 10 katsottiin lääkkeet tarpeelliseksi :) ja nyt meidän pikkunen on 11 vuotias ja elää täyttä elämää lääkkeen avulla! Eli kokemuksesta voin kertoa että ei sivuääni ole niin paha asia välttämättä :) voimia sinne !

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiva lukea tällaisia tarinoita :)

mariiy (Ei varmistettu)

Siis mä en ennen osannut ajatella yhtään, kuinka hirveetä on jos oma lemmikki kuolee tai sairastuu ennen kuin me saatiin eka kisu. Voi sitä surua oikeesti:( Mutta onneks selvisitte nyt ns. pelkällä säikähdäksylle eikä mitään vakavaa vielä ainakaan ollut ! Ja hauskat nuo hiukset, mietin just uskaltaisikohan vapuks vetäistä tommosen:D Hieman siistimmän näköinen kun perinteisillä vappuväreillä vedetty tukka...

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Late (Ei varmistettu)

Voih, on varmaan ollut hirmuisen rankat päivät :( en osaa kuvitellakaan miten raastavaa on pelätä edes hetken parhaan karvakaverinsa puolesta... Kun vaan kuvitteleekin omalle kohdalleen, niin huh!

Läheiselläni oli sheltti, jolla oli myös sivuääni ja läppävika sydämessä (ymmärtääkseni voidaan melkeinpä puhua rotusairaudesta, mutta en tosiaankaan ole varma), mutta pieni touhotti onnellisen, toimeliaan ja kaiken kukkuraksi pitkän elämän! Sairautta hoidettiin lähinnä ruokavaliolla ja elämän ehtoopuolella myös lääkityksellä. Enihau, todennäköistä on, että te saatte nauttia Simba-pikkuisen rakkaasta seurasta vuosikausia! On pieni niin onnellisen näköinen energiapakkaus kaikissa kuvissa ^^

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiva lukea tällaisia tarinoita :) Ja kiitos, tuossa se vaan touhottaa menemään, ei osaisi edes aavistaa, että jotain on muuttunut :)

Onneksi tuo Simban tilanne havaittiin ajoissa! Ja ei sitä sydämen vajaatoimintaakaan tarvitse ihan älyttömästi pelätä, sillä ajoissa havaittuna ja oikein lääkittynä koira voi elää sen kanssa vuosia. Meidän edellinen koira eli tuon diagnoosin jälkeen seitsemän vuotta ihan onnellisena, joka aamu vaan sai nakkipalan sisässä sydänlääkkeen. :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, kiva lukea tällaisia tarinoita :)

Taru (Ei varmistettu)

Moikka,
Ymmärrän hyvin sun huolesi. Kerroin viikko sitten huoltani sulle omasta 10-vuotiaasta koirastani jolla todettiin sydämenvajaatoiminta. Nyt Mussukka on syönyt lääkkeitä viikon ja kaikki näyttää paljon valoisammalta!
Sun koira on vielä nuori, niin uskon ja toivon, että kaikki menee hyvin! Simba saa elää vielä monia hyviä koiran vuosia. Itse kanssa selailin paljon nettipalstoja koirien sydänongelmista ja siellä oli suurinosa tapauksista onneksi vain positiivisia!
Terv, Taru

Anna (Ei varmistettu)

hanaa, että lääkkeet on puurru :) Kerro ihmeessä etenemisestä lisää sitten kommenteissa, kiva tietää, että siellä menee jo paremmin :)

Pages

Kommentoi