Lettipäänä // Kuopio

Ihanaa viikon alkua! Meillä on menty tänään koko päivä vaikka minkä juttujen kimpussa ja irtosinpa minä tänään ekaa kertaa kokonaiseksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi muuten vaan asioille ilman Dantea. Yleensä jos vauvan vaan voi ottaa mukaan, niin otan hänet kaikkialle mukaan, mutta tänään kokeilin hieman omaa itsenäisyyttäni. Vielä villimpää oli ehkä se, että tänään mentiin tukka letillä! 😀 Jep, minä tukka kiinni! Eikä asiaan edes liittynyt se, ettei olisi ollut aikaa laittaa hiuksia vaan se, että letti tuntui tänään kivalta ajatukselta. Syytän vaikka sitten tässäkin hormoneja. Todellisuudessa on pakko sanoa, että en muista milloin viimeksi olen ihan oma-aloitteisesti halunnut laittaa hiukset kiinni. Yleensä sen sanelee pakko eli ajanpuute.

Tuo on hauska juttu. Olen julkaissut blogissani historian aikana useita kuvia, joissa mulla on ollu hiukset kiinni. Siis ehkä n. 0,1 % kaikista mun kuvista. Aina on tullut kehuja ja sitä lookkia on toivottu kuviin enemmänkin. Mutta mä en vaan osaa olla tukka kiinni. Tai toki osaan olla, mutta inhoan sitä, miltä tukka kiinni näyttää minulta. En osaa selittää sitä. Se on joku omituinen fiksaatio. Kaikilla meillä on sellaisia. En myöskään pidä itselläni nudenvärisestä huulipunasta. Itse asiassa vielä vähemmän kuin ponnarista tai letistä. Olen kuitenkin ihan näppärä laittamaan hiuksia ja saisin itselleni varmaan ihan kivoja kampauksia. Mutta en vaan tunne oloani omakseni, ellei mulla oo tukka auki. Siihen kuuluu varmasti monta asiaa. Se, kuinka laskeutuessaan hiukset peittävät (omassa päässäni) leveitä hartioitani. Se, kuinka saan hiuksia haroessani jonkin paikan, minne tunkea kädet kun olen vaivautunut (aina kuvatessa :D) ja se, että kuvitellessani itseni mielessäni, näen itseni hiukset auki. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Vaikka tiedostan, että tukka kiinni näytän ihan yhtä hyvälle ja joidenkin mielestä jopa paremmalle, ei se auta. Ei edes tuhat kommenttia asiassa auta asiaa. Kaksi kertaa olen tuntenut oloni älyttömän kauniiksi tukka kiinni. Häissämme ja silloin joskus neljä vuotta sitten kun Johanna teki hiuksiini älyttömän kauniin letin. En tiedä itse asiassa miksi halusin hääkampaukseeni hiukset kiinni. Jotenkin siihen pukuun ja päivään sopi kaunis klassinen hiustyyli, matala nuttura. Ja koska Johanna oli tekemässä sitä, luotin tekijään. Edelleen katsoessani hääkuviamme olen supertyytyväinen valintaan. Mutta nämä ovatkin niitä poikkeuksia pääsääntöön. Joka on tietenkin se, että en vain viihdy hiukset kiinni. Tiedostan, että tämä on typerää, sillä välillä katson itsekin asuja ja totean, että tämä näyttäisi paremmalta, jos hiukseni olisivat kiinni. Ja silti haluan pitää ne auki. Omituista.

Olenkin päättänyt alkaa kapinoimaan omaa päätäni vastaan ja kokeilemaan, josko erilaiset hiustyylit kuitenkin olisivat mun juttu. Varmasti loivat kiharat tai laineet tulevat aina olemaan mulle se ykkösjuttu, mutta jos vaikka välillä yrittäisin hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki mukavuusalue on nimeltään juurikin sitä, koska sillä on mukavaa. Hyvä olla. Mutta ehkä voin laajentaa mukavuusalueelle myös muut hiustyylit. Katsotaan. Varmaan jo huomenna pidän tätä pähkähulluna ideana.

Mietin tänään yksikseni autossa mitä muita tällaisia omituisia päähänpinttymiä mulla on. Mistä en pidä itselläni.

No se nudenvärinen huulipuna. Ja värikkäät silmämeikit. Niistä en pidä itselläni, vaikka ihastelen muilla.

Jos mulla on lenkkarit jalassa, en kestä, että housut peittää nilkat. Taitan AINA farkut niin, että nilkat jää näkyviin, jos puen tennarit tai lenkkarit.

En tykkää yhtään lantiomittaisista paidoista housujen kanssa. Ruumiinrakenteellani lyhyt paita ja housut eivät vaan mielestäni sovi mulle, vaan haluan peittää lantion ja persuksen paidan helmalla. Mulla on hoikat jalat, mutta konttoria riittää (eikä valitettavasti sillee täydellinen treenattu pylly vaan sellanen ei-niin-viehkeä) ja maailmanhistorian lyhyin selkä suhteessa jalkoihin. Yhdessä jenkkakahvojen ja leveän lantion kanssa lyhyet paidat eivät ollenkaan imartele meikäläistä.

Tuubitoppi. Never (again). En hirveesti tykkää mekoissakaan olkaimettomista yläosista joillakin poikkeuksilla.

*Kaupallisia affiliatelinkkejä

BOOHOO mekko (vanha, muita kivoja kukkamekkoja *täällä, *täällä, *täällä ja *täällä)
CHANEL laukku (samaa värimaailmaa *täällä, *täällä ja *täällä)
VALENTINO Rockstudit (nämä, samanhenkiset kauniit *täällä ja hyvin samantyyppiset *täällä)
RAY-BAN aurinkolasit (*nämä, samantyyppiset myös *nämä ja *nämä)

Mitäs te tykkäsitte tästä asusta? Ja mitä tuollaisia omituisia päähänpinttymiä teillä on liittyen siihen, missä ette tunne oloanne kotoisaksi? 

Kommentit (20)
  1. Dante kun tuosta kasvaa niin voi olla että maman hiukset päätyy useimmin kiinni, niihin kun on varmasti aika kiva tarrata x)
    Omasta mielestäni sinulle sopii melkeinpä paremmin hiukset kiinni 🙂

  2. Entäs puoliponnari! Osa tukasta auki, osa kiinni? Ja vaikka se kiinni oleva osa letille? Semmonen ihana haltiameininki! 😀

    1. Meinasin ehdottaa samaa! Tai sitten sen kiinni olevan osan voi pyöräyttää rusetiksi ja loput hiukset kiharalle 🙂 rakastan sitä kampausta se on niin söpö mutta olen itse niin ”näppärä” käsistäni että saan hädintuskin omat hiukseni ponnarille vaikka muille osaan laittaa kampauksia 😀 jotenkin en hahmota yhtään jos yritän itselle väsätä jotain..
      Ja itseasiassa mulla on sama ’ongelma’, eli en tykkää pitää hiuksiani (kokonaan)kiinni! Näytä kaljulta 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *