Lihaton lokakuu – vahingossa

Sohaisin tuossa äskettäin Mungostylen puolella yhtä aihetta, ja mua itseäni se jotenkin kiehtoo tällä hetkellä, niin ajattelinpa kysellä teiltäkin ajatuksia tähän.

Kuten ehkä tiedättekin, mä olen ruoan suhteen hyvin liberaali ihminen. Mä rakastan ruokaa, enkä rajoita syömisiäni mitenkään. Muuttoviikon taisin elää pizzalla (ja sinänsä epäreilua muiden mielestä, mutta laihduin samalla pari kiloa :D) ja välillä mulla on käsittämättömiä himoja ruoan suhteen. Välillä menee pari viikkoa, että syön joka päivä cesar-salaattia. Välillä menee monta päivää niin, että mun ei tee mieli muuta ku vihanneksia ja hedelmiä. Nyt mun suurin himo on lähikaupan vaalea leipä, jossa on paljon kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja karpaloita. Mä voisin elää sillä.

No joka tapauksessa. Olen pitkään ajatellut, että luopuisin täysin possunlihasta. Se on jotenkin turha. Nauta on paljon terveellisempää ja tärkeämpää, varsinkin tällaiselle rautapuutteiselle naiselle. Possusta ei oikeen saa mitään. Mutta kuten olen monta kertaa maininnut, en oikein osaa luopua mistään täysin. En shoppailusta, en ruoasta. Jos päättäisin, etten enää syö possua, mun ei varmaan mitään muuta tekiskään mieli ku kinkkua. Sama ku aikanaan Ausseissa mulla oli hirvee himo hernekeittoon. Manguin Merille kolme kuukautta hernekeitto-himoani ja kahden viikon Suomen lomalla unohdin syödä sitä kertaakaan. Mankuminen jatkui sitten siellä Ausseissa uudestaan. Tärähtänyt ämmä. Possusta en ole ”virallisesti” luopunut, koska en voi luopua a) joulukinkusta, b) ilmakuivatusta kinkusta ja c) Gaijinin pork buneista. En kuitenkaan juuri ikinä tilaa ravintolassa possuruokaa (pl. toi pork bun), enkä juuri koskaan kotona kokkaile possua (pl. harvakseltaan pork bellya).

Nautaa olen rakastanut aina. Hyvä pihvi on ollut mun käsitys lempiruoasta jo 5-vuotiaasta asti. Nauta on musta tosi terveellistä, ja varsinkin tosiaan kun mulla on aina ollut raudan puutetta, se on hyvä rakennuspalikka mun ruokailuun. Lihassa yleisesti olen yrittänyt pitäytyä luomussa tai mahdollisimman ekologisessa vaihtoehdossa. Mun entinen poikaystävä oli tuoreen ja luomuruoan intoilija, jotenkin silloin tuli vähän tiedostettua ruokajuttuja paremmin. Onneksi Briteissä luomutarjonta on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, eli se ei ole edes hankalaa. En nyt halua väitellä kasvissyöjien kanssa lihateollisuuden pahuudesta, jokaisella pitäisi olla oikeus valita mitä syö. Myös meillä lihansyöjillä.

raita (1 of 2)-8

Kanateollisuus on musta kaikista pahin, ja lisäksi kana on loppujen lopuksi myös aika ”turha” elimistölle, joten olen sitä melko vähän kuluttanut jo jonkin aikaa. Kana kaiken lisäks on jotenkin tosi mautonta ja kuivaa useimmiten.

Kuitenkin, mä en tiedä mikä mulla on ollut viime aikoina, mutta varmaan jo pari kuukautta mun ruokailu on ollut hirveän erilaista. Mun ei vaan tee millään mieli lihaa. Sillekin on rajansa paljon kalaa voi ihminen syödä, mutta voisin tällä hetkellä elää merenelävillä. Ajatuskin pihvistä ällöttää, possusta nyt puhumattakaan. Kana tökkii ajatuksenakin jo pahiten. Poikkeuksina ongelmaan on jauheliha, joka ei ärsytä mua. Myös jos nauta tai kana on sellaisessa muodossa, että se on pieninä paloina ja huomaamattomana, se menee ihan hyvin. Pepperoni? Joo, se ei näytä lihalta. Pihvi? Ei kiitos. Kananrinta? God no. Pala kinkkua? Hell no. Pekonia kuutioituina salaatin joukossa? Joo, okei.

Gambiassa yritin tilata kerran pihvin. Taistelin reilun puolikkaan alas ja totesin, että ei kiitos enempää. En ymmärrä! Mistä tämä johtuu?

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä on kuunnella omaa kroppaa. Se kyllä kertoo, mitä mistäkin ajattelee. Mä esimerkiksi rakastan ihan aidon oikeasti kalaa, parsakaalia, porkkanaa, paprikaa, sieniä ja parsaa. Monta asiaa, joita muut vihaavat. Mä oon todennut, että nää asiat on ihan hyväksi mun elimistölle. Mun kroppa kaipaa niitä. Inhoan harvoja asioita, ja niissä mua yleensä ärsyttää tekstuuri. Esim. viikuna on musta jotenkin aivan limasen ällöttävä. Raakapatukassa mussutan sitä sitten ihan tyytyväisenä 😀 Mä inhoan, jos leipä ei ole pehmeetä tai kovaa. Joko se pitää paahtaa tai sit sen pitää olla ihan tuoretta. Al dente pastakaan ei kelpaa mulle 😀 Oikeastaan eniten vihaan oreganon ja kuminan makuja, ja satunpa olemaan molemmille allerginen. Mun mieli on ehkä ymmärtänyt, että ne ei oo hyväks, enkä siksi niistä tykkää. Mene ja tiedä.

raita (2 of 2)-8

No joka tapauksessa. Tää lihaongelma. En ymmärrä mistä se on tullut, ja mielenkiinnolla odotan, onko se tullut jäädäkseen? Tuntuu, että oon syöny ihan samoja asioita pari kk, ja tekisi mieli jo jotain muutakin 😀 Yritin muutama päivä sitten tehdä kotona wokkia, johon ostin superhyvää naudanlihaa, jonka suikaloin. Loppujen lopuksi lautasen pohjalle jäi 80 % siitä lihasta, kasvikset ja riisin vetelin napaani. Tosin lämmitin ruoan kaksi kertaa uudelleen, kun se koko ajan unohtui jotenkin, ei tehnyt mieli. Tein pari päivää myöhemmin samaa ruokaa uudelleen, vaihdoin vain naudan king prawneihin. Olisin syönyt sitä tyytyväisenä viikon kertaakaan marisematta, jos olisi riittänyt. Huoh. Pitäisi ehkä ottaa joku kasvisruokakirja kauniiseen käteen ja alkaa kokkailemaan. Ei sinänsä, kalahan on superhyväksi iholle ja elimistölle muutenkin, mutta kun mun muistini mukaan sitä ei kuulu syödä kuin enintään 4 kertaa viikossa? En oo varma. Ei oo nyt tainnu mennä päivääkään aika pitkään aikaan, etten olisi syönyt joko rapuja tai kalaa. Sushilla voisin elää, ja kotitekoinen caesar-salaattini (caesaria siinä on tasan kastike) toimii aina. (Jotain kuitenkin kiinnostaa, eli rucolaa, paprikaa, avocadoa, viinirypäleitä, kovaa vuohenjuustoa raastettuna lastuiksi, kirsikkatomaatteja ja king prawneja tai lämminsavustettua lohta runsaassa caesar-kastikkeessa).

Toisaalta, kieltäydyinhän mä syömästä mereneläviä mekein seitsemän vuoden ajan joskus nuorena. Saa nähä kestääkö tää lihaärsytys yhtä pitkään.

Onko teillä rakkaat lukijat samanlaisia kausia? Oletteko keksineet, mikä sen on aiheuttanut tai laukaissut? Kertokaa ruokavammoistanne, olen kiinnostunut 🙂

Kommentit (71)
  1. Musta ois ihana jos postailisit enemmän reseptejä 🙂 Vaikkakin vaan tyyliin jotain tollasia superyksinkertaisia salaatti-juttuja! Jotenkin tuntuu, että aina on jumahtanut niihin samoihin pöperöihin. Välillä on ihan järjetön buumi kokeilla kaikkia uusia reseptejä ja sitten taas taantuu niiden samojen vanhojen äärille viikoiksi. Onneksi mies ei valita, vaan lähinnä tää korpeaa mua itteäni 😀

    Mutta mulla on kans noita kausia! Välillä voisin syödä päivästä toiseen pestopatonkia (= patonki uunissa rapeaksi, pois uunista ja päälle pestoa, mozzarellaa, (basilikaa) ja tomaattia), välillä meen pelkällä ruisleivällä, jonka päällä vaan juustoa (Hello culinarism!). Toisinaan kaupasta ei vaan löydy mitään muuta ku kanan rintafileitä 😀 Kerran tein joka päivä jonkun viikon ajan lämpösiä voileipiä iltasin, ni siihen mieskin jo anto kommenttia, että jotain muutakin ois kiva joskus saada 😀
    Tällä hetkellä himotuksena on appelsiinit. En oikeesti tarvis mitää muuta ku niitä, mutta ku vituttaa kuoria.

    1. Joo, mä itse asiassa just nappailin parit kuvat tekemistäni ruoista tossa, joten niitä on tulossa pian 🙂 ”vituttaa kuoria”. Jouduin naamioimaan luennolla yskänkohtauksen ku alko jotenki naurattaa tosi paljon 😀

      1. Mut eiks sun mies voi ite tehä safkasa jossei voileivät kelpaa!? 😀

        1. Onhan se ihan ymmärrettävää, että alkaa kyllästyttää jos viikon vetää lämppäreitä 😀 Muuten se on aika tyytyväinen, joten annetaan tän kerran anteeksi 😀

  2. Loistava ajoitus Anna 😀 nimittäin pari viikkoa sitten sain kl 2 yöllä ajatuksen että hyi olen kamala ihminen mä alan vegaaniks. Tai siis mä ajattelen tätä tosi vakavasti. että ryhdynkö.

    No en ryhtynyt mutta se vaatii mulle aikamoista miettimistä. Tykkään lihasta, kanasta, kananmunasta ja maidosta ja oon tosi huono syömään kasviksia ja vihanneksia. Joten syönkö perunaa sitten? Perunaa ja soijasosetta? naah. Tämän takia tää vaatii suunnittelua ja kysyn itseltäni oonko valmis tällaseen koska se ois noloo alkaa vegaaniks ja sit sanoo et sori en vaan pysty.
    Tiedostan lihatuotannon kauheuden ja kananmunien kauheuden miten epä…kanallisia (no käännä epäinhimillinen kanakielelle) tiloja ja olosuhteita niillä on. Nää kaikki tuli siitä ku luin vegaani tytön blogia ja hän ei siis puhunut mitään ”kaikki lihansyöjät on murhaajii!111!! kuolka1!!1” ja sen takii jaksoinki lukee sitä ja sit itkin kun ymmärsin miten karseeta kaikki tää on.
    Samlala mietin sitä että ihmiset on kaikkiruokaisia, ja se on luonnollista. Tämä tyttö sanoikin että hän hyväksyy lihansyönnin jos on sen itse metsästänyt tai tietää eläimen olosuhteet oikeasti (itse esim teurastanut ja tietää ettei turhaa kipua ollut), ettei tue lihatuotantoa missä eläimille pakkosyötetään paskaa ruokaa että niistä tulee paksuja vaan ihmisten iloksi. Äh tunnen itteni niin karseeks ja toivoisin että mullekin tulis tollanen ällötys lihaa kohtaan niin olis helpompi luopua mutta mä en osaa syödä mitään lihatonta? spagettiin lisätäään jauhelihat, riisiin lisätään kanat ja perunan kanssa voi syödä vaikka mitä lihatuotetta. Tietenkin voi elää kasvissopalla…. 😀

    Mutta kiinnostava postaus jään lukemaan innolla kommentteja niin opin ehkä vielä jotain lisää!

    1. Mun mielestä näiden ei tarvii olla joko-tai. Voithan sä vähentää lihatuotteita, ja silti tehdä ”parannuksen” sun tapoihin? Ja hei, mä teen pian reseptipostauksen mun lempi kasviskeitosta 🙂

      1. Mun mielestä kaikkien tavoitteena ei kannatakaan olla täysivegaaniuus, jo pelkästään tietoisempi ja kasvispainotteinen ruokavalio on tosi hyvä muutos 🙂 lihojen lisäksi lisukkeita saa superhelposti vaikka kikherneistä, pavuista, juureksista, soijasta ja muista vihanneksista. Kokeile vaikka Hälsans köketin tuotteita, niillä on helppo aloittaa. Itse olen ollut pesco-vege kohta 8 vuotta enkä kaipaa lihaa enää ollenkaan, mitä enemmän tiedostan asioita, sitä enemmän tekee mieli välttää. Kalaa syön jonkin verran, mutta sen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jopa 90% maailman kalakannoista on vaaraantuneita ylikalastuksen vuoksi, ja esim jättikatkarapujen troolaaminen hajottaa merenpohjaa ja tuo kamalasti ’roskakalajätettä’, pahimmillaan delfiineja. HS juuri uutisoi siitä, miten sushin suosio uhkaa hävittää tonnikalan sukupuuttoon. Anyway, mahtavaa että omat kulutustottumukset mietityttävät, jokainen askel eteenpäin on hyvästä ja tietenkin jokainen valitsee itse mitä syö. Suotavaa tietenkin olisi että mahdollisimman moni söisi niin että muillekin riittäisi… :-/ (lihatuotano vie peltoalaa muilta viljoilta joilla voisi ruokkia ihmisiä kehitysmaissa, ja lisäksi tuottaa valtavasti kasvihuonekaasuja).

        Yritin kommentoida jo Gambia-postaukseen että tykkään tosi paljon näiden viimeaikaisten postausten kantaaottavuudesta, tätä lisää! 🙂

      2. mun mielestä taas ois tekopyhää vähentää vaan lihasyömistä ja esittää että tekee parannuksen maailmalle kun silti tukee sitä lihatuotantoa. Eri asia jos muuten vaan lopettaa mutta jos lopettaa/haluaisi lopettaa juuri eläinten kärsimyksen takia niin vähentäminen ei oikein auta :/ tai näin mä ajattelen. Mutta innoissani oottelen kasviskeitto reseptiä (: en oo koskaan tehny keittoa vielä vaikka toi koskenlaskija tuolla jääkaapissa odottelee debyyttiään.
        Eli mun mielestä joko lopetan lihasyönnin kokonaan ja sen sivutuotannot (siis kananmunista ja maidosta puhun) tai en lopeta ollenkaan.
        Mutta tääkin helpottuu kun näkee uusia reseptejä ja jos maistaisin soijaruokia tms ja huomasisin et hei täähän on syötävää. Oon koko ikäni ollu tositositosi nirso ja lisäks vanha syömishäiriö saattaa asiaan vaikutata että mulla ei oo pohjimmiltaan mikään loistava käsitys ruoasta, saatika terveellisestä sellaisesta.

    2. Mua kiinnostaa ton blogin osoite? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *