Live for now.

Mungolife

Huomenna keskiyön paukkuessa 2015 on virallisesti puolessavälin. On ollut elämäni vuosi jo nyt. Sekä hyvässä että pahassa. Ajattelin viime vuonna jo, että on ollut iso vuosi. Tapahtumarikas, vaikea ja ihana. Kesäkuun lopun häämötellessä, tää mennyt puoli vuotta tuntuu kaksin verroin rankemmalta ja ihanammalta. Puoleen vuoteen on mahtunut muutto takaisin Suomeen, tieto siitä, että seuraava muutto on pian edessä, elämäni pahin eksistentialismikriisi valmistumisen muodossa, lopputyö, yliopiston loppukokeet ja henkilökohtaisen elämän huiput ja aallonpohjat. Mielettömin kuvittelemani työ jäi ihan vähän näppieni ulottumattomiin tietyn osaamisalueen tuntemattomuuden takia, ja perheenkin kanssa on kuljettu ylä- ja alamäkiä. On ollut niin paljon kaikkea uuden vuoden vaihtumisen jälkeen, että hirvittää ja heikottaa itseänikin miettiä, millainen tämä 2015 on ollut.

Olen tietoisesti jättänyt vähemmälle henkilökohtaisten asioiden käsittelyn blogissa, ja samalla valitettavasti vieraantunut tästä itsekin. Tuntuu niin vaikealta jakaa mitään, kun vihaajat pyörittelee jutuista skandaaleja ja vastaantulijat kadulla tietää elämästäni niin paljon. Tuntuu vieläpä melkein vaikeammalta kirjoittaa lässytystä jostain pinkistä rannekorusta kun on maannut pari päivää sängyssä keräten voimia siihen, että saa itsestään irti edes lounaan valmistamisen. On niin äärettömän vaikeaa löytää se keskitie, jossa saa jaettua itsestään hyväksikäyttämättä itseään samalla.

Mitä tänne siis kuuluu? Noin niinku oikeesti. Rehellisesti? Todella ristiriitaista. Kevät on ollut raskas. Jotenkin reilu kaksi vuotta meni hyvinkin pienillä vaurioilla, kun pyöritti työarkea ja koulua. Kun otin vihdoin kuukauden blogin ja töiden suhteen kevyemmin tehdäkseni lopputyöni, palaaminen tänne ei olekaan mennyt ihan helposti. Asiaa ja inspiraatiota riittäisi, mutta joku lukko on. Läppäri makaa avaamattomana, ja asukuviakin on kertynyt kameraan varmaan paritkymmenet. Aurinko houkuttelee ulos, pois virtuaalimaailmasta. Ehkä meillä on Mungolifen kanssa seitsenvuotis-kriisi. Parisuhteemme on tullut murrosvaiheeseen. Eikö se seitsemän vuotta ole se maaginen luku sitoutumisissa? Ehkä se pätee myös oman sielunsa vuodattamiseen tuhansille tuntemattomille.

Koulu imi mun energiat loppuun perusteellisesti, eikä ne ole vielä täysin palautuneet, vaikka arvosana on selvillä, viitta roikkuu henkarilla ja valmistujaispäivä on kalenterissa ympyröitynä.

Valmistumiskriisistä puhutaan jatkuvasti. Olen aina miettinyt, mitä kriisin aihetta on siinä, että saa vihdoin koulunsa päätettyä. Iloitkaa ihmiset perhana! Ei mikään ihme, että valmistumista pidetään yhtenä elämän suurimpina kriisihetkinä. Itse ainakin olen ollut ilmiön uhrina. Olen tietoisesti yrittänyt olla stressaamatta. Jatkuvasti päähäni on hiipinyt ajatus tulevaisuudesta. Olen kohta 27-vuotias, päätoimiselta työltäni bloggaaja. Pitäisi olla oikea työ, oikea uratulevaisuus, oikea joku suunta elämälle. Miten saan oman alani töitä tulevasta asuinkaupungistani, mitä teen nyt kun taustalla on kallis ja hieno koulutus, ja edessä... mitä?

Ei ole parisuhdekaan mennyt tänä keväänä ihan niitä ruusuisimpia polkuja. Tiedossa on ollut alusta asti, että miehen työt vievät hänet eri puolelle Suomea jossakin välissä. Olen käynyt sisäistä kamppailua koko kevään. Elämäni mies vai uramahdollisuudet pk-seudulla? Kotikaupunki ja sen ystävät vai arki oman elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa? Missä on tulevaisuus, Helsingissä, Kuopiossa, Jyväskylässä vai peräti ulkomailla? Epätietoisuus on jyllännyt koko ajan päällimmäisenä ja samalla epävarmuus. Heittäydynkö tyhjän päälle pienehkössä kaupungissa, jossa en tunne ketään? Mitä jos eroamme joskus? Jäänkö täysin tyhjän päälle? Onko rotsi auki uuteen heittäytyminen romantiikkaa vai raivostuttavaa typeryyttä? Harkitsemiseni ja epävarmuuteni on tuonut oman ikävähkön isämakunsa suhteeseen. Olen punninnut miesraukan jokaisen teon ja sanan jättiläiskokoisen suurennuslasin läpi ja miettinyt jokaisen olohuoneen matolle aamulla kiireessä jääneen sukan takia, että onko tämä se suhde, jonka takia repäisen itseni muualle. Omia pieniä ja suureja demonejaan vastaan taistelevalla miehelläkään ei ole ollut sen helpompi kevät. Eikä sitä ole helpottanut, että kotona on ollut hermoheikko, sekopäisyyteen asti stressaava nainen, joka ei tiedä mistään mitään ja on mielialoiltaan vaihtelevampi kuin PMS-houreissa oleva Tourette-syndroomainen ADHD. Ihania hetkiä on ollut. Vaikeita hetkiä on ollut. Todella vaikeita hetkiä on ollut. Olemme tehneet molemmat virheitä ja ottaneet harha-askelia. Kaikkien niiden jälkeen tunnemme toisemme paremmin ja molemmat ovat toivottavasti saaneet päänsä ja tärkeysjärjestyksensä selvitettyä. Ainakin ison määrän varmuutta on tullut.

Kolme päivää sitten selvisi, että tuleva kotikaupunki miehelle on Kuopio. Ja niin se on mullekin. Huomenna on lähetettävä ihanalle vuokraemännälle irtisanoutuminen tästä asunnosta ja lähiaikoina on suunnattava käymään metsästämässä tulevaa kotia aivan eri puolelta Suomea. Toivottavasti savolaiset on mukavaa sakkia. Australian Gold Coastin, Lontoon ja Helsingin kautta elokuun puolessavälissä voin ilmoittaa viralliseksi osoitteekseni Kuopion, jossa onkin seuraavat elämäni haasteet ja seikkailut tiedossa.

Olen ollut jotenkin hukassa vähän kaiken kanssa. Epävarmuus tulevien työkuvioiden ja asuinpaikkakunnan puolesta on johtanut siihen, että kaikki langat on olleet ehkä käsissä, mutta jumalattomassa sotkussa. Olen ollut aika väsynyt.

Olen lukenut paljon kirjallisuutta kaikkeen tähän liittyen, puhunut lukemattomia tunteja ystävien kanssa, punninnut, miettinyt ja harkinnut. Loppujen lopuksi, uskon vahvasti, että ihminen katuu vain menetettyjä mahdollisuuksia, ei kokeiltuja polkuja. Live for now, forget forever. For now, mikään kaupunki tai mikään työmahdollisuus ei ole minulle yhtä arvokasta kuin herätä joka aamu hänen kainalostaan. After all, elämän tarkoitus on onnellisuus ja rakkaus. Ainakin mulle. Veikkaan, että Kuopion saaristomaisemilla on sitä tarjolla mulle nyt enemmän kuin Helsingin mukulakivikaduilla. Ikävän tullessa kotiin pääsee alle viidelläkympillä.

Nämä puolitoista kuukautta tulevat olemaan (väliaikaisten) heippojen heittämistä Helsingille. Kesä, mikä ihana tekosyy. Mansikoita espalla, PR-tilaisuuksia Helsingin terasseilla, Suomenlinnan piknikkejä ja Porvoon päiväretkiä. Ystävien kanssa viinilasien kilistelyä Mattolaiturin varjojen alla auringossa paistatellen, Helsingin edustalla veneillen Skifferin pizzoja ahmien, tanssintäyteisiä iltoja Kappelissa ja kesäseikkailuja auringonsäteiden alla. Luulen, että nämä pitkät hyvästelyt Helsingille auringossa ja läheisten ympäröimänä tulee olemaan ikimuistoiset. Toivottavasti.

En voi harmilla muistella valintaani jakaa elämäni Lontoon ja Helsingin väliltä. Olen rampannut Helsingissä niin ahkeraan, etten juuri saanut elämää rakennettua adoptoituun kotikaupunkiini. Ystävät ja rakkaat Helsingissä olivat ja ovat edelleen liian tärkeitä. En ollut valmis tippumaan tästä sosiaalisesta verkosta, joka on minulle kuin pelastusrengas ollut nämä vuodet. Nyt lento lyhenee, ja junallakin pääsee "kotiin", mutta haluan siitäkin huolimatta rakentaa sen uuden elämän ainakin tällä hetkellä Kuopioon. Olen liian kuiviin rutistettu viime vuosien jäljiltä. Olen väsynyt ja juureton. Vaikka Kuopiossa tuskin tulemme asumaan loppuelämäämme, haluaisin kotiutua sinne. Edes vähän.  En ole katunut sekuntiakaan sitä, etten juurtunut Lontooseen. En nähnyt siellä itseäni missään vaiheessa pidemmällä tähtäimellä. En nähnyt itseäni siellä, vaan muualla. Se joku muu löytyikin viime kesän festareilta seitsemäntoista promillen humalassa kun joku poika oli niin komea, ettei näköpiiriini edes mahtunut mitään tai ketään muuta. Home is where your heart is.

Toivotaan, että seuraava puoli vuotta on seesteisempi. Haluaisin urheilla enemmän, juosta saaristomaisemissa, opetella uusia ruokalajeja ja keittiötaikuruutta. Haluaisin kirjoittaa sen kirjan, joka on ollut luonnoksissa. Haluaisin löytää taas päivittäisen rutiinin ja ilon tälle sivulle. Haluaisin löytää aikaa ja mielenrauhaa istua ja tuijottaa tyhjyyteen. Tyhjentää ajatukseni ja kuunnella omaa hengitystä. Nauttia hiljaisuudesta, pitää päiviä ilman puhelinta ja lukea hölmöjä, hauskoja ja jännittäviä kirjoja. Löytää uusia bändejä ja maata sunnuntaiaamuisin sängyssä hereillä unelmoiden. Ihmetellä sadepisaroita ikkunassa ja juosta nauraen nurtsilla paljain jaloin auringon paistaessa.

Just nyt haluan syödä suomalaisia mansikoita, kuunnella Biffy Clyroa ja maata kiireettömänä pörrömatolla kotiverkkareissa. Ehkä lähteä katsomaan laskevaa aurinkoa lyhyelle kävelylle. Ehkä vaan tehdä herkullista illallista.

Unelmoida tulevaisuudesta, pelkäämättä menneisyyttä, murehtimatta kaikkea tapahtunutta ja tapahtuvaa. Olla.

Kommentit

viivi (Ei varmistettu)

<3

Maijja (Ei varmistettu)

Tulipas puskista ! Mutta toisaalta tämä osoitti ettet olekkaan niin pinnallinen ja kiillotettu Anna, mitä ehkä monet on kuvitellu. Että sulle merkkaa eniten asua metropolissa ja ostella kalliita laukkuja. Oon jotenki aina tienny että sussa on sekin "oikea" puoli jota kukaan ei vaan enää näe tän blogin kautta. Sellanen ihminen joka on valmis hyppäämään tuntemattomaan eikä välitä mitä muut ajattelee :)
Onnea hurjasti teille Kuopioon, uskon että tää on sulle ja teille paras ratkaisu ! :)

mimi (Ei varmistettu)

Täällä mä itken bussipysäkillä ja luen tätä sun tekstiä. En voi uskoo miten kovaa ja oikeeseen hetkeen tää kolahti. Mä oon sillain salakavalasti koittanu vakuutella itelleni että kyllä mä oon onnellinen täällä ja kaikki on tosi hyvin, vaikkei oo. Tarttin just jonkun tällasen jutun, nyt voin alkaa miettiä mikä on vialla. Kiitos!
Ja toivon että viihdyt Kuopiossa ja löydät sieltä unelmiesi työpaikan!

L (Ei varmistettu) http://lindasini.blogspot.com

Tätä oli kiva lukea.Tsemppiä Kuopioon,se on aika mukava kaupunki :)

Eerin (Ei varmistettu)

Osaat kirjoittaa ihan mielettömän kauniisti. Itse muutin poikaystäväni perässä Turkuun, sekuntiakaan en oo katunu. Ihanaa ja rentouttavaa loppukesää sulle! :)

Tiina (Ei varmistettu)

Mulla sama edessä syksyllä, avomiehen perässä Turkuun!! Pitkään oon pyöritelky mielessä mitä teen ja mielipide on vaihtunut viikottain, mutta nyt oon vihdoinki päättänyt että sinne sitten. Lähdin jopa 7 kuukaudeksi Norjaan miettimään mitä haluan elämältä (täällä siis syyskuuhun asti) mutta näköjään se parisuhde on kestänyt tänkin kaukosuhdekoetinkiven (5 vuotta ollaan oltu yhdessä).. Ei muuta kun toispuol jokkee sit seuraavaks majailemaan!

Zelinda (Ei varmistettu)

Hei. Olen ehkä kerran aikaisemmin kommentoinut, vaikka olenkin lukenut blogiasi useamman vuoden. Tuo ilmoituksesi tänne (Kuopioon) muutosta oli hieman hmm... säpsähdyttävä. Lueskellut asumisestasi Helsingissä, Australiassa, Lontoossa.. Hieman pienemmät piirit siis tiedossa :) Tsemppiä tulevaan muuttoon ja sopeutumiseen, kohta viet sitten omia vieraita käymään Puijon tornissa ja syömään Hanna Partasen lihapiirakoita torille ;)

Jjo (Ei varmistettu)

Kiva kuulla että seuraava kotipaikka on varmistunut! Liikkuvaa sijaisuuspätkää tekevänä voin kertoa, että tästäkin selviää, mutta mieluiten istahtaisin johonkin, vaikka edes väärälle puolelle Suomea joksikin aikaa. Kuopiota en tunne mutta savolaisia kyllä. Onnea matkaan!

Make yourself happy!

Tunnistin paljon omia ajatuksia, tunteita ja pohdintoja tekstistäsi. Itse löysin reilu pari vuotta sitten ihanan miehen joka sitten sattuikin asumaan pikkukaupungissa Ruotsissa. Yhden illan lyhyen tapaamisen en todellakaan odottanut johtavan yhtään mihinkään muuhun kuin muistoon hauskasta illasta, mutta elämässä asiat harvemmin menee niin kuin odottaa. Muutin muutama kuukausi sitten Helsingistä tänne pikkukaupunkiin. Jätin ystävät, perheen, työn ja ihanat työkaverit Suomeen. Alku täällä ei ole ollut helppo, työn, kielen, uuden asuinpaikan tuoma stressi on heijastunut parisuhteeseenkin. Mutta siitäkin huolimatta mielummin olen täällä rakkaani kanssa kuin jatkan elämääni ilman häntä Helsingissä, en kadu muuttoa, enemmän olisin katunut jäämistä. Joten tsemppiä Anna, teit varmasti oikean päätöksen :)

Hanna (Ei varmistettu)

Mä muutin aikoinaan miehen perässä toiseen kaupunkiin enkä ole joutunut (onneksi) katumaan. Aikaahan se vei kotiutua täysin tuntemattomaan kaupunkiin, varsinkin kun ei niitä omia kavereita ja juttuja vielä siellä alussa ollut. Oman alanikin löysin vasta 25-vuotiaana. Joo, jäljessä ollaan ehkä muita samanikäisiä tyyppejä, mutta ainakin se oma juttu ja paikka on löytynyt :) Ura odottaa kyllä siellä jossain sitten.

Siulle siis tsemppiä matkaan, asioilla on tarkoitus järjestyä ainakin jotenkin päin ja tärkeintä on, että siulla on siinä se ihana tyyppi, jonka kanssa jakaa niitä arkisia asioita. Toivottavasti se epävarmuus kaikesta helpottaa ja saat tehdä niitä asioita, jotka tekee siut onnelliseksi :)

Heidi (Ei varmistettu)

Voi miten kauniisti kirjoitit, koko ajan kuitenkin pelkäsin että sanot bloggaamisen olevan osaltasi tässä. Onneksi näin et ainakaan suoraan sanonut. Olen ihmetellyt postaus tahtisi hitautta viime aikoina. Mutta "hidastele" vaan kunhan et lopeta. Täällä meitä innokkaita lukijoita kuitenkin on, jotka odottaa hulluna uusia postauksia. Mukaan mahtuu aina pari mätää omenaa.

Tsemppiä sinulle Kuopioon :). Ja ihana, että rakkaus voittaa :).

lena (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/lena/

Tervetuloa Kuopioon! Viihdyt varmasti. Asuin Kuopiossa 18 vuotta, sitten muutin UK:hon ja nyt asun Lontoossa. Nämä kaksi on tosi erilaisia kaupunkeja, ja hyvä niin. Mä rakastan Kuopion veden läheisyyttä, lyhyitä välimatkoja, ihmisiä. Savolaiset on oikeasti tosi leppoisaa porukkaa. Tavallaan kadehdin sinua, saat muuttaa Kuopioon ja aloittaa elämän täällä (olen tällä hetkellä lyhyellä kesävisiitillä Kuopiossa). Meidän kohtaloksi osui Bilbao ja sitten joku muu paikka ja näillä mennään, mitkä kortit on annettu. Mutta kyllä mä silti aina Kuopioon kaipaan :) Laita esim blogin kautta viestiä jos haluat jeesiä Kuopion kanssa! :)

M (Ei varmistettu)

Voi et usko, miten hyvää tämän tekstin lukeminen teki minulle juuri tänään. Minun elämäni on Turussa, siellä on kotini, mieheni, koirani, perheeni, sydämeni. Mutta oman urani vuoksi olen viimeiset kaksi vuotta asunut kaukana kotoa, reissannut joka viikonloppu kotiin ja ollut arkipäivät poissa. Nyt olen päättänyt että saa riittää ja kohta palaan kotiin, löytyi sieltä sitten oman alan töitä tai ei. Tunne siitä että ratkaisu on oikea, on tosi vahva mutta silti aina säännöllisesti ahdistaa. Kyseenalaistan sen, miten idiootti olen, jos en jatka oman alani töitä vaan jään mieluummin työttömäksi.

Nämä sanat siis upposivat tänään täydellisesti: "mikään työmahdollisuus ei ole minulle yhtä arvokasta kuin herätä joka aamu hänen kainalostaan. After all, elämän tarkoitus on onnellisuus ja rakkaus". Meillä on yhteisiä vuosia takana jo kymmenen. Tällainen elämä on niin rankkaa, että tuntuu uskomattomalta, miten olemme jaksaneet jo näin pitkään. Yleensä menen aina eteenpäin järjellä, mutta tässä tapauksessa pitää antaa järjen voittaa ja rakkauden kantaa. Kiitos sinulle että jaoit tämän, lohdutti valtavasti tätä huonoa päivää. Tsemppiä elämänmuutoksiin!

Riia (Ei varmistettu)

ihana teksti. itsellä ollu niin paljon saman tyylisiä ajatuksia, varsinkin tulevan asumispaikan suhteen. ehkä se on vain käytävä kokeilemassa, niinkuin sanoit: vain sitä katuu mitä ei tee vaikka haluaisi. rikastuu ainakin uusilla kokemuksilla :) ihanaa kesää, anna!

J (Ei varmistettu)

Itse asuin 21v Kuopiossa ennen kuin muutin Tampereelle ja nyt miehen perässä vielä kauemmaksi Turkuun. Olen vähä kateellinen kun pääset asumaan Kuopioon. :D Se on kesäisin ihana kaupunki, mutta talvella hieman masentava. Innolla odotan kyl sun postauksia sieltä!

J (Ei varmistettu)

Unohin vielä mainita, että onneksi nyt muuton myötä yksi pitkäaikainen unelma vihdoin toteutuu ja saamme sheltin Jospa se lievittää Kpo/Tampere ikävää hieman :)

Jaana (Ei varmistettu)

Rakkaus on tärkeintä tässä elämässä. Itse olin samantyyppisessä risteyksessä 2004. Mulla meni vain niin, että elämä jumitti paikoillaan kotikaupungissa....mulle ei tapahtunut mitään, ura jumitti, ei yhden yhtä kiinnostavaa miestä näkynyt missään ja kuviot pyöri liian pientä ympyrää.

Hain Helsingistä töitä ja etenin haastattelukierroksilla. Valmistauduin jo myymään asuntoni ja odotin työpaikasta joota tai eitä. Sattumalta sitten monen tekijän yhteensattumana päädyin hetken päähänpistosta tsekkaamaan deitti.net -sivustoa ja etsimään viikonlopulle leffaseuraa....Törmäsin jostain syystä kiinnostavaan profiilin, jossa ei oikein edes lukenut paljon mitään, mutta sanavalinnat herättivät kiinnostukseni. Viestiteltiin pari päivää, annoin puhelinnumeroni ja tavattiin....pyyhkäisimme kumpikin toisiltamme jalat alta; Hullua rakkautta! Ja tähän saumaan kahden viikon tapailun jälkeen sain puhelun unelmieni työstä Helsingistä: "...Miltä se tuntuisi muuttaa Helsinkiin? Tämä paikka on sinun!" Voi käääk! Tilanne oli painajainen....maailman ihanin mies, joskin aivan vasta tavattu, eikä voinut mitenkään tietää, miten suhteelle käy. Samaan aikaan se unelmien työ, jota olin halunnut valmistumisesta asti tehdä, odottaisi kaukana Helsingissä.

Itse pähkäilin sen niin. Että kun on kaksi vaihtoehtoa, niin kumpaa katuisin/miettisin ja kumman perää haikailisin enemmän; Jos muuttaisin Helsinkiin paljonko minua jäisi vaivaamaan ihana mies kotikaupungissa. Tai jos jäisin parisuhteeseen kotikaupunkiin, niin paljonko haikailisin unelmatyön perään. Valinta oli aika helppo: Henkilökohtainen elämä meni edelle työstä. Tästä ratkaisusta ja kotikaupunkiin jäämisestä tulee syyskuussa kuluneeksi 11 vuotta. En ole katunut hetkeäkään Menimme naimisiin 2010 ja meillä on kaksi ihanaa pientä tyttöä. Elämä ei voisi olla paremmin. Myös työkuviot järjestyivät aika nopeaa hyvin kotikaupungissa ja olen päässyt tekemään hienoja projekteja ja saanut mahdollisuuksia toteuttaa luovuutta monipuolisesti näinä vuosina.

Tietenkään en voi tietää, miten ja mihin elämä olisi kuljettanut, jos olisin valinnut toisin silloin 2004....mutta se ei oikeastaan edes kiinnosta. Niin hyvin kaikki on järjestynyt täällä

Työ ja ammatti on monille, kuin myös minulle tärkeitä asioita, mutta minulle työ ei ole se ykkösprioriteetti.

Se Kuopio voi ollakin just paras juttu sulle isojen kaupunkien jälkeen..... Ja aina pääsee pois, jos ei vaikka olekaan.

"Loppujen lopuksi, uskon vahvasti, että ihminen katuu vain menetettyjä mahdollisuuksia, ei kokeiltuja polkuja" Mulla on vähän sanaton olo tässä hetkessä, samaistuin niin moneen kohtaan tekstissäsi. Langat käsissä, mutta tavallaan solmussa. Olen lukenut blogiasi vuosikausia ja kommentoinut vain muutaman kerran. Ikää mittarissa vasta 21 ja mietin, miten paljon olen itsekin kerennyt kasvaa ja muuttua näiden vuosien ajan, kun olen blogiasi seurannut.

Mutta tuo lause. Elämme hyvin erilaisia elämänvaiheita, mutta olen itse murroskohdassa, lähtiessäni vaihto-opiskelujen perässä elokuussa maailmalle. Keväällä menetin perheenjäsenen, reilusti yli vuodenkin jälkeen mietin usein vanhaa parisuhdetta ja nyt tavattuani hienon ihmisen pelkään tavallaan tulevaa ja murehdin kariutuuko jokin potentiaalisesti niin hyvä lähtöni takia. Mutta tämä vaihto on polku minkä haluan kokea. Tämä ihminen on polku jolle haluan antaa mahdollisuuden. Ja luettani tekstisi tietyt kipeätkin asiat tuntuvat niiltä poluilta joita kokeilin, vaikka asiat eivät putkeen menneetkään. Mutta miten hienoa on, että uskalsin, rohkenin ja koin?

Päässä olisi hirveästi asiaa ja ajatuksia, mutta väsymys sotkee ajatuksia. Tiivistäen sanon, että kiitos. Kiitos siitä, että tekstilläsi annoit minulle ainakin hetkellisen mielenrauhan ja levollisuuden tunteen ja uskon tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kantaa. Et tiedäkään, kuinka kiitollinen olen tästä tunteesta. Kaikkea hyvää sinulle ja teille nyt Helsinkiin, pian Kuopioon ja tulevaisuudessa ties minne :)

Ann (Ei varmistettu)

Savolaiset on todella ystävällisiä ihmisiä, ja Kuopiokin kiva kaupunki. Siellä on aina jotenkin tervetullut ja lämmin olo, kun taas Helsingissä on usein esim. isompi kynnys ryhtyä rupattelemaan ventovieraiden kanssa. On kiva kuulla, että uskalsit tehdä tällaisen valinnan ja seurata sydäntäsi :) Toivottavasti pääset tosiaan ajan kanssa toteuttamaan itseäsi ja tekemään kaikkea sitä mitä olet halunnut tehdä! Paljon tsemppiä ja ihanaa Suomi-kesää sulle! (Asun itse ulkomailla urani vuoksi ja pohdiskelen Suomeen palaamista rakkauden perässä - aika hurja ajatus kyllä :)

TiiaT (Ei varmistettu)

Ehdottomasti kannatan rakkauden perässä muuttamista. Pois pääsee aina, jos siihen tarve tulee. Jos taas kaikki menee hyvin, saat uusia ystäviä ja viihdyt uudella paikkakunnalla. Välimatka Helsinkiin on kuitenkin melko inhimillinen. Hyvää (toistaiseksi) viimeistä kesää Helsingissä! Tee kesän hetkistä lämpimiä muistoja Helsinki-ikävän varalle :)

sanni (Ei varmistettu)

Samoja fiiliksiå Tässä käydään, kolmen vuoden opiskelun jälkeen olen keksinyt mikä musta tulee isona ja missä paikka on - ala vaan einole se mitä tällä hetkellä opiskelen. Nyt kahden viikon päästä pitäisi tehdä päätös; heittäytyäkö opiskelemaan unelma-alaa ja jäädä ulkomaille, vai jäädä "turvalliseen" elämään niiden opiskelujen kanssa jotka ovat nyt meneillään ja toteuttaa unelmaa myöhemmin. Ja samalla tavalla kun sinäkin niin olen nyt kuukausia pohtinut ja punninnut, entäs jos en pärjää, entä jos en osaa, entä jos kadun.. Olen anonut äitiåkin päättämään puolestani, kumpa sitä tietäisi oikeat ratkaisut! Mutta pitää vaan luottaa siihen että elämä kantaa, eikä ikinä ole liian myöhäistä, jos menee pieleen niin sitten vaan uutta yritystä :)

Ninnu (Ei varmistettu)

Ihana teksti, taas kerran! Täällä kans yks Turkuun miehen perässä vuosi sitten muuttanut! Jätin ihanan työpaikan ja -työkaverit, rakkaat ystävät ja välimatka rakkaaseen perheeseenkin kasvoi entisestään.. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka tottakai on ikävä kavereita, mutta parin tunnin ajomatkan päässä he vaan on! Vähän on ollut sopeutumista turkulaisiin, mutta kaikenkaikkiaan viihdyn täällä ja rakkaus jos mikä on hyvä syy lähes kaikkeen! Tsemppiä sulle Anna ja hatunnosto rohkeudesta hypätä (taas) kohti tuntematonta! Uskon että kannattaa Mukavaa kesää!

Anna (Ei varmistettu)

Ihan ensiksi tervetuloa Kuopioon! Itse opiskelen tällä hetkellä muualla, mutta Kuopiokaipuu vaivaa:) Savolaiset ovat mukavia ja lämpimiä ja kaupunkikin tosi kaunis! Toivottavasti viihdyt:)

Itselläni myös takana rankka vuosi, mutta niin näistä vaan jotenkin aina selvitään. Ilmeisesti kaikki kliseiset sanonnat pitää aina lopulta paikkaansa;) Otetaan nyt kaikki irti kesästä!

Ja vielä tähän loppuun on sanottava, että olet ollut jo monen vuoden ajan lempibloggaajani. Olet inspiroiva ja aito ja elämänjanosi paistaa tekstien läpi. Harvemmin tulee kommentoitua, mutta täällä ollaan:)

Jenni (Ei varmistettu)

Moikka! Tervetuloa Kuopioon! Uskon että olet tehnyt hyvän päätöksen, ainakin sen perusteella mitä kirjoitit ja kuinka kirjoitat poikaystävästi. Helsinki on lähellä ja täältä saa uusia ihania ystäviä :)

Jos kaipailet seuraa vaikkapa kahville tai näyttämään paikkoja tai ihan mitä vaan, minuun saa olla yhteydessä :) On ihanaa tutustua uusiin ihmisiin :) Ollaan samaa ikäluokkaa, olen sinua kuukauden nuorempi :)

Kiitos ihanasta kirjoituksesta :)

tuuli (Ei varmistettu)

Heh tervetuloa Kuopioon vaan :D Itsekin muutin tänne valmistumisen jälkeen, tosin "juuret" ja suku on täältä joten vaikka ite oon muualla syntynyt niin tää paikka tuntui silti todella kotoisalta tulla :) Jos on sellanen ihminen että kaipaa suurkaupungin sykettä ja mahdollisuuksia niin täältä ei ehkä ihan niitä löydy mutta ite kaipaan pikemminkin kaunista syrjäistä luontoa ja omaa rauhaa mitä täältä ei kyllä puutu :) Kuka tykkää mistäkin, mutta mulle tää on kaikki mitä kaipaan :)

Henna (Ei varmistettu)

Ihanaa, että hieman puit sanoiksi päänsisäisiä myllerryksiäsi myös meille lukijoille. Olen lukenut blogiasi lähes alusta asti (kääk, miten kauan, mihin tää aika juoksee!!) ja olin jo melkein huolissani, kun blogista oli tulossa jotenkin kylmä ja kliininen ja oli aistittavissa, ettei kaikki ollut täysin kohdillaan. Kuulostaa näin kirjoitettuna ehkä vähän sairaalle, mutta mulla oli ihan sellainen olo, että olin hukannut sut, ja nyt tän myötä tuntuu, että löysin taas. :D
Kotiin pääsee aina takaisin, se ei mihinkään katoa, mutta rakkaus ei voi voittaa, ellei sille anna mahdollisuutta. Siksi on ehdottomasti paras ratkaisu lähteä Kuopioon! Tämän postauksen perusteella sitä paitsi kuulostaa siltä, että rennon letkeä Kuopio on just sitä mitä sä nyt tarvitset! Kannattaa tutustua "Savon blogit" -yhteisöön (ainakin facebookissa), niin voit aloittaa juurtumisen jo etukäteen. :) Kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin! :)

ÄnTee (Ei varmistettu)

Mä muistan, kun kirjoittelin sulle joskus vuosia sitten jonkun kommentin, joka sisälsi suunnilleen juuri sun kuvailemaa pohdintaa. Muutin miehen perässä savosta pohjanmaalle ja tein töitä&opiskelin, mutta olin omasta mielestä niin kaukana, enkä oikein tutustunut kehenkään.
Nyt oon oikeestaan taas samassa tilanteessa. Valmistuin viime kesänä ja siinä turhautumispäissäni hain töitä Helsingistä. Täällä sitä nyt ollaan- työssä, joka on ihan ok, mutta ei kyllä mun unelmatyö, niin ja yksin. Suhde meni siis alta siinä tuskailussa, kun tuntu, et Helsingissä ois vaan niiiin paljon parempi olla. (liittyi siihen tietysti muitakin ratkaisevia tekijöitä:/)
No ei vaan oo. Kun on kotoisin savosta ja tottunu sellaiseen leppoisaan olemiseen, on täältä jotenkin hirmu hankala saada kavereita tai tutustua yleensäkään kehenkään.. Nyt kaipailen jo takas pohjanmaallekin, vaikka en ois sitä ikinä uskonu, kun en omasta mielestäni sinne ees kotiutunu erikoisemmin. Kaipa se on kaipuuta siihen aikaan, kun kaikki oli vielä jotenkin hyvin.

Kannattaa siis kuunnella sydäntä ja mennä sinne, minne se näyttää. Vaikka se rakkaus ei kestäiskään koko loppuelämää, niin hyvät muistot sulle ainakin jää, etkä joudu myöhemmin katumaan lähtemättömyyttä.

Tsemppiä siis sulle, ja nauti kesästä oikein kunnolla! :)

Krista (Ei varmistettu)

Ihana, kaunis kirjoitus <3 Itsekin juoksisin tuon oman rakkaan rinnalla vaikka maailman tappiin. Ei ole maailmassa parempaa tunnetta, kun se että siinä rinnalla on ihminen jolta saa sellaista tukea ja rakkautta mitä ei kovin monesta muusta paikasta saa. Sitä, että saa nukahtaa toisen kainaloon ja herätä siitä aamulla. Ne yksinkertaiset, pienet ja kauniita asiat, jotka on lopulta elämääkin suurempia.

Ja voi, savolaiset.. ne on ihania, mukavia, ystävällisiä. Savolaisena oon ehkä vähän puolueellinen. Mutta kun oma parisuhde on kuljettanut miut tänne pohjanmaalle niin välillä sitä kaipaa sinne omiensa joukkoon. Vaikkei pohjanmaalaisissakaan mitään vikaa ole. Ei sitä kuitenkaan turhaan sanota, että savolaiset on lepposaa kansaa. Sitä ne.. me.. todella ollaan :) !!

Onnea uuteen elämäntilanteeseen ja tsemppiä loppu vuoteen!!

SonjaSonja (Ei varmistettu)

Aivan ihana teksti! :) Kuopio on varmasti hyvä paikka asua, äitini muutti sinne vuoden vaihteessa Tampereelta ja on kyllä viihtynyt oikein hyvin leppoisten savolaisten seurassa. Paljon tsemppiä tuleviin muutoksiin ja viimeisen puolen vuoden tapahtumista selviämiseen :)

Rohkeasti kirjoitettu, hieno teksti sinulta. Vaikken juuri vauva- yms. foorumeja luekaan, niin tuntuu silti siltä, että olet vuosien varrella saanut todella huomattavan määrän erilaista paskaa niskaasi ihan aiheetta. Hatunnosto sinulle siitä, että jatkat silti bloggaamista - olen tainnut lukea Mungolifeä jostain vuodesta 2009 (?), ja olet kyllä sinä aikana mielestäni kasvanut yhdeksi suomalaisen blogiskenen timanteista.

Muutto Kuopioon on varmasti parisuhteen kannalta niin ikään rohkea teko, vaikken asiasta mitään tiedäkään, mutta rohkeaa se on myös muotialan ammattilaiselle ja bloggaajalle. Viime aikoina on tuntunut olevan paljon puhetta blogimaailman, instagramin yms. kulisseista. Ehkä sinä tuot omalta osaltasi vähän niitä muitakin elämän sävyjä tähän palettiin, kun kaikki ei aina olekaan sitä high lifeä Pariisissa tai Nykissä tai edes Tukholmassa. Kiitos myös siitä.

Thir(s)ty

Miehen perässä muutettu Sodankylästä Tuusulaan, sieltä Riihimäelle ja nyt Ikaalisiin. (ja siiis saman miehen perässä :D) vaikka välillä niitä omia ystäviä, perhettä ja maisemia oli ikävä, kun matkaa lähes tuhat kilometriä valtateitä pitkin, niin en vaihtaisi päivääkään. Jotenkin sitä löytää itsensä paremmin, kun joutuu vieraaseen ympäristöön rakentamaan uutta elämää, rinnalla vain yksi tuttu ihminen. Itse ainakin vasta nyt olen löytänyt sen, mitä työtä haluan ja osaan tehdä ja mitä tulevalta haluan. Etelä seesteytti minut :D ja Kuopio on tosi kaunis kaupunki, miehen suku sieltä kotoisin niin päässyt tutustumaan sinnekin :) kaupan myyjistä ei aina saa selvää, mutta small talkia harrastetaan varmasti enemmän kuin missään päin Suomea.

Aika hullua, mutta mahtavaa! Irtautuminen ajatuksesta, jossa Helsinki is the place to be, löydät toivottavasti Kuopiosta itsellesi ja miehellesi ihanan kodin. :-)

Tanya (Ei varmistettu)

Oi Kuopio on ihana! Mieheni asuu siellä ja puoliksi täällä etelässä. Paljon tulee vietettyä sielläkin aikaa, koteja kun on kummassakin kaupungissa. :) Tervetuloa siis ihastumaan Savoon! Tsemppiä!

Lotta (Ei varmistettu)

Vau! Tosi paljon tsemppiä sinulle Anna uuteen kotikaupunkiin! Toivon todella, että sieltä löytyy sulle just kaipaamaasi rauhaa ja onnea <3

Minttu (Ei varmistettu)

Tervetulloota ehdalle sawon mualle! Varmasti tänne muutto vaatii piiiikkasen totuttelua mutta aivan ihana kaupunki tämä on. Kunhan muistat ainakin käydä Hanna Partasella syömässä lihapiirakka, satamassa piipahtamassa Kallavesj-ristelyllä ja no Puijon torni tottakai. Täällä on tosi hyviä ravintoita kans, nimensä arvoisia ainakin Panza ja Trattoria Sorrento, jälkimmäinen kuin pienipala Italiaa Kuopiossa. :)

Louise (Ei varmistettu)

Anna, en tiedä mistä aloittaa. Sä veit jalat altani monta vuotta sitten. Rohkeudellasi. Intohimollasi ja sillä että elät täysillä ja uskallat heittäytyä. Mä oon kokenut paljon samoja asioita kuin sinä. Ottanut suuria riskejä elämässä ja tiedätkö mitä olen oppinut? Elämä on oikeesti otettu kun ottaa suuria riskejä ja kokee (vaikka välillä ne kokemukset osoittautuisivat vääriksi ja saisi nyrkillä naamaan). Koska elämä ei oo sitä että istuu pelkurina odottelemaan kohtaloa koputtamaan ovelle. Elämä on sitä että seuraa sydäntään. Seuraa siis sydäntäsi ja mee. Jos vuoden päästä tajuut että oli elämäsi suurin virhe, niin hitto vieköön sä menit, sä koit, sä näit, sä opit ja oot kokemus vahvempi. Luulen että Lontoo kaaoksen jälkeen Kuopio tekee hyvää.

Mä itse menin maailmalle yksin heti lukion jälkeen. Oli elämäni paras päätös. Koin, rakastuin, näin. Tulin takaisin Suomeen ja koin elämäni ensimmäisen syvän masennuksen. Kun mikään ei tuntunut samalta enää. Päätin muuttaa Lontooseen opiskelemaan vain huomatakseni että Lontoo on kuin kaunis museo, hotelli, huvipuisto jossa on kivaa käydä mutta ihan helvetin kamalaa asua. Mun elämään mahtuu 10 hyvää päätöstä ja 100 huonoa, mutta tiedätkö mitä? Jokaisen paskan päätöksen jälkeen olen antanut uuden mahdollisuuden itselleni. Find what you love and let it kill you, jos ei elä täysillä niin elämä ei ole elämisen arvoista.

Maiju_ (Ei varmistettu)

Hei Anna! Harvoin tulee kommentoitua mitään, vaikka ihan säännöllisesti sun blogia luenkin ( eikä sinun tätäkään kommenttia ole välttämätön julkaista, halusin vain kirjoittaa sulle ajatuksiani ). Nyt vaan oli pakko, jotenkin osui ja upposi sydämeen tämä sun teksti, rakastan näitä sun pohdiskelevampia kirjoituksia, ja sitä, että uskallat olla jotain mieltä asioista ja myös tuoda mielipiteesi vahvasti esille. Ei siis pelkkää siloteltua pintaa ja kauniita kuvia, vaan myös sitä oikeaa, aitoa elämää sen iloine ja suruineen. Se saa minutkin palaamaan tänne, kiitos tästä blogista! Vaikka ne vihaajat saattaa olla äänekkäämpiä, niin meitä hiljaisia ja tyytyväisiä lukijoita on taatusti paljon enemmän!
Uudet kuviot ja nimenomaan Kuopioon muutto sai mut tänne kerrankin siis kommentoimaan, olen itse Kuopiosta lähtöisin, ja jos työkuviot sallisivat, sinne ihan milloin vaan valmis muuttamaan takaisin! Kuopio voi tosiaan Lontoon, Aussien ja Helsingin jälkeen tuntua varsin pieneltä ja "kotikutoiselta", mutta sen sydän on täyttä kultaa! Tori (mualiman napa, ainakin savolaisten mielestä ;) ), Puijon ihana ulkoilualue, vesistöjen läheisyys, kaunis saaristokatu, maailman parhaat paistetut muikut, VB-valokuvakeskus, mitä vielä.. Bloggaajatapahtumia ja muita kekkereitä taatusti vähemmän, mutta aitoa välittämistä, lupsakkaa elämänasennetta ja rentoa savolaisuutta löydätte kyllä sitten senkin edestä:)
Toivon sydämestäni, että kotiudutte hyvin Kuopioon ja löydätte ihanan asunnon, ja vaikka loppuelämäksi ei suunnitelmissa olekaan välttämättä Kuopioon jäädä, niin nauti tulevasta. Kaikkea hyvää kesääsi!
"Koskaan ei voi löytää uusia meriä, ellei uskalla irtautua satamasta."

riina (Ei varmistettu)

Moi.

Kiitos tästä tekstistä, kyyneleet valui poskilla tätä lukiessa. Pystyn samaistumaan täysin. Mulla on ihan samanlainen tilanne, tänään irtisanoin asuntoni ja alle kuukauden päästä muutan poikaystäväni luo pois kotikaupungistani jossa mulla on about kaikki. Paitsi se poikaystävä tietty. Oon myöskin jokasen sukan olkkarin lattialla ja hymiöttömän tekstarin tutkinut suurennuslasin avulla, onko tässä jotain mätää, onko tämä suhde kaiken arvoinen. Mä alan pikkuhiljaa uskomaan että tämä mies on mun elämäni ykköstyyppi. Se joka on ja pysyy kuin kallioseinä ja jonka vierestä haluun herätä joka aamu.

Juttelin tänään - tai oikeestaan itkin äidille tätä tilannetta ja hän sanoi mulle "sä et ikinä tiedä missä sun on hyvä olla, jos et poistu mukavuusalueeltasi". Se oli mielestäni hyvin sanottu. Tavallaan uskon myös, että elämä kantaa. Jos tää on väärä ratkasu, niin elämä neuvoo mulle miten korjaan sen. Ja tosiaan, junalla pääsee takaisin "kotiin" nuolemaan haavoja tarvittaessa. Ei ne ihmiset täältä päästä katoa minnekään. Ja kuka tietää jos sieltä uudelta paikkakunnalta löytyy vielä hienompia ihmisiä :)

Paljon tsemppejä Anna ja kiitos kun jaoit tän meidän kanssa!! <3

saila (Ei varmistettu)

Kuopio! <3 asuin 19-vuotiaaksi asti siellä ja edelleen haluaisin viettää kaikki kesät Kuopiossa! Menin naimisiin Kuopion Tuomiokirkossa ja en voisi kuvitella kauniimpaa ympäristöä häille. Tulet varmasti viihtymään, se on kaunis kaupunki :) paljon vettä lähellä, ihania metsiä ja puistoja, rantoja ja kivoja ravintoloita!

jennilee (Ei varmistettu) http://www.lily.fi/blogit/kerran-kuussa

Oho. Itse muutin joitakin vuosia sitten miehen perässä Kuopioon, kaupunkiin, josta en tiennyt mitään tai tuntenut ketään. Ensin tuli päätös lähtemisestä ja sitten vasta pohdinta siitä mitä siellä itse tekisin. Sulla on kyllä siitä onnekas tilanne että työtäsi blogin parissa voit tehdä missä vaan. :)

Mutta se Kuopio. Asuin siellä reilut kolme vuotta ja rakastuin ihan totaalisesti. Nyt ollaan jo palattu omille kotiseuduille Helsinkiin asumaan ja vaikka mikään kaupunki ei koskaan tule olemaan minulle niin rakas kuin Stadi, löytyy Kuopiolle aina paikka minun sydämestä. Se suorastaan yllätti ihanuudellaan ja lämmöllään. Pohjois-savolaiset on yleisesti ottaen huikeeta porukkaa ja itse jouduin ihan opettelemaan sen paikallisen small talkin. Kaikki juttelee kaikille noin suurinpiirtein. Kerran vaatekaupan myyjä suuttui mulle kun vastasin avuntarjoukseen lyhyesti "kiitos mut mä vaan katselen". Olis ilmeisesti pitänyt jäädä jaarittelemaan niitä näitä. :D no opinpahan läksyni. ;)

Janette (Ei varmistettu) http://janesweetescape.blogspot.fi/

Kuopio on ihana kaupunki! Ei ollenkaan huono valinta :) ihan teksti, ikävä ollut näitä syvempiä tarinoita, vaikka ymmärrän täysin syyn miksei niitä halua kirjoittaa tänne enää...

Elina (Ei varmistettu)

OHO en osannut yhtään aavistaa että muuttasit Kuopioon!:D Suosittelen ehdottomasti muuttamaan keskustaan ja varinkin lähelle Valkeista (se on lampi) mikäli mahdollista:) mutta jos teillä on auto, sitten sijainnilla ei ehkä niin ole merkitystä(?), mutta kuopiossa on kuulemma kehno joukkoliikenne...

Suski (Ei varmistettu)

Aivan super hyvä teksti ja kiva lukea! Pystyn samaistua oot mun suosikki bloggaajia. Hyvää kesää!

Anni (Ei varmistettu)

Muutin itse juurikin vuosi sitten Kuopioon satojen kilometrien päästä, eikä minulla ollut kaupunkiin mitään kontakteja. Jännitti, kauhistutti ja pelotti. Niinkuin olisi surman suuhun hypännyt. Tiedän siis tunteesi aivan hyvin :D Kuitenkin rakastuin kaupunkiin todella nopeasti ja savolaisiin tutustuu helposti. Ei siis hätää ja teretulemast tänne :)

Minna (Ei varmistettu)

Ihana teksti! Tällaisia rehellisiä kuulumispostauksia on vaan niin kiva lukea, vaikka ymmärrän ihan täysin, miksei näitä ihan joka päivä viitsi kirjoitella. Kiitos rohkeudesta! Kuopio on aina ollut mun unelmien kaupunki, monet kesät siellä viettänyt. Ihmiset on mukavia ja järvimaisemat kauniita. Ihana kaupunki. Viihdytte varmasti. Kaikkea hyvää teidän tuleviin elämänmuutoksiin! :)

Marjo (Ei varmistettu)

Monet on jo kirjoittanu sulle niin paljon ihania tsemppejä, ettei mulla oo oikeastaan mitään lisättävää. Haluan vaan antaa sulle ison virtuaalihalauksen! Vietä ihana kesä, älä murehdi liikaa huomista vaan nauti elämästä ja käänteistä, mitä se sulle tarjoaa :) Ja muista, mikään ratkaisu, mitä teet, ei ole peruuttamaton. Elämä osoittaa sulle jossain vaiheessa, minne voit kasvattaa juuresi :) Jaksuja!

Jonna (Ei varmistettu)

Tervetuloa Kuopioon Anna! :)

Gemma (Ei varmistettu)

En ole hetkeen kommentoinut mutta nyt on pakko. Ensinnäkin, arvostan että kaikista nega-anonyymeistä huolimatta viitsit avautua "kaikelle kansalle", tää blogi sai jälleen ihan eri perspektiivin. Oon lukenut blogias lähes alusta alkaen ja viime aikoina tuntuu että tätä lukiessa ei ole oikeen jutuista saanut mitään tarttumapintaa. Tai siis että jutut on olleet niin kliinisiä / liian loppuun asti hiottuja. Tykkään lukea elämänmakuisia blogeja, joissa näkyy kirjoittajan persoona ja käden jälki, vaikka niissä olisikin silti pääosana muoti/kauneus/tyyli. Tää postaus sai jotenkin taas paremman otteen musta, että jatkan edelleen lukemista :)

Toisekseen, tsemppiä Savoon! Itse pk-seudulta muutamia vuosia sitten Tampereelle muuttaneena voin vaan lämpimästi suositella. Helsinki on ihana, mutta niin on maakunnatkin. Itse ainakin koen että pienempiin kaupunkeihin on helppo kotiutua. Helsingissä tulee käytyä kohtuu ahkerasti ympäri vuoden, mutta sieltä on silti joka kerta ihana tulla Tampereelle KOTIIN ;) Tää järjestely sopii ainakin itselle paremmin kuin hyvin, toivottavasti sä kotiudut Kuopioon kuin vettä vaan. Tsemppiä muuttoon! :)

Joa (Ei varmistettu) http://downunderstanding.blogspot.com

Voi Kuopio, miten hassua! Itse olen ollut vaihdossa Englannissa ja nyt nökötän työkoneella Wollongongissa viimeistä harjoitteluviikkoa ja kaipaan maailman eniten kotiin Savon sydämeen. Pienet ovat Kuopion ympyrät, mutta ehkä juurikin passeli pienelle downshiftaukselle! :) Kyllä se elämä taas hymyilee, kun istuu Vänärin rantakallioilla ilta-auringossa ja katselee Kallavettä.

Pages

Kommentoi