Lokakuun asuja 2013-2020

Voi apua, tuli ihan järjetön tarve päästä selaamaan vanhoja asujani, kun näin ainakin Elisa Taskulan pohtivan oman tyylinsä muuttumista aikojen saatossa. Oma tyylini on tällä hetkellä nimittäin ihan sillisalaattia. On vaatteita, joihin haluaisin pukeutua. Haluaisin ajatella, että se kyseinen tyyli on ihan elegantti, klassinen, ehkä vähän näyttäväkin, mutta ennen kaikkea sellainen tyylikäs ja yhdistelty. Sitten on se tyyli, johon mä oikeesti useimmiten pukeudun. Siihen kuuluu hienosti se, että eilenkin kävelin Partioaittaa ympäri myyjän kanssa etsimässä just tietynlaisia vuorattuja trikoita. Että että. Mun viiden vuoden takainen ”leggings are not pants, cover your ass”-mantra on ottanut sikäli osumaa, jos treenihousut lasketaan leggareiks. Voisin elää mun Adidaksen Alphaskin-trikoissa, joissa on taskupaikka puhelimelle / lompakolle / tutille ja vaan vaihtaa yläosaa. Surullista, mutta välillä tällä hetkellä realiteetti. Niiden kanssa on yleensä maiharit ja joku yläosa, mutta korkkarit on vähän pölyyntyneet kaapissa. Ja tänää intoilin vuorattuja Timberlandeja (mun täytyy lakata piipahtamasta jossai eräilykaupoissa vaateostoksilla), ku ois ”iisit katseenkestävät step-in kengät lasten kanssa”. Mutta en koe tätä kuitenkaan kriisinä. Joo, mutsilookissa mennään tukka likasena ja kengät säähän sopivana, mutta väliaikaista tää ehkä kuitenkin on? Ja oon mä tänäki vuonna pitäny useemmin nahkatakkia ku sadetakkia, eli ehkä mulla on vielä selviytymismahdollisuuksia? Ehkä.

No, aika näyttää, ja toisaalta en sinänsä stressaa mun mammatyyliä. Se on mulle vaan merkki siitä, että a) vietän aktiivista elämää lasteni kanssa, b) vietä paljon aikaa perheeni kanssa ja c) arvostan vaatteitani, enkä halua altistaa niitä hiekkalaatikossa möyräämiselle. Sinänsä hauskaa, että tällä hetkellä työjutuissakaan ei tarvii pukeutua. Suurin osa tapahtuu kotoa etänä ja kuvauksissa möyrään niistä samoissa trikoissa muiden lasten perässä tai maastossa aikuisia kuvaten. Että niin, ei tässä oo hirveesti syytä pukeutua. Aina välillä on ja sillon tuntuu välillä siltä, ettei ees osaa. Esim. viime viikolla ku käytiin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa syömässä ja oli hyvä syy pukea vähän nätimpää päälle 🙂

Mut niin, mites mä pukeuduin tähän aikaan vuodesta menneinä vuosina? Ootte yleensä tykännyt näistä ja pyytänyt näitä postauksia, joten täältä tulee 🙂

2013: 

Joko on ollut ihan helkkarin lämmin lokakuu, tai asukuvat on ollu vähän jälkijunassa. Väittäisin, että nää on syyskuun puolelta, mutta päätin, että otan vaan randomilla kuukauden mukaan kuvat ja julkaisen vaikka olis kuinka kamalia, joten näillä mennään. Tosta asusta ei löydy kaapista enää mitään. Paitsi noi korvikset, jotka on aina olleet rakkaat, mutta viime vuosina käyttänyt vähemmän, koska aina on joku pieni apina niitä repimässä. Mä en tiedä onks tässä asussa more is more (ihoa) vai less is more (kangasta), mutta no. En näkisi itseäni ihan tossa hamemitassa ja paljaassa navassa juuri nyt, mutta toisaalta tolla kropalla, niin mikä jottei. Vähän naurattaa, että ajattelin tuolloin, että kun on vähän mahaa. Eh. Toi tukka oli mulle vuosia niin mun juttu ja rakastin sitä silloin, mutta kiitos kaikki korkeimmat voimat, ollaan tultu pitkä tie tosta. Jos toi oli se ”ei-keltainen”, niin mitähän se keltainen ois mahtanut olla?

En halua olla itselleni liian jyrkkä. Sopi siihen elämään, aikaan ja makuun, joten mitä sitä nyt dissaamaan 🙂 Mutta en pukisi enää noita, en laittaisi enää tukkaa noin.

Postaus täällä.

Tää taas on paljon enemmän mua. Ei, ei ollut ihan näin lämmintä lokakuussa, mutta tää on joku Singapore-asu, jonka julkaisin silloin. Noi farkut taitaa edelleen olla ja toi toppikin, mutta toppi on päätynyt siihen käyttöön mihin se kuuluukin, eli yövaatteisiin 😀 Sinänsä en näkisi ongelmaa pukea tota babydoll-toppia edelleen päälle, vaikka onkin alusvaate, mutta mutta. Sanotaanko nyt vaikka niin, että yläkerta on kokenut sen verran muutosta, että voisi näyttää vähemmän antavalle tuo nykypäivänä? 😀

Noi kengät mulla on edelleen ja on edelleen yhdet ehdottomista suosikeistani. Mutta tuo laukku! Pakko mennä penkomaan mun vaatehuonetta, toihan on ihana! Enhän oo myynyt sitä, enhän? (Koska mun elämään kahden lapsen kanssa sopii just clutch-mallinen laukku :D)

Postaus täällä.

No tämä sitten! Allekirjoitan tavallaan edelleen, mutta vähän on liikaa nahkaa mun makuuni tällä hetkellä. Nahkasaappaat ja nahkahousut lähinnä. Vaihtaisin saappaat mokkaisiin/mattaisiin tai nilkkureihin, niin ehkä sopis paremmin. Takki ja toppi löytyy edelleen, laukusta ei mitään hajua. Myyty tai pukeutumishuoneessa vetolaatikossa, jonne vois kurkkaa useamminkin. On tai ei ole. Täytyy tutkia.

Tääkään ei ehkä ihan arkisin mun asu vaan keikka-asu rokkikeikalle, ja oletettavasti peräti lokakuulta ihan oikeastikin, koska Lontoossa saattoi olla lokakuussa noin lämmin.

Postaus täällä.

2014: 

Tästä asusta on jäljellä paita ja turkiskauluri. En ihan itekään ymmärrä miks oon myynyt ton kietaisunahkatakin, mutta no, myöhäistä sitä on nyt miettiä. Noi aurinkolasit ei ollu ehkä ne sopivimmat mulle, muuten toi asu on ihan kiva, joskaan en välttämättä enää osaisi käyttää noin tummaa isoa maksihametta noin paksussa kankaassa.

Sinänsä yhdistelmä, jossa conssit hame ja kashmirpaita toimis mulle edelleen. Ei varsinaisesti mun tyyliä tämä asu enää, mutta en häpeäisi pukea päälle.

Postaus täällä.

2015: 

Tämä on ihan mua! Metsästin tota takkia aikanaan kissojen ja koirien kanssa, mutta möin tän myöhemmin, enkä itekään tajua miksi ja varmaan sen vuoksi ostin joku aika sit lähes samanlaisen. Tuo oli täydellinen. Noi saappaat on mulla edelleen kaapissa, mutten ymmärrä lainkaan, miten oon ikinä liikkunu noilla. Nyt kun laitan ne jalkaan, tekee kyllä pahaa ajatus kävellä noista yhtään pidempään. Kaunis korko, hirveä muotoilu. On mulla korkeampiakin, mutta noi on jotenki tiukat, jyrkät ja ei tue mistään. Mut niin kauniit! Ja mä oon nykyään liian mukavuudenhaluinen. Varmaan kramppais jalka, jos nyt koittaisin noilla kävellä. Tukanväri, meikki, vaatteet.. Näillä voisin lähteä ulos ovesta vaikka heti, jos noi kengät vaan millään tuntuis vähän kivemmalle 😀

Postaus täällä.

2016:

Oh dear God noi ripset. Ku otin pidennykset pois, näköjään tekoripset riistäyty käsistä koon suhteen. Huhhei. Onneks mennään vähän maltillisemmin nykypäivänä 😀 Oon tässä kuvassa raskaana ja superturvoksissa, mutta te ette tienny sitä sillon. Asussa ei sinänsä mitään vikaa, mutten ehkä enää pukis. En tiedä ei vaan iske mulle. Vois toimia astetta tummemmilla sukkahousuilla itse asiassa, tai en tiedä. Noi shortsit, laukku, saappaat ja takki on edelleen käytössä, mutta niin. Ihan kiva, ihan mua 2016, mutta ei mua 2020.

En oo muuten pitkään aikaan käyttänyt noita kenkiä. Pitäisi kokeilla ne jossai asussa tai laittaa myyntiin.

Postaus täällä.

2017:

Danten vauvavuotta elettiin ja nilkkurit oli mun lempiasia ja kashmir-neuleet. Ihan kiva asu tämäkin ja tähän voisin pukeutua nytkin sellaisenaan, mutta ei tää mitenkään säväytä. Arkinen ja varmasti lämmin. Toi takki täytyy kaivaa taas talveks esille, se on kätevä ja kiva lasten kanssa.

Tässä asussa näkyy muuten hyvin yks mun sellainen inho-juttu. En tykkää lyhyestä yläosasta ja matalista kengistä. Mulla on kroppaani nähden pitkät jalat, mutten välitä tosta miltä ne näyttää näin, kun katkeaa nilkasta ja sitten leveimmästä kohdasta pyllyn kohdalla, niin en tykkää. Nilkkurit yhdessä anorakin kanssa näyttää heti paremmalta kuin neuleen kanssa, mutta tykkäisin tossa enemmän joko siitä, että housut ois mustat, eli kenkien kanssa jatkuis linja tai sitten selkeästi lyhyemmät, että välistä näkyisi nilkkaa. Mähän en siis yleensä siedä mustia kenkiä minkään muun kuin mustien housujen/sukkisten kanssa, ja sama toisinpäin, etten kestä laittaa mustien sukkisten kanssa mitään muuta kuin mustat kengät. Yleensä siis. Kummallisia juttuja, jotka käy omaan silmääni. Pienillä asioilla on yllättävän suuri merkitys. Jos mulla on skinny-farkut, yläosa on pidempi tai muhkeampi kuin tässä tai sitten kengät on vähintään puoleen väliin pohjetta. Tai rennon leveät maiharit, koska sitten se katkaisee tän vaikutelman, josta en tykkää. Kaikki muu tästä löytyy vielä kaapissa paitsi laukku, eli edelleen kyllä ihan mun tyylisiä vaatteita, yhdistäisin vain hieman muuttaen.

Tän asun nimi oli ”rento arkiasu”. Ehh. Ei mennä siihen, mitä tuo lause nykypäivänä tarkoittaa 😀

Postaus täällä.

2018: 

Ahh, tuo ihana smokkipuku! Tykkään siitä ihan superpaljon edelleen, mutta yhdistäisin sen nyt ehkä rennompaan paitaan. Mustavalkoinen asu ja punainen huulipuna on ihanat, mutta rehellisesti tällä hetkellä käytän aika vähän huulipunaa, ainakaan näin näkyvää, koska jotenki ajattelen, että hosuessani lasten kanssa sitä tarttuu johonkin. Pitäisi petrata, ei huulipunatahra ketään tapa. Mä oon aina tykännyt itelläni punaisesta huulipunasta ja se tuo kivasti vihreyttä silmissäni esiin.

Onneksi palasin takaisin ripsipidennyksiin, mulla aivan selkeästi sokaistui toi tekoripsien pituus. Asu ja erityisesti tukanväri miellyttää, mutta kengät ehkä vaihtaisin. En tosin oo ihan varma, että mihin kenkiin.

Postaus täällä.

2019:

Jos mä joskus haaveilen kolmannesta lapsesta, niin jos sellainen joskus on tuloillaan, niin alkakaa vaan zoomailee mun nenääni. Siitä kyllä näkee kun mä oon raskaana tai just synnyttänyt. Nää oli ekat asukuvat Mytyn syntymän jälkeen ja nenä on ehkä tuplasti normaalin kokonen. On toi oikeesti aika ihmeellistä mitä kroppa tekee, että saadaan lapsi maailmaan ja että tohonkin on selvä selitys. Asun kaikki osat on edelleen kaapissa ja asu on edelleen hyvin mua. Voisin pukea ehkä sellaisenaankin. vaikka ehkä liian söpö mulle just nyt, vaikka noi mun mielimaiharit tuokin siihen vähän jotain asennetta. Noi hanskat oli ehkä välttämättömät kun oltiin liikkeellä vauvan kanssa ja tartti olla koko ajan lämpimät kädet, mutta herrajumala mä inhoan hanskoja kuvissa 😀 Mulla on omituisia pakkomielteitä vaateasioissa 😀

Postaus täällä.

2020: 

   

Hameen mitta on pidentynyt selkeästi, asusteiden määrä vähentynyt ja väripaletti muuttunut maanläheisemmäksi. Kyllä tää tämänhetkinen tyyli tuntuu aivan ehdottomasti omimmalta. Laukkua voisin joskus kokeilla jotain muutakin ku tota LV:tä, mut se kyllä palvelee hienosti arjessa ja illanvietossakin.

Mikä näistä on teidän suosikki? Mun on tuo 2015! 🙂 

Kommentit (15)
  1. 2018 Smokkipuku ja punaiset huulet ja tottakai mustat korkkarit. Tuollainen asu toimii aina.

  2. Smokkipuku ja tuo 2015 asu parhaat! Ja mistä löydän tuollaiset 2013 asun korvikset, kuolasin niitä silloin ja vielä nykyäänkin näköjään 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *