Maanantaimoi

Täällä alkaa hyyyyyvin hitaasti pikkuhiljaa näyttämään enemmän kodilta kuin varastolta. Kuitenkin kyse on todella hitaasta muutoksesta, koska tuntuu, että tätä muuttoa vastaan on vähän kaikki pienet korkeammat voimat vastassa.

Dante on päättänyt tässä samanaikaisesti alkaa puskemaan hampaita ja ryömimään. Tai no, ei sitä ryömimiseksi voi sanoa, kun tyyppi kierähtelee vauhdikkaasti puoli olkkarinmittaa siinä ajassa, kun yhden pahvilaatikon avaat. Eli oikeammin, Dante on alkanut kierimään 😀 Yritäpä siinä purkaa tavaroita. Hampaat tekee arjesta hankalamman aina ilman yhtäkään ennakkovaroitusta, kun tyyppi tunkee sormensa ikeniin turhan jämerästi ja nehän on kipeät. Siitä sitten alkaa hirveä itku ja parku. Käytiin tähän kirsikaksi kakun päälle vielä 5 kk rokotuksissa, ja rotarokote on Dantella aina aiheuttanut sen, että pulauttelee hirveästi. Täällä eletään siis muuttoarkea keskellä hammaskipuja ja pientä refluksia. Mä vedin eilen itteni niin piippuun, että heräsin yöllä 3.40 siihen, että päätä särki. Hain vettä ja ihmettelin itkuhälyttimen valoa, joka kertoo, että joku liikkuu, mutta ääntä ei kuulu. Siellä se kaveri pötkötteli mahallaan pinniksessä aivan eri päin kuin miten hänet oli sinne jätetty. Ja siis aivan todella pirteänä ja hereillä tietty. 

Mulla on tuhat peitetulppaa noihin kaappeihin 😀 Arvatkaa paljonko kiinnostaa laittaa niitä?

Jotenkin tässä muutossa haluaa laittaa tavarat oikeille paikoilleen ja tehdä asiat kerralla oikein, eikä vähän sinnepäin. Uskomatonta, miten paljon aikaa menee päivässä siihen, että kasaa huonekaluja tai siirtelee kaapin sisällä hyllyjä, että siellä on juuri omanlainen järjestys. Siis kaikkea tuollaista, mikä vie hitosti aikaa, mutta ei näytä edistävän muuttoa. Musta tuntuu, että ollaan kasattu huonekaluja puolet valveilla vietetystä ajasta viime päivinä. Eilen tosin maalasin yhtä vanhaa pappilan kaappia kolme tuntia. En viitsinyt alkaa täyttämään sitä ennen kuin sain sen maalattua sisäpuolelta mieleisekseni. Kaappi oli osa talokauppaa, vanhat omistajat jättivät sen tänne toiveestamme. Mä ihastuin vanhaan kaappiin, joka on joku pappilan kaappi, ja se sopi tänne kotiin älyttömän hyvin. Onneksi vanhat omistajat suostuivat siitä luopumaan.

Kaiken muun lisäksi mun selkä on aivan jumissa. Mulla on kaikesta päätellen välilevyn pullistuma, joskin sen vahvistaminen vaatisi magneettikuvissa käynnin. Ortopedi tosin tuumasi, että oireet kaikki vastaavat enkä jaksanut nyt mennä magneettiin tässä välissä, kun kuulemma suurin osa pullistumista paranee itsekseen 1-3 kk aikana. Nyt tää on kuitenkin mennyt välillä niin pahaksi, että koko päivän särkee ja se kipu säteilee alaselästä vasempaan reiteen, polveen ja lonkkaan. Varasin siis huomiseksi fyssarin, joka on vissiin erikoistunut tämäntyyppisiin ongelmiin, joten saan huomenna toivottavasti jotain neuvoja tämän hoitamiseksi. Jäsenkorajaajalla käynti auttoi hetkellisesti, mutta tänään jalkaa on särkenyt ihan koko päivän ja on ehkä pakko saada tähän jotain järeempää apua. Tuntuu, että kipu on pahimmillaan kun seison tai oon paikallani, joten kävely tekee hyvää. En saanut koko aamuna aikaiseksi mitään kotona, kun ärsytti jomottava jalka ja Dante oli sylissä ku pikkuapina, joten pakkasin tyypin rattaisiin ja lähdin Tampereelle. Kävin hakemassa muutaman tarpeellisen jutun kotiin ja palauttamassa pari nettitilausta samalla.

Koko päivän mielessä painoi kotona odottava kaaos, mutta ajattelin koko päivän, että illalla jaksaa. Nyt päätin antaa itselleni armoa ja viettää loppuillan jotakuinkin makuuasennossa. Mies on Dante-vastuussa ja mä totesin, että pizzat käy hyvin tänään illalliseksi. Onneksi äiti ja anoppi tulevat taas vuoronperään ekstrakäsiksi tällä viikolla, jotta me saatais tää kaaos joskus purettua ja palattua normielämään.

Mun syy kirjoittaa tää postaus oli muuten jotain ihan muuta ku valittaa muuttoväsymystä. Kaipaisin nimittäin tietoanne välilevyn pullistumaan liittyen. Onko lukijoideni joukossa heitä, joilla on kokemusta välilevyn pullistumasta? Mikä auttoi? Miten kauan se vaivasi? Kertokaahan kokemuksianne, niin saan ehkä edes mielelleni rauhaa, jos joukossa on positiivisia tarinoita 🙂

Kommentit (27)
  1. Hermokipu on ikävä kaveri, mutta niinkuin sanoitkin, pullistumista suurin osa kuivuu pois 6 viikon aikana ja pikkuhiljaa helpottaa. 🙂 Liikkuminen auttaa oireeseen, ja sit jos se ei pullistuma olekaan, niin kuntoutus auttaa vielä paremmin, iskias voi oireilla myös muuta ahtauttaan kulkureitillään. Ja sit lääkitystä jos ei jumppa riitä! Paranemista! Harvoin näitä onneksi leikataan.

  2. Mulla vaivasi pullistuma vauva-aikana kahteen eri otteeseen. Pahinta selälle taisi olla se, että mun autossa ei ole takaovia ja turvakaukalon ujuttaminen edestä sinne taakse oli ihan kamalaa. Tähän lisäksi huono imetysasento sun muut vauvan kantelut, niin ei ihme että pullisti… Pahin kipu meni ohi parissa viikossa, kun vedin buranaa ja välttelin nostoja. Nyt poika on pian 2-v ja ei ole selkä enää vaivannut. Tsemppiä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *