Malttamattomuuden viikonloppu

Oon ihan ku pikkulapsi jouluna täällä. Tai itse asiassa ennemmin kuin Benji jouluaamuna; käy haistelemassa uunissa olevaa kinkkua 5 minuutin välein, vaikka se kinkku ei sieltä valmistu yhtään nopeammin vaikka sitä kuinka haistelis. Mä ravaan täältä mun toimistosta tuolla keittiössä kahen minuutin välein ja edelleen siellä asennetaan sitä samaa hyllyä paikalleen kuin kaksi minuuttia sitten.

MEIDÄN KEITTIÖ ON TÄÄLLÄ!

Eilen tuotiin keittiö ja jääkaappi ja nyt se megaiso kylmälaite on kannettu sisälle ja runkoja aletaan pikkuhiljaa asettelemaan. Isäni tuli avuksi asennushommiin eilen töidensä jälkeen ja nyt ne arpoo tuolla keittiössä mieheni kanssa keittiötä kuosiin. Äitini tuli mukaan, leikkimään Deen kanssa ja mulla olis kerranki aikaa vaikka kuinka paljon tehdä töitä. Arvatkaa maltanko?! Kiinnostaa ihan kaikki mitä noi tuolla puuhailee menemään ja haluan olla koko ajan paikalla seuraamassa. Oon myös aivan malttamattomana täällä kun haluan jo nähdä meidän keittiön tason ja miltä liesi näyttää siinä ja miten se allas sopii tasoon ja ja ja ja. Yritä siinä keskittyä kirjanpitoon samaan aikaan kun noi asentaa tuolla ja kuulen porakoneen äänen ja tiedän, että siellä jotain tapahtuu 😀 Oon myös kysyny mieheltä jo ainakin 175 kertaa, että saisinko nähdä sen tason. Vastaus on aina sama.. ”Se on suojattuna tuolla kaikista alimpana, näät myöhemmin”. Ärsyttävän looginen ihminen.

En ois koskaan osannut kuvitella, että olisin näin innoissani keittiörempasta. Mua melkein itketti onnesta, kun meidän kylmiöpakastin laitettiin eilen paikalleen ja ihan oikeesti vähän ehkä jopa halasin sitä. Oon nähny sen verran meidän keittiön ovista, mutta ne on vielä paketissaan ja oon yrittänyt melkein kiivetä laatikoihin sisälle asti 😀 Onneksi luennot ja kouluhommat ei oo vielä alkanu ihan täysillä, muuten olisin täällä varmaan ihan hajalla, jos pitäisi johonkin keskittyäkin. Ei tarvii, onneksi. Olis mulla paljon tekemistä, mutta niin. Täällä mä istun ja yritän kasata ajatuksiani, mutta todella laihoin tuloksin. Ei utelias luonne itselleen mitään voi. Oon päättänyt, etten käy kyselemässä ja häiritsemässä ja jakelemassa mielipiteitä, mutta ai että kun tekisi mieli seistä ja hengittää niskaan 😀 Käyn hakee kohta jonku 5000 palan palapelin pitämään itteni jossai muualla ku keittiössä 😀 Oon jo käyny ruokakaupassa (koska meillä on uusi ja ihana maailman paras jääkaappi!!) ja oon jo laittanut kaikki paikalleen niihin kaappeihin, jotka on asennettu (n. 1/4 vasta, ymmärtäkää mun tuska) ja harkitsin äsken sitä, että lähtisin siivoamaan autoa. AUTOA! Mä en ikinä siivoa autoa. Mä haluaisin koko ajan osallistua ja tää loppusuoralla raskaana oleminen on ihan sanonko mistä, kun haluaisin osallistua paljon enemmän ja kun ei ees pääse osallistumaan, niin tuntuu siltä, että on vielä triplasti malttamattomampi 😀

Ehkä mä lähen lenkille. Tai oikeesti aloitan jonku palapelin kohta 😀

Kommentit (1)
  1. Oi kuinka jännää! Meillä on sama edessä ensi viikonloppuna.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *