Matkallelähtöahdistus

 

Oon viime aikoina kirjoitellut paljon positiivisia ajatuksia lapsiperhearjesta ja vauvahuumassa viihtymisestä. Tänään on ollut jollakin tapaa sen vastapuolinen päivä, kun tuntuu, että joka suunnasta tulee painetta ja ei ole jaksamista tai mahdollisuutta vastata niihin tarpeeksi hyvin. Tajusin eilen, että mähän tosiaan lähden jo edeltä keskiviikkona Myttyskän kanssa Helsinkiin, missä mulla on muutamia asioita hoidettavana ennen reissua. Sieltä me lähdetään sitten ensi viikon lopulla kohti kolmea viikkoa Arabiemiraateissa ja nyt kun kotoa lähtöön on tosiaan alle kolme vuorokautta mun osalta, oon ykskaks täällä ihan huuli pyöreenä järkyttävän pitkän to do -listan kanssa ja mietin miten ehdin. Kaiken ihanan vauva-ajan keskellä tää on mun mielestä yks vaikeimpia asioita tässä hetkessä; mitään ei voi suunnitella. Ei voi suunnitella omaa nukkumistaan ja jaksamistaan, eikä voi suunnitella omia töitä ja menoja ihan miten vaan, sillä on melko lailla vauvan ”armoilla”. Se ei tietty ole välttämätöntä ja moni pystyykin lähtemään kotoa ja olemaan töissä tai tehdä asioita suunnitelmallisesti, mut ite en jotenkin osaa. Jos mä tiedän, että Mytty tarvii mua, niin en pysty oikein keskittymään mihinkään, enkä saa mitään aikaiseksi.

Nyt pitäisi ehtiä viimeistelemään viime vuoden kirjanpito omalta osaltani kirjanpitäjälle valmiiksi, hoitaa pari vakutuusasiaa kuntoon, hoitaa muutama kiireinen työasia, järjestää työt ja pakata kolmeksi viikoksi reissuun ja halia Benjiä varastoon ja tehdä vaikka ja mitä vielä.

Normaalisti tekisin vaan listan työjärjestyksestä ja hyökkäisin sen kimppuun. Käyttäisin ajan supertehokkaasti Danten ollessa päikyssä tai mieheni hoitaisi Danten sillä aikaa. Saattaisin jopa turvautua epäonnistuneen äidin ykköskikkaan, eli siihen, että lajittelen kuitteja lapsen leikkiessä vieressä legoilla tai katsoen piirrettyjä. Vauvavuosi on tietyllä tapaa hyvin hallitsematon. Minä en hallitse omia aikojani tai omia tekemisiäni samalla tapaa kuin yleensä. Kaiken etusijalle menee vauva ja hänen rytminsä nukkumaanmenojen ja imetysten ja kaiken muun kanssa. Enkä mä halua olla se äiti, joka syöttää ja nukuttaa, vaan haluan myös itse olla läsnä, leikittää ja sylitellä. Niinpä kalenteri elää, dedikset paukkuu ja järjestelmällisyys on hukassa. Se ei häiritse mua yllättäen lainkaan muuten arjessa, mutta kun edessä on selkeä aikaraja sille, minkä verran on tunteja siihen, että ei enää voi tiettyjä asioita tehdä, niin vähän alkaa ahdistaa tekemisen määrä ja kaikki kiire, minkä tässä ehtii vielä kerryttämään. Ja sit kun ei vaan halua yhtään odotuttaa vauvaa hetkeäkään tai jättää häntä yhtään vähemmälle huomiolle ja keskittyä hetken johonkin muuhun kuin häneen.

No ei siinä, toisaalta iso osa näistä asioista on omia aivopieruja, jotka eivät ole missään nimessä välttämättömyys. Esimerkiksi tänään syväsiivosin Danten huoneen, mikä on pitänyt tehdä jo iät ajat. Oliko se pakko tehdä ennen reissua? No ei, mutta mulla on joku pakkomielle siitä, että kodin pitää jäädä tosi siistiksi kun lähden reissuun. Älkää kysykö, ei todellakaan käy mitenkään järkeen puunata ja imuroida ennen lähtöä, mutta mua ahdistaa jättää koti sotkuiseksi. Haluan palata siistiin kotiin (jonka räjäytän sitten levittäen matkalaukkujen sisällön levälleen) ja tietyllä tapaa loma on aina sellainen tietynlainen stoppi arjelle, jota oon pitänyt henkisenä takarajana tietyille asioille. ”Siivoan kuraeteisen viimeistään ennen meidän reissua”. Sinänsä ihan sama, jos meidän treenivaatteet ja vieraslakanat ei oo ihan tiptop-järjestyksessä, mutta mä saan aina jonku ihmeellisen pinttymän asiasta. Sit pitäis vielä juosta hakemassa sitä sun tätä kaupasta, korjauttamassa lapsen aurinkolasit ja muuta sarjassamme ”ai-niin-joo-on-tehtävä-ennen-reissua”!

Reissusta oon kyllä superinnoissani ja siinä vaiheessa kun pääsen koneeseen, niin tiedän, että unohdan kaiken muun ja keskityn vaan siihen rentoutumiseen perheen kanssa. Kaikkeni teen ennen ja mitä en ehdi, no sitä ei auta märehtiä kohteessa enää ja kuluttaa lomaa siihen. Ehkä just sen takia mä oon välillä valmis tekemään hommia vaikka aamu-viiteen, kunhan mä sitten saan lähteä kevein sydämin reissuun enkä jää miettimään mitään keskeneräistä. Tunnistaako joku ittensä tällaisesta?

On ihana päästä reissuun. Tää talvi on ollut sanalla sanoen ihan paska. Siis ei omassa elämässä, vaan ihan noin niinkuin talvena. Sitä ei jotenkin ennen lapsia edes tajunnut kuinka masentavia tällaiset talvet ovatkaan. On aina märkää ja pimeää ja ulkoilut menee ihan persiilleen. Koska taapero nukkuu päikkäreitä, niin se rajaa ulkoiluaikaa siltä osin, että lounas ja päikkärit on yleensä 13-16 välisenä aikana. Se ei jätä kuin aamua ulkoilulle, jos haluaa ulkoilla valoisaan aikaan. Sit kun lapsilla on muskaria ja uintia ja luistelukoulua, jotka osuu aamuille, niin ei aina oikeasti edes ole mahdollista käydä lasten kanssa valoisaan aikaan pihalla. Sit tuntee ittensä ihan ääliöksi kun on tuolla pilkkopimeässä jossain leikkipaikalla. Kellon ollessa 17. Ja siis mitä tehdä omalla pihalla näillä keleillä? Kylmää ja märkää ja ei todellakaan mitään mielekästä aktiviteettia. Lumettomien talvien ankeus on auennut mulle vasta tässä lapsiarjessa. Lumisessa talvessa on aina erilainen meininki. Voi leikkiä pihalla lumella, olla pulkkamäessä ja jopa pimeä on erilaista, kun ympärillä on lunta. Tää tällainen ikuinen syksy on ihan tylsää. Herrajumala tää on ollut niin kuppanen talvi, että meidän talvivarastossa olleet muutama kankainen juttu on homehtunut. Huoh. Ja joo, toki vois vähentää lasten harrastuksia, mut toisaalta kun tuolla ulkona on niin ankeeta, niin kiva kun on ees jotain kehittävää tekemistä. Mä niiiiin ottaisin mieluummin sen -10 lumisen pakkastalven kuin tämän masentavan ikuisen marraskuun.

Viime vuonna oltiin koko joulukuu poissa ja se oli paras päätös ikinä. Nyt mennään kolmeksi viikoksi pois, mutta vasta nyt, koska oli monia syitä miksei haluttu lähteä ennen tätä, yksi niistä ehdottomasti siskoni vauva, jota päästiin eilen katsomaan. Olis ollut kamalaa olla reissussa hänen syntyessään. Joulu haluttiin olla kotona ja kaikki nää vaikutti meidän lähtömahdollisuuksiin. Tavallaan nyt ollaan jo voiton puolella kun päivät alkaa pitenee ja kohta on oikeesti kevät, mutta on se kyllä ihanaa häippäistä kolmeksi viikoksi jonnekin missä lämpöasteita on reippaasti päälle 20, aurinkoisia tunteja aamusta iltaan ja lasten kanssa mahdollisuus uida ja istua hiekkalaatikolla tuntitolkulla. Oon ollut niin rikki tähän pimeyteen, että mietin jo nyt, mihin pakenemme ens vuonna tätä vuodenaikaa. Ehkä ens vuonna uskaltaa näiden pienten kanssa jonnekin Aasiaan, missä voi hyvillä mielin viihtyä vaikka kaksi kuukautta tätä talvea karussa. Nyt kun lapset on pieniä, niin on vielä helppo lähteä. Paitsi materian puolesta. Musta tuntuu, että noille pitää pakata ihan hirveesti kaikkea mukaan 😀 Jo yökylään yhdeksi yöksi tuntuu olevan tarve hirveälle arsenaalille kaikkea ja tänäänkin aloitin pakkaamisen lasten tavaroista. Saa nähdä paljonko jää tilaa matkalaukkuihin omille jutuille. Jo siis kaiken maailman kellukkeet ja härpäkkeet vie tilaa, mut sit esim. tällaiselle kolmen viikon matkalle tarvii miettiä lelujakin ja muuta aktiviteettia lapselle. Hiekkaleluja, rantaleluja yms. En mä halua joka reissu ostella uusia, vaan yrittää edes jotenkin käyttäytyä tässäkin asiassa järkevästi. Sit onki matkalaukku puolillaan jotain kuormuria, uimarengasta ja unipehmoa. Argh. Onneksi Danten lempileikki on leikkiä keittiöleikkejä, ja kun meillä on huoneistohotelli, niin ehkä sieltä löytyy pari kattilaa ja kauhaa 😀 Ja aina voi ostaa herran lempilelua, eli pastaa 😀

Ollaan onneksi saatu nyt säädettyä meille järkevänkokoinen vuokra-auto, jolla päästään Ras al Khaimahiin kaikkine tavaroinemme. Mytty on just sen ikäinen, että tarvii vielä olla vaunukopassa, eikä istuimessa, mutta onneksi meillä on sellainen kunnon kuljetuskassi ja vaunukoppa, joka menee kasaan pienehköön tilaan. Tässä ollaan muutama päivä arvottu otetaanko Danten matkarattaat vai ei. Toisaalta hän on melkein 3 ja haluaa kävellä kaikkialle, toisaalta väsyy vielä nopeasti. Toisaalta hänelle olisi seisomalauta meidän isoissa vaunuissa, toisaalta kyydissä seisominen on ihan eri asia kuin köllöttely rattaissa. Vaikka ollaankin menossa lepolomalle, niin ehkä kuitenkin tulee tarpeeseen. Sit täytyy myös muistaa, että meillä on neljän ihmisen tavarat, mutta vaan kaksi aikuista, eli neljä kättä, jotka voi niitä tavaroita roudata lentokentän hihnalta vuokra-autoon jne. Saattaapi olla aikamoinen seikkailu. Ja kun mä olen ihan paska pakkaamaan yhtään mitään. Siis miten niin en tarvii mukaan lasten kanssa rantalomalle kymmentä hametta ja viisiä korkkareita?! Näin keskellä talvea vietettyäni viime kesän viimeisilläni raskaana haluaisin pakata mukaan ainakin kaikki mun lempparikesävaatteet, vaikka todellisuudessa mä elän varmaan 24/7 sielläkin samassa kuin täällä; trikoissa ja teepparissa.

Kyllä, pakkauskriisi on päällä ja lähtöahdistus myös. Hellittänee viimeistään kentällä. Tuntuu, että mitä harvemmin matkustaa, sitä vaikeammaksi se muuttuu 😀 Tietynlainen rutiini jotenkin katoaa siitä tekemisestä.

Onneksi mies tulee hieman perässä sitten Helsinkiin, niin voin unohtaa kaiken ja hän voi tuoda ne mukanaan 😀

Asuna asu, jonka kuvasimme iät ajat sitten, kun ”talvi ei ollut vielä alkanut”. Olin tänään samassa liikkeessä, koska näköjään se talvi ei myöskään ala. Tältä mä näytän suurimman osan ajasta tällä hetkellä. Hieman säähän masentunut ja se näkyy myös vaatevalinnoissa.

Onko joukossanne samanlaisia matkallelähtöahdistujia?

Kommentit (14)
  1. Kuulostaa tutulta, matka-ahdistussa, vaikka ei ole lapsia niin aina reissua tulee joku stressi/ahdistus enkä oikeastaan edes haluaisi lähteä 😀
    Mutta lentokoneessa se katoaa ja olen aivan tärinöissä mistä tahansa reissusta. En oikein tiedä miksi reissuun lähtö ahdistaa, ehkä koska tapana on jättää pakkailut yms. aina viimetippaan.

    Kuulostat kyllä ihan supermutsilta ja todella vaikutat siltä että lapset menee kaiken edelle. Se on hienoa.

    SIlti huomio kiinnittyi tähän hieman : ”Saattaisin jopa turvautua epäonnistuneen äidin ykköskikkaan, eli siihen, että lajittelen kuitteja lapsen leikkiessä vieressä legoilla tai katsoen piirrettyjä.”

    Ehkä se oli sarkasmia, en ollut ihan varma tekstiä lukiessa. Mutta eihän tuo ole kuin normi elämää. Ei kai kuitenkaan 2-3v lapselle tarvitse antaa ihan joka sekuntti huomiota/viihdytystä/100% läsnä oloa. EIköhän tuo ole aivan normaalia, että vanhemmilla on joskus hetkellisesti muitakin juttuja tehtävänä ja lapsi ei siitä varmasti rikki mene, kun perushommat on muten perheessä kunnossa.

    Kuulostat joskus aika vaativalta itseäsi kohtaan, saat siitä varmaan tyydytystäkin. Mutta kun tiedostat nämä ”päähän pinttymäsi” kuraeteisen siivouksesta jne. ni ehkä sillon auttais armollisuus itseä kohtaan. Priorisoida tärkeimmät/pakolliset hommat ennen reissua ja todeta että parhaani tein, ja kuraeteinen ei häviä mihkään.

    Ootko miettinyt kotisiivousta? Sellaisenhan voi tilata niinkin että kertoo mitä tehdään. ”haluasin kuraeteisen siivouksen, eikä muuta kiitos”

    En tarkoita kommentilla arvostella tai tuomita. Näitä ajatuksia vain heräsi tekstiä lukiessasi 🙂

    Kaikkea hyvää ja ihanaa matkaa!!!

    1. Kiitos 🙂 Oot ihan oikeessa monessa kohtaa 🙂
      Ilmaisin itseäni vähän huonosti. Mä oon sitä mieltä, että työaika on työaikaa ja sit kun ei oo työaika, vaan ollaan perheenä yhdessä, niin sitten ei pitäisi jättää lasta yksikseen leikkimään jos hän kaipaa seuraa tai ainakaan laittaa piirrettyjä pyörimään, jotta tekee töitä. Ja siis nimenomaan jos puhutaan ilta-ajoista, jotka on perheen yhteistä aikaa meillä. Ja ollaan myös aika tarkkoja ruutuajasta. Ja toki Dantekin leikkii itsekseen, tuolla tarkoitin sellaisia hetkiä, kun lapsi haluaisi leikkiä yhdessä ja just joutuu sanomaan ei.

      Ja ehdottomasti just niin, mä tiedostan että nää asiat on turhia päähänpinttymiä niin priorisoin asiat sit eri tavalla, mut silti se ärsyttää kun tuntuu ettei ikinä ehdi kaikkea. Mä en osaa myöskään antaa kenenkään muun siivota kotiamme 😀 Oon yrittänyt palkata siivoojan, mut ei siitä tullu mitään. Siks välillä täällä on sotkuista, koska se ei ole prio nr. 1 🙂

      1. Eikö miehesi siivoa, vai etkö anna hänenkään siivota kotianne? 🙂

        1. Kyllä siivoaa, hän siivoaa itse asiassa enemmän kuin minä 🙂 ❤

  2. Täällä kans yksi, joka siivoaa aina reissuun lähtiessä. On niin ihana tulla puhtaaseen kotiin eikä kotiintuloa ahdista se, ettei ole siivottu.

    1. No sepä! Ärsyttää heti alkaa siivoomaan kun muutenkin lomaltapaluumökötys menossa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *