Meidän vappu

Päätinkin näköjään pitää tällaisen spontaanin vappubreikin blogin parista ja keskityin nauttimaan meidän pienen perheen kesken vapusta, aurinkoisesta ilmasta ja miehen viimeisistä isyyslomapäivistä. Mies palasi tänään töihin pariksi kuukaudeksi ennen kesälomaa ja vanhempainvapaataan. Vähän jännitti miten yöt tulevat menemään, kun haluan antaa miehen nukkua ja hoitaa vauvaa itse. Tähän mennessä työnjako on ollut kuitenkin sellainen, että mies hoitaa vaipanvaihdot jne. ja minä ruokin vauvan öisin. Onneksi tuo herää sen kerran tai kaks ja yleensä sammahtaa samoin tein. Aamupäivätkin menee meillä yleensä hyvinkin rauhallisesti, vauva nukkuu yleensä parit päikkärit aamupäivän aikana ja valvoo illat. Olin jättänyt tälle aamulle ajatuksissani hirveästi kaikkea puuhaa, jonka tekemisen jätin väliin vappuviikonlopun aikana. Meidän poitsu päättikin sitten aamusta, että äitin ei tarvitse siivoilla tai bloggailla, vaan hän valvoi viisi tuntia yhtä soittoa. Välillä hypernergisenä ja iloisena ja välillä selkeästi hieman masuvaivaisena. Eilinen kimchi hampparin välissä taisi olla virhe, jos tästä aamusta on jotain päätteleminen.

Vappu meni meillä aivan ihanissa merkeissä. Tein lauantaina kakun vappuaaton viettoon ja sunnuntaina suuntasimme ystäväpariskuntamme luokse kakun, shamppiksen ja mansikoiden kera. Sekä pienen jännityksen. Vauvan aktiivisinta aikaa on ehdottomasti illat, ja se on myös sitä aikaa jolloin hän kitisee ja kiukuttelee, jos on sillä tuulella. Mutta vauva käyttäytyi kuin enkeli! Grillailun ja terassilla syömisen alla vauveli nukkui tyytyväisesti vieressä kun vanhemmat nauttivat herkkuja lasitetulla ja lämpölampuin varustetulla terassilla. Herättyäänkin ahmatti veti ruokansa pullosta, kukkui hereillä reilu puoli tuntia ja nukahti loppuillaksi. Ehkä tämänaamuinen vireystila oli kosto siitä, että vappuaaton tuo nukkui lähes kokonaan. Me vanhemmat saimme nauttia hyvän ruoan lisäksi hyvästä seurasta, lautapeleistä ja maailmanparannuksesta. Niin iloinen kuin olenkin siitä, että pääsemme muuttamaan aivan ihanaan taloon syksyllä ja että pääsemme viettämään arkeamme ihan Suomen suosikkikaupungissani, kyllä tulee ikävä näitä ystäviä ja ihania tyyppejä Kuopiossa. Ja ehkä jopa Kuopiotakin. Mutta ennen kaikkea täältä löytyneitä ystäviä. Onneksi elämä on kuitenkin epävarmaa, eikä koskaan voi tietää, mihin me vielä päädymme. Tai nämä ystävämme, joilla on hyvin samanlainen arvaamaton elämäntilanne. Ehkäpä joskus asumme taas kaikki samassa paikassa 🙂

En ole henkisesti vielä jotenkin yhtään valmis siihen ajatukseen, että muutamme pois. Enpä olisi uskonut Kuopioon muuttaessamme, että täältä lähtö aiheuttaa varmasti kyyneleitä ja haikeutta. Lähdin Helsingistäkin jotenkin täysin avoimin rinnoin yhtäkään kyyneltä asian tiimoilta itkemättä, mutta se on jotenkin eri asia. Helsinki on jotenkin aina ”koti”. Siellä on perhe, ystävät ja menneisyys. Koko se elämä, johon voi aina palata vanhempien luona käydessä. Mutta Kuopioon tuskin tulee lähdettyä muuten vaan pistäytymään. Onneksi tässä on vielä tämä kesä. En ole eväänikään räpäyttänyt vielä koko tulevan muuton eteen. Pitäisi ehkä pikkuhiljaa aktivoitua, mutta en halua. Niin paljon hyvää kuin Tampereella varmasti meille onkin tarjota, olen vielä liian haikeassa mielentilassa, että voisin kunnolla ottaa sen ajatuksen vastaan. Kun tulimme kotiin vappuaattona klo 2.30 yöllä ja laitoimme vauvan kehtoon, olin jotenkin hirveän iloinen ja onnellinen. Onni ei katso kaupunkia tai missä on. Onni on sitä, kenen kanssa on, ja miten sen aikansa viettää. Ja mulla oli ainakin tosi onnellinen vappu. Se aiheuttaa myös samalla haikeutta, sillä tämäkin elämänvaihe tällaisenaan jää pian taakse. Syytän hormoneja.

Tiedättekö minkä voin muuten sanoa näin reilu kolmen viikon äitiyden kokemuksella? Maailman paras tunne on kun vauva nukkuu sikeästi 😀 Tänäänkin tuo pieni halusi olla ihan sylitakiaisena tai vähintäänkin babysitteriä piti heilutella koko ajan, ja mehän sitten syliteltiin koko aamu. Kun sain vihdoin nukkuvan poitsun työnnettyä unipesään ja pääsin nopeaan suihkuun, tuntui siltä, että päivä lähti vasta käyntiin. Tosin nyt kun bebe on nukkunu jo kohta kolme tuntia, häntä on jo vähän ikävä. Hullut hormonit. Syytän edelleenkin niitä.

Nyt tuo pieni tosin heiluu unissaan sellaista tahtia, että olen ihan varma, että joudun keskeyttämään postauksen ennen kuin ehdin edes lataamaan kuvia tähän.

Toivottavasti teilläkin oli ihana vappu. Omani oli kyllä sikäli erilainen, että kyseessä oli ensimmäinen vappu pitkään aikaan, etten edes kaivanut lakkia esille, eikä vappu mennytkään Helsingissä tutuissa maisemissa. Serpentiini ja ilmapallot kuitenkin kuuluivat myös tähän vappuun. Mulla oli muuten kunnianhimoinen hanke kakun kanssa. Mä halusin tehdä vapuksi rahkakun, jossa olisi keltainen kiille, johon olisin tehnyt tikuilla sellaisia serpentiinimaisia pyörityksiä eri väriaineilla. Totesin kakkua tehdessä, että nyt en kyllä lähde kokeilemaan, meille tarpeeksi haastetta tuntuu olevan kakun ehjänä perille viemisessäkin. Päädyin siis tekemään mun mangorahkakakun, hieman muokattuna. Heitin joukkoon hieman punaista väriainetta, niin kakusta tuli punertava keltaisen sijaan. Sopi paremmin koristeisiin, jotka napsin jääkaapista ja terassilta. Hieman orvokkeja ja marjoja. Valkosuklaasotkut saa helposti tehtyä sulatetusta suklaasta, kun sitä levittää leivinpaperille ja rullaa leivinpaperin jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kakku pääsi perille ehjänä ja oli hyvää 🙂 Oma vapun suosikki oli kuitenkin ystäväni tekemä sima, jota join varmaan jonku kaksi litraa. Onko OK tehdä simaa vapun ulkopuolella? Mulle jäi himo 😀 Pakko pyytää ohje siihen!

Vappupäivä meni rauhaisasti sekin. Keli oli peräti sellainen, että piknikillekin olisi uskaltanut, mutta me päätimme lähinnä nukkua (aina hyvä idea valvoa aamukolmeen, vauvan kanssa tai ilman) ja suunnata kaupungille illallinen mielessä. Mortoniin emme ihan ehtineet terassiburgereille, mutta Ehta pelasti herkkuburgerilla. Nautimme alkuillan auringonpaisteesta ja käpöttelimme tässä ihanasaa kotikaupungissamme, josta on kyllä täysin yllättäen tullut parissa vuodessa aika rakas.

Ahh, vauva ei herännytkään ihan vielä, eli ehdin ehkä vielä jopa käymään läpi eilisiä asukuvia. Jos vaikka tämänkin blogin puolella olisi pitkästä aikaa asukuvia 🙂

Miten teidän pitkä viikonloppu meni? 

Kommentit (34)
  1. Mä muutin syksyllä tänne (Kuopioon) opiskelemaan, enkä oo vielä kyllä yhtään lämmennyt kaupungille 😀 Toivoisin kyllä että sekin hetki tulee, en haluaisi jatkuvasti haaveilla että ”sitten kun muutan pois Kuopiosta..”, mutta rakastan vaan kunnon kaupunkeja joissa on elämää ja paljon nähtävää. Mullakin on kyllä täällä paljon kavereita ja viihdyn hyvin yliopistolla, mutta itse kaupunki… Tykkään siitä että voi päämäärättömästi kävellä kaupungilla, mutta Kuopion keskusta loppuu kesken viiden minuutin kävelyn jälkeen ja tori on aina aivan kuollut viikonpäivästä riippumatta, se on surullista. Teillä varmaan tuo perhetilannekin vaikuttaa paljon siihen että viihdytte täällä paremmin, mutta itse en voisi koskaan kuvitella jääväni tänne.

    1. Harmi että ajattelet niin, toivottavasti Kuopio vielä valloittaa sinut 🙂 Yritä pitää mielesi avoinna ja anna Kuopiolle mahdollisuus! 🙂 Toivottavasti viihdyt kuitenkin sen verran, että saat opinnot päätökseen niin, ettet ihan täysin vihaa tätä paikkaa 🙂

  2. Vauvalla tuntuu olevan tutti jokakuvassa suussa. Toivottavasti ei ole oikeasti.

    1. No ei se kyllä ole, nähtävästi mun mielestä söpöimmät kuvat vaan on ne, joissa vauvalle on tutti. Vauvalla on tutti, kun on nukahtamassa/heräilemässä tai kun ollaan jossain liikkeellä. Nukkuessa sylkäisee itse pois ja valveilla on harvakseltaan ja silloinkin lähinnä pitämässä nälkää poissa kylvyn jälkeen tai vaipanvaihdon ajan. En ihan ymmärrä tällaisen kommentin pointtia, eiköhän vanhemmat itse päätä mikä on sopiva määrä tuttia ja mikä liikaa. Kaiken yleisen tuttivastaisuuden voi muutenkin viedä jollekin toiselle foorumille (ei siis liity tähän sun kommenttiin sinänsä, vaan yleisesti) 🙂 Mä en ole tuttivastainen, ja jos vauvalla on imutarve, hän saa mieluummin imeskellä tuttia kuin sormiaan. Jatkossakin.

    2. Loistavaa jeesustelua, taasen! Lapsi pilalla, kaikki pilalla, jos imee tuttia :’D. Voi morjens :’DD.

      1. En missään vaiheessa sanonut, että lapsi on pilalla jos imee tuttia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *