Meidän viikko

Mun ihan totta piti tulla kirjottamaan muusta ku perheestä, mut jos nyt vielä kerran vauvakuplasta moikkailen ja yritän ryhdistäytyä ensi viikolla. Olis tässä uusia laukkuja ja uus kello, joita en oo esitellyt, vaikka intoilen niitä päivittäin. On myös matka-ajatuksia ja vaatejuttuja ja meikkijuttuja ja sisustusjuttuja, mut kaikki jotenki toissijaista kun aamut ja päivät ja illat ja yöt vaan ihailen ja fiilistelen tätä meidän perheen uusinta lisäystä, hänen isoveljeään ja tätä mun pientä perhettä. Vois kuvitella, että kävis jo vähän vanhaks, mut ei vaan käy.

Meillä on vähän itse asiassa sairastettu tää viikko, sekin on hieman syönyt postaustahtia. Tosin, ei merkittävästi, koska flunssaa on uhmanneet myös mun perheenjäsenet ja yhden päivän otin ihan vaan sille, että chillasin mun siskon ja äidin kanssa. Ja no, flunssa. Viime viikolla alkanut flunssa on onneksi ollut todella lievää, ei kuumetta ei mitään sellaista. Myttykin on lähinnä yskässyt muutaman kerran ja nuhaisuutta ollaan hoidettu muutaman kerran nenäimurilla ja Physiomerillä. Viikko on tuntunut loputtoman pitkältä, koska siihen on mahtunu niin paljon kaikkea. En ees meinannut muistaa, mitä tein maanantaina 😀 Ajattelin siis tehdä pienen koosteen meidän viikosta. Nyt kun sen tein, eihän tossa nyt ees ollu hirveesti mitään erityistä, mut ku nää ihan perus kotona hengailut on musta niin ihanaa aktiviteettia, että se varmasti täyttää mielen ja tuo hyvän fiiliksen joka päivä.

Pahoittelut kuvien laadusta, ne on suoraan mun puhelimesta, nopeita räpsyjä 🙂

MAANANTAI: 

Mä olin kipein meidän perheestä; kurkkua kutitti ja nuha vaivasi, vaikken kovin kipeä ollutkaan, joten yritin levätä, ryystää teetä kaksin käsin ja pitää itsestäni huolta samalla hirveästi googlaten sitä, kuinka todennäköisesti lapsi sairastuu, jos äiti on kipeä ja saako pesiä vauvan kanssa normaalisti jos vauva on täysimetyksellä. Sellaisia googlausaiheita. Danten päikystä ilmoitettiin myös, että enterorokkoa on liikkeellä, joten ei tarvinnut edes miettiä viedäkö lasta päiväkotiin, kun hänellä oli vaan vähän yskää nukkuessa. Niinpä täällä on ollut koko viikon kotona lapsi, jolla on rajaton määrä energiaa ja huonot mahdollisuudet purkaa sitä. En tiedä oliko meillä joku tosi lievä enterorokko kaikilla, vai ihan vaan jotain kausiflunssaa vuorotellen jokaisella. Oltiin saatu just Myttysen labrat tuohon hänen keltaisuuteen liittyen, ja kyseessä tosiaan oli rintamaitokeltaisuutta, kuten oltiin ajateltukin, eli poika on oikein terve ja hyvinvoiva, ja itse asiassa tän viikon aikana se kaikki keltaisuus vihdoin poistuikin ja hän on vauvankalpea ja vähän vaaleanpunainen tätä nykyä 😀

En kestä tää Myttysen ilme ja käsimerkit 😀

TIISTAI: 

Tiistaina suunnattiin Myttyskän kanssa Helsinkiin työtapahtumaan ja sitten näkemään mun serkkua ja serkun vauvaa. Meidän vauvoilla on kuutisen viikkoa ikäeroa, eli pikkuserkukset on tosiaan lähes samanikäiset. Myttynen saa ensimmäisen serkun itse asiassa ensi vuoden puolella kun musta tulee ensimmäisen kerran täti ja on aivan ihanaa, että meillä on kohta pieni jengi näitä pikkuisia, jotka on kaikki tosi lyhyellä ikäerolla ♥ Kiva, kun saa vauvakuplailla omien läheisten kanssa nonstop sitten 😀 Totesin tosin, että Mytty kasvaa mun silmissä varmaan ihan hirveesti heti kun mun siskon vauva syntyy, koska jo serkkuni vauva vaikutti paljon isommalta ja kehittyneemmältä, vaikka ikäeroa ei ole nimeksikään.

Lounasteltiin, kahviteltiin ja suuntasin sitten Myttysen kanssa kotia kohti. On ihan superkätevää liikkua junalla tuon pikkuisen kanssa, joten oon melkein viikottain käynyt Helsingissä jollakin asioilla. Loppuilta menikin sitten kotosalla poikien kanssa leikkien. Kävin myös poimimassa Dellasta mun puhelinostokset vihdoin ja pääsen pian ne esittelemään teille 🙂

KESKIVIIKKO: 

Otettiin iisisti edellisen päivän seikkailujen jälkeen ja tuli oikeastaan vaan kotoiltua koko päivä poikien kanssa. Laitoin Mytyn pienimmät vaatteet pois, kaivoin esille 62-koon laatikon ja nostalgisoin sitä, että vauvani ei ole enää yhtään niin pikkuruinen. Koti on päässyt räjähtämään, kun molemmat lapset on olleet kotona koko viikon ja mä en oo ehtinyt yhtään siivoamaan samalla tavalla kuin yleensä. Käytiin Danten kanssa hieman seikkailemassa kirpparilla (hän bongasi piipaa-auton itselleen, minä kotiin yhden kivan astian), kukkakaupoilla kuvauksia varten ja kaupassa ostamassa irtokarkkeja. Ette uskokaan mikä rajaton määrä iloa voi olla lapsessa, joka saa valita itselleen 5 karkkia irttarihyllyltä. Oli kiva jättää vauva viettämään isin kanssa laatuaikaa samalla kun minä sain olla ihan kaksin tuon minun isomman kanssa. Voi että hän on hauska tyyppi! Kävin ekaa kertaa koko viikon aikana myös hieman liikkumassa, kun lyllersin kaverin kanssa lähinnä kuulumistenvaihto mielessä pienen lenkin vaunujen kanssa.

Tajusin keskiviikkona, että meidän talviloma on ollut puheen tasolla jo iät ajat, mutten oo saanut varattua mitään asian eteen. Niinpä ajattelin ihan vaivihkaa vilkaista hotelleja ja loppujen lopuksi ostin koko loman sitten melko lailla samantien. Me ollaan mietitty ja mietitty minne mentäisiin tänä vuonna ja päädyttiin jälleen kerran Arabiemiraatteihin. Sinänsä Dubai ja Ras al Khaimah on jo vähän nähty, kun ollaan niin useasti siellä oltu, mutta pienen vauvan kanssa matkakohteena se on vaan liian sopiva. Ei aikaeroa, suorat Finskin lennot, helppo ja turvallinen paikka olla ja lisäksi päästään viettämään aikaa Jennin kanssa siellä. Mulla painaa pienten kanssa matkustaessa turvallisuuden lisäksi hyvin paljon myös puhtaus ja sellainen mukava lämpö (ei Aasian kosteus) ja erittäin hyvät kansainväliset sairaalat, joten vaikka kuinka mietimme muita kohteita, päädyimme jälleen valitsemaan Ras al Khaimahin. Kun vielä haluttiin olla kolme viikkoa reissussa niin, että ehditään oikeesti nauttia auringosta ja valosta ja vaan olla, eikä juosta paikasta toiseen, niin Ras al Khaimah oli erittäin sopiva. Löysin meille molempiin kohteisiin superkivat hotellit hyvässä alessa ja satuinpa huomaamaan vielä, että meidän Finskin pisteitä on kertynyt sen verran hyvin, että sain aikuisten lennot pisteillä. Koko matka siis jäi reippaasti alle suunnittelemani budjetin ja sattumalta Jennin ja miehensä lisäksi Ras al Khaimahissa on samaan aikaan meidän kaveriperhe. Ja vieläpä samassa hotellissa! Can’t wait! Nyt kun pimeys laskeutuu jo 16 ja tuntuu, että ulkoilu lasten kanssa päikkäreiden jälkeen on ihan tuskaa, on oikeesti ihanaa lähteä pidemmäksi ajaksi jonnekin valoisaan.

TORSTAI: 

Meillä on sellainen kiva raskausryhmä ollut oikeastaan ihan vuoden alusta asti ja siitä on vielä tullut oma Pirkanmaan alueen ryhmä, jonka Whatsapp-chatti laulaa jatkuvasti. Ollaan pidetty tosi tiiviisti yhteyttä koko raskausaika ja vauvojen syntymän jälkeen ja nähtiin jo eka kerta silloin kun oltiin raskaana. Nyt ollaan nähty lähes viikottain ja kun tälle viikolle ei ollut treffejä suunniteltu, niin vähän spontaanisti kahviteltiin osan kanssa sitten ennen kun kaikki ryntäsi hoitamaan joulu- ja ristiäisaskareita. Itsekin kävin jo vähän haistelemassa mahdollisia joululahjoja ja ostamassa kotiin vähän kuusenkoristeita. Meidän joulukuusikin saapui (kiitos Matkahuollon :D) ja roudasin sen kotiin ajatuksenani koristella se joulukuun 1. päivä. Äitini tuli torstaina meille ja viihdytti Dantea samalla kun itse sain vihdoin vähän siivottua ja tehtyä töitä. Oli kiva istua juttelemassa äidin kanssa puolilleöin asti, ja siitä iso kiitos kuuluu Myttyselle, joka nukkuu yhen yöherätyksen taktiikalla tätä nykyä. Ei pääse kertymään univelkaa vauvan takia.

PERJANTAI: 

Raudanpuutteen takia tosin sitä univelkaa kertyykin sitten vähän enempi. Taas on alkanut monet tutut raudanpuutteen oireet ja onneksi pääsin jo toissapäivänä rautainfuusioon. Taas Tampereen Mehiläiseen kävi siis tie tiputukseen. Siskoni tuli aikaisin aamulla meille ja lähdettiin siitä kohti Finlaysonia. Äitini pärjäisi varmaan lapsiryhmän kanssa, mutta aina helpompi jättää yksi lapsi per lapsenvahti. Äitini jäi siis Danten kanssa ja me suunnattiin siskon ja Myttysen kanssa kohti keskustaa. Mytty on aika armelias vahdittava aika usein, varsinkin aamupäivisin, koska uni maistuu. Tyyppi nukkui rautainfuusion ajan, söi rinnalla jälkitarkkailun ajan ja tunnin päästä saapumisestamme oltiin jo ulkona sairaalasta. Käytiin siskon kanssa kunnon aamupalalla ja pyörähtämässä lastenvaateliikkeissä ja joululahja-ideoimassa. On niiiiin ihanaa, että meidän lapsille tulee ihan muutaman kuukauden ikäero, koska voidaan siskon kanssa jakaa tätä vauva-arkea ihan täysillä ja meikäläinen pääsee fiilistelee ihan pikkuvauva-ajan heti perään uudelleen. Ollut myös kätevää pakata kaikki pieneksi käyvä suoraan systerille 😀 Ja ollut hyvä tekosyy hankkia tietyistä vaatteista kaksi kokoa, että meidän vauvat voi sitten samistella 😀 Perjantai menikin perheen kanssa viihtyen, superhyvää ruokaa tehden ja avattiinpa se kuusikin. Ja koristeltiin se samalla. Hups. Mies vähän pyöritti silmiään, että ei nyt ehkä marraskuun puoliväli (miten niin puoliväli?!) oo oikee aika sille, mut hei.. Miksei?

LAUANTAI: 

Eilen vietettiin Myttysen kanssa pesimisaamua vaan makoillen ja koisien aamupäivä samalla kun pojat oli uimakoulussa. Sitten suunnattiin kohti Päivä Paloasemalla -tapahtumaa, missä pikkumies pääsi ihailemaan paloautoja. Paloautojen lisäksi vaikuttavaa oli piparit, joten päädyttiin joululauluja laulaen tekemään pipareita. En ymmärrä mitä mieheni selittää, kun on sitä mieltä, että oon ihan liian jouluhörhö 😀 Ai siis marraskuun lopussa joululaulut, piparit ja glögi on vähän liikaa? Koristellun kuusen vieressä tietty 😀 Kuvattiin peräti pitkästä aikaa yks asu päivänvalossa ja vihdoin siivottiin osa syystakeista ja -kengistä pois ja talvikamat tilalle. Nukuttiin koko perhe yhdessä halikaulaa päikkärit ja oltiin vaan rennosti. Mulla oli tän seurauksena joku maailman mahdottomin ahdistus ja ketutus koko päivän, ja olin tosi tympeä miehelleni ja kaupassa hermoja kiristi joka ikinen ihminen. Tajusin olevani vaan tosi stresseissä siitä, että koen koko ajan, että mua tarvitaan. Vauva, taapero, perheen arjen hoitaminen.. Ja kannoin jotain syyllisyyttä siitä, että olin vetänyt näin itsekkään nautiskeluviikon hommien kasaantuessa mielessäni koko ajan. No, eipä siinä, lähdin käymään yksin kaupassa, hengittelin hetken ja ostin suklaata. Avauduin miehelle tietäen itsekin, että tämä on vain reaktiota muuttuneeseen tilanteeseen ja hormonien heittelyyn, ja pitkän halauksen jälkeen pääkopassa hellitti.

Musta on oikeesti tärkeetä antaa omille tunteille sijaa ja yrittää ymmärtää niitä, ennen kuin ne kasaantuu liian isoksi taakaksi. Imetys ja vauva-arki on tällaiselle vapauteen tottuneelle omalla tavalla tosi uutta taas sitovuudellaan ja on ymmärrettävää, että ajoittain tulee sellaisia tunteita, että koko maailma lepää harteilla, vaikka siellä on vaan vauva, taapero ja perhearki. Samaan aikaan samat asiat voi olla maailman ihanimpia, kun juuri perjantai-illalla fiilistelin meidän iltaimetys-maratonia. Oon opetellut tulkitsemaan omia tunteita ja yllättäen päälle tulevaa ahdistusta ja kun saan jaoteltua tunteita lokerikkoihin, osaan myös priorisoida asiat. Eilenkin kun mietin, että nyt kun oon chillannut ja nukkunut päikkäreitä, niin työasiat on seissy ja en oo saanut tehtyä mitä oon halunnut ja kotikin on kaaoksessa ja tehtiin ruoaksi pizzaa, koska en ollut tehnyt ruokaa… ja ja ja ja… Siinä tuli sellainen hetkellinen epäonnistumisen ja kiireen tuntu, joka jotenkin ahdisti ja se purkaantui kiukuttelemalla. Kunnes hetken hengitin ja mietin, että mun elämässä prioriteetteina on oma perhe, terveys ja hyvinvointi ja minähän toteutin juuri näitä asioita koko viikon. Miksi siis tuntea ahdistusta?

Aloitin uuden kirjan yhdeltä lempikirjailijoiltani ja oon imetyksen lomassa lueskellut aina sen ajan kun en oo tuijottanut tuota meidän maailman ihaninta pikkunyyttiä, joka tuhisee sylissä. Oon siis edennyt ehkä 20 sivua.

SUNNUNTAI: 

Tänään sain nukkua pitkään ja tämän kruunasi aamulla tuotu kahvi sänkyyn. Mies ja Dante kävi temppukerhossa ja me Myttyskän kanssa vähän laitettiin kotia. Molempien poikien nukkuessa päikyt samaan aikaan saatiin miehen kanssa jopa napattua asukuvat ja vähän siistittyä kotiakin ja levättyä vaan rennosti. Nyt pojat ripustelee tuolla tauluja Myttysen huoneen seinälle ja mä karkasin hetkeksi koneelle. Nyt kun pojat nukahtaa, maksan laskut ja otan elämästä vähän kiinni, jos en oo väsynyt. Ja jos oon väsynyt, niin avaan sen kirjan ja kääriydyn hetkeksi itsekseni viltin alle sohvalle.

Ens viikosta tulee varmaan taas aika kiva! On kakun leipomissuunnitelmia, kukkien joulunäyttelyä, lounasta kavereiden kanssa, hierontaa ja joulujuttujen valmistelua. Australiassa asuvat ystävämme tulevat viikonlopuksi tänne päin ja on ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Viikonloppu menee siis neljän alle 4-vuotiaan seurassa, joten saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Blogin puolella ois suunnitteilla tällä viikolla vaikka mitä sisustuksesta joulufiilikseen ja jopa meikkivideoon, mitä ootte paljon toivonu. Toivottavasti siis ei tule mitään sairasteluylläreitä ja pääsen toteuttamaan näitä suunnitelmia vähän paremmalla blogitahdilla 🙂

Ainiin, Myttyskän passikuvat pitäis käydä ottamassa! Onko suosituksia minne mennä? 

Kommentit (26)
  1. Olipas tää kiva postaus! Enemmän tällaisia! Ja meikkivideo – en malta odottaa <3

    Mitä mieltä oot muuten Arabiemiraattien tilanteesta? Tunnetko mitään syyllisyyttä sinne matkustamisesta? Heidän ihmisoikeudet (naiset, seksuaalivähemmistöt) ovat todella huonot minkä varmaan tiesitkin jo. Entä mitä mieltä oot sponsoroiduista matkoista sinne? Näitä matkoja ovat tehneet mm. Kenza, Alexandra Bring ja Ines Ruotsista sekä Linda Juhola ja Alexa Suomesta. Mun henk.koht mielipide on, että sinne matkustaminen ihan ok, mut maan mainostaminen rahaa vastaan on vähän kummallista. Suositellaan ihmisille matkakohteeksi paikkaa, joka rakennettu oikeastaan orjatyövoimalla ja ihmisoikeuksia poljetaan. Olisi kiva kuulla sun mielipide tästä?

    1. Tunnen hieman syyllisyyttä, mutta tässä tilanteessa ei ole parempaa matkakohdetta, kun tarkoitus on matkustaa turvalliseen lämpimään kohteeseen, jonne on helppo mennä lasten kanssa ja meidän toivelista huomioiden, UAE on ainoa joka täyttää kaikki toiveet. En usko, että yksittäisten suomalaisten lomailu siellä kääntää tilannetta mihinkään suuntaan, siksi poden vaan vähäistä syyllisyyttä asiasta. En myöskään sinänsä näe eroa, että laitanko lomakuvia sieltä muuten vaan vai saisinko siitä rahaa, sillä molempien tulos on varmasti sama = motivoi ihmisiä reissaamaan. Se, vaihtaako raha omistajaa on toissijainen asia. Kuten sanottua, poden asiasta hieman syyllisyyttä ja pohdin kohdetta pitkään osittain myös tämän takia. Mietin jopa, jätänkö kertomatta matkasta/olen somettamatta sieltä. Toisaalta epäkohtien vuoksi voisi jättää myös USAn, Israelin, Venäjän, Turkin, puoli Eurooppaa ja lähes koko Aasian pois matkakartalta, vaikka UAE tuntuu saavan laajalti muita enemmän kritiikkiä. En suoraan sanottuna siksi osaa tuntea ehkä tarpeeksi syyllisyyttä, vaan teen tässäkin asiassa itsekkään valinnan.

      1. Kiitos hyvästä vastauksesta! En ookkaan aiemmin miettinyt muita maita tolta kannalta, mutta toki esim USAn politiikassa on myös paljon pielessä.

        Mä itse kyllä näen eron siinä, matkaako sinne omilla rahoilla vai maksettuna

        1. Mikä se ero susta siis on? Jos anyway menis sinne ja päivittäis samaa matskua?

          1. Ongelma ei ole se materiaalin tuottaminen someen. Vaan nimenomaan se, että sulle maksetaan siitä, että menet Dubaihin tuottamaan sisältöä, hehkuttamaan maata ja rohkaisemaan kaikkia matkustamaan sinne. Täysin eri asia menenkö Dubaihin omalla budjetilla, ottamaan lomakuvia. Vai menenkö sinne firman maksamana tuottamaan sisältöä jolloin on mun työ kertoa paikasta ja saada sinne lisää turisteja. Itse en vaan voisi mainostaa paikkaa, jossa ihmisoikeuksia poljetaan niin pahasti.

            Jos kyseessä ois maksettu matka esimerkiksi Norjaan, en usko että se herättäisi niin paljon tunteita kuin Dubain suhteen. Nimenomaan siksi, että tälläkin hetkellä taitaa olla kaksi prinsessaa kadonnut epäselvissä olosuhteissa, homoseksuaalisuus on laitonta, raiskattu nainen saa tuomion jos ilmoittaa pahoinpitelystä jne.

            Mun mielestä (ja monen muun) Dubaihin matkustaminen maksettuna yhteistyönä on vaan todella epäfreesiä. Jos ruotsinkieli luonnistuu sulta, ei tarvitse kuin kirjottaa ”kenza dubai” nettiin niin tulee paljon hyviä argumentteja asiasta.

            1. Ruotsin kieli on vähän jumissa, eikä aikaa valitettavasti ole tuohon muutenkaan juuri nyt. Mä tarkoitin erona sitä, että jos mä matkustan (sisällöntuottajana ja some-ammattilaisena Dubaihin) ja julkaisen siitä kuvia, niin mikä ero siinä loppujen lopuksi on kuin jos mulle maksettaisiin siitä? Tätä yritän ymmärtää? Ne, jotka innostuu sinne reissaamaan, innostuu niistä kuvista muutenkin, maksettuna tai ei.

              Periaate-puolella ymmärrän sun logiikan, mutta käytännössä en. Koska kuitenkin tulos on sama. Toki jos puhumme tilanteesta, jossa se sisällöntuottaja ei mene Dubaihin VAIN maksetun sisällön takia vaan tuottaa sieltä samanlaista sisältöä kuin tuottaisi muutenkin. Itse pyrin tekee yhteistyöt niin, että ne ovat mahdollisimmman aitoja ja todellisia, sillä niin ne koen olennaiseksi osaksi blogia. Jos tykkään vaikka viinistä X, kerron mihin ruokaan sen yhdistäisin. Ostaisin saman viinin ja suosittelisin sitä muutenkin, todennäköisesti samanlaisin kuvin. Sama pätee mun reissuihin. Menen, mistä tykkään ja en mene, jos en tykkää tai allekirjoita jotakin. En siis itse lähtisi ikinä matkalle niin, että sitoutuisin tietynlaiseen sisältöön, korkeintaan tiettyyn määrään ja sen olisi oltava sama määr kuin mikä oikeasti tuntuisi hyvältä ja sellaiselta, minkä tekisin muutenkin halutessani. Ymmärrätkö mitä ajan takaa, miksi en ymmärrä asiaa siis tuolta toiselta kannalta samalla lailla kuin sinä 🙂

              1. Mun mielestä tää bloggaajien ja vaikuttajien solvaaminen Dubaihin matkustamisesta on taas vaan yks uusi ”juttu” mistä halutaan syyllistää, ihan vaan koska voidaan. En nyt tarkoita tämän kommentoinnin aloittajaa, vaan jotenkin on vaan alkanut ärsyttämään keskustelu mitä tällä hetkellä käydään UAE:n ympärillä. Jos haluais olla ”tukematta” ihmisoikeusloukkauksia, joutuis kyllä aika paljon omia valintoja miettimään päivittäin. Ja rehellisesti, en usko että UAE:n tilanteeseen vaikuttaa pätkääkään se, matkustetaanko maahan vai ei. Raha sieltä ei ihan heti lopu ja kun loppuu, se loppuu juurikin niiltä ketä muutenkin sorretaan, ei sortajilta. Toi niiden touhu on niin syvällä niissä, että en usko että se muuttuu mihinkään muuten kun sukupolvien vaihtumisella. Mistä tullaankin siihen että uskon itse että on hyvä asia että sinne matkustetaan, että maa kansainvälistyy ja että paikalliset nuoret näkee myös sitä ”muuta” elämää. Toivottavasti sitä kautta myös tulevaisuudessa asenteet ja käytännöt muuttuisi. Jos mietitään esimerkiksi Pohjois-Koreaa, niin eihän sielläkään mikään ole muuttunut vaikka sinne ei kukaan matkustakaan/saa matkustaa. Kansa köyhtyy, mutta ne pahimmat sortajat ei. Saavat rauhassa elää siellä omassa kamalassa kuplassaan ilman että kukaan tietää paremmasta, tai voi edes saada tietää siitä minkälaista elämän pitäisi olla.

                Pieni avautuminen, mut ärsyttää vaan jotenkin niin paljon tää aihe 😀 vaikka en itse mikään some-vaikuttaja olekaan niin kyllä tulee paljon tutuilta kommenttia Dubaihin matkustamisesta, joten voin vaan kuvitella mitä kommenttia bloggaajat yms joutuvat lukemaan reissuistaan.

  2. Hei! En näe onko ekan kuvan lyhdyssä sähkökynttilöitä vai tavallisia, mutta jos on tavallisia niin tollainen rykelmä voi lämmittää ja/tai polttaa lasit. Pentikin sivuilta voi katsoa, minkä kokoinen kynttilä käy tohon sun lyhtyyn 🙂 T. Pentikläinen 😀

    1. Kiitos, noi on itse asiassa tuolla eräiden kuvauksien jäljiltä 🙂 yksi kynttilä kerrallaan ollaan siinä pidetty 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *