Miehen ja naisen työt

Musta on aina mielenkiintoista seurata keskustelua siitä, miten miesten ja naisten pitäisi pystyä tekemään samat asiat ja melkeinpä haluta ja kantaa ylpeyttä siitä, että tekee asioita, joita pidetään toiselle sukupuolelle ominaisempina. Esimerkiksi jos nainen ei tiedä miten auton rengas vaihdetaan tai miten lamppu ripustetaan kattoon, on se jotenkin feminismin päälle tallomista ja miesvaltaan tipahtamista. Mä oon tosi eri mieltä tässä. Kukaan ei ole kaikkien alojen mestari ja jokaisella meillä on vahvat kiinnostuksen kohteemme. Mun mielestä sukupuoli-stereotypisointi on typerää vaan kun se tekee oletuksia ja yrittää tunkea ihmisiä muottiin. Mutta, jos ihminen itse valitsee sen tiety stereotypian mukaisen käyttäytymismallin ja viihtyy siinä tekemisessä, niin mielestäni hänellä on oikeus niin tehdä.

Meillä on kotona ihan selkeitä miehen ja naisen ”kotitöitä”. Niitä ei ole jaettu sen perusteella, että ”mies = pippeli = auton katsastukset” – mentaliteetilla, mutta näin yli 5 vuotta yhteiseloa elettyämme on ihan itsestäänselvää meille molemmille kumpi hoitaa ja mitä.

On paljon yhteisiä asioita. Yleissiisteys kotona, keittiön siivous iltaisin ja vastaavat asiat on ihan molmepien vastuulla yhtä lailla. Mutta sitten on selkeästi niitä asioita, joissa toinen kantaa päävastuun.

Mieheni hoitaa meidän autot. Minä sotken ja käytän autoja ihan yhtä paljon, mutta mies hoitaa sekä autojen siivouksen että kaikki huollot, katsastukset, vakuutusten kilpailuttamiset ja muut. Yksinkertaisesti koska hän rakastaa autoja ja mua ei vois vähempää kiinnostaa koko asia. Mieheni siivoaa ja imuroi autot sisältä, pesee ulkoa ja pitää huolen siitä, että huoltokirjat on ajan tasalla. Jos oon ihan rehellinen, hädin tuskin muistan meidän ykkösauton rekkaria, ja toisen automme rekkaria en ulkomuistista muista lainkaan. Mies hoitaa molempiin autoihin kesä- ja talvirenkaat, varastoi ne, jotka ei oo käytössä, täyttää kaikki tarvittavat nesteet, öljyt ja tarkistaa renkaiden ilmanpaineet. Oon itse asiassa tosi ylpeä, että edes tiedän tämän verran autojen ylläpidosta, koska rehellisesti sanottuna tuo on sellainen asia, joka ei voisi vähempää mua kiinnostaa. Jos autossa on joku valo palamassa, niin soitan ekana miehelle ja kysyn mitä teen.

Mä teen ostoslistat kauppaan ja kokkaan 95% meidän kotona tehtävästä ruoasta. Mies osaa tehdä ruokaa henkensä pitimiksi ja halutessaan, mutta pitää siitä aktiviteetista about yhtä paljon kuin minä auton renkaiden vaihdosta. Mä taas rakastan ruoanlaittoa, tykkään kokeilla uusia asioita ja tykkään viettää aikaa keittiössä. Miksi ihmeessä pakottaisin mieheni lieden äärelle, jos viihdyn siellä itse paljon paremmin? Miehen kokatessa hän kysyy multa vähintään pari ohjetta tai neuvoa tai mielipidettä ja tekee ruoan ohjetta pilkuntarkasti noudattaen. Hän on yhtä pihalla keittiövälineistä kuin minä akseliväleistä.

Olenko minä typerä bimbo,joka soittaa miehelleen öljyvalon palaessa? En. Ei ole miehenikään tyhmä, jos kysyy multa sadannen kerran lasagnen maustamisesta, kun yrittää tehdä sitä itse. Jokaisella meistä on vahvuutemme ja kenenkään meistä ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea ja osata kaikkea. Nämä on ehkä sellaisia perinteisiä miehen ja naisen valintoja, jotka tuntuvat aiheuttavan aina kränää, että onpas konservatiivista. Jos tilanne olisi toisinpäin, eli mies kokkaisi ja minä hoitaisin autot, niin mikä muuttuisi? Modernit, feministit ja liberaalit olis ihan innoissaan, ja osa paheksuisi silti.

Meillä on hyvin selkeät työnjaot kotona. Mulle ei tulis mieleenikään yrittää laittaa kattolamppua kattoon, mieheni ei lähtisi itsekseen ostamaan meille uutta mattoa. Mies silittää, pyykkää ja imuroi, mä hoidan lapsen vaateinventaariot, ruoanlaiton, keittiön ylläpidon ja laskujen maksamisen.

Musta on aina mielenkiintoista seurata, miten jotkut tietyt ”miehisenä” pidetyt asiat on jotenkin suuria voimaantumisen paikkoja, jotka jokaisen naisen pitäisi osata ja pystyä, jotta he ovat vapaita ja itsenäisiä. Pah! Ei mun tarvii osata vaihtaa öljyä autoon tai laittaa kattolamppua paikalleen. Jos mä jäisin ilman miestäni, pyytäisin isääni tai jotakin ystävää/tuttua. Ja jos sieltäkään ei löytyisi apuja, niin pyytäisin asiaan ammattilaista. Se, ettei halua tai ole kiinnostunut tietyistä kotitöistä tai arkielämän osa-alueista ei tarkoita mitään patriarkaalisen vallan alle hajoamista, vaan ihan sitä omaa valintaa. Sitä, johon meillä vapaina ja itsenäisinä naisina vuonna 2019 on mahdollisuus. Ja se on ihan yhtä hienoa ja tärkeää kuin se, että joku osaa laittaa sen kattolampun paikalleen.

Haluutteko kuulla jotain hauskaa? Mulla ei oo mitään käryä missä päin meidän sulakeboksi sijaitsee 😀 On mulla kutina siitä, missä se todennäköisesti on (sen perusteella mihin suuntaan mies on kadonnut aina välillä keittiörempan yhteydessä), mutta en oo sitä ikinä ees nähnyt. Ollaan kuitenkin kaksi vuotta asuttu tässä talossa.

Se, missä mun mielestä on erittäin tärkeää, ettei jaeta töitä ja kotitöitä, on tietyt yhteiselämän osa-alueet, joista molempien pitää olla tietoisia. Tärkeimpänä lapsiperheiden kohdalla lasten kasvatus. Se ei yksinkertaisesti saa jäädä toisen vanhemman vastuulle toisen ollessa perheessä kuin vierailija. Mun mielestä lapsille tasapainoisin tilanne on kaksi yksimielisen johdonmukaisesti toimivaa vanhempaa, jotka neuvottelevat keskenään asiat lasten korvien ulottumattomissa ja ohjaavat lapsia näiden yhteisesti sovittujen pelisääntöjen pohjalta. Ei pidä olla kasvattajaa ja viihdyttäjää, vaan kaksi vanhempaa. Mä en pidä siitäkään ratkaisusta, missä toinen vanhempi elättää perheen tuoden kaiken rahan ja toinen vanhempi sitten hoitaa kaiken lapsiin liittyvän ja on selkeästi vanhempana vahvempi. Mun mielestä lasten kasvatuksen pitäisi olla tasapuolinen jako, jossa molemmat osapuolet osaavat hoitaa kaikki toistensa tehtävät. On mulle tärkeää, että lapset saa tasapuolisen vanhemmuuden mallin kotoa ja kaksi yhtä rakasta, tärkeää ja osaavaa vanhempaa. Samalla mä koen tän pahan päivän varalle valmistautumisenakin tietyllä tapaa. Jos toiselle vanhemmista käy jotakin, ei toinen jää tyhjän päälle osaamatta mitään ihan liian löyhällä suhteella lapseen/lapsiin. Siinä mielessä olenkin aina hurjan ylpeä miehestäni, joka haluaa tietää kaiken lapsestamme ja osallistua kaikkeen mahdolliseen. En pidä sitä itsestäänselvyytenä. Minä oon ollut yrittämisen lomassa kotiäiti, joten olisi helppo heittää kaikki niskaani ja vedota töihin. Mutta mieheni on aidon kiinnostunut lapsemme elämän jokaisesta osa-alueesta.

Toinen ehdottomasti yhteinen asia on raha-asiat. Liian usein jompikumpi osapuoli luovuttaa koko taloudellisen tiedon ja ajan tasalla olemisen puolisolle. Liian usein se osapuoli on myös nainen. Vaikka nainen tietäisi perheen taloudellisen tilanteen ja saisi siihen vaikuttaa, usein vaurastuminen ja tulevaisuuden taloudelliset suunnitelmat on liiaksi miehen vastuulla. On toki tilanteita, joissa tämä menee toisinpäin, mutta enemmän ja enemmän huomaan kuinka pitkälti kukkaronnyörit on miesten käsissä. Meillä on yhteinen talous. Se ei ole musta mikään parisuhteen ainoa oikea standardi, vaan meille sopivin malli. Meillä on tieto toistemme rahankäytöstä ja useampi yhteinen tili. Koko elämä on yhteistä ja silloinkin kun jompikumpi maksaa ns. ”omalta käyttötililtä” jotain yhteistä, ei se ole ikinä mikään sellainen ”mun vuoro, sun vuoro” -juttu. Arjen talous, säästöt, pitkäaikaiset säästöt ja pitkälle menevät taloussuunnitelmat on yhteisiä ja niiden eteen tehdään yhdessä valintoja ja töitä. Tiedämme molemmat mikä on yhteinen tavoitteemme, mikä on rahatilanteemme juuri nyt, millainen tilanne on seuraavat kuukaudet ja mikä on pitkäaikainen suunnitelma. Tiedämme, mikä on meidän taloudellinen tavoitteemme ja unelmammekin lähivuosille ja samalla tiedämme molemmat, mistä olemme valmiita luopumaan ja missä määrin, jos tulee vaikeuksia. Mun mielestä raha-asiat on yksi yhteiselon tärkeimpiä asioita, ja molempien pitäisi olla niistä perillä. Aina kun asiata puhutaan, puhutaan uhkakuvista ja siitä, miten nainen jää rahattomaksi ja tyhjän päälle jos mies lähtee. Sekin on validi pointti toki, mutta mun mielestä ei pidä pelkästään varautua pahan varalle, vaan myös toimia ja työstää yhteistä arkea ja tulevaisuutta. Ja perheen taloudellinen tilanne on yksi molempien kulmakiviä.

Kolmas sellainen, missä mä koen erittäin tärkeäksi molempien tasavertaisen ja tasapuolisen osallistumisen on parisuhteen hoito. Fyysiset aloitteet, henkiset kommunikaatioväylän avaamiset, yhteiset tekemiset, treffi-illat ja pienet suloiset teot. Niitä pitää tulla molemmilta tasapuolisesti ja samoja asioitakin tietyllä tapaa. Jos vaikka seksielämä lepää vain sen varassa, että aina toinen tekee aloitteen, vinksauttaa se koko homman ihan persuksilleen. Jos taas vain toinen järjestää aina kivaa menoa, treffejä ja tekemistä, ei sekään ihan toimi. Molempia osapuolia pitäisi kiinnostaa toisen seura ja läheisyys samalla tavalla ja silloin molempien pitää tehdä töitä parisuhteen eteen tasapuolisesti. Pieniä ja isoja asioita. Milloin tarjoutuu hieromaan jalkoja väsyneelle puolisolle, milloin järjestää treffit ja milloin tekee jotain muuta.

Miten teillä menee? Onko selkeitä miehen ja naisen rooleja ja kotitöitä, vai ei? Ja mitkä asiat on selkeästi yhteisiä ja yhdessä tehtäviä? 

Kommentit (40)
  1. Sun postaukset on kyllä tosi hyviä. Esimerkiksi mulla itelläni ei ole lapsia, mutta luen jokaisen lapsiin liittyvänkin postauksen mielenkiinnolla.

    Mä oon itse kasvanut niin, että äiti on käynyt töissä ja tienannut rahat ja isä ollut kotona lasten kanssa tekemässä ruokaa ja hoitamassa koirat, kodit jne.

    Mun mielestä kotityöt pitää jakaa tosiaan mielenkiinnon mukaan, eikä väkisin sillä tavalla miten yleisesti ajatellaan miesten ja naisten töiksi.

  2. Meillä taas minä olen se, joka kyselee mieheltä ruuan maustamiseen ja paistamiseen tarvittavat asiat. En ole yhtään kiinnostunut ruuan laitosta, kun taas mieheni tykkää kokeilla eri reseptejä ja maustaa ruokia ihmeellisellä intuitiolla, minun suolan ja pippurin sijaan. Mikään ei olekaan ihanempaa kun tulla töistä valmiiseen ruokapöytään. Toinen asia, minkä mies hoitaa lähes täysin on auto, sen hoitamisessa ja ajamisessakin olen valitettavasti aika uuno.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *