Mielipidemaanantai: Bloggaajan vastuu

Mungolife

Oon saanut viime aikoina välillä aika mielenkiintoisia kommentteja liittyen bloggaajan vastuisiin. Milloin mitä yritetään ylettää bloggaajan vastuulle, välillä vähän arbsurdejakin asioita. Tää on kuitenkin jäänyt mietityttämään mua, koska koen toki bloggaajana olevani vastuussa tietyistä asioista. En kuitenkaan ole vastuun perään huutelijoiden kanssa ihan samalla kartalla siitä, mistä pitäisi olla vastuussa ja mistä ei.

Tässä viimeisimpänä eräät lukijani peräänkuuluttivat vastuutani tähän mun ferritiinipostaukseen liittyen. Yksi lukija sälytti harteilleni sen, että moni saattaa nyt turhaan mennä lääkäriin kun on “diagnoosishoppailut” blogistani vastauksen omaan väsymykseensä. Hänen kommentistaan oli luettavissa, että siitäkin huolimatta, että mun verikoe osoitti selkeän raudanpuutteen ferritiiniarvoissa, minun ei pitäisi “shoppailla” itselleni diagnoosia vaan luottaa lääkäreihin. Joista siis kaksi on todennut selkeästi asiasta mitään tietämättä, että ei ole ongelmaa, vaikka varmaan kaikki hematologit ja asiaa enemmän tutkineet asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että alle 30 ferritiiniarvo on huolestuttavankin matala. Ja ennen kaikkea, en saisi antaa tällaista esimerkkiä lukijoilleni, jotka nyt kuvittelevat omaan “normaaliin väsymykseensä” olevan vastauksena tämä kyseisenlainen raudanpuute.

Toinen lukija taas yletti vastuulleni sen, että tällaisella väärininformoidulla ja huonosti selitetyllä postauksellani luon enemmän kiilaa lääkäriyhteisöön, jossa muutenkin tällä hetkellä keskustellaan asiasta kiivaasti ja ihmiset yrittävät saada hoitoa asiaan, jonka moni lääkäri vaan teilaa sellaiseksi, jota ikään kuin ei olisi olemassa. Että koska minä olen maallikko, en saisi kirjoittaa kokemuksistani, ettei lukijani juokse nyt lääkäreille ja osaltaan vielä lisää ongelmia tilanteeseen, jossa lääkärit leimaavat tätä “muotisairaudeksi”.

(Asian vierestä, vihaan tota ajatusta “muotisairaudesta”. Kuulin sanaa ihan tarpeeksi Danten silent refluksin kohdalla. Lapseni itki kipujaan ja kärsi refluksista, joka ei edes näkynyt päällepäin. Silloin hoettiin koliikkia ja “lapset nyt vaan itkee” -lausetta, vaikka todellisuudessa pojalla oli liian tiukka kielijänne ja yhdellä 2 minuuttia kestäneellä toimenpiteellä loppui kaikki itkut kuin seinään ja lapsi on kasvanut terveenä ja hyvinvoivana siitä asti. Yksi lääkäri olisi vaan syöttänyt alumiinilla terästettyä Gavisconia ja käyttänyt pystyasentoa, neuvolalääkäri vaan totesi, että lapsi ei nuku öitään, jos on refluksia, ja löi koko diagnoosin pois mahdollisuuksista kokonaan. Onneksi peräänantamaton luonteeni vei meidät asiantuntijan vastaanotolle ja kahdessa päivässä mentiin joka ruokailua seuranneesta kovasta itkusta itkuttomaan arkeen. Omalla kohdallani tiedän kokemuksesta, että rautavarastojen nostaminen tulee nostamaan mun elämänlaatua taas ihan järkyttävän paljon. Joten todellakin ärsyttää tällainen “muotisairaus”-termillä asioiden vähättely, kun kipeisiin ja uuvuttaviin asioihin on helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja.)

Kerronpa vielä sellaisen hauskan kommentin tuosta reilun vuoden takaa. Eräs lukija kommentoi, että hänen esiteini-ikäiset tyttärensä haluavat raskaaksi, koska mun raskauskuvat oli niin kivoja ja koska kirjoitin välilihan rasvauksesta ja se kuulosti heistä kivalta. Hän todellakin piti minua vastuussa siitä, että hänen tyttärensä haluavat raskaaksi nuorena. 

Bloggaajat ovat syyllisiä milloin mihinkin. Liian laiha ajaa anoreksiaan, liian lihava epäterveellisiin elämäntapoihin, shoppaileva huonoihin kulutustottumuksiin, auton ratista snäppäävä liikennettä vaarantaviin kuskeihin ja mitä vielä.

Mä koen kyllä, että bloggaajalla on tietty vastuu siitä, mitä kirjoittaa ja mitä julkaisee. Mutta olen jyrkästi eri mieltä näistä asioista.

Mun mielestä jokaisella blogin lukijalla pitäisi olla yksi vastuu. Medialukutaito. Luetun ymmärtäminen ja asian suhteuttaminen kokonaisuuteen.

Blogi on yhden ihmisen mielipidekanava, ja se pitää sellaisena ottaa. Jos joku ravintola on bloggaajan mielestä huikea, mahtava ja paras, on se vain hänen mielipiteensä. Jos lukija menee sinne bloggaajan suosituksesta ja kaikki menee persiilleen, ei se ole sen bloggaajan, vaan sen ravintolan vika. Jos katsotte vaikka TripAdvisorin suosituksia, niin siellä on aina satoja suosituksia. Bloggaajan postaus pitää suhteuttaa tähän kaikessa postaamisessa. Se on yksi mielipide satojen ja tuhansien joukossa. Se voi inspiroida tai luoda tarpeen, se voi kiinnostaa ja se voi aiheuttaa ostopäätöksen. Mutta niitä samoja mielipiteitä on satoja ja tuhansia, ja bloggaaja ei ole yksin vastuussa mistään lukijan tekemästä päätöksestä.

Otetaan vaikka esimerkiksi tämä case ferritiini. Miksi kirjoitin postauksen? Koska tämä ongelma on oikeasti hyvin yleinen, ilman, että ihmiset edes tajuavat sitä. Jos ei ole koskaan ollut tuossa tilanteessa, ei tule edes ajatelleeksi asiaa. Mutta kun tällainen suosittu bloggaaja kirjoittaa siitä, joku ehkä rupeaa yhdistelemään asioita ja ajattelee, että tämä voi koskea myös häntä. 

Tarkoittaako tämä sitä, että hänen PITÄÄ rynnätä lääkärin vastaanotolle? Ei. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä lukija lukee asiasta, selvittää asiaa, keskustelee ehkä lähipiirinsä kanssa tai lukee muiden kokemuksia asiasta. Silloin hän saa kattavan ja monipuolisen näkemyksen asiaan. Jos vielä sen jälkeen hän haluaa mennä lääkärille, hän on hyvä ja menee. Ja jos hänen arvonsa ovatkin kunnossa, niin bloggaaja ei ole vastuussa siitä, että hän meni lääkärille “turhaan”.

Mä koen blogit inspiraation lähteiksi. Niin asujen kuin vaikka terveydenhoidon. Ne inspiroivat, sytyttävät kipinän johonkin ajatukseen, toimintaan tai tekemiseen ja asettavat jonkun idean toisen ihmisen päähän. On sen vastaanottajan vastuulla ymmärtää tuo viesti oikein, laittaa se oikeisiin mittasuhteisiin, miettiä itselleen sopivia toimintatapoja asiassa ja lähteä toimimaan sen mukaan, mikä hänelle on oikein. Me tarjoamme siemenen erilaisten ideoiden kylvämiseksi, mutta jokainen lukija päättää itse mitä kylvää.

Ja jos lukija on nuori, lapsi peräti vielä? No silloin se vastuu on vanhemmilla. Ensinnäkin, vanhemmilla on vastuu seurata sitä, mitä nuori puuhailee netissä. Jos hän siis lukee tällaisen edesvastuuttoman ääliön blogia, niin vanhemman tehtävä on tarpeen vaatiessa kieltää se. Vanhemman vastuulla on pitää keskusteluyhteys yllä ja selittää ja käydä asioita läpi nuoren kanssa, että nuori osaa laittaa asiat kontekstiin. Lapselle ja nuorelle on opetettava mediakriittisyyttä ja medialukutaitoa, jotta hän osaa luovia internetin ihmeellisessä maailmassa. Mun blogissa ei ole ikärajaa, mutta lähtökohtaisesti kirjoitan aikuisille ihmisille. Ikärajallisuutta sivusto ei tarvitse, koska täällä ei ole mitään sellaista sisältöä, joka vaatisi ikärajaa, mutta jokaisen vanhemman omalla vastuulla on pohtia, mikä sopii ja ei sovi heidän kasvatukseen ja lapsen tai nuoren viihteeksi.

Tärkeää on myös tässä asiassa muistaa se, että bloggaaja ei ole valtakunnallinen media tai toimittaja, joilla on erilaiset omat vastuunsa. Bloggaaja ylläpitää omaa henkilökohtaista kanavaa, jonka seuraaminen on vapaaehtoista. Bloggaaja kertoo subjektiivisesti omaa näkemystään asioista, ilmiöistä, tuotteista ja elämästä. Blogi on kuitenkin yhä edelleen omalla tavallaan bloggaajan julkinen päiväkirja. Bloggaajalla ei tarvitse olla sen tarkempia lähteitä omille sanomisilleen kuin omat kokemukset ja omat fiilikset. Toki jos esittää jotakin faktatietoa jostakin tärkeästä asiasta, olisi hyvä viitata johonkin tieteelliseen lähteeseen, mutta omasta historiasta, elämästä ja nykytilasta kerrottaessa, bloggaajan ainoa lähde voi olla hänen oma fiiliksensä.

Mutta missä sitten mielestäni kulkee bloggaajan vastuu?

Mä koen vastuuni hyvin monipuolisesti, mutta loppujen lopuksi melko simppelisti. Mä kirjoitan itsenäni ja itselleni rehellisenä. Se on mun vastuu. Mun on voitava seistä sanojeni takana ja tarjota lukijoilleni luotettavaa kertomusta itsestäni, elämästäni ja ajatuksistani. Jotta seuraajani osaavat laittaa neuvoni, suositukseni ja höpötykseni oikeaan kontekstiin, on minun oltava mahdollisimman aito ja rehellinen omasta tekemisestäni. Erityistä huomiota kiinnitän vastuuseeni kaupallisten yhteistöiden osalta. Suosittelen tuotteita, jotka on mun mielestä oikeasti hyviä ja jätän pois sellaiset, jotka eivät mielestäni ole hyviä. Yritän tutustua mahdollisimman tarkkaan yrityksen periaatteisiin ja toimintamalleihin ja yrityksen etiikkaan. Mulla on mun mielestä vastuu seistä oikeasti mainostamieni tuotteiden takana, mutta mä en ole vastuussa siitä, jos joku tekee virhehankintoja tai vaikkapa shoppailee yli omien varojen.

Koen myös tärkeäksi tuoda esille mahdollisimman “hyviä” asioita, tai niitä, jotka koen hyviksi arvoiksi. Jos kirjoitan viinistä, pyrin korostamaan sitä, että alkoholia tulisi käyttää maltilla. En kirjoittaisi uhkapelaamisesta tai nettikasinoista tai mistään vastaavasta. En ole tuollaisesta yhtään kiinnostunutkaan, mutta vaikka olisin. Jos tupakoisin, en ottaisi kuvia tupakan kanssa.

Koen vastuuta siitä, miten usein ja minkä tasoista sisältöä tuotan. Haluan hyviä kuvia, minulle ominaista tekstiä (joku kokee sen huonoksi, joku hyväksi) ja paneutumista siihen sisällöntuottamiseen, ei vasemmalla kädellä hutaistua sisältöä. Koen vastuuta siitä, että lukijani voivat luottaa mielipiteeseeni ja yhteistyökumppanini rehellisyyteen ja yhteistyömme mukaiseen toimintaan. Koen vastuuta olla reilu myös blogikollegoitani kohtaan ja toimia mahdollisimman solidaarisesti.

Mielipiteistäni en kyllä koe suurtakaan vastuuta. Ne ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitä, minun ajatuksiani ja minun toiveitani. Minun tapani tulkita maailmaa. Jokaisen omalla vastuulla on miettiä, miten se sopii omaan elämään. Vaikka olisin jollekin idoli, ei mun lailliset mielipiteet, jotka eivät loukkaa kenenkään oikeuksia, ole sellaisia, joita mun pitäisi sensuroida, koska joku saattaa omaksua ajatusmaailmani tuon ihailun kautta.

Bloggajana koen kyllä, että olen roolimalli ja inspiraatio joillekin ihmisille. Se saa välillä ajattelemaan, millainen roolimalli haluan olla? Mitkä asiat ovat mielestäni sellaisia, joissa haluan inspiroida? Esimerkiksi tässä ferritiiniasiassa haluan antaa inspiraation selvittää, jos on omituisia oireita ja olla myös proaktiivinen asioissa. Vaikka joku sanoisikin jotakin, mikä on ristiriidassa omien tuntemuksien kanssa, voi olla paikallaan kyseenalaistaa (myös auktoriteettia ja asiantuntijaakin) ja hakea toinen mielipide. Tutkia itse ja etsiä vastauksia. Luottaa vaistoonsa. Ja vaikka se olisi hedelmätöntä, niin sekään ei olisi vaarallista. Enhän kehoita ihmisiä hyppäämään kalliokielekkeeltä, sillä perusteella, että voihan olla, että ehkä he voivat lentää.

Ja vaikka ehdottaisinkin jotakin hullua, jokaisella pitäisi olla oma vastaanottajan vastuunsa. 

Miten te näette tämän asian?

Kommentit

Janspa (Ei varmistettu)

Siis huh huh, tässä vain mietin että mihin tää maailma on menossa, jos ihmiset ei ota vastuuta siitä mitkä asiat antavat elämäänsä vaikuttaa. Saatika lastensa elämään, järkytyin syvästi tosta teiniraskaus setistä. Mahtaa tulla kiireisiä iltoja äidille, somehan on nuorten mielestä täynnä kivoja kuvia vaikka mistä. Kaikille viestiä vain menemään.

Blogien tarkoitus omasta mielestäni on kertoa BLOGGAAJAN elämästä, ei mistään täydellisistä elämän esimerkeistä. Jos alkaisin juosta lääkärissä ja tehdä lapsia, koska luen blogiasi, olisi aika ehkä hieman pysähtyä oman elämän äärelle. Siitä jokainen on vastuussa itse, lasten kohdalla vanhemmat.

Hienoa, että jatkat näitä mielipidepostauksia. Mun mielestä nää on mahtavia ja antaa itsellekkin välillä uusia asioita mietittäväksi. Sä rokkaat!

HeidiK (Ei varmistettu)

Minä olin se, joka peräänkuulutin vastuutasi jakaa väärää tietoa. Toivon todella, että lukijasi ovat niin fiksuja, että kyseenalaistavat kirjoittamasi, koska sitähän sinä peräänkuulutat tässä postauksessa. Miksei vain voisi jättää lääketieteelliset asiat pois, ja kertoa vain siitä omasta kokemuksesta? Ferritiinisi on alhainen, sinulla on raudanpuute, näitä ja näitä oireita, ja olet menossa hoidatuttamaan asian. Tällöin se olisi oma kokemuksesi, ja näin lukijoiden ei tarvitse kyseenalaistaa yhtään mitään, vaan saavat ajateltavaa, että onkohan mulla raudanpuute myös. Se, mitä arvojen tulisi olla, on lukijoiden itsensä selvitettävissä, eikä niin, että bloggaaja sen kertoo, ja sen jälkeen kyseenalaistetaan. Se johtaa siihen, että aletaan kyseenalaistamaan kaikkea, mitä bloggaaja kertoo - esimerkiksi se, että onko sinulla raudanpuute oikeasti vai ei, vai oletko vain luulosairas? Oletko oikeasti matkoilla vai esitätkö vain? Onko Dante oikeasti lapsesi? Hyvin ääripäähän vietyjä esimerkkejä, mutta bloggaajan luotettavuus kärsii väärästä informaatiosta, ja jos koko ajan pitää olla kyseenalaistamassa - oli kyse sitten jonkun vaatteen ostopaikasta, hinnasta, mainoksesta, tai vaikkapa raudanpuutteesta.
PS. Samaa mieltä tuosta "muotisairaus" termistä. Mielestäni se tulisi poistaa kokonaan varsinkin lastenlääkäreiden termistöstä. Ihan kamalaa varmasti ollut lapsen kanssa koko tilanne. Itsekin äiti, ja varmaan olisin revennyt täysin, jos tuollaiseen tilanteeseen olisin joutunut.

Paula (Ei varmistettu) http://deleted

”Onko Dante oikeasti lapsesi?” ANTEEKSI MITÄ? Millainen ajatusmaailma sulla on jos käännöt bloggaajan vastuun tähän? ️

SAANA (Ei varmistettu)

Ihmettelen tätä kommentoijaa (Heidik). Itse penäät bloggaajalta faktoja ja oikeeta tietoa ja lähteitä. Mutta omassa kommentissasi (ks.ferritiinipostaus) sanot vain "aikalailla fakta on.." Siis täh? Ja käsket kysellä neuvoja joltain faceryhmän ylläpidolta. Mua ei ainakaan vakuuta sinun aikalaillafaktat aiheesta :) Eikä liioin ajatuksenjuoksusi tässä kommentissa jossa vedät bloggaajan lapsen mukaan keskusteluun.

Heidi K (Ei varmistettu)

Voi apua…
"Hyvin ääripäähän vietyjä esimerkkejä, mutta bloggaajan luotettavuus kärsii väärästä informaatiosta, ja jos koko ajan pitää olla kyseenalaistamassa"
Onkohan tuo mennyt aivan kokonaan ohi? Kyse oli esimerkeistä, jonka itsekin myönsin menevän äärimmäisyyksiin.
En ole missään vaiheessa penännyt bloggaajalta faktoja (?), vaan pyytänyt korjaamaan ne.

Jos kerron, että itselläni on D-vitamiinin puutos. Se aiheuttaa minussa näitä ja näitä oireita, ja se tuntuu minusta tältä. Sen jälkeen ilmoittelen, että arvon tulisi olla 25-50 nmol/l, mielellään 60 nmol/l. Tämän jälkeen joku asiasta paremmin tietävä tulee kertomaan, että antamani arvot ovat väärin, ja kannattaa olla yhteydessä tähän ja tähän, jotta saa oikeaa informaatiota, ja pystyn sitä myöskin lukijoilleni tarjoamaan. Toinen vaihtoehto minulla olisi poistaa ilmoitetut arvot.
Tämä nyt on vain minun mielipiteeni, minun toimintatapani, mutta jos minulle osoitetaan, että olen väärässä jossain asiassa, korjaan sen. Hyvin, hyvin, yksinkertaista. Hyvin usein myöskin kiitän, jos tullaan kertomaan, että olen väärässä jossain asiassa. Tadaa! Olen ihminen, ja olin bloggaaja tai en, minulla vastuuni siitä, mitä suustani päästän, ja mitä tietoa jaan.
Se, miksi olen sanonut "aikalailla fakta", johtuu edelleen siitä, että en itsekään voi olla satavarma jostain asiasta. Pystyn sanomaan sen, mitä olen lukenut, mitä olen kuullut, ja mitä tiedän. Sanoinkin suoraan, että en tunne itseäni tarpeeksi päteväksi tekemään kattavaa postausta Annan kanssa raudanpuutteesta, vaan kannattaa olla yhteydessä mainitun ryhmän ylläpitäjään, koska hänen tietonsa ja taitonsa yltävät minuakin pidemmälle - huomattavasti, eivätkä tiedot perustu vain yhden tai kahden lääkärin mielipiteeseen.
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään, tai aiheuttaa tällaista närää. Olen hyvin pahoillani siitä, jos olen loukannut jotakuta, koska se ei ole ollut tarkoitukseni. Siinä, missä vastuu on bloggaajalla, on myöskin kommentoijalla. On hyvin vaikea kirjoittaa jotain tai jostain, koska jokainen lukee ja tulkitsee omalla tavallaan, omalla äänensävyllään, omasta näkökulmastaan. Siinä, missä joku tulkitsee toisella tavalla, toinen toisella. Se tuli ainakin huomattua nyt. No, tällaista sattuu.. Silti, pyydän anteeksi, jos olen "kuulostanut" kärkkäältä.

MariK (Ei varmistettu)

Olen melkoisen hämmentynyt, että tosissaan saat ihan noin rankkoja viestejä. Huh ja huh.
Vastuu on kyllä asia, jota jokaisen pitää käsitellä itsekseen, ei sitä voi ulkoistaa.
Julkisuuden ihmisen - eikä kenenkään muunkaan vastuulla ole toisen onni, turmio, hulluus, huono hiuspäivä tai pellille palaneet ranut.

Veera (Ei varmistettu)

Hear hear! Olen samaa mieltä kanssasi! bloggaajalla on tietty vastuu kuten kirjoitit, mutta kyllä lukijallakin on vastuunsa. En koskaan oleta, että jos vaikka menen johonkin ravintolaan mitä joku suosittelee (on se blogi, tripadvisor tai ystävä), että kokisin sen samalla tavalla. Siinä on aina riskinsä, ja ihmiset ottaa ja kokee asiat eri tavalla.

Tuosta medialukutaidosta. Mielestäni sitä pitäisi opettaa jo koulusta asti, sillä niin keskeisessä osassa se on nykypäivää. Meille aikuisille se oon jäänyt itsenäisesti opeteltavaksi, ja tuntuu että harmittavan harva sitä vieläkään osaa.

Medialukutaitoa opetetaan koulussa kyllä, kaikilla kouluasteilla. :) Mutta se ei tietenkään riitä, vaan
asioita pitäis käsitellä kotonakin. Esim. tekstilajin tunnistaminen on mun kokemuksen mukaan joillekin nuorille yllättävän vaikeeta, mutta niin se tuntuu olevan osalle aikuisistakin. :( Oon siis samaa mieltä siitä, että myös lukijalla on iso vastuu, vaikka sisällöntuottajallakin toki vastuulla esim. merkitä kaupalliset yhteistyöt oikein.

Veera (Ei varmistettu)

Okei! :) En ollut varma, että opetetaanko sitä jo (ei ole omia lapsia, tai kaveripiirissä vielä koulussa olevia lapsia), mutta hyvä juttu! :) Ja toki kotonakin on vanhemmilla vastuu tämän opettamiseen. Toivottavasti vanhemmatkin sen osaavat :)

Emma (Ei varmistettu)

Kuulostaa itsestäänselvältä. Kriittisyyttä ja medialukutaitoa tarvitsee varmaan meidän kaikkien vielä kehittää. Elämähän heittää vaikka mitä luvattomia kärrynpyöriä, jos jokaisen mahdollisen lähteen asioiden antaa vaikuttaa tai johdatella omaa toimintaansa. Maalaisjärjelläkin luulisi pääsevän pitkälle. :)

Paula (Ei varmistettu) http://deleted

Ai jessus että repesin ton raskausjutun kohdalla ️ Vaikka joo, eihän se naurun asia ole, jos jotkut teinit oikeasti ajattelevat noin. Lähinnä myötähäpeä naurua äitiä kohtaan ehkä...

Ja mua ehkä myös nauratti lukea noita kommetteja tossa ferritiini-jutussa... ensin moralisoidaan täälä, että mitä infoa annat ja seuraavassa lauseessa kehotetaan mennä joltain yp:ltä kysymään neuvoa?! Sehän se varmasti varsinainen faktojen pulppuava lähde onkin!

Siis kyllähän jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itse itsestään! Ja sitten taas alaikäisten ihmisten vastuu on vanhemmilla. Aivan uskomatonta vastuun sysäämistä pois itseltä väittää mitään muuta.

Gemma (Ei varmistettu)

Juuri näin, jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu itsetsään - Ja sallittua käyttää ns. maalaisjärkeä siinä, uskooko absoluuttisena totuutena kaiken mitä netistä lukee. Ja heh, joo täällä myös nauratti kovaa kun kehotettiin kääntymään jonkun Facebook-ryhmän puoleen.. Mitäpä sitä turhaan lääkäreitä tai lakimiehiä tai minkään muunkaan alan ammattilaisia koskaan enää vaivaamaan, onhan meillä Facebook :D

Anne-Mari (Ei varmistettu) http://www.pochetteroulette.com/

Ei mitään lisättävää, täysin samaa mieltä kanssasi. Mikä lie ihmisiä vaivaa, kun nykyään tuntuu että vastuu pitäisi aina saada siirrettyä muiden harteille, oli kyse sitten bloggaajasta, opettajista tai ihan vaan yleisesti yhteiskunnasta. Jokaisella on vastuu omasta elämästään ja siitä, mitä lähteitä uskoo ja mitä ei. Kaikkeen kuulemaansa ja lukemaansa on hyvä suhtautua pienellä kriittisyydellä.

EB (Ei varmistettu)

Medialukutaito! Ja yleensäkin luetun ymmärtäminen- eivät ole helppoja kaikille.

Siiri Kiviharju (Ei varmistettu) https://www.siirikiviharju.com

Olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi. Jokaisella ihmisellä on oma vastuu! Tämä postaus tuli hyvään aikaan, kun itsekin olen pohtinut näitä asioita. Tein postauksen Lorealin kasvokuorinnasta ja kahdella eri nettisivustolla sanottiin, että kuorintaa voi käyttää huulilla ja kirjoitinkin blogitekstiin tästä. Vasta paria päivää myöhemmin käyttäessäni tuotetta huomasin tarran purkin kyljessä, jossa erikseen luki "pitää välttää tuotteen joutumista huulille". Heti tuli ahdistus, että apua olen neuvonut blogipostauksessani väärin ja korjasin postaukseen "Edit" ja kerroin havainnostani. NOOH eiköhön jo joltain ollut tullut vihainen sähköposti, että olen ohjeistanut väärin. Kyllähän se pitää paikkaansa, mutta kyllä minä jos ostan jotain esim hiusväriä niin luen paketista ohjeet enkä tee hiusväriä jonkun toisen neuvoja noudattamalla. :D

Tuossa oli kyseessä pienestä asiasta, mutta tosiaan jos sinä kirjoittaisit hypätkää Lempäälän kaivoon niin jokaisen omalla vastuulla on sitten miettiä kannattaako hypätä vai ei ! :D Hyvä postaus!

https://www.siirikiviharju.com/2018/07/testissa-loreal-smooth-sugar-clearing.html

Antihöttö (Ei varmistettu)

Jokainen voi itse valita, lukeeko Annan mielipide-/kokemuspostauksia vai jotain sisällötöntä höttöä ”viltin alla kera teekupposen” -tyyliin.

Noora (Ei varmistettu)

Anna, kiitos että kirjoitat näistä. Meidän vauvalla (nyt 2,5kk) oli täysin sama tilanne silent refluksin ja kireiden jänteiden kanssa kuin Dantella. Olin lukenut blogistasi asiasta ja epäilin jänteiden kireyttä heti synnärillä kun imetys ei ilman rintakumia onnistunut, mutta neuvolan mukaan ongelmaa ei ollut kun lapsi kuitenkin kasvoi. Kipuitkun vuoksi hakeuduttiin lääkäreille jotka olit maininnut blogissa ja jänteet todettiin erittäin kireiksi. Lapselle olisi hyvin todennäköisesti tullut puhevika jos niitä ei olisi operoitu. Elämä muuttui huomattavasti helpommaksi hänelle tämän leikkauksen jälkeen. Ilman blogiasi kärvisteltäisiin vieläkin.

Annika (Ei varmistettu)

Just näin. Mun mielestä on hämmentävää, miten laajaksi jotkut ihmiset kokee bloggaajan vastuun, kun mä taas pidän ihan itsestään selvänä sitä, että suurin vastuu some-ympäristössä on AINA lukijalla. Mä tykkäsin sun ferritiini-postauksesta tosi paljon, koska koin sen hyödylliseksi itselleni. Matala ferritiiniarvo vois nimittäin hyvin olla syy sille, miksi oon ollut pitkään todella todella väsynyt (jos en nousisi sängystä, voisin varmaan nukkua vuorokauden ympäri). Ja kaikki muutkin matalan ferritiiniarvon oireet on perfect match. Suunnitelmissani on siis jossain vaiheessa käydä ottamassa selvää ferritiiniarvostani (Hb oli kyllä tosi hyvä viimeksi, mutta niinnoh, se kun ei ilmeisesti kerro kaikkea), maksaa siitä muutama kymppi ja sitten tulosten perusteella miettiä yhdessä tuttavapiirini terveydenalan ammattilaisen kanssa sitä, mitä jatkossa tehdään. Vajaa vuosi sitten multa otettiin kaikki mahdolliset kokeet (pl. tähystykset, kun ei ole mitään hälyttävää eli laihtumista/kuumetta/verta) ja lopputulos oli *rumpujen pärinää* IBS, kun mitään muuta ei löydetty. Mulla on kuitenkin to-del-la runsaat kuukautiset, joten ei olisi ollenkaan mahdotonta, että rautavarastot olis vähän ehtyneet tässä vuosien saatossa. En ollut koskaan ikinä kuullut edes sivulauseessa tästä ferritiinistä, eikä multa luonnollisesti ole sitä koskaan siis mitattukaan.

Ei vaan käy mun järkeen, miten jotkut kokee, että tämän ferritiiniasian esille tuominen on jotenkin negatiivinen asia??! Jos mun väsymyksessä ei ole kyse matalasta ferritiiniarvosta, mä nielen tappioni ja totean, että kyse on jostain muusta tai sitten elän vaan sitä tavallista, joskin todella väsyttävää, elämänvaihetta. Tän asian tienoilta ei mun mielestä tarvi kääriä itseään folioon, vaikka olisikin niin, että jotkut lääkärit ei tätä raudanpuuteasiaa oikein osaa ottaa tosissaan tämän hypetyksen (??) takia. Ja jos kyseessä on kuitenkin kohtalaisen yleinen vaiva, niin olisi toki hienoa, jos se ferritiiniarvo saataisiin niiden muiden yleisesti otettavien labrakokeiden joukkoon. Taistelu siitä, missä menee hyvän ferritiiniarvon raja, on mun mielestä vähän hiusten halkomista tässä yhteydessä. Jos asiasta on paljon taisteltu ammattilaistenkin keskuudessa, kyseessä tuskin on absoluuttinen fakta, joten voi olla, että joku on ok arvolla 20, toinen arvolla 120 ja kolmasta ei edes kiinnosta koska voi hyvin. Eikö pääasia kuitenkin ole, että mahdollisimman moni voisi sanoa tuntevansa olonsa hyväksi ja terveeksi, eikai sillä numeroarvolla niin suurta väliä ole loppupeleissä?

Sori, tästä tuli nyt aikamoinen romaani, mutta ihan vähän vaan meni vähän tunteisiin, kun luin noita ferritiini-postauksen kommentteja. :D Tottakai blogeissa saa kirjoittaa omista kokemuksistaan/mielipiteistään/ajatuksistaan, eikä tarvitse lukea kahtakymmentä artikkelia aiheesta, jotta olisi tarpeeksi "pätevä" kertomaan asiasta muille. Menis ehkä vähän hankalaks bloggaaminen, jos täytyis olla joka alan väitellyt tohtori, että vois kirjottaa ylipäätänsä mistään. Mutta, lopuksi ihan tosi iso kiitos mielipidemaanantaista! Ihanaa että uskallat tuoda ajatuksiasi julki, vaikka ryöpytystäkin on tullut. Mun mielestä keskustelun luominen on aina loistava juttu, ja vaan sen avulla voidaan viedä asioita eteenpäin, ja ihmiset voivat oppia ymmärtämään paremmin niitäkin näkökulmia, jotka poikkeavat omasta näkökulmasta! :) Ihanaa loppukesää teidän perheelle <3

A- (Ei varmistettu)

Anna, älä välitä noista narisijoista, näitä kyllä riittää meidän tavistenkin elämässä jotka emme ole mitään blogin pitäjiä. Jotkut ihmiset on vaan niin ahdasmielisiä ja kapeakatseisia että ihan huvittaa ja säälittää, ei osata ottaa vastuuta omasta elämästä vaan siirretään se muille ja syytellään ja puututaan liikaa muiden tekemisiin, ja näitä kyllä riittää. Keskity mieluummin näihin positiivista palautetta antaviin lukijoihin, olisi kiva jos vastaisit niille enemmän Ja jättäisit nuo negatiiviset huomioitta, sehän niitä ärsyttää Älä provosoidu, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, oman mielipiteen saa kertoa muttei kenenkään tarvitse yrittää muuttaa toisen mielipidettä. Mielestäni oli hyvä juttu kun kerroit ferritiinista, tärkeä asia josta ei puhuta tarpeeksi ja kaikki lääkäritkään ei ole tietoisia sen vaikutuksista, toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa ja se otetaan vakavasti.

Sinttu (Ei varmistettu)

Näemmä kun kerran kommentoinnin alottaa, ei osaakaan enää lopettaa. Siis voi hyvää päivää mitä settiä. Mites sellainen kun LUKIJAN VASTUU??? Mä näen asian niin että lukijalla on ollut vastuu lukemastaan, niin kauan kuin on ollut luku- ja kirjoitustaitoa. Myös kirjoittajalla on vastuunsa tottakai. Mutta lukijan tulee käsittää milloin luetaan blogia, milloin fiktiota, milloin esim. historiaa milloin jotain muuta. Aina aina pitää muistaa että asiat/mielipiteet suodattuvat muunmuassa sekä kirjoittajan että lukijan oman maailmankuvan- ja katsomuksen kautta. Ja toi äiti, jonka teinit halus raskaaksi sen jälkeen kun näkivät sun raskauskuvia. Kysymys herää, onko heillä kellään aivoja..?

Medialukutaito, luetun ymmärtäminen, kriittisyys, lähdekriittisyys, oma ajattelu, arkijärki ja moni muu vastaava ON nykyään melko hukassa monelta. Asiat luetaan ja ymmärretään miten halutaan. Tämä ongelma ei ole vain blogeissa. Se on kaikkialla mediassa.

shoippailija (Ei varmistettu)

Moikka!

Mä olin tää "diagnoosishoppailun" esiin nostanut kommentoija. Termi tuntui silloin leikkisältä ja kepeältä - en osannut arvata, että se loukkaisi sua tälla tavalla ja olisi niin provosoiva. Pyydän siis anteeksi ja jättäisin kommentin sanomatta, jos voisin! Kerroit postauksessa kokemuksistasi, ja tää oli vaan mun tulkinta siitä. Jonkun randomin tulkinnalla ei onneksi ole väliä, tärkeintä mitä itse ja sun läheiset ajattelee. Uteliaisuuttani haastan kuitenkin miettimään erästä asiaa. Sanot, että menet uuden asiantuntijan luokse, koska nykyisellä lääkärillä ei ole tarpeeksi tietoa ferritiiniasioista. Mutta: entä jos tämä ensimmäinen lääkäri olisikin ollut samaa mieltä kanssasi liian alhaisista ferritiiniarvoista? Olisitko sitten pitänyt häntä pätevänä, ja luottanut hänen mielipiteeseensä, kun se on sama kuin omasi?

Pitää muistaa, että jokainen katsoo aina asioita omasta näkökulmastaan, omien kokemustensa kautta.
Mulla on nimittäin henkilökohtaista kokemusta "diagnoosishoppailusta". Sepustan sen aikani kuluksi tähän, lukekoon kenellä on aikaa :D

Muutama vuosi takaperin voin todella huonosti. Oireilin niin pahasti, että opiskelusta tai elämästä muutenkaan ei meinannut tulla mitään. Iltaisin nukkumaanmennessä itkin, koska pelkäsin, etten herää aamulla. Kukaan ei tiennyt, mistä oireeni johtuivat, vaikka ramppasin lääkärissä ja tutkimuksissa tutkimusten perään. Aloin selvittelemään asioita itse ja pidin tarkkaa kirjaa oireistani. Google oli paras kaverini, samoin loputtomat keskustelupalstat ja blogit. Lääkisopiskelijana mulla oli myös pääsy moniin tietokantoihin, joiden avulla saatoin selvitellä oireideni mahdollista syytä. Ja lopulta sen keksin - kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Tk-lääkäri ei suostunut lähettämään minua tutkimuksiin, joka olisi varmistanut asian, koska hänen mielestään tätä sairautta ei ole näin nuorilla. Olin niin vihainen, koin että minua ei autettu eikä otettu vakavasti. Menin yksityiselle erikoislääkärille, pääsin tutkimuksiin. Tämä erikoislääkäri sitten diagnosoi minulle juuri sen sairauden, jota olin itsekin epäillyt. Hetken olo helpotti - tämä oli varmaan psyykkisen helpotuksen aiheuttamaa oireiden lieventymistä. Mutta sitten.. Huono olo jatkui. Luotin kuitenkin diagnoosiini muutaman kuukauden. Lopulta se kuitenkin osoittautui virheelliseksi. Olin syönyt lääkkeitä turhaan kuukausia, ja ne vain pahensivat oloani. Toivon, että en olisi marssinut lääkärille sen oman diagnoosin ja ennakkoasenteen kanssa. Toivon, että en olisi lietsonut itseäni lukemattomilla google-hauilla ja nettikeskusteluilla, vaan olisin luottanut ammattilaisiin, siihen ensimmäiseen tk-lääkäriin, ja ainakin niihin virallisiin lähteisiin. En olisi uskonut, että tää tapahtuisi mulle, olin aina pitänyt itseäni suht koht rationaalisena ja tasapainoisena ihmisenä. Onneksi nykyään voin hyvin, mutta minua olisi ollut nopeampi ja helpompi auttaa (ja olisin säästänyt rutkasti yksityistelle sektorille valunutta rahaa!), jos en olisi sortunut tutkimaan oireitani värittynein silmin ja lopulta vakuuttamaan jopa erikoislääkärit samaan virheelliseen diagnoosiin.

Näitä kokemuksia tietysti on monenlaista ja joskus oma arvio osuu oikeaankin - tarinoita on yhtä monta kuin on potilaita.

Tulipas taas pitkä viesti, mutta summa summarum: mielestäni sivuhuomiona sanottu "hei tyypit tsekatkaa teidän raudansaanti" -tyyppisesti olisi kiva muistutus ihmisille, mutta pidemmät lääketieteelliset sepustukset voisi _minun mielestäni_ jättää lifestyle -blogiesta vähemmälle.

Säde (Ei varmistettu)

Olet täsmälleen oikeassa. Jos joku tekee asian (esim. menee kalliille lääkärille) x pelkän yhden blogin/postauksen perusteella, ei se millään tavalla ole bloggaajan vastuu saatika sitten fiksua. On maalaisjärkeä lukea tutkimuksia, artikkeleita, lisää muiden kokemuksia, ehkäpä varata puhelinaika vaikka sairaanhoitajalle ja keskustella esimerkiksi nyt tästä ferritiiniasiasta, jos sitä itsellään epäilee, ennen kuin ryntää lääkäriin. Jokainen, joka vähänkään sitä omaa, myös niin tekee.

Zelda (Ei varmistettu)

Hiemam jännä tämä

"En kirjoittaisi tupakanpoltosta, suositteli juomaan " tms ...kyllä tosi hyviä asioita!

Mutta

Mites tämä maapallon ylikuluttaminen ja uuden ostamimen, josta toooodella moni nuori ottaa bloggaajista mallia? Kuitenkin puhutaan yhdestä maapallon suurimmasta ongelmasta, joka varsinkin äitinä mua pelottaa tulevaisuuden kannalta.

Voisit inspiroida ja vaikuttaa tooodella moneen nuoreen tässä isossa asiassa puhumalla vastuullisesta kuluttamisesta.

-äidin toive

Jemina (Ei varmistettu)

Miten minä olen saanut sen kuvan, että Anna ei kyllä kauheasti vaatteita ja asusteita ostele (ja ostaa myös käytettynä paljon)? Omistaa enemmän esim. merkkilaukkuja varmasti kuin suurinosa lukijoista, mutta yleensä ne kestävätkin käytössä vuosikymmeniä ja saa myytyä myös eteenpäin. Jos joku teini innostuu Annan takia lähtemään h&m:lle shoppailemaan uusia laukkuja jotka kestävät puoli vuotta, niin se tuskin on Annan syy. :) On vähän eri asia ostaa yksi kalliimpi vaate/asuste silloin tällöin, kuin roudata samalla rahalla kassikaupalla tavaraa halvemmista ketjuliikkeistä.

Lisäksi Annahan on tuonut usein blogissaan esille miten pyrkii tukemaan suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä, joten minusta tämä blogi nimenomaan kannustaa ekologiseen ja fiksuun kuluttamiseen. :)

Pakko oli kommentoida koska en itse näe Mungolifessa tätä ongelmaa ollenkaan, kun on niitäkin bloggaajia jotka esittelee jatkuvasti uusia ketjuliikeostoksiaan (aina useampi ostoskassillinen halpisvaatteita) ja Wish-tilauksia (tää on pahin!!).

Kommentti ei ollut tarkoitettu tyrmäämään sun mielipidettä, kun rupesin vain miettimään asiaa ja itse koen asian näin. :)

Zelda (Ei varmistettu)

Mulla on kyllä ihan eri kuva. Jatkuvastihan täälä on uusia vaatteita. Ja Chanel on muuten nostettu huonoimmaksi yritykseksi, joka ei kerro tuotteensa alkuperää

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/23/kolme-vuotta-rana-plazan-vaatetehtaan-romahtamisesta-tiedatko-nyt-missa

Ainakin viimisin asuste postaus taitaa maonostaa juurikin Chanelia.
Minusta bloggaajan joka mainostaa tuhansille seuraajille ja varsinkin vaikutuksille alttiille nuorille, pitäisi olla tietoinen, mitä mainostaa.
Meidän on helppoa täälä mennä mihin tahansa liikkeeseen ostamaan mitä vaan ja olla ajattelematta asiaa. Mutta juutikin kuluttajalla on mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin ja suomen yhdellä suurimmista bloggaajista siihen olisi todellinen mahdollisuus perään kuuluttaa tuotteen alkuperää ja saada lukijatkin ja nuoret kyseenalaistamaan omaa eettistä kulutustaan.

Terveisin vapaaehtoinen työntekijä aasiassa. Ei ole kaunista katsottavaa tämä vaatetollisuus sielä. Lisäksi afrikassa ollessa näon miten täälä kasapäin viedään sinne meidän muodista poistuneita tai käytettyjä vaatteita. Heiltä on oma vaatetollisuus kuollut kokonaan meidän lumppujen alle. Yritykset uskottelevat meille että teemme hyvää "kierrättämällä" vaatteet UFF ille. Näin ei kuitenkaan ole. Ainoa oikea tapa vaikuttaa olisi ostaa vähemmän

notanotherteen (Ei varmistettu)

HOX HOX HOX! Siis sää oot myös varmaan vastuussa siitä, että mää oon ehkä saattanut ostaa muutamat kengät ja pari vaatetta jotka oon nähny sun päällä ;) Kauhee asia henkilökohtaiselle rahatilanteelleni!
***
Todellisuudessa en pysty samaistumaan ihmisiin, jotka syssää syyn bloggaajan harteille. Toi äiti- tytär esimerkki oli mun mielestä ihan pöyristyttävä! Mut siis asiaan sen kummemmin kuuluvana- sama on tapahtunu itseasiassa sen Teen Mom- sarjan kanssa. Se kuulemma näytti teiniraskauden ja äitiyden hohdokkaassa valossa ja teiniraskauksien ehkäisyn sijaan ne oikeesti lisäänty, vaikka viesti oli päinvastainen. Semmonen aasinsilta si tällaiseen raskausasiaan.

katri (Ei varmistettu)

Voiko tuo raskauskommentti edes olla totta? Millainen äiti nillittää bloggaajalle siitä, että hänen pikkutyttönsä ihailevat raskausmasuja? Varsinkin kun niitä on nykyään insta pullollaan, filmitähdet ja valokuvamallit esittelevät vauvavatsojaan harva se päivä – mikä on myönteinen juttu, jos vertaa johonkin Hollywoodin kultakauteen, jolloin suosituimpien naistähtien piti salata raskaus ja jopa lapsetkin yleisöltään. Kannattaisikohan tuon äidin mieluummin istahtaa tyttäriensä kanssa alas ja selittää juurta jaksaen, miksi vauvoja ei hankita 12-vuotiaana...

Essiiij (Ei varmistettu)

Tää on kyllä niin käsittämätön ilmiö, miten menetät kaikki oikeudet omien mielipiteiden julki tuomiseen siinä vaiheessa, kun sulla on tarpeeksi seuraajia ja oot jollain tasolla enemmän julkisuudessa. Liian usein kuulee tästäkin vaan argumentin "itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen saattanut". Pistää niin vihaksi tälläiset!

Ja tuo äiti, jonka esiteinit haluavat nyt vauvoja - ehkä hänen olisi hyvä keskustella asiasta tyttäriensä kanssa ennen kuin tilanne onkin se, että on vauva sylissä eikä tyttöjen mielestä välilihan rasvailukaan olekaan niin mukavaa kuin on ennalta odotettu. Propsit silti siitä, etten oo ikinä kuullut mainittavan moista perustelua lapsen hankkimiselle. :D Eikö sitä rasvailua voi hoitaa ilman, että on ns. pulla uunissa? :D Okei, jätän tän nyt tähän. :D

AaKoo (Ei varmistettu)

Molemmilla vastuu mutta myös oikeus omaan mielipiteeseen ja omaan perusteluun. Bloggaaja turhan kärkkäästi vasta-argumentoi eriäviin mielipiteisiin, jää vaikutelma ettei hyväksy muita mielipiteitä ja ajatuksia kuin omansa. Toki lukijatkin kommentoivat kärkkäästi. Hyväksyntä molemmille osapuolille. Ja muistetaan että blogeja on tätä nykyä niin paljon, että nopsaan hukkuu ja unohtuu yksittäinen kirjoitus.

A- (Ei varmistettu)

Sama tuli mullekin mieleen, erilainen mielipide koetaan uhkana. Musta vähän turha provosoitua noinkin naurettavista syytöksistä, jättäisi omaan arvoonsa vaan. Kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitse, riittää että lähipiiri on tyytyväinen, ja jotkut ihmiset vaan löytää tyhjästäkin ongelmat.

Alice (Ei varmistettu)

Aamen! Eri asia, jos jakaa väärää tietoa (en nyt puhu ferritiinitapauksesta vaan vaikka siitä että tyyliin väittää että syöpä paranee kun juo vihreää teetä), sen verran pitäisi tehdä tutkimusta ja korjata jos on ollut väärässä. Muutenkin mainostetaan vaikka vaatteita tv:ssä, ympäri nettiä ja vaikka kadunvarsilla, pitäisi sitten kieltää kaikki sellainenkin eikä esimerkiksi pelkästään blogissa mainostamista/asujen esittelyä.

Emily (Ei varmistettu)

Hei

Vieläkö vannot höyrykeittimen nimeen? Kannattaisiko sellainen ostaa?

eivainmerkkejä (Ei varmistettu)

Joskus muotiblogeista saa sen kuvan että vain merkkilaukut+kengät ovat "oikeita" ja parhaita. Joten kuuluttaisin muoti+tyylibloggaajien vastuuta siinä ettei annettaisi sellaista kuvaa, ottakaa blogeihinnne mukaan joskus myös merkittömiä tuotteita tai harvinaisempia merkkejä. Moni nuori voi innostua vaikka ottamaan pikavippejä jotta saa luksusmerkkilaukun koska bloggaajallakin on. Se ei tietenkään ole vain bloggaajan vika, mutta siksi kannattaisikin mainostaa myös halvempia merkkejä, eli kaikille jotain

Heidi (Ei varmistettu)

Voi hyvää päivää tätä touhua! Sysään kyllä kaiken vastuun lukijoille. Kaikkea netissä lukemaansa ei kannata aina uskoa tai olla samaa mieltä. Annalla on täysi oikeus mielipiteeseensä, kuten meillä kaikilla muillakin. Mutta Anna ei diagnosoi kellekään muulle yhtään mitään, hän vain kertoo omat kokemuksensa. On täysin lukijan vastuulla kuvitteleeko lukija kärsivänsä samasta vaivasta bloggaaajan kanssa. Nykypäivänä tuntuu ihmisiltä kadonneen tietynlainen kriittinen ajattelutapa lukemaansa kohtaan. Netissä voisi kirjoittaa mitä vain ja ihmiset nielee kaiken, kun se on netissä. Olen seurannut Annan blogia monia vuosia mutten koskaan kommentoinut mitään. Nyt vain tuntui, että on pakko, kun bloggaajia aletaan syyllistää kaikesta. Älä lue blogia, jos et tykkää mitä siellä kirjoitetaan tai olet niin vietävissä, että et osaa suhtautua järkevästi toisten mielipiteisiin tai omiin kokemuksiin. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta se ei silti tee Annan mielipiteistä vääriä. Ja mitä tulee syyllistämiseen bloggaajien merkkilaukuista niin eiköhän ole jokaisen oma asia mihin rahansa tuhlaa. Edelleenkään ei ole pakko lukea blogeja jos on niin vaikutuksille altis, että menee tuhlaamaan omat rahansa kalliisiin laukkuihin vain koska on nähnyt sellaisen blogissa. Annalla terveisiä: jatka samaa rataa! On hyvä vaan välillä sohaista muurahaispesää ;)

Moottoritie on kuuma (Ei varmistettu)

Tämä on mielenkiintoinen aihe, jota olen pohtinut aiemminkin. Perinteisessä mediassa vastuilla/oikeuksilla, kuten journalismin roolilla yhteiskunnan vahtikoirana, journalismin etiikalla ja objektiivisuudella on pitkä historia. Ns. uusi media, kuten blogit ja muu some tulee varmaan kehittämään vuosien saatossa omat hieman vastaavat sääntönsä. En usko, että olemme vielä niin pitkällä. Tarvetta säännöille kuitenkin on mm. valeuutisointien (somen levittämänä, en puhu nyt sun blogista tässä kohtaa) vuoksi. Somella on yllättävän iso merkitys mm. mielipidevaikuttamisessa ja nyt tuo mediakenttä on aika villi. En usko, että se ihan tällaisena voi vuosikymmeniä jatkua. Tai ainakin toivon, ettei jatku, sillä kuka esim. kaikista vihakommenteista ihan oikeasti hyötyy? Ei kukaan!

Jos taas puhutaan blogien vastuusta, niin yleisesti ottaenhan oikeudet ja vastuut menevät aina rinta rinnan. Kun on oikeuksia, on myös vastuuta. Bloggarilla on oikeus päättää, kuinka paljon elämästään hän jakaa ja mistä hän haluaa kirjoittaa. Blogit ovat kokemuspohjainen media, joten on oikeus kirjoittaa kokemus- ja mielipidepohjaisesti. Rajoja ei siinä mielessä ihan kauheasti ole. Tämä toinen puoli eli vastuukysymys on kuitenkin vielä hieman avoin ja muotoutumaton. Mitä on bloggarin vastuu? Voiko olla media, jossa vastuu on täysin lukijan medialukutaidolla? Muuttuuko vastuu siinä kohtaa, kun blogilla alkaa tienata? Mikä on eettistä bloggaamista? Minä en tiedä. Ainakaan lukijoiden medianlukutaito ei vielä ole tarpeeksi kehittynyttä. Koen, että blogeilla on myös paljon oikeuksia ja siinä mielessä peräänkuulutan, että tulee olla vastuutakin, jos on valtaa (mm. ison lukijamäärän johdosta).

Tuo raskausesimerkki nyt oli ihan absurdi, kaikkea sullekin tulee vastaan. Onneksi noista voi vetää edes huumoria!:) Jos kuitenkin kirjoitat kokemus- tai mielipidepohjaisen tekstin, on lukijoilla oikeus ASIALLISESTI kyseenalaistaa kirjoitustasi ja sinulla on toki oikeus omasta näkökannastasi siihen vastata. Mielipidettä kukaan ei ole toki pakotettu muuttamaan, mutta hyvään keskusteluun usein kuuluu se, että osaa nähdä myös sen toisen näkökulman (tätä toivoo toki myös komentoijilta), vaikka ei olisi samaa mieltä. Minusta teet erinomaisia mielipidekeskustelujen aloituksia, mutta keskustelu jää kovin tyngäksi, koska aloituksessa on usein päätetty tiukka rajanveto sen suhteen, mitä mieltä olet ja kommenttien vastauksetkin ovat sen oman tiukan kannan puolustamista. Tämä on toki TÄYSIN oikeutesi! Luulen, että keskustelusta voisi kuitenkin tulla vielä hedelmällisempää, jos omaa puolta ei olisi niin tiukasti rajattu ja voitaisiin yhdessä pohtia eri näkökulmia asiaan. Toivon, että bloggaaminen kehittyy tähän suuntaan tulevaisuudessa, sillä siltojen rakentaminen on paljon arvokkaampaa, kuin omien puolustuslinjojen rakentaminen. Ja joskus olisi inhimillistä nähdä, että joku bloggari tai kommentoida vaikka hyvän keskustelun tuloksena pystyy vaihtamaan mielipidettään tai ainakin mielipide jalostuu. Sillä sitähän nimenomaan hyvä keskustelu parhaimmillaan on!

AaKoo (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä. Täytyy myös hyväksyä lukijoiden asialliset tai jopa vahvatkin mielipiteet asioista

Minna (Ei varmistettu)

Medialukutaito. Siinäpä se maaginen sana, mutta se ei riitä kun lähdetään netin syövereistä hakemaan itselleen tieteeseen pohjautuvaa "fakta"tietoa. Miksi ei? No siksi, että tavallisen ihmisen tiedot eivät riitä arvioimaan tutkimusten luotettavuutta. Tutkimusten luotettavuuden arviointia opetetaan yliopistossa ja lääkiksessä esimerkiksi tutkimuksilla on tietty pisteytys, jonka avulla sen luotettavuutta arvioidaan. Nämä tutkimukset ovat erilaisten tietokantojen takana, joista yksi on mm. PubMed. Mikäli haluaa edes jotenkin luotettavaa tietoa, niin on jotenkin hankittava pääsy tällaisiin tietokantoihin. Ammattilisilla sellainen on ja yliopisto-opiskelijoilla sellainen usein tulee kylkiäisenä, mutta muiden on sellainen ostettava. Sitten kun niistä tietokannoista on seulonut tarpeeksi, niin sitten voi esittää mielipiteen, joka perustuu aiheesta tehtyjen tutkimusten tiettyyn näytönasteeseen eli luotettavuuteen. Mikäli facesivut tai muu some ei näihin faktojaan perusta, niin niidenkin faktat ovat ihan yhtä persiistä.

Joten kenties on hieman huvittavaa kieltää bloggaria esittämästä mielipiteidensa tueksi joitakin faktoja, kun ei itsekään voi esittää sen luotettavampaa faktaa. Mielipide on mielipide ja sen esittäminen on jokaisen perusoikeus tässä maassa. Seuraavan kerran kun esimerkiksi lääkisläinen lähtee kyseenalaistamaan toisten mielipiteitä, niin olisi vähintään korrektia esittää omien väitteidensä perusteeksi edellä esitettyjen näyttönasteiden mukaista mukaista faktaa.

Summer (Ei varmistettu)

Toivottavasti suurin osa osaa kyseenalaistaa nämä bloggaajien ja eri facebook ryhmien terveydelliset diagnoosit sekä arvioinnit verikokeiden yms tuloksiin. Face ryhmissä porukka kommentoi ja analysoi toisten koetuloksia ja kaikilta löytyy joku oire yhdistettynä b vitamiinin tai ferriin tms. Toivoisin jokaiselta maalaisjärkeä näihin diagnooseihin ja tuntemuksiin. Ei ihme että lääkärit leimaavat nämä muotisairauksiksi ja joku toinen diagnoosin shoppailuksi. Siltä se sivusta seuraten vaikuttaa. Yhtään vähättelemättä kenenkään oireita tai terveyttä

Kommentoi