MIELIPIDEMAANANTAI - FUTURE IS EQUAL

Mungolife

Onpas ollut ihana viikonloppu! Helsinki on ihan uskomattoman kauniissa ruskassa ja vietettiin koko viikonloppu perheen kanssa puuhaillen. Lauantaina sain vielä viimeiset asiat hoidettua Pirkanmaalla ja suuntasimme Helsinkiin poikieni kanssa. Olen päättänyt nyt uuden työn aloitettuani, että tämä työ rytmittää niin mukavasti arkea, että haluan oppia pitämään viikonloput vihdoin täysin vapaana työasioista. Se koskee blogiakin, joten jos en ehdi ajastamaan viikonlopulle postauksia, sitten en niitä myöskään tee viikonloppuisin. Oli tosi ihanaa viettää viikonloppu vaan meidän molempien perheiden kanssa ja lapsen ja miehen kanssa leikkien. Oli peli-iltaa siskoni ja tämän kumppanin luona, oli leikkipäivä anopin ja kälyn kanssa ja oikeastaan koko perhettä tuli nähtyä, ystävää tuli treffattua, Leikkiluolassa pyörittyä ja vähän nukuttua univelkojakin pois. 

Tästä on kivaa aloittaa taas viikko blogin puolella. Rehellisesti sanottuna viime viikkoon on mahtunut aika paljon mielipiteitä, mutta se ei haittaa, jatketaan silti Mielipidemaanantailla tänään, kun se on kerrankin ollut juttusarja, joka on kestänyt nyt jo aika hyvin.

Tänään halusin kirjoittaa hieman poikien syrjäytymisestä. En voi sanoa, että aihe kolmen tyttären perheessä olisi sinänsä mulle liian tuttu ja toivonkin, ettei se koskaan tule sitä olemaan. Mutta, pienen pojan äitinä aihe koskettaa ja se on aika hyvää jatkoa postauksilleni niin feminismistä kuin sukupuolettomasta kasvatuksesta, sillä omat ajatukseni liippaavat tätä asiaa. Tänään kun törmäsin tähän uutiseen poikien syrjäytymisestä, oli pakko tarttua aiheeseen. Monestakin eri lähteestä on löytynyt viime aikoina juttuja siitä, miten pojat ovat vaarassa syrjäytyä ja millaisia ongelmia nuorilla miehillä on. 

Henkilökohtaisesti olen peräänkuuluttanut nimenomaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä vaikka suurin osa feministeistä ehkä sitä hakeekin, niin on vielä aivan liikaa heitä, jotka ajavat vain yhden sukupuolen asiaa, oli se sitten naisia solvaavaa sovinismia tai lähestulkoon miesvihaista naisten aseman etusijalle nostamista. Mä vaan toivoisin, että voisimme elää maailmassa, jossa sukupuolet ovat oikeasti samalla lähtöviivalla ja kaikkia kohdeltaisiin samalla tapaa. Ymmärrettäisiin, että tytöissäkin on voimaa, vahvuussa ja erityisosaamista vaikkapa tekniikan parissa, kuin myös, että pojatkin ovat herkkiä, tunteikkaita ja osaavat hoivata. 

Näistä tutkimuksista poikien ja tyttöjen elämään on havaittavissa selkeästi tietynlaista erilaista suhtautumista poikien ja tyttöjen välille ja musta on hirvittävän tärkeää puhua myös poikien ja miesten hyvinvoinnista, vaikka huomattavasti enemmän yhteiskunnassa on viime aikoina keskitytty naisten kohtaamiin epäkohtiin. Mua jotenkin hirveästi kosketti tässä tekstissä se, että pojat syrjäytyy helposti ja että he eivät saa asioihin yhtä paljon tukea ja apua kuin tytöt. Tämähän siis jo itsessään ruokkii sitä asennetta, että tytöt ovat heikompia ja heiveröisempiä ja tarvitsevat enemmän apua. Se myös luo kulttuuria, jossa miesten tulee olla vahvoja ja käsitellä omat juttunsa itse jo poikina, mikä osaltaan mun mielestä vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Jos on aina saanut apua ja tukea, on sitä helpompaa ja luontevampaa pyytää aikuisena, kuin jos on koko elämän pitänyt pärjätä itsekseen ja olla vahva. 

Mä hieman näen tässä myös tietynlaista feminismin leimaa. Kun paljon ollaan pidetty suurennuslasin alla tyttöjen ja naisien oikeuksia, niin tietyllä tapaa huomaamattakin paikoitellen poljetaan miehiä ja poikia. Esimerkiksi joidenkin kauppojen valikoimissa näkyneet ”Future is Female” -paidat ärsyttivät mua todella paljon. Mä olisin paljon mieluummin ostanut Lindexin ”Future is Equal”, joka oli sateenkaaren väreissä Priden kunniaksi, mutta sanoma mun mielestä ylsi seksuaalisuutta pidemmälle. Ei tulevaisuus ole tyttöjä tai poikia, tulevaisuus on tasa-arvoinen. Ainakin toivon niin. 

Näin paljon muuttavana naisena olen huomannut myös sen, kuinka haastavaa voi olla löytää uusia ystäviä uudessa asuinkaupungissa tai elämäntilanteessa. Naisena se on itse asiassa hieman helpompaa. Vaikka munkin aikataulut on tosi pahasti tukossa, niin ehdin silti käymään naapurin naisten kanssa lenkillä, käyn Danten kanssa kerhoissa ja perhetuvalla ja pikkuhiljaa olen tutustunut nyt Lempäälässäkin ihmisiin. Mieheni on toki käynyt myös niin muskarissa, perhekerhossa ja onhan meillä miespuolisia naapureitakin. Mutta jotenkin miesten maailma on usein kovin erilainen. Ja jos perhekerhossa on äitejä 9/10, ja yksi mies, niin se ei ole ehkä luontevin paikka aloittaa keskustelua. Mä oon vahva uskoja myös eri sukupuolten välisiin ystävyyssuhteisiin, mutta edelleenkään kovin moni ei ole. Jotenkin siinä on edelleen monilla tietynlaista stigmaa. Ja mun oma kokemus on se, että usein naiset ovat hieman avoimempia tutustumaan ja ystävystymään kuin miehet. 

Jos nyt ihan stereotyyppiselle linjalle mennään, niin miehet usein urheilevat yhdessä, pelailevat tai käyvät vaikka heittämässä biljardipelin ja pari bisseä -tyyppisen keikan äijäporukalla. Naiset puhuvat. Herrajumala, eihän me välillä muuta tehdäkään kuin puhutaan. Vaikka samalla tehdään jotain muuta, niin kyllä me puhutaan. Toki siinä voi olla jotain biologista, mutta tietyllä tapaa näkisin, että tässä on myös kasvatuksen ja yhteiskunnan tulos miehissä. He ovat tottuneet pärjäämään itse, hoitamaan kaiken itse ja kestämään kaiken itse. Se voi pitkällä tähtäimellä olla todella raskasta ja vaikeaa ja varsinkin jos mies on perheetön, voi hän hyvinkin helposti syrjäytyä. Minkä ikäisenä tahansa. 

Mikä erikoisinta, mun mielestä tämä kasvattaa myös sitä sukupuolten välistä kuilua entisestään. Mä kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei oikein osta koko ajatusta miesten salaliittoisesta patriarkaatista naisia vastaan, vaan uskon siihen, että meillä on yhteiskunnallinen tilanne, jossa miehet saavat pärjätä alusta asti melko lailla itsekseen kun tyttöjä autetaan enemmän ja tietyllä tapaa se näkyy myöhemmässäkin iässä. Tunnen hyvin monta miestä, jotka kokevat, että heidän pitää olla se vahva taloudenkantaja ja perheen pää, jotta naisen ei tarvitse. Ei sen takia, ettei nainen pystyisi, vaan koska naisen ei tarvitse, sillä sehän on miehinen vahva tehtävä, ja miehen tehtävä on auttaa naista. En tunne yhtäkään miestä, jotka tarkoituksella painaisivat naisia alaspäin, mutta tunnen todella monta herrasmiestä, jotka toimillaan saattavat vahingossa vaikuttaa siltä, että kohtelisivat naisia jotenkin heikompana tai jopa huonompana. 

Musta olisi hirveän tärkeää, että lasten kasvatuksessa, kaikkien sukupuolten edustajien kohdalla korostettaisiin samoja asioita. Yksin ei tarvitse pärjätä, apua saa pyytää ja apua saa ottaa vastaan, kommunikaatio on tärkeää, on hyvä puhua tunteistaan, on hyvä osata ymmärtää omien tunteidensa juurisyyt. Jos olen rehellinen, niin mun läheisistä naisista ainakin tusina naista osaa mennä ongelmien taakse ja miettiä kuka tai mikä menneisyyden tapahtuma aiheuttaa heissä minkäkin reaktion. Ei ole pelkästään ärsytystä, liikutusta ja iloa, vaan on syitä niiden tunteiden takana. Miesten kohdalla aika harvoin oon nähnyt tällaista keittiöpsykologin kaltaista omien tunteiden tulkintaa. Oma lähikokemus on opettanut sen, että usein miehet eivät osaa tulkita mitään tunteita, vaikka niihin antaisi kuinka selkeän kartan naisen toimesta. Ja aivan liian usein kuullaan siitä, miten ”naisilla nyt on ihan erilainen työkalupakki tunteiden käsittelyyn”. Ei meidän sydämen ja pernan välissä ole vasaran mallista elintä, joka säätelee tunteiden tulkintaa. Se on se pakki, joka on syntynyt saamamme vastaanoton takia. Jos miehellä on työkalupakissa vain pari keinoa käsitellä tunteita, ei hän todennäköisesti ole kriittisessä vaiheessa niitä sinne saanut kerättyä. 

Mun mielestä kaiken feminismin ja tyttöjen aseman korostamisen joukossa on tärkeä muistaa myös seuraavat miessukupolvet, pienet ja vähän isommatkin pojat. En sano, että naisten ja tyttöjen asemaa ei pitäisi ajaa, vaan että on tärkeää myös muistaa se toinen puoli. Se miessukupolvi, joka tulee seuraavaksi ja millaisia heistä tulee. Ja jos ei kaiken naisasian keskellä sitä muuten muista tai koe tärkeäksi, niin jo vaikka sitten senkin takia, miten nämä pojat tulevat kohtelemaan seuraavien sukupolvien naisia, sillä kyllä yhä edelleen enemmistö parisuhteita on heterosuhteita. 

Ja kaiken kaikkiaan koko tämän erilaisen suhtautumisen lasten ongelmiin, tunteisiin, tunteidenkäsittelyy, apuun, ”pärjäämiseen” yms. liittyen olisi hyvä unohtaa koko hiton sukupuolierottelu ja kohdella lasta lapsena ja nuorta nuorena. 

Kyllä, naisten euro on edelleen miehiä pienempi. Ja kyllä, naisvaltaiset alat on alipalkattuja ja meillä on johtokunnissa enemmän miehiä. En kiistä ollenkaan lukuisia epäkohtia naisten arjessa. Mutta löytyy niitä myös poikien ja miesten arjessa. Enkä edes puhu meidän yhden sukupuolen asevelvollisuudesta, vaan esim. siitä, miten radikaaleja koulutus- ja oppimisongelmia on pojilla tyttöihin verrattuna. Jostain luin jonkun artikkelin myös siitä, kuinka paljon helpommin pojat saavat jälki-istuntoa ja kuinka miehet saavat pidempiä vankeusrangaistuksia. En nyt katketaksenikaan löydä tuota juttua mistään, mutta siinä oli aika raju tilasto siitä, kuinka paljon kovempia rangaistuksia pojat ja tytöt saavat. 

En mä nää pientä poikaa katsoessani jotain tulevaisuuden naisia vihaavaa Karjala-lippistä väheksymässä naisia. En näe patriarkaalisen yhteiskunnan hedelmää, joka käyttää elämänsä kieroillaakseen naisten elämästä pahempaa. Mä näen puhtaan kankaan, jolle maalaaminen on vasta alkanut ja se lopullinen kuva on todella riippuvainen vanhemmista, yhteiskunnasta, asenneilmapiiristä ja tietyllä tapaa jopa päättäjistä ja politikoista. Tämä on ihan yhtä vakava ongelma kuin mikä tahansa naisten ja tyttöjen kokema väheksyntä, mutta aihe ei ole yhtään niin mediaseksikäs. Se ei saa kuitenkaan jäädä unholaan.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli mieleen lukion saksan opettaja joka oli erityisen tiukka ja ankara pojille samaan aikaan kun monella tytöllä oli kirjat auki kesken koetta Kuulostaa aika hauskalta ehkä, mutta kun miettii hän viesti käytöksellään vahvasti vähättelyä molempia sukupuolia kohtaan. Oli harvinaisen toope ope kyllä

Lauras95 (Ei varmistettu)

Alko itkettää tää teksti, niin totta. Mä mietin päivittäin, kuinka kasvattaa tosta pienestä pojasta aikuinen, joka on onnellinen ja jolla on hyvä olla. Aikuinen, joka uskaltaa olla just sitä mitä on, uskaltaa turvautua muihin, uskaltaa olla avoin ja näyttää tunteensa. Mun poika on omalla tavallaan stereotyyppinen poika, "rasavilli vaahteramäen eemeli" ja saa ihan hirveesti ihastusta vilkkaasta ja hassuttelevasta luonteestaan. Mutta samalla hän on herkkä, ei esimerkiksi tykkää isoista ihmisjoukoista, pelokas tiettyjä juttuja kohtaan ja haluaa usein äitin syliin hakemaan turvaa ja läheisyyttä. Ja jo nyt kuulee semmosta "iso poika ja äitin sylissä, ei kuule tarvii itkeä, reipastus nyt"-tyyppistä puhetta ja mun poika on KAKSVUOTIAS. Onneks osaan aika tiukasti sanoa vastaan noihin idioottimaisiin kommentteihin, mutta sitä odotellessa kun poika alkaa kuuntelemaan niitä. Kiitos superisti tästä tekstistä, sait puettua sanoiks sen mitä oon useesti miettinyt.

SSSS (Ei varmistettu)

Oon täysin samaa mieltä! Future is female-paidat ärsyttää. Vaikka et asevelvollisuuteen tässä kantaa ottanutkaan, niin koetko, että sekin järjestelmä pitäisi tasa-arvoistaa? Jos joo, niin miten?

emmms (Ei varmistettu)

Olen niin samaa mieltä tästä! Kirjoitin joskus Hanna Väyrysen vastaavaan postaukseen sitaatin, joka meni jotenkuten näin "Meillä on nykyään osaamista kasvattaa tyttäremme niin kuin poikamme, mutta vielä pitäisi löytää rohkeutta kasvattaa poikamme kuten tyttäremme." Tästä tekstistä ja muistakin vanhemmuuteen liittyvistä teksteistäsi päätellen tuet poikasi tunneilmaisua ja se tulee olemaan hänelle todella arvokasta myöhemmin. Jatka siis samaan malliin :) Pakko lisäksi kommentoida, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tasa-arvokeskustelu pitäisi siirtää mies-nais-näkökulmasta käsittelemään sosioekonomisia luokkia, jotka Suomessa aiheuttavat jo pienillä lapsilla enemmän epätasa-arvoa kuin sukupuoli.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täyttä asiaa jälleen kerran. Suurkiitos blogistasi! Täysin ohis, mutta voi härregyyd teillä on kaunis perhe, oot ite uskomattoman nätti, sun mies on ku malli ja D sopiva sekoitus molempia. Kaikkea hyvää syksyynne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikä saa sinut olettamaan, että vaimo ja lapset ovat miehelle jonkinlainen onnellisuuden tae ja tavoite? Päinvastoin, suurin osa miehen ongelmista tulee tuon paketin mukana. Jos olet ns. tasa-arvoisen avioliiton kannattaja. osasi on hymyillä lammasmaisesti ja katsella syrjästä elämääsi. Vaimo sisustaa, vaimo suunnittelee lomasi, lomakohteesi, jopa pukeutumisesi. Samalla hän kuohitsee henkisesti perheen poikalapsen, kun tämä katselee tätä kaikkea vuosikaudet. Edes perheeseen hankittavan koiran rotuun ei miehellä ole päätösvaltaa.

MungoAnna
Mungolife

Tuota noin. Tuo kertoo jotain todella fucked up kieltä sun perhetaustasta/perhetilanteesta. Onnellinen tasapuolinen ja tasa-arvoinen parisuhde ei ole mitään noista jutuista. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko miehelläsi sellainen?

yoman (Ei varmistettu)

Anteeks saanko kysyä. Tuleeks tän kaltasesta kommentoinnista yleensä hyvä mieli?

MungoAnna
Mungolife

Kysyin mieheltäni. Hänen mukaansa sun kuvailema on painajainen jota ei voisi kuvitellakaan ja luetteli listan asioita, jotka näkee meidän parisuhteen peruspilareiksi. Tasa-arvoisuus ja molemminpuolinen kunnioitus siellä ylimpinä hänelläkin. Se, että sinä olet selkeästikin onneton, ei tarkoita, että joku muu olisi myös ja että sinulla olisi oikeutta näin olettaa. Jos olet sellainen ihminen, mitä kommentointisi antaa olettaa, ei ole varsinainen ihme, jos olet onneton. Katkeruus aiheuttaa onnettomuutta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Esitin vain yksinkertaisen kysymyksen aiheeseen liittyen. Kysymyksen pohjalta on kyllä vähän vaikeaa tehdä minkäänlaista analyysia kysyjästä. Mutta yleinen elämänkokemus on osoittanut, että raivotarten omat kumppanit joutuvat myrkynsilmään usein kotioloissa. Vaikea kuvitella, että äkkipikaisuus ja pisteliäisyys rajautuu jollain käsittämättömällä tavalla kodin ulkopuolelle.

sad (Ei varmistettu)

Kyllä siitä pystyy pintapuolisen analyysin kysyjästä tekemään.

Tiiia (Ei varmistettu)

Just näin! Ja mua on kans ärsyttänyt ihan hulluna tuo ”Future is female” -lause, sehän just leimaa feminismin vain naisten oikeuksia ajavaksi aatteeksi, vaikka pointti on sukupuolten välinen TASA-ARVO, ei naisten nostaminen miesten yläpuolelle eikä varsinkaan miesten polkeminen alas. Ja mun mielestä se että monet ihmiset ei tajua tätä on yks feminismin isoimpia ongelmia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerrot ummet ja lammet lapsestasi blogissasi ja esittelet perhe-elämääsi ja kasvatusperiaatteitasi jatkuvasti julkisesti, sekä kritisoit hyvin kärkkäästi eri mieltä olevia perustuen lähinnä omaan mututuntumaasi tyyliin "koska minulla ei ole epätasa-arvon kokemuksia, se tarkoittaa sitä ettei rakenteellista epätasa-arvoa ole tai se on merkityksetöntä". Mutta jos joku kommentoija nostaa esiin esimerkiksi täysin asiallisen kysymyksen: "kuinka perustelet ilmastotuhon lapsellesi" vastauksesi onkin "en hyväksy mitään lapseeni, äitiyteen tai kasvatukseen liittyvää kommentointia, poistan kaiken". Mikäli kommentointi on tyyliin "Olet ihana ja kaunis ja paras äiti ikinä", silloin hyväksyt kommentin blogiisi. Perus bloggaajameno, halutaan vaan omalle egolle pönkitystä omaan itsekeskeiseen maailmaan ja yritetään keksiä jotain mukapainavaa sanottavaa ja herättää keskustelua, vaikka oikeasti halutaan vaan että esiteinit hehkuttaa ja ihannoi bloggaajan elämäntyyliä prinsessatyyliin "mustakin tulee isona tuollainen". Onneksi, luojan kiitos, bloggaajat eivät ole yhteiskunnallisesti niin merkittäviä vaikuttajia kuin kuvittelevat olevansa. Harmi vain että kovin nuoret ihmiset saattavat jopa ottaa näitä tosissaan, kun eivät tiedä paremmin.

MungoAnna
Mungolife

Ensinnäkin, mitä umpia ja lampia sinä tiedät lapsestani? Mitä sinä tiedät hänen luonteestaan tai persoonastaan? Jos nyt oikei mietit? Tai mitä umpia ja lampia tiedät perhe-elämästäni? Minä kun tiedän tasan satavarmaksi sen, että sinä et tiedä niistä juuri mitään ja ainoastaan hyvin pinnallisen pintaraapaisun niistä asioista, joista minä olen halunnut jakaa ja jotka minä olen jaettavaksi kuratoinut. Tässäkään postauksessa en kerro lapsestani kuin sen, että hän on poikani ja kuvista voi päätellä, että olemme viettämässä aikaa ulkona syyssäillä. 
 
On todella säälittävää, törkeää ja vaarallista alkaa laittamaan sanoja suuhuni, kannattaisi hieman varoa tuollaista. 
Nimittäin...
 
Mä en ole koskaan sanonut näin: "koska minulla ei ole epätasa-arvon kokemuksia, se tarkoittaa sitä ettei rakenteellista epätasa-arvoa ole tai se on merkityksetöntä". Minä olen voinut sanoa näin: "koska minulla ei ole epätasa-arvon kokemuksia, se ei tarkoita, ettei rakenteellista epätasa-arvoa olisi, mutta mä koen, että oma esimerkkini on osoittanut sen, että kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa". 
 
Mä en ole koskaan sanonut myöskään näin: "en hyväksy mitään lapseeni, äitiyteen tai kasvatukseen liittyvää kommentointia, poistan kaiken" vaan: 
"toivoisin, että tässä keskustelussa kun kaikki minua syyllistävät ja syyttävät paremmat ihmiset heristelevät sormiaan, muistavat nämä hyvät ihmiset myös practice what you preach (kuten minä rehellisesti myöntämällä omat huonot tavat ympäristöasioihin liittyen) ja jättää henkilökohtaisuudet ja mun lapsen keskustelun ulkopuolelle." 
Tämä ei suinkaan ollut vastauksena esittämäsi tyyppisiin kysymyksiin, vaan kommentteihin, jotka meni jotakuinkin: "Olet ihan hirveä äiti kun teet X..." ja "et rakasta lastasi, koska X" ja "on niin surullista, että lapsellasi on kaltaisesi äiti". 
 
Toki kaltaisellesi vihaajalle, joka ei vihaltaan edes näe laittavansa valheellisia sanoja toisen suuhun samalla tuomiten ihmisen asioista, joita tämä ei ole edes sanonut, nämä eivät todennäköisesti eroa toisistaan. Lapseni voi liittyä keskusteluun vanhempainvapaiden vaikutuksesta perhearkeen tai sopivan vaippaihottumatuotteen keskusteluun, mutta ne EIVÄT liity ilmastokeskusteluun tuossa muodossaan, mitä niitä esitettiin, millää lailla. 
 
Perus blogimeno on mun näkemyksen mukaan hyvin tiivistettävissä sun kommenttiin. Luetaa ihan laput silmillä, oletetaan mitä bloggaaja sanoo, luetaan asiasisältö väärin ja sitten hyökätään täysillä bloggaajaa vastaan täysin fiktiivisin jutuin. Sunkaltaisesi lukijat ja kommentoijat ovat myrkyttäneet koko blogiskenen sellaiseksi kuin se nykyään on, pakottamalla bloggaajat toimimaan älyttömän pienessä tilassa, jossa eivät vahingossakaan sano mitään, jonka joku lukee ja ymmärtää väärin. 
 
Mikä hauskinta tuossa kommentissasi, siinä on kaikista ikiaikaisin, ristiriitaisin ja naurettavin väittämät. Me bloggaajat emme ole yhteiskunnallisesti vaikuttavia, ainakaan merkittävästi. Me vaan kuvittelemme. Mutta kas kun yksikin meistä tekee jotakin, niin jo on perkele, miten olemme heti vaikuttaneet tuhansiin nuoriin ja pilanneet koko Suomen ja hyvä ettei maailmankin :D Päättäkää jo, joko olemme mitättömiä ja merkityksettömiä, jolloin sanomisellamme ei ole mitään väliä, vastuuta ja merkitystä. Tai sitten, kuten todellisuus taitaa olla, sanomisemme ja tekemisemme on hyvin merkittävää, jolloin teidän pitää vaan keksiä keino elää tämän asian kanssa. 
 
Mun blogin lukijoiden keski-ikä on 26-38-vuotiaissa hyvinkin vahvasti, joten en lähtisi puhumaan "nuorista ihmisistä". Tosin sun kommentin perusteella vaikka en ikääsi tiedä, osaan hyvin vahvasti veikata, että medialukutaidoltasi ja ulosanniltasi päätellen oli fyysinen ikäsi mikä tahansa ajatusmaailmasi on poikkeuksellisen naiivi ja ilmaisutapasi suorastaan lapsellinen. Kun et löydä mistä käydä asiallista argumentointia, väännät toisen sanomiset ihan eri muotoon ja tykität jotain mukajärkevää sanottavaa vieläpä täysin väärän postauksen kommentteihin. 
 
Kiitos ja näkemiin, mä en usko, että meillä on asian tiimoilta sun kanssa yhtään enempää keskusteltavaa. Mukavaa syksyn jatkoa joka tapauksessa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentti oli kyllä hieman kärjekäs, mutta siinä ei kyllä laitettu sanoja suuhusi eikä esitetty fiktiivisiä väitteitä, vaan tuotiin esille, millainen näkemys tekstistäsi välittyy. Taisit tekstissäsi sanoa, että kyseenalaistat näkemyksen "patriarkaalisesta salaliitosta" tai jotain tänne päin. Eikös tämä juuri viittaa siihen, että kyseenalaistat rakenteellisen epätasa-arvon perusolettamukset eli sen onko feministisen teorian mukaista patriarkaalista hegemoniaa olemassa? Korjaa toki jos olen väärässä. Etkö tarkoittanut siis tätä sanomalla, että et osta ajatusta patriarkaalisesta salaliitosta? (mitä tämä "salaliitto" siis ikinä tarkoittaakaan). Myöskään kommentissa ei esitetty mitään väitteitä lapsesi persoonaan tai luonteeseen liittyen.

En ihan ymmärrä tätä omasta elämästä bloggauksen ideaa juurikin tämän todella henkilökohtaisen näkökulman vuoksi. Emme puhu nyt kenenkään lapsista vaan siitä, että usein tekstissäsi puhut äitiydestä ja tässäkin tekstissä siitä, miten äitinä koet jonkun asian tärkeäksi ja haluat hoitaa kasvatuksen tietyllä tavalla. Ilmastokeskustelun yhteydessä kommentoija tiedusteli asiaa mielestäni aivan asiallisesti ja siitä virittyneessä keskustelussa mainitsit, että et kommentoi (ymmärrettävästi) lapseesi liittyviä asioita tai hyväksy kritiikkiä äitiydestäsi. Kuitenkin tuot esiin voimakkaita mielipiteitä ja puhut äitiydestä omakohtaisesti julkisessa blogissa. Tätä dilemmaa en ymmärrä. Jos henkilökohtaisen blogin sisältö perustuu oman elämän ja henkilökohtaisten mielipiteiden esittelyyn, eikä yksityiselämää ole rajattu blogin ulkopuolelle, miten voi olettaa, etteivät lukijat kysele henkilökohtaisia?

Vierailija (Ei varmistettu)

En vihaa sinua tai ketään muuta. Ilmasto- ja feminismi-mielipiteesi ja niiden ristiriitainen sanoma kirvoittivat vastauksen, jonka olisi voinut esittää myös hieman lempeämmin. Pahoittelut siitä! Kritiikin kohteena oli blogeissa toistuva tietty tyyli.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka feminismin suuntauksia on toki erilaisia, on feminismin ydinpointti juurikin se, että normatiiviset sukupuoliroolit vaikuttavat kaikkiin ihmisiin, ja nämä sukupuoliroolit perustuvat haitallisille oletuksille siitä, että miesten pitäisi aina olla maskuliinisia ja vahvoja tosimiehiä ja naiset puolestaan ovat heikompia hoivaajia. Jos näitä haitallisia rooleja pystytään purkamaan rakenteellisella, kulttuurisella ja yhteiskunnallisella tasolla, ehkä tulevaisuudessa kasvaa sukupolvi, joka ei ole niin ehdollistunut perinteisiin ahtaisiin sukupuolirooleihin. Kysymys ei ole miesten tai naisten oikeudet- tyyppisestä valtataistelusta. Se, että feminismi nähdään tällaisena valtataisteluna, kertoo paljon siitä kuinka paljon työtä vielä on tehtävänä näiden haitallisten roolien purkamiseksi.

Zepa (Ei varmistettu)

'Mä en ole koskaan sanonut näin: "koska minulla ei ole epätasa-arvon kokemuksia, se tarkoittaa sitä ettei rakenteellista epätasa-arvoa ole tai se on merkityksetöntä". Minä olen voinut sanoa näin: "koska minulla ei ole epätasa-arvon kokemuksia, se ei tarkoita, ettei rakenteellista epätasa-arvoa olisi, mutta mä koen, että oma esimerkkini on osoittanut sen, että kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa".'

Tuo viimeinen virke on minusta täysin ympäripyöreä, (jälkimmäisessä väittämässä kiistetään ensimmäinen väittämä) ja siten tarkoittaa samaa, kuin ensiksi väitetty virke. Jos väität, että kokemuksesi perusteella KUKA TAHANSA voi saavuttaa mitä tahansa, kiistät samalla rakenteellisen epätasa-arvon vaikutuksen monen elämään, eli se mielestäsi on silloin vähintään merkityksetöntä, vaikka kyse on todennäköisemmin siitä, että sinulle on vain käynyt hyvä tuuri tai että jostain syystä tuo epätasa-arvo ja sellaisiksi luokiteltavat kokemukset eivät vaikuta juuri sinuun ja sinun elämääsi, vaikka olisit niitä jonkin verran kokenut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Rakenteellinen epätasa-arvo ei tarkoita sitä, että rakenteellisesti huonommasta asemasta lähtöisin oleva ei voisi saavuttaa "mitä vain". Se tarkoittaa sitä, että huonommassa asemassa oleville saavutukset ovat vaikeampia ja epätodennäköisempiä. Silloin yleensä tarvitaan onnea, ja/tai poikkeuksellista lahjakkuutta, tai vaikka hyvää ulkonäköä jne, tai tämänkaltaisten asioiden yhdistelmää. Sekä tietysti sinnikkyyttä ja kovaa työtä ja uskoa itseen, joka puolestaan vaatii ainakin jonkinlaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ja emotionaalista tukea jne, jota voi saada vaikka perheeltä.

(Ja vastaavasti etuoikeutetussa asemassa olevat pääsevät helpommalla - moni varmaan ovat on nähnyt aivan keskinkertaisia valkoisia miehiä valta-asemissa.. jossa voi vain miettiä mikä hyvä veli -kerho tai suvun valta on heidät sinne nostanut, kun pätevyys tai lahjakkuus loistaa poissaolollaan..)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanasti kiteytetty! Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät nämä!

Tantta (Ei varmistettu)

Olen todella kehno argumentoimaan kirjoittamalla, pystyn kyllä perustella näkemykseni helposti puhumalla mutta harvoin jaksan kommentointiin käyttää niin paljon aikaa että saisin ajatukseni kirjoitettua auki ymmärrettävästi ja selkeästi. Mutta haluan kommentoida nyt, kun muistan kerran käyneeni väittelyä kanssasi näistä tämän tyyppisistä asioista ja huono-osaisuuden periytyvyydestä. Kommentoin sillon, että miten kaikilla ei todellakaan ole Suomessa samat mahdollisuudet todellisuudessa ja kuinka esimerkiksi monet päihde- ja erityisesti huumeriippuvaistet aloittavat päihteiden käytön jo hyvin nuorella iällä, jolloin minusta ihmistä ei todellakaan voida vastuuttaa samanlailla omista valinnoistaan kun lapsen/nuoren aivot eivät ole edes kehittyneet niin että siinä iässä pystyttäisiin ymmärtämään omien valintojen pitkävaikutteisia seurauksia. Vaan yhteiskunta on todella epätasa-arvoinen Suomessa monille. Kommentoit, että nuorella iällä piikittämällä huumeita alkaneet ihmiset ovat ”yksittäistapauksia” tai jotain vastaavaa. Olin juuri koulutuksessa, joka liittyy kaikista marginaaleimpiin ihmisryhmiin yhteiskunnassa ja tällainen tieto esiteltiin: Suomessa piikkihuumeiden käyttäjistä 63 % on aloittanut iv huumeiden käytön alle 20 vuotiaana, eli pistäneet (tai joku muu pistänyt heille) ensimmäisen kerran huumeita suoneen alle 20 vuotiaana. Keski-ikä tästä porukasta on noin 16-17 vuotiaana. Tätä ennen jo tietysti ollut lukuisia päihdekokeiluja ja ongelmia ennen ensimmäistä pistämiskertaa. Sanoisin siis, ettei nämä ole ”yksittäistapauksia” nämä kenen ongelmat alkavat jo niin nuorena, että yhteiskunnan ja rakenteiden vastuutuuttaminen ei mielestäni ole kohtuutonta. Monen kohdalla, siis hyvin monen, lähtökohdat ovat niin eriarvoiset että on turha syyttää pelkästään heitä ja hymistä vain omasta erinomaisuudestaan kun on saavuttanut niin paljon vain omalla työllä. Ei, kyllä siihen vaikuttaa niin perhe, tuuri, mihin kaveriporukkaan päädyt, syntymässä arvotut ominaisuudet jne. millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon on itse tehnyt asioiden eteen. Taloudellinen huono-osaisuus on vain yksi ja pieni osa tätä kokonaisuutta.

MariaSu
Femme Factale

Kiitos tästä tekstistä ja ilo huomata että muutkin ovat heränneet poikien syrjäytymiseen ja ongelmiin jotka jäävät kaiken feminismin vauhkossa varjoon. Itsekin pienen pojan äitinä olen pohtinut juuri näitä samoja asioita. Harmillista taas nähdä miten hedelmätöntä on keskustelu feministien kanssa jotka eivät hyväksy naisia jotka puhuvat myös miesten puolesta - siis tasa-arvosta. Suurin kiukku näköjään tästä asiapitoisesta kirjotuksestasi nousi syystä että kehtaat sanoa ettet usko patriarkalismiin ;) hah.. Voisin sun puolesta ehdottaa muille vaikka alkuun tarkistamista Wikipediasta mitä tarkoittaa patriarkalismi. Ei ainakaan maata jossa on istunut naispresidentti.. Mutta anyway hyvä aihe ja jatka ajatusten jakoa. Tekee hyvää kaikille :)

Kommentoi