Mielipidemaanantai – Isisin räjähdysherkkä perintö

ISIS, tai Isis, tai IS ei varsinaisesti jakanut kai kenenkään mielipiteitä, vaan länsimaiset ihmiset aika yksimielisessä joukossa tuomitsi koko kalifaatin. Mutta, nyt kun kalifaatti on kaatunut, onkin eräs ilmiö jakanut aika paljon mielipiteitä. Nimittäin paljon on keskustelua herättänyt viime aikoina Isis-taistelijoiksi ja heidän vaimoiksi lähteneet länkkärit, jotka ovat nyt jääneet ns. tyhjän päälle ja haluavat kovasti takaisin kotimaihinsa. Isis-Sannan kaltaiset hunnutetut suomalaiset ja muut länsimaiset naiset kertovat videoilla tilanteestaan ja haluavat päästä takaisin eurooppalaisiin (ja muihin) hyvinvointivaltioihinsa, kun elämä Al-Holin kuolemanleirillä ei maistu.

Oon seurannut mielenkiinnolla tätä keskustelua ja jos olen ihan rehellinen, on tilanne jakanut mun mielipiteitä ja en oo hetkittäin ollut itsekään varma mitä mieltä olen. En itse asiassa ole vieläkään. Tai no, tiedän mitä mieltä olen, mutten todellakaan tiedä onko se oikea ratkaisu.

Suloiset suomalaisjuuriset lapset kärsimässä kamaluuksista leireillä? Totta kai heidät pitäisi hakea takaisin Suomeen ja hoitaa kuntoon! Vai pitäisikö?

On itse asiassa aika jännittävää paljon tää asia on vienyt mun mielessä tilaa, ja oon pohtinut tätä monelta eri kantilta. Monet maat ovat joutuneet tekemään asiassa aika isoakin pohdintaa ja mielenkiinnolla olen seurannut niin suomalaista kuin muiden EU-maiden kirjoittelua asiasta ja mitä yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Joitakin lapsia on jo haettu pois leireiltä, toisissa tapauksissa on otettu Isis-vaimoilta kansalaisuuksia pois. Koko homma on skandaalinkäryisen median käsissä ja asiaa vääristellään niin oikealta kuin vasemmalta, niin yltiörasistisin kuin yltiökukkahattutätimäisin kommentein. Ei tässä pieni ihminen meinaa itsekään tietää mitä mieltä olla.

Al-Holissa on 70 000 ihmistä (ainakin jonkin löytämäni lähteen mukaan) ja siellä on tuhansia kaikenikäisiä lapsia. Pienen lapsen äitinä on sydäntä riipivää lukea tarinoita päivien ikäisistä lapsista, jotka ovat kuolleet erilaisten syiden vuoksi. Eihän tämä tilanne heidän vika ole millään lailla. Tekisi mieli hakea itsekin jokainen pienokainen sieltä pois. Mutta, samalla en voi olla ajattelematta asiaa hieman laajemmasta perspektiivistä.

Minun mielestäni nämä Isis-vaimot ovat Isis-taisteilijoita ihan yhtä lailla kuin miehensä. En tykkää siitä jaosta, jolla puhutaan Isis-taistelijoista ja heidän vaimoistaan. Vaikka heidän roolinsa olisi ollut mikä, he ovat mielestäni aivan yhtä syyllisiä. Ajattelen Suomenkin sodista niin, että Lotat olivat yhtä tärkeitä ja yhtä paljon sankareita kuin suomalaiset sotilaat, joten miksi ajattelisin tässä tilanteessa yhtään eri tavalla. Toki sankaruutta en näe missään kohtaa Isisin toimintaa ja ajatus on tietenkin päinvastainen. Jokainen toimintaa tukenut ja rahoittanut on mielestäni syyllinen. On siis turha erottaa Isis-vaimoja Isis-taistelijoista. Eikä tuo titteli mielestäni katso ollenkaan kansalaisuutta tai etnistä perimää. Jos olet lähtenyt taistelemaan joukkoon, joka kokee itsensä paremmaksi ja tärkeämmäksi kuin muut, silläkin ajatuksella, että vääräuskoiset tulisi tappaa, olet valinnallasi nostanut itsesi muiden yläpuolelle. Jos olet liittynyt joukkoon, joka arvottaa toisten hengen korkeammalle kuin muiden, olet itse valinnut tien, jolla sinun on kuljettava jatkossa. Isis on terrorisoinut länsimaita vuosia ja tappanut lukemattomia viattomia. Jokainen tähän kelkkaan mukaan lähtenyt on tiennyt mitä valitsee, millaisen ideologian ja toiminnan. Ja mun mielestä tämän pitäisi olla riittävä syy viemään keneltä tahansa oikeuden olla eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden, kuten Suomen, kansalainen. Ei Isis-taistelijat miettinyt terrori-iskuissaan, että paikalla kuolee pieniä lapsia ja ehkä suomalaisia ihmisiä. He eivät välittäneet. Miksi meidän pitäisi välittää? Ollaksemme jotenkin parempia? Ehkä.

Maanpetoksesta vangitaan. Isis-taisteilijoiden riveihin liittymisen ei pitäisi erota mitenkään maanpetoksesta ja maanpetturuudesta. Jos Isis-taistelijoita tai Isis-vaimoja (en edelleen edes halua erottaa näitä toisistaan, mutta selkeyden vuoksi) palautetaan omiin lähtömaihinsa, niin heille ainoa oikea paikka on vankila. Jokainen näistä isisläisistä on lähtenyt omin avuin ja omin rahoin Syyriaan. Miksi Suomen pitäisi järjestää heidän kotiinpaluu? Miksi Suomen pitäisi maksaa euroakaan siitä, että Suomeen toimitettaisiin takaisin rikollisia, jotka olivat (ja ehkä edelleen ovat) valmiita iskemään mihin tahansa Suomessa kuolemaa aiheuttaen? Rehellisesti sanottuna, kun mietin sitä pelkoa ja raivoa ja tuhoa, mitä Isis on saanut aikaiseksi vuosien saatossa, tekisi mieli todeta, että homehtukoot leireillänsä. Samalla kuitenkin ajattelen, että miten me olemme silloin yhtään parempia? Eikö anteeksiantaminen ja mahdollisuus korjata ja korvata ole annettava kaikille virheen tehneille? Varsinkin kun suurin osa näistä naisista on lähtenyt tuonne kaaoksen keskelle 15-vuotiaina teineinä?

Mutta ketä varten me olemme parempia? Arvostaako kukaan meidän ”vääräuskoisten”apua ja kädenojennusta vai nauretaanko meille lisäksi vielä helppouskoisina? Vai olemmeko parempia kokeaksemme korkeampaa moraalia ja ylemmyydentunnetta, että voimme elää itsemme kanssa tietäen, että olemme parempia? Siltä se ehkä hieman tuntuu. Eikä sekään ole väärin. Mutta se mikä mua tässä huolestuttaa on tuolta Al-Holista kantautuvien tarinoiden sävy. Naiset yhä rakastavat miehiään, yhä haluavat sitä ja tätä, yhä uskovat. Katumusta ei osoiteta, ylpeyttä kylläkin. Ennen kaikkea uhriudutaan ja näytetään niitä kuoleman kielissä olevia lapsia ja itketään, kuinka julmia ovat heidän kotimaansa. Mutta mutta… Olisiko yksikään heistä eväänsä liikauttanut, jos heidän rakas aviomies olisi pommittanut päiväkotia tai koulua naisen omassa kotimaassa? Haluaisiko yksikään heistä takaisin, jos tuhon sijaan Isis vahvistuisi ja kylväisi yhä enemmän tuhoa? Jos heidän rakas miehensä ei olisi vankilassa tai pyyhitty maailman kartalta, olisiko heillä mitään haluja palata takaisin kotimaahansa? Tuskinpa.

Vaikka miten päin kääntelen asiaa, niin en pysty toivottamaan tervetulleeksi Isisin riveihin lähteneitä naisia. Puolestani eläkööt siellä Syyriassa, minne niin kovin halusivat lähteä. Mun mielestä mailla pitäisi olla oikeus evätä ihmiseltä kansalaisuus tämän kääntyessä omaa maataan vastaan (case Shamima Begum ja UK). Siihen tuskin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta asenteiltaan venyy, mutta ei tarviikaan. Antaa niiden Isis-Sannojen ja muiden tulla takaisin. Samalla tapaa kuin he lähtivätkin. Omin avuin, omin rahoin, omin keinoin. Jos he pääsevät Rajavartiolaitoksemme porteille, niin ei siinä, tervetuloa takaisin Suomen kansalaiset. Oikeusjärjestelmän kautta. Kyllä se suomalainen vankilakin on parempi kuin Al-Hol. En ymmärrä miksi näitä ihmisiä pitäisi kohdella minään muuna kuin maanpettureina ja sotarikollisina. Siitä sitten ”due process” ja oikeat tuomiot jokaiselle. Veronmaksajien maksettavaksihan se jää sekin sitten, mutta olkoot sitten niin.

Mutta entä ne lapset? Ne pienet viattomat lapset, jotka eivät valintaa tehneet vaan joutuvat kärsimään vanhempiensa valintojen seurauksista? 

Toisaalta osa minusta ajattelee, että niin joutuvat hyvin monet lapset kärsimään ihan täällä Suomessakin. Narkkarivanhempiensa ja pahoinpitelevien vanhempiensa ja kaltoinkohtelevien vanhempiensa valintojen seurauksia kärsii lukuiset lapset Suomessa, eikä meillä tunnu resurssit riittävän heihinkään. Mistä niitä resursseja saadaan lisää auttamaan huomattavasti enemmän traumatisoituneita lapsia? No okei, unohdetaan resurssipula. Mikä on viaton lapsi Isis-taistelijoiden leirissä? Onko se vastasyntyntyt pienokainen? Toki. Entä 9-vuotias nappisilmäinen kalpeaihoinen poika? Poika, jota on aivopesty jo pari vuotta, joka on pahimmassa tapauksessa jo vienyt elämiä ja jolle päätön ruumis on kuin jollekin toiselle ala-asteikäiselle yhtä arkea kuin Ryhmä Hau. Onko hän enää viaton? Jos Isisillä lapsisotilaat on olleet nimenomaan nimensä mukaisesti sotilaita, ovatko he viattomia ja kuinka pitkälle? Onko 13-vuotias enää viaton? Mihin raja vedetään? Voiko mikään määrä terapiaa ja apua korjata vahinkoja, jotka on saavutettu vuosien aivopesulla? Vai onko meillä pian käsillämme teini-ikäisiä Isisin aivopesemiä ”lapsia”, jotka haluavat kostaa isänsä puolesta tappamalla sankoin joukoin vääräuskoisia?

Entä saako nämä lapset erottaa äideistään? Eipä ole pahemmin kuulunut tarinoita, joissa se Isis-vaimo olisi valmis uhraamaan itsensä ja jäämään leireille, kunhan hänen lapsensa saisivat uuden elämän ”vääräuskoisten” hoidossa. Henkilökohtaisesti olen itsestäänselvästi sitä mieltä, että yhtäkään Isis-taistelijaa ei tulisi palauttaa kotimaahansa. Pienet lapset ovat asia erikseen, ja heidän kotiuttumisen hyväksyisin. Mutta saako heitä viedä äideiltään vasten tahtoa? Toisaalta, miksi ei? Kyllähän lapsia otetaan huostaan huomattavasti kevyemminkin syin kuin kuolemanleiriltä.

Koko Isis-vaimojen ja -lasten tilanne on mielestäni kuin aikapommi, joka on Isisin kovin terrori-isku ja perintö. Sivistyneet länsimaiset valtiot repeytyvät kahtia pohtiessaan omia moraalisia ja eettisiä valintojaan samalla yrittäen pitää huolta ison kansanjoukon turvallisuudesta. Jos näitä leirillä olevia ihmisiä tuodaan lentokoneittain kotimaihinsa, mitkä on turvallisuusriskit tässä tapauksessa? Kuinka valvonta ja seuranta toteutetaan ennen kuin kotimaisesta terrorismista tulee meidän ja lastemme arkea? Vai onko riski vielä suurempi, jos tuhannet ihmiset jätetään samaan paikkaan katkeroitumaan ja selviytymään ja oppimaan vihaamaan länsimaita vielä enemmän? Tämän vuoksi en myöskään näe vaihtoehdoksi lasten huostaanottoa vanhemmiltaan, sillä riskit asioiden selvitessä (esim. että lapsi on viety väkisin äidiltään) myöhemmällä iällä voivat olla katastrofaaliset.

Vierastan vahvasti ”pommitetaan koko paska maan tasalle”-tyyppisiä kommentteja, sillä ihminen on ihminen eikä moraalini hyväksy ison joukon massamurhaamista oikein millään syyllä.

Jos minun pitäisi päättää, niin toivoisin, että EU-maat ja muutkin maat vetäisivät asiassa yhtenäisen linjan. Ja minun linjani olisi sellainen, että ketään ei palautettaisi yhtään mihinkään. Yhteiset joukot, oli ne sitten YK-joukot tai mitkä tahansa, turvaisivat alueen ja leirin. Sinne toimitettaisiin ruokaa, opetusmateriaaleja ja lääkkeitä sekä sotilaallista valvontaa. Ongelma vaan on siinä, että tämäkään ratkaisu ei ole kauaskantoinen tai pitkäikäinen. Eipä siis käy kateeksi niitä, jotka näistä asioista päättävät. 70 000 ihmistä, joita kukaan ei halua mihinkään ja 70 000 potentiaalista riskiä, jotka uhkaavat vapaata länsimaista elämää ja elämäntapaa. 70 000 ongelmaa, johon ei tunnu olevan ratkaisua.

Aikamoinen perintö Isisiltä.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää? 

Kommentit (18)
  1. Yksi hyvä kysymys on myös, voiko Suomi ja muut maat dumpata oman maan rikolliset kansalaisensa Syyrian tm. muutenkin raunioina olevan maan hoidettavaksi? ISIS on suurinta vahinkoa tehnyt nimenomaan lähi-idässä. Voidaanko me jättää ongelma vaan muiden ratkottavaksi, sanoa ettei kuulu meille? Osa ISIS vaimoista ei myöskään varmasti ole lähtenyt aivan täysin vapaaehtoisesti tai ainakin palaaminen on varmasti ollut monelle mahdotonta vaikka olisikin tajunnut asioiden todellisen luonteen. Vaimoinahan on myös vanhempiensa paikan päällä alaikäisinä naittamia tyttöjä, joilla tuskin on juurikaan ollut sananvaltaa koko asiaan. Ongelma onkin juuri asian laajuus ja monitahoisuus, on mahdotonta luotettavasti selvittää 70000 ihmisen tilannetta. En itsekään osaa sanoa mikä olisi paras ratkaisu, mutta näiden ihmisten unohtaminen kuolemanleirille tuskin on se.

    1. No sepä vielä. Ei tota tiedä mistä suunnasta lähteä ratkomaan, ja mielenkiinnolla seuraankin keskustelua. Mun mielestä on tosin hieman liian pitkälle vietyä olettaa, että kukaan vaikka suomalainen on pakotettu lähtemään Suomesta Isis-vaimoksi, kyllä sinne iso osa on mennyt ylpeästi ja edelleen ovat ylpeitä tästä ratkaisustaan. Eli sekin on vaikeeta sitten miettiä, että mitä sobstoryja kukakin kertoo ja onko sinne kuitenkin lähdetty ihan vaan omasta halusta.

    2. Totta tämä! Useinhan jos maahanmuuttaja Suomessa tekee rikoksia, niin kovaan ääneen vaaditaan maastakarkoitusta. Miksei samaa vaadita suomalaisilta? Suomi hoitakoon omat ongelmansa? Hirveä vaara- ja riskitekijä. Mutta kuten sanottu, missä vain? Onko meillä oikeus sysätä vastuu muualle/muille?

    3. Kyllä voi Suomikin. Ihan kuin muutkin.

  2. Kuin omia ajatuksiaan lukisi. Ja todella paljon nämä Isis-vaimot niitä herättää. Olen ihan samoilla linjoilla naisten auttamisen suhteen, apua ei tule tarjota. Lasten suhteenkin olen hyvin varauksellinem. Heillä on aivan eri käsitys siitä missä kulkee lapsuuden ja aikuusuuden raja. 13-vuotias on valmis vaimoksi ja poika valmis sotilaaksi. Kuinka heidän ikinä onnistuisi sopeutua esimerkiksi suomalaiseen koulumaailmaan? Ja kuinka suuri terrorismin uhka nämä kasvavat lapset sitten on…?

    1. Itse asiassa jollen oo väärin ymmärtänyt, niin poikia aletaan treenaamaan sotilaiksi jo peräti 5-vuotiaasta eteenpäin ja aseet annetaan käsiin jo 7-9 -vuotiaana, eli 13-vuotiaana sä oot todennäköisesti tehnyt jo vaikka mitä :/ Että se lapsuuden raja on siellä aika häilyvä. Ja kun seuraa tuota omaa 2-vuotiasta ja miten herkkä hän on toistamaan mitäkin ajatuksia ja toimintaa ja selvästi myös ajatusmaailmaa, niin apua. Jos viisivuotiaaksi asti elää siinä aivopesussa, niin onko siitä enää edes paluuta? :/

      1. En oo samaa mieltä siitä että lapsuuden raja on häilyvä… Tietenkin olosuhteet vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen, mutta se ei tarkoita että Isis-lapset olisivat yhtään sen ”aikuisempia”. Suomessa rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta, ja sitä nuoremmat ovat syyntakeettomia koska he eivät kykene itsenäisiin valintoihin (vaikka kyllähän sä tiedät kun oot lakia lukenut). Heidät ohjataan lastensuojelun ja mielenterveyspalveluiden piiriin, ei vankilaan.. ja Suomen vankila on lomakeskus Al-Holin leiriin verrattuna 🙁

        Mitä tulee lasten ajatusmaailmaan ja sen muuttamiseen, lapset on helposti muokattavissa suuntaan tai toiseen. Eurooppalaiset lapsetkin on eläneet aivopesussa esim. toisen maailmansodan aikaan. Ei tarvi kuin katsoa saksalaista rotuoppia ja juutalaisten joukkomurhaa. Ihan eri tilanne nyky-Saksassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *