MIELIPIDEMAANANTAI - KUINKA OLLA ERI MIELTÄ?

Mungolife

Tässä on tää kommunikaatio lukijoiden kanssa ollut vahvasti viime päivät tapetilla ja haluaisin itse asiassa vielä hetken jatkaa aiheesta. Nyt sopivasti kun on Mielipidemaanantai, niin tää aihe on musta hyvin sopiva tälle viikolle. (Tai no, eilen oli maanantai kun tätä aloin kirjoittamaan, mutta sitten menin viemään Dantea yöunille ja nukahdin itsekin 20.30. Ekaa kertaa ehkä ala-asteen jälkeen :D) 

Eräs lukijani esitti pari postausta takaperin kysymyksen pitkän kommenttinsa sisällä, joka kirvoitti mussa paljon pohdintaa ja ajatusta eri mieltä olevista kommenteista. Nimimerkki Tantta kirjoitteli näin: 

Tahdon sanoa sinulle Anna vielä, että kärkkäistä vastauksistani huolimatta joihinkin mielipiteisiisi, toivoisin että dialogia voisi käydä näistä mielipideasioista puolin ja toisin, ilman että toisen näkemystä ei edes haluta ymmärtää. Ja siis puhun itsestäni tässä myös. En halua luoda negis fiilistä blogiisi, mutta mielestäni mielipidekirjoituksiin voi myös kommentoida eriäviä näkemyksiä? Vai mitä itse ajattelet tästä?

Pidän blogistasi ja monesti sitä luen,vaikka ajoittain olen hyvin eri mieltä joistain asioista kanssasi. Olen pohtinut että aina ei tarvi olla samaa mieltä, mutta kommentoidakaan ei kaikkeen ole pakko ja voisin miettiä tarkemmin miten eriävät näkemykseni ilmaisen ilman että saat kuvan että olen ”vihaaja”. Sellainen en ole, enkä sellaiseksi halua tulla. Blogissasi on niin paljon hyvää ja positiivista, että siksi aina sitä tykkään lukea, vaikka joskus olen pohtinut että kannattaako jos itselle tulee huono fiilis ja sinulle jostain kommenteistani.

Ajattelinkin hieman leikkimielisesti tehdä pienen ohjeistuksen siitä, kuinka olla eri mieltä blogin kommenttiosiossa, sillä ehdottomasti VOI olla eriäviä näkemyksiä ja ne on tosi mielenkiintoisiakin, kunhan ne osataan esittää niin, ettei ne oo heti haastamassa ja provosoimassa.

Ihan alkuun on tehtävä erotus veemäisten asiattomuuksien ja asiasta eri mieltä olemisen välille. Tämä postaus koskee vain jälkimmäisiä. Ihmisten ei tarvitse riidellä, vaikka mielipiteet riitelisikin. Kuinka siis olla eri mieltä? 

Ennen kuin vastaat, mieti ensin...

Mitä haluan saavuttaa kommentillani? Haluanko loukata/näpäyttää bloggaajaa vai antaa hänelle mahdollisesti eroavaa näkökulmaa? Jos vastaus on tuo ensimmäinen, kannattaa tunkea se kommentin alku jonnekin melko syvälle ja olla käyttämättä sekuntiakaan näppäimistöllä. Jos vastaus on jälkimmäinen, jatka seuraavaan kohtaan. 

Ennen kuin jätät kommenttisi, muista nämä kultaiset säännöt: 

1. ÄLÄ OLETA, KYSY

Älä oleta, että bloggaaja ei ole selvittänyt tai ei tiedä jotakin. Älä oleta mihin ja miksi jokin mielipide perustuu. Älä lähde tekemään veikkauksia siitä, miksi ja miten bloggaaja ajattelee tai toimii, pohjaten näitä veikkauksia puhtaasti oletuksiisi. Kysy ensin bloggaajalta, onko hän ajatellut sitä ja tätä, onko hän kokeillut ja kysy bloggaajalta miksi ja miten hän on päätynyt tähän ajatusmaailmaan. Tää on yleisin juttu, mihin törmään. Oletetaan, että bloggaaja on jotakin mieltä ja oletetaan miksi hän on jotakin mieltä ja viedään oletukset todella pitkälle, kehitetään päässä oma tarina ja jopa suivaannutaan asiasta oletukseen perustuen.

Erinomaisen hyvä esimerkki todella huonosta kysymyksestä oli erään opettajan kommentti taannoin postaukseeni, jossa fiilistelin lomaamme ja pohdin, että tästä lähtien pitää mennä joka vuosi pitkälle talvilomalle

"Hei! Miten ajattelitte ottaa viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Opettajana en katso hyvällä sitä, että vanhemmat vievät lapsiaan vaikkapa kuukaudeksi reissuun, sillä tuossa vaiheessa vastuu opetuksen järjestämisestä siirtyy vanhemmille, mutta harvat vanhemmat siitä huolehtivat. Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä, eivätkä ajoita matkoja kouluajalle, mutta aina löytyy ne muutamat, jotka eivät yksinkertaisesti välitä. " 

Tämä kysymys olisi aivan erilainen, jos sen olisi muotoillut vaikkapa näin: 

"Hei! Miten ajattelitte järjestää viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Vai oletteko ajatelleet asiaa niin pitkälle vielä? Oletteko miettineet, että lapsen koulu saattaa kärsiä liiasta lomailusta?" Tämä olisi jo keskustelun avaus. (Johon olisin muuten vastannut, että en oo yhtään ajatellut vielä kuuden vuoden päähän vaan lähinnä nyt näitä lähivuosia.) Jos tätä haluaisi jatkaa kertomalla oman fiiliksen, voi senkin tehdä tuomitsematta. 

"Näin opettajana toivoisin, että lasten lomamatkoja harkittaisiin todella vakavasti perheissä ja jos sellaiselle päätetään lähteä, vanhemmat sitoutuisivat huolehtimaan koulutöiden jatkumisesta myös loman ajan."

Tämä kommentoijan muotoilu OLETTI, että lähdemme lomamatkalle joka vuosi Danten jouluaikana niin, että Dante on 3-5 viikkoa pois koulusta, ja hän myös OLETTI, että me olemme sellaiset vanhemmat, jotka eivät pidä koulua tärkeänä tai välitä siitä. Hän myös tuomitsi kokonaisen ryhmän vanhempia sen perusteella, että jotkut eivät pidä huolta lapsen koulunkäynnistä loman aikana. Kaiken kaikkiaan kommentti oli nykytilanteessa (lapsemme on 1v9kk) täysin absurdi ja tarkoituksella provosoiva. 

Jos kommentin tarkoituksena oli keskustella lasten lomista koulun alettua, epäonnistui se pahasti. Jos kommentin tarkoituksena oli hyökätä jostakin, mikä tapahtuu ehkä kuuden vuoden päästä ja samalla väheksyä meidän vanhemmuutta, se onnistui erittäin hyvin. 

Tää olettaminen on kaikista isoin kompastuskivi aina erimielisissä kysymyksissä ja kommenteissa, kun niitä esitetään. Oletetaan jotakin ja sen perusteella tuomitaan. Älä väitä oletukseen perustuen, älä kysy suljetusti vaan anna bloggaajalle ensin mahdollisuus vastata avoimeen kysymykseen.

Sain mm. juuri äskettäin myös tällaisen kommentin: 

"Siis sanotko ettet tiedä kuka kollegasi Julia Thoren (toim. huom. Thuren) on? Et tiedä hänen laajasti mediassa kehutusta rahakirjastaan, olet onnistunut ohittamaan kaiken toimittajana lukuisiin muoti-ja naistenlehtiin kirjoittamat artikkelit? Etkä myöskään vilkaissutkaan Lilyn selkeästi suosituimpiin kuuluvaa blogiaan? Tämä selvä. :)"

Tiedän kyllä, kuka Julia on. En tunne häntä. En  ole koskaan lukenut ko. blogia, en ole koskaan tavannut ihmistä livenä, en ole koskaan jutellut hänen kanssaan. Kyllä mä tiedän kuka Johnny Depp on, mutta valitettavasti en ole häntäkään koskaan tavannut, joten en voi sanoa häntä tuntevani, vaikka osaisin listata 20 hänen leffaansa. Passiivisagressiivinen sanojen suuhun laittaminen ei toimi eikä saa keskustelua aikaiseksi. Varsinkin kun alkuperäinen vastaukseni liittyen Juliaan oli: "En siis osaa kommentoida Juliaihmisestä mitään, en ole koskaan blogiaan lukenut enkä ihmistä tunne..."

Tässäkin asiassa vastaanotto olisi ollut täysin erilainen, jos kysymys olisi ollut vaikka näin: "Etkö tunne Juliaa vai etkö edes tiedä kuka hän on? Hän on aika paljon ollut esillä mediassa ja on yksi Lilyn suosituimpia bloggaajia, siksi ihmettelen, miten et häntä tiedä?" 

Tuollainen vaativa, agressiivinen ja olettava lähestymistapa ei ruoki keskustelua yhtään vaan saa mut heti lokeroimaan tuon kommentoijan ei-niin-mairittelevaan kategoriaan.

2. ÄLÄ YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ, ANNA UUTTA AJATTELUN AIHETTA

Minä jos joku ymmärrän, millaista on, kun on vahva mielipide jostakin. Ja tuntuu, että verisuoni poksahtaa päästä kun joku "on niin tyhmä, ettei tajua". Ja silti, hyvin harvoin yritän ikinä käännyttää ketään omaan ajatusmaailmaani. Rokotusasiassa olin hyvin vahvasanainen, mutta yleisesti ottaen annan ihmisten ajatella ja tehdä miten parhaaksi näkevät, vaikka pitäisin sitä älyttömän typeränäkin. 

Ystävieni kanssa voin käydä hyvänhenkistä keskustelua, jossa yritämme vaikuttaa toistemme mielipiteisiin, mutta tuntemattomien ihmisten mielipiteet eivät minua kiinnosta. Otetaan tässä esimerkiksi kuluttaminen. Se on sellainen asia, jossa multa vaaditaan muutosta ajatuksissa ja mielipiteissä ja sitä myötä käyttäytymisessäni. Mä teen mielestäni ihan tarpeeksi, siellä missä se mulle sopii. Ollaan vähennetty lihan syömistä, on kasvisruokapäiviä, on julkisten liikennevälineiden käyttöä, on kauramaitoa, on neljä eri roskista ja mahdollisimman laajasti kierrätämme kaiken. On lentopäästömaksuja ja maalämpöä. Multa vaaditaan kuitenkin paljon muuta, mitä en itse koe tarpeelliseksi maailmam nykytilanteessa, jossa isompien asioiden pitää ehdottomasti tapahtua. Kyllä, lentämättömät vegaanit ovat minua parempia ihmisiä. Kyllä, olisi meidän kaikkien kannalta paras, jos kaikki käyttäytyisivät ekologisemmin. Kyllä, maailma on yhteinen ja se ehkä tietyllä tapaa tuntuu toimivan perusteluina tiettyihin vaatimuksiin kanssaihmisiltä. Tässä mä olen kuitenkin hyvin eri mieltä. Esimerkiksi, pidän tupakoimista täysin typeränä ja turhana tapana tuhota maapalloamme. En siltikään koskaan yrittäisi käännyttää ketään tuntematonta lopettamaan vaatien ja haukkuen. 

Kuluttamisesimerkissä voi aina antaa lisätietoa, uusia näkökulmia ja löydöksiä, pieniä tekoja ja keinoja, joilla vaikuttaa positiivisesti. Sen sijaan, että jankattaisiin bloggaajien lentopäästöistä ja epäekologisesta elämäntyylistä, voi kysyä onko bloggaaja kiinnostunut löytämään uusia keinoja olla ekologisempi valinnoissa. Tukeminen ja uudet ideat toimii paljon paremmin kuin syyttely ja tuomitseminen. Jos aloittaa kommenttinsa ajatuksella siitä, kuimka bloggaaja tuhoaa maapallon, laittaa se heti ainakin mut varpailleni karvat pystyyn, koska tässä maailmassa aika moni muu asia tuhoaa maapalloa paljon enemmän ja nopeammin kuin minä. 

3. ÄLÄ VAADI

Sulla ei ole siihen yksinkertaisesti mitään oikeutta. Vaikka olisit eri mieltä jostakin, et voi vaatia bloggaajalta mitään. Bloggaaja ei ole velkaa seuraajilleen mitään, ja näin ollen seuraajilla ei ole mitään oikeutta vaatia mitään. Älä vaadi olemaan samaa mieltä kanssasi, älä vaadi muuttamaan ajatuksia tai toimintatapoja, älä vaadi ja sillä piste. "Kyllähän sunkin on pakko..." ja  "Ethän sä voi, kyllä sun on..." on kaikki sellaisia aloituksia, jotka voi heittää samantien luonnoksesta roskikseen. 

Rehellisesti sanottuna myös kaikenlainen "Mä niin toivoisin, että..." kommenttiasettelu on myös aivan hanurista. Oon saanut niin paljon omituisia  toivomuksia. "Mä niin toivoisin, että kokeilette perhepetiä." "Mä niin toivoisin, ettet pulloruokkisi imetyksen rinnalla." "Mä niin toivoisin, että opettaisitte lapsenne kaksikieliseksi tavalla X." Mitä ihmettä? Tuollainen toivominen on jotenkin kovin väheksyvää ja aivan liian iholle tulemista. Minä olen lukijoilleni tuntematon ihminen, joka tekee asiat kuten tekee. Ne mun tekemät asiat eivät vaikuta lukijoihini. Nukumme perhepedissä tai emme, mikään ei muutu lukijani elämässä. Miksi hänellä on jotakin toiveita sen suhteen, miten minä elämäni elän? Jotenkin tuollainen toivominen saa koko kommentin kuulostamaan väheksyvältä bloggaajan elämänvalintoja kohtaan. Ja tää nyt lähinnä liittyy just esimerkin mukaisiin kommentteihin, ei esim. toiveisiin nähdä Benjiä enemmän blogissa. 

4. ÄLÄ MAUSTA KYSYMYKSIÄ MIELIPITEELLÄSI

"Ethän sä nyt tosissas voi olla niin tyhmä ja ajatella, että X on...?" on ihan eri asia kuin "Ajatteletko, että X on...?"

***

Jos nämä neljä on huomioitu, näistä lähtökohdista on muotoiltavissa hyvin helposti eriävä mielipide, joka on asiallinen, ystävällinen ja keskustelua herättävä. Se kai on tarkoitus.. Vai onko?

Kai tarkoituksia ja syitä on yhtä paljon kuin ihmisiä. Tässä muutama erilainen vaihtoehto.

Bloggaaja on jotakin mieltä, sinä olet eri mieltä ja haluat sen kertoa. Mitä haluat saavuttaa erimielisellä vastauksellasi? Jos bloggaaja on eri mieltä kanssasi jostakin, miten se on pois sinun elämästäsi? Haluat saada bloggaajan ajattelemaan kuten sinä. Miksi? 

1. "Haluan ilmaista, että olen eri mieltä, jotta bloggaaja saisi kattavamman ja monipuolisemman tavan miettiä asiaa ja mahdollisesti muovata mielipidettään sen pohjalta. Uskon, että jos bloggaajalla olisi kaikki tieto ja faktat, hän ei ajattelisi näin." 

- Hyvä lähtökohta keskusteluun. Dialogi on mahtavaa, silloin kun se tapahtuu puhtaana dialogina, jossa ei ole värittymistä ja jonka tavoite on oikeasti herättää ajatuksia. Helposti tämä vaan kipsahtaa siihen, että väitellään eipäs-juupas asiasta, josta ollaan eri mieltä ja tuodaan se oma mielipide esille parhaana ja ainoana oikeana. On OK tuoda esille kaikki ne vaikuttimet, jotka ovat vaikuttaneet oman erilaisen mielipiteen luomiseen. Ei ole OK vaatia bloggaajaa päätymään samaan johtopäätökseen. Esitä ajatuksesi, älä oleta, älä tuomitse, älä vaadi. Jos bloggaaja ei siltikään ole samaa mieltä kanssasi, niin agree to disagree. Aivan liian usein kun saan tämäntyyppisen kommentin ja vastaan, että olen ottanut nämä asiat huomioon, mutta olen silti mieltä X, vastaus on luokkaa "sit sä et ymmärtänyt niitä" tai "ei vaan voi ajatella noin" tai jotain muuta turhautunutta. 

Hyvä kommentti: "Ymmärrän sun ajatuksen, mutta ajattelen itse tosi eri tavalla. Mä koen, että asia X on näin. Saanko kysyä miksi olet tullut tässä asiassa tällaiseen johtopäätökseen ja oletko harkinnut asioita X, Y ja Z? Oot toki ehkä tietoinen näistä, mutta jos et ole, kannattaa pohtia X, Y ja Ztaa, sillä ne voi vaikuttaa tuohon mielipiteeseen." 

Ei voittaja-ainesta: "No oot kyllä ihan väärillä jäljillä, ku et oo ottanut huomioon X, Z ja Y:ta." 

Älä oleta, ettei bloggaaja ole ottanut jotakin huomioon, vaan kysy ensin onko. Ja vaikka susta tuntuisi tosi vahvasti siltä, että asiassa on vain yksi ainoa ajatustapa, älä oleta ja älä vaadi. Älä turhaudu, jos bloggaaja on eri mieltä. Hänellä on siihen oikeus. 

2. "Haluan käännyttää bloggaajan ajattelemaan eri tavoin."

Miksi? Mitä sinä saat siitä, että bloggaaja ajattelee jostakin samoin tai toisin kuin sinä? Onko bloggaajan ajatusmaailma haitallinen jollekin ihmiselle tai hänelle itselleen? Onko bloggaajan ajatus vastoin lakia? Bloggaajalla on oikeus ajatella toisin kuin muut ja hänellä on samanlainen oikeus mielipiteen vapauteen kuin kellä tahansa muullakin. Ellet ole bloggaajan erityisen läheinen ihminen, bloggaajan mielipiteet eivät kosketa millään lailla omiasi, joten bloggaajan käännyttäminen on turhaa. Vaikka se ei olisi turhaa (esim. kulutusasioissa voisi perustella, että niissä hyötynä on universaali etu), kysy ensin itseltäsi, saako bloggaaja ajatella toisin. Onko hänellä oikeus omaan mielipiteeseen, eli yksi vapaan maailman aika tärkeitä kulmakiviä? Onko sinulla parempi oikeus mielipiteeseen? Mihin tämä parempi oikeus perustuu? Ja kun auttamatta järkevä ihminen tässä vaiheessa päätyy siihen ainoaan oikeaan vastaukseen, eli siihen, että jokainen saa ajatella kuten haluaa, on tärkeää ymmärtää, että kellään ei ole oikeutta vaatia toista ihmistä muuttumaan sellaiseksi kuin joku muu haluaa. 

Hyvä vastaus: "Ollaan tosi eri mieltä tässä asiassa, sillä itse ajattelen näin. Tää on selkeesti asia, jossa ei nähdä samoin." 

Huono vastaus:  "Mä oon niin pettynyt kun sä ajattelet niin tai näin."

3. "Haluan osoittaa jonkin väitteen virheelliseksi."

Onko bloggaaja väärässä vai oletteko vain eri mieltä? Tämä on ehkä tärkein asia. Jos sanon, että piin arvo on 7.253, olen väärässä. Jos sanon, että matikan oppiminen on musta helppoa jos juo aamuisin inkivääriteetä, on se mun mielipide ja se ei vaadi taustalleen tutkimusta ja faktoja. En ole silloin väärässä, vaikka joku jois aina inkivääriteetä ja olis surkea matikassa. Minä olen silloin eri mieltä. 

Jos bloggaajalla on oikeasti väärää tietoa, asian esittäminen voi tapahtua monin tavoin. Tässäkin ystävällinen ja asiallinen lähtökohta saa paljon paremman vastaanoton ja on paljon hedelmällisempi kuin kiusaava ja sellainen,  jolla halutaan vetää matto jalkojen alta. Olettava ja syyttävä "miten sä et tätä tiedä" tai "miten sä et tätä tarkistanut" ei palvele tilannetta. 

Hyvä vastaus: "En ole ihan varma, mihin tämä ajatus perustuu, mutta todellisuudessa asia X menee näin."

Huono vastaus: "Miten voi olla niin tyhmä, ettei tätäkään tiedä?"

4. "Haluan saada lisäselvyyttä johonkin asiaan."

Kysy, älä oleta. Kysy ilman mitään tunneväritystä ja oletusta. "Mitä tarkoitat lauseella X?" on hyvä, "Ethän tarkoita / tarkoitatko tosiaan / ihanko tosissaan..?" yms. kysymyksenasettelut ei niinkään. Jos oletuksesi osuu väärin, kysymyksessäsi on jo asettelussa syyttelyä ja bloggaajan mielipiteen lyttäämistä tai lähestymisesi vaikuttaa heti yritykseltä käännyttää.

5. "Bloggaajan mielipide on ristiriidassa jonkin aiemmin hänen sanomansa kanssa, haluan selvittää asiaa lisää."

Mä oon blogannut yli 10 vuotta. Oon vuosien varrella sanonut paljon asioita, joista olen eri mieltä juuri nyt. Hell, mä oon viimeisen vuodenkin aikana sanonut asioista, joista olen jo nyt eri mieltä. "Mutta, miten sä oot nyt tota mieltä, sähän olit sitä mieltä että..." tai "täähän on ihan ristiriidassa sen kanssa, että..." on musta heti erilainen kysymyksenasettelu kuin "Muistelisin, että olit joskus eri mieltä  / mieltä X. Onko mielipiteesi siis muuttunut?" tai "Jotenkin tämä kuulostaa ristiriitaisalta asiaan X yhdistettynä. Koetko itse, että näiden välillä olisi ristiriitaa?"

***

Ehkä olennaisin asia, millä erimielinen kommentti saa parhaan vastaanoton, on se, ettei koe itseään paremmaksi tai omaa mielipidettään tärkeämmäksi ja lähde kirjoittamaan vastausta niin. Niinhän me toki kaikki ajattelemme, siksihän olemme sitä mieltä, mutta avainasemassa tässä mun mielestä on se, ettei koe oikeutta dissata bloggaajan mielipiteitä tai koe oikeutta vaatia häntä muuttumaan ja lähde haastamaan. Kun nämä kuvitellut oikeudet heittää pois mielestään, pääsee todennäköisesti huomattavasti paremmin keskustelemaan asiasta. 

Kiitos Tantta mielenkiintoisesta kysymyksestä, toivottavasti tämä vastasi :) 

Kommentit

Maarit Korhosen fani (Ei varmistettu)

Tämä kaikki kirjoittamasi pätee myös näin toisin päin käännettynä:

Bloggaaja, ennen kuin vastaat lukijallesi, mieti ensin...

Mitä haluan saavuttaa vastauksellani? Haluanko loukata/näpäyttää lukijaa vai antaa hänelle mahdollisesti eroavaa näkökulmaa? Jos vastaus on tuo ensimmäinen, kannattaa tunkea se kommentin alku jonnekin melko syvälle ja olla käyttämättä sekuntiakaan näppäimistöllä.

1. ÄLÄ OLETA, KYSY
Muistaisitko tämän joskus itsekin?

2. ÄLÄ YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ
"Hyvin harvoin yritän ikinä käännyttää ketään omaan ajatusmaailmaani." (Anna) Kuitenkin teet tätä koko ajan.

3. ÄLÄ VAADI

4. ÄLÄ MAUSTA KYSYMYKSIÄ MIELIPITEELLÄSI

Esimerkiksi näin: "Ainoa asia, joka tässä on x7, on sun henkinen persreikyys normi-ihmiseen verrattuna :D"
Tai näin: "Kommentoija on täysin tyhmä aivoton ihminen."

Lukija on jotakin mieltä, sinä olet eri mieltä ja haluat sen kertoa. Mitä haluat saavuttaa erimielisellä vastauksellasi? Jos lukija on eri mieltä kanssasi jostakin, miten se on pois sinun elämästäsi? Haluat saada lukijan ajattelemaan kuten sinä. Miksi? - - - Ei ole OK vaatia lukijaa päätymään samaan johtopäätökseen.

2. "Haluan käännyttää lukijan ajattelemaan eri tavoin."
Esimerkiksi näin: "Blogisti on täysin typerä sana." Viis siitä, että blogisti on virallinen termi - vänkäät ja vänkäät, koska mielestäsi sinun mielipiteesi on ainoa oikea ja vain siksi lukijoidenkin tulisi olla samaa mieltä, että oikea sana on bloggaaja, ei blogisti.

3. "Haluan osoittaa jonkin väitteen virheelliseksi."
Koko blogiurasi ajan olet vängännyt aina viimeiseen asti, haluten osoittaa lukijoiden väitteet virheellisiksi ja sinun näkemyksesi ainoiksi oikeiksi. Jos et muuten ole saanut viimeistä sanaa, olet poistanut lukijan viimeisen kommentin, että sinun kommenttisi jäisi viimeiseksi. Jankutat raivokkaasti, ainoa tarkoituksesi osoittaa kaikki muiden väitteet ja mielipiteet vääriksi.

Mielipide (Ei varmistettu)

Tykkään myös lukea Annan blogia, mutta valitettavasti tämä kommentti osui vähän liiankin naulan kantaan! Joillain ihmisillä on pakottava tarve päästä aina sanomaan viimeinen sana. Toisaalta, välillä fiksuin on se joka ensimmäisenä lopettaa.

Joka tapauksessa paljon hyviäkin pointteja myös tässä postauksessa. Kuitenkin anonyymejä vastaan on turha sotia, sitä sotaa ei tule koskaan voittamaan.

MungoAnna
Mungolife

Mun mielestä tää on omituinen näkökulma? Onko turha sotia kouluiusaajiakin vastaan? Tai onko Suomen turha sotia Venäjää vastaan, jos sotatilanne syttyy? Noin niinkuin puhtaasti ihmismatikalla arvioiden sitäkään sotaa on tuskin hirveän helppo voittaa? Se, että jokin on vaikeaa, ei tee siitä arvotonta. Vaikka anonyymi nettikiusaaminen ei tule koskaan varmaan poistumaan, mä tulen aina nousemaan näitä ihmisiä vastaan, sillä se ei vaan ole oikein. Ihan samalla tavalla kun jos näkisin vaikka koulunpentua potkaistavan kadulla, mä antaisin sen kiusaajan kuulla kunniansa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kai missään sodita koulukiusaajia vastaan? Toivottavasti ei!! Koulukiusaamista vastaan voikin ”sotia”, tosin en pidä kyseisestä termistä. Lapseni on ollut koulukiusattu. Niin pahasti, että lopulta kiusaaja päädyttiin erottamaan koulusta; ensin määräajaksi, lopulta lopullisesti. Oppilashuoltoryhmä, joka koostuu rehtorista, psykologista, koululääkäristä, luokanopettajasta ja sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmista etsi pitkään _ratkaisuja_, keinoja miten _auttaa_ molempia, sekä minun lastani että kiusaajaa. Se on minusta täysin oikein! En tiedä onko termi splitting sinulle tuttu, mutta minun maailmani ei jakaudu hyviin ja pahoihin. Suurin osa ihmisistä on kumpaakin, tilanteesta ja olosuhteista riippuen.

MungoAnna
Mungolife

Niin mäkin uskon. Suurin osa ihmisistä on hyviä ja pahoja samanaikaisesti. Heillä on hyvä ja paha olla, vuorotellen. Ja sikäli tää on hauska, että otit tän esille. Esimerkiksi tämän postauksen kirvoittanut kommentti sisälsi pahoitteluja aiemmasta kommentoinnista. En mitenkään muistanut asiaa. En tallenna tuonne mieleni sopukoihin, että nicki X kommentoi sitä ja tätä ja hän on selkeästi läpeensäkin ikävä ihminen. Mutta sikäli kun mä oon tätä alaa yli vuosikymmenen seurannut, on paljon ihmisiä, jotka tarviivat apua. Jos nettikiusaaminen on sellainen asia, josta saa iloa elämäänsä tai kokee pakonomaista tarvetta siihen, tarvitsee apua. Niin kuin tuokin kiusaaja, joka lastasi kiusasi. Se on vaan mahdotonta auttaa anonyymiä ja siksi taistelen ilmiötä vastaan ja yritän kaikkeni tehdä, että nettikiusaamista kitkettäisiin. Voi olla montaa mieltä siitä, miten nettikiusamista tai koulukiusaamista kitketään. En osaa yhtään sanoa, mitä minä aikuisena tekisin, jos lastani kiusattaisiin koulussa. En ole onneksi joutunut sellaiseen kamalaan tilanteeseen ja toivon kovasti, lapseni tähden, etten joudukaan. Mutta uskon kyllä, etten ikinä kieltäisi lastani puolustautumasta. Vaikken aina olisikaan samaa mieltä siitä, onko se hyödyllistä vai ei. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkään en ikinä kieltäisi lastani puolustautumasta. Hän tietää, että parhaiten sen voi tehdä kertomalla kiusaamisesta, välttämällä jos mahdollista kiusaajan seuraa ja vahvistamalla itseään viettämällä aikaa ihmisten kanssa, jotka välittävät ja haluavat hyvää. En ikinä hyväksyisi että lapseni löisi takaisin tai vastaisi haukkuun haukulla. Ohjaava periaate omien lasteni kasvatuksessa, on että en yritä muuttaa maailmaa lapsiani varten vaan kasvattaa lapsiani maailmaa varten. Se on helpoin ja tehokkain tapa myös muuttaa maailmaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kenelles kerrot, jos nämä kiusaajat ryntäävät päivä toisensa jälkeen netin keskustelupalstoille tai löytävät uuden aiheen josta napauttaa bloggaajan postauksesta, siis bloggaajan päivätyöstä? Miten keräät hyvää tahtovan massan blogin ympärille ja vältät kiusaajien seuraa, kun blogi on avoin kaikille lukijoille? En jaksa ymmärtää miten aikuiset ihmiset jaksaa hyökätä yhden ihmisen kimppuun ja vääntää kättä asia toisensa jälkeen. Ehkä Anna ei ole pala sun kakkua ja erilainen kirjoitustyyli harmittaa, mutta eikö silloin kaikille jää parempi mieli kun jättää blogin lukematta? Annalle sanoisin, että choose your battle. Eikö kaikkea negatiivista palautetta vois vaan suorilta käsin poistaa, niin ei tarvitsisi kuluttaa energiaa väärien ihmisten kanssa riitelyyn ja antaa palstatilaa mielensäpahoittajille? Tämä on kuitenkin sun alusta, jonka oot vaivalla rakentanut. Kaikkea hyvää, kaikille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Perustelit vasta toimia ilmastonmuutoksen vastustamiseksi mielestäsi turhina, koska yhden ihmisen pienillä teoilla ei ole juurikaan vaikutusta. Ts. vastassa on paljon muitakin voimia ja "sotaa" on vaikea voittaa. Kuitenkin haluat taistella tuulimyllyjä vastaan, kun aihe on sinulle tärkeä ja pyrkiä vaikuttamaan osaltasi, vaikka taistelun voisi nähdä yhtä hyödyttömänä tai vaikeana. Arvostukset ja valinnat ovat jokaisen oma asia, mutta perustelut asioiden suhteen ovat mielestäni ristiriidassa. Voisi vain suoraan ilmaista, että ei kiinnosta yhtään, tai että toinen agenda on itselle tärkeämpi kuin toinen. Mikä sekin on ihan ok.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niinpä. Ilmastonmuutos etenee hurjaa vauhtia ja se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan radikaalisti koko maapallon eri ekosysteemeihin ja näin meidän kaikkien eliöiden tulevaisuuteen. Mielestäni on äärimmäisen surullista, että yksittäiset ihmiset yhä edelleenkin puolustelevat omia turhamaisia ja huonoja valintojaan sillä, että kun on niin paljon isompiakin ympäristön kuormittajia ja kyllä se on enemmän kaikkien muiden syy kuin minun.

Pienistä puroista muodostuu isoja virtoja, ja kun kaikki tämän asian ymmärtäisivät, pääsisimme jo pitkälle.

MungoAnna
Mungolife

Poistin vastaukseni tähän, sillä valitettavasti en pysty omaa kommenttiani muokkaamaan jälkeenpäin. Käytin hölmösti huonoa sanavalintaa kommentissa, ja se oli tulkittavissa loukkaavana. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni ja pyydänkin anteeksi, jos se jotain loukkasi. Käyttäessäni tässä yhteydessä termiä vammainen, mielsin sen tarkoittamaan blogisti-termin olevan musta invalidi; epäkelpo ja pätemätön, sopimaton. Ymmärrän, että se on näin ymmärrettävissä haukkumasanaksi ja en sitä sellaiseksi tarkoittanut. Olen todella pahoillani jos sanamuoto aiheutti jollekin pahaa mieltä. 

Misku (Ei varmistettu)

Ymmärrän todella, miten ärsyttäviä nettikommentoijat osaavat olla ja millaista kuraa niskaan tulee. Sain itsekin yläasteikäisenä haukkumakommentteja omaan silloiseen blogiini. Uskon myös siihen, että bloggaajalla on oikeus puolustautua ja vastata ilman uhriutumisleimaa.

Tämä sanottuna, mitä olen kommenttipalstaasi seurannut niin olen myös sitä mieltä, että tähän postaukseen kirjoittamasi ohjeet voisivat koskea myös sinua itseäsi. Nettiprovojen tarkoitus on nimenomaan provosoida, ja vaikutat olevan aika helppo maali. Arvostan sinua ja osaamistasi suuresti, ja todella ymmärrän miten raskasta kommentointi on vaikka olisi kuinka tottunut siihen, mutta (sinua sen enempää tuntematta) en satunnaisena lukijana valitettavasti saa sinusta toisinaan yhtään sen fiksumpaa kuvaa kuin kommentoijista. Puolustan oikeuttasi oikaista huhuja ja puolustaa itseäsi, mutta toivon, että miettisit myös voisitko itsekin miettiä omaa käyttäytymistäsi.

MungoAnna
Mungolife

Voisin varmasti ja usein mietinkin. Ja tätä kirjoittaessa itsekin mietin, että on hyvä muistaa tämä blogipostauksia kirjoittaessa. Mutta kommenttivastaukseni ovat jo vastaus jollekin, jollekin, joka on aloittanut sen tietyllä tavalla. Positiivisesti ja mukavasti aloitettu kommentti ja asiallisesti ja mukavasti muotoiltu kommentti (kuten tämä) saa myös sellaisen vastauksen. Jos lähdetään vittuilulinjalle, niin noi ohjeet on jo heitetty romukoppaan, ja mä en jaksa alkaa olla aina se "better me". Sitä voi toki ajatella, että oon helppo maali. Mut mä koen sen eri tavalla. Mä koen sen niin, että jos mä olisin vaan aina nyökyttelemässä ja kiittämässä palautteesta tai vaan poistamassa kaiken ilman vastausta, antaisin kiusaajille sen mitä en halua heille antaa. Niinpä aina välillä näytän, että en ole hampaaton vaan mä en hyväksy tietynlaista käyttäytymistä ja tulen reagoimaan siihen. 

Kiitos kuitenkin palautteestasi, on varmasti sellaisia asioita, joita pitää yrittää itsekin pitää silmällä. Joskin mun postaukseni ei ole koskaan hyökkäyksiä yksittäiseen ihmiseen vaan ne kaikista kärkkäimmätkin mielipiteet ovat hyökkäyksiä tiettyä ilmiötä kohtaan. Siinäkin on musta vissi ero.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää tämä kun lukijat tulee kommentoimaan ja vaatimaan muutosta tai haukkumaan bloggaajaa.

Anna tietty on valinnut itse sen että on esillä ja kirjoittaa blogissa henkilökohtaisista mielipiteistä tai asioista, jolloin häntä voidaan arvostella täällä kommenteissa tai muualla. Mutta jos hänellä on omat mielipiteensä, ajatuksensa, tapansa mitkä ei sulle just sovi niin onko pakko kaataa paskaa niskaan jättämällä huonon? Lukijalla on vastuu itsestään ja siitä mitä lukee, ja myös omista kommenteistaan. Paremman vastauksen ja lopputuloksen asia saa kun lukijan kommentti on asiallinen. Miksi lukija saa haukkua tai arvostella bloggaajaa, mutta bloggaajan pitäisi olla vaan hiljaa? Mun mielestä kukaan ei ole etuoikeutettu arvostelemaan muita, vaan kaikki ollaan samalla viivalla. Tämä on yhden ihmisen blogi missä käsitellään hänen elämää, ajatuksia ja mielipiteitä jne.

Plus, kuka muu tietää kuin Anna paljonko ilkeitä kommentteja on tullut? Tai arvostelevia? Jos hän jättää esille esimerkiksi vain muutaman arvostelevan kommentin ja ilkeät sekä törkeät viestit hän poistaa niin niitähän voi olla miten paljon tahansa. Silloin se tietysti voi mennä ihon alle.

Tiivistettynä, jos ette kestä kuunnella toisen mielipiteitä ja kommentoida nätisti niin älä lue tai sitten agree to disagree. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, toimisiko tuo sama toiseen suuntaan? Eli jos ei kestä kuunnella toisten mielipiteitä ja kommentoida nätisti niin pitäisikö mieluummin kirjoittaa niitä ajatuksia ruutuvihkoon kuin julkiselle blogialustalle? Lily-alustalla on yleisesti blogeissa kommentointimahdollisuus siksi että blogit ovat vuorovaikutusta eikä mitään norsunluutornista tulevia kirjoituksia joita ei saa kyseenalaistaa.

RouvaKuusi (Ei varmistettu)

Hämmentävä kirjoitus. Kirjoitin yhteen aiempaan postaukseen mielestäni hyvin sopuisan kommentin, jossa esitin mielipiteen. Se poistui nopeasti (oli kyllä kommenttiosiossa, mutta poistui sitten). Mutta jos tuntemattomien mielipiteet eivät kiinnosta ("Ystävieni kanssa voin käydä hyvänhenkistä keskustelua, jossa yritämme vaikuttaa toistemme mielipiteisiin, mutta tuntemattomien ihmisten mielipiteet eivät minua kiinnosta.") se tietysti selventää asiaa. Itse oletin, että ihmistä, joka kirjoittaa mielipiteitään julkisuuteen, kiinnostaisi mielipideiden vaihto...

Beata (Ei varmistettu)

Itse ymmärsin tämän niin, että tuntemattomien ihmisten mielipiteet eivät siinä mielessä kiinnosta tai häiritse, että niihin olisi tarvetta pyrkiä sen kummemmin vaikuttamaan. Anna siis lienee kuitenkin kiinnostunut lukijoidensa mielipiteistä, kun niitä usein kysyykin.

Oikeastaan minusta vaikuttaa siltä, että tässä kommentissasi on irrotettu kontekstista lause, jotta saadaan tukea omille olettamille.

Ehkäpä olet kuitenkin RouvaKuusi eri mieltä tästä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin siis lukijoiden mielipiteistä ollaan niin kauan kiinnostuneita kun ne noudattelevat kirjoittajan omaa linjaa. En nyt ihan ymmärrä miksi esimerkiksi minua ei lasketa lukijaksi vaikka olen lukenut blogia vuodesta 2011 lähtien ja seuraan Annaa instagramissa? Omia kommenttejani on useinkin poistettu eivätkä ne ole todellakaan olleet asiattomia, enemmänkin ne on ollut korjaamista kuin kritiikkiä.

RouvaKuusi (Ei varmistettu)

Voi olla, että tulkitsin väärin, se vain särähti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon taas todella tuore Mungolifen lukija - lukenut ferritiinipostauksesta alkaen - ja aivan ihastunut Annan suorasukaiseen ja perustelevaan tyyliin. Asu- ja tyylijutut mua ei kiinnosta mutta ei se mitään, hyvin oon viihtynyt!

Toivepostaus: mitä mieltä
Anna olet tästä sukupuolisensitiivisyys-/ -neutraaliuskysymyksestä? Saako lasta sanoa pojaksi tai tytöksi? Ja mitä ajatuksia tämä keskustelu sinussa herättää (jos herättää). Tämä on yksi lempiaiheeni ja uskon että sinä osaisit pukea sanoiksi hyvin omat ajatuksesi aiheesta :)

JeminaJ (Ei varmistettu)

Hitto että menee hermot näiden joidenkin kommentoijien kanssa, jotka etsimällä etsii susta virheitä. Helppo sanoa että älä provosoidu kommenteista äläkä vastaa niihin, mutta kyllä mä ainakin ymmärrän sen että haluat oman kantasi asiaan sanoa. Jos joku tulis haukkumaan mua päin naamaa, niin en usko että hymyilisin vain apaattisena takaisin koska oon niin täydellinen ihminen.

Halusin vaan tulla antamaan tsempit Anna sulle, toivottavasti näiden keskustelujen jälkeen kommenttikenttien jutut pysyisivät fiksuina. Ymmärrän täysin sun kantasi, mutta harmi että joillekin tuottaa niin suurta mielihyvää ymmärtää sut tahalleen väärin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko sinusta siis vaihtoehdot joko jankata, rähistä ja käyttää alapäätyylisiä ilmaisuja tai sitten hymyillä apaattisesti takaisin? Luulisi että korkeakoulun käynyt ihminen, jonka elinkeino on kirjoittaminen osaisi perustella kantansa faktuaalisesti ja ilman henkilöön käyvää hyökkäystä. Aikuiselle ihmiselle ei myöskään pitäisi tuottaa hankaluutta myöntää jos on väärässä, kyllä Anna aivan itse lähti laukalle kun joku käytti sanaa blogisti ja sen jälkeen kirjoitti pitkät kommentit siitä kuinka hänen mielestään kotus on kaatopaikkakamaa ja suomenkielen ilmaisujen oikeellisuus tarkistetaan Mungolife-blogista. Järkevästi käyttäytyvä ihminen olisi ennen ärhentelyä googlannut sanan blogisti ja todennut sitten että kappas, sana on hyväksytty ilmaisu mutta itse käyttää mieluummin sanaa bloggaaja.

Opelta tais mennä hermo (Ei varmistettu)

Annan avaamat kohdat on niin hyvin muotoiltu, että kopsaan niitä omaan elämääni. Näitä "olettajia" ja siitä tarinan kehittäviä toisen iholle tulevia ja "elämän pölliviä" tyyppejä kun löytyy ihan perustyöelämästäkin ja jopa tuttavapiiristä. Koska tiettyjä tuttavia/työkavereita ei voi deletoida elämästään, niin jäljelle jää vain vastine joka pitäisi tulla suusta ulos juuri oikeassa muodossa, oikealla hetkellä ja jonka pitäisi olla hyvin perusteltu sekä tyhjentävä. Bang! Nyt löytyi just siihen tarpeeseen sopivia "laineja".

Heidick (Ei varmistettu)

Näillä säännöillä maailmassa olisi rauha, eikä kukaan sotisi. Kun vain aina muistaisi olla kunnioittava toista kohtaan, tai pystyisi ja kykenisi siihen.
Mä pyrin siihen, että mun käytökseni toisia kohtaan olisi kunnioittavaa (oudosta huumorintajustani huolimatta), mutta en voi sanoa, että se aina olisi tai tulisi aina olemaan. Mullakin on huonoja hetkiä, huonoja aikoja, päiviä tai viikkoja. Silloin varmasti pitäisi pitää suunsa kiinni, mutta aina se ei onnistu. Silloin usein tulee sanottua ilkeästi, ivaavasti tai ei muuten harkitse sanojaan. Näin varmasti meillä kaikilla. Siinä mielessä olen siis eri mieltä, sinun ja perinteisen sanonnan kanssa, että aina sen metsän ei tarvitse vastata kuten sinne huudetaan.
Ajatellaan, että puoliso tulee töistä väsyneenä kotiin, kengät eteisessä hujan hajan ja mieli valmiiksi jo ärtyisä huonosta työpäivästä. Ei silloin kukaan - tai hyvin harva ainakin - jaksa olla hymyilevä. Silloin voi jäädä moikat sanomatta, kirota niitä kenkiä,.. eli olla ärtyisä. Puoliso menee kaapille ja sanoo "eikö täällä oo mitään syötävää?!" Nälkäkin olisi. Tietysti riippuen omasta päivästäni ja väsymyksestäni, riippuu, miten siihen reagoi. Joko ärtyisästi "osaat itsekin tehdä ruokas" tai "mee hetkeks lepäämään, sä näytät väsyneeltä, mä teen sulle jotain nopeasti". Jos tulee tiuskastua, pitäis osata pyytää sitä anteeksi. Puolin ja toisin. "Mulla oli huono päivä, anteeks et tiuskasin." Tarkoitan, että jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Se, että joku toinen käyttäytyy huonosti, ei tarkoita, että itse pitäisi. Yleensä kuitenkin kommunikointi on kaikkien summa; äänensävy, sanat, olemus, yleinen vireystila.... Ehkä sillä, joka jätti kommentin, oli vain huono päivä, hetki tai ei ajatellut asiaa sen pidemmälle.
Opettajalle, joka kyseli D:n lomista kouluikäisenä, ehkä hälle olisi voinut vastata "Kiitos, että olet huolissasi, mutta emme ole ajatelleet noin pitkälle." Huolimatta siitä, kuinka kommentti on muotoiltu. Kuitenkin, sinullakin voi olla huono hetki, ja sitten tulee vastattua kärkkäästi. Vaikeita asioita nämä.
Kuitenkin taas näen, että rajansa kaikella. Jos yksi ihminen tulee kommentoimaan useasti kärkkäästi, kommentit ovat huonosti muotoiltuja, jne... Voi mielestäni hälle jo vastata, kuten metsä huutaa - tai jättää trollin omaan arvoonsa.
Muuten tykkäsin postauksesta ja sain itsekin ajateltavaa :) Oletukset ovat kyllä sellaisia, mitä itsekin vihaan yli kaiken. Saadaan perheriidat aikaiseksi, kun mies on olettaja-tyyppiä ja mä olen kysyjä-tyyppiä :'D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja postaus täynnä, mutta mielestäni myös blogistin (oletan, että tätä termiä saa käyttää, kun se on yleisesti hyväksytty. Ei kai toimittajakaan voi sanoa, että hänen mielestään se ei ole kiva termi eikä sitä siksi saisi hänestä käyttää, vaan hänestä olisi puhuttava vain ja ainoastaan journalistina.) olisi hyvä muistaa nämä omat oppinsa omissa kommenteissaan. Mielestäni itse sorrut nimenomaan siihen, että pidät itseäsi kommentoijien yläpuolella ja esim tuo ensimmäisen kommentoijan nimimerkin nälviminen oli aika alhaista. Minun mielestäni. Sinä voit perustella sitä tyyliin, että niin metsä vastaa kuin sulle huudetaan, mutta minun ajatusmaailmaani se ei kuulu. Minun mielipiteeni suhtautua kiusaajiin on esim "kääntää toinenkin poski, jos lyödään" (näin karrikoidusti) ja minusta tämä tapa osoittaa sen, ettei alennu kiusaajan tasolle. Uskon myös, että tällainen suhtautuminen lopulta johtaa siihen, ettei kiusaajia kiinnosta jatkaa provosointia. Ymmärrän, että olemme asiasta eri mieltä ja siihen vaikuttaa moni asia (kasvatus, persoona, ympäristö yms.) Sen haluaisin kuitenkin vielä kysyä, kun sanot, ettet itse ikinä haukkuisi julkisesti blogissasi ketään tai yritä tuomita kenenkään yksittäisen henkilön mielipidettä, niin miksi muistan, että olet aika kovin sanankääntein haukkunut mm. Timo Soinia ja Päivi Räsästä heidän mielipiteistään ja vakaumuksistaan? Vaikka he eivät ole tulleet sinun blogiisi käännyttämään sinun mielipiteitäsi? Kai heillä saa olla omat mielipiteet ja vakaumus, mutta muistaakseni sinun mielestäsi heidän mielipiteensä ovat yksinkertaisesti vääriä,eikä heillä olisi oikeus niihin. No joo, ei tästä tarvitse sen enempää jauhaa, ehkä tämä tarjosi vaan jotakin ajattelun aihetta.

Hillovene (Ei varmistettu)

Hetkonen, nyt täytyy puuttua - toivoisin kyllä, sekä lukijoiden että bloggaajan olisi aika muuttaa kommunikointitapaansa. Mutta tämä toisen posken kääntämisen opettaminen? Eli jos *askaa lentää niskaan, sitä pitäisi vain tarjoutua ottamaan lisää? Koetko todella, että se auttaa, kun sinua kiusataan? Ja miten sen on perusteltua? Tämä tässä kiusaamisen käsittelyssä on viassa - joku sanoo, että tarjoa toista poskea (=anna kiusaajien jatkaa toimintaansa entiseen tapaan) ja toivo, josko se loppuisi ajan myötä sitten. Tai toinen esimerkki, jossa kiusattua syytetään omasta käytöksestään, joka provosoi kiusaamista ja kiusatun tulisi lopettaa tämä (näiden eräiden rehtoreiden kommentitit seksuaalisuutensa tai seksuaalisen suuntautumisensa ulostuonnista).

Sallikaa mun nauraa! Eiku oho, tämä onkin vakava asia. Eikö me ollakaan yhtä mieltä, ettei a) kiusatun tehtävä ole optimoida persoonaansa kiusaamisen päättämiseksi, b) ei ole kiusatun tehtävä odottaa kiusaamisen jatkumista, jotta se ehkä, mahdollisesti, joskus, kanske maybe lopettaisi kiusaamisen?

Negatiivinen ja syyllistävä asenne on kuin verkko, sinne kun takertuu niin on haastava päristellä pois. Nyt kaikille tahdonvoimaa siihen päristelyyn!

Tottakai kiusaamiseen on puututtava, on sanottava kiusaajalle selkeästi ja asiallisesti että tämän on nyt loputtava, ja jos ei auta, viedä asia eteenpäin. Siitä tulee vaan aika paha maku jos se kiusattu alkaa myös käyttäytyä epäasiallisesti, ketään kohtaan ei saisi käyttäytyä niin. Ainakin itseäni hävettää jälkeenpäin jos on tullut sanottua pahasti jollekin, joka riidan aloitti, koska siinä itse nolasin itseni ja näytin itsestäni ikävän puolen ja käyttäydyin asiattomasti, purin pahan oloni. Ristiriidat kun voi ratkaista niin eri tavalla menemättä henkilökohtaisuuksiin ja haukkumatta takaisin. Itsellänikin on ollut opettelemista siinä, mutta kyllä se vaan kannattaa. Itsepuolustus on mahtava juttu, mutta joskus menee överiksi ja muuttuu aivan yliherkäksi ja näkee kritiikkiä siinä missä sitä ei ole, kiihtyy ihan harmittomistakin kommenteista. Varsinkin kun niin moni on jo huomauttanut asiasta, niin kannattaisi ehkä mennä itseensä ja miettiä mistä voisi johtua. 

MillyVanilly (Ei varmistettu)

"Bloggaaja ei ole velkaa seuraajilleen mitään, ja näin ollen seuraajilla ei ole mitään oikeutta vaatia mitään." Tää on mun mielestä niin ajatuksia herättävä lause, että päätin ekaa kertaa jotakin kommentoida tänne.

Oon samaa mieltä, bloggaaja ei oo velkaa seuraajilleen mitään eikä täten "velvollinen" yhtään mihinkään. Lukijat kuitenkin päättävät itse, mitä blogeja haluavat lukea ja mitä eivät. Jos bloggaaja päättää viedä omat oikeutensa niin pitkälle, ettei ole tavalla tai toisella reilu lukijoitaan kohtaan, ei ole ihme jos blogin kävijämäärät tällöin tippuvat. Toisin sanoen, bloggaaja ei tosiaan ole velvollinen mihinkään. Ei lukijoidensa kunnioittamiseen, reiluuteen, avoimuuteen tai ystävällisyyteen. Mutta oman bloginsa menestymisestä bloggaaja on silti omalla käytöksellään vastuussa, ja vaikkei olekaan tilivelvollinen mistään, yleisö saattaa silti kaikota mikäli ei koe tulleensa kohdelluksi asiallisesti.

SusannaKS_ (Ei varmistettu)

Hei Anna!

Olen lukenut blogiasi jo alkuajoista lähtien ja pitänyt sitä ja sinua hyvin inspiroivana. Olet aina toteuttanut unelmasi, mikä on antanut minulle innostavaa esimerkkiä.

Olen sitä mieltä, ettei kenenkään, myöskään bloggaajien, tarvitsisi vastaanottaa täysin asiattomia kommentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi ulkonäköön ja muihin henkilökohtaisiin asioihin menevät arvostelut.

Blogissasi on viime aikoina kuitenkin ollut mielestäni todella paljon negatiivista energiaa myös sinun osaltasi. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea turhaa paskaa saat niskaasi, kuten varmasti moni muukin bloggaaja, koska joillakin idiooteilla on paha olla. Aivan varmasti tämä uuvuttaa ja turhauttaa. Mutta tuntuu siltä, että nyt tartut hirveän helposti myös sellaisiin kommentteihin, joissa ei hyökätä sinua vastaan henkilökohtaisesti. Vaikka joku kommentti olisi hieman kärkkäästi kritisoiden kirjoitettu, tarvitseeko ihan kaikkea vastaan taistella ja saada aina viimeinen sana? Itse en esimerkiksi tuossa mainitsemassasi opettajan kommentissa nähnyt mitään henkilökohtaista hyökkäystä. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että viime aikoina olet itse lietsonut riitaa lukijoidesi kanssa, ja tämä on aiheuttanut jonkinlaisen negatiivisen lumipalloilmiön. Tuntuu kuin olisit jatkuvasti varpaillasi ja puolustuskannalla valmiina hyökkäämään ja tartut tosi pieniinkin asioihin.

Uskon, että lukijoiden kanssa riitely sivutolkulla ja vääntäminen täysin turhista asioista on väsyttävää ja energiaa vievää hommaa. Vaikka sanoitkin, ettet kaipaa neuvoja lukijoiltasi, niin minusta ei kannata käyttää aikaa tällaiseen turhaan riitelyyn. Saat siitä todennäköisesti vain pahan mielen itsellesi. Kirjoitat mielenkiintoisia juttuja ja olet inspiroiva ihminen, joten toivottavasti tämä turha negatiivisuuden kierre jossain vaiheessa katkeaa ja tilaa löytyy taas positiivisille ja olennaisille asioille.

Toivottavasti et ota kommenttiani pahalla, sillä missään vaiheessa tarkoitukseni ei ole ollut olla ilkeä. Kaikkea hyvää sinulle.

Emr (Ei varmistettu)

Hehe, näköjään ihan hyvää viihdettä tää kommenttien lukeminen. :D Mä oon ihan kerran tai pari kommentoinut aiemmin, ja nytkin mun piti jo edelliseen postaukseen kirjoittaa nettikäyttäytymisestä, mut sähän olitkin tehnyt ihan mainion postauksen aiheesta. :D

Oon lukenut sun blogia pari vuotta viikottain, ja varmaan jossain edellisessäkin kommentissa sanonut, että tunnut olevan ihan eri planeetalta mun kanssa (kun olet siis kysellyt kuka & miksi tätä blogia lukee). Itse asiassa näin äkkiseltään en keksi mitään asiaa, jossa voisin sanoa olevani samanlainen kuin sinä. Tai no, oot vissiin kans aika pitkä. Mutta edelleen, kaksi asiaa pitää mut täällä blogia lukemassa: sun kirjoitustaidot sekä se, että vaikutat oikeasti hyvältä ja vilpittömältä ihmiseltä. Annat itsestäsi ison osan tähän blogiin, ja se näkyy kyllä.

Joten, kiitos hyvästä blogista ja otan osaa noiden negiskommenttien takia - siis tämänkin postauksen kommentit, oon sanaton.. En oo ikinä ymmärtänyt, millä noi ihmiset oikeuttaa itsensä kommentoimaan tohon sävyyn, oli kohteena sitten bloggaaja, facebook-yhteisön jäsen tai uutinen.

Mia Avenius (Ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoisesta blogista.
Ihailen rohkeuttasi olla SINÄ. Seistä vankkumattomasti mielipiteidesi takana. Jakaa pieniä paloja itsestäsi ja arjestasi, kaiken negatiivisenkin uhalla. Olla kaunis, täydellinen itsesi, huolimatta siitä, näyttääkö vaaka muutaman kilon enemmän tai vähemmän menneisyyteen verrattuna. Tuskin minäkään olen kaikesta samaa mieltä tai toimisin samalla tavalla, miksi edes pitäisi. Itsetuntosi on jotain sellaista, jota toivoisin jokaiselle. Rohkeutta olla oma itsensä.

Meaa (Ei varmistettu)

Oletko koskaan miettinyt miksi juuri sun blogiin tulee näin paljon negatiivista kommenttia vuodesta toiseen? En ainakaan oo ite törmännyt kenenkään muun blogissa vastaavaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko lukenut Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen?

Voi ei (Ei varmistettu)

Voi ei. Pienistä pisaroista jne.

Minäpä luulen, että jokainen ymmärtää, mitä Anna tarkoitti kirjoittaessaan, että hänen mielestään sana blogisti on sanana vammainen. Minä luulen, että Anna tarkoitti tuon "blogisti"- sanan olevan ontuva. Ja olkoonkin, että Anna valitsi sanansa ehkä harkitsemattomasti (viitaten siis sanan "vammainen" käyttöön), kuulostaa tuo "blogisti" minunkin korvaani hieman ontuvalta suomelta, joskaan en näe sitä millään tavoin herjaavana tai negatiivissävyisenä sanana. Kuitenkin kallistun enemmän sanojen "bloggaaja" ja "bloggari" käyttöön.

Minulle lukijana tuli kyllä aidosti paha mieli sekä Annan, että muutaman mielensä pahoittaneen puolesta. Tuskinpa Anna tosiaankaan tarkoitti herjata tai loukata ketään ihmisryhmää. Ja samalla sitten sympatiat mm. nimimerkille "vammaisen tytön äiti" - varmasti ei tunnu mukavalta. Anna on kuitenkin ihminen siinä missä me muutkin, ja kukapa voisi väittää ettei sammakoita ei koskaan pääse suusta tai näppäimistöltä? Ihan niin, ettei sitä edes heti itse takia että mitä tulikaan möläyttäneeksi. :(

2381 (Ei varmistettu)

Hei Anna!
Yleensa tykkaan lukea postauksiasi aiheesta kuin aiheesta, asupostauksista aina mielipidekirjoituksiisi. Talla kertaa kuitenkin minulle tuli hieman kummallinen olo lukiessani tata postausta.
Minusta postauksesi tuntui hieman laksytykselta ja lukijoiden aliarvioimiselta..tai siis tuntuu kummalliselta, etta olet kirjoittamassa taalla ohjenuoria siita miten meidan tulee kayttaytya taalla. Taalla on myos paljon mukavia, tsemppaavia, sivistyneita ja alykkaita ihmisia, jotka kirjoittavat ihania kommentteja sinulle ja/tai perustelevat todella hyvin mielipiteensa siita huolimatta vaikka eroavaisivat sinun mielipiteista. :)

Teit viime vuonna kehityskeskustelu postauksen, jossa kysyit lukijoiltasi kehitysideoita blogillesi. Vastasin jo tuolloin, etta asia, johon kannattaisi kiinnittaa huomiota on kommenttiboksissasi tapahtuva tappelu ja negatiivinen ilmapiiri sen ymparilla. Kehitysideoina annoin mm. henk.kohtaisuuksiin meneviin/negatiivisiin/ilkeisiin kommenttien poistaminen tai ignooraminen. Se varmasti auttaisi negatiivisuuden kitkemisessa ja ehka provot lopettaisivat sinun kiusaamisen, jos huomaavat, etta kommentti lahtee heti poistoon eivatka naa paivanvaloa. Taman avulla pystyisit myos luomaan blogillesi positiivisemman ilmapiirin kitkemalla ilkeat kommentit. Huom! En ole siis vaatimassa tata sinulta enka yrita kaannyttaa sinua mielipiteillani (kohdat 2. ja 3. tekstissasi) vaan tama on vain minun, tavallisen lukijasi oma henkilokohtainen ehdotus (koska niita pyysit silloin kehityskeskusteluusi) ja toivon, etta et suuttuisi tasta kommentistasi. Yritin muotoilla taman niin hyvin kuin vain pystyin samalla saaden rakentavan pointtini selvaksi ja samalla kunnioittaen sinua. Olen yrittanyt kirjoittaa tata kommenttia yli puoli tuntia, koska pelkaan, etta suutut ja tulkitset taman kommentin hyokkaykseksi sinua kohtaan. Tama ei todellakaan ole tarkoitukseni, en halua haastaa riitaa pahoittelut etukateen jos loukkasin sinua kommentillani. Hyvaa uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
T. pitka-aikainen lukijasi

Projektio (Ei varmistettu)

Olen vähän samantyyppinen ehkä kuin Anna olet siinä, että haluan taistella kiusaamista vastaan ja koen, että mulla on siinä selkeä päämäärä.

Kun työskentelin noin kolmisen vuotta esimiehenä, koin että kiusaaminen, arvostelu yms. ovat todellista työelämässä. Ihmiset eivät edes tajua miten paljon saavat aikaan pahaa sillä, että länkyttävät ja arvostelevat muita joko selän takana (useimmiten) tai epäsuorasti. Täälläkin ihmiset kiusaavat anonymiteetin suojissa, mikä on raukkamaista.

Ihmiset eivät näe itsessään tippaakaan vääryyttä, vaan siirtävät aina itsestään ulkoisiin asioihin: ympäristöön,muihin ihmisiin, esimiehiin, korkea-arvoisempiin. Kateutta ei tunneta alempana itseään oleviin,vaan vähän ylempänä olevia kohtaan. Koskaan ongelma ei voi olla omassa navassa, omaan sydämeen ei haluta katsoa, se tekee liian kipeää. Ilmiötä kutsutaan projektioksi ja siitä on mielenkiintoista lukea lisää, siitä löytyy tietoa.

Olen seurannut vuosia Annan blogia, ja sen oikeastaan paremmin en voisi kuvailla tätä ilmiötä omalta näkökulmalta, miksi jotkut lukijat kiusaa Annaa, on nimenomaan projektio. Anna edustaa jotain uutta, hän on menestynyt, saanut toteuttaa omia haaveitaan, hän uskaltaa olla mielipiteikäs, hän poikkeaa ns.naisen (suomalaisen) stereotypiasta. Hän puolustaa itseään, eikä käännä toista poskea, tai saattaa olla, että on aika monestikin kääntänyt, emme tosiaan vain tiedä sitä, kuinka paljon Anna joutuu kohtaamaan shittiä.

Nyt kun kiusaaja tulee lukemaan blogia, hän etsii kaikki mahdolliset "pilkkuvirheet" tai asiat joista on eri mieltä ja alkaa vääntää niistä. Näin hän saa hetkeksi "helpotuksen" itselleen, kun saa alistaa toista, kertoo oman mielipiteensä (tietysti provoillen ja ärsytellen, ei neutraalisti), pääsee hetkeksi tuntemaan itsensä Annaa paremmaksi. Tämä on julmaa ja täysin väärin. Varsinkin kun tietää, ettei jää kiinni (toisaalta poliisi voi selvittää ip-osoitteen perusteella henkilöllisyyden).

Anna on todella vahva, mutta kun p'skaa tulee tarpeeksi, kuka tahansa ärsyyntyy.. kiusaajat tarttuvat tähänkin, koska heitä harmittaisi menettää asemansa, että vain saisivat länkyttää, eikä kukaan puuttuisi. Äärimmäisen narsistinenmalli, tiedän. Tätä Anna joutuu kestämään.

Jos kiusaaja olisi tasapainoinen ja hyväitsetuntoinen ihminen, hän ensinnäkin antaisi Annan olla, voisi oppia blogista ja käydä tasapainoista vuoropuhelua Annan kanssa. Jos joku juttu ei kiinnostaisi, hän voisi jatkaa matkaa blogimaailmassa. Mutta ei. Jo tämä seikka todistaa, että kiusaaja haluaa riidellä ja kiusata.

Jos kiusaaja olisi tasapainossa, Hän arvostaisi Annaa, vaikkei olisi samaa mieltä. Kenen ihmisen kanssa muka olemme samaa mieltä 100 prosenttisesti? Mutta tämä on vähän suomalainenkin juttu, Suomessa ei sallita ja suvaita eriäviä mielipiteitä, vaikka sydämessään ajattelisikin toisella tavalla. Ei osata sanoa asioita nätisti, jos on erimieltä. Heti kaivetaan haulikko esille, " nyt oot väärässä. Nyt mä pakotan sut ajattelemaan niinkuin minä tai muuten oot ihan tyhmä". Tää on vähän suomalainen typerä kulttuurillinen juttu, joka korostuu erityisesti Suomessa.

Kun bloggaaja uskaltautuu sanomaan asiat niinkuin valtaosa kuitenkin sydämessään ajattelee,vaikkei uskalla myöntää, nousee myrsky vesilasissa. Kiusaajille taaskin otollista maaperää. Voi miten typeriä me ihmiset ollaan!

Rakentava keskustelu, sopu.. se lähtökohtaisesti ei olekaan kiusaajan päämäärä, kiusaajan päämäärä on ärsytellä bloggaajaa ja hakea tunnereaktiota, jotta voi kokea olevansa parempi kuin Anna, vaikka kiusaaja kaiken aloittaakin. Anonymiteetin suojista on helppoa huudella. Tuskin kukaan kiusaaja pitää itse blogia, en usko että siihen olisi riittävää rohkeutta.

Teoriassa Annan ei edes tarvitsisi ottaa henkikökohtaisesti sitä länkytystä mitä blogissa tulee, mutta kukapa meistä ei ottaisi sitä? Käytännössä sä kun menet lukemaam blogiviestejä, niin kuka meistä on niin yli-ihminen ettei mieli pahastu jos meitä solvataan? Kiusaajat eivät tosiaan itse uskaltaisi ikipäivinä pitää blogia.

Anna on pitänyt hienosti blogia jo yli 10 vuotta, huolimatta järkyttävästä kiusaamisesta, jossa Annalle on toivottu mitä sairaimpia asioita. Kuka meistä kestäisi?

Arvostan Annaa. Kiitän blogista! Olet huikea nainen! Tykkään niin paljon sun tavasta kirjoittaa, kuvata jne. Kiitos sinulle!

Kirjoitat asiaa ja olen sun kanssa samaa mieltä monessa asiassa. Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe, siinä mielessä että olen itsekin viime vuodet miettinyt näitä asioita ja joutunut monet kerrat katsomaan peiliin ja kasvamaan ihmisenä. Tähän on johtanut erilaiset erimielisyydet työpaikalla ja uuden miesystävän kanssa, hän on ollut aika isossa roolissa mun "kouluttamisessa". Huomasin tosiaan että itse olen ollut aika kapeakatseinen monessa asiassa ja mullakin oli vahvat mielipiteet. Kun lähipiiri on aika samanmielinen ja ei koskaan haasta sua miettimään asioita eri kantilta ja myötäilee, silloin ei myöskään opi että asioilla on aina kaksi puolta ja se on ok olla eri mieltä, voi olla silti hyvissä väleissä vaikka olisiki eri mieltä, se ei vähennä sitä ihmisyyttä toisessa. Nykyään ymmärränkin hyvin eri osapuolten näkökulmaa, vaikka ne olisivat ihan täysin eri mieltä asioista, kumpikin on omalla tavallaan oikeassa. Koen tämän rikkautena. Tässäkin kommenttiosiossa oon tykännyt monenlaisista kommenteista. Aiemmin puolustin voimakkaasti mun mielipiteitä ja koin että olen oikeassa, toinen väärässä, luulen että se johtui siitä että koin toisen erilaisen mielipiteen uhkana itselleni. Tämä johtui huonosta itsetunnostani ja siksi olin niin herkkänahkainen, en silloin vielä ymmärtänyt tätä, kun itsetuntoni oli näennäisesti hyvä. Iän myötä (oon muutaman vuoden Annaa vanhempi) se on parantunut älyttömästi ja hyväksyn itseni aivan eri lailla kun silloin nuorempana. 

Nykyään ymmärrän että ihmiset on erilaisia ja kokee asiat eri tavalla ja jokainen saa tehdä miten parhaaksi näkee ja se on sille ihmiselle oikea ratkaisu, ei mulle. Tämä on taas johtanut siihen että jos saan jostain arvostelua, en reagoi siihen enää niin voimakkaasti. Tämä projektio on mulle tuttua, oon kokenut itse ja nähnyt lähipiirissä. Ihmisiä ärsyttää kun joku elää eri tavalla jos ei ole itse tyytyväinen elämäänsä, ja itse ei uskaltanut/saanut aikaiseksi samaa. Esim. en ole naimisissa ja mulla ei ole lapsia, siitä olen saanut välillä kuulla. Nykyään sanon vaan että olen tyytyväinen näin, en kaipaa näitä asioita nyt, mutta jos sulle ne on tärkeitä niin hyvä että olet ne omaan elämääsi saanut. Esim. nämä ihmiset joilla on lapsia ja ne ei ole järjestänyt elämäänsä niin että pääsisivät myös tekemään omia juttuja, purkaa pahaa oloansa lapsettomiin kun ne saa elää vapaammin eikä "normien" mukaisesti hankkinut lapsia, kun kaikkien "kuuluu" tehdä niin, ja se niitä ärsyttää. Kun elää arvojensa mukaisesti ja kunnioittaa itseään, ei koe tarvetta puolustella voimakkaasti omia valintoja ja mielipiteitä, kun tietää että ne palvelee itseään, joku muu tekee asiat eri tavallaan ja sekin on ok, jos se on tyytyväinen elämäänsä. Kiukuttelemalla muille ei asiat parane, vaan tarttumalla asioihin ja muuttamalla elämäänsä. Sallin itselleni vapauden olla sellainen kuin oon ja sitä kautta myös muille, ja ymmärrän että jos joku on ilkeä, sillä on vaan paha olla, ei liity muhun, joten mun ei myöskään tarvitse paneutua asiaan sen enempää.

Onnelliset ja elämäänsä ja valintoihinsa tyytyväiset ihmiset, jotka elää itseään kuunnellen myös kohtelee muita hyvin, koska haluaa itselleen hyvää ja sitä kautta myös muille. Silloin ei myöskään halua olla ilkeä muille, ei halua päästä sitä negatiivisuutta elämäänsä millään tavalla. Oon karsinut kaikki negatiiviset ihmissuhteet elämästäni ja elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Oon ymmärtänyt että en ole velkaa kenellekään mitään, mun ei tarvitse selitellä kenellekään valintojani, tärkeintä että läheiseni tietää miten asiat on ja miksi ja se riittää, jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jonkun ventovieraan mielipide musta ei kiinnosta, jos joku ei tykkää musta niin se on sen asiansa, ei kuulu mulle mitenkään eikä mun tarvitse edes noteerata sitä, jos en vaan itse loukkaa ketään mun valinnoillani. Jos joku käyttäytyy asiattomasti sille pitäisi sanoa napakasti ja asiallisesti että lopettaisi sen, mutta enempää aikaa en jaksa siihen ihmiseen uhrata ja täyttää mieleni negatiivisuudella.

Muakin on vähän harmittanut että Anna keskittyy liikaa kommenttikentässä niihin negatiivisiin kommenteihin ja jättää kokonaan huomioitta ne ystävälliset kommentit, niin kuin esim, sun kommentti, varsinkin sen loppuosa. Tulee sellainen olo että mieluummin haluaa taistella niiden muutamien negatiivisten kanssa ja pitää sitä kovin tärkeänä, eikä näe yhtään kuinka paljon hyviä lukijoita täällä on. Negatiivisuudella ei saavuta koskaan mitään hyvää, kannattaisi keskittyä siihen positiiviseen. Jokainen päättää mitä haluaa vetää itseensä, se negatiivisuus nimittäin tarttuu joihinkin helpostikin jos sille antaa valtaa, ei kannata mennä siihen mukaan. Maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki ymmärtäisi tämän. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Oho, onpa täältä poistunut paljon kommentteja vielä klo 01 jälkeen yöllä. Harmi, ettet saanut nukuttua.

MungoAnna
Mungolife

Ei kyllä mä nukuin kiitos oikein hyvin :) Osaten arvata, että täällä räjähtää nukkuessani eräiden ihmisten käytös  pyysin ystävää moderoimaan täällä poissa ollessani. Tosin, menin nukkumaan vasta yhden jälkeen kun näin ystäviä. Ehdin siinä poistamaan oman yhden ajattelemattoman kommenttini myös.

Mitä tulee kommenttien poistoon, niin tästä on toki poistunut melko monta kommenttia. Suurin osa niistä samalta tyypiltä, jonka kommentit eivät enää tule pysymään mun blogissa. Mun ei tarvii perustella kommenttien poistoa varsinkin kun kaikki koko ajan neuvovat vaan poistamaan tyhmät kommentit :D Sen verran voin sanoa, että kaikki suoraan haukkuvat kommentit, poikani jotenkin negatiivisesti keskusteluun vetävät kommentit (tai sellaiset toivottavasti opetat poikasi toisin yms.) ja kommentit, joissa kommenttipoistoja ilkutaan, tulevat poistumaan samantien blogista.

Mut ei hätää, siihen riittää muitakin admineita, eri aikavyöhykkeelläkin olevia, niin mun ei tarvii sellaisen idiotismin takia valvoa :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Toivottavasti olet lueskellut ajatuksella nämä satoja samanmielisiä kannustuksia saaneet kommentit, rakentavia ja paljon asiaa sisältäviä.

Kommentoi