MIELIPIDEMAANANTAI – KUINKA OLLA ERI MIELTÄ?

DIVING (3).jpg

Tässä on tää kommunikaatio lukijoiden kanssa ollut vahvasti viime päivät tapetilla ja haluaisin itse asiassa vielä hetken jatkaa aiheesta. Nyt sopivasti kun on Mielipidemaanantai, niin tää aihe on musta hyvin sopiva tälle viikolle. (Tai no, eilen oli maanantai kun tätä aloin kirjoittamaan, mutta sitten menin viemään Dantea yöunille ja nukahdin itsekin 20.30. Ekaa kertaa ehkä ala-asteen jälkeen :D) 

Eräs lukijani esitti pari postausta takaperin kysymyksen pitkän kommenttinsa sisällä, joka kirvoitti mussa paljon pohdintaa ja ajatusta eri mieltä olevista kommenteista. Nimimerkki Tantta kirjoitteli näin: 

Tahdon sanoa sinulle Anna vielä, että kärkkäistä vastauksistani huolimatta joihinkin mielipiteisiisi, toivoisin että dialogia voisi käydä näistä mielipideasioista puolin ja toisin, ilman että toisen näkemystä ei edes haluta ymmärtää. Ja siis puhun itsestäni tässä myös. En halua luoda negis fiilistä blogiisi, mutta mielestäni mielipidekirjoituksiin voi myös kommentoida eriäviä näkemyksiä? Vai mitä itse ajattelet tästä?

Pidän blogistasi ja monesti sitä luen,vaikka ajoittain olen hyvin eri mieltä joistain asioista kanssasi. Olen pohtinut että aina ei tarvi olla samaa mieltä, mutta kommentoidakaan ei kaikkeen ole pakko ja voisin miettiä tarkemmin miten eriävät näkemykseni ilmaisen ilman että saat kuvan että olen ”vihaaja”. Sellainen en ole, enkä sellaiseksi halua tulla. Blogissasi on niin paljon hyvää ja positiivista, että siksi aina sitä tykkään lukea, vaikka joskus olen pohtinut että kannattaako jos itselle tulee huono fiilis ja sinulle jostain kommenteistani.

Ajattelinkin hieman leikkimielisesti tehdä pienen ohjeistuksen siitä, kuinka olla eri mieltä blogin kommenttiosiossa, sillä ehdottomasti VOI olla eriäviä näkemyksiä ja ne on tosi mielenkiintoisiakin, kunhan ne osataan esittää niin, ettei ne oo heti haastamassa ja provosoimassa.

Ihan alkuun on tehtävä erotus veemäisten asiattomuuksien ja asiasta eri mieltä olemisen välille. Tämä postaus koskee vain jälkimmäisiä. Ihmisten ei tarvitse riidellä, vaikka mielipiteet riitelisikin. Kuinka siis olla eri mieltä? 

Ennen kuin vastaat, mieti ensin…

Mitä haluan saavuttaa kommentillani? Haluanko loukata/näpäyttää bloggaajaa vai antaa hänelle mahdollisesti eroavaa näkökulmaa? Jos vastaus on tuo ensimmäinen, kannattaa tunkea se kommentin alku jonnekin melko syvälle ja olla käyttämättä sekuntiakaan näppäimistöllä. Jos vastaus on jälkimmäinen, jatka seuraavaan kohtaan. 

Ennen kuin jätät kommenttisi, muista nämä kultaiset säännöt: 

1. ÄLÄ OLETA, KYSY

Älä oleta, että bloggaaja ei ole selvittänyt tai ei tiedä jotakin. Älä oleta mihin ja miksi jokin mielipide perustuu. Älä lähde tekemään veikkauksia siitä, miksi ja miten bloggaaja ajattelee tai toimii, pohjaten näitä veikkauksia puhtaasti oletuksiisi. Kysy ensin bloggaajalta, onko hän ajatellut sitä ja tätä, onko hän kokeillut ja kysy bloggaajalta miksi ja miten hän on päätynyt tähän ajatusmaailmaan. Tää on yleisin juttu, mihin törmään. Oletetaan, että bloggaaja on jotakin mieltä ja oletetaan miksi hän on jotakin mieltä ja viedään oletukset todella pitkälle, kehitetään päässä oma tarina ja jopa suivaannutaan asiasta oletukseen perustuen.

Erinomaisen hyvä esimerkki todella huonosta kysymyksestä oli erään opettajan kommentti taannoin postaukseeni, jossa fiilistelin lomaamme ja pohdin, että tästä lähtien pitää mennä joka vuosi pitkälle talvilomalle

”Hei! Miten ajattelitte ottaa viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Opettajana en katso hyvällä sitä, että vanhemmat vievät lapsiaan vaikkapa kuukaudeksi reissuun, sillä tuossa vaiheessa vastuu opetuksen järjestämisestä siirtyy vanhemmille, mutta harvat vanhemmat siitä huolehtivat. Onneksi kuitenkin suurin osa vanhemmista pitää koulua tärkeänä, eivätkä ajoita matkoja kouluajalle, mutta aina löytyy ne muutamat, jotka eivät yksinkertaisesti välitä. ” 

Tämä kysymys olisi aivan erilainen, jos sen olisi muotoillut vaikkapa näin: 

”Hei! Miten ajattelitte järjestää viiden viikon loman, kun Dante on koulussa? Vai oletteko ajatelleet asiaa niin pitkälle vielä? Oletteko miettineet, että lapsen koulu saattaa kärsiä liiasta lomailusta?” Tämä olisi jo keskustelun avaus. (Johon olisin muuten vastannut, että en oo yhtään ajatellut vielä kuuden vuoden päähän vaan lähinnä nyt näitä lähivuosia.) Jos tätä haluaisi jatkaa kertomalla oman fiiliksen, voi senkin tehdä tuomitsematta. 

”Näin opettajana toivoisin, että lasten lomamatkoja harkittaisiin todella vakavasti perheissä ja jos sellaiselle päätetään lähteä, vanhemmat sitoutuisivat huolehtimaan koulutöiden jatkumisesta myös loman ajan.”

Tämä kommentoijan muotoilu OLETTI, että lähdemme lomamatkalle joka vuosi Danten jouluaikana niin, että Dante on 3-5 viikkoa pois koulusta, ja hän myös OLETTI, että me olemme sellaiset vanhemmat, jotka eivät pidä koulua tärkeänä tai välitä siitä. Hän myös tuomitsi kokonaisen ryhmän vanhempia sen perusteella, että jotkut eivät pidä huolta lapsen koulunkäynnistä loman aikana. Kaiken kaikkiaan kommentti oli nykytilanteessa (lapsemme on 1v9kk) täysin absurdi ja tarkoituksella provosoiva. 

Jos kommentin tarkoituksena oli keskustella lasten lomista koulun alettua, epäonnistui se pahasti. Jos kommentin tarkoituksena oli hyökätä jostakin, mikä tapahtuu ehkä kuuden vuoden päästä ja samalla väheksyä meidän vanhemmuutta, se onnistui erittäin hyvin. 

Tää olettaminen on kaikista isoin kompastuskivi aina erimielisissä kysymyksissä ja kommenteissa, kun niitä esitetään. Oletetaan jotakin ja sen perusteella tuomitaan. Älä väitä oletukseen perustuen, älä kysy suljetusti vaan anna bloggaajalle ensin mahdollisuus vastata avoimeen kysymykseen.

Sain mm. juuri äskettäin myös tällaisen kommentin: 

”Siis sanotko ettet tiedä kuka kollegasi Julia Thoren (toim. huom. Thuren) on? Et tiedä hänen laajasti mediassa kehutusta rahakirjastaan, olet onnistunut ohittamaan kaiken toimittajana lukuisiin muoti-ja naistenlehtiin kirjoittamat artikkelit? Etkä myöskään vilkaissutkaan Lilyn selkeästi suosituimpiin kuuluvaa blogiaan? Tämä selvä. :)”

Tiedän kyllä, kuka Julia on. En tunne häntä. En  ole koskaan lukenut ko. blogia, en ole koskaan tavannut ihmistä livenä, en ole koskaan jutellut hänen kanssaan. Kyllä mä tiedän kuka Johnny Depp on, mutta valitettavasti en ole häntäkään koskaan tavannut, joten en voi sanoa häntä tuntevani, vaikka osaisin listata 20 hänen leffaansa. Passiivisagressiivinen sanojen suuhun laittaminen ei toimi eikä saa keskustelua aikaiseksi. Varsinkin kun alkuperäinen vastaukseni liittyen Juliaan oli: ”En siis osaa kommentoida Juliaihmisestä mitään, en ole koskaan blogiaan lukenut enkä ihmistä tunne…”

Tässäkin asiassa vastaanotto olisi ollut täysin erilainen, jos kysymys olisi ollut vaikka näin: ”Etkö tunne Juliaa vai etkö edes tiedä kuka hän on? Hän on aika paljon ollut esillä mediassa ja on yksi Lilyn suosituimpia bloggaajia, siksi ihmettelen, miten et häntä tiedä?” 

Tuollainen vaativa, agressiivinen ja olettava lähestymistapa ei ruoki keskustelua yhtään vaan saa mut heti lokeroimaan tuon kommentoijan ei-niin-mairittelevaan kategoriaan.

2. ÄLÄ YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ, ANNA UUTTA AJATTELUN AIHETTA

Minä jos joku ymmärrän, millaista on, kun on vahva mielipide jostakin. Ja tuntuu, että verisuoni poksahtaa päästä kun joku ”on niin tyhmä, ettei tajua”. Ja silti, hyvin harvoin yritän ikinä käännyttää ketään omaan ajatusmaailmaani. Rokotusasiassa olin hyvin vahvasanainen, mutta yleisesti ottaen annan ihmisten ajatella ja tehdä miten parhaaksi näkevät, vaikka pitäisin sitä älyttömän typeränäkin. 

Ystävieni kanssa voin käydä hyvänhenkistä keskustelua, jossa yritämme vaikuttaa toistemme mielipiteisiin, mutta tuntemattomien ihmisten mielipiteet eivät minua kiinnosta. Otetaan tässä esimerkiksi kuluttaminen. Se on sellainen asia, jossa multa vaaditaan muutosta ajatuksissa ja mielipiteissä ja sitä myötä käyttäytymisessäni. Mä teen mielestäni ihan tarpeeksi, siellä missä se mulle sopii. Ollaan vähennetty lihan syömistä, on kasvisruokapäiviä, on julkisten liikennevälineiden käyttöä, on kauramaitoa, on neljä eri roskista ja mahdollisimman laajasti kierrätämme kaiken. On lentopäästömaksuja ja maalämpöä. Multa vaaditaan kuitenkin paljon muuta, mitä en itse koe tarpeelliseksi maailmam nykytilanteessa, jossa isompien asioiden pitää ehdottomasti tapahtua. Kyllä, lentämättömät vegaanit ovat minua parempia ihmisiä. Kyllä, olisi meidän kaikkien kannalta paras, jos kaikki käyttäytyisivät ekologisemmin. Kyllä, maailma on yhteinen ja se ehkä tietyllä tapaa tuntuu toimivan perusteluina tiettyihin vaatimuksiin kanssaihmisiltä. Tässä mä olen kuitenkin hyvin eri mieltä. Esimerkiksi, pidän tupakoimista täysin typeränä ja turhana tapana tuhota maapalloamme. En siltikään koskaan yrittäisi käännyttää ketään tuntematonta lopettamaan vaatien ja haukkuen. 

Kuluttamisesimerkissä voi aina antaa lisätietoa, uusia näkökulmia ja löydöksiä, pieniä tekoja ja keinoja, joilla vaikuttaa positiivisesti. Sen sijaan, että jankattaisiin bloggaajien lentopäästöistä ja epäekologisesta elämäntyylistä, voi kysyä onko bloggaaja kiinnostunut löytämään uusia keinoja olla ekologisempi valinnoissa. Tukeminen ja uudet ideat toimii paljon paremmin kuin syyttely ja tuomitseminen. Jos aloittaa kommenttinsa ajatuksella siitä, kuimka bloggaaja tuhoaa maapallon, laittaa se heti ainakin mut varpailleni karvat pystyyn, koska tässä maailmassa aika moni muu asia tuhoaa maapalloa paljon enemmän ja nopeammin kuin minä. 

3. ÄLÄ VAADI

Sulla ei ole siihen yksinkertaisesti mitään oikeutta. Vaikka olisit eri mieltä jostakin, et voi vaatia bloggaajalta mitään. Bloggaaja ei ole velkaa seuraajilleen mitään, ja näin ollen seuraajilla ei ole mitään oikeutta vaatia mitään. Älä vaadi olemaan samaa mieltä kanssasi, älä vaadi muuttamaan ajatuksia tai toimintatapoja, älä vaadi ja sillä piste. ”Kyllähän sunkin on pakko…” ja  ”Ethän sä voi, kyllä sun on…” on kaikki sellaisia aloituksia, jotka voi heittää samantien luonnoksesta roskikseen. 

Rehellisesti sanottuna myös kaikenlainen ”Mä niin toivoisin, että…” kommenttiasettelu on myös aivan hanurista. Oon saanut niin paljon omituisia  toivomuksia. ”Mä niin toivoisin, että kokeilette perhepetiä.” ”Mä niin toivoisin, ettet pulloruokkisi imetyksen rinnalla.” ”Mä niin toivoisin, että opettaisitte lapsenne kaksikieliseksi tavalla X.” Mitä ihmettä? Tuollainen toivominen on jotenkin kovin väheksyvää ja aivan liian iholle tulemista. Minä olen lukijoilleni tuntematon ihminen, joka tekee asiat kuten tekee. Ne mun tekemät asiat eivät vaikuta lukijoihini. Nukumme perhepedissä tai emme, mikään ei muutu lukijani elämässä. Miksi hänellä on jotakin toiveita sen suhteen, miten minä elämäni elän? Jotenkin tuollainen toivominen saa koko kommentin kuulostamaan väheksyvältä bloggaajan elämänvalintoja kohtaan. Ja tää nyt lähinnä liittyy just esimerkin mukaisiin kommentteihin, ei esim. toiveisiin nähdä Benjiä enemmän blogissa. 

4. ÄLÄ MAUSTA KYSYMYKSIÄ MIELIPITEELLÄSI

”Ethän sä nyt tosissas voi olla niin tyhmä ja ajatella, että X on…?” on ihan eri asia kuin ”Ajatteletko, että X on…?”

***

Jos nämä neljä on huomioitu, näistä lähtökohdista on muotoiltavissa hyvin helposti eriävä mielipide, joka on asiallinen, ystävällinen ja keskustelua herättävä. Se kai on tarkoitus.. Vai onko?

Kai tarkoituksia ja syitä on yhtä paljon kuin ihmisiä. Tässä muutama erilainen vaihtoehto.

Bloggaaja on jotakin mieltä, sinä olet eri mieltä ja haluat sen kertoa. Mitä haluat saavuttaa erimielisellä vastauksellasi? Jos bloggaaja on eri mieltä kanssasi jostakin, miten se on pois sinun elämästäsi? Haluat saada bloggaajan ajattelemaan kuten sinä. Miksi? 

1. ”Haluan ilmaista, että olen eri mieltä, jotta bloggaaja saisi kattavamman ja monipuolisemman tavan miettiä asiaa ja mahdollisesti muovata mielipidettään sen pohjalta. Uskon, että jos bloggaajalla olisi kaikki tieto ja faktat, hän ei ajattelisi näin.” 

– Hyvä lähtökohta keskusteluun. Dialogi on mahtavaa, silloin kun se tapahtuu puhtaana dialogina, jossa ei ole värittymistä ja jonka tavoite on oikeasti herättää ajatuksia. Helposti tämä vaan kipsahtaa siihen, että väitellään eipäs-juupas asiasta, josta ollaan eri mieltä ja tuodaan se oma mielipide esille parhaana ja ainoana oikeana. On OK tuoda esille kaikki ne vaikuttimet, jotka ovat vaikuttaneet oman erilaisen mielipiteen luomiseen. Ei ole OK vaatia bloggaajaa päätymään samaan johtopäätökseen. Esitä ajatuksesi, älä oleta, älä tuomitse, älä vaadi. Jos bloggaaja ei siltikään ole samaa mieltä kanssasi, niin agree to disagree. Aivan liian usein kun saan tämäntyyppisen kommentin ja vastaan, että olen ottanut nämä asiat huomioon, mutta olen silti mieltä X, vastaus on luokkaa ”sit sä et ymmärtänyt niitä” tai ”ei vaan voi ajatella noin” tai jotain muuta turhautunutta. 

Hyvä kommentti: ”Ymmärrän sun ajatuksen, mutta ajattelen itse tosi eri tavalla. Mä koen, että asia X on näin. Saanko kysyä miksi olet tullut tässä asiassa tällaiseen johtopäätökseen ja oletko harkinnut asioita X, Y ja Z? Oot toki ehkä tietoinen näistä, mutta jos et ole, kannattaa pohtia X, Y ja Ztaa, sillä ne voi vaikuttaa tuohon mielipiteeseen.” 

Ei voittaja-ainesta: ”No oot kyllä ihan väärillä jäljillä, ku et oo ottanut huomioon X, Z ja Y:ta.” 

Älä oleta, ettei bloggaaja ole ottanut jotakin huomioon, vaan kysy ensin onko. Ja vaikka susta tuntuisi tosi vahvasti siltä, että asiassa on vain yksi ainoa ajatustapa, älä oleta ja älä vaadi. Älä turhaudu, jos bloggaaja on eri mieltä. Hänellä on siihen oikeus. 

2. ”Haluan käännyttää bloggaajan ajattelemaan eri tavoin.”

Miksi? Mitä sinä saat siitä, että bloggaaja ajattelee jostakin samoin tai toisin kuin sinä? Onko bloggaajan ajatusmaailma haitallinen jollekin ihmiselle tai hänelle itselleen? Onko bloggaajan ajatus vastoin lakia? Bloggaajalla on oikeus ajatella toisin kuin muut ja hänellä on samanlainen oikeus mielipiteen vapauteen kuin kellä tahansa muullakin. Ellet ole bloggaajan erityisen läheinen ihminen, bloggaajan mielipiteet eivät kosketa millään lailla omiasi, joten bloggaajan käännyttäminen on turhaa. Vaikka se ei olisi turhaa (esim. kulutusasioissa voisi perustella, että niissä hyötynä on universaali etu), kysy ensin itseltäsi, saako bloggaaja ajatella toisin. Onko hänellä oikeus omaan mielipiteeseen, eli yksi vapaan maailman aika tärkeitä kulmakiviä? Onko sinulla parempi oikeus mielipiteeseen? Mihin tämä parempi oikeus perustuu? Ja kun auttamatta järkevä ihminen tässä vaiheessa päätyy siihen ainoaan oikeaan vastaukseen, eli siihen, että jokainen saa ajatella kuten haluaa, on tärkeää ymmärtää, että kellään ei ole oikeutta vaatia toista ihmistä muuttumaan sellaiseksi kuin joku muu haluaa. 

Hyvä vastaus: ”Ollaan tosi eri mieltä tässä asiassa, sillä itse ajattelen näin. Tää on selkeesti asia, jossa ei nähdä samoin.” 

Huono vastaus:  ”Mä oon niin pettynyt kun sä ajattelet niin tai näin.”

3. ”Haluan osoittaa jonkin väitteen virheelliseksi.”

Onko bloggaaja väärässä vai oletteko vain eri mieltä? Tämä on ehkä tärkein asia. Jos sanon, että piin arvo on 7.253, olen väärässä. Jos sanon, että matikan oppiminen on musta helppoa jos juo aamuisin inkivääriteetä, on se mun mielipide ja se ei vaadi taustalleen tutkimusta ja faktoja. En ole silloin väärässä, vaikka joku jois aina inkivääriteetä ja olis surkea matikassa. Minä olen silloin eri mieltä. 

Jos bloggaajalla on oikeasti väärää tietoa, asian esittäminen voi tapahtua monin tavoin. Tässäkin ystävällinen ja asiallinen lähtökohta saa paljon paremman vastaanoton ja on paljon hedelmällisempi kuin kiusaava ja sellainen,  jolla halutaan vetää matto jalkojen alta. Olettava ja syyttävä ”miten sä et tätä tiedä” tai ”miten sä et tätä tarkistanut” ei palvele tilannetta. 

Hyvä vastaus: ”En ole ihan varma, mihin tämä ajatus perustuu, mutta todellisuudessa asia X menee näin.”

Huono vastaus: ”Miten voi olla niin tyhmä, ettei tätäkään tiedä?”

4. ”Haluan saada lisäselvyyttä johonkin asiaan.”

Kysy, älä oleta. Kysy ilman mitään tunneväritystä ja oletusta. ”Mitä tarkoitat lauseella X?” on hyvä, ”Ethän tarkoita / tarkoitatko tosiaan / ihanko tosissaan..?” yms. kysymyksenasettelut ei niinkään. Jos oletuksesi osuu väärin, kysymyksessäsi on jo asettelussa syyttelyä ja bloggaajan mielipiteen lyttäämistä tai lähestymisesi vaikuttaa heti yritykseltä käännyttää.

5. ”Bloggaajan mielipide on ristiriidassa jonkin aiemmin hänen sanomansa kanssa, haluan selvittää asiaa lisää.”

Mä oon blogannut yli 10 vuotta. Oon vuosien varrella sanonut paljon asioita, joista olen eri mieltä juuri nyt. Hell, mä oon viimeisen vuodenkin aikana sanonut asioista, joista olen jo nyt eri mieltä. ”Mutta, miten sä oot nyt tota mieltä, sähän olit sitä mieltä että…” tai ”täähän on ihan ristiriidassa sen kanssa, että…” on musta heti erilainen kysymyksenasettelu kuin ”Muistelisin, että olit joskus eri mieltä  / mieltä X. Onko mielipiteesi siis muuttunut?” tai ”Jotenkin tämä kuulostaa ristiriitaisalta asiaan X yhdistettynä. Koetko itse, että näiden välillä olisi ristiriitaa?”

***

Ehkä olennaisin asia, millä erimielinen kommentti saa parhaan vastaanoton, on se, ettei koe itseään paremmaksi tai omaa mielipidettään tärkeämmäksi ja lähde kirjoittamaan vastausta niin. Niinhän me toki kaikki ajattelemme, siksihän olemme sitä mieltä, mutta avainasemassa tässä mun mielestä on se, ettei koe oikeutta dissata bloggaajan mielipiteitä tai koe oikeutta vaatia häntä muuttumaan ja lähde haastamaan. Kun nämä kuvitellut oikeudet heittää pois mielestään, pääsee todennäköisesti huomattavasti paremmin keskustelemaan asiasta. 

Kiitos Tantta mielenkiintoisesta kysymyksestä, toivottavasti tämä vastasi 🙂 

Kommentit (40)
  1. Maarit Korhosen fani
    8.1.2019, 12:39

    Tämä kaikki kirjoittamasi pätee myös näin toisin päin käännettynä:

    Bloggaaja, ennen kuin vastaat lukijallesi, mieti ensin…

    Mitä haluan saavuttaa vastauksellani? Haluanko loukata/näpäyttää lukijaa vai antaa hänelle mahdollisesti eroavaa näkökulmaa? Jos vastaus on tuo ensimmäinen, kannattaa tunkea se kommentin alku jonnekin melko syvälle ja olla käyttämättä sekuntiakaan näppäimistöllä.

    1. ÄLÄ OLETA, KYSY
    Muistaisitko tämän joskus itsekin?

    2. ÄLÄ YRITÄ KÄÄNNYTTÄÄ
    ”Hyvin harvoin yritän ikinä käännyttää ketään omaan ajatusmaailmaani.” (Anna) Kuitenkin teet tätä koko ajan.

    3. ÄLÄ VAADI

    4. ÄLÄ MAUSTA KYSYMYKSIÄ MIELIPITEELLÄSI

    Esimerkiksi näin: ”Ainoa asia, joka tässä on x7, on sun henkinen persreikyys normi-ihmiseen verrattuna :D”
    Tai näin: ”Kommentoija on täysin tyhmä aivoton ihminen.”

    Lukija on jotakin mieltä, sinä olet eri mieltä ja haluat sen kertoa. Mitä haluat saavuttaa erimielisellä vastauksellasi? Jos lukija on eri mieltä kanssasi jostakin, miten se on pois sinun elämästäsi? Haluat saada lukijan ajattelemaan kuten sinä. Miksi? – – – Ei ole OK vaatia lukijaa päätymään samaan johtopäätökseen.

    2. ”Haluan käännyttää lukijan ajattelemaan eri tavoin.”
    Esimerkiksi näin: ”Blogisti on täysin typerä sana.” Viis siitä, että blogisti on virallinen termi – vänkäät ja vänkäät, koska mielestäsi sinun mielipiteesi on ainoa oikea ja vain siksi lukijoidenkin tulisi olla samaa mieltä, että oikea sana on bloggaaja, ei blogisti.

    3. ”Haluan osoittaa jonkin väitteen virheelliseksi.”
    Koko blogiurasi ajan olet vängännyt aina viimeiseen asti, haluten osoittaa lukijoiden väitteet virheellisiksi ja sinun näkemyksesi ainoiksi oikeiksi. Jos et muuten ole saanut viimeistä sanaa, olet poistanut lukijan viimeisen kommentin, että sinun kommenttisi jäisi viimeiseksi. Jankutat raivokkaasti, ainoa tarkoituksesi osoittaa kaikki muiden väitteet ja mielipiteet vääriksi.

    1. Tykkään myös lukea Annan blogia, mutta valitettavasti tämä kommentti osui vähän liiankin naulan kantaan! Joillain ihmisillä on pakottava tarve päästä aina sanomaan viimeinen sana. Toisaalta, välillä fiksuin on se joka ensimmäisenä lopettaa.

      Joka tapauksessa paljon hyviäkin pointteja myös tässä postauksessa. Kuitenkin anonyymejä vastaan on turha sotia, sitä sotaa ei tule koskaan voittamaan.

      1. Mun mielestä tää on omituinen näkökulma? Onko turha sotia kouluiusaajiakin vastaan? Tai onko Suomen turha sotia Venäjää vastaan, jos sotatilanne syttyy? Noin niinkuin puhtaasti ihmismatikalla arvioiden sitäkään sotaa on tuskin hirveän helppo voittaa? Se, että jokin on vaikeaa, ei tee siitä arvotonta. Vaikka anonyymi nettikiusaaminen ei tule koskaan varmaan poistumaan, mä tulen aina nousemaan näitä ihmisiä vastaan, sillä se ei vaan ole oikein. Ihan samalla tavalla kun jos näkisin vaikka koulunpentua potkaistavan kadulla, mä antaisin sen kiusaajan kuulla kunniansa. 

        1. Ei kai missään sodita koulukiusaajia vastaan? Toivottavasti ei!! Koulukiusaamista vastaan voikin ”sotia”, tosin en pidä kyseisestä termistä. Lapseni on ollut koulukiusattu. Niin pahasti, että lopulta kiusaaja päädyttiin erottamaan koulusta; ensin määräajaksi, lopulta lopullisesti. Oppilashuoltoryhmä, joka koostuu rehtorista, psykologista, koululääkäristä, luokanopettajasta ja sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmista etsi pitkään _ratkaisuja_, keinoja miten _auttaa_ molempia, sekä minun lastani että kiusaajaa. Se on minusta täysin oikein! En tiedä onko termi splitting sinulle tuttu, mutta minun maailmani ei jakaudu hyviin ja pahoihin. Suurin osa ihmisistä on kumpaakin, tilanteesta ja olosuhteista riippuen.

          1. Niin mäkin uskon. Suurin osa ihmisistä on hyviä ja pahoja samanaikaisesti. Heillä on hyvä ja paha olla, vuorotellen. Ja sikäli tää on hauska, että otit tän esille. Esimerkiksi tämän postauksen kirvoittanut kommentti sisälsi pahoitteluja aiemmasta kommentoinnista. En mitenkään muistanut asiaa. En tallenna tuonne mieleni sopukoihin, että nicki X kommentoi sitä ja tätä ja hän on selkeästi läpeensäkin ikävä ihminen. Mutta sikäli kun mä oon tätä alaa yli vuosikymmenen seurannut, on paljon ihmisiä, jotka tarviivat apua. Jos nettikiusaaminen on sellainen asia, josta saa iloa elämäänsä tai kokee pakonomaista tarvetta siihen, tarvitsee apua. Niin kuin tuokin kiusaaja, joka lastasi kiusasi. Se on vaan mahdotonta auttaa anonyymiä ja siksi taistelen ilmiötä vastaan ja yritän kaikkeni tehdä, että nettikiusaamista kitkettäisiin. Voi olla montaa mieltä siitä, miten nettikiusamista tai koulukiusaamista kitketään. En osaa yhtään sanoa, mitä minä aikuisena tekisin, jos lastani kiusattaisiin koulussa. En ole onneksi joutunut sellaiseen kamalaan tilanteeseen ja toivon kovasti, lapseni tähden, etten joudukaan. Mutta uskon kyllä, etten ikinä kieltäisi lastani puolustautumasta. Vaikken aina olisikaan samaa mieltä siitä, onko se hyödyllistä vai ei. 

            1. Minäkään en ikinä kieltäisi lastani puolustautumasta. Hän tietää, että parhaiten sen voi tehdä kertomalla kiusaamisesta, välttämällä jos mahdollista kiusaajan seuraa ja vahvistamalla itseään viettämällä aikaa ihmisten kanssa, jotka välittävät ja haluavat hyvää. En ikinä hyväksyisi että lapseni löisi takaisin tai vastaisi haukkuun haukulla. Ohjaava periaate omien lasteni kasvatuksessa, on että en yritä muuttaa maailmaa lapsiani varten vaan kasvattaa lapsiani maailmaa varten. Se on helpoin ja tehokkain tapa myös muuttaa maailmaa.

              1. Kenelles kerrot, jos nämä kiusaajat ryntäävät päivä toisensa jälkeen netin keskustelupalstoille tai löytävät uuden aiheen josta napauttaa bloggaajan postauksesta, siis bloggaajan päivätyöstä? Miten keräät hyvää tahtovan massan blogin ympärille ja vältät kiusaajien seuraa, kun blogi on avoin kaikille lukijoille? En jaksa ymmärtää miten aikuiset ihmiset jaksaa hyökätä yhden ihmisen kimppuun ja vääntää kättä asia toisensa jälkeen. Ehkä Anna ei ole pala sun kakkua ja erilainen kirjoitustyyli harmittaa, mutta eikö silloin kaikille jää parempi mieli kun jättää blogin lukematta? Annalle sanoisin, että choose your battle. Eikö kaikkea negatiivista palautetta vois vaan suorilta käsin poistaa, niin ei tarvitsisi kuluttaa energiaa väärien ihmisten kanssa riitelyyn ja antaa palstatilaa mielensäpahoittajille? Tämä on kuitenkin sun alusta, jonka oot vaivalla rakentanut. Kaikkea hyvää, kaikille!

        2. Perustelit vasta toimia ilmastonmuutoksen vastustamiseksi mielestäsi turhina, koska yhden ihmisen pienillä teoilla ei ole juurikaan vaikutusta. Ts. vastassa on paljon muitakin voimia ja ”sotaa” on vaikea voittaa. Kuitenkin haluat taistella tuulimyllyjä vastaan, kun aihe on sinulle tärkeä ja pyrkiä vaikuttamaan osaltasi, vaikka taistelun voisi nähdä yhtä hyödyttömänä tai vaikeana. Arvostukset ja valinnat ovat jokaisen oma asia, mutta perustelut asioiden suhteen ovat mielestäni ristiriidassa. Voisi vain suoraan ilmaista, että ei kiinnosta yhtään, tai että toinen agenda on itselle tärkeämpi kuin toinen. Mikä sekin on ihan ok.

          1. Niinpä. Ilmastonmuutos etenee hurjaa vauhtia ja se vaikuttaa ja tulee vaikuttamaan radikaalisti koko maapallon eri ekosysteemeihin ja näin meidän kaikkien eliöiden tulevaisuuteen. Mielestäni on äärimmäisen surullista, että yksittäiset ihmiset yhä edelleenkin puolustelevat omia turhamaisia ja huonoja valintojaan sillä, että kun on niin paljon isompiakin ympäristön kuormittajia ja kyllä se on enemmän kaikkien muiden syy kuin minun.

            Pienistä puroista muodostuu isoja virtoja, ja kun kaikki tämän asian ymmärtäisivät, pääsisimme jo pitkälle.

    2. Poistin vastaukseni tähän, sillä valitettavasti en pysty omaa kommenttiani muokkaamaan jälkeenpäin. Käytin hölmösti huonoa sanavalintaa kommentissa, ja se oli tulkittavissa loukkaavana. Se ei missään nimessä ollut tarkoitukseni ja pyydänkin anteeksi, jos se jotain loukkasi. Käyttäessäni tässä yhteydessä termiä vammainen, mielsin sen tarkoittamaan blogisti-termin olevan musta invalidi; epäkelpo ja pätemätön, sopimaton. Ymmärrän, että se on näin ymmärrettävissä haukkumasanaksi ja en sitä sellaiseksi tarkoittanut. Olen todella pahoillani jos sanamuoto aiheutti jollekin pahaa mieltä. 

  2. Ymmärrän todella, miten ärsyttäviä nettikommentoijat osaavat olla ja millaista kuraa niskaan tulee. Sain itsekin yläasteikäisenä haukkumakommentteja omaan silloiseen blogiini. Uskon myös siihen, että bloggaajalla on oikeus puolustautua ja vastata ilman uhriutumisleimaa.

    Tämä sanottuna, mitä olen kommenttipalstaasi seurannut niin olen myös sitä mieltä, että tähän postaukseen kirjoittamasi ohjeet voisivat koskea myös sinua itseäsi. Nettiprovojen tarkoitus on nimenomaan provosoida, ja vaikutat olevan aika helppo maali. Arvostan sinua ja osaamistasi suuresti, ja todella ymmärrän miten raskasta kommentointi on vaikka olisi kuinka tottunut siihen, mutta (sinua sen enempää tuntematta) en satunnaisena lukijana valitettavasti saa sinusta toisinaan yhtään sen fiksumpaa kuvaa kuin kommentoijista. Puolustan oikeuttasi oikaista huhuja ja puolustaa itseäsi, mutta toivon, että miettisit myös voisitko itsekin miettiä omaa käyttäytymistäsi.

    1. Voisin varmasti ja usein mietinkin. Ja tätä kirjoittaessa itsekin mietin, että on hyvä muistaa tämä blogipostauksia kirjoittaessa. Mutta kommenttivastaukseni ovat jo vastaus jollekin, jollekin, joka on aloittanut sen tietyllä tavalla. Positiivisesti ja mukavasti aloitettu kommentti ja asiallisesti ja mukavasti muotoiltu kommentti (kuten tämä) saa myös sellaisen vastauksen. Jos lähdetään vittuilulinjalle, niin noi ohjeet on jo heitetty romukoppaan, ja mä en jaksa alkaa olla aina se ”better me”. Sitä voi toki ajatella, että oon helppo maali. Mut mä koen sen eri tavalla. Mä koen sen niin, että jos mä olisin vaan aina nyökyttelemässä ja kiittämässä palautteesta tai vaan poistamassa kaiken ilman vastausta, antaisin kiusaajille sen mitä en halua heille antaa. Niinpä aina välillä näytän, että en ole hampaaton vaan mä en hyväksy tietynlaista käyttäytymistä ja tulen reagoimaan siihen. 

      Kiitos kuitenkin palautteestasi, on varmasti sellaisia asioita, joita pitää yrittää itsekin pitää silmällä. Joskin mun postaukseni ei ole koskaan hyökkäyksiä yksittäiseen ihmiseen vaan ne kaikista kärkkäimmätkin mielipiteet ovat hyökkäyksiä tiettyä ilmiötä kohtaan. Siinäkin on musta vissi ero.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *