Mielipidemaanantai – Lasten merkkivaatteet

Gugguu, Metsola, Kaiko, Mini Rodini, Pono, Mainio, Vimma… Monille pienten lasten vanhemmille tuttuja merkkejä pitkä lista. Yksi toivotuimpia mielipidemaanantai-postauksia on ollut postaus lastenvaatteista ja erityisesti merkkivaatteista lapsilla. En tiedä tarviiko mun tuoda kantaani näitä merkkejä kohtaan sen kummemmin esille, riittänee vilkaisu mun kuviin, että tietää mun käyttävän lapsilla paljon näitä ns. lasten ”merkkivaatteita”. Mutta, näin eri droppien tippuessa vaatekauppoihin ja äitien höpöttäessä kauden väreistä ja nettikauppojen myydessä Loppuunmyytä useammassa tuotteessa kuin mistä löytyy oikeaa kokoa, tää on musta herkullinen aihe mielipidemaanantaiksi 🙂

Kun mä olin lapsi, mun vanhemmat puki mut aikaan nähden mun mielestä tosi kivasti (joo, silloin oli Mikki Hiiri-kollarit ja Turtles-farkut the thing), enkä oo koskaan hävennyt mun vaatteita jälkeenpäin kuvista. Varmaan 95% mun vaatteista oli kirpparilta, mitä silloin ysärin alussa pidettiin nolona, toisin kuin nyt. Uskon siis vahvasti siihen, että lapsen voi pukea kivasti ja ennen kaikkea siististi ja asiallisesti laittamatta satoja euroja palamaan ja käyttäen lähinnä second hand -vaatteita. Sen sanottuani on pakko tunnustautua itsekin monien hieman arvokkaampien merkkien faniksi ja poikiemme vaatevalikoima on yhdistelmä ketjuliikkeitä kuten H&M:ää ja Lindexiä, kirpparivaatteita ja merkkivaatteita. En kuulu siihen kerhoon, joka ei voisi pukea lapsilleen mitään muuta kuin tiettyjä merkkejä, mutten myöskään pidä millään lailla huonoina niitä merkkivaatteitakaan. Kaikki tykkää vähän eri jutuista ja mulla on näistä lasten merkkivaatteistakin omat suosikit ja inhokit.

Käytännöllisyys menee meillä lasten vaatteissa kaiken edelle. Vaatteita pitää pystyä käyttämään niin, että ne istuvat hyvin päälle ja lapsi voi temmeltää niissä. Meillä ei ole koskaan kielletty menemästä liukumäkeen jossain vaatteissa enkä näe mitään järkeä hankkia pienelle nappulalle ”kaupassakäynti”-vaatteita yms. siistejä vaatteita, joissa ei ole edes tarkoitus käyttäytyä ikäisensä tavoin. Mutta, samaan syssyyn on myönnettävä, että meillä on osittain eri vaatteita päiväkodin leikkeihin ja päiväkodin ulkopuolelle. Mun mielestä ei ole päikkyhoitajien tehtävä vahtia sitä, että pikku-Pastakin paidalle ei mene mustikkakeittoa, jota ei heti pestä siitä paidalta pois, joten hempeimmät värit ja hankalimmin hoidettavat vaatteet ja ihan kaikista lemppareimmat vaatteet eivät mene päälle päiväkotiin. Mieheni on meistä selkeästi tarkempi sen suhteen, mitä hän laittaisi pojalle päälle minnekin. Oon useammin kuin kerran sanonut ääneen lauseen ”ei niitä minnekään museoon säästellä, päälle vaan”. Mä en muutenkaan mitenkään tärise lastenvaatteiden perään. Jos tulee tahra, yritetään saada se pestyä pois. Huolletaan vaatteita ja pestään ne oikeaoppisesti, ei käytetä kuivausrumpua ja välillä poistetaan vaan tahra käsipesussa, eikä oteta turhia rummutuskertoja vaatteille. Kotona on kotivaatteet, joissa saa läträtä vesiväreillä ja mustikkamehulla, mutta ei meillä mikään katastrofi ole sekään, jos sille vaaleansiniselle uudelle merkkipaidalle menee mehua.

Mä en usko siihen, että alle 4-vuotiaalle lapselle on väliä onko hänen paitansa maksanut 1 € tai 50 € ja onko se sitä vai tätä merkkiä. Turha siis yhdenkään äidin väittää, että ostaisi tiettyjä vaatteita lasta varten, vaan kyllä ne hankinnat tehdään ihan itseään varten. Mä nautin siitä, että saan pukea lapseni söpöihin ja kauniisiin vaatteisiin ja tiedän 100 % tekeväni sen ihan itselleni.

  

Jollakin tapaa usein tuntuu siltä, että nykypäivänä lasten pukemisessa on vallalla tietynlainen merkkitietoisuus. Pitää olla sitä sun tätä merkkiä ja on kamalaa, jos sitä tiettyä vaatetta ei saakaan. Varmaan vähän joka toisella mukulalla tässä maassa on Gugguun tai Metsolan pipo. Niin on meilläkin. Lapsi ei välitä siitä, lukeeko merkissä mikä logo, mutta mä välitän. En sen takia, mitä se logo kertoo muille, vaan mitä se edustaa mulle.

Mun mielestä paras juttu tässä merkkivaate-villityksessä on se, että iso osa näistä merkeistä on suomalaisia ja nousseet pienestä tekijästä isoksi ja merkittäväksi yritykseksi, joka työllistää paljon ihmisiä, tekee eettisiä valintoja, valmistaa tuotteet Suomessa tai vähintäänkin Euroopassa ja näiden yritysten takana ei ole kiinalaisia hikipajoja. Musta on ihan mahtavaa aina kertoa Gugguun olevan suomalainen, kun ulkomailla ihaillaan Danten vaatteita. Ja kyllä, sitä tapahtuu. Oon vastannut ties kuinka monta kertaa hänen asusteiden merkistä kyselijöille nimenomaan ulkomailla. Gugguun tuplapallo-lippikset oli viime kesänä sellainen, että reissussa ei mennyt päivääkään, ettei joku kommentoinut niitä ihaillen tai kysynyt niistä. Kuinka mahtavaa on vastata siihen, että ”Yes, it’s Gugguu, it’s Finnish childrens label / designer”. Huikeeta. Meidän lasten vaatteista paljon isompi prosenttimäärä on suomalaista kuin esimerkiksi mun vaatekaapista. Tää ei oo ollut ees selkeästi tietoinen asia, vaan kun mä nyt satun tykkäämään tosi paljon Kaikosta, Gugguusta, Metsolasta, Vimmasta ja Blaasta. Näistä suomalaisista ”trendi”merkeistä oikeastaan vain Papu ei mulle iske, mutta oon kuullut merkistä vain hyvää, eli tässä on kyse vain siitä omasta mausta. Mitä tulee teknisiin tai kestäviin ulkoiluvaatteisiin, välikerrastoon yms. niin luotan tosi paljon Reimaan, jolla on mahtavat tekniset vaatteet. Mun lempimerkeistä oikeastaan vaan Polarn o Pyret on ruotsalainen, muut kotimaisia. Mä en ostaisi suomalaista vaan suomalaisuuden takia, jos olisi parempaa tarjolla. Mutta kun tarjolla on mun mielestä parasta JA se on lisäksi suomalaista, niin onhan tää mielettömän hienoa! Suomen talous ja ilmasto kiittää.

Usein puhutaan merkkivaatteiden hinnasta. Onko järkeä ostaa lapselle 40 €:n pipo tai lähes 200 €:n haalari? Itse asiassa on. Antakaas kun selitän. Ensinnäkin, jos ostaa tuonhintaisia hankintoja, niitä tulee tehtyä paremmin harkiten ja vähemmissä määrin kuin jotain edullisia juttuja. Kalliimpia vaatteita tulee huollettua huolellisemmin, pestyä tarkemmin ja ehkä turhat pesutkin jää pois. Halutut ja himoitut lastenvaatteet ovat myös ihan järkyttävän hyvässä jälleenmyyntiarvossa ja lastenvaatteiden merkkikirppikset on tuhansien ihmisten käytössä Facessa. Kun yrität myydä eteenpäin hyvää mutta nimetöntä tuotetta, saat ehkä 10-20 % sen arvosta. Näiden merkkituotteiden kohdalla saa melkein omansa takaisin ja jälleenmyynti pyörii helposti 60-80% kohdalla. Vaatteiden elinkaari on pidempi kun ne on haluttuja myös käytettynä. Jotkut näistä vaatteista on niin haluttuja, että jälleenmyyntihinta on korkeampi kuin ostohinta. Jep, kuvitelkaa, lastenvaatteissa.

Välillä iteki hurahdan. Ostin vauvalle Canada Goosen käytetyn untuvapussin hihoilla FB-kirpparilta. Maksoin siitä ihan liikaa. Mutta se oli yksi harvoja hankintoja Myttyskälle. Mulla on sille ostaja jo heti kun se jää meillä pois käytöstä ja saan siitä omani takaisin. Kierrätystä parhaimmillaan, vaate on ikään kuin vuokralla. Oon myynyt ihan yksittäisiä lastenvaatteita pois, koska siskoltani on aina ollut kielto myydä mitään 😀 Ja mä luulen, että meidän lastenvaatteet pysyy hetken jos toisen vielä perhepiirissä.

Tästä on varmasti mielipide-eroja, mutta ite koen, että en maksa pelkästään merkistä ja suomalaisuudesta ja kivasta designista vaan ehdottomasti myös laadusta. Meillä on kaikki näiden merkkituotteiden vaatteet pysyneet tosi hyvänä. Dante on pitänyt kaikki vaatteet, nyt ne on Myttysellä käytössä ja kulkeutuu aina pieneksi jäätyään siskoni vauvalle. Just vein siskolle kasan vaatteita, jotka on ihan uudenveroisia, vaikka kaksi lasta on niitä jo pitänyt. Jopa konttausikäisen vaatteet on meillä huippuhyvässä kunnossa. Mallit, värit ja kuosit kestävät aikaa ja sopivat varmasti siskonikin lapsen jälkeen vielä useammalle kuin yhdelle muksulle. Mä tykkään yksinkertaisen klassisista vaatteista meidän pojilla ja esim. juuri Metsola, Gugguu ja Kaiko tekee tällaisia.

On tällä ilmiöllä tietenkin myös varjopuolensa. Ensiksi tulee mieleen tietynlainen hysteria materian ympärillä, mitä tuntuu olevan. Kun tulee uusi droppi ja edelläsi nettikaupan jonoon on 5000 ihmistä, on se vielä ihan OK, vaikka naurattaahan se. Mutta kun lapsimessuilla ryysätään vaunujen kaatuillessa rättien perässä, menee se yli mun tajunnan. Välillä tuntuu myös siltä, että näitä ostetaan yli varojen. On pakko saada tietty vaate, vaikka oma tulotaso ei välttämättä ole juuri sillä tasolla, että se sopii omaan hintahaitariin. Se on jotenkin surullista. Älkää nyt ymmärtäkö tätä väärin! Mun mielestä kaikilla on oikeus ostaa oman maun mukaisia vaatteita ja asusteita, itselleen ja lapsilleen.  Ja ymmärrän toki, että monissa perheissä joudutaan laskemaan jokainen euro tarkkaan muutenkin, eikä se tarkoita, että tietyn tulotason perheet eivät ”saisi” käyttää jotain tiettyjä merkkejä. Tarkoitan enemmänkin sitä, että velkaannutaan jonkun tietyn materian takia, oli se sitten Chanelin laukku tai lasten merkkihaalari, vaikka on muutakin tarjolla. Erinäisiä tarinoita netissä seuranneenna oon paikoitellen ollut ihmeissäni tästä ilmiöstä ja sinänsä ymmärrän, miksi lasten merkkivaatteet saa vähän kritiikkiäkin osakseen. Toisaalta, palaan edelleen siihen laatuun ja sanontaan ”köyhällä ei ole varaa halpaan”. Joten mun mielestä on hienoa, että kaikille on tarjolla sellaisia vaihtoehtoja, joissa voi maksaa piposta 40 €, käyttää sen koon ja myydä sen eteenpäin 30 €:lla. Kokonaiskustannukseksi tulee silloin 10 €, mihin hintaan laatua saa tuskin muualta kuin ehkä kirpparilta.

Tämän takia on musta turha mollata lasten merkkivaatteita mitenkään ”rikkaiden statusleikkimiseksi”. Mun mielestä nää tuotteet ei myöskään oo millään lailla ylihinnoiteltuja. Vaatteiden ja asusteiden PITÄISI OLLA KALLIIMPIA MUUTENKIN. Juuri siitä syystä, että jäisi pois turhat hankinnat, niitä hoidettaisiin paremmin ja tehtäisiin fiksumpia valintoja. Niin kauan kun on halpaa muotia, niin kauan sitä myös ostetaan. Suomalaisen työn, materiaalien ja designin (eli taas työn) kuuluukin maksaa, että sen tekijät saavat työstään palkan, voivat maksaa työntekijöilleen kunnon palkkaa ja jotta laatu ja vastuullisuus voidaan pitää järkevänä. Monella merkillä olisi paikallaan ottaa mallia vaikkapa Kaikosta, joka ohjaa 7% tuotoistaan kehitysmaiden lasten ja naisten kouluttamiseen. Kaiko on sinänsä mahtava esimerkki, että yritys on ollut olemassa ihan vähän aikaa, mutta on aivan mahtava menestystarina. Muistan kun en ollut kuullutkaan koko yrityksestä ja he lähettivät Dantelle PR-samplena t-paidan ja housut. Ne samat housut on edelleen Myttysellä käytössä ja yhdet mun lempivaatteista.

Toinen huono puoli, joka itselleni tulee mieleen on se, että lapset opetetaan ”merkkitietoiseksi”. Se ei musta ole hyvä asia. Pienen lapsen ei tarvitse mielessään ajatella, että koska hänellä on merkkiä X, on hän parempi kuin ne, joilla ei ole. Mä en ainakaan ajattele niin, ihan sama kannanko kangaskassia vai Chanelia olallani, enkä todellakaan halua opettaa tuota mallia lapsilleni. Vaatteet eivät tee ihmistä niiden sisällä. Meillä ei itse asiassa lapsille edes puhuta vaatteiden merkeistä. Se on meidän pohille ihan se ja sama onko päällä Kappahlia vai Kenzoa. Vaatteista ei koskaan puhuta kalliina tai erityisen hienona tai mitenkään muutenkaan. ”Ne siniset housut”, ”se vihreä takki”. Niin meillä puhutaan. Ja Danten suosikki on siltikin se turistikojusta ostettu kamala koala-lippis Australiasta. Välillä lapsi saattaa kiinnittää huomiota siihen, että jollain on sama lippis kuin hänellä, mutta se on vähän sellainen ”niinpä onkin” ja siitä sitten eteenpäin. Pyritään aina jatkossakin siihen. Lapsen ei tarvitse mitata kenenkään arvoa materian arvolla. Ja toivon, että tätä mentaliteettia noudattaa jokainen vanhempi. On hienoa opettaa lapselle rahan arvo ja se, ettei saa tuhota omaisuutta tai rikkoa tai muutakaan. Me ei ehkä vahdita sitä, tuleeko vahingossa jotain tahroja tai jos vaate kuluu leikissä liukumäessä. Mutta me silti korostetaan sitä, että omaisuutta pitää arvostaa ja sitä ei saa kohdella huonosti. Se vaan pätee ihan yhtä lailla siihen H&M:n alerekin teeppariin kuin siihen kalliimpaan merinoneuleeseen. Se Danten pandahaalari on hänelle rakas, koska se on pandahaalari, ei koska se on Mini Rodini. Mä tykkään siitä, koska se on älyttömän kestävä ja söpö ja menee sama koko jo toista talvea kivasti ja palvelee varmasti toisenkin lapsen ja tarvittaessa kolmannenkin. Asioista ei tarvitse tehdä numeroa lapsille. Mun lapset ei tiedä mun laukuista muuta kuin sen, ettei niihin saa koskea ilman lupaa. Eikä mun lapset tiedä minkämerkkisiä pipoja niillä on. Jos joku joskus kiusaa jotain sen takia, että sillä on väärä pipo tai haalari, se asenne on kotoisin vanhemmista ja se on aivan perseestä.

Musta tää merkkivaate-asia on tietyllä tapaa jopa hellyyttävä. Musta on jotenki käsittämätöntä, että tästäkin vanhempia arvostellaan. Miten se on keltään pois? Joillekin tämä on harrastus, toisille tapa tuoda päiviinsä hieman jotain esteettistä ja kivaa ja kolmansille vaan joku valinta, jonka tekee mainostuksen ”uhrina”. Mä ostan nykyään paljon vähemmän vaatteita itselleni, mutta oon aktiivinen lastenvaatteiden FB-kirppareilla ja rrrrrakastan pukea mun muksuja. Ite vedän trikoissa ja teepparissa, mut muksut on tiptop. Ihan vaan koska ne on maailman ihanimpia ja ansaitsee parasta ja haluan pukea ne kivasti ja ottaa niistä tuhat kuvaa ja kattoa miten ne viipottaa tuolla pipon tupsut pomppien. Jos tää on jotenkin huonoa vanhemmuutta, niin sitten olen syyllinen.

Väitän kuitenkin, että jos samat kotimaisuusprosentit saataisiin nuorten aikuisten vaatteisiin ja muutenkin aikuisten muodissa toteutuisi tietyt lastenmuodin trendit (kemikaalittomuus, vastuullisuus, kotimaisuus, hinta ja laatu), niin se olisi kaikkien kannalta parempi. Merkkivaatteet eivät ketään pilaa, vanhempien asenne voi pilata. Toivotaan, että niin ei käy. Ja itse asiassa mikä mielenkiintoisinta, FB-kirppareiden ja vaateryhmien joukossa on yleensä mun mielestä kaikista jotenkin lämpimintä ja kivointa keskustelua ja yhteishenkeäkin ja harvoin siellä näkee mitään eriskummallisia asenneongelmia.

Mä nyt keskityn tässä puhumaan tosiaan näistä ”keskitason” merkkivaatteista, vaikka onhan lapsillekin toki näitä Burberrya ja Ralph Laurenia ja mitä vielä kalliimpia merkkejä. Meillä ei niitä lapsilla ole, enkä usko, että juuri ikinä tulee, niin siihen mulla ei ole mielipidettä vaan ite miellään näiksi lasten merkkivaatteiksi tässä asiassa nimenomaan tämän postauksen hintaluokan tuotteet 🙂 

Kommentit (43)
  1. hyvä kun otit puheeksi
    3.2.2020, 18:23

    Olis hyvä, että jokainen saa pukea lapsensa niin ettei joudu selittelemään valintojaan. Kunhan lapsella on puhtaat, siisti ja ehjät vaatteet, on ihan sama onko ne lindexin vai guccin.

    1. Juurikin tämä. Itse olen jättänyt muutaman kivan ja tarpeellisenkin vaatteen ostamatta, koska en jaksa perustella kaikille, miksi olen ostanut lapselle merkkivaatteen. Ainakin omassa lähipiirissä lasten merkkivaatteet ovat suorastaan saatanasta. Mitä halvempi vaate lapsella, sen parempi. Vaikka niitä olisi 10x enemmän määrällisesti, kuin vastaavia kalliimpia olisi. Ei vain istu mun järkeen.

      1. Tää on tosi jännä, ku oon kuullu tällasta enemmänki, vaikka sitten toisinpäin en oo koskaan kuullu haukuttavan merkittömiä vaatteita juurikaan. Itelle ei tulis mieleenikään kommentoida kenenkään valintaa kyllä suuntaan eikä toiseen negatiivisesti 🙂

    2. Juuri näin 🙂 Sopivankokoiset lisäisin vielä tuohon listaan 🙂

  2. Mä rakastan miettiä mun pikkusen asuja. Kaikki vaatteet oon saanut eikä merkillä ole väliä, meidän käytön jälkeen laitan ne taas eteenpäin. Toivotaan ettei merkkiuskolliset ala koskaan sorsimaan meidän merkitöntä vaatetusta. Se ei kuitenkaan muuttaisi omaa käsitystäni pojan vaatteista vaan saa jatkossakin kulkea käytetyssä 😃

    1. Mä oon itse asiassa huomannut paljon useammin sitä merkillisten sorsimista kuin merkittömien, mikä on mun mielestä vähän omituista. Mutta eihän sillä oo väliä käytetyt vai ei, kunhan on omaan makuun 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *