MIELIPIDEMAANANTAI – Leaving Neverland

Bongasin tänään erään ihanan ja fiksun leidin Facebook-päivityksestä tällaisen tekstin: ”Ainoa päivä vuodesta, jolloin ihmiset suhtautuvat kriittisesti lukemaansa ja saattavat jopa kyseenalaistaa juttuja, ennenkuin kuin jakavat niitä faktoina eteenpäin. Oispa tää päivä joka päivä.” Se jotenkin kolahti. Näin bloggaajana olen saanut kokea useinkin sitä, että minusta tai läheisistäni jaetaan mitä ihmeellisempiä valheita, jotka ihmiset ottavat vastaan totuutena ja välittävät sellaisena eteenpäin. Huhumylly pyörii, bloggaajien, julkkisten, ja ihan vaan hyvänpäivän tuttavienkin jutuista. Jotenkin se on aika surullista. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kiinnitän huomiota median valta-asemaan ja siihen, kuinka helposti isot ihmismassat on vietävissä.

Yksi tällainen asia, joka on mua pohdituttanut, on ollut taannoin ilmestynyt Leaving Neverland -dokumentti, jossa Michael Jacksonista maalataan pedofiilin kuva.

Otetaan alkuun lähdekritiikki tälle tekstille, jota nyt luette. Olen aina pitänyt Michael Jacksonista. Keikoilla en oo ollut, enkä superfaniksi missään nimessä itseäni tituleeraisi, en edes faniksi siinä määrin kuin esim, vaikka Mötley Cruen kohdalla. Tykkään kuitenkin MJ:n musiikista ja oon aina sympannut häntä persoonana. Olen siis puolueellinen sikäli, että minulla on alkuunkin hänestä positiiviset tunteet. En ole myöskään nähnyt tätä Leaving Neverland -dokkaria, enkä aio sitä katsoa. Olen kuitenkin tietoinen sen asiasisällöstä ja olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua asian ympäriltä. Seurasin myös aikanaan 2005 MJ:n oikeudenkäyntiä, sillä asia kiinnosti minua jo silloin. Itse en osta näitä uusia syytöksiä, mutta se on sinänsä epärelevanttia tässä asiassa.

Se, mikä mua todella harmittaa tässä, on tietynlainen kritiikittömyys asiassa. Michael Jackson oli eksentrinen, se on fakta. Hänen musiikilliset kykynsä ovat jotakin, mitä meidän on lähes mahdoton kunnolla ymmärtää, ja hänen ”outoutensa” manifestoitui monella eri tapaa. Toisaalta, jos asioita miettii tarkemmin, niin oli MJ aina myös järkyttävän lynkkauksen uhrina. Esimerkiksi hänen vaaleneva ihonsa aiheutti aina ilkeämielistä spekulointia. Oli hänellä vitiligo tai ei, on se täysin epärelevanttia. Vaikka hän olisi ihan vaan halunnut valkaista ihoaan, mikä siinä tarkalleen ottaen oli niin kamalaa? Tuhannet aasialaiset tekevät sitä jatkuvasti, puhumattakaan meistä kymmenistä tuhansista kalkkilaivan kapteeneista, jotka läträä aurinkoöljyllä ruskettuakseen maitokahvin väriseksi. Jos mä voisin nappia painamalla vaihtaa ihoni värin kauniin ruskettuneeksi loppuelämäksi, tekisin sen hetkeäkään miettimättä. Tämä on vain yksi esimerkki kaikista niistä asioista, jotka leimattiin Jacksonissa oudoiksi, mutta mitkä muissa ihmisissä tuntuu täysin normaaleilta.

Ja sitten on tietenkin tämä hänen viehtymyksensä pienten lasten kanssa ajan viettämiseen. Sitä pidettiin outona, niin outona, että siitä uskottiin helposti pahaa. Oon aika paljon tutustunut kertomuksiin Jacksonin varhaisista vuosista, ja hänen järkyttävä lapsuutensa huomioon ottaen, on mun hirveän helppo uskoa, ettei hänellä ollut seksuaalisia motiiveja, vaikka hänen käytöksensä tuntuukin meistä omituiselle. Lapsenomaiselle, jos oikein miettii. Niin käyttäytyisi lapsi lapsen seurassa. Lapsuutensa menettänyt aikuinen saattaisi haluta palata lapsuuteen aina kuin mahdollista.

En voi sanoa, että tietäisin, mitä Neverlandin tilalla on tapahtunut kasari- ja ysäriaikana. Mutta se mikä mua niin hämmentää, ja surettaakin, tässä uudessa jutussa, on kuinka Jacksonin koko perinne ja maine on maalattu lapsien hyväksikäyttäjäksi ja iso yleisö on niellyt sen mukisematta. Vaikka nämä Jacksonin syyttäjät ovat kaikkea muuta kuin aukottomasti voineet näyttää näitä asioita. Wade Robson on vannonut aikuisena valan ja todistanut Jacksonin puolesta oikeudessa, vaikka hänen ei olisi ollut pakko tehdä niin. Sekä Robson, että Safechuck ovat mystisesti kokeneet valaistumisen asian tiimoilta ja ”heränneet” ymmärtämään todellisuuden kolmekymppisinä aikuisina, jännästi vieläpä samoihin aikoihin kun Robson ei saanut haluamaansa pestiä Jacksonin Cirque du Soleil -esityksissä. Sekä Robson että Safechuck ovat nostaneet kanteet oikeudessa isoista rahallisista korvauksista. Kanteet, jotka eivät ole kantaneet hedelmää. Robson on useita kertoja jäänyt kiinni erilaisista valheista ja jopa hänen äitinsä todistus vuodelta 2005 sotii hänen nykyistä tarinaa vastaan. Safechuckin tarinan mukaan Jackson on käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen vuoteen -92 asti sellaisessa rakennuksessa (Neverlandin rautatieasema), jota ei ollut olemassa kuin vasta vuoden -93 jälkeen.

Molempien urat ovat hieman hiipuneet, molemmat ovat vararikossa ja molemmilla on taustalla hedelmätön kanne isoista rahoista Jacksonin perikuntaa vastaan. Mulle nää ainakin on sellaisia punaisia lippuja, jotka hieman herättävät kysymyksen siitä, mitä tavoitteita miehillä oikein on. Ja vaikka heille ei suoranaisesti maksettaisi dokumentista, kyllä siitä heille hyötyä on. Jokainen tietää nämä kaksi nimeä, jotka olivat laajalti melko tuntemattomia ja jokainen puhuu heistä nyt.

Mulla menis koko postaus siihen, että listaisin kaikkia tämän tapauksen erikoispiirteitä. Kuten sen, että Robson halusi ehdottomasti mennä naimisiin Neverlandissa vuonna 2005, kesken näiden MJ:n oikeudenkäyntien. Tai että viime vuodet Robson on hyvin vahvasti ollut esillä Michael Jacksonin muistotilaisuuksissa, kaiken maailman muistokonserteissa ja tribuuteissa ja haki vieläpä pääkoreografin paikkaa Michael Jackson One Cirque du Soleilissa. Ja onhan se hieman hämmentävää, että mitään psyykkisiä läpimurtoja ei tapahdu aikuisilla miehillä tiukoissa ristikuulusteluissa oikeudenkäynnissä, jos sellaiset kuitenkin tapahtuu yli vuosikymmen myöhemmin.

Samaan aikaan Macaulay Culkin, yksi Jacksonin näkyvimpiä lapsiystäviä, on läpi vuosien kuvaillut suhdettaan Michaeliin sellaisena, kuin sen voisin juuri itsekin kuvitella. Meidän tavallisten ihmisten mielestä ehkä omituiseksi, mutta kahden lapsitähden väliseksi ystävyydeksi, joka oli erityislaatuinen, muttei millään tavalla seksuaalinen. Eikä hän ole ainoa. Huomattavasti useampi lapsitähti on pitänyt Jacksonin puolia.

Leaving Neverlandissa jätetään niin monta asiaa kertomatta ja mainitsematta. Jacksonilla oli paljon lapsiystäviä, eivätkä he kaikki suinkaan olleet poikia, vaan myös tyttöjä.

En väitä tietäväni, mitä on todellisuudessa tapahtunut, mutta niin moni asia aiheuttaa itselleni kysymysmerkin tässä. Onko tosiaan mahdollista, että Neverlandiin on tehty kolme yllätysratsiaa, joissa ei ikinä löydetty mitään raskauttavaa materiaalia tai edes niitä kuuluisia salahuoneita? Onko tosiaan mahdollista, että FBI tutki Michael Jacksonia yli vuosikymmenen löytämättä mitään todisteita lapsen seksuaalisen hyväksikäytön puolesta? Onko tosiaan mahdollista, että pitkällisten oikeudenkäyntien seurauksena valamiehistö on todennut Jacksonin syyttömäksi, vaikka hän olisi tämä dokkarin kuvailema hirviö?

Ja vaikka näin olisi, mikä on tämän dokumentin ja näiden väitteiden tarkoitus ja tavoite? MJ on kuollut, ollut jo kohta vuosikymmenen. Hän ei pääse puolustautumaan. Ja sen sijaan, että hän olisi syytön, kunnes toisin todistetaan, yhden dokumentin perusteella hän onkin ykskaks syyllinen, vaikka mitään todisteita ei ole, paitsi kahden ihmisen lausunnot. Ihmisen, joilla on selkeästi rahallisia motiiveja. Mitä motiiveja tällä dokumentilla on? Jackson on kuollut, hän ei pääse enää satuttamaan ketään, vaikka olisikin ollut väitteiden mukainen pedofiili. Mikä on yhteiskunnan saama hyöty siitä, että hänet lynkataan, hänen musiikkinsa kielletään radioista ja hänen koko perintönsä tuhotaan? Jacksonin perikunta tienaa joitakin miljoonia vähemmän? Mun mielestä tässä pitäisi myös erottaa taide taiteilijasta. Diorilla oli uskomattoman kauniita luomuksia Gallianon aikana, eikä ne muutu vähemmän kauniiksi sen takia, että hän laukoi ääliömäisiä antisemitistisiä lausuntoja. Michael Jackson on yksi kaikkien aikojen esiintyjistä, joka teki uskomattomia taideteoksia musiikillaan ja tanssillaan, eikä sitä poista se, mitä tapahtui suljettujen verhojen takana. Varsinkin kun kyseessä on muusikko, joka on jo poistunut. Jos tietäisin jonkun kiistattomasti todistetun lasten hyväksikäyttäjäksi, en varmasti tukisi häntä käymällä hänen keikallaan tai ostamalla hänen tuotteitaan. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvin eri asia.

Ryhmälynkkaus on tällä hetkellä niin lujaa, että Jacksonia puolustavat kommentit ja näitä uusimpia väitteitä kyseenalaistavat kommentit murskataan heti vedoten siihen, että MJn superfanit eivät vaan halua nähdä totuutta. Ja aina vedetään se kortti, että ”ei se vaan ole normaalia hengata lasten kanssa niin paljon”. Keitä me olemme sanomaan, mikä on normaalia Michaelille, joka eli todellakin hieman epänormaalin elämän?

En ole superfani, eikä mulle olisi ongelma nähdä tässä MJ:ta lapsia hyväksikäyttävänä pedofiilina. En vain jotenkin koe, että minulle olisi annettu tarpeeksi todisteita ja saamani tarina on hyvin reikäinen ja sen kertojat mielestäni paikoitellen epäuskottavia. Mulle ei myöskään ole mitenkään vaikea uskoa, että joku palvottu ja ihailtu tähti voi olla läpeensä paha. Näitä on sen verran vuosien varrella tullut, että niihin on alkanut jo tottumaan. Mutta, mua harmittaa hirveästi se, kuinka helposti ihmiset uskoo kaiken heille syötetyn ja median pyörittämän pysähtymättä hetkeksi miettimään ja etsimään tietoa lisää. Toinen esimerkki, joka tulee mieleeni on tämä Johnny Depp – Amber Heard -keissi. Depp lynkattiin hyvin vahvasti ex-vaimonsa pahoinpitelystä, mutta nyt uusimpien tietojen valossa näyttäisi siltä, että Heard on vähintäänkin ollut yhtä syyllinen, ellei ainoa sellainen heidän perheväkivallassaan. On vaan niin helppoa myydä ajatus pahoinpitelevästä Johnny Deppistä hänen eksentrisen olemuksen ja huume- ja alkoholihistorian perusteella, samalla kun on vaikea kuvitella enkelimäisen kaunis Amber Heard pahoinpitelemässä aviomiestään. Samalla tapaa on jotenkin helppo uskoa, että omituinen ja eksentrinen MJ oli lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä sen sijaan, että hän olisi ollut vain todella erilainen, erikoinen, hyväuskoinen, luottavainen ja lapsentasoinen monella tapaa.

Mun mielestä on tärkeä antaa ääni minkä tahansa pahoinpitelyn tai häirinnän uhreille, ja on kieltämättä vaarallista kyseenalaistaa uhreja ja heidän tarinoita liiaksi. Valitettavasti kaikki tarinat eivät vaan pidä paikkaansa ja se on surullista myös todellisten uhrien puolesta, sillä jokainen valheellinen tarina vie luotettavuutta myös niiltä oikeilta uhreilta. Samalla on mun mielestä jotenkin karmeeta, kuinka helposti voi joutua valheellisten tarinoiden uhriksi ja sen seurauksena menettää kaiken. Jokaisella tarinalla on kaksi kertojaa, eikä mitään tarinaa pitäisi ottaa vastaan sataprosenttisena faktana, ennen kuin asiaan tutustuu hieman enemmän kyseenalaistaen ja lähdekritiikin huomioiden, jolloin voi muodostaa asiasta oman mielipiteen. Mielipiteen, joka ei ole valmiina annettu.

Mä en koe tässä saaneeni tarpeeksi vakuuttavaa aineistoa, joka saisi mut uskomaan näihin syytöksiin. Syytöksiin, joiden kohde ei voi itse enää vastata niihin ja joka on tällaiset myrskyt jo kerran selättänyt, oikeudessa asti. Joten, mä en aio katsoa Leaving Neverlandia vaan laitan varmasti tällä viikolla vielä kertaalleen päälle This Is Itin ja nautin musiikillisesta neroudesta.

Mitä mieltä te olette asiasta? 

Kommentit (148)
  1. JeminaAleksandra
    1.4.2019, 23:44

    Hei Anna,

    Tämä oli mielestäni ajankohtainen postaus. Olen itsekin miettinyt samankaltaisesti tästä MJ – jutusta.

    Lukemista häiritsi jonkin verran se, että teksti katkesi useampaan kertaan Verisuren mainokseen. En tiedä onko vika puhelimeni evästeissä, vai Lilyn mainoksissa, mutta kiinnitin asiaan ensimmäistä kertaa huomiota blogiasi lukiessa.

    Mukavaa viikon jatkoa! 🙂

    1. Huomasin saman.. yleensä en kiinnitä huomiota mutta kyllä 8 mainosta on liikaa.

      1. Hmm, onko teillä ollut tekstin sisällä 8 mainosta? Koska mulla tuossa näkyy 2 mainosta, mikä on näin pitkässä tekstissä mun mielestä ihan OK. Täytyy ilmoittaa eteenpäin Lilylle, jos tässä on tosiaan ollut peräti 8 mainosta yhden tekstin aikana, sitä ei kyllä pitäisi olla.

        1. Mulla on 4 mainosta tässä sivulla, yksi tekstin alussa, yksi lopussa ja kaksi keskellä. Joskus teksti pomppii hassusti jos keskellä on video (luen macbookilla).

          1. Okei, hyvä tietää, välitän eteenpäin tietoa 🙂

          2. Mulla sama näkymä. Ja pari klikkausta alkuun että pääsee edes sivulle lukemaan. Ensin tais olla yks mainos ja toinen oli evästeet kysely.

    2. Oliko tässä siis kuinka monta mainosta tekstissä? Yleensä pitkissä teksteissä tulee yksi tai kaksi mainosta, ne tulevat tästä Lilyn alustasta siis. Tuossa joku mainitsi, että mainoksia olisi peräti kahdeksan, ja sitä ei kyllä missään nimessä saisi olla.

      Kiitos ja samoin sinulle 🙂

      1. Kaksi mainosta ainakin minulla, puhelimella luen.
        Eikä teksti sen kummemmin katkea, rullaa vaan alaspäin 😄!

      2. Mulla näkyy kans vaa kaks mainosta, ja se on musta ok näin pitkässä tekstissä 🙂

  2. Kun ottaa huomioon sen lapsen roikottamisen parvekkeelta ja muut jutut, niin luulen, että olet ainakin vähän väärässä. Se roikottaminen näkyy videolla, eli on todistettava juttu. Samoin on todistettavaa, että ulkonäkö oli hänelle maaninen asia ja miksei moni muukin asia. En tietenkään tiedä mitään.

    Antaisitko hänelle lapsesi hoitoon, jos eläisi?

    1. Miten oman lapsen roikottaminen parvekkeelta liittyy muiden lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön? Aika moni supertähti on tehnyt vaikka mitä outoa, mutta ei se heistä lasten seksuaalisen hyväksikäytön hirviöitä tee. Kuten jutussanikin sanoin, MJ oli omituinen. Hän oli myös selkeästi ongelmissa median ja suosionsa hallitsemisen kanssa, ja vaikken hyväksy sitä, että lapsi oli vaarassa, ymmärrän toisaalta jos herkällä ja ahdistuneella MJ:lla on mennyt siinä kuppi nurin ja hän on vauvan näkemistä vaativille paparazeille heiluttanut Blanketia silleen ”tässä, ototeko nyt tyytyväisiä?” -meiningillä. Ei se oikein ole, mutta ymmärrettävää, enkä näe asiayhteyttä siihen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Aika monelle ihmiselle ja varsinkin julkkikselle ulkonäkö on maaninen asia, vaikkei heidän isänsä olisikaan systemaattisesti koko lapsuutta hokenut heidän olevan rumia ja haukkunut päivästä toiseen heidän nenää. Mun mielestä Michael Jacksonin ulkonäkö-obsessio on kaikista vähiten outo asia hänessä, eikä sekään liity lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön mitenkään.

      Tämänkaltainen kommentti itse asiassa vain vahvistaa sitä, mitä postauksellani hain. Se, että joku on outo ja omituinen, ei tee hänestä lapsenraiskaajaa. Ja en, en antaisi lastani hoitoon MJ:lle, mutta en kyllä antaisi lastani hoitoon kellekään muullekaan Hollywood-tähdelle vaan varhaiskasvatuksen ammattilaiselle.

      1. Kirjoituksestasi sai kuvan ettet usko hyväksikäyttöväitteisiin. Olin itsekin epäileväinen, mutta dokumentin jälkeen uskon, että hyväksikäyttöä on todennäköisesti tapahtunut. Minusta on hassua, että kirjoitat dokumenttiin viitaten, vaikka et ole sitä katsonut etkä aio katsoa…olet vain seurannut siihen liittyvää keskustelua. Suosittelen kuitenkin katsomaan.

        1. Mä todennäköisesti tiedän paremmin kuin dokkarin kerran katsonut, olen nimittäin jo useita viikkoja seurannut asiaa hyvin kiinnostuneena. Ja en todellakaan aio katsoa kyseistä dokkaria, joka on tehty tietty tarinatavoite mielessä (jopa ohjaaja sanonut näin) eikä huomioida tosiasioita ja Jacksonia tukevia seikkoja. Katson mielelläni dokkarin, joka ottaa molemmat puolet huomioon 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *