MIELIPIDEMAANANTAI – PÄIVÄHOITO: KOTONA VAI MUUALLA?

DIVING (4).jpg

Tänpäiväinen mielipidemaanantai on itse asiassa vähän erilainen, sillä mulla ei ole päivän aiheesta mitenkään vahvaa mielipidettä vaan seilaan viikon, tunnin ja vartinkin välein eri mielipiteiden välillä. 

Ollessani raskaana ja jo ennen sitä, ajattelin aina, että lapsen saaminen tarkoittaa mulle ainakin 2-3 vuoden sitoutumista lapsen kotihoitoon. Halusin olla päävastuussa siitä, mitä kaikkea lapsi oppii, mitä syö, milloin nukkuu yms. Olen lähipiriissä olevan päiväkodissa hoitajana toimivan ihmisen ajatuksista saanut usein varsin negatiivisen mielikuvan ja lisäksi vielä kuullessani monien päiväkotien sisäilmaongelmasta, en oikein ole osannut kuvitella lastani hirveän pienenä hoitoon. Nyt kun lapsi on vuoden ja yhdeksän kuukautta, olen kahden vaiheilla asian suhteen ja se pohdituttaa edelleen. 

Saako lapseni hyvää kotihoitoa vai ryöstänkö häneltä mahdollisuuden päikkykavereihin ja ikäistensä seuraan? Kasvatanko itsevarmaa ja itsenäistä lasta vai kasvatanko minäminäminä-tyyppiä, josta tulee hankala ja inhottava tyyppi isompana? Ja miten iso painoarvo koko ratkaisulla on ylipäätään hänen kehittymisensä kannalta? 

Tällä hetkellä poikamme on kotihoidossa ja hänellä olisi tiedossa hoitopaikka syksyllä hyvältä vaikuttavassa paikassa. Vai onko sekään sitten hyvä? En tiedä. 

Juuri nyt Dante on siis kotihoidossa. Se on palapeli, jossa molemmat mummit osallistuvat ja kolmena päivänä viikossa jompikumpi vanhemmista on etäpäivää, jolloin meillä on sama lastenhoitaja aina kotona. Hoitaja on superihana ja Dante tykkää hänestä. Mummien kanssa poika tulee hirveän hyvin toimeen ja viihtyy kotona. Lasten seuraakin tuntuu saavan ihan sopivasti. Maanantaisin on yleensä pari tuntia perhekerhossa, tiistaisin muskarissa, missä muskarin jälkeen leikkii lasten kanssa. Torstaisin on taas perhekerhoa ja perjantaisin on oman ikäisten temppukerho. Välillä nähdään samanikäisiä lapsia, käydään puuhaamassa leikkipaikoilla ja kerran viikossa käydään kolmen tunnin reppupäivässä, jossa on hoidossa noin kahdeksan lapsen joukossa 2-3 hoitajan valvonnassa. Hyvin on mennyt. Palapelin palasten järjestäminen mun kahden kaupungin välissä tapahtuvan työn, miehen työn ja muualla asuvien mummien kanssa on aina välillä vaatinut multa aika isoa panostusta, mutta kuitenkin yllättävän hyvin tämä menee. Lapsi on kiintynyt niin mummeihin kuin lastenhoitajaan, jonka kanssa oli aivan riemuissaan kuukauden tauon jälkeen. 

Mutta. Samalla mietityttää, että pitäisikö tämänikäisen mennä jo päiväkotiin? Tämä ajatus on alkanut heräilemään viime aikoina. Ei niinkään sen vuoksi, että me aikuiset haluaisimme lapsen laittaa päiväkotiin, vaan positiivisten kokemusten kautta kun lapsi on ollut hoidossa. Reppupäivästä poikaa hakiessa kolmen tunnin kohdalla saa häntä jahdata pitkin kerhotilaa, eikä kotiin ole kiire. Ja sinne yleensä myös jäädään kovin positiivisin mielin. Tulee väkisinkin mieleen, että onko lapsen oma tarve nyt enemmän sille sosiaaliselle kanssakäymiselle lasten kanssa vai ei? Samaan aikaan jokainen soluni huutaa, että hänellä on vuosia vielä eri instituutioissa, joten mikäs kiire tässä on? 

Meillä olisi tiedossa paikka ensi syksystä pienpäiväkodissa, jossa on alle 10 lasta kahdella hoitajalla. Hoito tapahtuu kodinomaisessa ympäristössä. Paperilla kuulostaa superhyvältä, mutta tuttujen kokemuksia kuunnellessa tulee väkisin ajatelleeksi, onko isompi ryhmä kuitenkin parempi. Enemmän kavereita? Enemmän erilaista sosiaalista kanssakäymistä? Vai onko parempi, jos on vähemmän lapsia per hoitaja ja lapsi saa yksilöidymmin hoitoa? 

Aina kun mietin, että laittaisimme lapsen jo aiemmin hoitoon, mietin miten pahalta tuntuisi luopua ihanasta lastenhoitajastamme ja kunnan perhekerhosta ja reppupäivistä tuttujen ihanien hoitajien kanssa. Toki lapsi varmasti kiintyisi uusiinkin hoitajiin, mutta kannattaako alkaa korjaamaan jotakin, mikä ei ole rikki? Dantehan on siitä ihmeellin nukkuja, että vetää edelleen 2-3 tunnin päiväunia päivittäin ja nukkuu 12 h yöunia. Ja on vähän aamu-uninen. Onko vielä mitään järkeä alkaa laittamaan lapsen kelloa uusiksi, kun hän itse viihtyy näin? Toki jos lapsi alkaisi heräämään aiemmin, menisi hän myös nukkumaan aiemmin, mutta tämä vain tarkoittaisi sitä, että lapsi näkisi työssä olevaa vanhempaa aina iltaisin lyhyemmän aikaa. Tällä hetkellä Dante menee nukkumaan 20 ja 21 välillä ja herää 8-9 välillä. Päikkärit nukkuu 13-16 välillä ja se sopii hirveän hyvin siihen, että isi tai äiti tulee kotiin 16 ja 17 välillä yleensä. 

Jotenkin tuntuu ihanalta, että hän saa nukkua päikkärit omassa sängyssä, omassa huoneessa. Syödä omaa kotiruokaa, puuhailla omassa aikataulussa. Edessä on vuosien koulutaival, jossa joutuu elämään herätyskellon ja muiden tekemien aikataulujen kanssa. Eskariin ei ole kuin neljä-viisi vuotta ja siitä alkaakin ainakin 10 vuoden mittainen kouluelämä. 

Ja miten haave toisesta lapseta vaikuttaa tähän kaikkeen? Jos haluaisimme lapselle pikkusisaruksen, niin missä vaiheessa lapsi kannattaisi laittaa päivähoitoon? Ennen vauvan saapumista? Onko siinäkään sitten järkeä, jos itse on kuitenkin vauvan kanssa kotona? Tunteeko lapsi itsensä hylätyksi, jos hänet laitetaan hoitoon ja sitten tulee vielä toinen lapsi perheeseen? 

Välillä mietin osa-aikaista päivähoitoa, jossa lapsi olisi vain puoli päivää hoidossa. Best of both worlds eli rusinat pullasta, vai ei kummankaan hyödyt? Toisaalta mietin, miten ihanaa olisi, jos lapsi viihtyisi ikäistensä kanssa hoitopaikassa ja toisaalta mietin, kuinka kamalaa olisi, jos hän ikävöisi ja tämä jotenkin vaikuttaisi kiintymyssuhteeseen. 

Ja sitten mietin, että kaikki ihanat täysijärkiset ja tunneälyltään osaavat ystäväni ovat kaikki eri lähtökohdista. Osa on ollut kotihoidossa 5-vuotiaaksi asti, toiset menneet tarhaan 9-kuisena. Ei se heissä aikuisena näy. Loppujen lopuksi moni asia tässä on sattumien summa, johon en voi vaikuttaa ja lapsen kehitykseen todennäköisesti vaikuttaa miljoona muuta asiaa. Mutta silti käyn tätä vertailua ja pohdintaa mielessäni jatkuvasti. Enkä ole yhtään viisaampi tänään kuin eilenkään.

Haluaisinkin kysyä teiltä lukijat, mihin ratkaisuun te olette päättäneet, ja miksi? Kuten ehkä huomata saattaa, näen molemmissa vaihtoehdoissa miinukset ja plussat, enkä koe kumpaakaan huonona ratkaisuna. En siksi halua keskustelua, jossa väitellään aiheesta jyrkästi toinen vaihtoehto teilaten, vaan lähinnä mua kiinnostaa minkä ikäisenä lapsi meni hoitoon, miksi ja miten se meni? Ja jos olisi voinut toimia toisin, olisiko? 

Tässäkin koen, että lapsen luonne vaikuttaa asiaan paljon, mutta samalla mietin, että niin paljoa ei voi sälyttää pienen lapsen harteille. Vaikka poikamme on aktiivinen, energinen, leikkisä ja aika rohkeakin, en silti koe, että se olisi tae siitä, että varhaiskasvatus kodin ulkopuolella olisi oikea vastaus. Se voisi ruokkia näitä piirteitä ja palvella niitä, tai sitten se tekisi päinvastoin. Asiat on niin yksilöllisiä. 

Meillä on sikäli onnellinen tilanne, että taloudellisesti meillä ei ole pakottavaa tilannetta tehdä ratkaisua suuntaan eikä toiseen. Voimme pitää lapsen kotona vielä pidempään tai voimme laittaa hänet yksityiseen päivähoitoon. Mutta kun vielä osaisi päättää mikä olisi lapselle parhaaksi? 

Kommentit (53)
  1. Alle 3v ei saa mitään irti päiväkodista. Itse työskentelen päiväkodissa alle 3v ryhmässä ja se todellakin on pienelle lapselle kuin villi länsi. Ihan liikaa on niitä vanhempia jotka rahaa pientä lasta päiväkotiin koska ”hän viihtyy siellä” vaikka oikeasti tää lapsi viihtyisi paremmin kotona äitinsä pikkusisaruksensa kanssa. Ihana, että teillä on mahdollisuus pitää hänet kotona tuttujen ympäröimänä. En nyt sano etteikö olisi perheitä joissa lapsen päiväkotiin vieminen on lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotiin jääminen, mutta se on jo ihan eri juttu. Usein lapsi tuodaan päiväkotiin myös ”oppimaan asioita” mutta mutta… Oppiihan se lapsi kotonakin jos häntä opetetaan ja hänen kanssa aidosti vietetään aikaa. Jos juuri haetaan sitä, että viedään päiväkotiin harjoittelemaan sosiaalisia taitoja, niin sanonpahan vain, että toi nykyinen ilmapiiri joka päiväkodeissa on stressaa vain lasta.

    1. Työskentelen itse myös päiväkodissa ja olen samaa mieltä, että alle 3-vuotias lapsi ei hyödy paljoakaan varhaiskasvatuksesta. Näin kasvattajan silmin sydäntä särkee nähdä alle 3v. lapsia, jotka ikävöivät vanhempiaan ja viettävät 10h päiväkodissa. Itse yrittää parhaansa mukaan jakaa huomiota kaikille pienille. Toki vanhemmilla ei läheskään aina ole mahdollisuutta tai halua jäädä lapsen kanssa kotiin.
      Teidän tilanteessa on ihanteellista, että lasta ei ole pakko laittaa päiväkotiin. Tosin kuvailemasi päivähoitopaikka pojallenne kuulostaa sekin ihanteelliselta. Kunnallisella puolella lapsia on pientenkin ryhmässä usein 17, joka ei todellakaan takaa yksilöllistä kasvatusta.
      Perheiden elämää läheltä seuranneena en voi, kuin ihmetellä mikseivät vanhemmat halua viettää aikaa lastensa kanssa. Perheellä saattaa olla pienempi vauva kotona ja isompi tuodaan yhdeksäksi tunniksi päiväkotiin ”koska se tykkää siitä”.
      All in all olen sitä mieltä, että nauttikaa Danten seurasta kotona niin pitkään kuin teillä on siihen mahdollisuus. Kuulostaa siltä, että Dante saa jo paljon ikäistänsä seuraa ja harjoittelee hienosti sosiaalisiataitoja. Päiväkodissa ehtii vielä viettää monta vuotta. Te vanhempina olette lapsenne parhaat kasvattajat!

      1. No onpa aika jyrkkä kommentti. Itse työskentelen lastentarhanopettajana päiväkodissa ja ei mun työpaikalla ainakaan alle 3-vuotiaat täällä itkeskele äidin tai isän perään. Joskus joo kun on huono aamu tai hoito vasta aloitettu mut se yleensä nopeasti unohtuu. Tässäkin kannattaa muistaa kuten varmasti hyvin alalla työskentelevänä tiedät, että lapsia on monenlaisia, toiset viihtyvät päiväkodissa erinomaisesti ja toisilla kestää totuttelu pidempään. Vanhempien vastuulla on mielestäni tuntea lapsensa niin hyvin että tietää, onko lapsi valmis päiväkotiin vai ei. Ja kuten sanoit, aina ei ole mahdollista valita milloin lapsi hoidossa aloittaa.

        Oma lapseni meni 1v2kk ikäisenä pieneen päiväkotiin eikä ekan aamun itkun jälkeen ole jäänyt sinne kertaakaan surkeana. Hänellä on samanikäistä seuraa, ihanat hoitajat ja sopivasti virikkeitä. 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Enkä todellakaan koe että olen tehnyt lapselleni hirveästi tässä vääryyttä. Lapsi on nyt 2v.

      2. En mä uskottele itselleni että ”se tykkää siitä”, vaikka lapsi jää iloisena joka päivä hoitoon ja tulee iloisena vastaan ja hoitajat kertovat päivän menneen hyvin. Minä tarvitsen sitä, että saan hetken hengähtää vauvan kanssa päivisin. Minä. Että pysyn järjissäni ja jaksan olla äiti sille isosiskolle iltaisin. Meillä ei ole juuri tukiverkkoa ympärillä, me todella ollaan läsnä lapsillemme joka hetken kun he ovat kotona. Vauva herää 2h välein 24/7 ja huutaa suurimman osan illasta. Jos isosisko ei olisi hoidossa minulla ei olisi minuuttiakaan aikaa istua koko vuorokaudessa. Tekisi mieli kysyä joskus päiväkodin väeltä että kuinka paljon minun sinun mielestäsi pitää jaksaa?

        Välillä tuntuu ettei päiväkodin väki muista ettei siellä tiedetä perheen kokonaistilannetta. Ei sitä onko lastenhoitoapua joka viikko paljon (tiedän perheitä jossa lapset ovat joka viikko vähintään yhden yön yökylässä isovanhemmilla, meillä n. 6kk välein) tai onko vauvalla koliikkia, vanhempien työpaikalla yt-neuvottelut tai isovanhemmat sairaalassa. Meillä on nämä kaikki esimerkiksi tällä hetkellä, mutta ei se ulospäin näy siinä kun kysytään että onko syönyt ja nukkunut tänään, kävittekö ulkoilemassa. Toki varmaan jollain tapaa selviäisin jos molemmat olisivat kotona, kyllähän kaikesta aina selviää, mutta lopputulema olisi luultavasti se (valitettavan usein kuultu) ettei kuopuksen vauvavuodesta muista mitään.

        1. Olen joskus kauan sitten ollut hetken (6kk)töissä päiväkodissa kunnallisella, ja ryhmässä oli 3-6 vuotiaita. Eskarilaisilla oli viikossa omat eskariopetukset, jolloin pienemmät teki muita juttuja tämän aikaa. Ja sanoisin, ettei ne kolme vuotiaatkaan saaneet varmaan mitään irti silloin päivähoidosta, koska isommat ja vauhdikkaammat vei niin paljon tilaa pienemmiltä ja uskoisin että aika kaoottiselta tuntui kolmi vuotiaista meno kun ei samanlaista kykyä maailman hahmotukseen vielä ole kuin kuusi vuotiaalla. Joten uskon, että kovin tilanne kohtaista. On sitten yksi vuotias tai kolme vuotias. Riippuu niin paljon ryhmäkoosta, ikähaarukasta (onko siis kovin eri ikäisiä ryhmässä) sekä tietysti työntekijöistä ja vielä niistä yksilöllisistä ominaisuuksista, kehityksestä yms. En teilaisi siis suorilta alle 3 vuotiaiden päiväkotiin laittamista, koska ryhmät ovat usein pienempiä ja meno huomattavasti rauhallisempaa kun isompien lasten ryhmissä. En usko että päiväkoti ketään ”pilaa” tai kehitykseen kovasti vaikuttaa suuntaan tai toiseen jos kotona on kaikki hyvin ja lapsella turvallinen kasvuympäristö. Vaikuttaisi että teillä varhainen kiintymyssuhde on jo tehnyt tehtävänsä ja lapsi varmasti saanut hyvän pohjan elämälleen 🙂

          1. Toivottavasti et äidinkieltä opeta kuitenkaan kellekään, yhdyssanoilta terveisiä!

            Oma kokemus: Menin itse päiväkotiin 3-vuotiaana, ja olin aivan käsittämättömän ujo. Seurasin perästä tarhantätiä ja itkin äitini perään. Ehkä sosiaaliset kontaktit muutenkin olivat olleet vähissä ensimmäisinä vuosina, teillä ei Anna liene samaa tilannetta, kun käytte kerhoissa ja hänellä kuitenkin muitakin hoitajia kuin te vanhemmat. Itsellä lähinnä vain omat vanhemmat hoitivat, kavereita paljon tuossa ikää ollut. Luulen, että se vaikutti kyllä aika paljon tuohon ujouteen, josta vasta ala-asteen lopulla pääsin eroon. Eli itse koen, että jonkinlainen sosiaalisen verkoston luominen jo pienemälle olisi ollut parempi, oli se sitten päiväkodin aloitus aikaisemmin tai sosialisoiva , säännöllinen harrastus tms.

            1. Juu opetanhan minä, kuten hienosti pystyit kommentistani päättelemään Sinisorsa. Ps lukihäiriöni joskus vaikeuttaa merkittävästi kirjoittamista ja tekee siitä hidasta, jonka vuoksi ei tule enää korjattua kirjoitusvirheitä, kun kyseessä on blogin kommenttiboksi eikä esimerkiksi äidinkielen koe.

              1. Argh! Hyvä, kun kommentoit lukivaikeudestasi huolimatta. Kyllä ajatuksistasi selvän sai pikkuvirheistä huolimatta. En voi ymmärtää moista ilkeilyä, asiatonta ja täysin tarpeetonta.

                Päiväkoti vs. kotihoito ei taida olla mustavalkoinen oikea/väärä -keskustelu. Me olisimme mielellään hoitaneet kotona pidempään, muttei se ole tässä tilanteessa mahdollista. Minun oli jatkettava opintojani eikä meillä toistaiseksi ole varaa taloudellisesti siihen, että mies jäisi kotiin. Lapset ovat perhepäivähoidossa, mutta esikoinen on ollut aiemmin myös päiväkodissa. Perhepäivähoito kodinomaisessa ympäristössä, mutta kuitenkin niin, että on muitakin lapsia, tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta. Ympäristö ei ole ehkä niin stressaava pienelle kuin pk olisi; melutaso matalampi, ryhmäkoko pienempi, vähemmän eri aikuisia jne. Uskon silti, että päiväkotikin voi olla hyvä vaihtoehto etenkin yli kolmevuotiaalle. Esikoinen oli 20 tuntia viikossa hoidossa kuopuksen ollessa vauva ja täysin itsekkäistä syistä. En tiedä, miten olisin jaksanut refluksivauvan hoidon ohessa myös puolitoistavuotiaan vanhempana, jos en olisi saanut hetken mahdollisuutta huokaista päivällä, jos vauva sattui nukkumaan esikoisen ollessa hoidossa. Hyvällä mielellä hän sinne jäi ja mielellään olisi vielä jatkanut leikkejä, kun tulin hakemaan. Viihtyi ilmeisesti, mutta perustelu hoitoon viemiselle oli öidin tarve levätä.

  2. Meillä esikoinen meni päiväkotiin aluksi 20 h/vko systeemillä ollessaan 1 v 7 kk ja alusta asti on mennyt tosi hyvin. Hoito kokopäiväistyi viime keväänä, kun kuopuskin aloitti päiväkodin ollessaan 10 kk. Pienemmänkin päiväkotitaipale on sujunut hyvin, ei mitään ongelmia. Molemmat ovat samassa päiväkodissa ja viime kevään ja kesän olivat vielä samassa ryhmässäkin. Lapset viihtyvät hyvin, ja ovat luoneet kaverisuhteitakin hienosti. Meillä päiväkoti aloitettiin ihan siitä syystä, että taloudellinen tilanne ei mahdollistanut sitä, että toinen vanhemmista olisi kotona emmekä saaneet hoitoa muuten järjestettyä, sillä isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä. Pyritään pitämään lomia pitkin vuotta ja kesällä lapset ovat aina vähintään 6 viikkoa pois, jolloin päiväkotia ei tarvitse kesäpäivystyksen ajaksi vaihtaa. Mulla ei siis ole mitään pahaa sanottavaa päiväkodista, mutta meidän muksut ovatkin aika leppoisia ja sopeutuvaisia tapauksia. 😀 Ja en varmaankaan olisi toiminut toisin, varsinkin, kun olen nähnyt, miten kivaa päiväkodissa lasten mielestä on.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *