Mielipidemaanantai: Pride ja kaupallisuus

Lomalla kun ollaan, niin meinasin jättää mielipidemaanantain väliin ja ottaa tän koko reissun ihan vaan lomana. Näissä mielipidepostauksissa kun on aina se ”riski”, että ne herättää keskustelua, jossa pitäisi olla aktiivisesti läsnä eikä huidella vesijeteillä pitkin Splitin edustaa. No, otetaan nyt tilanne niinpäin, että ”riski” on siinä, että en vastaa aktiivisesti mihinkään, mutta pidetään kiinni tästä Mielipidemaanantai-hommelista, jonka aloitin. (Kommentoikaa siis ihmeessä, mutta älkää odotelko aktiivista vastailua täältä reissun päältä 🙂 

Blogimaailmaa on tässä ravistellut erinäiset kannanotot ja postaukset liittyen Prideen ja sen kaupallistamiseen. Tavallaan ymmärrän ajatusmaailman siinä, että kritisoidaan tekopyhää kaupallistamista ja tärkeällä aiheella ratsastusta Priden kohdalla, vaikka en allekirjoita väittämää, että se olisi huono asia. Keskustelua en oo seurannut kovin aktiivisesti lomani tähden, mutta hieman olen asiaa selaillut, ja yksi asia korostuu koko ajan nettikeskustelussa. On hyvä kun yritykset näyttää tukensa Pridelle ja tasa-arvolle ja hyvä, että voidaan näin erottaa rohkeat ja avomieliset brändit ymsyms. Totta. On hienoa, että yritykset todella tukevat tätä ideologiaa. Mutta sitten voidaan ajatella, onko hienoa, että joku yritys nyt vaan haluaa takoa rahaa tällä ”myönteisyydellä” ja samalla kuitenkin esim. rekryssä toimii ilman minkäänlaista tasa-arvoa? Tai joku aidossa elämässä semisti homofobinen länttää sateenkaarikehyksen Facessa esittääkseen muulle maailmalle olevansa hyvä ja normaali ihminen?

Ymmärrän sen arvostelun, että tällainen on tekopyhää, mutta en ole samaa mieltä, että se olisi huono asia.

Ihan sama vaikka joku lafka tai ihminen ei uskoisi Priden sanomaan ja mainostaa silti tuotteitaan sateenkaarilogoin. Se vie tätä tärkeää asiaa vaan laajemmalle ja isommalle yleisölle ja potentiaalisesti sellaisellekin yleisölle, joka ei aktiivisesti ole ollut tukemassa vähemmistöjen oikeutta rakkauteen. Ehkä joku sellainen julkkis tai vaikuttaja laittaa sateenkaarikehyksen, jonka seuraajista jokunen on vielä vaikkapa homo- tai transfobinen (onks tää ees oikea termi?)? Ehkä sillä esimerkillä joku itsekin avartaa hieman mieltään? Tai ehkä joku yllättävä brändi tuo ilmi tukensa Pridelle, ja herättää ihmisiä ajattelemaan asiaa? Tai vaikka tuo vanhemmille ja konservatiivisille ihmisille sen sateenkaaren ja ideologian sen takana ihan suoraan kahvipöytään? Heille, jotka muuten onnistuvat elämään kuplassa, jossa Pride on heille vaan ”joidenkin sekopäiden kulkue Helsingissä”. Ihan sama, ladotaan sitä sateenkaarta vaikka jokaikiseen maitotölkkiin ja siideripulloon ja vaikka mihin. Se on vaan niiden yritysten ja ihmisten häpeä, jotka eivät asiaa oikeasti tue ja tekopyhyyttään tai rahanhimouttaan mukamas edustaa asiaa.

Olkoon homous ja tasa-arvo ja Pride trendikäs asia. Mikäs sen parempaa? Joku innostuu sateenkaarikehyksestä tänä vuonna, koska se on trendikästä, mutta ensi vuonna hän saattaakin jo ihan tosissaan olla vahvan aktiivisesti tukemassa ilmiötä. Katsokaas kun trendikkyys ei ole huono asia. Trendikkyys on sitä, että jokin asia on haluttavaa. Trendejä halutaan seurata, niitä halutaan kantaa ylpeästi päällään. Jos trendi on esimerkiksi Pride-myönteisyys, niin se on aika helvetin hyvä trendi. Silloin se trendin seuraaja (ihminen tai brändi) pitää kyseistä asiaa tai ilmiötä sellaisena, jota on haluttavaa ajaa ja haluaa kuulua siihen joukkoon, jotka tätä asiaa aktiivisesti kannattavat. Hienoa, mission accomplished.

Jotkut ihmiset näkevät, että sateenkaaren lätkimisen varjopuolena on ehkä tietyn ihmisryhmän ärsytys. Ehkä jokunen ärsyyntyy ja pitää asiaa liiallisena meuhkaamisena, mutta let’s face it, se on se ihmisryhmä, joka ei muutenkaan tukisi ideologiaa. Ihan sama miten kuka tahansa tai mikä tahansa toimisi. Kukaan ei nimittäin käännä selkäänsä Pridelle tai aatteelle sen takia, että sitä ”ylihypetetään”.

Kerran oon iteki kritisoinut Facebook-kehyksiä tai näitä erityistoimintoja. Silloin kun oli Pariisissa terrori-iskut ja ihmiset latoi sitä Ranskan lippua kuviinsa. Ymmärrän siinäkin tarpeen esittää sympatioita loukkaantuneille tai rakkaalle lomakaupungille, mutta siinä oli musta surullista se, että aika monen muunkin maan lippu olisi ansainnut olla profiilikuvissa. Niin moni maa ehti siinä pienessä ajassa joutua terrori-iskujen kohteeksi, että tuntui musta jotenkin siltä, että ”valikoitiin” mikä terrori-isku oli surun arvoinen. Mediassa rummutettiin Pariisia ja jätettiin Turkin terrori-iskut pikkuotsikoksi sivulle Ö. Itse pidin silloin profiilikuvani päällä YK:n lippua, joka edusti kaikkien maiden yhteistä taistelua, sillä mun mielestä jokaisen silloisen terrori-iskun uhri-maan, kuten Venäjän, Turkin ja Libanonin, menetys ja suru oli yhtä arvokasta. Seison edelleen sen takana, että tuo käyttäytyminen silloin mua kummastutti. Oli ”trendikästä” vaihtaa se Ranskan lippu siihen, joten sitähän vaihdettiin. Mutta se on musta jotenkin hyvin eri asia, nimittäin tässä Priden näkyvässä tukemisessa ei valita yhtä rakkautta toisia paremmaksi. Siinä juhlitaan kaikin puolin rakkautta ja jokaisen vapautta rakastaa. Se on mun mielestä jokaisen kuvan, sateenkaarituotteen ja vaikka tekopyhänkin rahantakomisen arvoinen asia. Vaikka se sateenkaari lätkäistäisiin siihen pelkästään trendikkyyden takia. Koska onhan se nyt helvetin hienoa, että Suomessa on trendikästä olla avoin ja liberaali ja rummuttaa kaikkien ihmisten tasa-arvoisia oikeuksia.

Mutta tälläkin asialla on valitettavasti toinen puoli. Esimerkiksi mulla ei ole tämän Pride-viikon aikana ollut yhtäkään kuvaa, missä juhlisin Pridea, yhtäkään hashtagia, yhtäkään sateenkaari-kehystä. Ei sen takia, että vastustaisin jotenkin aatetta, vaan yksinkertaisesti sen takia, että olen elänyt lomallani Kroatia-kuplassa, jossa arki on sisältänyt rantoja, kauniita näköaloja, ruokaa, jalkapalloa ja perheen kanssa puuhailua. Oon avannut suomalaisen nettilehden ehkä kahdesti ja nähnyt toki siellä Pride-mainintoja, mutten kovinkaan ole niihin paneutunut. Facebookissa en oo kokonaiseen viikkoon edes käynyt. Sateenkaaret ovat jääneet lähinnä aidon sellaisen ihasteluksi Cavtatin yllättävässä ukkosmyrkyssä. Tekeekö se minusta suvaitsemattoman ja huonon ihmisen? Ei tee. Liputan tasa-arvoa ja olisin ollut mielelläni tukemassa Pridea paikan päällä. Se nyt vaan ei tullut mieleenikään täällä ollessani.

Tämän kaiken avaramielisyyden ja tasa-arvon ja ihmisoikeuksien juhlimisen keskellä on näkynyt aika sulkeutunutta ja suvaitsematonta ajattelutapaa. Heitä kohtaan, jotka eivät ole osallistuneet Pride-hypeen (oli syy mikä tahansa) eivätkä ole julistaneet sateenkaaria missään muodossa. Nimittäin ei saa alkaa määrittelemään ihmisiä sen sateenkaaren kautta. On hienoa, että monilla on ollut kannanottoja asiaan, mutta niiden puute ei tarkoita sitä, etteikö ideaa tukisi. Ja myös heitä kohtaan, jotka ovat tuoneet julkiseen keskusteluun yleisesti hyväksi havaituista ja jopa trendikkäistä ajatuksista poikkeavia ajatuksia, on nähnyt aika julmaa ja suvaitsematonta suhtautumista. Jos joku on arvostellut tiettyjen yritysten kaupallisia agendoja, tärkeillä asioilla ratsastamista jopa, arvostelematta kuitenkaan Pridea, on voinut joutua aikamoiseen myllytykseen. Ja kun vielä julkisen anteeksipyynnön jälkeenkin ihmistä arvostellaan henkilökohtaisiin asioihin menevin loukkauksin, on se mun mielestä vähän surullista ja todella vastoin koko tätä Pridenkin ilosanomaa. Suvaitsevaisuutta se on sekin, että hyväksyy joidenkin näkevän vaikkapa nämä kaupallisuus-asiat eri tavalla, kunhan jokainen kuitenkin näkee, että rakkaus kuuluu kaikille. Sillä se on ihmisoikeus, joka ei ole mielipiteiden alainen asia.

Sivuhuomautuksena vielä lisättävä, että musta ois huikeeta, jos jotkut Pride-tuotteet jäisivät kaupan hyllyihin ihan kokoaikaiseksi. Tätä aatetta saisi juhlia mun mielestä pienin arkisin keinoin ja tuottein aina, niin kuin esim. Finlayson on tehnyt Tom of Finland -tuotteilla. Siinä missä pinkkiä nauhaa näkyy aika paljon eri vuodenaikoina, saisi myös sateenkaarta näkyä ympäri vuoden niin maitotölkeissä kuin TV-mainoksissa. Poistuisi ehkä pikkuhiljaa joistain se ajatus, että Pride on jotenkin perverssiä tai piiloteltavaa ja koko asiasta tulisi arkista. Homous ei ole joulupukin kaltainen asia, jota paukutetaan kerran vuodessa isona juhlana, vaan sen pitäisi olla arkinen, normaali, vähän jopa tylsähkökin ilmiö.

Kommentit (23)
  1. Voi aamen. Tiivistit niin hyvin ja osuvasti munkin ajatukseni tästä aiheesta. Erityisesti toi loppu priden arkipäiväistämisen tarpeellisuudesta osui ja upposi.

  2. Hyvä kirjoitus! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *