Mielipidemaanantai – Raha-asiat ja säästäminen

Raha-asiat ovat kovasti aina tabuja suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä on onneksi mielestäni hieman muuttumassa. Todella hitaasti ja pikkuhiljaa. Olen itse asiassa usein huomannut sen, että vähemmän tienaavat ovat avoimempia tuloistaan ja rahoistaan kuin paremmin tienaavat, ja olen välillä miettinyt, että johtuuko se tietynlaisesta syyllisyyden tunteesta, mitä paremmin tienaavat kantavat. Törmään usein asenteeseen, jossa ajatellaan jonkun työn olevan riittämättömän tärkeä ja tarpeeksi vaativa tiettyyn palkkatasoon. Itsekin syyllistyn ajoittain tähän ajatteluun. Loppujen lopuksi olisi kuitenkin kaikkien kannalta parempi, jos olisimme avoimempia tulotasojen suhteen. Ei marraskuussa julkaisemalla nimikohtaiset palkkatiedot, vaan puhumalla avoimemmin ylipäätään palkkauksista eri aloilla. Kun olen viime aikoina mielenkiinnostakin seurannut hieman alani työpaikkoja, olen huomannut, etten tiedä yhtään, millaisia palkkoja mikäkin työtehtävä saa.

Mä oon ollut raha-asioissani aina melko höveli. En oo koskaan ollut kovin säästeliäs ihminen, enkä ole arvostanut paksuja lompakoita tai suurinumeroisia pankkitilejä. Toki pidän rahasta, se tuo niin paljon vapauksia ja mahdollisuuksia elämään. Mutta nimenomaan pidän niistä rahan mahdollistamista asioista, en tietystä numerosta tililläni. Pitkäjänteinen säästäminen on mulle aika viimeaikainen juttu, ja se aiheuttaa kaksijakoisia fiiliksiä. Toisaalta häpeillenkin mietin, että olisi pitänyt aloittaa aikuismainen säästäminen jo paljon aiemmin, mutta toisaalta olen ylpeä siitä, että olen kulkenut omaa polkuani, matkustanut, nähnyt ja mennyt. Osakemarkkinat ovat minulle edelleen aikamoinen mysteeri eikä minulla koskaan ollut ASP-tiliä. Siinä kokee aina välillä jotenkin epäonnistuneensa tällä sektorilla. Kunnes ymmärrän, että tuo epäonnistumisen fiilis on vaan yhteiskunnan luoma ajatusmalli, jossa tietyt asiat ovat haluttavia ja toiset eivät. Mä en oo nuorena säästänyt pitkäjänteisesti unelmiini, mä olen vähän riskilläkin toteuttanut niitä.

Nykyisin tilanne on eri. Suunnittelen talouttani ja peräti nautin siitä.

Kun rahaa tulee tilille, siirtyvät ne erilaisiin käyttöihin. Kutsutaan niitä tässä vaikka seuraaviksi tasoiksi:

1. Olennaiset
2. Danten tulevaisuus
3. If shit hits the fan
4. Lopullinen katastrofi
5. Kun tarvitaan vähän ekstraa
6. Yrittäjyystoiminnan varalle
7. Tee mitä haluat

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei ole. On itse asiassa aika yksinkertainen jako.

1 eli olennaiset sisältää auton kulut, talon lainalyhennykset ja erilaiset välttämättömät laskut kuten sähkö-, vesi- ja jätehuollot sekä vakuutukset ynnä muut. Niitä varten on kortiton pankkitili, jonne siirretään kuukausittain tarvittava määrä, ja ne sieltä lähtevät itsekseen e-laskuina ja lainalyhennyksinä. Tää on se olennaisin ja tärkein, eli meidän arjen ja elämän tärkeimmät menot. Siirrämme myös molemmat yhteiselle taloustilille rahaa muihin talouden menoihin kuten bensaan, ruokaan yms.

2 eli Danten tulevaisuus on automaattinen veloitus tileiltämme, joka menee Danten säästörahastoon, johon ei kosketa. Ne ovat hänen rahojaan ja niitä käytetään korkeintaan sitten joskus hänen tärkeisiin menoihin. Tämän lisäksi Dantella on käyttötili, jonne saa lahjoja (ollaan toivottu, ettei hukkuisi lahjoihin, vaan jos lahjoja halutaan antaa, niin mieluummin sitten vaikka tilille ja niitä käytetään harrastuksiin yms.) ja mä siirrän sinne hänelle ”palkkaa”. Sellaiset kaupalliset yhteistyöt, joita en tekisi ilman Dantea, eli suoraan häneen kohdistuvat yhteistyöt blogeissa, siirrän Danten tilille. Esim. taannoin Dante oli mallina eräissä lastenvaatekuvauksissa. Hän saa niistä lahjakortin, minä ostan sen häneltä (ja käytän häneen :D) ja säästän tilille samansuuruisen summan.

3 eli if shit really hits the floor on hajautettu rahastosäästömme, johon on valittu sekä turvallisia, että vähän riskimpiä tilejä. Me emme ole kovin kummoisia riskisijoittajia, emmekä jaksa itse valvoa sijoituksiamme sen kummemmin, joten tämä on jätetty Aktian hoidettavaksi ja seurailemme tilannetta verkkopankin avulla. Rehellisyyden nimissä, en odota suuria voittoja tässä. En usko, että moisia koskaan kertyy, ja jos kertyy niin kiva. Tää on vaan mun kaltaiselle ihmiselle mielekkäin tapa “sijoittaa”. Rahat on irrotettavissa tarvittaessa melko nopeastikin ja summat on sen verran pieniä, että ne eivät tunnu älyttömiltä kuukausinostoissa. En odota suuria voittoja, mutta huomaan, että aika mukavasti sinne kertyy säästöä (siis niitä meidän siirtoja, ei niinkään korkoa)melko huomaamattomasti. Kun ne ovat erillään meidän hallinnassa olevista tileistä, ei näihin tileihin tule kajottua kovin nopeasti tai pienestä syystä. Toiveissa olisi olla kajoamatta tileihin vielä vuosiin, mutta toisaalta tuo kivaa turvallisuuden tunnetta, että kaiken mennessä pieleen, on vielä pieni pehmuste, jonka päälle tippua.

4 eli lopullinen katastrofi on henkivakuutus. Meidän henkivakuutus on pantattu talolainaan, ja edunsaajana on Dante. Jos jommalle kummalle meistä käy jotain, osuutemme lainasta kuittaantuu henkivakuutuksella ja siitä jää vielä hieman yli. Jos meille molemmille käy jotain, Dante ei jää tyhjän päälle. Näillä summilla vakuutus ei ole halpa, ja toivon todella, että on tässä tapauksessa rahaa kankkulan kaivoon, sillä toki toivon, että tälle ei tule koskaan käyttöä. En tosin koe, että tässä maksetaan tyhjästä, vaan enemmänkin niin, että tässä maksetaan mielenrauhasta. Vaikka mikään määrä omaisuutta ei korvaa vanhempia, on mulle kuitenkin tärkeää turvata lapselleni koti pahimman sattuessa.

5 eli kun tarvitaan vähän ekstraa on tili, joka itse asiassa kulkee nimellä säästötili. Se on sikäli hämäävä, sillä sen tarkoitus ei ole säästää pahan päivän varalle (sitä varten on kohta 3), vaan sen tarkoitus on toimia väliaikaisena säästötilinä, josta voi sitten yhdessä hankkia matkan jonnekin, uuden grillin tai maksaa yllättävän auton huollon. Odottamattomiin isompiin menoihin, joihin ei kuukausitulot ehkä riitäkään. Siinä missä kohdat 1-4 on kiinteitä määriä, jotka menevät joka kuukausi, on tämä sellainen, mitä täytetään mahdollisuuksien mukaan.

6 eli yrittäjyystoiminnan varalle jätettävät rahat ei varsinaisesti ole palkkaani vaan yrityksen tuloa. Yrityksestä nostan palkkaa sen verran, mitä katson oikeaksi, mutta jätän myös yritykseen rahaa. Sairastumisen, äkillisten menojen yms. varalle. Yritystoiminnassa on paljon veroprosenttien laskemista ja miettimistä, ja yksi osa sitä on tietenkin se, kannattaako nostaa palkkaa vai osinkoa, missä kannattavuuden raja menee ja miten se kannattaa toteuttaa. Jos yrityksellä menee mukavasti, kaikkea ei kannata nostaa heti palkkana käteen, koska siinä todennäköisesti häviää veroissa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen huono yrittäjä, enkä osaa ladella tähän ulkomuistista mitään numeroita ja tietoja, vaan mun kirjanpitäjä neuvoo ja kertoo mulle, mitä ja miten kannattaa tehdä. Mun ajatus tässä on oikeastaan se, että jos tulee yksi tai kaksi tai kolmekin huonompaa kuukautta yrittäjänä, on yrityksessä rahaa palkaksi nostettavaksi. Toki sitten pidemmällä kuin kuukausikohtaisella tähtäimellä jos verotuksellisesti tulee edullisemmaksi nostaa palkkaa tai osinkoa, teen niin ja laitan rahat säästöön vähän jakaen 3 ja 5 välille. Tykkään todella paljon turvallisuuden tunteesta ja mun turvallisuuden tunnetta lisää se, kun tiedän, että pari huonompaakin kuukautta pärjättäisiin ihan hyvin taloudellisesti.

7 eli tee mitä haluat on mun oma käyttötili. Sinne jää käytettäväksi sen mukaan tuloja, mitä ei mene kohtiin 1-6. Se jää viimeisenä käyttöön ja sitä käytän surutta mielihalujeni mukaan.

Yrittäjänä on vähän hankala aina ennustaa, minkä verran tulee tuloja kuukaudessa. Oon pyrkinyt järjestämään mun yrityksen tulot niin, että mulla on aina sellainen kuukausittainen minimi, johon voin luottaa. Loppu on sitten itsestä kiinni. Toki tuo “perusosa” on myös itsestä kiinni, mutta se on sellainen, mihin pääsee tavallaan sellaisella keskimääräisellä panostamisella, ja jonka kuukausittaiseen määrään pystyy aika hyvin luottamaan. Usein yrittäjänä tulee valitettua ja kuulee paljon siitä, kuinka arvaamatonta yrittäminen on ja kuinka ei voi pitkäjänteisesti suunnitella mitään. Se on osittain totta, mutta siinä on myös toinen puoli. Työntekijään nähden yrittäjä ei koskaan voi olla varma vaikkapa seuraavan kuukauden tuloistaan (ellei ole vaikka juuri jotain vakiomyyntiä tai vuositilausta tms.), mutta työntekijällä on myös aivan erilaiset mahdollisuudet kasvattaa pottia tarvittaessa. Omalla ahkeruudella, viitseliäisyydellä ja kekseliäisyydellä pystyy (alakohtaisesti toki) jonkin verran vaikuttamaan omiin tuloihin positiivisesti yrittäjänä. Tähän ei välttämättä työntekijänä pysty kovinkaan monella alalla.

Nyt jos ootte lukenut tätä tähän asti, niin pidätte mua todennäköisesti innokkaana excelin käyttäjänä ja systemaattisena talouteni hallitsijalta. Wrong! No okei, mä oon jotain siinä välillä. Vielä viitisen vuotta sitten mun taloussuunnitelu oli olematonta (oikeesti, sitä ei ollut, se pohjasi tasan siihen kuukauteen jota elin ja että rahaa riittää seuraavaan palkkaan asti), vihasin Exceliä, enkä todellakaan miettinyt säästämistä. Nyt syytän vanhemmuutta ja vanhenemista, nimittäin taloussuunnittelu on mulle osa arkea ja jopa pidän siitä. Se tuo mulle turvallisuuden tunnetta ja hyvää mieltä, kun onnistun. Tykkään edelleen käyttää rahaa ja törsätäkin, mutta mulle ei tule siitä pahaa mieltä, koska sekin “kuuluu suunnitelmaan”. Se tapahtuu siltä tee mitä haluat-tililtä, eikä aiheuta lovea niihin tärkeimpiin ja olennaisimpiin.

Mä oikeesti vihasin ennen Exceliä, mutta nykyään vannon sen nimeen. Yksi rakkaimpia Excel-taulukoitani on taloudenhallinta-taulukkoni, jonka olen ihan itse kaavoittanut (hyvinkin alkeellisesti, mutta silti) ja jonka avaan lähes päivittäin. Pysyn niin kartalla siitä, mitä pitää laskuttaa ja milloin, mitä tuloja tulee ja milloin, mitä menoja, mitä säästösuunnitelmia yms. On helppo suunnitella vaikka reissuja ja isoja hankintoja, eikä tarvitse ikinä ahdistua raha-asioista. Pelkistetysti se näyttää tuolta. Kiinteät tulot ja menot, lisätulot ja menot ja sitten säästösuunnitelma sille kuukaudelle. Tällä pääsee hyvin alkuun.

Mä en oo ikinä jaksanut tehdä sitä, että laskisin koko kuukauden jokaisen euron. Mihin ne on mennyt, mistä olisi hyvä karsia yms. Meillä on kuitenkin laskettuna esimerkiksi tietyt minimit. Vähän sellainen liikennevalojärjestely. Minimi mitä mies tienaa kuussa, minimi mitä mä tienaan kuussa ja minimi, mitä meillä menee kuussa asuntolainaan, välttämättömät kulut autoon, vakuutuksiin ja välttämättömiin laskuihin. Näiden menojen on oltava aina pienempiä kuin minimitulot. Emme esim. hankkisi autolainaa yli tietyn summan, jos se ylittäisi meidän minimitulojen summan. Todennäköisesti joka ikinen kuukausi tienaamme enemmän kuin tuon paskimman skenaarion mukaisen summan, mutta se on yksi perusperiaate mikä meillä on. Sisään on tultava enemmän kuin välttämättömästi lähtee ulos. Niinpä luottokortteja ei vedetä tappiin, ei hankita megaisoa autorahoitusta tai muitakaan tällaisia juttuja. Tämä ei ole pelkästään varautumista pahimman varalle, vaan tämä on myös vapautta. Tämä on vapautta, joka mahdollistaa vanhempainvapaalle jäämisen tai sen ajatuksen, että halutessani voisin vaikka lopettaa työnteon huomenna ja olla vaan kotiäitinä. Tämä voi tuntua hassulta. Emme hanki toista autoa tai upgreidaa vaikkapa johonkin unelma-autoon, mutta saatan ostella Chaneleita pari yhden talven aikana, kun sinne omiin käyttörahoihin jääkin enemmän törsättävää. Ja ne mun Chanelit pystyy realisoimaan aika nopeasti tarvittaessa, toisin kuin auton, jonka arvo romahtaa kun sen ajaa ulos liikkeestä. Se ei ehkä tunnu loogiselta monille, mutta meille se on loogista. Nyt kun esimerkiksi halusimme vaihtaa autoa, oli auton budjetti tehty sen mukaan, mikä tuo minimitulojen sallima määrä on.

Jokainen saa mun puolestani hoitaa talouttaan kuten haluaa, ja mun ainoa neuvo onkin se, että on lähinnä kartalla siitä, mitkä ovat talouden ehdottoman välttämättömät menot ja mitkä on minimitulot, joihin voi luottaa 90 % (koska mikään ei tässä elämässä ole varmaa) ja aina varmistaa, että rahaa tulee sisään vähintään yhtä paljon tai mielellään enemmän kuin sitä lähtee. Jos tilanne on sellainen, että niin pystyy tekemään. Hoidan mun taloutta vähän samalla tapaa kuin mun painoa. Painonhallinan A ja O on musta se, että kuluttaa yhtä paljon tai enemmän kuin syö ja taloudehallinnassa tienaa enemmän kuin käyttää. En laske kaloreita tai yksittäisiä ostoja, mutta yritän pitää kiinni tuosta ajatusmallista joka päivä.

On rehellisesti myönnettävä, että aiemmin inhosin tällaista suunnittelua, koska ajattelin aina, että se järkevyys estäisi mua tekemästä kaikkia kivoja hankintoja ja joutuisin jonkun excelin vangiksi. Todellisuudessa kun mulla on vahva suunnitelma rahan käytölle, olen onnistunut kerryttämään varoja paremmin, mutta samalla voinut tehdä ihania hankintoja potematta minkäänlaista syyllisyyden tai epävarmuuden tunnetta. Iso huomaamaton stressitekijä on poistunut harteilta, kun ei tarvitse arvailla omia raha-asioita, vaan on hyvin kartalla kaikesta ja osaa suunnitella niin työt kuin vapaa-ajankin.

Mä tulen todennäköisesti aina olemaan tuhlailija luonteeltani. Mutta, mä olen myös hyvin järjestelmällinen ihminen ja rakastan asioiden listaamista, organisoimista ja pidän mitattavuudesta. Tykkään siitä, että näen onnistumiseni lukuina. Nyt kun olen parin vuoden ajan pitänyt mun mittapuulla todella tarkkaa kirjaa omasta taloudesta, suosittelen sitä lämpimästi myös muille. Ehkä minussa on kuollut se pieni kapinallinen, ja nautin siitä, että käyttäessäni rahaa, tiedän tekeväni sen suunnitellusti ja “luvan” kanssa.

Miten te suunnittelette talouttanne? 

Kommentit (96)
  1. Tosin hyvin kirjoitettu ja hyödyllinen postaus! Kiitos tästä 🙂

  2. Sul on aina hauskoja vertauksia, kuten tää talouden hoito & paino: ”en laske kaloreita” 😀 mä oon iha huomaamattani oppinut säästämään isojakin summia, kun aloin kaupassa kiinnittämään enemmän huomiota hintoihin ja vertailemaan niitä –> suosimaan tarjouksia sekä sesongin mukaisia edullisempia tuotteita. Syön harvoin ulkona tai harvoin ostan itselleni vaatteita, mutta sitten kun mielihaluja syntyy, voin hyvällä omalla tunnolla tehdä hankinnat, sillä tiedän, että talouteni ei niistä kärsi 🙂

    1. Joo, mä luulen, että jos jaksais tuota tehdä, niin säästäisi huomattavasti aika monessa eri paikassa, ja isojakin määriä. Se on ehkä se seuraava askel 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *