MIELIPIDEMAANANTAI - FROM RUSSIA WITH LOVE?

Mungolife

Kirjoittelin joskus vuosia sitten blogini alkuaikaoina postauksen nimeltä From Russia with love. Siihen aikaan halusin kirjoittaa postauksen Venäjästä ja venäläisyydestä ja siitä, mitä kaikkea positiivista Venäjässä mielestäni on. Venäjää on mun mielestä aina Suomessa parjattu vähän turhankin paljon, vaikkakin ehkä historian tuntien se on ihan ymmärrettävää. En oo pitkään aikaan koskettanut aihetta blogissani, mutta se on kuitenkin sellainen asia, josta haluaisin kirjoittaa. 

Millaisia fiiliksiä mulla on Venäjää kohtaan? Vihaanko sitä, rakastanko sitä? Miksi luovun kaksoiskansalaisuudestani (lisää aiheesta täällä)? Liittyykö se tuntemuksiini Venäjää kohtaan? 

Mä oon ihan tarpeeksi tietoinen Suomen ja suomalaisten pääsääntöisestä suhtautumisesta itänaapuriimme, joten en lähde väittelemään blogissani Venäjä-politiikasta. En tiedä asiasta tarpeeksi voidakseni siitä kirjoittaa, enkä toisaalta halua tuoda politiikkaa blogini osaksi. Suomessa tuntuu nimittäin usein olevan sellainen konsensus, ettei mikään muu kuin yltiövihreä tai yltiövasemmistolainen ajatusmaailma ole tarpeeksi hyvä ja kaikki poliittinen keskustelu muuttuu aina hirveäksi ylemmyydentunnettaan korostavaksi riitelyksi. 

Mutta niin, Venäjä. Mä luulen, että mitä pidemmälle mennään vuosissa ja mitä vähemmän olen tekemisissä Venäjän tai venäläisten kanssa, sitä vähemmän mä koen mitään tunteita Venäjää kohtaan. Tiettyjä asioita venäläisyydessä rakastan, mutta näin kolmekymppisenä en enää koe mitään kuuluvuutta siihen suuntaan. Se tuntuu vieraalta, samalla tavalla kuin vaikkapa Ranska ja ranskalaisuus. Tajusin taannoin, että oon ollut viimeisen kuuden vuoden aikana kerran Venäjällä ja silloinkin Pietarissa, josta en tykännyt yhtään. Moskovassa olin viimeksi kuusi vuotta sitten. Moskovaa rakastin nuorempana, mutten oikein tiedä mitä mieltä olisin nykypäivänä, jos sinne menisin. Voi olla, että tunteet olisivat erilaisia tai sittei ei. Jotenkin kaiken tän reissaamisen keskellä en oo koskaan halunnut lähteä Venäjälle edes käymään. Se on oikeastaan hassua, ennen rakastin käydä Moskovassa. Nyt tuntuu, ettei sillä olisi enää mitään annettavaa, kaikki on jo nähty ja on mielenkiintoisempiakin paikkoja. 

Mutta rehellisesti mä luulen, että taustalla vaikuttaa sellainen asia, että oon vähän vieraantunut Venäjän kulttuurista ja mentaliteetista. Pietarin reissullamme oli useampi asiakaspalvelu-tilanne, jossa mun teki mieli vaan raivota. Jo matkalla sinne saatiin vähän erikoista kohtelua (nähtävästi kaksoiskansalaiset usein saa aikamoista v*%€&ilua osakseen) ja vuosien varrella oon törmännyt moneen venäläiseen, jotka ovat lähinnä raivostuttaneet ja ärsyttäneet mua. Uskokaa kun sanon, jos suomalaisia ärsyttää tietyntyyppisten venäläisten turistien käyttäytyminen, niin kelatkaa millaista on olla mentaliteetiltaan 100 % suomalainen, mutta ymmärtää jokainen sana, jonka nämä ärsyttävät ääliöt suustaan päästävät. 

Musta on tullut elämäni aikana liian suomalainen ymmärtääkseni venäläisyyttä enää samalla tapaa. En voi olla myöntämättä, että moni piirre venäläisyydessä ja venäläisissä ärsyttää mua suunnasttomasti. Mutta, samalla venäläisyydessä on todella paljon positiivisia puolia. En tosin tarkemmin ajatellen tykkää yhtään määritellä tiettyjä luonteenpiirteitä tiettyyn kansallisuuteen. On ihania vieraanvaraisia ja lämpimiä ihmisiä, eikä sillä ole väliä, minkä maan passi heillä on. Toki jos katsotaan maiden kulttuureja, niin niissä voi olla yhtäläisyyksiä, mutta en siltikään tykkää, että ulotetaan tiettyjä attribuutteja tiettyihin ihmisryhmiin. And who am I to say? Mä oon niin vieraantunut venäläisestä todellisuudesta, että en osaa sanoa siitä mitään. Mulla on hyvin vähäinen kosketus venäläisyyteen ja venäläisiin, ja ne venäläiset ihmiset joiden kanssa oon tekemisissä, on meidän perheen pitkäaikaisia ystäviä tai sukulaisia, joten totta kai he ovat ihania ihmisiä, kun ovat meille rakkaita ja läheisiä. Sen perusteella minkään linjanvedon vetäminen on ihan turhaa ja perusteetonta. Toisaalta en haluaisi tuomita koko kansaa erinäisten veemäisten virkamiesten ja asiakaspalvelijoiden perusteella. Todellisuus kun on jossakin niistä harmaista sävyistä näiden mustan ja valkoisen välissä. 

Onko mussa joku sellainen osa, jonka koen venäläiseksi? Ei. Mä en jotenkin osaa ajatella, että luonteenpiirre A on venäläistä ja B suomalaista. Mä oon mä, uniikki kokonaisuus, joka on syntynyt Uzbekistanissa inkerinsuomalaiselle ja venäläiselle, kasvanut suomenvenäläisessä perheessä Suomessa ja perustanut perheen suomenvirolaisen miehen kanssa Suomessa. Siinäpä soppa. En osaa alkaa miettimään, mikä osa musta on mitäkin. 

Mun mies nauraa välillä kun fiilaan kultaa ja marmoria, että tytön voi viedä Venäjältä, mutta Venäjää ei tytöstä. Nauran mukana, mutta välillä mietin asiaa enemmän. Miksi mä tykkään kalliinnäköisistä asioista ja mulla on tietynlainen maku? Voiko se olla, että oma lapsuuteni ei ollut mitenkään rikasta ja unelmoin joistakin tietynlaisista asioista ja ehkä jopa erilaisesta statuksesta. Marmori miellyttää mun esteettistä silmää, en välttämättä ajattele sen hintaa tai sitä, että sitä pidetään kalliina. En näe, että se on mitenkään kytköksissä mun venäläisyyteen vaan enemmänkin vaan yleiseen elämänhistoriaani, josta voi etsiä linkkejä nykyiseen makuun. Kontulan vuokra-asunnossa maailmalle lähtenyt lapsi on sellainen kuin on, välittämättä siitä onko venäläinen vai suomalainen. 

Nyt mä ajauduin vähän eri raiteille. Mutta niin, en koe, että jotkut osat minusta olisivat venäläisiä, koska en oikeastaan koe, että mussa on venäläisiä osia. Mä puhun venäjää melko puhtaasti joo. Se on mun perheen kesken mun tunnekieli ja popitan mielelläni venäläistä musiikkia. Mulla on venäläinen passi, josta oon hankkiutumassa eroon ja osaan nimetä ehkä kolme venäläistä ministeriä ja kymmenen viihdetähteä. Osaan tehdä venäläistä ruokaa (vähäisesti tosin) ja rakastan borshia. Mutta siinä se. 

Välillä vertaan omaa suhtautumistani Venäjään ja mietin, että olenko monia muita pehmeämpi, koska mulla on venäläistä taustaa. Oon aina ajatellut niin, mutta viime aikoina enemmän ja enemmän oon tullut siihen tulokseen, että ei se edes liity siihen. Esimerkiksi koko Suomi ja iso osa maailmaa tuntuu vihaavan Putinia, enkä ihan osaa ymmärtää sitä. Ei, hän ei ole utopistinen halailija, vaan hän on maataan raudanlujalla otteella hallitseva diktaattori. Toisaalta, voiko Venäjän kokoista korruptoitunutta valtiota hallita muulla kun valistuneella diktatuurilla? Saan aina osakseni hämmennystä kun kerron, että tavallaan pidän Putinista. Hän on tehnyt eurooppalaisittain ajatellen pahoja asioita, enkä voi hyväksyä niitä. Mutta samalla kun en voi hyväksyä asioita, mä ymmärrän niitä. Mä ymmärrän hänen tekojaan nimenomaan venäläisten ja Venäjän johtajana. Hän on päämäärätietoinen johtaja, joka tekee sen, minkä kokee tärkeäksi ja oikeaksi. Mä pidän siitä, että hän on älykäs. Hän on hyvä puhuja. Niin oli toisaalta Hitlerkin ja moni muu paha ihminen. Musta oli mielenkiintoista seurata Trumputinia. Kun ymmärtää jokaisen sanan molempien puheesta, ei jää epäselväksi kumpi on älykäs ihminen. On mielenkiintoista kuunnella Putinia, sillä hän on oikeasti todella älykäs ihminen. Mä itse asiassa huomaan koko ajan enemmän ja enemmän toivovani, että hän on vallassa mahdollisimman pitkään, sillä rehellisesti sanottuna ajattelen niin, että vihollinen, jonka tunnemme on paljon parempi kuin tuntematon vihollinen. Rajanaapurina mua huolestuttaa se, kuka tulee Putinin seuraajaksi. Olen toki itsekin sitä mieltä, että monelta kantilta arvioiden Putin on varmasti paha, mutta kuka isojen valtioiden johtajista ei ole? On hieman helpompaa olla Sale ja käydä Holidayssa bissellä yhden turvamiehen kanssa kuin olla 150 miljoonaa kulttuurillisesti hyvin jakautunutta venäläistä johtava Putin, joka on ehkäpä yksi maailman TOP3 vaikutusvaltaisimmista ihmisistä ja todennäköisesti maailman vaikutusvaltaisin valtionpäämies. 

Suhtaudun Venäjään skeptisesti ja välillä hyvinkin negatiivisin fiiliksin, mutta samalla pyrin asettumaan niihin kenkiin ja ymmärtää asiaa eri kanteilta, ei vaan supisuomalaisesta näkökannasta. Välillä se onnistuu, välillä ei.

Miksi sitten näin negatiivisenkin tunneskaalan pohjalta olen halunnut opettaa pojalleni venäjää? Vaikka en osaa sanoa suoraan mikä osa minusta tai ajatusmaailmastani olisi venäläistä tai itse asiassa vaikka kokisin itseni täysin suomalaiseksi, koen silti valtavaksi rikkaudeksi sen, että olen saanut elää kahden kulttuurin keskellä. Se on sellainen rikkaus, jonka haluan myös poikani saavan. Tai itse asiassa hän saa kolme kulttuuria, joista ammentaa. Kun puhun lapselleni venäjää, se ei sinänsä liity siihen, että haluaisin hänen osaavan juuri venäjää. Se liittyy enemmänkin siihen, että haluan kasvattaa lapseni hyödyntäen kaksikielisyyden hyödyt, ja venäjä on mulle tunnekieli, jolloin kaksikielisyys onnistuu perheessämme. Toinen vaihtoehto olisi ollut viro, mutta koimme sen mieheni kanssa liian samanlaiseksi suomen kanssa ja helposti sekaisin meneväksi. Venäjä soljuu eri tavalla, siinä on aivan eri lauserekanteet ja lausumiset ja siinä on eri aakkosetkin. Se on musta jotenkin hyödyllisempi kaksikielisyyden hyötyjä ajatellen. Ja kieltämättä on musta ihanaa, että poikani osaa joskus venäjää. Hän saattaa haluta tutustua kulttuuriin, maahan ja kieleen enemmän kuin äitinsä. Haluan antaa hänelle sen mahdollisuuden. 

Mutta mikä on varsinainen mielipiteeni Venäjää ja venäläisyyttä kohtaan? Ei sitä kai ole. En koe itseäni miksikään muuksi kuin suomalaiseksi, tunnen venäläistä kulttuuria ehkä keskiverto suomalaista paremmin ja puhun kieltä. Rakastan itse asiassa venäjän kieltä ihan valtavasti. Se on musta todella ilmaisuvoimainen kieli, jolla voi kertoa ja kuvailla niin paljon enemmän. Se on mun suosikkiasia Venäjässä. Kaikkea muuta kohtaan suhtaudun loppujen lopuksi nykyään aika yhdentekevästi. Maa siinä missä muutkin. 

Kommentit

Heidick (Ei varmistettu)

Tosi mielenkiintoinen postaus :)
Meillä on töissä venäläinen tyttö, joka on mun mielestä ehkä maailman paras työkaveri, jota kuvitella saattaa. Alallani törmään myös usein venäläisiin, ja vieressämme on ns. Venäjä-voittoinen toimisto - kaikki ihan kamalan mukavia <3 En osaa leimata esimerkiksi venäläisiä, virolaisia, ruotsalaisia, yms tiettyyn kategoriaan, jos joku tai jotkut henkilöt käyttäytyvät jollakin tapaa. Tietysti erilainen kulttuuri näkyy, mutta monesti ne hyvät puolet enemmän, kuin huonot.
Itse tulen myös kaksikielisestä perheestä. Suku äitini puolelta on ruotsalaista ja isäni puolelta pohjois-karjalaista, perussuomalaista (siinä ollutkin soppa), ja harmittaa ihan vietävästi, että viimeinen ruotsia puhuva sukulaiseni - rakas mummuni - kuoli kolme vuotta sitten. Sittemmin en ole ruotsinkieltä pahemmin käyttänyt ja se onkin jäänyt aika unholaan. Äitini osaa ruotsia, kuunnella ja lukea, mutta ei puhua. Suomenruotsi ei ole lähellekään niin kaunista, kuin mitä aito ruotsalaisten lausuma ruotsinkielinen, ja rakastankin käydä esim. Göteborgissa, jossa kuulee ihan sitä oikein lausuttua ruotsia. Venäjä on mielestäni myös todella kaunis kieli ja olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö se vaihtaa ruotsinkielen tilalle.
Kaksikielisyys on rikkaus ja ihan mahtavaa, että opetat pojallesi venäjää!

Kollegani kanssa juttelimme hetki sitten Putinista. En minäkään hyväksy kaikkia hänen päätöksiään, en, mutta Venäjä ei tekisi mitään Trumpin kaltaisella somepresidentillä. Koko maa olisi aivan kaaoksen vallassa. Tavallaan itsekin pidän Putinista ja jollakin tapaa tuntuu, että mediassa hänestä on luotu käytännössä hirviö. Toivon, että hän on presidenttinä vielä pitkään. Olen myös pitänyt Niinistöstä ihan hurjasti Suomen presidenttinä ja ajatellut, että siinä on isot saappaat täytettäväksi. Pidän siitä, kuinka hän hoitaa suhteita muihin maihin. On turvallisempi olo.

Kiitos tästä postauksesta. Oli mukavaa luettavaa :)

MungoAnna
Mungolife

Kiitos kommentistasi :) Hauska tausta sulla, on varmasti aikamoinen soppa sullakin taustassa :D :) 

Va fan? (Ei varmistettu)

"...jossa kuulee ihan sitä oikein lausuttua ruotsia." Siis oikeasti?! Kannattaisi varmaan perehtyä hieman paremmin siihen ruotsalaiseen osaan perimästäsi, nimittäin suomenruotsi on virallisestikin itäisin ruotsin murre ja alkuperäisimpinä säilyneitä murteita, joten se sinun oikein lausuttua ruotsia - kommenttisi kuulostaa näin suomenruotsalaisen (kaikki sukulaiset Ruotsista ja suurin osa asuu siellä edelleenkin) korvaan lievästi sanottuna huvittavalta. Tällaiset wannabe suomenruotsalaiset, jotka eivät osaa edes perimäänsä saavat vereni kiehumaan!

matkailuavartaa (Ei varmistettu)

Oletko käynyt aikuisena Uzbekistanissa tai harkinnut käymistä? asuvatko kaikki sukulaisesi Suomessa tai kiinnostaisiko sinua vierailu juuriesi lähteillä? tai kiinnostaisiko sinua esim. kesälomailu Mustanmeren rannalla? eri kulttuurit ovat rikkaus ja on aina välillä hyvä myös muistaa niitä hyviä puolia omista sukujuuristaan ja kaukaiseltakin tuntuvasta kulttuurista. Monissa eri kulttuureissa on kamalia diktaattoreita mutta myös mielenkiintoisia "hahmoja" se on totta. Marmori on erittäin suosittu materiaali myös Italiassa ja arabimaissa muuten, vähän kuin Saksassa ja Suomessa suosittua on puumateriaali.

MungoAnna
Mungolife

En oo, oon harkinnut, mutta en oo kuitenkaan kokenut tarpeeksi mielenkiintoiseksi. En oo asunut siellä ku käytännössä vauvavuoteni. Lähestulkoot kaikki lähisukulaiset asuu Suomessa, perhetuttuja on Venäjällä. En oo oikeen koskaan haaveillut meneväni minnekään Mustanmeren rannalle lomalle. En oo poissulkenu sitä, mut katotaan jos innostun :) 

Jiika (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus ja sai ajattelemaan asioita eri näkökulmista :) Mulla on henk. koht. jonkinlainen viha-rakkaussuhde Venäjään. Tietyt asiat ärsyttää, mut silti se jotenkin kiehtoo. Oon nyt jo useita vuosia opiskellut venäjää ja ollut Venäjällä myös vaihdossa, joten jonkinlainen kosketuspinta on. Lisäksi mulla on ollut työpaikoissa venäläisiä työkavereita. En ihan pysty samaistumaan siihen ns. yleiseen Suomessa vallitsevaan mielipiteeseen Venäjästä tai etenkään venäläisistä. :)

MungoAnna
Mungolife

Kiva kuulla, kiitoksia :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jotta voi pitää Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista, ei tarvitse hyväksyä politiikkaa se on selvä. En minäkään pidä hallituksemme tekosista. Mutta kyllä on käynyt niin, että olen tullut niin surulliseksi tästä kaikesta, että sydämeeni on jäänyt iso särö, enkä voi enää rakastaa kieltä ja kulttuuria niin kuin ennen. Ymmärrän Putinia juuri Venäjän kannalta kyllä (ihailen myös Trumpin kykyä ymmärtää nykymaailman menoa; somea; sitä, miten voitetaan vaalit) mutta tajusin eilen illalla jotain, jota en voi kirjoittaa tähän. En ole samaa mieltä tässä asiassa, että tunnettu on parempi kuin ei-tunnettu. Perustelen sen sillä, että ei ole olemassa Venäjällä mitään, eikä ketään, joka perisi tämän saman aseman, joka Putinilla on nyt. Häneltäkin vei parikymmentä vuotta aikaa rakentaa se. Onneksi mikään ei jatku ikuisesti. Toki, kun ruutitynnyri paukkuu - ja se tulee vielä paukkumaan - silloin mekään emme naapurissa ole turvassa - ehkä tarkoitit sitä (sillä ei-tunnetulla, joka on pahempi)? Mutta se on se elämän kulku, haitariliike, suurenee, pienenee, myös valtion rajat. Kuten myös EU.

MungoAnna
Mungolife

Niin, mä tarkoitan ennemminkin sitä, että Putinista voidaan tehdä jotain ennusteita ja pohjata hänen toimintaansa. Maailma tuntee hänen toimintatavat, ajatusmaailman yms. Tai ainakin sen, mitä hän siitä antaa maailmalle. Hänen seuraajansa voi olla jotain ihan muuta, mikä voi olla vielä paljon pelottavampaa Suomen kannalta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tylsääää. Moskova on nähty, mutta Lontooseen voi lähteä sadattatuhannetta kertaa? Et tykännyt Pietarista? Ehkä lähdit sinne kyrpäotsassa -asenteella. Inkeriläiset eivät edes osaa suomea, joten harkitse perheesi kokonaan venäläiseks. Sua vaan hävettää siinä jokin ja tosi tylsää, että mallillasi opetat myös pojallesi tavan hävetä omia juuriaan. Maksan satasen vetoa, ettei se 15 vuotiaana puhu sulle julkisilla paikoilla venäjää.

Tanjaaaa (Ei varmistettu)

Oi vitsit, kaikki sympatiat bloggaajille, jota joutuu päivästä ja vuodesta toiseen lukemaan tällaisia kommentteja.

P.S. Anna, mä niin toivoisin, että osaisin venäjää sujuvasti juuri siksi, että se on varmasti mielettömän rikas kieli. Haluaisin pystyä lukemaan venäläisistä klassikkokirjoja alkuperäiskielellä. Ehkä joskus...

Meikämanne (Ei varmistettu)

Eikös tämä kommentointimahdollisuus ole olemassa kommentoimista varten? Silloin saattaa saada myös erimielisiä kommentteja. Siitähän syntyy rikasta keskustelua.

Pauliina.O (Ei varmistettu)

Olipa harvinaisen ikävä kommentti. Mikä saa ihmisen kirjottaan noin tylysti? Ihmetellä ja kysyä saa varmasti, mutta tää oli kyllä ihan ilkeyttään kirjotettu..
Musta tää oli mielenkiintoinen postaus, olis voinu olla pidempikin ja mennä viä syvemmälle! Kaksikielisyys on rikkaus, olisi hurjan hienoa jos oma lapsi pääsisi sellaisesta nauttimaan! Ehkä sitten kielipäiväkodin/-koulun kautta..? Lukisin mielelläni Familylifen puolella lisää perheenne kielikulttuurista, vaikka voi itseasiassa olla että siitä joskus jo kirjoittelitkin..
Itseäni Venäjä kiinnostaa kohteena (ja kulttuurina) paljonkin, mutten halua ns tukea maata sinne matkustamalla.

yoman (Ei varmistettu)

Haluan tavata tän henkilön! Sunshine, sunshine reggae

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka tämä kuullosti monelle heitterin kommentilta, näin ei ole. Olen itse samainen inkerivenäläinen ja asunut Suomessa noin 15v. Tiedän ihmisiä, jotka ovat täällä 2v iästä lähtien. Ei kukaan heistä sano olevansa suomalainen, koska perhe on venäläinen. Vaikka kuinka on sukujuuria, niin tänne muuttaessa Inkerit EI edes puhu suomea, perheet on täysin venäläisiä ja venäläisten vanhempien venäläinen kasvatus jatkuu täälläkin Suomen maaperällä. Ehkä Annaa on vaan kiusattu venäläisyydestä ja siksi hän nyt haluaa ”peseytyä” siitä pois, kun jokin siinä sitä hävettää.

MungoAnna
Mungolife

En oo ikinä lähtenyt minnekään kyrpäotsassa-asenteella, vähiten Pietariin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku kaupunki voisi olla mun mielestä likainen ja epämiellyttävä ja kaikin puolin sellainen, etten tykkää siitä. Inkeriläisillä lienee lukuisia erilaisia taustoja ja kielitaitoja, meidän sukumme puhuu Suomea ja meidän sukumme taustat ja juuret on Suomessa. Olisi typerän yksioikoista vetää mun todella rikasta perimää, jossa isovanhemmat on neljästä eri maasta (Venäjä, Uzbekistan, Liettua ja Suomi) ja laittaa sitä yhtiin kansiin tietyksi kansalaisuudeksi. Mä en opeta lapselleni mitään hävettävää juuristaan, päinvastoin, opetan hänelle venäjää, Venäjän kulttuuria ja mieheni tekee aikanaan saman Viron ja viron suhteen. Meidän lapsemme on ainutlaatuinen mieletön yhdistelmä montaa eri taustaa ja hän tulee aina tietämään sen ja toivottavasti kantamaan sen ylpeydellä. 

Mä oon muuten elänyt vasta noin 11 000 päivää, joten en oo millään voinut käydä Lontoossa sataatuhatta kertaa. Joten, kuten kaikki muukin kommentissasi, tämäkin on täyttä paskaa.

Mä en kiitos tarvii sun satasia, omiakin riittää. Lapseni käyttäytyminen ja kasvatus ei kuulu sulle millään lailla, jätä se itseäsi parempien ja älykkäämpien ihmisten tehtäväksi. Sellaisten, jotka eivät kasvata hänestä sinunlaistaan netissä paskaa huutelevaa turhanläyhääjää. Mä maksaisin mielelläni itse satasen, jonka voisit hyödyntää yhteen terapiatuntiin, jossa voisit keskustella siitä, miksi ihmeessä niin kovasti haluat kiukustaa itseäsi lukemalla blogiani ja kommentoimalla sinne jotain aivotonta potaskaa? Se ei nimittäin vaikuta muhun millään lailla paitsi aiheuttaen valtavaa sääliä ja myötähäpeää sua kohtaan, mut jotain se kertoo susta.

Mua ei hävetä yhtään mikään, mulla ei ole syytä hävetä. Vaikka olisin 100 % venäläinen, en näkisi siinä mitään hävettävää. Ainoa, mitä häpeäisin, olisi se, jos olisin kaltaisesti ihminen. Se olisi hävettävää. 
 

MungoAnna
Mungolife

Ja tämä siis alkuperäiselle kommentoijalle. 

Terveisin: inkeriläistaustainen sielultaan ja sydämeltään täysin 100 % suomalainen nainen, jonka kasvatus ei ole ollut yhteen maahan sidottu.

MungoAnna
Mungolife

Tanjaaaa, kiitoksia :) 

Meikämanne, rikas keskustelu ja tämä alkuperäinen Vierailijan kommentti on kyllä jotain muuta. Se ei ole rikasta, se on köyhää. Se edustaa mielenköyhyyttä. 

Pauliina O, Kiitos :) Joo, tuo kertoo lähinnä vaan kommentoijasta jotain. Jotain melko vastenmielistä mun mielestä. Ja kiva, että aihe kiinnostaa, palailen siihen varmasti lähiaikoina jossakin muodossa :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki, jotka ei nuole persettäni kommenteissa on heittereita, niin niin. Onko suvussasi Uzbekkejä vai Uzbekistanissa asuvia venäläisiä, kun neukun aikaan oli? Älä nyt vaa yritä naamioida sitä muuksi kuin se on. Tää postaus voi upota suomalaiselle, mutta venäläisenä kun tota lukee, niin kauheeta diibadaabaa. Siitä on jokunen vuosi, kun olit vielä kaupan kassalla ja kirjoitit siitä blogiis, että et tahallaan puhu venäjää venäläisille, sekö ei ole kyrpäotsassa asennetta?

yoman (Ei varmistettu)

Joo joo tuli selväksi, että loukkaannuit Annan mielipiteestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja Pietari on paljon puhtaampi, kuin vaikka rakastamasi Lontoo, siitä nimittäin nimenomaan puuttu ne spurgut ja roskat.

MungoAnna
Mungolife

No, ole siis onnellinen, että mä oon mieluummin Lontoossa, eikä meidän tarvii toivottavasti koskaan hengitellä samaa ilmaa sun kanssa. Sen verran saasteista juttua päästät suustas, että ois varmaan aika myrkyllinen kokemus. 

Tunnut edustavan kaikkea sitä, mistä en pitänyt Pietarin asiakaspalvelussa ja ihmisissä ja voin kertoa, että et kyllä paranna ko. paikan mielikuvaa kellekään. 

Tule jo takaisin maailmankartalle. Jos pietarista puuttuu spurgut ja roskat, niin kurkkaa ihan vaikka Nevskin varrella olevan jonkun talon sisäpihalle. Ulospäin kaunis fasadi, sisältä surkea, köyhä, murjottu, runnottu, kaltoinkohdeltu, likainen, kuselle löyhkäävä ja kaikin puolin vaan niin surullinen.

Vähän niinku nää sun kommentit, vastenmielinen. 

MungoAnna
Mungolife

Ja ei, en vastannut venäjää puhuvalle venäjäksi jos heiltä puuttui kohteliaisuus yrittää englanniksi vaan röyhkeästi olettivat kaikkien puhuvan venäjää. Tekisin nytkin samoinn, en aio ruokkia kenenkään suurvaltaoletuksia, emme ole enää Venäjän vallan alla vaan suomea puhuvia suomalaisia Suomessa. Jos joku yrittää suomeksi tai enkuksi vaihdan mieluusti venäjäksi.

P.S. Se on uzbekki, ei Uzbekki. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Vähän kun koristeltua pintaa raaputtaa, niin mitä hurjaa soopaa suoltava sieltä paljastuukaan. Aika uskomatonta millaista kieltä käytät lukijoitasi kohtaan. Ja en siis ole kukaan aiemmista, vaan sivusta huomioiva. Et näemmä ikinä pääse niiden aikuismaisen älykkäästi provojen viesteihin vastaavien blogistien joukkoon. Harmi sinulle. :( Postauksissa on joskus jo nähtävissä fiksuuntumista, mutta tällaiset täysillä provomiinaan ajamiset vesittää ne suurelta osin.

A- (Ei varmistettu)

Samaa ihmettelen, aika noloa laskeutua noiden kanssa samalle tasolle ja alentua käyttämään noin rumaa kieltä, mistä tuo kaikki viha oikein kumpuaa? Ei anna kovin fiksua kuvaa...Tuollaiset kommentit voi vaan ohittaa kokonaan.

Rcc (Ei varmistettu)

Kuvaat tekstissäsi "tietyntyyppisiä venäläisiä turisteja" "ärsyttäviksi ääliöiksi" asiaa sen kummemmin avaamatta. Myöhemmin kerrot, ettet " tarkemmin ajatellen tykkää yhtään määritellä tiettyjä luonteenpiirteitä tiettyyn kansallisuuteen". Jäi vähän epäselväksi, mitä tarkoitit näillä kahdella kommentilla?
Kerrot, että tavallaan pidät Putinista ja toisaalta olet "...toki itsekin sitä mieltä, että monelta kantilta arvioiden Putin on varmasti paha, mutta kuka isojen valtioiden johtajista ei ole?"
Venäjähän on Putinin johdolla tosiaan Syyrian sodassa mukana, jossa 400 000 on kuollut (YK:n arvio). Tappaen ihmisiä, siivilejä joiden joukossa lapsia myös. Mielestäni tätä ei voi oikeuttaa sillä, miten vaikeaa suuren valtion johtaminen on. Tai sillä että Putin on "oikeasti todella älykäs ihminen" ja "hyvä puhuja". Tämä on oma mielipiteeni, pidän blogistasi ja sananvapaushan on kaikkien oikeus. Toivottavasti kunnioitat kommenttianikin. Kaikkea hyvää!

MungoAnna
Mungolife

Missä mä oon oikeuttanut Syyrian tapahtumia postauksessani? En aio asiaa sen tarkemmin itse asiassa kommentoida, koska siitä vasta soppa syntyykin, mutta Venäjän ja Jenkkien toimet oman maan ulkopuolella liittyvät hyvin vahvasti tähän suurvaltapolitiikkaan ja on selitettävissä monin eri tavoin. Ei sinne kukaan ole lähtenyt tappamaan ihmisiä vaan ajamaan omia etujaan ihmishengistä välittämättä. Niin toimii suurvaltapolitiikka, tsekkaa vaikka verrattain Barack Obaman kauden sotatoimet. Niin ihanana kun Obamaakin esimerkiksi pidetään, niin kaikki nuo isot herrat on samasta puusta veistetty :) 

Tietyntyyppisillä venäläisillä turisteilla tarkoitan niitä uusrikkaita ja röyhkeitä venäläisturisteja, joita on jokunen prosentti venäläisistä turisteista ja jokainen on heihin varmasti törmännyt, jos ei muualla niin joulun jälkeen Stockalla. He eivät edusta Venäjää kokonaisvaltaisesti, vaan ovat yksi ihmisryhmä.

Melody (Ei varmistettu)

Tosi provosoiva postaus...
Kirjoitat ”Saan aina osakseni hämmennystä kun kerron, että tavallaan pidän Putinista”...Putin kaikin keinoin korostaa Venäjän suurvalta-asemaa (ja omaa asemaansa sen haltijana) mm. sekaantumalla Syyrian ja Ukrainan politiikkaan tosiaan ”ihmishengistä välittämättä”.
Venäjältä Suomeen matkustavat ovat pääasiassa tavallisia keskiluokkalaisia eikä mitään oikeita venäläisiä uusrikkaita vaikka Stockalla käyvätkin:) Tänne oikeastaan on aika edullista ja helppoa tulla omalla autolla vaikka Pietarista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Luojan tähden, verrata Obamaa ja Putinia. Vaikka toki osaamme päätellä paljonkin sinusta menneiden vuosien perusteella, siitä huolimatta. Huh.

Riikka (Ei varmistettu)

Heippa,
Kiinnostaisi tietää, että minkä takia et tykännyt Pietarista ? Milloin olet siis viimeksi käynyt siellä ? Ja missä paikoissa siellä kävit, että koit sen likaiseksi ?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.

emmms (Ei varmistettu)

Voi että tykkään näistä mielipidemaanantaista! On kiinnostavaa lukea ajatuksiasi Venäjästä ja arvosta rehellisyyttäsi tässäkin asiassa. On ymmärrettävää, että suhde Venäjään ei tunnu kovin läheiseltä, kun et ole pitkään aikaan siellä käynyt. Toivottavasti viette Dantea kuitenkin vuosien varrella käymään Venäjällä, jotta hän oppii venäjän kielen lisäksi sen kulttuurista enemmän. Uskon, että tämä on myös lapselle rikkaus siinä missä kielitaitokin.

Itse en ole virallisesti kaksikielinen mutta asuimme varhaislapsuuteni Saksassa ja puhuin tällöin saksaa sujuvasti. Kielitaito on valitettavasti ruostunut Suomeen muuton jälkeen. Suhteeni Saksaan on kuitenkin jotenkin romantisoidun kotoisa ja vitsailen usein olevani henkisesti saksalainen ja aikovani joku päivä muuttaa sinne. Hassu lähestymistapa kaksikielisyyteen/-kulttuurisuuteen tämäkin.

Thanks for sharing...good one

LA (Ei varmistettu)

Ootko jossain kirjoittanut enemmän suomalais-venäläis-virolais parisuhteesta ja perhe-elämästä?

Eli puhuuko miehesi Dantelle suomea?
Oliko vaihtoehtona venäjä ja viro?

(en esim seuraa mungobabyä, joten en tiedä)

Oon muuten miettinyt mitä kuuluu sun "taikauskoille"?
Muistan että oot niitä joskus raottanut, ehkä useampaankin otteeseen. Ja mietin joskus, että muuttuiko ne lapsen saamisen myötä vai ihanko samana on säilyneet?
(tää voi olla hassu kysymys. En tiiä miksi ajatus tuli mieleeni! Niistä postauksista on vaan aikanaan jäänyt jotain mieleen :D)

Julia040 (Ei varmistettu)

Oon aina kokenut itseni oikeastaan vaan ja ainoastaan suomalaiseksi, en hämäläiseksi tai lappalaiseksi tai muutakaan. Ehkä muuta vähän enemmän pohjalaiseksi - mut kasvatettiin pystypäiseksi ja itsevarmaksi ja ehkä vähän turhan jääräpäiseksi, ja yleensä ihmiset on yhdistäneet nämä piirteet pohjalaisuuteen. Ei hajuakaan onko siinä oikeasti perää, mutta ehkä ihan vähän uskoin.

Joku puoltoista vuotta takaperin tein DNA-testin ja sieltä tuli suomalaisen ja skandinaavin lisäksi juutalaista perimää lähi-Idästä ja sitte geenejä Kaukasukselta. Heti oli ihmiset kommentoimassa et tiesinhän, oot tollanen avoin ja eläväinen tmv :D ja mä mietin, että jos mä oon jotakin koko ikäni tuntenut olevani ja halunnut olla niin suomalainen, eikö se sitten olis peräisin just suomalaisuudesta? Onhan mun äiti kieltämättä villi ja sosiaalinen, mutta niin on toisaalta mun isäkin joka on ihan suomalainen. Ja mun puolijuutalainen isoäiti on hillitty ja hyvin suomalaisen oloinen. Ei nää oo niin itsestään selviä juttuja!

Äidillä oli myös paljon venäläistä perimää, mutta useamman eri testin mukaan multa ei sitä löydy 0,2% enempää. Mitä tapahtui...

Kommentoi