MIELIPIDEMAANANTAI - SUKUPUOLETON KASVATUS

Mungolife

Nyt on tulossa niin kiireinen viikko, että on superhyvä idea heti viikon alusta tökätä oikein kunnon herhiläistä ja kirjoittaa sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Tuosta lähes uskonnollisen hurskaasta ideologiasta, joka tulee varmasti kuumentamaan tunteita kommenttiboksin puolella. 

Mä uskon rajoitetun sukupuolineutraaliin kasvatukseen, mutta mä en usko sukupuolettomaan kasvatukseen. There, case closed, asia tiivistetty yhteen lauseeseen. No mut avataan silti vähän.

Mun mielestä ajatus siitä, että lapsen kasvatetaan ilman tiettyjä sukupuolisidonnaisia stereotypioita on todella hyvä. Poika voi olla balettitanssija tai lastenhoitaja ja tyttö voi olla pelastaja ja presidentti. Uhhh, jo toi ajatusmaailma itsessään on tosi ummehtunut, koska todellisuudessa noita mun mainitsemia esimerkkejä ei edes pitäisi sitoa kumpaankaan sukupuoleen. Tyttö voi olla mitä tyttö haluaa olla, ja poika voi olla mitä poika haluaa olla. Mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Mun on jotenkin vaikea ehkä ymmärtää tässä asiassa hirveästi kumpuavaa huolta siitä, miten tyttöjä pusketaan matalapalkkaisille hoiva-aloille ja poikia vahvoihin työtehtäviin kasvattaen näin tämän maailmamme valtavan jyrkkää patriarkaalista salaliittoa. (sarcasm sign heille, jotka eivät sitä jo lauseesta bonganneet) Mulla on nimittäin ollut elämäni polulla sangen ihania opettajia ja opoja ja muita aikuisia, jotka ovat valaneet minuun uskoa ja menestyksenhalua. On ollut se ala-asteen opettaja, joka sai Kontulassa asuvan suomenvenäläisen perheen tytön uskomaan siihen, että voisin saavuttaa maailmassa mitä tahansa, mitä ikinä haluaisin. Se lukion opo, joka tarjosi mulle mielekkääksi työpoluksi oikista ja valtion virkamiehen töitä. Koskaan en ole eläissäni kokenut, että minua puskettaisiin tiettyyn suuntaan tai tyttömäiseen lokeroon. 

En kuitenkaan väitä, etteikö tätä tapahtuisi. Varmasti yhteiskunnassamme ja koululaitoksissamme ja muuallakin on edelleen sellaista jakoa, jossa tyttöjä hellävaraisesti tai vähän rajumminkin tönitään yhteen suuntaan ja poikia yhteen suuntaan. Tätä vastustan jyrkästi. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kasvaa yksilönä ja tehdä valintoja, jotka sopivat hänen luonteelleen ja jotka kiinnostavat häntä. Ehkä elän jossakin kuplassa, mutta kyllä musta nykypäivänä tämä toteutuukin aika hyvin. 

Samalla en kuitenkaa voi olla ajattelematta sitä, että ollaanko tässä kääntämässä tilannetta hieman päälaelleen. Just luin jonkun hupsun viihdeuutisen, jossa joku asiasta X tähteyteen noussut naisjulkkis joutui selittelemään, että hän hoitaa pariskunnan kotia, siivoaa ja kokkaa, koska hän tykkää siitä. On jotenkin hirveän rohkeaa ja hienoa, jos äiti antaa poikalapsen pukeutua pinkkiin tutuun ja tyttölapsen leikata lyhyen tukan. Se onkin hienoa, että ei rajoiteta lapsen vapauksia. Mutta samalla tuntuu, että tietyistä vapauksista tehdään haluttavampia. Nuori poika haluaa balettitanssijaksi ja ripsipidennykset? Hienoa, tuetaan tätä! Nuori poika haluaa jääkiekkoilijaksi ja haluaa pelata videopelejä? Se ei saa yhtään samanlaisia tuuletuksia ja rohkeuden ylistyksiä. Ihan yhtä lailla sekin on valinta, jonka joku on tehnyt itse. Mutta kun se on niin perinteinen ja vanhoillinen valinta, niin se ei ole yhtään niin hyvä, kuin rohkea moderni valinta olla täysin sukupuolineutraali. Tätä hoetaan ymmärtämättä itsekään sitä, että se jääkiekon laittaminen miehiseen kategoriaan on sitä ummehtunutta konservatiivista stereotypisointia. 

No, tästä lienee helppoa olla samaa mieltä. Antaa kaikkien tyttöjen ja poikien kasvaa tehden juuri niitä asioita, jotka tuntuvat kivoilta. Ja jos poika haluaa kasvaa tyttönä tai tyttö poikana, niin siihenkin täydet vapaudet. 

Se, mihin mä en kuitenkaan usko, on liiallinen sukupuolettomuus. Se, ettei poikia saa sanoa pojiksi tai tyttöjä tytöiksi. 

Kun kehun lastani, käytän hänestä poika-termiä. "Ootpas sä kiltti poika", ja "voi miten komea poika" ja mitä vielä. En mä osaa ajatella, että "voi miten kiltti lapsi". Hän on poika. Biologisesti arvioiden hän on poika. Jos joskus hän kokee, että hän ei olekaan poika, niin sitten tehdään asiaan sen vaatimat muutokset, että hän voi kokea olonsa oikeaksi. 

Mä en koe, että meillä olisi esimerkiksi mitään sukupuolittuneita leluja. Meillä on hirveästi erilaisia eläinleluja ja motorisesti kehittäviä palikoita sun muita. En oo hetkeekään miettinyt, onko ne tyttömäisiä vai ei. Meillä on muutama auto-lelu, mutta ne samat lelut olis todennäköisesti myös tyttölapsella. Meillä on myös suloisen pörröisiä pieniä pehmopupuja vino pino. Poika tykkää leikkiä ihan hirveästi keittiöleikkejä ja voisi "keittää puuroa" kattilan ja lastan kanssa varmaan tunnin. Leikkipaikalla ja kerhossa hän suuntaa keittiöön ekana. En tiedä miksi, mutta se viehättää :D Kun hän näki nukkelelun leikkipaikalla, hän antoi sille pusun ja laittoi sohvalle makaamaan ja laittoi peiton päälle. Laitoin ostoslistalle vauvalelun. En koe, että mielessäni loisin mitään mielikuvia lapsestamme aikuisena. En piirrä hänelle mielessäni poikaystävää tai tyttöystävää, aviovaimoa ja lapsia, tiettyä ammattia tai edes tietynlaista ulkomuotoa. En osaa kuvitella häntä muunlaisena kuin mitä hän nyt on. Hän saa tehdä ammatikseen mitä haluaa, harrastaa mitä haluaa ja leikkiä miten haluaa. 

Mutta me tulemme kasvattamaan hänet poikana. Enemmistö ihmisistä kokee syntyneensä oikeaan kroppaan ja kokevat identiteettinsä vastaavan heidän biologista kehoaan. Lapsemme on syntynyt pojaksi ja näin ollen on todennäköisempää, että hän kokee olevansa poika myös myöhemmin. Jos hän tulee olemaan vähemmistössä, joka kokee syntyneensä väärään kroppaan, toimimme silloin sen vaatimalla tavalla. Mutta me emme ehdoin tahdoin ala sekoittamaan lapsemme kehitystä ja itsestään oppimista antamalla liian hämmentäviä vaihtoehtoja tai viemällä häneltä vaihtoehdot kokonaan pois.  

Lapsen elämä on yhtä valintaa ja oppimista. Hän hakee koko ajan omaa paikkaansa ja sitä kuka hän on. Ahh-niin-ihana uhmaikäkin on vain omien rajojen hakemista. Ja sitten edessä on vielä joskus teini-ikä, tuo ratkiriemukas epävarmuuksien ja oman paikan hakemisen todellinen kulta-aika. Lapsesta aikuiseksi kasvaminen on mun mielestä ihan tarpeeksi rankkaa ilman, että on aivan hukassa sukupuolen suhteen. Vaikka lapsi kasvatettaisiin ilman sukupuolta, hän tulee ymmärtämään sen olemassaolon. Äiti ja isi näyttää erilaiselle ja heillä on erilaiset ruumiinosat. On niin paljon helpompaa olla samanlainen kuin joku muu kuin joutua miettimään kuka on ja vieläpä itse valitsemaan hirveän nuorena kuka on. Tuntuu, että sukupuolettomassa kasvatuksessa lapsi jää tosi yksin elämän todella isojen kysymysten äärelle. 

Anatomiset ja biologiset erot on sellainen asia, joka selviää lapsellekin todella varhaisessa vaiheessa. Niitä ei voi poistaa siitä lapsesta ja todeta, että hän voi päättää itse mikä tai kuka on ennen kuin hän edes ymmärtää niiden erot. Tärkeintä on se, että lapsi ymmärtää saavansa olla millainen tahansa, vaikka hän olisi jotain tiettyä sukupuolta. 

Sukupuoli on mun mielestä sellainen asia, jonka määrittelee oma fyysinen kroppa. Kaikki muu on yhteiskunnan luoma konstruktio, joka on turha. Uskon kyllä, että naisilla ja miehillä on ehkä paikoitellen vähän erilaiset taipumukset ihan fyysisestikin biologian puolesta ruumiinrakenteen ja varmasti myös osittain henkisten eroavaisuuksien vuoksi, mutta se ei tarkoita, että tietty sukupuoli tarkoittaa tietynlaista käyttäytymistä tai estää tietynlaista käyttäytymistä. Poika on poika, eikä siihen tarvitse ulottaa mitään muita oletuksia. Ei ammatista, ei luonteesta, ei mistään. Hän voi olla yhtä lailla taidemaalari kuin paleontologi. Hän voi olla herkkä ja rauhallinen tai raisu ja vauhdikas. Sama koskee tyttöä. 

Lapsen elämään mahtuu niin paljon kaikkea hämmentävää, että haluan antaa omalle lapselleni ainakin ne asiat, joihin hän voi takertua ja pitää turvasatamanaan kun hän kasvaa ja etsii itseään. Enkä jaksa jatkuvasti käydä hirveetä sukupuolettomuuden taivalta omassa mielessänikään. Hoitotäti on hoitotäti, koska hän on nainen. Jos mies tulee hoitajaksi, niin hän on hoitosetä. Täti ja setä nyt vaan on sattunut olemaan niin paljon helpommat käsitteet kuin ihminen tai hoitaja. Itse asiassa isi on edelleen setä, jos Dantelta kysytään. Toki yritän puhua hoitajista nimillä, mutta en näe mitään pahaa siitä, että naisista puhutaan naisina ja miehistä miehinä. En näe mitään pahaa siinä, että puhutaan pojista ja tytöistä, kunhan siihen ei laiteta painolastia. Mun mielestä on väärin, jos pojalta kielletään "tyttömäiset leikit" tai tytöltä "poikamaiset leikit". Yhtä väärin on se, jos pojalta kielletään "poikamainen tekeminen" ja tytöltä "tyttömäinen". 

Haluan tukea lastani hänen persoonan etsimisessä ja ymmärtämisessä. En halua sekoittaa häntä pienestä iästä maailmaan, jossa anatomiset tosiasiat vaan heitetään pois ja ollaan sukupuolettomia. Niin kuin sen yhden naistenlehden artikkelin Kettu ja Pupu ja Susi, eli yksi omituisimpia juttuja, mitä oon ikinä lukenut. Kyllä meillä ollaan ihan vaan isi ja äiti ja Dante-poika. Se ei tarkoita, etteikö maailmassa voisi olla perheitä, joissa on kaksi äitiä tai yksi isä tai kaksi isää tai vaikka mitä yhdistelmiä. Se ei tarkoita, että yksikään perhe olisi parempi tai huonompi. Se nyt vaan tarkoittaa, että meitä on äiti ja isi ja poika. Kaikki muu on meidän valittavissa. 

Miten te suhtaudutte sukupuolettomuuteen ja sukupuolineutraaliuteen? 

Kommentit

jos minäkin lusikkani soppaan laitan (Ei varmistettu)

Olen vielä konservatiivisempi siinä mielessä, että minusta lapsella on vain isä ja äiti ja lähtökohtaisesti lapsella kuuluisi nimenomaan olla isä ja äiti. Sukupuolellen ihminen ei itse voi mitään, mutta uskon että enemmistö kokee olevansa sitä mitä onkin ja jos joku kokee olevansa jotain muuta, niin selvä. En kuitenkaan tajua miksi siitä pitää tehdä numero ja vaatia/olettaa että muutkin olisivat. Meillä juhlitaan äitien päivää ja isän päivää, ymmärrän etttä vanhempansa menettäneille ne ovat vaikeita päiviä, mutta en ymmärrä sateenkaariperheiden protestointia asiaan. Onhan se myös niin että miehet ja naiset ovat erilaisia, kaikilla tulisi toki olla samat mahdollisuudet sanoihin asioihin, mutta olemmehan me erilaisia vaikka kaikille se ei tunnu sopivan sekään....mulla ei ole mitään sitä vastaan jos joku ajattelee asioista eri tavoin kuin mä, kunhan sallivat minunkin ajatella kuten ajattelen.

Ilmu (Ei varmistettu)

Anna, tää oli kuin mun ajatuksista. Niin samaa mieltä!!

SKJ (Ei varmistettu)

Hyvä Anna! Täysin samaa mieltä sun kanssa :)

Mmmmmmm (Ei varmistettu)

Niin siis kasvatatte hänestä nimenomaan pojan. Jos kuitenkaan sun mielestä mitkään vaatteet, haaveet, tavoitteet, leikit, lelut, tavarat (listaa voisi jatkaa loputtomiin) yms. eivät ole kummankaan sukupuolen "omaisuutta", niin missä tämä pojaksi kasvattaminen siis näkyy? Ei missään muussa kuin "hyvä poika" -kommenteissa?

tta (Ei varmistettu)

Jep samaa mieltä! Eniten tässä aiheessa ärsyttää biologiaan perustuvien faktojen kyseenalaistaminen. Meillä kuitenkin on kaksi eri sukupuolta, joten on luonnollista että niissä on myös tiettyjä eroja (tähän kun lisätään vielä "uudet sukupuolet" niin keskinäisiä erojahan tulee valtavasti lisää). Eri asia sitten onko erot evoluution tuottamia vai ihan aina olemassa olleita. Esimerkiksi miehet on keskimäärin naisia vahvempia, mikä todennäköisesti on syynä siihen, että fyysisessä töissä miehiä on enemmän. Kuitenkaan tämä keskimääräisyys ei poista sitäkään faktaa, että jotkut naiset ovat keskimääräistä miestä vahvemmat ja miehetkin ovat heikkoja.
Myös naisten hoivavietti on aika selkeä asia, kun keho on tarkoitettu lapsen kantamiseen ja hoitamiseen/imettämiseen niin musta on aika ymmärrettävää että naisia kiinnostaa hoitoala miehiä enemmän ja ne on siellä enemmistönä.

Samalla kans sukupuolten tasa-arvo syö aika kivasti tota sukupuolettomuus-aatetta, kun yritykset koittaa saada työntekijäjakaumasta 50/50 tms, joka ainakin mulle viestii, että kyllä sillä sukupuolella on väliä.

Annuska DM (Ei varmistettu) https://lapsenmaailma.fi/kategoria/blogit/one-glass-of-milk-please/

Hei Anna,
Tämä on tärkeä aihe eikä tästä mielestäni voi puhua liikaa.
On monta asiaa jossa olen samaa mieltä kanssasi, mutta muutama kohta särähti korvaani lukiessa.
Jaana Wessman (lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri) tiivisti mielestäni hyvin tämän koko ajatuksen siitä voiko/eikö voi lasta kutsua tytöksi/pojaksi.
” Public Service Announcement:

1) Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei ole sitä, että tytöksi itsensä kokevaa ei saisi sanoa tytöksi. Päinvastoin, sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu se, että jos joku ihminen ITSE kokee olevansa tiettyä sukupuolta, hänestä PITÄÄ käyttää sitä sanaa. Itseään poikana pitävälle lapselle saa siis edelleen, koulussakin, sanoa "oletpa sinä ihana/taitava/kohtelias/reipas poika". (Aikuisen on toki hyvä omassa päässään miettiä, tuleeko aina kehuneeksi poikia reippaiksi ja tyttöjä ihaniksi ja kannattaisko välillä toisinkin päin, mutta siitä lapsille ei tarvitse sanoa mitään erityistä.)

2) Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa ei kuitenkaan puhutella ihmistä sukupuolisanalla, jos hänen omaa kokemustaan ei tiedetä tai muisteta, eikä ryhmiä puhutella tai koota sukupuolen mukaan yhteyksissä, joissa sukupuolella ei ole merkitystä. Nämä siksi, ettei turhaan anneta ihmisille, erityisesti lapsille, käsitystä, että tässä kohtaa kuuluisi nyt tehdä jotain sen mukaan, mitä sukupuolta olen. Tämä ei ole kauhean vaikeaa: riittää, että sanotaan "Hyvät kuulijat!" mieluummin kuin "Naiset ja herrat!" ja "lapset" tai "oppilaat" mieluummin kuin "tytöt ja pojat", eikä jaeta lapsia vaikkapa käsityössä ryhmiin sukupuolen mukaan.

Kukaan ei mene pilalle, jos vahingossa lipsahtaa silloin tällöin, mutta mitä enemmän aikuiset tässä skarppaavat, sitä enemmän lapset oppivat, että jokaisen sukupuoli on hyvä ja ihana asia (kohta 1) mutta että työ- ja kouluasioissa sukupuolella ei ole merkitystä (kohta 2). ”

Lisäksi tulee muistaa tämä (tämäkin on lainaus asiaan perhetyneeltä ihmiseltä) ”Hyvä muistaa myös: Muillakin kuin tytöillä ja naisilla voi olla rinnat ja muillakin kuin pojilla ja miehillä voi olla munat. Lisäksi on olemassa ihmisiä, joilla ei voida suoraan sanoa olevan joko pimppiä tai pippeliä. Trans-, inter- ja muunsukupuolisten elämää vaikeuttavat huomattavasti oletukset siitä, mitä ruumiinosia ja ulkoisia piirteitä liitetään mihinkin sukupuoleen.

Nykykäsityksen mukaan ei siis ole olemassa mitään "biologista sukupuolta", koska ihmisen ulkoisten piirteiden, kromosomien tai aivojen tasolla ei pystytä määrittämään sukupuolta aukottomasti - aina löytyy ihmisiä, jotka eivät sovi mihinkään niiden kautta määritettyyn lokeroon eivätkä esimerkiksi kromosomit ollenkaan aina osoita samaan suuntaan kuin ulkoiset piirteet. (Sukupuolilokerot ovatkin kulttuurisia ja meillä niitä on perinteisesti ollut kaksi. Jossain muualla kolme ja jossain viisi.) Siksi ihmisen oma kokemus on ainut aukoton tapa määrittää sukupuoli.”

Kuten sanoin, mielestäni on hienoa, että tästä keskustellaan, koska vain keskustelulla näihin asioihin saadaan muutos aikaiseksi.
Minä itsekin olen vielä opin tiellä sukupuolien mininaisuuksien kanssa.
Meidät on kasvatettu vielä siihen että on tyttö/poika. Vaatii paljon työtä opetella ettei se ole aivan niin yksinkertaista.
Uskon kuitenkin että jokainen askel jonka me aikuiset otamme tässä on yksi kivi vähemmän heidän tiellään joita nämä asiat oikeasti koskettavat.

-Annuska

Tiia A (Ei varmistettu)

Tässä tulikin jo se, mitä olin itse tulossa sanomaan. Ja hyvin muotoiltuna vieläpä.

MungoAnna
Mungolife

Mulle taas särähtää korvaan kommentissasi se, että ulotat tiettyjen ihmisten ja ihmisryhmien mielipiteet aukottomaksi totuudeksi ja tieteelliseksi faktaksi, mitä ne eivät suinkaan ole. Ja siinä missä kommenttisi tueksi olet etsinyt asiaan perehtyneiden ihmisten lausuntoja, niitä löytyy vastapuolelta ihan yhtä paljon, ihan yhtä perehtyneiltä tai jopa asiantuntevammilta ihmisiltä. Joten sillä skabaaminen tässä asiassa on turhaa, sillä alan asiantuntijatkin ovat jakautuneet. 

Kohdan 1 kanssa olen jotakuinkin samaa mieltä. Tosin, jos poikani vaikka joku päivä ilmoittaisi olevansa tyttö, kysyisin häneltä, miksi hän haluaa olla tyttö ja mitä hänelle tarkoittaa tyttö. Pienellä lapsella se voi tarkoittaa vaikka sitä, että haluaisi leikkiä nukella tai haluaisi pukeutua hameeseen. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan tarkoittaisi, että hän olisi tyttö. Kun sitten taas on selkeästi vanhempi ja ymmärtää asioista, jos silloin kokee olevansa tyttö, niin sitten toki on tyttö. 

2) Tästä mä oon lähes täysin eri mieltä. Ensinnäkin mä olinkin jo lapsena teknisen työn tunneilla. Ei meillä ainakaan jaettu lapsia sukupuolen mukaan vaan kaikkien oli käytävä yksi kurssi molempia ja valinnaiset sai valita. Toki olin yksi kahdesta tytöstä teknisessä työssä, muiden ollessa tekstiilityössä, mutta valinta oli olemassa. On ihan turha pakottaa lapsia myöskään 50-50 jakoon, jos sattuu olemaan niin, että 80 % tytöistä haluaa ommella ja 100 % pojista haluaa tehdä puutöitä. Jos Kontulassa 90-luvulla tämä valinta annettiin lapsen ja kodin tehtäväksi, niin vaikea kuvitella, että vuonna 2018 ketään jaetaan koulussa mihinkään sukupuolen perusteella, paitsi ehkä liikuntatunneille, mikä on musta täysin ymmärrettävää tietyissä lajeissa ja tietyillä tunneilla. Ja meillä oli ainakin jo silloi 90-luvulla yhdistettyjä liikkatunteja. 

Tosta ryhmälle puhuttelusta mä oon vähän eri mieltä. Miten nimität 14-vuotiaita lapsia? Siis vaikka kymmenen pojan porukkaa 14-vuotiaita? "Hei teinit!"? Lapsia he eivät vielä ole, ja jos sinulla on vain ohikulkijan status heihin nähden, etkä voi kutsua heitä opiskelijoiksi? Tai kaupassa tai kauppakeskuksessa työssä olevana, sanotko sitten "hei asiakkaat?" 
Tosiasia on se, että ainakin 95 ihmistä sadasta kokee olevansa mies tai nainen, poika tai tyttö. Kun sanotaan "Hyvät naiset ja herrat" tai vaikka "hienoa peliä pojat!", niin joukossa saattaa olla joku, jolle oma sukupuoli ei ole täysin selvä tai hän kokee olevansa eri sukupuolta. Niin siinä joukossa saattaa olla myös vaikka kuuro, jolle "Hei kuulijat!" voisi olla yhtä lailla harhaanjohtava. Lähtökohtaisesti kuitenkin heistäkin, jotka eivät koe olevansa poikia tai tyttöjä, iso osa kokee olevansa sitä toista sukupuolta. Ja vain hyvin pieni osa kuuluu olevansa jotain muuta. 

Ja kyllä, minä kuulun siihen ihmisryhmään, joiden mielestä on vain kaksi sukupuolta. Voi syntyä väärään kehoon ja sen saa vaihtaa toki sopimaan omaa minäkuvaa tai muokkaamaan kehoaan sopivaksi missä tahansa mielessä, mutta biologisesti arvioiden meillä on kaksi sukupuolta; nainen ja mies. En tiedä kenen käsityksiin tuo sun "nykykäsityksen mukaan" liittyy, mutta se ei ole mikään tieteellinen nykykäsitys, joka on muokattu, kuten aikanaan se, että maapallo ei ole litteä. Suomalaisessa yhteiskunnassa synnytään pojaksi tai tytöksi, ja meillä on kaksi sukupolvea. Kukin valitsee itse, pitäytyykö niissä. 
Se, että yksi tuhannesta on sellainen ihminen, joka sovi mihinkään lokeroon, ei poista sitä tosiasiaa, että 999 sopii. 

Sukupuolistereotypiat ovat kulttuurisia, anatomia on biologista. Se ihmisen oma kokemus voi olla vaikka sellainen, että hän kokee olevansa jotakin muuta kuin ihminen. Kyllä todennäköisesti miljoonan ihmisen joukosta löytyy yksi tai kaksi, jotka kokevat olevansa jumalolento, enkeli, koira tai vaikka puu. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat ihmisiä. 

Mun elämänkatsomukessa on vain kaksi sukupuolta, joihin synnytään. Niitä voidaan vaihtaa tai voidaan elää määrittämättä omaansa kokonaan. Mutta ei voida vaatia, että maailma, yhteiskunta tai edes tiede muutetaan sen mukaan, että prosentti tai promille eivät kuulu tähän. Eihän ihmisten ominaisuuksia luokitella poikkeusten mukaan muutenkaan. Jollain on valokuvamuisti tai jokin muu älytön taito tai kyky. Jollain on harvinainen sairaus. Ne ovat "poikkeuksia", mutta se, mitä ihmisyys esim. on, on yksi käsite, joka vaan laajenee pitämään sisällään kaiken. Samalla tapaa kuin käsite miehestä pitää nykyään sisällään myös vaikka sukupuolenkorjauksen käyneen ihmisen kuin myös vaikka fyysisesti naissukupuolisen, joka mieltää ja kokee itsensä mieheksi. 

Mutta niin, en aio tästä asiasta kenenkään kanssa vääntää, sillä jokaisella on oikeus omaan näkemykseen tässäkin asiassa. Sinä voit elää tuon ajatusmaailman kanssa ja sinun maailmassasi voi olla useita erilaisia sukupuolia. Mä elän omani kanssa, jossa kaikilla nisäkkäillä on eriaiset biologiset lisääntymisvälineet ja heidän sukupuolensa jakautuu sen mukaisesti. Se, haluaako elää elämänsä eri tavoin kuin mitä yhteiskunta odottaa, se onkin aivan eri keskustelu. Ja siihen mielestäni kaikilla on oikeus, kuten heillä on oikeus myös olla puhtaasti 100 % tyttömäisiä tyttöjä tai 100 % poikamaisia poikia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä voisit tuoda näitä mainitsemiasi asiantuntijoita myös itse esille vastauksessasi?

Eri tyyppi (Ei varmistettu)

Anna, entä ne jotka syntyvät molemmilla sukupuolielimillä? Mitä he ovat, mahtuvatko he sinun elämänkatsomukseesi?

MungoAnna
Mungolife

He ovat heitä, jotka valitsevat itselleen sopivan sukupuolen ja identiteetin. Intersukupuolisena syntyviä ihmisiä on n. puoli promillea, että sen perusteella tuskin ruvetaan muuttamaan vallitsevaa sukupuolijakoa. 

Pix (Ei varmistettu)

Olen eri kirjoittaja kuin tuo, jolle vastasit, mutta osallistun keskusteluun. Kovin mielenkiintoinen aihe.

Ymmärrän näkemyksesi ja perustelusi "biologia määrää sukupuolen". Mutta juuri kaikessa yksiselkoisuudessaan tässä astutaan alueelle, jossa se biologia on hankala määritellä. Onko biologiaa tässä siis anatomia, johon itsekin viittaat vai esimerkiksi sukupuolikromosomit?

Nähdäkseni on kiistaton fakta on, että endokrinologiset rauhaset kuten munasarjat tai kivekset (joista kummatkin assosioituvat yleensä tiettyyn sukupuoleen) vaikuttavat hormonitasoihin, mitkä osaltaan vaikuttavat sukupuoliseen kehitykseen ja persoonaan ja nämä vaikuttavat niin ikään toisiinsa. Siksi meillä onkin keskuudessamme ihmisiä, jotka tuntevat itsensä selkeästi naisiksi tai miehiksi. Mutta mikä lopulta määrää yksilön biologisen sukupuolen? Ulkonäkö? Yksin ihmisillä tunnetaan kymmeniä erilaisia variaatioita, joissa esimerkiksi ulkoisesti täysin feminiinisellä ihmisellä on kuitenkin Y-kromosomi ja abdominaaliset kivekset ja niin edelleen. Jos argumentoit, että sukupuolia on biologisesti kaksi ja meillä synnytään joko naisiksi tai miehiksi, onko tällainen henkilö siis "biologisesti nainen" vai "biologisesti mies"?

Vai määrääkö sukupuolen tietty lisääntymiselimistö ja tiettyjen sukusolujen tuottaminen? Jos naiselta on poistettu munasarjat ja kohtu, onko hän vielä nainen?

Vai geenit? Onko kahta X-kromosomia perimässään kantava mielestäsi ehdottomasti nainen? Silloinkin, jos esimerkiksi XX-genotyypillä on X-kromosomiin siirtynyt SRY-geeni ja ulkoisesti miehen sukuelimet?

Olen valtaosin samaa mieltä kanssasi, eritoten kasvatuksellisista asioista, mutta minun on (kenties ammatillisista syistä) tartuttava sellaisiin perusteluihin, joissa vedotaan biologiaan yksiselitteisenä a simppelinä asiana. Kiitos jos jaksat vastata, mukavaa syksyä! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Jos naiselta on poistettu munasarjat ja kohtu, onko hän vielä nainen?"
Sitä varmasti kannattaisi kysyä tässä tapauksessa henkilöltä itseltään.

Mielestäni postauksesta kävi selväksi kanta, että kyse on siitä, mihin sukupuoleen kuuluvaksi kukin itsensä identifioi, mutta "vaihtoehtoja" on nainen ja mies. En ole varma tarkoittiko Anna tässä tapauksessa kahta "vaihtoehtoboxia" vai ennemminkin "slideria", jonka päissä nämä vaihtoehdot ovat.

Maijjuliini (Ei varmistettu)

Muutamaan pointtiin tarttuakseni, transsukupuolisuudesta puhuttaessa ei enää nykyään käytetä termiä "sukupuolenvaihdosleikkaus", koska se viittaisi siihen, että transsukupuolinen vaihtaisi kokonaan sukupuolensa, mikä ei ole totta. Tosiasiassa transsukupuolinen korjaa sukupuolensa vastaamaan sitä sukupuolta, joka hän on aina ollut eli korjaa sukupuolensa. Intersukupuolisuudesta puhuttaessa sama asia, intersukupuolinen ei välttämättä valitse sukupuoltaan naiseksi tai mieheksi, koska intersukupuolinen saattaa kokea oman sukupuolensa myös täysin mahdolliseksi. Intersukupuolisten vauvojen sukupuolielinten leikkaus on Oulun yliopistollisessa sairaalassa kielletty, ja se on saanut suurta kritiikkiä osakseen, koska tätä yhä tapahtuu Helsingissä. Intersukupuolisista vauvoista leikataan ensisijaisesti aina tyttöjä, koska se on huomattavasti helpompaa kuin pojaksi leikkaaminen. Tämä saattaa aiheuttaa suurta sukupuolista ristiriitaa aikuisena ja aiheuttaa kipuja ja tunnon menettämistä. Osassa Euroopan maista intersukupuolisten vauvojen leikkaaminen on myös laitonta. Itse tunnen useita muunsukupuolisia tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja varmasti myös tätä blogia lukee ihmisiä, jotka eivät sovi tähän ahtaaseen binääriseen kaksijakoon. Myös Suomen Tasa-arvolaissa lukee, että ketään ei saa syrjiä sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella ja esimerkiksi muunsukupuolisuus ja transsukupuolisuus on huomioitava oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Nämä asiat ovat tutumpia asioita eri ihmisille, mutta itse en näkisi tätä mitenkään niin marginaalisena asiana.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Osassa Euroopan maista intersukupuolisten vauvojen leikkaaminen on myös laitonta."

Ilmeisesti Euroopan maista näin on Maltalla.

K_ (Ei varmistettu)

Niin, mitenköhän kutsuisin 10 pojaksi olettamani teinin porukkaa. Kenties samalla termillä, kuin sellaista porukkaa jossa näyttää olevan sekä tyttöjä että poikia? Asioista ihan oikeasti ei tarvitse tehdä vaikeita.

Pob (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä!!!

Erppa (Ei varmistettu)

Samaa mieltä sun kanssa. On hyvä, että kannustetaan nuoria olemaan vapaasti juuri sellaisia kuin ovat sukupuolesta riippumatta, mutta tämäkin voi kääntyä päälaelleen. Kaverini on opettajan yläasteella, ja hän kertoi siitä, miten jotkut kasiluokkalaiset tytöt stressaavat siitä, että he ovat "liian tyttömäisiä", eli se on väärin että he ovat kiinnostuneet meikeistä ja muodista ja muista yleisemmin naisille mielletyistä asioista, koska sukupuolineutraaliutta korostetaan tällä hetkellä niin paljon. Kuten sanoitkin postauksessasi, näitä perinteisempiäkään tapoja korostaa omaa sukupuolta ei pitäisi lytätä. Myös ne vaaleanpunaiset prinsessatytöt ja rämäpäät lätkäpojat pitäisi hyväksyä, jos he sellaisia haluavat itse olla.

Ansal (Ei varmistettu)

Moikka!

Mun on nyt ihan pakko kommentoida, vaikka yleensä oonkin tosi laiska kommentoimaan. Mutta sitä vain piti sanoa, että musta sulla on ihan tosi hyviä näkökulmia asioihin ja osaat perustella sun mielipiteet ihan todella hyvin. Monesti kun luen sun mielipidekirjoituksia yms., tajuan itsekin jotain uutta, tai saan ahaa-elämyksiä, että näinhän tämä asia just on, ei vaan itse oo aiemmin tajunnut ajatella niin pitkälle tai syvällisesti. Nostan siis hattua, että kirjoitat rohkeasti sun mielipiteet ja perustelet ne superfiksusti. Kiitos myös uusista ahaa-elämyksistä! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja :) Muunsukupuoliset tosin jäivät vähän paitsioon tässä tekstissä. Eihän heitä ihan valtavia määriä tässä meidän yhteiskunnassa ole, mutta sen verran kuitenkin että itsekin tunnen muutaman. Mun mielestä olisi mukavaa että kaikki otettaisiin mahdollisimman hyvin huomioon. Jos aihe kiinnostaa niin tässä ois mun mielestä hyvä video ja podcast-jakso mitkä käsittelee muunsukupuolisuutta:
https://www.youtube.com/watch?v=j46B6VPHKq4&t=598s
https://areena.yle.fi/1-4492246

Vierailija (Ei varmistettu)

"Mun on jotenkin vaikea ehkä ymmärtää tässä asiassa hirveästi kumpuavaa huolta siitä, miten tyttöjä pusketaan matalapalkkaisille hoiva-aloille ja poikia vahvoihin työtehtäviin kasvattaen näin tämän maailmamme valtavan jyrkkää patriarkaalista salaliittoa. (sarcasm sign heille, jotka eivät sitä jo lauseesta bonganneet) Mulla on nimittäin ollut elämäni polulla sangen ihania opettajia ja opoja ja muita aikuisia, jotka ovat valaneet minuun uskoa ja menestyksenhalua. On ollut se ala-asteen opettaja, joka sai Kontulassa asuvan suomenvenäläisen perheen tytön uskomaan siihen, että voisin saavuttaa maailmassa mitä tahansa, mitä ikinä haluaisin. Se lukion opo, joka tarjosi mulle mielekkääksi työpoluksi oikista ja valtion virkamiehen töitä. Koskaan en ole eläissäni kokenut, että minua puskettaisiin tiettyyn suuntaan tai tyttömäiseen lokeroon.

En kuitenkaan väitä, etteikö tätä tapahtuisi. Varmasti yhteiskunnassamme ja koululaitoksissamme ja muuallakin on edelleen sellaista jakoa, jossa tyttöjä hellävaraisesti tai vähän rajumminkin tönitään yhteen suuntaan ja poikia yhteen suuntaan. Tätä vastustan jyrkästi."

Musta nämä on vähän keskenään ristiriitaisia lauseita. On vaikea ymmärtää huolta, että jotain tapahtuu, koska itselle ei ole tapahtunut, mutta et väitä että sitä ei tapahtuisi? Mä olen juurikin huolissani tästä sanattomasta (!) ja sanallisesta ohjaamisesta, musta se perustuu ennenkaikkea sellaisille kulttuurisille standardeille jotka toimivat miesten eduksi (= "patriarkaainen salaliitto"). Mua ei kannustettu mihinkään, ammatiksi on ehdoteltu lähihoitajaa ja muuta, vaikka mulla on lahjakkuutta muualle. Olen päätynyt tekniselle alalle, mutta mielestäni ilman kulttuurin ja ympäristön vaikutusta näin olisi todennäköisesti tapahtunut aiemmin. Ja mielestäni kulttuurin ja ympäristön vaikutuksesta näin olisi voinut jäädä kokonaan käymättä (!!), vaikka nyt tekniikka on mulle intohimo ja Se Oikea ala kaikin tavoin: nuorena pidin tekniikkaa maskuliinisena ja vaikeasti lähestyttävänä, mikä johtuu juurikin siitä kulttuurista joka tuottaa sukupuolen mukaan jyrkästi eriytyvät työmarkkinat. Yksinkertaisesti en vain koskaan nähnyt ketään naista tekniikan parissa, omaksuin käsityksen että tekniikka on pojille/miehille jne., että en siksi varmastikaan kiinnostuisi saati osaisi. Alalle päädyin lopulta puoliksi vahingossa. (...) Olen myös muuten aika nuori, että kyse on sikäli aika tuoreista asioista. Siinä vaiheessa kun sukupuolen ei ole enää mahdollista vaikuttaa tällä tapaa suuresti elämän kulkuun, ja myös siinä vaiheessa kun sukupuolen ei ole mahdollista vaikuttaa siihen miten jotain työtä arvostetaan, voin lopettaa tällaisesta huolestumisen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi voi. Ei kannattaisi julistautua tietäjäksi tähänastisten kokemusten jälkeen.
Maailma muuttuu. Lapsesi on sinulle paras opettaja ja kasvattajasi tulevaisuudessa.

Tiipi (Ei varmistettu)

Hassuja termejä käytät. Tuet siis sukupuolisensitiivistä kasvatusta kuvailujesi perusteella, joka siis on kyllä eri juttu ja huomioivampi näkökulma kuin sukupuolineutraalius :)

Ellip (Ei varmistettu)

Moi Anna,

Tieteellisesti on näyttöä siitä, ettei sukupuolta pystytä kaikissa tapauksissa tunnistamaan millään kriteereillä aukottomasti. Jo pelkästään Suomeen syntyy vuosittain useita lapsia, joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään. Näissä tapauksissa vanhemmat ja lääkärit ovat vaikean valinnan edessä, kun joudutaan päättämään, onko lapsi tyttö vai poika. Tämä valinta saattaa mennä kuitenkin pieleen ja lapsi ei kasva siihen sukupuoleen, mikä on arpomalla valittu. Euroopan neuvosto on suosittanut, ettei tällaisia lapsia leikattaisi kosmeettisin perustein, mutta Suomessakin näitä leikkauksia on tehty vielä viime vuosinakin.

Itse kuitenkin kyseenalaistan sen, että epäselvissä tilanteissa sukupuoli täytyy Suomessa valita. Henkilötunnus muodostetaan vastasyntyneelle sukupuolen mukaan ja yhteiskunta vaatii näin sukupuolittamista sellaisissakin tilanteissa, joissa biologisesti sukupuolen määrittäminen ei onnistu. Sukupuoli on kuitenkin niin vahva osa identiteettiä, että sen kanssa voitaisiin odottaa, että se tulee luonnostaan esiin. Sen sijaan ainakin, että tehty arvaus sukupuolesta menee väärin. Kyseenalaistaisin tällaisessa tilanteessa vahvasti myös sen, miksi yhteiskunnalle olisi heti välttämätöntä määrittää lapseni sukupuoli, mahdollisesti jopa leikkauksen avulla.

Toinen kysymys kokonaan on se, miten niiden ihmisten kanssa pitäisi toimia, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään sukupuoleen. Miksi yhteiskunnalle on tärkeää jakaa nämäkin ihmiset naisiksi ja miehiksi?

Toivoisin Anna, että miettisit tätä asiaa omalta kohdaltasi. Jos poikasi olisi syntynyt niin, ettei sukupuolta olisi pystytty määrittämään, olisiko sinusta ollut oikein määrittää se hänen puolestaan? Jos arvauksesi olisi myöhemmin mennyt väärin, eikä hän tuntisi olevansa osana kumpaakaan sukupuolta, olisitko yhä sitä mieltä, että kaikkien on valittava sukupuolensa? Näitä ajatuksia olen itse pohdiskellut äidiksi tulon myötä ja alkanut kyseenalaistamaan sen, miksi yhteiskunnassa tämä kahtiajako on niin välttämätön? Miksi määritteleminen naiseksi ja mieheksi on niin tärkeää?

Täältä (Ei varmistettu)

Hyvä Anna. Ihan niin kuin arvelitkin, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Luulen, että myös valtaosa on sun linjoilla tässä mielipidemaanantaissa, ja ne jotka eivät ole, elämöivät. Ja hyvä niin :) Me muut myhäilemme tyytyväisenä. Ja kyllä: mulla on hyllyssäni tieteellistä kirjallisuutta tukemaan väitettäsi. Mutta en viitsi niitä siteerata tai edes tuoda viitteitä. Sillä tämä oli "vain" mielipidemaanantai, ei pro gradu, tai systemaattinen kirjallisuuskatsaus aiheesta. Se että suurin osa vastaväittelijöistäsi käyttää yhtä viitettä, ei myöskeään riitä tukemaan tieteellistä näyttöä kovin luotettavasti. Kivoja sun mielipidemaanantait :)

Tämä (Ei varmistettu)

Näin juuri!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä teksti ja kiinnostava aihe. Minustakin biologinen määritelmä sukupuolelle on ihan järkevä. Se, että tähän on poikkeuksia (intersukupuoliset) ja siten sukupuolen määrittäminen tarkasti edes biologisesti ei ole mahdollista, ei poista biologisen sukupuolierottelun järkevyyttä. Kuten sanoit, lähes kaikki menevät selvästi jompaan kumpaan kategoriaan, ja ihmisen lisääntyminen on sukupuolista.

Lapsien kannalta on outoa että pitäisi teeskennellä ettei sukupuolieroa ole, biologinen tosiasia kun ei mihinkään muutu, ja sosiaaliset roolitkin on vielä aika selkeitä (ihan vaikka ulkonäössä, pukeutuminen, hiukset, meikit ym.). Lapset kyllä joka tapauksessa ajan myötä oppii ja näkee tämän. Tää on vähän kuin "I don't see color" kuten jotkut (valkoiset) liberaalit muodikkaasti jossain vaiheessa Jenkeissä väittivät. Tämä värisokeuden teeskentely ei kai enää ole kenenkään mielestä järkevää. (Sen sijaan etnisyyden tai "rodun" perusteella ei pitäisi tehdä oletuksia ihmisen persoonasta, se on rasismia.. Ja "etnisyys" ja "rotu" ei edes ole biologisia kategorioita..)

Jos sitten ajatellaan sukupuoli-IDENTITEETTIÄ, niin niitähän voi olla vaikka mitä ja lukemattomia. Tässä ajatuksessa, että ei saisi käyttää poika tai tyttö -sanoja ennen kuin tiedetään miten lapsi identifioituu, ajatellaan sukupuolta juuri identiteettinä, ihmisen sisäisenä kokemuksena, mutta ikään kuin se olisi erillään biologiasta. Mutta mitä sukupuoli tässä sitten on, jos ei siihen biologiseen sukupuoleen identifioitumista?

Jos sukupuoli ei ole biologiaa, niin mitä sitten? Sosiaalisia rooleja, joo, mutta siitä kai ollaan lähes kaikki samaa mieltä, että stereotyyppiset sukupuoliroolit voisi heittää romukoppaan?

Trasekin määritelmän mukaan
"Muunsukupuolinen tai transgender on henkilö, joka kokee, että kumpikaan binäärisukupuolista ”nainen” tai ”mies” ei ole hänen sukupuoltaan kuvaava termi. Osa muunsukupuolisista kokee olevansa jotain miehen ja naisen välillä, osa taas kokee olevansa jotain täysin muuta. Joku voi myös kokea, ettei hänellä ole sukupuolta. Osa muunsukupuolisista tarvitsee samoja korjaushoitoja, kuin transsukupuoliset."

Tässäkin on epäselvää, mitä sukupuoli sitten oikein tarkoittaa? Taustalla on ikäänkuin kehämäinen ajatus että sukupuoli on sukupuoli-identiteetti? Eli siis identiteetti suhteessa mihin, jos sukupuoli ei kerran ole biologiaa..

kiiski (vastarannan) (Ei varmistettu)

Mahtava teksti! Osaat kyllä todella hienosti tiivistää asioita. Olen lähes 100% kanssasi samaa mieltä. Sukupuolettomuudesta on tullut kaiken alleen jyräävä ideologia, joka surullista kyllä, näkyy nykyään myös varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelmaan on sellaisenaan otettu feministien ja setalaisten ideologiset opinkappaleet "sukupuolen moninaisuudesta". En tietenkään kiellä intersukupuolisten olemassaoloa, mutta anomaliat ja poikkeukset eivät tee sääntöä olemattomaksi. Tässä ideologiassa mennään kuitenkin niin pitkälle, että sukupuolella ei olisi mitään tekemistä fyysisen todellisuuden kanssa. Kuka vain voi olla mitä vain! Olen kuullut ja lukenut vähän liikaa hurjia anekdootteja siitä, miten sukupuolesta on paikoitellen tullut suoranainen tabu ja vaatteeton keisari jopa varhaiskasvatuksen tasolla. Ahdistaa, että pieni, mutta sitäkin sitkeämpiä itkupotkuraivareita ja lynkkauksia somessa järkkäävä joukko vetää koko muun yhteiskunnan polvilleen. Itse olen vasta raskaana, mutta hermostuttaa jo vähän valmiiksi että millaiseen aivopesumyllyyn se oma muksu joutuu osallistuessaan päiväkotiin ja kouluun :P Ja tarkennuksena: olen täysin samoilla linjoilla sukupuoliSENSITIIVISYYDESTÄ sun kanssa. Ihmiset olkoot yksilöitä. Siitä on kuitenkin todella iso harppaus fyysisen todellisuuden ja tosiasioiden (esim. sukupuolten tilastolliset erot luonteenpiirteissä ja taipumuksissa) kieltämiseen.

Kanssasi eri mieltä olen siitä, että oikeastaan kyseenalaistan koko transsukupuolisuuden olemassaolon, johon viittaat kun sanot, että jos lapsesi niin kokisi niin tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet. On ihmisiä, jotka kokevat voimakasta dysforiaa ja joilla on erilaisia identiteettiongelmia. Mitään kattavaa ja vedenpitävää tutkimustietoa "transaivoista" ei ole, toisin kuin transaktivistit väittävät. Myös itsemurhaluvut, jotka eivät pienene hoitojen jälkeen, kertovat omaa karua kieltään. Näin ollen somaattisen hoidon antaminen, terveiden ruumiinosien silpominen ja pahimmillaan lisääntymiskyvyn vieminen ovat vähintäänkin epäilyttäviä tapoja "hoitaa" psyykkista ongelmaa. Olen törmännyt viime aikoina aivan liikaa detransitioituneiden ihmisten tarinoihin. Ja heitähän ei pitänyt voida olla edes olemassa, koska sukupuolen vaihdos on unelma! Eräänä esimerkkinä suomalainen lesbonainen Musta Orkidea, jonka erinomainen blogi on valitettavasti tällä hetkellä salasanan takana. Jos se joskus aukeaa, suosittelen perehtymään. Aika karua luettavaa, että nuori ihminen on silponut ja steriloinut itsensä aivan turhaan, kun vaikkapa se paljon puhuttu terapia olisi kannattanut kokeilla ensin. Ja Suomessa piti olla niin tiukka portinvartijasysteemi, ettei näitä tapauksia pitänyt voida olla. Myös tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka kokevat tulleensa setalaisissa piireissä imaistuksi ja jopa painostetuiksi tiettyjen trendikkäiden identiteettien omaksumiseen. Nuorten ihmisten dysforiakin on mielenkiintoinen aihe, kun luvut ovat räjähtäneet, lapsen sosiaalinen status nousee "kaapistatulon" jälkeen ja taustalla on muita mt-ongelmia sekä nettiriippuvuus, josta autuaaksi tekevä diagnoosi on alun alkaenkin löytynyt. Mutta ei siitä enempää, eiköhän tässä ollut ihan riittävästi avautumista yhteen kommenttiin :'D

Mutta joo, kiitos tästä, mahtavaa lukea näitä kriittisiä ja poliittisesti epäkorrekteja puheenvuoroja. Tervaa ja höyheniä odotellessa! :D

Kommentoi