Minä olen nainen

Mungolife

Minä..
... rakastan viettää aikaa juoruillen ystävieni kanssa.
... nyyhkytän vähän joka toiselle hiemankin surulliselle asialle.
... nauran niin, että kyyneleet valuu silmistä.
... katson tuntikaupalla söpöjä eläinvideoita.
... olen aina ollut läheinen äitini kanssa.
... olen hankala ja vaikea.
... olen iloinen ja nauravainen.
... olen lämmin ja lojaali.
... pidän ystäviäni maailman kauneimpina olentoina.
... olen kunnianhimoinen ja päämäärätietoinen.
... olen pinnallinen ja kiinnostunut ulkonäöstäni.
... rakastan muotia.
... ja jääkiekkoa.
... rakastan ruoanlaittoa
... enkä ymmärrä autoista mitään.
... hermostun teknisille vempaimille.
... myöhästyn, koska hameenhelma on rytyssä.
... innostun kaikesta tulisesti.
... antaisin mitä vaan siskojeni hyvinvoinnin vuoksi.
... saan koirani karkaamaan välillä, että saa happea halien välissä.
... unelmoin seitsemästä eri tulevaisuudesta, joista yksikään ei varmaan toteudu.
... olen itsenäinen.
... olen aivan liian "minä itse" yhdenkään miehen sietokyvylle.
... olen tyttömäinen ja hempeä.
... rakastan korkokenkiä, vaikka ne ovat epäkäytännöllisiä.
... olen naisellinen, kurvikas ja pidän vaatteista, jotka tuovat vartaloni esille.

Minä olen nainen. Ja minulla on oikeus olla koskematon.

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Viralliselta määritelmältään "Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä". Olen aina ollut ylpeästi suomalainen, ja jo melko pienestä asti painavasti sen takia, että Suomi antoi ensimmäisenä naisille oikeuden äänestää. Hyvä Suomi, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Suomessa ollessani saimme ihanan bloggaavan kollegani kanssa idean. Meitä rinnastetaan jatkuvasti mielipidevaikuttajiin, joten miksei käyttää meidän vaikutusvaltaa hyviin asioihin, auttamiseen omalta osaltamme.

Itse olen joutunut miettimään eri tavalla naiseutta ja naisena olemista viime aikoina. 25 tulee mittarissa täyteen kesällä, ja sitä väkisin miettii enemmän tai vähemmän sitä, mihin suuntaan elämäänsä on viemässä. Olen parillekin miespuoliselle ystävälleni kiehunut sitä, miten aika on suurempi vihollinen meille naisille kuin miehille. Mitä jos havahtuu 35-vuotiaana siihen, että haluaa perheen ja onnen toisen ihmisen kanssa. Naisena olet silloin jo puuma, miehelle on ihan OK rakentaa uraa kymmenen vuotta ja sitten keksiä ottaa itselleen 23 -vuotias vaimo, pyöräyttää pari lasta ja jatkaa sitä uran muotoilemista. Tiedän, että jokainen nainen tekee juuri niin kuin hyvältä ja oikealta itsestä tuntuu, mutta olen silti paljon vellonnut siinä, mitä odotuksia naiselle on elämässä. Täytyy olla sitä ja tätä ja tuota. Pitäisi perustaa perhe, mutta samalla pitää kiinni omasta elämästä ja kehittää omaa uraa. Pitäisi pitää kotia pystyssä, näyttää samalla aina hyvältä ja huolitellulta ja lisäksi pystyä tekoihin, joihin miehetkään ei pysty. Kamalat paineet.

Nää mun pohdinnat siitä, millainen nainen olen, ja millainen haluan olla, lähtivät eri urille Barcelonan jälkeen. Barcelonan tapaus herätti mut ajattelemaan sitä, miten vaikeaa on välillä olla nainen ihan arkisellakin tasolla. Me ollaan koulussa nyt kulttuurihistorian tunnilla paljon puhuneet myös siitä, miten yhä edelleen, modernissa yhteiskunnassa, ihmiset rinnastaa minihameet, korkkarit ja muut "seksikkäät" vaatteet siihen, että ihminen on "ansainnut" tulla raiskatuksi. Edelleen ihmisillä on sellainen mielikuva, että nainen voi olla osasyypäänä omaan pahoinpitelyynsä tai raiskaukseen. Hyvää päivää, sainhan minäkin usean kommentin, että olisin ansainnut tulla raiskatuksi siellä Barcelonassa, kun olen tällainen tyhjäpäinen bimbo.

Ei! Jokaisella naisella on oikeus olla koskematon. Aina. Ja niin sen pitäisi olla kaikkialla. Se, että mulla on tissit, ei oikeuta heittämään mun juomaan tajun vievää lääkettä. Se, että mulla on perse, ei oikeuta nappaamaan siitä kiinni, kun kävelen yökerhossa ohi. Ja se, että minulla on oma tahto, ei oikeuta ketään olemaan väkivaltainen minua kohtaan.

Olin keikalla tuon tyrmäystippaepisodin jälkeen ja käveltyäni poikaryhmän ohi, joku nappasi mua takamuksesta kiinni. Mussa nous niin käsittämätön raivoa. Asiaa kohtaan, jota tapahtuu about joka viikonloppu. Millä oikeudella tämä tyyppi kuvitteli, että minuun saa koskea?! Minulle kokemukseni Barcelonassa avasi ihan eri tavalla näkemyksen siihen, miten itseisarvossa pidin koskemuuttani.

Itse olen elänyt todella onnellisen ja onnekaan elämän, jossa pahinta tällä saralla tapahtunutta on "jotain, mitä olisi voinut tapahtua ilman suojelusenkeleitä" ja se, että känninen urpo tulee baarissa iholle.

Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Joillakin tuo känninen urpo asuu kotona, ja on 90 % ajasta ihana ja rakastava mies. Joillakin se ei jää vain siihen "mitä olisi voinut tapahtua".

Ja näitä naisia olen ajatellut paljon viime aikoina.

Surullista on se, että nykymaailmassa nainen on naiselle edelleen susi. Vaikka miesten euro on edelleen meille 80-90 senttiä, ja vaikka saamme kynsin hampain usein jokainen taistella jossakin elämänvaiheessa odotuksia vastaan, "koska olemme naisia", niin silti koko ajan toisiaan kampitellaan. Hyväksytään toisen kokeman väkivallan, jopa riemastutaan siitä. Pahimmassa tapauksessa naiset ovat sen väkivallan, niiden tyrmäystippojen tai lyöntien takana. Ollaan kateellisia toisten saavutuksista, sen sijaan, että nähdään ne omien mahdollisuuksien avartamisena. Säälin, sympatian ja lämmön sijaan heijastetaan omaa kylmyyttä ja ahdinkoa.

Koska naisena oleminen on pelottavaa. Ja syyttämällä toista siitä, että häntä on lyöty tai kohdeltu kaltoin, teemme hänestä erilaisen kuin itsestä, ja voimme tyynnytellä itseämme, että eihän meille näin kävisi.

Naistenpäivän kunniaksi, toivoisin, että jokainen nainen ruudun toisella puolen ymmärtäisi, että vaikka naisena oleminen on pelottavaa ja välillä turhauttavaakin, niin me olemme kaikki vahvoja ihmisiä, ja meillä on tärkeä paikka yhteiskunnassa. Vain yhteisvoimin me saamme tätä maailmaa vieläkin paremmaksi paikaksi, ei vain itsellemme, vaan kaikille naisille!

Minulla on kaksi nuorempaa siskoa, ja aina toivon, että he saavat olla aikuisia naisia suvaitsevaisessa, naisille turvallisessa ympäristössä. Ja samalla mietin, että Suomessakin on niin paljon naisia, jotka eivät ole saaneet elää onnellista ja turvallista elämää, ja nämä naiset ovat joidenkin siskoja, tyttäriä ja äitejä.

Näin ollen, otimme yhteyttä Naisten Linjaan, ja halusimme naistenpäivän kunniaksi nostaa heidän toimintaansa teidän kaikkien tietoisuuteen ja pyytää teiltä apua.

Naisten Linja on valtakunnallinen neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Sen kautta naiset ja tytöt voivat kysyä väkivallasta, käsitellä kokemuksiaan ja saada neuvoja ja tukea vaikeiden elämäntilanteiden ratkaisemiseen. Naisten Linja voi auttaa neuvomalla esim. turvataloista tai olla tärkeänä kuuntelevana korvana. Palvelut ovat maksuttomia, anonyymeja ja luottamuksellisia. Naisten Linja on auki tällä hetkellä maanantaista perjantaihin klo 16-20.

Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Naisten Linja aloittaa tänään ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin. Tavoitteena on päivystysaikojen laajentaminen vuonna 2014 myös viikonloppuihin (jolloin voisin kuvitella eniten tarvetta päivystykselle nimenomaan olevan), ja tämä tavoite toteutuu rekrytoimalla nyt 60 uutta vapaaehtoista naista Naisten Linjalle.

Myös rahallisesti voi Naisten Linjan toimintaa tukea. Koska Naisten Linjalla ei ole keräyslupaa, he eivät sen takia voi julkisesti ylläpitää keräystä, mutta lain mukaan voivat ottaa lahjoituksia vastaan, jos toinen taho, tässä tapauksessa me bloggaajat, niihin kehottaa.

Tärkeintä meille on ollut antaa Naisten Linjalel näkyvyyttä, että järjetön muistaa, jos apua joskus tarvitsee. Kuitenkin, toivoisin tänään, että jokainen Mungolifen lukija harkitsee hetken tätä asiaa ja toivottavasti lisäksi sijoittaa pienemmän tai suuremman lahjoituksen Naisten Linjalle. Jos joku innostuu vapaaehtoiseksi, vieläkin parempi!

Lahjoituksia voi antaa seuraavilla tiedoilla
Danske Bank FI76 8000 1710 1157 01
Viite 1067
Saaja: Naisten Linja

Lisätietoa toiminnasta:
www.naistenlinja.fi
www.omatrajani.fi

Mulle tulee loppuun mieleen St. Francis de Salesin hieno lause.

“Nothing is so strong as gentleness, nothing so gentle as real strength.”

Siinä on hieno ohjenuora tähän ja jokaiseen muuhunkin päivään siinä, miten olla nainen!

Käykää myös lukemassa muiden bloggaajien hienoja postauksia aiheesta! 

Kommentit

helzq (Ei varmistettu)

Hyvä Anna! Asiallista tekstiä ja hyvällä asialla. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

anni (Ei varmistettu)

ehdinkin lukea jo tästä tempauksesta useammasta eri blogista, mutta täytyy tännekkin sanoa että aivan loistava idea ja hieno teksti Anna! hyvää työtä naiset, yhdessä me pystytään parempaan ja ollaan vahvempia!

Ihanaa Naistenpäivää kaikille! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja samoin sinulle! :)

K (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Ihanaa että bloggaajana sinä ja muut kampanjassa mukana olevat käytätte blogienne mahdollisuuksia hyvään asiaan! Mielestäni sun kirjoituksesta huomaa, että aihe on sulle tärkeä, ja kirjoitat siitä sydämellä, ehkä juuri tuon oman ikävän kokemuksesi vuoksi.. Ja ehkä tällaisen asian ajaminen antaa tapahtuneelle jonkin tarkoituksen. Kiitos ja ihanaa naistenpäivää! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti, ja tämän aiheen pitäisi olla kaikille naisille tärkeä! <3

ann (Ei varmistettu)

Luin blogiasi pitkästä aikaa. Ja myös sen viimeaikaisen ikävän tapahtuman. Vetää hiljaiseksi.
Paljon haleja ja voimia, sinulle ja kaikille muillekin. Onneksi kaikki on nyt hyvin.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

anu (Ei varmistettu)

Ihan ensiksi haluaisin kiittää sinua ihan uskomattoman ihanasta blogista! Luen sen joka päivä ja se piristää päivää tosi tosi paljon! Ajattelin laittaa linkin jonka uskon olevan sinusta mielenkiintoinen ihan meidän kaikkien naisten kannalta. On todella hienoa että meillä on niin hyvät oltavat mutta surettaa todella paljon että kaikkialla niin ei ole.. En todellakaan halua tyrkyttää sinulle jutun aiheita mutta tämä tyttö ansaitsee tulla kuulluksi.
http://www.amnesty.fi/vetoomukset/100-raipan-iskua-haureudesta/?utm_source=etusivu&utm_medium=banneri&utm_campaign=malediivit
Hyvää naistenpäivää ja iloista kevättä!! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Olen allekirjoittanut vetoomuksen, ja tosiaan on kamalaa, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin Suomessa, mutta välillä on musta hyvä pysähtyä auttamiseen myös ihan Suomessa :)

Carolina (Ei varmistettu)

Hyvä että tuot esille tätä asiaa! Mulla mun oma veli pahoinpiteli mua monta vuotta, useimmiten verbaalisesti, mutta myös fyysisesti. Alkoi suunnilleen kun olin 15 vuotias, ja en silloin osannut ajatella sitä pahoinpitelyksi koska veljeni ei kirjaimellisesti hakannut mua, mutta heitteli pitkin seiniä ja lattioita, heitti tavaroilla niin että oli mustelmia kropassa ja nosti kurkusta seinälle, mutta en osannut ajatella sitä varsinaisena pahoinpitelynä koska koskaan ei tullut nyrkistä. Viimeisen kerran kun tätä tapahtui, olin 18 ja veljeni oli kotona känni/huumepäissään ja saimme riidan aikaiseksi jostain. Tuloksena taas pitkin seiniä heittelyä ja veljeni melkein murskasi kurkunpääni kun nosti seinälle ja kuristi. En pystynyt nukkumaan viikkokausiin sen jälkeen, heräsin joka yö samaan uneen että oma veljeni tappaa mut.
Myöhemmin tappelimme taas, ja kysyin että miksei se taas kuristaisi mua kun ei ole aikaisemminkaan ollut ongelmia. Veljeni sitten kirkkain silmin väitti ettei ole koskaan koskenutkaan minuun, ja se oli viimeinen niitti. Muutin pois kotoa, enkä ole puhunut veljeni kanssa sanaakaan neljään vuoteen tuon riidan jälkeen.
Kaduttaa vieläkin, että en osannut hakea apua mistään tuossa vaiheessa, tai tehdä rikosilmoitusta ajoissa..
Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan minkäänlaista väkivaltaa :( Itse pelkään vieläkin vihaisia miehiä, esimerkiksi jos poikaystävä suuttuu jostain, vetäydyn nurkkaan jotten varmasti ärsytä jottei tule nyrkistä, vaikka tiedän että poikaystäväni ei koskaan tekisi mitään sellaista.
Nykyään asia ei ole enää niin paljon mielessä, mutta tiedän ettei se tule koskaan häviämään ja joudun varmaan jossain vaiheessa turvautumaan ammattilaisapuun jotta saan rauhan asian kanssa.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia, että jaoit tarinasi ja paljon tsemppiä <3

Meri (Ei varmistettu)

Olen erittäin pitkäaikainen lukijasi mutten ole ikinä kommentoinut. Nyt kuitenkin halusin kiittää sinua tästä tekstistä.
Itse elin kaksi vuotta väkivalaisessa parisuhteessa ja vaikka minun tapauksessani väkivalta oli enemmän henkistä kuin fyysistä niin sekään ei ole oikein. Luin tämän tekstisi kyyneleet silmissä kun ymmärsin vihdoin että minun on parempi elää ilman entistä poikaystävääni vaikka ero olikin minulle hyvin rankka. Sitä vaan pelkää että en tule kelpaamaan enä kellekään ja kyllä paska suhde on parempi kuin olla yksin. Eikä se todellakaan mene niin, ymmärrn nyt että olen paljon arvokkaampi enkä ansaitse jokapäiväistä haukkumista. Kiitos siis sinulle tekstistäsi ja ihanaa viikonloppua :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia tarinastasi, ja muista, että on todellakin parempi olla onnellinen yksin kuin huonossa suhteessa :)

Sara (Ei varmistettu)

Olipa hieno kirjoitus! Itse teen järjestössä töitä päihdekuntoutujien kanssa ja järjestän kuntoutujille tukihenkilökoulutuksia. Viime tiistaina kouluttauduimme Pääkaupungin Turvakoti ry:n työntekijän johdolla väkivaltakysymyksissä. Aihe on äärimmäisen raskas, ja varsinkin näin päihdekentällä väkivalta on läsnä kaikkialla. Naisten hyväksikäyttö on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, sillä päihteitä käyttävän naisen vartalo on usein maksuväline. Työssä on täytynyt kovettaa itsensä, jotta pystyisi kuuntelemaan viikottain tarinoita naiseudesta ja sen hyväksikäytöstä. Kaiken kuulemani ja oppimani jälkeen en hyväksy häirintää missään muodossa, joten jo tytöttelyyn tai takapuolen läpsimiseen täytyy puuttua. Ne ovat ne asenteet, jotka tulisi saada muuttumaan!

Anna (Ei varmistettu)

Nimenomaan näin! :)

Kalypso (Ei varmistettu)

Aurinkoista naistenpäivää sinullekin! Toivon tosiaan, että ne ihmiset (naiset?), jotka niin mielellään syynäävät tekstejäsi suurennuslasin kanssa jotain ikävää etsiäkseen, lukevat kaikki blogientrysi yhtä tarkkaan.

Minua suretti tajuta, miten onnekkaana pidän itseäni, koska vaikka elämä ei todellakaan ole ollut vain ruusuilla tanssimista, niin en ole koskaan joutunut kohtaamaan itseeni kohdistettua väkivaltaa. Perheeni on ihana ja vaikka parisuhteetkaan eivät välttämättä ole olleet täydellisiä, niin tahallinen henkinen ja fyysinen väkivalta, valtapelit yms., niistä on puuttunut. Ja minua suretti siis siksi, että elän sellaisessa maailmassa, jossa olen onnekas voidessani sanoa näin. Ei sen pitäisi olla onnekkuutta, vaan itsestäänselvyys.

Anna (Ei varmistettu)

Hieno kommentti, ja laittoi minutkin ajattelemaan, miten häiriintynyt ajatusmaailma mullaki on tän asian suhteen :/

Maija (Ei varmistettu)

Mun omaa koskemattomuutta on kans rikottu. Viime vuonna festareilla mua kanssa tarras joku jätkä takapuolesta kiinni. Seuraavana päivänä siellä ei ollukaan enää niin mukavaa ku koko ajan mietti vaan, että mitä jos. Ei sinällään mitään pahaa, mutta kyllä se oikeesti herätti.
Mun mielestäni koskemattomuutta rikkoo myös se, että joku heittää randomisti tälläselle povekkaalle jotain. Ihan ku ite ei tietäis sitä, että on kookkaammat tissit. Ois ihan kiva, jos puhuessa katsottais silmiin.. Ei sekään tunnu mukavalta.

Sä oot oikeesti aivan uskomaton, sä jaksat olla ilonen vaikka sun kohdalle on sattunu mitä! Tsemppiä jatkooon ja nauti siitä sun tulevasta lomasta! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja samoin sinne! :)

M (Ei varmistettu)

Ekaks iso kiitos tästä teksistä, tää on tärkeä aihe! Luin kyyneleet silmissä kun mietin samalla mitä olen itse joutunut kokemaan. Olin yläasteella kun minut yritettiin raiskata, mutta sain rimpuiltua itseni irti ja juostua pakoon. Kuitenkin tuo mies tiesi jostain syystä missä asun (seurannut?) ja olin hänen nyrkkeilysäkkinään monta kuukautta. Mies oli ulkomaalainen enkä tuntenut häntä mistään, eli ihan tuntematon vieras tyyppi päätti valita minut uhrikseen ja piinata melkein puoli vuotta. En halunnut kertoa asiasta kenellekkään, sillä oma elämäntilanteeni ei muutenkaan ollut parhaimmasta päästä joten ajattelin että ansaitsen sen että minua hakataan. En usko että nuo ajat katoavat mielestäni koskaan, ajattelen niitä vielä päivittäin vaikka tapahtuneesta on 3vuotta. Mutta kiitos sulle tästä tekstistä, oon niiin ilonen että oon löytäny sun blogin koska osaat kirjottaa niin perkeleen hyvin ja kirjoitat tärkeistä asioista! Ihanaa naistenpäivää sulle <3

Anna (Ei varmistettu)

Ihan kamalaa, onneksi ei käynyt pahemmin, ja missään nimessä et ole ansainnut mitään tuollaista, ja suosittelen sinua vielä kääntymään jonkun puheille tuosta :)

Lise (Ei varmistettu)

Nyt kyllä iski aihe vasten kasvoja ja itku silmässä tätä luin. Kiitos tekstistä! Itse olen kasvanut väkivaltaisessa perheessä (vaikka väkivalta ei kohdistunut minuun) ja vaikka kotoa muutosta jo yli kuusi vuotta onkin, tulee muistot kulkemaan mukana loppuiän ja vaikuttamaan jatkuvasti omaan käyttäytymiseen eri tilanteissa.. Riitatilanteita inhoan. Väkivaltainen en ole itse koskaan ollut mutta puutteellinen tunteiden käsittelyn osaaminen tulee näkyviin erityisesti riitatilanteissa ja yleisestikin omassa olemisessa:/ kiva kun kirjotit tärkeästä asiasta!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kommentistasi ja paljon jaksamisia muistojen käsittelyyn :)

kiti (Ei varmistettu)

hyvää naistenpäivää anna!! mun yliopistoproffa(mies) joka tunnustautui feministiksi oli sitä mieltä että tänäpäivänä kun naiset on lakanneet tunnistautumasta feministiksi ja alkaneet välttelemään sitä sanaa naisten oikeuksissa on otettu harppaus taaksepäin... eihän meillä olis paljon mitään tästäkään ilman feminististä liikettä!

Anna (Ei varmistettu)

Haha, ihana proffa! Ja kyllä mä ainaki sanon olevani feministi :)

MarttaL
About the journey

Hyvää tekstiä ja asian ytimessä! Hesarissakin tänään juttua naisten eurosta http://www.hs.fi/talous/Naisekonomi+on+edullinen+pomo/a1362632218187. Oikein ihanaa naistenpäivää! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin :)

Sanna (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus ja ihanaa naistenpäivää! :) Mun mielestä on hienoa, että nostat tällaisia asioita esille blogissasi. Oletko muuten käynyt vielä harjoittelemassa sen lentopallojoukkueen kanssa, josta kirjoitit aikaisemmin?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja en oo nyt käyny, ku en oo voinu sitoutua siihen, kun olen usein reissussa :)

noora (Ei varmistettu)

Kiitos tästä ja hyvää naistenpäivää! :) Mahtavaa, että annatte Naisten Linjalle näkyvyyttä. Arvostan.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Oona (Ei varmistettu)

Kantapään kautta on tullut koettua sitä että nainen on yhä tähänkin aikaan erilainen kuin mies. Ja naisena asema on omalla tavallaan heikompi, varsinkin jos elää väkivaltaisessa suhteessa. Itse elin ja näin naistenpäivänä ne muistot nouivat jotenkin pintaan. Monien henkisten ja fyysisten mustelmien jälkeen en voinut muuta kuin lähteä. Joskus asiat vain sattuvat liikaa ja lähteminenkin sattui. Itsellä oli päällimmäisenä pelko siitä että en saisi enää osakseni rakkautta, koska kyseinen mies oli joskus rakastanut minua ja se sai minut pysymään aivan liian kauan. Nykyisin miehellä on lähestymiskielto ja on tällä hetkellä kahden vuoden ehdottomassa vankeudessa pahoinpitelystä ja puukotuksesta. Nyt vain kiitän niitä suojelusenkeleitä ja mitä lie henkiä, jotka auttoivat minut pois. Minäkin olisin voinut olla siinä puukon edessä.

Anna (Ei varmistettu)

Voi kamalaa, onneksi olet nyt "vapaa" ja pystyt jatkamaan elämääsi ilman suurempia fyysisiä vammoja <3

Saana (Ei varmistettu)

Heippa! Kirjoitit tärkeistä aiheista ja naisen roolista ei voi keskustella liikaa :) Haluaisin kuitenkin peräänkuuluttaa (haluamatta yhtään nillittää hyvästä tekstistäsi) hienotunteisuutta naisen iän suhteen. Tiedän hyvin, että viittaat pätkällä "Mitä jos havahtuu 35-vuotiaana siihen, että haluaa perheen ja onnen toisen ihmisen kanssa. Naisena olet silloin jo puuma...jne" yhteiskunnan oletuksiin/ajatuksiin, mutta tällaiset aivopieruthan elävät juuri puheissa ja pelkäämällä nyt sitä, että edes mahdollisesti joskus olisit tässä tilanteessa tavallaan allekirjoitat ajatuksen itsekin.

Me kaikki vanhenemme, toivottavasti ainakin :) Minusta on julmaa sanoa 35-vuotiasta aviotonta naista puumaksi, sillä miksi 35 -vuotias nainen edes välttämättä haluaisi itseään reippaasti nuoremman miehen (puuman määritelmä)? Me kaikki teemme ratkaisumme siinä järjestyksessä kun haluamme ja aina tulee olemaan perheettömiä ihmisiä (pakosta tai vapaaehtoisesti). Minusta naisella, miehellä (ihmisellä) on oikeus koskemattomuuteen myös valintojensa puolesta. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta puuttua toisen valintoihin (järjen rajoissa).

Olen vähän vanhempi kuin sinä ja olen alkanut vasta ymmärtämään sen, että piut paut muiden vaatimuksille ja odotuksille. Ehdottomasti tärkeintä on elää uskollisena itselleen (ja läheisilleen) ja kuunnella omaa päätä ja sydäntä. Jos joku kutsuu 35- vuotiasta (nuorta aikuista) puumaksi, koska hän ei ole tehnyt tiettyjä ratkaisuja ns. ajallaan, kertoo se kylläkin enemmän tästä sanojasta. Toivottavasti sinäkin ymmärrät tämän, etkä vaivaa päätäsi moisen pelkäämisellä. Toisten arvosteleminen kertoo lähinnä ihmisen omasta pahasta olosta/omista huonoista valinnoista.

Eli tähän naistenpäivän teemaan haluaisin lisätä: kuunnellaanhan kaikki mitä se oma pää/sydän sanoo kun joudumme valintojen eteen. Ettei tarvitse sitten vähän ajan kuluttua myrkyttää ja arvostella muita, koska teki itse väärät valinnat. Annetaan kaikille oikeus elää elämää niinkuin sen parhaaksi näkee, joutumatta pelkäämään ilkeää kommentointia :)

Anna (Ei varmistettu)

Siis tuo minun heittoni oli nimenomaan sarkastinen, tai sellainen turhautunut, koska niin yhteiskunta usein tuntuu tulkitsevan, ja se on tosi masentavaa :/

Eve (Ei varmistettu)

Sulta tulee aina niin pysähdyttävän hienoja postauksia/näkemyksiä asioihin, jotka saa omassakin päässä rattaat pyörimään. Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää sulle Anna!

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia :)

Janni (Ei varmistettu)

Hieno kirjotus tärkeästä aiheesta! Ihanaa naistenpäivää Anna :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

muikku (Ei varmistettu)

Saatko jotain euroja välistä itsellesi vai meneekö kaikki tosiaan naisten linjalle?

Kiinnosta sinua tukea sen kummemmin, mutta hyvä tarkoitus olisi.

Anna (Ei varmistettu)

Kuten näkee, tästä puuttuu Commercial tunniste, joten tämä ei ole mikään yhteistyö, josta bloggaaja hyötyy :) En saa tästä senttiäkään, vaan päinvastoin lahjoitan itse.

Hienoa kuitenkin näin naistenpäivänä huomata, että vaikka se ei sinulta pois olisikaan, et ole kiinnostunut tukemaan toista naista ;) Sunkaltaisten ihmisten meininki on musta aina käsittämätöntä.

Anonyymi anonyymi (Ei varmistettu)

Mitä käsittämätöntä on siinä, että kommentoija tahtoo tukea spesifisti Naisten linjaa, eikä sun jo ennestään hulppeaa elämäntyyliä? Kyllähän jokainen euro ON lahjoittajalta pois ja sen euron tahtoisi mieluusti päätyä tukemaan sitä alkuperäistä hyväntekeväsyyskohdetta. Mitä pahaa siis tämän varmistamisessa on?

Anna (Ei varmistettu)

Tuo ajatusmaailma on sikäli outo, koska noi lahjoitukset menee suoraan Naisten Linjan tilille. Tämä oli puhtaasti hyväntekeväisyyskampanja, mutta jos vaikka firma X haluaisi mainostaa blogeissa... Ei se siltikään olisi lahjoituksista pois. Jos firma X suuntaa mainosrahaa, ei sillä ole väliä meneekö se HS:lle, telkkariin vai bloggaajalle. Se on firman mainosbudjetista pois, ei lukijalta, joka suuntaa lahjoituksensa siihen itse hyvään asiaan.
Sunlaiset ihmiset, jotka huokuu kateutta ("hulppeaa elämäntyyliä") tulee aina olemaan mulle mysteeri. Jos lafka X haluaa käyttää murto-osan mainoshinnasta blogimainoksella sen sijaan, että laittaa telkkarimainoksen, on se säästöä yritykselle, eikä ole euroakaan pois lukijalta. Ootte käsittämättömiä, sori vaan :D Kiitän joka päivä elämää siitä, että se on näyttänyt mulle enemmän kuin kateellisen ja katkeran osan.

enmuista (Ei varmistettu)

Sen sun unicef-casen jälkeen mäki ajattelin heti niinku muikku. En mäkään ole valmis sua tukemaan taloudellisesti, ei se ole lukijoiden velvollisuus.

Anna (Ei varmistettu)

Mun Unicef-casen jälkeen? Nyt en kyllä tiedä mistä puhe.. Ja vaikka ois mikä case, niin miten se on teiltä pois? Jos vaikka Unicef mainostaisikin blogeissa, se olisi halvempi mainos kuin telkkarissa. Teistä on kamalaa, että hyvä asia saa rahaa, käyttää vähemmän rahaa mainontaan, ja sen sijaan, että ne mainosrahat käärii iso tv-yhtiö esimerkiksi, ne saa bloggaaja, joka elättää itseään tuottamalla teille mielenkiintoista materiaalia. Todella kieroutunut ajatusmalli, josta en onneksi itse kärsi. Olisi hirveää olla noin katkera ja kateellinen.

Minna (Ei varmistettu)

"Mielenkiintoista materiaalia"
Valitettavasti tää blogi ei ole ollut sitä enää pitkään aikaan

Anna (Ei varmistettu)

Ja silti roikut täällä yhä ja jaksat aina kommentoida kaiken negatiivisen? Kertoo ehkä enemmän susta ku musta ;)

Feline (Ei varmistettu)

Ihania nuo tuollaset päivänsäteet jotka toiminnallaan saa muille ja erityisesti sinulle aikaan niin hilpeen fiiliksen.

Olipa hieno teksti! Ihanaa että annat aikaasi ja tukeasi tärkeälle asialle:)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Pages

Kommentoi