MITÄ BENJILLE KUULUU? + MUITA KYSYMYKSIÄ

Mungolife

Multa kysytään tosi usein, mitä Benjille kuuluu ja ajattelin hieman tähän vastata. Tässä häsellyksessä lapsen, työn ja elämän keskellä perheen pienimmästä jäsenestä jää vähiten kerrottavaa. 

Mitä siis Benille kuuluu? Hyvää. Lyhyesti ja ytimekkäästi hyvää. Yllättävän hyvin on mennyt Benjin osalta tämän vauva-arkeen tottuminen. Benji on aika rauhallinen luonne meillä kotona ollessaan, ja Danten kanssa ne on löytänyt tosi hyvin ystävyyssuhteen. Yleensä Benjin päivä alkaa sillä, että kun Dante herää, on D aivan täynnä iloa ja onnea siitä, että on koira. Saatetaan kölliä ja halailla Danten kanssa ja sitten hän kuuleekin Benjin tassujen äänet, ja suuri ilo on aina molemminpuolista. Kun Dante oli vauva, Benji tykkäsi haistella, maata lähellä, tutkia ja olla läsnä. Nyttemmin pojat leikkivät keskenään. Juoksevat pihalla pallon perässä, leikkivät pallolla kotona, Dante hyppii ja pomppii ja Benji yrittää pysyä perässä. Dante ei koskaan kyllästy heittämään palloa, ja Benji ei voisi asiasta olla onnellisempi. Mä oon itse asiassa yllättynyt siitä, miten hyvin Dantella ja Benjillä on mennyt, koska vähän ajoittain olin huolissani siitä, miten vilkas taapero osaa kohdella pientä koiraa. Se on mennyt tosi hyvin. Dante on tosi hellävarainen eikä niillä oo kertaakaan mennyt niin, että Dante olisi satuttanut Benjiä. Sama vastavuoroisesti, Benji kohtelee Dantea tosi varoen ja nätisti, ei koskaan ole juossut päin eikä mitään sellaista. Oon itse asiassa tosi yllättynyt, miten hyvin kaikki on mennyt. Toki pitää pitää huoli siitä, että koira ja taapero ei koskaan jää kahden kesken, koska kumpaankaan ei kuitenkaan voi luottaa 100 %. En esimerkiksti tykkää yhtään siitä, että minkään kokoisia koiria annetaan ulkoilutettavaksi pienille lapsille. On tärkeää, että aikuinen aina valvoo tilannetta, ettei satu mitään.

Danten syntyminen on toki aiheuttanut muutoksia, myös Benjissä. Kun perheeseen tuli vauva, koiran saama jakamaton huomio tietenkin väheni. Benji on ottanut sen tosi hyvin, eikä oo koskaan purkanut meille mieltään. Sen huomaa oikeastaan ainoastaan siitä, että aina kun tulee vieraita, Benjillä on kova hosu saamaan huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että se haluaa päästä hurmaamaan jonkun ennen kuin se joku pääsee Danten lähelle. Tai jotenkin sillai tuntuu, että Benji kaipaa muilta enemmän huomiota. Meidän kohdalla se ei oikein kerjää huomiota. Tulee iloisesti luokse kutsuttasessa, muttei juurikaan hingu huomiota. Danten mennessä nukkumaan Benji ottaakin sitten ilon irti ja joko torkkuu jomman kumman jaloissa tai sylissä tai haluaa leikkiä. Jos päivällä Benjillä menee hermot Danteen, se yleensä menee vaan vierashuoneeseen itsekseen pötköttelemään. Se osaa tosi hyvin säädellä sitä, ettei oo liikaa melua ja melskettä, ja Dante osaa hyvin jättää Benjin rauhaan, kun Benji lähtee karkuun tai Dantea kielletään. Muuten Benjin elämä on melko samanlaista. Ulkoilua, nukkumista, torkkumista, syömistä, leikkimistä, lenkkeilyä. En hirveästi kirjoita hänestä, kun ei aikuisen koiran elämässä ihan oikeesti hirveästi tapahdu. Se lepää, se rentoilee ja nauttii, se käy lenkillä ja se leikkii Danten kanssa ja meidän kanssa.

Lempäälään muuton myötä Benji pääsee viettämään enemmän aikaa mun äidin kanssa, kun äiti käy täällä usein tai me käydään Helsingissä, mikä tarkoittaa sitä, että Benjiä hemmotellaan enemmän ja se pääsee useammin viettämään aikaa Jedin ja Simban kanssa. Ja sitähän se rakastaa :)

Teillä ei hirveesti ollut Q&A-kysymyksiä tuohon edelliseen, mutta muutama siellä oli. Ajattelin vastata niihin tässä samassa.

Olet sanonut, että et pese päivittäin hiuksia ja kiharasi ovat aina upean näköisiä. Miten siis pidät öisin hiuksiasi? :D

Mä laitan ne löysälle letille tai löysälle nutturalle päälaelle :) Ja aina kuivalla tukalla nukkumaan, harjaan hiukset vaan läpi ennen nukkumaanmenoa.

Mua kiinnostaa aina, että mitä sanoisit nyt "vanhempana ja viisaampana" kaksikymppiselle itsellesi? Mikä tuntui silloin kuin maailmanlopulta ja nyt mietit, että juuri noin sen kuuluikin mennä tai että opit siitä paljon?

Sanoisin varmaan, että elämä kuljettaa just sinne pitääkin ja että saan kaiken mitä haluan. Ne kaikki tulee itekseen, niitä ei tarvii pakottaa. Kaikki elämän rankimmat hetket vielä tuntuvat ihan pieniltä joskus ja kaikki pitää käydä läpi, että päätyy sinne, minne kuuluu. Elämän kivuliain asia voi johdattaa sinne, mistä löytyy elämän ilo, onni ja koko elämän tarkoitus. Pienet sattumat johdattaa, ne kannattaa kaikki ottaa vastaan, kestää, nauttia ja vaan olla.

Minua kiinnostaisi ne oikeustieteen opintosi eli kuinka monta opintopistettä ehdit suorittaa, ennen kuin huomasit, ettei ala ole sinua varten?

Mä en itse asiassa muista :D Sen varmaan jostain näkis, mutta en oo selvittänyt. Notaariin oli vielä joitakin kursseja, mutta tiesin oikeastaan tosi aikaisin, että ala ei tuntunut omalta. Tai sinänsä ala on musta mielenkiintoinen ollut aina, lait ja lakikulttuuri Suomessa on tosi makee, mutta en jotenkin osannut nähdä itseäni tekemässä töitä juristina. En oo katunut, että lopetin, mutta ehkä vähän kaduttaa, ettei ottanut notaaria ulos. No, toisaalta näin tän pitikin mennä :)

Mua kiinnostaa että aiotko jatkaa opiskeluja jossain vaiheessa kun joskus siitä muistaakseni puhuit, vai mitkä on sun tulevaisuuden suunnitelmat?

Tästä paljon kysytään multa. Tällä hetkellä suunnitelmat on auki. Mulla on muutama mielenkiintoinen työmahdollisuus ja mahdollinen projekti tiedossa ja koko ajan arvioin asioita sen mukaan, että saan olla mahdollisimman paljon Danten varhaislapsuudessa ja että mun voimavarat riittää. Rehellisesti sanottuna koen, että tekeminen on arvokkaampaa kuin opiskeleminen, joten jos haluamallani urapolulla tulee uramahdollisuuksia, otan ne ennemmin kuin opiskelun. Toisaalta, opiskeluissakin kiinnostaa muutama juttu, joten en poissulje niitä asioita. Ensi kevään haussa meinasin hakea kouluun, ellei tule jotain mielenkiintoisempia mahdollisuuksia :)

Tuleeko mieleen jotain muita kysymyksiä? 

Kommentit

tigre (Ei varmistettu)

Kiitos toivoa luovasta vastauksesta! Se auttoi näiden vaikeiden aikojen keskellä :) mukavaa viikonloppua teidän perheelle!

Mi@ (Ei varmistettu)

Olisi mielenkiintoista lukea, mitä ajattelet luottamuksesta ja mustasukkaisuudesta parisuhteesta Hannan postauksen luettuani. Sopii varmaankin molempien blogiesi aiheeksi

Annnnnn (Ei varmistettu)

Jos muuten kiinnostaa ne omat suoritetut opinnot, niin ne näkee Koski-palvelusta, joka avattiin viime keväänä https://koski.opintopolku.fi/koski/

Musta oli kauheen hauska palata muistelemaan menneitä, kun sieltä löytyy ylioppilastutkinnosta lähtien arvosanatkin :D

Hennaleena (Ei varmistettu)

Onko äitisi koirineen muuttanut Helsinkiin? Muuttiko muu perhe mukana?

Janik@ (Ei varmistettu)

Hei vieläkö podcastejä on tulossa? Niitä oli nimittäin ihana kuunnella niin toivottavasti saadaan nauttia niistä lisää!

ida ihana
Kotona kaupungissa

Voi ihanuus tota Benjiä!<3<3

Ja tuo, mitä kirjoitat pakottautumisesta luopumista on aika viisasta. Sen saat mistä luovut on joskus totta.

situ (Ei varmistettu)

Onko sinulla jotain vakio aamupalaa? Entä mitä yleensä syöt välipalana tai iltapalana? Itse olen ehkä vähän liiankin kangistunut omiin eväisiini :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo notaarin tutkintohan on kandintyö mukaan luettuna 180 opintopistettä. Jos tutkintosi jäi vain parin tentin päähän maalista, niin kannattaisi varmaa hakea opinto-oikeutta takaisin. Saattaisi onnistuakin.

Jenniina (Ei varmistettu)

Millaisia unelmia sulla on tällä hetkellä? Ihan siis mihin tahansa liittyen.

Toivoisitko vielä perheenne kasvavan? (Toki ymmärrän, jos kysymys tuntuu liian henkilökohtaiselta.)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.