Mitä sinä tekisit toisin…

.. jos sinulla olisi lapsia? Mä oon miettinyt tätä viime aikoina, ja tiedättekö mitä. Jos mä olisin miettinyt lapsettomana asioita hieman samalta kantilta kuin nyt, niin olisin ollut hieman parempi ihminen. En missään nimessä sano, että lapselliset ovat ihmisenä jotenkin parempia kuin lapsettomat, vain että minulle lapsen saaminen avasi tietyllä tapaa silmiä pienille asioille arjessa. En oikein tiennyt mihin tän postauksen kirjoittaisin, tänne vai Mungobabyyn, mutta mennään nyt tällä.

En halua, että lapseni ensimmäinen sana on kirosana. Olen aina tiennyt, että kiroilen paljon puheessa, mutta vasta lapsen kanssa olen kiinnittänyt huomiota lähes jokaiseen kirosanaan puheessani sellaisella mental notella, että nyt nuo pois puheesta. En nyt voi sanoa, etten tässä kuukauden kohdalla kiroile yhtään, mutta olen tiedostanut ongelman ihan eri tavalla ja haluan muuttaa sen puheessani. Kuukauden harjoittelun tuloksena on selkeästi vähentynyt manaaminen. Siinä missä ennen voimasanojen käyttö ei ollut mikään ongelma, nyt on ihan eri tavalla inspistä korjata tämä asia omasta käyttäytymisestä.

Haluan opettaa lapselleni arjessa tietynlaista rutiinia. Nukkumaan mennään tiettyyn aikaan, aamupala syödään aamulla jne. Se on vähän hankalaa, jos itse menee maanantaina nukkumaan 22, mutta tiistaina aamukolmelta. Ja milloin syö aamupalan aamulla, milloin keskipäivällä, milloin ei ollenkaan. Nyt ollaan toki menty nukkumaan pienen ehdoilla (joka esim. eilen illalla simahti 22, kun taas toissapäivänä valvoi yli viisi tuntia yhtä soittoa illalla niin, että simahti vasta puolen yön jälkeen), mutta tulevaisuudessa haluan, että meidän perhe nukkuu järkeviä aikoja, eikä miten sattuu. Vauvan kanssa nyt ei voi puhua mistään kunnon rutiinista, mutta onneksi sellainen pieni rutiininpoikanen on alkanut kehittymään meilläkin jo. Siitä iso kiitos sille, että vauva nukkuu yöt ja heräilee tasan syömään ja nukahtaa uudelleen, ennen kuin pääsee edes takaisin kehtoonsa.

Musta on tullut parempi kuski. Tai ainakin tarkempi. Ennen vilkuilin puhelinta ajaessa jne. Nyt saatan valoissa katsoa, keneltä tuli viesti, mutta en vastaa siihen. Olen aina tiennyt, että liikkellä on pieniä lapsia ja ajaessa pitää olla varovainen. Don’t get me wrong, nuoruuden hurjastelujen jälkeen oon ollu viime vuodet varsinainen mummokuski muutenkin. Ajan tosi varovasti, enkä näe syytä ylinopeudellekaan. Pääsen ehkä 5 min nopeammin perille, mikä ei ole mitenkään riskin arvoista. Vaikka oon ollut viime vuodet muutenkin mummokuski, nyt oon tiedostanut ympäristöni ihan eri tavalla. Jossain mielen sopukoissa on ajatus siitä, että se oma lapsi liikkuu joku päivä itsekseen, ja toivon, että silloin kenenkään kuskin huomio ei ole puhelimessa, vaan tiessä. Tämäkin on sellainen asia, jonka jokaisen tulisi muuttaa, oli lapsia tai ei. Tarkkuus tiellä ei katso sitä onko itse vanhempi. Mutta toisaalta, ihminen on itsekäs olento, joten on ehkä ymmärrettävää, että tietyt asiat kärjistyvät entisestään vasta vanhemmaksi tultua. Olen oppinut tiedostamaan meidän jokaisen kuolevaisuuden ja muiden kuskien vaarat vasta kun kyydissä on ollut pieni kimpale kultaa turvakaukalossaan. Olen myös ajatellut, että joskus tämä pieni kävelee itsekseen tuolla, ja toivon, että ympärillä ei silloin ole kuin turvallisia kuskeja. Olen miettinyt, olenko itsekään sellainen? En ole itse koskaan mieltänyt itseäni vaaralliseksi kuskiksi, mutta jälkeenpäin ajatellen on siellä paljon sellaista käyttäytymistä ratissa, jonka voisi jättää pois. Hansikaslokeroon kurottautumista, kännykän vilkuilua, takapenkille kurottautumista jne. Myönnän rehellisesti, että paljon olen tehnyt turhaan tai välinpitämättömästi, mutta syytön heittäköön ensimmäisen kiven.

Jotenkin on alkanut kiinnittämään myös eri tavalla huomiota ruokavalioon, mikä tietenkin liittyy vahvasti imetykseen ja raskauteen. Niin raskauden kuin imetyksen aikana ruokavaliossa on omat vaatimuksensa, mikä on eri juttu. Nyt tulee pohdittua enemmän sitä, millaisen ruokamallin lapsi saa kotona. Jos en halua, että lapsi kinuaa koko ajan karkkia, ei voi olla koko aika karkkia esillä. Yritän muuttaa itsellänikin herkuttelutottumuksia enemmän ja enemmän hedelmiin, marjoihin ja pähkinöihin, mutta huomaan sen yhä olevan välillä haastavaa, sillä onhan suklaa vaan ihan älyttömän hyvää 😀 Imetys on myös pakottanu mut juomaan tosi paljon, mikä on hemmetin iso plussa entiseen verrattuna. Miksi se juominenkin oli niin perhanan vaikeeta, kun sitä teki vain itseään varten?

Keskittyminen ja läsnäolo on musta tärkeitä asioita vanhemmuudessa. Huomaan usein, että ystävienkin kanssa aikaa viettäessä jollain on kännykkä kädessä ja välillä ihan miehenkin kanssa vaikka aamupalaa syödessä saattaa olla kännykät mukana. Läppäri on auki milloin sattuu ja usein on niitä hetkiä, kun toinen kysyy, että ”kuulitko sä?”. Tai huomaa itse, etten oikeastaan ole keskittynyt keskusteluun hetken aikaa. Lapsen kanssa on ihan hirmutärkeää olla läsnä, kuunnella ja kuulla. Keskittyä siihen lapseen, eikä Instagramiin ja joojootteluun. Mulla on muutenkin puhelin aina äänettömällä ja värinällä, ja nyt huomaan enemmän ja enemmän jättäväni sen jonnekin ihan muualle ja vilkaisevani sitä paljon harvemmin. Puhelimen kanssa käyttäytyminen on mennyt jopa niin pitkälle, että sammutan sen yöksi tai laitan lentotilaan. Oon aina pitänyt puhelinta yöpöydällä, mutta nyt kun vauva nukkuu vieressä, niin en halua, että hän on lähellä puhelinta. Miksei tätäkään voinut ajatella itsensä puolesta?

Oon miettinyt, että näitä ajatelemalla jo ennen lapsen saamista olisin todennäköisesti ollut vain hieman kivempi ja paremmin voiva ihminen. Rutiini omassa arjessa tekee varmasti kaikille hyvää, varsinkin jos nukkuminen on rutinoitua. Nukkuminen on kuitenkin ainakin mulle ihan hyvinvoinnin a ja o, joten siihen tulisi oikeasti kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Mä pärjään helposti lyhyilläkin yöunilla, ja siksi oon helposti välillä lipsunut miten sattuu nukkumisen kanssa. Samalla kuitenkin kroppani ja mieleni vaatii kunnon 8-9 -tuntisia yöunia, jotta oon parhaimmillani. Jos kiroilisin vähemmän, ajaisin turvallisemmin, söisin vähemmän karkkia, nukkuisin paremmin ja keskittyisin olemaan läsnä ilman somea tai läppäriä, olisin todennäköisesti mukavempi kaikille kanssaihmisillenikin. Ja todennäköisesti voisin paljon paremmin itse.

Hassua, että piti puskea maailmaan yksi elävä olento, ennen kuin alkoi kiinnittämään hyvin yksinkertaisiin arjen asioihin huomiota tällä tavalla. On toisaalta aika siistiä huomata, että itsekin osaa olla sen verran epäitsekäs, että asettaa toisen ihmisen tarpeet omiensa edelle. Se avartaa omaakin ajatusmaailmaa melko lailla! Tämä postaus kuului mielestäni tänne Mungolifen puolelle pienenä muistutuksena kaikille siitä, että jokaiselle tekisi hyvää miettiä näitä asioita muutenkin, sillä pienten parannusten omassa elämässä ei pitäisi vaatia vanhemmaksi tuloa. Itse en vaan jotenkin osannut antaa joillekin näistä ajatuksista juurikaan painoarvoa ennen vauvan syntymää.

Mitä sinä tekisit toisin, jos sinulla olisi lapsia? 

(Kuvituksena jo nähtyjä kuvia, sillä bloggaajan muistikortti seilaa teillä tietämättömillä.)

Kommentit (24)
  1. Hahah, mulle aina sanotaan että olisin hyvä äiti kun oon näin nuorempana jo ihan tommonen äiti-ihminen, ylivarovainen ja kiinni rutiineissa ja kaikki järjestyksessä. Tosin välillä tuntuu että oon ihan liian tylsä 23-veeksi, mutta mulla on semmonen olo että joka aamu lähetään seiskalta yliopistolle ja syödään hyvä aamupala ja heitetään vähintään puolen tunnin lenkki, ne on semmosia juttuja joita vaan tehdään, ja muut viettää semmosta rentoja, boheemia opiskelijaelämää 😀 Mutta nukkuminen on kyllä tärkeetä, kattelen parhaillaan dokkaria unettomuudesta ja oon viime aikoina siitä kärsinyt itsekin stressin takia ekaa kertaa elämässä. Nykyään paasaan ihmisille että nukkukaa, menkää kympiltä sänkyyn ja lukekaa hetki ja kaikki laitteet pois (oon siis eri aikavyöhykkeellä nyt haha :D). Huomaa minkä eron pari viikkoa huonoa unta tekee yleiselle hyvinvoinnille.

    1. Täälä toinen saman ikäinen ja yhtä mummoutunut 😀 ajoissa nukkumaan, itsetehtyä kotiruokaa, elektroniikan käyttö minimissä (varsinkin muiden läsnäollessa) ja siivota pitää vähän joka päivä ja kunnon siivous kerran viikossa, autolla ajaessa puhelin pysyy laukussa takapenkillä ja ajan tosi varovasti. Kaverit aina naureskelee mulle, että on siinä opiskelija ku elät niiku keski-ikäinen järkevä aikuinen 😀 mutta itse tykkään elämästä tällaisena. Ja oon saanu monta kertaa samaan oisit hyvä äiti -kommentin. Mutta otan sen kohteliaisuutena oli se sitä tai ei 😀

  2. Voi luoja miten ihana vauva <3 Taitaa olla isänsä näköinen mut äitinsä tukka 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *