Miten määritellä rahan ja työn arvo?

Ahh, verotietoviikko. Raha-asiat nousee heti tapetille ja keskustellaan tuloista ja siitä kuinka paljon kenenkin tulisi tienata ja miten epäreilua on kun se ja tämä palkkaryhmä tienaa enemmän kuin tuo ja se ryhmä. En ees jaksa käydä läpi ajatuksiani tuosta verotieto-päivästä, koska vaikka siinä on paljon naurettavaa, on siinä paljon hyvääkin. Mutta kyllä mä haluaisin silti puhua rahasta, ja rahan arvosta.

Elääkö kukaan muu sellaisessa pään sisäisessä maailmassa, jossa on joko tosi kaukana menneessä tai jotenkin muuten vaan kuplassa? Mä huomaan välillä tekeväni niin. Ja myös huomaan, että mun kuva ja mielikuva palkasta ja rahasta on paikoittain jotenkin ihan vääränlainen tai siis jotenkin sitä vääristää moni asia.

Oottakaapas kun pääsen asiaan. Ensinnäkin, lyhyt ajatus tuohon tuloerokeskusteluun. Kyllä, on ihan jumalattoman paska juttu, että päiväkodin opettajat, sairaanhoitajat ja monet muut elämämme ja arkemme kannalta välttämättömät ammatit tienaavat luokattoman huonosti. Ja kyllä, se tuntuu epäreilulta, että somevaikuttajat tienaavat helposti 60 000+ vuodessa, kun sairaanhoitajista ei tietääkseni kukaan pääse tohon, ei ainakaan julkisella puolella. Tai ehkä joku super-esimies-asemassa johtotehtävissä hirveillä työajoilla. Saatan olla väärässä, mutta joka tapauksessa, keskiarvoisesti ei pyöritä tuossa. Ei toki some-vaikuttajienkaan ansioista, vaikka monilla ne alkaakin olla 6-numeroisia tuloja.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, että tämä on ihan epäreilua. Mun, somevaikuttajan, mielestä monissa ammateissa tehdään paljon paljon ”tärkeämpää” työtä itse työn konkretialla mitattuna. Jokainen veronmaksaja tekee tärkeää työtä hyvinvointiyhteiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta onhan toisten töiden arkivaikutus ehkä konkreettisesti elintärkeä ja toisten välillisesti tärkeä viihteenä ja kulttuurina. Tässä keskustelussa usein jäädään paheksumaan ”liian korkeita” tuloja. Ikään kuin sellaisessa ajattelussa, että ne pitäisi madaltaa, että olis reilumpaa. Tai että tulot on liian korkeat työn ”kuvaan” nähden. Sehän ei kiistattomasti pidä paikkaansa, jos siitä maksetaan sen verran mitä maksetaan. Ongelma on ehkä siinä, että tietty työ mielletään helpoksi ja yhteiskunnassamme mielletään, että raskaasta työstä kova korvaus. Luovuus ja luotu rahan arvo ei ole ihmisten mielissä tarpeeksi usein. Mä oon kokoamassa postausta ylipäätään siitä, miten rahaa menee ja tulee munkaltaisella yrittäjällä, mutta tässä halusin pohtia ihan eri asiaa. Nimittäin tää ajatus on hyvin suomalainen. Pois joltain, jotta olisi reilumpaa. Kun pitäisi pyrkiä saada enemmän niille, joilla on vähemmän. Etuoikeutetut eivät tule luopumaan taistelutta etuoikeuksistaan. Ja nykyisillä elintasokustannuksilla somevaikuttajien palkat ovat enemmän linjassa yhteiskunnan muutoksen kanssa kuin julkisen puolen ”tärkeissä ammateissa”. Anteeksi lainausmerkit, inhoan termiä, vaikka toki omassakin ajatusmaailmassa sairaanhoitaja on yhteiskunnallisesti tärkeämpi kuin bloggaaja, sillä heidän työnsä on paljon dramaattisemmin vaikuttavaa. Ja toki keskusteluun vaikuttaa ihmisten mielikuvat siitä, mikä on ylipäätään turhaa. Harvoin mä oon nähnyt vertailua ammattikiekkoilijoiden ja roskakuskien palkoista, mutta sairaanhoitaja ja bloggaaja päätyy usein samaan keskusteluun.

Mutta niin. Huomaan itsekin ajattelevani vääristyneesti. Vaikka ajattelen eri tavalla eri tilanteissa. Ensinnäkin mä saatan ajatella, että 4000 €/kk -palkka on liian pieni. Kun todellisuudessa suomalaisen keskipalkka on n. 3500 €/kk. Jotenkin kun laskee elinkustannuksia, niin tuntuu, että 4000 -verot on jotenkin, no vähän? Tai siis jos mun pitäisi esittää palkkatoive, ei se alkaisi 4:ta pienemmällä numerolla. Lainanlyhennys tai vuokra on 1000 pintaan vähintään, auto, vakuutukset, laskut, ruoka, jne. Sitä ajatellessa ihmettelee miten joku pärjää 2000 eurolla. Toisaalta taas välillä tuntuu, että ihan naurettavaa että siitä tai tästä (turhaksi tai helpoksi mieltämästä) saa 5000 €/kk, hirvee liksa ja peilaa sitä johonki omaan käsitykseen tuntipalkasta jostain 14 vuoden takaa kaupan kassalta, mikä on viimeisin tuntipalkka-muisto, mitä mulla on. Mä en osaa sanoa mun tuntipalkkaa atm, ja vaikea sanoa kuukausipalkkaakaan. Vuositasolla on helpompi puhua, koska yrittäjänä siihen vaikuttaa niin moni asia.

Mutta niin. Ootte varmaan jokainen törmännyt niin keskusteluun some-vaikuttajien palkoista kuin erilaisten kampanjoiden hinnoista. ”IG-kuvalla saa 3000€!” ja ”Some-vaikuttajan vuosipalkka yli 100 000€!” tyyppiset aloitukset ja keskustelut on oikeesti tosi yleisiä ja keskustellaan hyvin usein nimenomaan yksittäisen kampanjan hinnoista tai kuvan tai minkä tahansa. Kellään ei oikein oo tarkkaa tietoa asiasta, kaikki hinnoittelee asiat vähän eri tavalla ja haitari on suuri. Mutta en kyllä tunne yhtäkään kamppista, missä yks blogipostaus + IG-kuva olis ollu viisnumeroinen. Kyllä se on siellä nelinumeroisuuden maltillisemmassa päässä yleensä. Vaikuttajia on niiiiiin erilaisia ja mikro- ja makrovaikuttajia ja asiantuntija-vaikuttajia, julkkisvaikuttajia, ammattibloggaajia jnejnejne. Seuraajamäärän lisäksi tavittavuuslukemat on olennaisempi asia ja ylipäätään jokaisella on omat myyntivalttinsa. On ihan typerää edes yrittää sanoa oikeaa hintaa yhtään millekään. Yksi vaikuttaja veloittaa 350 € IG-kokonaisuudesta, toinen ottaa numeron 1 siihen eteen, ja seuraajamäärä voi olla sama. Vaikuttajat on myös aika hyshys keskenään näistä asioista. Pakko esimerkiksi itse kiittää Alexaa, joka on vuosien varrella ollut mulle kollegana avoimin, tsemppaavin ja jotenkin avoimin tyyppi näissä jutuissa. Myös Nata aina mielellään jeesaa ja kertoo mielipidettä rehellisesti ilman mitään omaa lehmää ojassa, vaan maksimoiden koko alan hyötyä. Pakko sanoa, että siinä on muuten alamme pari pioneeria, jotka oikeasti tekevät paljon työtä tämän alan kehittämiseksi. Molempien kautta olen jossakin vaiheessa blogiuraani huomannut alihinnoitelleeni itseni jyrkästi monessakin hetkessä. Koska syyllistyn itsekin väärään tällä alalla vallitsevaan ajattelutapaan. Se on tullut hirveän kirkkaasti mieleen tässä viime viikkoina aloitettuani valokuvauksen.

Mun hinnat on alakanttiin muista valokuvaajistakin, perus alihinnoittelu-ilmiö elämässäni nähtävästi. Mutta niin. Itseoppineena en voinut lähteä takki auki mätsäämään hintojani, mutta samalla tuli kyllä pohdittua poljenko koko alan hintoja. Totesin että en, sillä tasoeroakin on ja en ole opiskellut alaa päivääkään. Tarkistin juuri hieman hintojani kun tuli konkreettisesti kuukauden ajalta hieman esimerkkiä siitä, minkä verran mihinkin menee työaikaa ja muokkasin tarjoamaani selkeämmäksi ja hintojani sen mukaan. Mutta niin.

Otetaan kuvitteellinen tilanne. Sanoisin, että mun ”kokoluokan” vaikuttajalla IG-kampanja (feed + storykuvat) asettuu jonnekin 350 – 1500 € välille. Tuo alareuna on ihan alakanttiin, ja siihen harva suostuu ilman lieventäviä tekijöitä (aloitteleva suomalainen yritys on esim. mulle yksi merkittävä tekijä hinnan miettimisessä), ja todellisuus asettuu jonnekin sinne välimaastoon. Mutta leikitään, että hinta on 500 €. YHDESTÄ IG-KUVASTA?! huutaa monen sielu just nyt. Älkää alkako ihan vielä laskee, että mitä jos niitä on 10 kuukaudessa + blogi. Mut siis pidetään nyt vaan se yks IG-kokonaisuus, jonka hypoteettinen hinta on 500 €. Ja vaikka yks blogipostaus insta-nostoineen, joka olis vaikka nyt 2000 €. Sekin asettuu ties mihin summiin ties kellä, elää vaikuttajillakin paljon vaatimusten mukaan. Mut otetaan nyt leikisti noi. Ei ne oo niin kaukana todellisuudesta kuitenkaan. Ja leikitään, että kaikki summat on nyt yrittäjän saamaa laskutettavaa tuloa, eli ei palkkaa.

No sitten mietitään sitä valokuvausta. Mä pidin just useamman kymmenen joulukuvausta hintaan 50 €/15 min. Sekin siis herättää varmasti ajatuksen, että 200 €/h, mikä on niin naurettava, että en lähde edes pureutumaan siihen, vaan palaan siihen siinä yrittäjän raha-postauksessani pian. Mutta niin. Päivässä on ollut yleensä minejä n. 8-12, ja osa niistä sisaruskuvia ja Helsingissä mulla oli täydet listat minikuvia ja kolme perhekuvausta viikonlopun aikana ja töitä sai tehdä oikeesti fyysisesti 9-18 pikkutauoin välissä. Sitä edelsi jo kuvaussopimusten lähettäminen, saapumisohjeet, asiakkaiden viesteihin ja tiedusteluihin vastaaminen ja yksityiskohtien sopiminen. Kuvauspäivän jälkeen on luvassa koneelle siirrettynä yli 1000 kuvaa, joista täytyy kasata koevedosgalleriat, lähettää asiakkaalle, laskuttaa asiakas ja sitten vielä viimeistellä asiakkaan valitsemat kuvat. Siinä silleen pähkinänkuoressa. Se 9 h päivä siellä kuvauksissa on vasta alku, admin ja jälkityöt vie enemmän aikaa. Minikuvauksen päivälaskutus on ollut about 500-1200 euroa, ja siellä yläpäässä on tosiaan isompaa kuvausta ennen ja jälkeen tai välissä tai miten vaan. No okei. Mieheni ensimmäinen kommentti oli hyvin postaukseen sopiva! Siis sähän voisit saada sen saman IG-kuvasta!” Niin. Niin voisin. Mutta kun ei se ole se IG-kuva, mikä maksaa sen verran.

Ensinnäkin, vaikuttajalla oma brändi vaikuttaa hintaan ja siihen, minkä verran kilpaillulla alalla saa töitä. Jotkut vaikuttajat tekevät töitä vähän kenen tahansa kanssa, toiset todella valikoivasti. Mulle on esim. tullut yhteydenotto eräältä luottopalvelulta varmaan kymmenisen kertaa tänä vuonna. Aika moni vaikuttaja on tehnyt ko. yhteistyön. Olen kerran vastannut ei-kiitos, loput on mennyt suoraan roskiin. Ei ole mun juttu, en koe oikeaksi mainostaa ko. konseptia. Moraalinen valinta. Teen myös brändillisiä valintoja. Ei sovi mulle, vesittää mun brändiä. Jos sanon elokuussa Huaweita maailman parhaaks puhelimeks, en mainostaisi syyskuussa Samsungia.

Mä haluan, että mun seuraajat voi luottaa mun suosituksiin ja mä olen luotettava teille. Toisaapäivänä kun kyselin pellava-päiväpeitto -vinkkejä, mä kysyin niitä ihan oikeasti sillä mielellä, että kävisin ostamassa. Eräs yrittäjä otti yhteyttä omasta tarjonnastaan ja kysyi haluaisinko tuotteen. Kerroin, että voisin ottaa sen nähtäväkseni ja palauttaa omin kustannuksin jos ei ole hyvä tai sitten pitää ja jakaa tietoa seuraajilleni, sillä moni teistä on saman ongelman äärellä. En sitoudu mihinkään kokeilematta tuotetta tai palvelua. Kieltäytymisiä, puolivalmiita neuvotteluja ja tutkimista on aika monia tunteja. Lisäksi mulla on periaate ei-kaupallisen sisällön ja kaupallisen sisällön määrästä. Joka postaus ei voi olla kaupallinen. Ei edes joka toinen. Oon tehnyt vuosien aikana satoja ja satoja sisältöjä ilman mitään korvausta. Tämäkin postaus on sellainen. 0 e tulotus minulle. Se on kaikki mulle tuota ”brändin rakentamista”, joskaan ei ehkä aina tietoista. Ne pari Insta-kampanjaa ja pari blogipostausta kuussa voi olla koko sen kuun liikevaihto ja samalla täällä tapahtuu ihan jumalaton määrä admin-hommaa, mikä ei näy minnekään. Vastaan DM-viesteihin varmaan ainakin 8 tuntia joka viikko, niitä tulee tosi paljon, mikä on ihanaa, ootte ihan huikeita! Onko se mulle hupia? No onhan se kivaa, mutta kyllä se on osa tätä koko konsepti, pyrin aina vähintään reagoimaan.

Mutta niin. Joskus yhteistyö on hyvinkin vähätöinen. Asiakas ottaa yhteyttä, kysyy tarjousta, lähetät valmiiseen pohjaan muokatun tarjouksen ja mediakortin ja yhteistyö saattaa alkaa heti. Tuote tulee postissa tai sulla on se jo, kuvaat tuotteen (n.1-2h käsittelyineen helpoimmissa, joissain valmisteluja vaativissa useamman tunnin) ja kirjoitat tekstin. Ehkä käytät luonnoksen asiakkaalla ja sitten julkaisuun. Done. Laskua perään. Sama asiakas saattaa tilata lisää työtä ja siinä on vielä vähemmän adminia. Käytännössä siitä yhdestä kuvauksesta ja julkaisusta kilahtaa 500€. Siinä rinnalla 9h kykkimistä lasten kanssa yrittäen saada heidät väläyttämään hymyn kameraan, tuntuu aikamoisen työläältä. Ja voin muuten kuvitella, että siinä rinnalla 3 yön hommat sairaanhoitajana tuntuu vielä todella todella paljon raskaammalle. Mutta niin. Kun ei se ole koskaan niin, että se 500€ on se yks kampanja. Se on kaikki se ”ilmainen” sisällöntuotto siinä ohessa. Se on kaikki muukin siinä. Se on myös ne hiljaiset kuukaudet ja epävarmat vuodet ja ne ajat, kun ei vaan ole kaupallisia yhteistöitä. Vaikka kampanjan jakaisi tunteihin ja laskisi tuntikorvauksen niihin, se olisi silti virheellinen, sillä niitä kaupallisia kampanjoita ei tulisi täysin kaupalliseen blogiin samalla tapaa. Tai ehkä tuliskin, ehkä seuraajat kävisivät lukemassa, vaikka joka päivä olisi kaupallista sisältöä, koska sisältö olisi silti mielenkiintoista, mutta no, itse en ole sellaista lähtenyt kokeilemaan enkä itse kokisi sitä mielekkääksi. Kukapa näitäkään ränttäyksiä sitten maksaisi? Ei kukaan. Se onkin sitten asia erikseen, menettäisikö kukaan mitään, jos näitä ei olisi.

Välillä mietin, että mikä järki on taloudellisesti kuvata vaikka lapsikuvia aamusta iltaan kun saman voisi saada ”helpomminkin”. Niin. Onhan bloggaamisessakin lieveilmiöitä, mitä kuvaamisessa ei ole. Ja itse asiassa saan lasten kuvaamisesta suurta nautintoa. Saan sitä toki bloggaamisestakin ja moni kaupallinen yhteistyöni on minulle lemppareinta sisältöäni. Esimerkiksi yhteistyömme Visit Tampereen kanssa on ollut aivan mielettömän kiva mun mielestä! Asioita ei voi mitata ja arvioida niin yksioikoisesti. Elämä on kokemusten summa ja eri asioiden summa. Se voi olla, että joskus tilille kilahtaa tonni ”helposti” ja joskus sen eteen saa kokea raataneensa henkisesti ja fyysisesti. Mä myös huomaan, että rahan arvo on hirveän häilyvä, ainakin itselläni. Oon tottunut maksamaan ripsihuolloista ja kampaajista ja vaikka mistä. Satoja euroja kauneudenhoitoon vuodessa. Tai no siis, varmaan tuhansia. Jos mietin rahaa erillisenä, niin joku minikuvauksen summa tuntuu ihan naurettavan pieneltä verrattuna vaikka toiseen laskutukseen. Samalla taas jos mietin asiakkaana olevaa perhettä, niin muutama kymppi voi oikeesti olla iso raha. Siitä kolmen tonnin keskipalkasta varsinkin. Mun päässä ei ole ikinä ajatusta siitä, että 100€ on 100€. Se on mulle väline johonkin. Se voi olla kampaajaan menevä raha tai sitten se, mitä joku perhe maksaa perhekuvista. Se on sellainen summa, mistä en lähde mihinkään yhteistyöhön tai sitten se voi olla sellainen summa, joka on asiakkailleni oikeasti iso satsaus arjesta. Tässä maailmanmenossa ei-välttämättömyydet voi tuntua tosi arvokkailta pienemmällä rahamäärällä kuin vaikka vielä viime vuonna.

Sama 100 € on mulle samanaikaisesti:

– asiakkaalle lähetettävä pikkulasku, jonka lähettämisen unohtaminen ei meinaisi hirveästi mitään

– normaalikorvaus kampaajalla, tai itse asiassa edullinen kampaajakäynti

– aivan hirveä hinta kun se on pankin hinnastossa uuden tilin avaamisesta

– keskisuuri kauppalasku perheen ruokaostoksista

– erittäin edullinen hammaslääkärireissu

– aivan järkyttävän suuri summa, jos sen hukkaa paperisena setelinä

Mitä siis on 100 e?

Rahan arvo on aina eri. En osaa enää paloitella sitä mitenkään. Mutta huomaan itsekin astuvani jatkuvasti kummalliseen suohon vertailussa siitä, onko mitään järkeä eri asioissa. Niinpä oon alkanut kattomaan arkea ja elämää vaan kokonaisuutena. Jos jää +merkkiseksi aina periodisesti asiaa tarkastellen, niin mennään sillä.

Välillä mietin, että 14 vuotta sitten ajatus siitä, että saisin päivästä 100 € olisi ollut ihan mieletön. Ja välillä mietin, mikä olisi sopiva hinta koko päivän kestävästä kuvauksesta ja 1000 € tuntuu vähäiselle. Kun olin aikanaan tuntityössä tai kuukausityössä, jossa palkan sai käytännössä jaettua tunnin hinnaksi, oli helpompi mieltää asiaa. Minä möin tunnin omaa aikaani jostakin hinnasta. Nyt en osaa itsekään laskea kokonaisuutta työtuntiani kohtaan, en edes tiedä paljonko teen työtunteja viikossa. Ehkä juuri siksi asioiden hahmottaminen on niin vaikeaa. Ja aina palaan siihen ajatukseen, että mun arvokkain valuutta on mun aika. Mä haluan, että se aika, jota en ole lasteni kanssa, on hyödynnetty mahdollisimman tehokkaasti. Sehän tarkoittaisi optimaaliseen rahalliseen tulokseen pääsemistä. Mikäs järki on siis käyttää aikaa minikuvauksiin? En mä ees tiedä, se tuntuu oikealle, vaikka tiedän, ettei siinä oo hirveesti järkeä taloudellisesti. Ja samaan aikaan 500 € yhteistyö on sellainen melko lailla minimi korvaus, kun taas 500 € perhekuvaus kuulostaa hirveän kalliille asiakastani ajatellen. Ehkä tästä olisi vaan tärkeintä vetää se ajatus, että mitään tuloja ei pitäisi ihan hirveästi vertailla? Jos ei sama ihminenkään osaa asettaa omalle työtunnilleen hintaa, kun siihen vaikuttaa niin moni asia? Osaako joku samaistua näihin ajatuksiin?

Rahalla on nykypäivänä valtava merkitys. Kaikki pyörii rahan ympärillä. Raha merkitsee valtavasti keskusteluissa, työpaikoissa, ajankäytöissä. Samalla raha itsessään on mulle arvoton. Kirjaimellisesti. En osaa antaa sille arvoa, sillä ei ole arvoa, se on arvoton. Ja samalla yhteiskunnassa yritetään antaa arvo kaikelle. Milloin viimeksi on tullut maattua sohvalla kuuntelemassa musiikkia ilman häiriötekijöitä? Otan kesken päivän aikaa ja käyn vaikkapa kampaajalla, mutta en mä mee koskaan makaamaan sohvalle luukuttaa musiikkia ja olemaan yksin. Minkä arvoinen se hetki olisi? 20€? 100€?

Rahakeskustelu on ollut vahvassa kasvussa viime vuosina. Sijoittamisesta, säästämisestä jne. puhutaan paljon. Suoritusyhteiskuntamme nauttii menestystarinoista, jotka saa numeroiksi. Mulla se aiheuttaa pientä vastareaktiota asiaan. Kaikki ei liity rahaan. Teen mun töitä siksi, että voin, siksi, että olen niissä ihan hyvä ja siksi, että nautin niistä. Ja saan niistä tarpeeksi elättääkseni perhettäni. Siinäpä se. Pitäisi siis lakata vertailemasta. Kuvauspäivää IG-kuvaan ja kaikkea muutakin. Ne on erilaisia, rakentuu eri asioista ja asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ei siinä kuvaushetken hinnassa, ei IG-kampanjassa, ei edes tuntipalkassa. Sama tuntipalkka yhdessä paikassa voi olla iisiä ja mukavaa ja toisaalla työpaikkakiusaajan armoilla oloa. Aina kun tällainen ajatus tulee mieleen, yritän olla ajattelematta sitä. Lasken kuukauden päätteeks eri liiketoimintojen pohjalta kokonaisuuden, mikä on minkäkin niistä taloudellinen kokonaisuus ja mietin, kannattaako se. Jos taloudellisesti vastaus on nippanappa, mietin asiaa laajemmin. Mitä saan siitä, tuoko se hyvää johonkin muuhun, vaikuttaako se jotenkin niin, että jostain muusta hyöty on korkeampi tämän vuoksi? Ja sen pohjalta mietin eteenpäin. Elämän tarkoitus on mulla nimittäin vähäisesti sidottu rahaan ja enemmän siihen, mitä sillä saa. Hetkiä, kokemuksia, elämyksiä, mukavuutta arkeen ja turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuuden näkymiä. Vaikka todellisuudessa viimeiseenkään ei raha vaikuta kuin vähän. Kukaan kun ei luvannut, miten huominen menee.

Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan? 

Kommentit (40)
  1. Ymmärsin pointtisi kyllä. Tuntuu silti jotenkin pahalta kun numerot lyödään naaman eteen ja tajuaa karun totuuden. Itse työskentelen hoitajana kolmessa vuorossa ja käteen jäävä osuus on naurettavan pieni. Tiedän että työsi on monipuolista ja sisältää enemmän mitä ulos näkyy, mutta nuo summat ovat aivan järkyttävän suuria. Toivoisin että joskus vielä meitä ns. normi duunareita arvostettaisiin enemmän ja se raha löytäisin tännekin enemmissä määrin.

    1. Niin, tarvii vielä kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on yrittäjän saama korvaus, josta esim. 24% on ALV kuvausten tapauksessa ja muutenkin yrittäjän saamasta tarvii laskea about puolet pois. Tarkoitus ei siis ole verrata nyt työntekijän numeroihin, vaan siihen, että yrityslaskutuksessakin nuo on niin erilaisia tilanteita.
      Ja valitettavasti hoitajien palkat eivät muutu lainkaan, vaikka vaikuttajien palkkioille tapahtuisi mitään. Se on eri taistelu, eikä liity meidän tuloihin.

    2. Itse mietin tätä, että mitä se auttaa Annalle tai kenellekkään muulle vaikuttajalle asiasta valittaminen? Valittaa sana on ärsyttävä, mutta en keksinyt parempaakaan tähän tilanteeseen. Päivitellä asiaa ehkä?
      Tokihan asia voi harmittaa, mutta eihän kukaan vaikuttaja voi sairaanhoitajien palkkaa nostaa. Tuntuu, että tämä on taas tätä suomalaista ajattelutapaa, jossa maksetaan 100€, jotta naapuri ei saa 50€. Eihän se ole millään tavalla sairaanhoitajalta pois jos joku muu ansaitsee enemmän ja vieläpä täysin erillä alalla. Mikäli vaikuttajan asiakas haluaa tietyn kokoisen summan maksaa oman tuotteensa mainostamisesta, niin eihän tämä liity edelleenkään sairaanhoitajiin. Jos haluaa vaikuttaa asioihin, yrittäisin ainakin itse (ja suosittelisin muillekin) etsiä kanavan, jossa asioihin voidaan mahdollisesti vaikuttaa enkä purkaa asiaa eri alan työntekijöihin.

      En vain ymmärrä tätä, olisiko kenelläkään selitystä tähän asiaan? Onko tässä kyse siis katkeruudesta, valittamisen jälkeen tulevasta hyvästä mielestä vai mistä?

    3. Tässä on erona se, että sairaanhoitajan palkan maksaa kunta ja sitä kautta veronmaksajat. Se on arvokasta työtä, mutta ei tuota rahallisesti hyötyä palkan maksajalle. Bloggaajan palkkion maksaa yritys, joka maksa verot kunnalle ja valtiolle, samoin bloggaaja ja mitä isommat summat, sitä enempi verottaja vie ja näin ollen bloggaajan tulot kyllä hyödyttävät sitä kautta ihan kaikkia. Miten se on keltään pois, jos joku tienaa enemmän? Aina ihmettelen tätä suomalaista näkökulmaa, että kukaan ei saisi saada enempää kuin toinen.

    4. Huomioithan että yrittäjänä kaikki vapaat on miinusta tuloista, myös sairasloma ja vuosiloma. Lisäksi noista tuloista menee vielä kaikenlaiset maksut ja kulut mitä palkansaajana ei tarvitse edes ajatella.

      Esim. Työntekijän saama palkka on firmalle vähintään 2, 5-kertainen kuluerä kaikkien vakuutuksien ja kulujen kanssa. Kyse ei ole euro eurosta.

  2. Arvostan ja mielenkiinnolla luen blogiasi.
    Itsekin työskentelen sairaanhoitajana julkisella. Kuukausipalkka 2400e ilman lisiä.
    Ja lisäthän luonnollisestikin on korvausta ns epäedullisista työajoista (ilta,yö,vkpl)
    Ei aivan hirveästi hurraamista työn vaativuuteen nähden,mutta silti en mitään muuta työtä tekisi mielummin. Joka päivä töissä ja töistä lähtiessä on upea fiilis – palkasta huolimatta 🙂

    1. Olisi realistisempaa, jos sairaanhoitajat ja muut kertoisivat koko ansion, lisineen. Mutta usein halutaan kertoa se matalampi peruspalkka, mikä vääristää todellista kuukausiansiota.

      1. Marttaliisa
        6.11.2020, 18:19

        Olen sairaanhoitaja ja koko palkkani on 2500. Olen päivätyössä, ei mitään lisiä, se on koko ansio.

      2. Läheskään kaikki hoitajat ei tee vuorotyötä. Mä oon terveydenhoitaja päiväduunissa, bruttopalkka 2600 euroa kuukaudessa eli käteen jää just 2000 e.

      3. Miksi pitäisi kertoa lisät? Ne on haittakorvauksia. Minä olen toimistotöissä ja kuukausipalkkani on 3800€. Jos tekisin yötöitä, saisin yötöistä haittalisää. Vääristääkö se sitten palkkakeskustelua, että minä en voi kertoa haittalisistä (koska en niitä saa). Ne on haittakorvauksia ja niitä saa melkein kaikki jotka tekee työnsä muuna aikana kuin virka-aikana. Niiden ja ”kokonaisansion” vinkuminen palkkakeskusteluun ei ole järkevää, tunti- ja kuukausipalkasta keskusteleminen on.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *