Monday. Kisses. Smiles.

Photo on 17.10.2016 at 20.27

Huhh, maanantai alkaa olla pulkassa, joskaan en voi sanoa sen olleen kovin ahkera. En ole vieläkään pakannut (supraaaaiss!!), mutta kaikkea muuta tuli kyllä tänään taas puuhailtua. Juuri laskin takamuksen sohvalle treenin jälkeen ja litkin tässä palkkaripirtelöä pahimpaan nälkään. Ennen mitään muuta kotona odotti pusuhyökkäys, joka on joka kerta yhtä intohimoisen palava. Oli poissa viikon tai kolme tuntia. Benjillä on onnenpäivät nyt kun haettiin vihdoin matot pesulasta. Haluaisin tässä vaiheessa hieman ehkä antaa pientä palautetta menneisyyden Annalle, jonka mielestä kaksi valkoista/vaaleaa mattoa kömpelöön talouteen olisi ihan OK. Tosin tällä kertaa ei kömpelöydellä ollut mitään tekemistä vahinkojen kanssa. Tupareissa seuraleikit yltyivät niin villin näyttelemisen tasolle, että siitä jäi muistoksi aika pitkä tahra punaviiniä olkkarin villamatolle. Ilmastointijärjestelmää tarkastamaan tulleet remppamiehet taas kävelivät suoraan mutasilla kengillä valkoisen eteisen maton yli. Jälkimmäisen hoiti pesula, mutta ensimmäiseen mulla on oikeesti hyvä vinkki! Tuskailin, mikä auttaisi pahaan punkkutahraan, ja nyt väitän, että mulla on vastaus! Tai no ees melkeen. Heitettiin siihen tahran päälle heti tupareissa reippaasti suolaa (sitä ei tosin ollu mitenkään ihan hirveesti kotona) ja vielä valkkariakin varmuuden vuoksi. Se vei ehkä 15 % tahrasta pois. Mies oli jo vähän luovuttanut, ja piti mun seuraavan päivän ideaa hulluna. Keitin seuraavana päivänä kannullisen kiehuvaa vettä, vietiin matto parvekkeelle ja iskettiin se kuuma vesi siihen tahrakohtaan, matto läpimäräksi. Suolaa kilo päälle ja annettiin olla yön yli. Seuraavana aamuna ylimääräiset suolat pois ja päälle vielä vähän suihkuteltiin Vanishia. Edelleen perheen kakslahkeinen oli sitä mieltä, että ei se siitä lähde. Mun ratkaisu oli laittaa juuri kyseinen osa matosta sohvan alle, ja unohtaa koko juttu. Kun ruvettiin mattoa levittämään, niin kas, mieskään ei ensin meinannut saada paikannettua, missä se tahra on! 🙂

Jos siis joku on joskus yrittänyt saada punkkutarhaa jostain pois, niin kokeilkaa vaikka tuota keinoa 🙂 Vietiin matto vielä pesulaan lähinnä senkin takia, ettei siihen jäänyt niitä Vanisheja ja suolaa hirveesti jonneki kuitujen sekaan. Benji oli melkein kaksi viikkoa ilman mattoja, eikä se päässyt pomppimaan sohvalle. Benkku ei oo koskaan uskaltanut pomppia sohvalle tai sängylle ilman tyynyä tai mattoa liukkaalta lattialta, joten se oli paitsiossa pari viikkoa. Nyt tyyppi loikoilee päivät pitkät viltillä sohvalla ja hengaa mun kyljessä kiinni. Voi tätä riemua joka kerta kun se pääsee vauhdilla sohvalle!

Photo on 17.10.2016 at 20.29 #2

Kyllä, tää on taas yks kuulumispostaus, missä ei ole päätä eikä häntää. Voin rehellisesti myöntää, ettei ole mitään kerrottavaa. Ei ole mitään fantsuja gaala-asuja tai edes mitään päivän asuja. Oon ollu tänään aamusta iltaan verkkareissa ja ulkoilutakissa. Ensin Benjin kanssa ulkona pitkän lenkin ja illalla treeneissä käymässä. Kävin mä välissä nopeesti Matkuksessa hakee vielä pari puuttuvaa pelipaitaa, mutta sielläkin verkkarit oli ihan täysin toimiva ratkaisu. Muun ajan oonki siivoillu ja tehny työhommia. Tämän vuoden merkittävin työhomma kulkee raiteillaan ja kuukauden sisään pääsen paljastamaan teille, mitä täällä taustalla on puuhailtu joka päivä 🙂

Tänään oli taas yksi iso harppaus kohti tulevaa, ja heti reissumme jälkeen jään viikoksi Helsinkiin hoitamaan työkuvioita. Mahtavaa! Odotan innolla! Elämä on muuttunut niin valtavasti viime vuosina, että on aika siistiä päästä kokemaan suuria muutoksia myös työjutuissa. Välillä olen saanut yhteydenottoja lukijoilta siitä, miten minä ja blogi olemme muuttuneet valtavasti vuosien varrella. Toisten mielestä se on upeaa, toisten mielestä aivan kamalaa. Molemmat mielipiteet tietenkin täysin sallittuja, mutta minua aina hieman hämmentää, että asia tulee joillekin yllätyksenä. Olin 19 aloittaessani, nyt 30 kolkuttelee jo ihan nurkan takana, ei sinnekään ole enää edes kahta vuotta. Olen seikkaillut, matkustellut, juhlinut ja hölmöillyt ihan tarpeeksi monta vuotta, ja nautin ihan sanoinkuvaamattoman paljon tällä hetkellä elämästäni. Siitä, että mulla on elämässä kaikki. Mä olen terve, mä voin hyvin, mulla on ihana perhe ja ystävät ja hekin voivat kaikki hyvin ja ovat terveitä. Mä en edes itsekään tiedä missä vaiheessa minä ja mun elämä muuttui jotenkin ihan täysin. Tai tavallaan mä tiedän.

Mulle ennusti ennustajaeukko joskus nuorena, että mä en elä 25-vuotiaaksi. Kas, tässä sitä ollaan, henki pihisee vielä 28-vuotiaanakin. Mä en oikeestaan koskaan uskonut tohon ennustukseen, mutta se muutti mun ajatusmaailmaa jotenkin huomaamattakin. Elin tosi pitkään niin, että tein kaikkea mitä halusin ja miten halusin, koska ”mitä jos en eläkään sen pidempään?”. 24-vuotiaana mieleeni hiipi, että mitäs sitten jos en kuolla kupsahda sitten ennen kuin olen 25. Mitäs sitten tehdään? Jossakin vaiheessa parikymppisenä mä lakkasin suunnittelemasta ja vaan elin. Jokaiset synttärit oli perseestä ja vanheneminen tuntui sitouttavalta, rasittavalta ja pelottavalta. Kun joku mulle sillon hoki, että elämä alkaa kolmekymppisenä, näytin niille mielessäni keskaria ja pidin niitä puheita vain itseään rauhoittelevana itselleen valehteluna. Yet tässä sitä ollaan, 28 vuotta mittarissa ja odotan tulevia vuosia. On pitkäjänteisiä suunnitelmia ja unelmia, on sitouttavia hankintoja, on täysin rinnoin sitoutumista. Tietyllä tapaa se vuosi, jolloin olin 25, oli käänteentekevä. Olinkin yhtäkkiä siinä pisteessä, minne asti en koskaan suunnitellut, ja oli paljon hakemista itseni suhteen. Mitä mä oikeen halusin pitkällä aikavälillä, miten ja missä.

Nähtävästi aika hissukseen etenevää arkea Kuopiossa 😀

Jos oon ihan rehellinen, odotan välillä itsekin, millon mulle räjähtää niskaan joku ahdistus ja masennus siitä, että mä olen tylsä ja mun elämä on tylsää jamitänytvielä. Tän blogin puolesta tuntuu välillä pahalta. Tai siis tuntuu huijarilta. Ymmärrän hyvin, jos joitain blogi nykyisellään ei enää kiinnosta tai jos se tuntuu tylsältä. Onhan tämä vähän kuin lempisarja olisi muuttunut. Aivan erilaiseksi, mutta samoilla hahmoilla.

Photo on 17.10.2016 at 20.27 #2

Tietyllä tavalla siis odotan innolla itsekin näitä muutoksia lähitulevaisuudessa. On kivaa, kun tietää pystyvänsä tarjoamaan lähiaikoina ihan erilaisia juttuja myös teille lukijoille. Toisaalta, myös tulevaisuudessa mun blogijutut ja julkiset työni tulevat olemaan aika lailla todellisuuspinnassa. Ymmärrän, että moni lukee blogeja, koska niissä pääsee irtaantumaan omasta elämästä. Siksi niiltä ehkä usein kaipaa jotakin parempaa, isompaa, hienompaa. Mungolife ja kaikki siihen liittyvä tulee olemaan jatkossakin kuitenkin minua. Ja tätä tää mun arki on. Töitä, asioilla juoksemista, Benjin kanssa palloilua, lentopalloilua ja iltaa Blindspotin ja kotitekoisen illallisen parissa. Postauksia, jotka poukkoilee mattojenpesusta arjen kuulumisiin.

No ainakin vielä tänään. Huomenna olisi taas edessä matka Helsinkiin ja sieltä torstaina kohti aurinkoisempia osoitteita 🙂

Sitä ennen, mihinköhän perhanaan mä tallensin mun passin viime reissun jäljiltä? 😀 

Kommentit (19)
  1. Ihania kuvia aidosta elämästä, näytätte molemmat onnellisilta. Ja aika hurja ennustus, miten tuollaista voi kukaan kunniallinen ennustajaeukko mennä möläyttämään!

  2. Laitatko tekoripset, vaikka kävisit vaan lenkillä ja harkoissa? Vai kuvia varten? Käytätkö niitä ihan päivittäin?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *