Money money money

aamu-5

Enpä olisi itsekään arvannut, että tekisi mieleni tästä aiheesta kirjoittaa, mutta kaikenlaista sitä nähtävästi mieleen juolahtaa. Toivepostauksiin toivottiin yhtenä postausehdotuksena rahankäyttövinkkejä, jonka hylkäsin samoin tein ehdotuksista. En vain jotenkin koe raha-asioita olennaiseksi osaksi blogia. Kuitenkin tämä herätti itsessäni eilen hieman pohdintaa ja ikuisen tuuliviirin lailla päätin taas jälleen pyörtää yhden päätökseni.

En aio vieläkään käsitellä sitä, kuinka paljon tienaan ja puhua summista tai varsinaisesti raha-asioistani. Ennemmin haluan ehkä kirjoittaa asenteista, ja miten ne vaikuttavat minun elämääni.

On paljon kysymyksiä, joita olen vuosien varrella saanut. Niin ystäviltä, tutuilta kuin lukijoiltakin.

”Miksi käytät rahasi merkkilaukkuihin ja matkusteluun, kun olisit jo voinut samoilla summilla ostaa asunnon tai auton?”

– Minä en halua toista autoa. Meillä on yksi auto, ja se riittää meille vallan mainiosti. Vakuutukset ja muut kustannukset toiseen autoon on ihan naurettavat, jos se ei ole välttämätön. Lisäksi näin tulee useammin valittua julkinen kulkuväline tai pyörä, mikä tuskin on miltään kannalta arvioituna huono juttu. Kaiken lisäksi auto on maailman huonoin sijoituskohde, sillä sen arvo tippuu koko ajan. Me pärjäämme ainakin nyt yhdellä autolla, joskin se varmasti tässä lähiaikoina menee vaihtoon. Aina tarvitessani minä voin kulkea autolla, ja se on mielestäni optimaalinen tilanne.

– En ymmärrä suomalaisten itsestäänselvyytenä pitämää halua omistaa asunto, ja että siihen pitäisi pyrkiä mahdollisimman nuorena. En myöskään ymmärrä, miksi täytyy valita jompikumpi? Eikö voi samalla ostaa kivoja asioita, matkustaa JA säästää vaikka siihen asuntoon? Mun mielessä asunnon omistaminen ei ole koskaan ollut kovin tärkeä asia. Mä oon matkustellut ja asunut vähän missä milloinkin, enkä osannut ajatuksella sitoutua asuntoon. Mulle ei ole ollut lähellekään niin tärkeetä päästä omistamaan asunnon kauppakirja, kuin esimerkiksi matkustaa ja toteuttaa omia unelmiani. Ja jos jollekin mun unelmat tuntuu vääriltä tai turhilta, sillä ei ole mitään väliä. Unelmat, kuten pelotkin, ovat täysin subjektiivisia ja henkilökohtaisia. Ei ole universaalisti oikeaa tapaa elää, unelmoida tai säästää. Minä rakastan muotia, muotiesineitä, ja erityisesti kauniita nahkalaukkuja. Mun mielestä on siis täysin ymmärrettävää ja sallittua, että sijoitan rahani niihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö samalla laittaisi säästöön pahan päivän varalle ja tulevaan asuntohankkeeseen.

furrr (10 of 10)

Ymmärrä kyllä asunto-omistamisen järkevyyden taloudellisesti, mutta aikansa kaikelle. Minä en olisi ollut vaikka pari vuotta sitten valmis sitoutumaan asunnon osamiseen ja sen asettamiin taloudellisiin vaatimuksiin. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni siinä tilanteessa, että naimisiin menot, omistusasunnot ja lapset ovat ajankohtaisia sikäli, että niistä on puhuttu ja niitä on pohdittu. Asuntosäästöjä on kerrytetty ja varmasti joskus lähiaikoina sellaisen hankinta on käsillä. Tässä asiassa toivoisin niin tutuilta kuin lukijoilta ihan ehdottomasti perääntymistä. Ei ole millään lailla oikein neuvoa tuntematonta ihmistä, joka ei kaipaa niitä neuvoja, siitä miten tulisi rahojaan käyttää ja mihin elämän osa-alueeseen rahojaan sijoittaa.

Mielestäni elämässä ei ole mitään, ei niin mitään, parempaa kuin matkustaminen. Omien näkökulmien avartaminen, uusien asioiden ja paikkojen kohtaaminen ja uusien ihmisten tapaaminen. Se on niin älyttömän tärkeetä henkistä pääomaa, ettei siinä rinnalla yhdelläkään omistusasunnolla ole mitään väliä.

Tuttavani eivät tätä seuraavaa juuri kysele, mutta blogin puolelta olen useammin kuin kerran tai kaksi törmännyt tällaiseen asetteluun:

“Mitä sä oikeen esität? Yrität esittää rikasta Chaneleines jne. mutta sitten kuljet bussilla ja shoppailet Lidlissä. Oikeesti rikkaat ei näin tee, ihan turhaan esität.”

– Mua naurattaa niin paljon tällainen asettelu. Eli jos haluaa Chanelin tai muun kivan laukun, pitää kulkea Mersulla ja shoppailla vaan Stockan Delissä tai jossain luomupikkukaupassa. Ehhhh. Tällainen ajatusmaailma kertoo myös paljon enemmän näiden kysymysten/väitteiden esitteäjien maailmankatsomuksesta kuin minun. Voin ihan käsi sydämellä luvata, että mä en ole ikinä ostanut mitään sillä ajatuksella, että voisin näyttää jonkun mielestä rikkaalta. Mulla on jostain syystä kallis maku ja erehdyn aina ihastumaan tuotteisiin, jotka sattuvat olemaan kalliita. Minun silmääni ihan oikeesti vaan miellyttää Chanelin 2.55, oli se 400 € tai 4000 €. Voi kun olisikin 400 €. Suurin osa vastaantulijoista kadulla tai elämässä ylipäätään, ei edes tiedä, miten kalliita jotkut omistamani tuotteet ovat. Harjaantumaton silmä ei tiedä, että Chanel maksaa näin ja näin paljon ja Canada Goose ei monen silmään eroa yhtään tavallisesta talviparkasta. Rahalla leijuminen on mun mielestä yksi noloimpia juttuja, enkä ole ikinä kokenut sitä tarpeelliseksi. En kuitenkaan myöskään koe tarpeelliseksi elää jonkun muun kuin oman makuni mukaan, vain jotta joku ei ajattelisi, että “nyt se haluu vaan esittää rikasta”. Tuo koko ajatusmaailma on jotenkin niin vieras minulle. Jotta saisi omistaa tietyn esineen, pitää ensin olla tietynlainen kämppä, ajaa tietynlaista autoa ja sitten sitä tuotetta ei saa yhdistää tuotteisiin X, Y ja Z. Hähhhh?

Mulle ei ole minkäänlaista ongelmaa liikkua Chanel olalla bussilla tai käydä Lidlissä. Enkä ole kyllä asiasta koskaan saanut pitkiä katseita missään.

En koe, että yksikään itselleni hankkima hankinta on koskaan hankittu mielessäni kukaan muu kuin minä. Minua ilahduttaa joka maksutilanteessa kaivaa pankkikorttiani Chanelin pikkulompakosta. Korttejakin koristaa omaottamat kuvat. Omaa pankkikorttia koristaa Simban ja Jedin kuva, yhteisen taloustilimme kuvana on Kroatian reissultamme kuva. Joidenkin mielestä nekin on varmaan jotain “kato nyt kassaneiti, näätkö” -juttuja, mutta mulle ne on ennemmin sellaisia arjen pieniä kauniita juttuja.

lompsa (1 of 2)

Tästä asenteesta eilen tulikin mieleeni tämä postaus. Minä en tienaa mitenkään ihan älyttömästi ja elän melko keskituloista arkea. Silti voin hemmotella itseäni melko usein. Tämä johtuu juurikin siitä, että minulta puuttuu tuo “rikkaat tekee niin ja näin” -asenne. Mä olen joissakin asioissa älyttömän höveli rahojen suhteen ja toisissa sitten älyttömän säästeliäs. Käyn ruokaostoksilla sekä Lidlissä että Cittarissa. Perusasiat, jotka on molemmissa samat, on Lidlissä halvemmat. Miksi en siis menisi sinne? Lidlissä on myös tiettyjä juttuja, joita ei saa muualta. Oon riippuvainen Lidlin vichystä ja sieltä saa maailman parasta jasmiiniriisiä 😀 En ymmärrä ollenkaan asennetta, että pitäisi jotenkin hävetä, jos shoppailee ruokansa edullisemmasta kaupasta. Miksi maksaa jostain peruspastasta enemmän kun voi maksaa vähemmänkin? Tätä mä en vaan ymmärrä.

Mutta niin, rahankäytöstähän mun piti puhua, eikä ihmetellä ihmisten kysymyksiä. Välillä ihmisten logiikka vaan on musta jotenkin niin omituista. Se, että matkustaa, ei poissulje sitä, että säästäisi myös osan tuloistaan. Samalla tavalla kuin se, että on homo ei poissulje sitä, että voi olla uskovainen. Asia, josta jouduin eilen kuuntelemaan taas jännittävää keskustelua. No eniveis. Voisi jättää tuollaiset aukolliset logiikat täysin pois.

Varsinaisia rahansäästövinkkejä mä en oikein osaa antaa. Jokainen joustaa vähän mistä kellekin parhaiten sopii, ja sitä on mahdotonta neuvoa. Mä en esim. ikinä joustaisi ruoan laadusta, mutta käytän ruokakaupassa järkeä, jos jotkut hyvälaatuiset ruokatuotteet ovat alennuksessa. Me ei oikeen koskaan mennä ruokakauppaan ostoslistan kanssa, vaan ostopäätökset muotoutuu siellä vähän sen mukaan, mitä kala- ja lihaosastoilla on tarjolla 🙂 Matkustelun suhteen olen onnekas, sillä pääsen usein reissuun työni kautta. Omia lomia harrastan myös paljon, mutta ne ovat huomattavasti edullisempia kuin voisi kuvitella. Olen ihan matkailuninja, ja usein matkustan sen mukaan, mistä saan edullisen matkan, joka sopii haluihini. Esimerkiksi sopii tuo kevään matkamme Santorinille. Ystäväni on menossa naimisiin, ja saimme tietää jo marraskuussa, että häät ovat päivänä X. Varasimme jo viime vuoden puolella liput ja hotellihuoneet, heti kun löysin mahdollisimman edullisen setin. Sama matka nyt maksaisi n. 60 % enemmän. Varasin myös meidän tulevan maaliskuun reissumme hotellin jo viime vuoden puolella. Sen hintakasvu tässä ajassa? No se maksaa tuplasti enemmän nyt.

Hintavertailu ja jatkuva pläräily ei liity vain matkoihin, vaan yleisesti about kaikkeen, mitä ostan. Ninjailen aina ja jatkuvasti alennuskoodeja ja mahdollisia edullisempia ostopaikkoja. Lontoossa asuessani en tilannut edes pizzaa Dominokselta ilman alekoodia (koska niitä oli aina :D). Joku voi nähdä tämän kaiken Chanel-laukun arvolle sopimattomana köyhäilynä, minä taas näen sen keinona ylläpitää talouttani ja mahdollisuutena päästä nauttimaan kauniista esineistä, jotka haluan omakseni 🙂

lompsa (1 of 1)

Itse olen ottanut tavakseni sen, että heti kun palkka tulee tilille, maksan ensimmäisenä vuokran ja kaikki välttämättömät laskut, jonka jälkeen siirrän sovitun summan yhteiselle tilillemme yhteisiin menoihin, kuten sähkö-, vakuutus- jne. laskuihin ja ruokamenoihin sekä muihin vältämättömiin menoihin. Tämän jälkeen jäävän summan jaan puoliksi käyttömenoihin ja säästöihin. Tällä tapaa pystyn nauttimaan elämästä ja kokea laittavani rahaa myös pitkäaikais-säästöön pahan päivän varalle tai suurempien unelmien toteutuksiin.

Kun sitten välillä tulee yllättäviä suurempia tuloja, niin laitan myös niistä puolet säästöön ja puolet käyttörahoihin. Mulla on itse asiassa kaksi eri säästötiliä. Toinen, johon saa koskea äärimmäisessä hädässä, ja toinen, joka on ikään kuin lyhytaikaisempi säästö. Sellainen tili, jolle laitan käyttörahoista aina suurempiin hankintoihin.

En oikein osaa sen tarkemmin edes kertoa rahankäyttöajatuksiani. Jokainen säästää jossakin, niin minäkin. Blogissa vain näkyy ainoastaan se osa, jossa näkyy rahankäyttöni. Uudet ostokset, muotiasusteet jne. näkyvät blogissani, säästösiirtoni eivät. Eivätkä ne tänne blogin puolelle kuulukaan. En koe myöskään olennaiseksi eritellä menojani blogissa, mutta tällainen ajatus ilmestyi mieleeni eilen ja koin hyväksi ideaksi siitä kirjoitella 🙂

Toivoisin toki, että varsinkin muiden lukijoiden avuksi te jakaisitte teidän parhaat money saving -vinkit kommenttiboksissa 🙂

Psst! Anteeksi, että postauksessa meni näin myöhään tänään. Meille tulikin vieraita illaksi kylään, enkä ehtinyt kokkailuilta blogiin ennen kuin nyt 🙂

Kommentit (105)
  1. Tosi hyvä postaus! En kovin usein edes lue blogiasi, mutta nyt oli pakko myös kommentoida. Oon täysin samaa mieltä sun kans siitä että arkisissa asioissa voi aivan hyvin säästää, ja silloin tällöin hankkia elämyksiä tai luksusta mitä se itse kullekin sitten on. Ihmisillä jotka haluaa ostaa asioita vaan näyttääkseen rikkailta muiden silmissä on vielä paljon opittavaa elämästä 🙂

  2. Musta tää oli tosi hyvä postaus! Ja sain siitä hyviä ideoita, kuten tuon yhteistilin josta menee laskut ja ruuat yms. yhteiset menot. Mun mies on sellainen, että tykkää käydä lidlissä, itse taas cittarissa tai prismassa kun oon jo tottunut että on tietyn merkkistä mikäkin. Mutta oikeesti, säästäis kyllä rahaa käydä siellä Lidlissä ja siellä on hyvää tavaraa 🙂
    Nytkin opiskelijana kyttäsin Jyskin sivuja ja oon ootellut yhtien tuolien ostamista vaikka kuinka kauan, ja nyt saan vihdoin ostaa ne kun ne on alennuksessa. Säästän alejen vuoksi niissä satasen! Se on iso summa ja tulee hyvä mieli kun saan säästää 🙂 Eikä muiden raha-asiat kuulu muille, musta on erikoista että joku niistä edes utelee.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *