MUNGOLIFE 10 V!

 

 

 

business.jpgWuhuuuu, onnea 10-vuotiaalle Mungolifelle! Ihan järjetön ajatus, että blogini on ollut olemassa kymmenen vuotta. Hippasen päälle kolmasosan elämästäni. Aika jännää. Miettikää, jos mun blogi on pystyssä vielä kymmenen vuotta, niin sen kaksikymmenvuotispäivänä se on ollut mukana puolet mun elämästä. 

Mietin tänään mun kymmentä rakkainta muistoa blogihistoriani aikana. Tavallaan tekisi mieli listata sellaisia ihania tapahtumia, joista oon kertonut blogissa, kuten Benji, Dante, häät yms. Mutta ne ovat oman elämän huikeita tapahtumia, jotka olisi olleet olemassa ilman blogiakin. Nyt vaan pääsin jakamaan ne kanssanne. Mietin, mitkä on niitä tapahtumia, jotka juuri blogi teki mielettömän hienoksi ja jotka blogini mahdollisti? Nämä ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan ihan vaan jossakin summittaisessa järjestyksessä, koska näiden järjestäminen paremmuusjärjestykseen olisi vain mahdotonta. 

 

1. Oma vaatemallisto 

Olin itse asiassa ihkaensimmäinen bloggaaja, joka suunnitteli vierailevana suunnittelijana malliston Nelly.comille. Se oli mieletön kokemus, jossa pääsi kokeilemaan millaista suunnittelijana oleminen olisi ja siihen sai valtavan hienosti tukea Nelly.comilta. Vaikka mallistosta ei aktiivisessa käytössä ole juuri mitään vaatetta, on tuo seitsemän vuoden takainen projekti edelleen lämpimänä muistona mielessäni. 

3.jpg

2. Maailmanympärimatka 

Yhteistyömme Rantapallon kanssa alkoi Australiaan muuttomme tiimoilta, mutta heti alussa neuvottelupöydässä oli idea maailmanympärimatkasta. Nuorena tyttönä mulla ei todellakaan olisi ollut taloudellista mahdollisuutta ensin muuttaa tyhjän päälle Ausseihin ja sitten lähteä vielä maailmanympärimatkalle. Tai no, olisi, mutta se olisi vaatinut pitkää taloudellista valmistautumista. 

Matkaan saatiin paljon apua ja ideoita Rantapallolta ja koko reissu oli ikimuistoinen kokemus, jota ei todennäköisesti olisi ikinä tullut tehtyä ilman blogia. 

3. Ammatti 

Jos en silloin kymmenen vuotta sitten olisi löytänyt Bloggeriin ja avannut omaa hassunnimistä sivua, jonne kirjoittelin kaikkea mahdollista, en välttämättä olisi tässä tilanteessa nykyään. Blogi on tehnyt minusta ammattibloggaajan, ja nykyään se on mun päätoiminen elantoni. En tiedä kuka tai mikä minusta olisi tullut ilman tätä. Tämä on vaikuttanut sekä nykyiseen työtilanteeseeni että siihen, kuka olen koulutukseltani. Aloitin oikiksen opiskelijana, mutta kymmenen vuoden kohdalla olen Bachelor (Hons) in Arts, Fashion Management. Olisinko opiskellut juristiksi? Olisinko vaihtanut koulua joka tapauksessa? En tiedä. Blogi ja muoti vei mukanaan ja löysin itseni Lontoosta opiskelemassa alaa. Myös tulevaisuuden urahaaveissa markkinointi on valtavan isossa roolissa, eikä se todennäköisesti sitä olisi, ellen olisi vuosia kerryttänyt kokemusta vaikuttajamarkkinoinnista. 

4. Ensimmäinen isompi blogimiitti

Muistelen sitä edelleen lämmöllä. En muista tarkalleen vuotta, olisko ollut 2009? Muistan, että järjestin silloiselle melko pienelle bloggaajaporukallemme kokonaisen tapahtuman, ja edelleen muistan sen kuvan meistä kaikista jätesäkkiasuissamme. Ne, jotka on olleet blogiskenessä mukana sen yhdeksän-kymmenen vuotta, muistaa sen. Näin jälkeenpäin ajatellen meidän ensimmäiset blogimiittimme oli ensimmäisiä askelia kohti tätä solidaarista, toisiaan tukevaa porukkaa, joka on nykyään ihan oma ammattikuntansa. 

1.jpg

5. Ensimmäinen palkkio bloggaamisesta

Muistan kuinka oudolta tuntui, että joku maksoi minulle bloggaamisesta. Joku ihan oikeesti maksoi euroja tililleni siitä, että minä kirjoitin tätä julkista päiväkirjaani. Ajatus on nykypäivänä melkeinpä absurdi, sillä milloin missäkin näkee pohdintoja siitä, minkä verran blogilla tienaa ja miten sen alkuun pääsee. Silloin aikanaan blogilla tienaaminen tuli positiivisena yllätyksenä sen tekemisen rinnalle. Kauas on tultu. 

6. MLL:n idolina olo 

Mut äänestettiin vuosia sitten Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdeksi nuorten idoleista. Se oli ihan älytön kunnia, ja edelleen muistan sitä lämmöllä. Arvostan todella paljon Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaa ja oli todella hienoa päästä olemaan pikkiriikkinen osa sitä kaikkea. 

7. Lukijoiden yhteydenotot

Niitä on lukemattomia. Ehkä ensimmäisinä tulee mieleen kolme eri lukijaa, erilaisella asialla. Yksi nuori nainen, jolle blogini toimi pienenä päivän piristyksenä kun hänen äitinsä oli saattohoitona. Yksi nuori nainen, joka löysi blogistani lujuutta syömishäiriön jälkimainingeissa ja yksi nainen, jonka lapsen kielijänne leikattiin mun blogin kirjoituksesta heränneen oivalluksen jälkeen. 

Näitä on oikeesti vuosien aikana tullut satoja. On niin paljon liikuttavia sähköposteja, joita olen itkenyt ja nauranut. On niin paljon ihania tarinoita, kauniita sanoja ja myötäelämistä. Eniten mieltäni lämmittää, kun saan kuulla olleeni avuksi. Varsinkin tässä silent refluksi/kireä kielijänne -jutussa. On ollut mieletöntä kuulla, että yli kymmenen vanhempaa on keksinyt blogistani, että heidän vauvallaan voisi olla tällainen ongelma ja menneet samoille lääkäreille ja saaneet saman avun. Ei oikein sanat riitä kertomaan, miten etuoikeutettu olo on siitä, että on omilla sanoillaan, omilla kirjoituksillaan päässyt auttamaan pieniä vauvoja. Ja monia monia aikuisia naisia.

4.jpg

8. Se yksi IG-seuraaja, joka…

… ehdotti Danten vatsavaivoista ekan kerran mainittuani koko refluksista. Meillä ei edes ollut silloin kovin ongelmallinen tilanne ja ajattelin tapahtumaa normaaliksi vauvan kehityksen vaiheeksi. Tämä seuraaja (jonka tunnusta en enää muista, enkä satojen viestien joukosta enää edes löydä) tarjosi refluksia yhdeksi jutuksi. Ohitin koko ehdotuksen ensiksi, sillä eihän Dante puklaillut. Ja vasta parin viikon päästä palasin tähän ajatukseen, kun enemmän ja enemmän tuli syitä ja huomasin oireiden sopivan täydellisesti. Kiitos tämän yhden ihanan lukijan, meidän pieni kultaakin kalliimpi poikamme, sai heti tarvitsemaansa hoitoa ja sai elää hyvin iloisen ja onnellisen, kivuttoman, vauvavuoden. En pysty edes kertomaan, kuinka kiitollinen olen. Ja jos tätä luet, niin toivon, että ymmärrät yhteydenottosi merkityksen. Se ei ollut ainutlaatuisen arvokas vaan meille, vaan kauttani myös monille muille!

9. Apu ja neuvot

Teidän apu ja neuvot ovat olleet tässä vuosien varrella ihan älyttömän tärkeitä. Oon saanut niin paljon apua erilaisiin ongelmiin ja koenkin välillä, että te olette mun tietopankki, mut terapeutti ja mun assistentti. On niin helppo kääntyä teidän puoleen ja saada teiltä apua, neuvoa, mielenkohennusta ja kaikkea muuta. Jotenkin tuntuu, että jokin asia on aina iloisuudessaan isompi tai sitten surullisuudessaan helpommin kannettava kanssanne jaettuna.

10. Kaikki lukijakohtaamiset

Oon kohdannut vuosien varrella satoja lukijoitani. On ihanaa, kun joku tulee vastaan ja sanoo ”Moi, sulla on ihana blogi”. (Valehtelematta 80 % teistä aloittaa aina tuolla samalla lauseella :D) Multa on pyydetty yhteiskuvia, multa on jopa pyydetty nimmareita. Ootte ihan hassuja! Olette niin ihania, niin hauskoja tyyppejä ja vaan niin iloisia kohtaamisia mun arjessa, että en voi tarpeeksi kiittää kaikkia teitä, jotka rohkeasti tuutte juttelemaan! Ootte parasta! 

2.jpg

+ BONUS: Aviomies.

Mähän tapasin sen tapahtumassa, jossa olin blogikollegoiden kanssa tapahtumajärjestäjän kutsumana. Tekis mieli kiusata mun miestä ja laittaa se vasta sijalle 11, mutta todellisuudessa siihen on syynsä, miksi en laske häntä tähän listaukseen mukaan, on mun yltiöromanttinen kuvitelma siitä, että what’s meant to be, is meant to be. Me törmättiin Blockfesteilla, mutta me oltais yhtä hyvin voitu törmätä kaupassa, salilla (who am I kidding?) tai vaikka baarissa. Ei Suomi niin iso maa kuitenkaan ole. Mutta, Mungolife olemassaolo ainakin vauhditti tai varmisti meidän kohtaamisen. 

Aikamoisen sanattoman kiitolliseksi vetää kun alkaa miettimään tän blogin merkitystä mun elämälle. Mieletöntä, että osa teistä on ollut mukana kokonaiset kymmenen vuotta! Miettikää, KYMMENEN VUOTTA. Ja ihan yhtä lailla kiitos teille kaikille, jotka tulitte mukaan viikko sitten, kuukausi sitten, vuosi sitten… Milloin tahansa tämän polkuni varrella. 

Hieno vuosikymmen. Saa nähdä montako vuotta meillä on vielä yhteiseloa ja saadaanko vielä joskus juhlia sitä, että blogi on ollut mukana kaksi vuosikymmentä. 

Tervetuloa mukaan Mungolifen toiselle vuosikymmenelle ja tervetuloa uudistuneeseen Lilyn Mungolifeen 🙂 

P.S. Tiedättekö mikä on siisteintä tässä blogimuutossa? Mä pääsen melko helposti kaikkiin mun postauksiin vuosilta 2011 tähän päivään, vaikka iso osa niistä on piilotettu teiltä. Se oli vähän hankalaa Rantapallon puolella, mutta nyt näen ne kaikki helposti. Mietinkin, että nostalgiahöyryissäni voisin järkyttävän itseni nolaamisen riskilläkin nostaa sieltä muutaman postauksen. Minkä haluaisitte lukea? Edelliseen postaukseen tulleiden vastausten perusteella Vince Neilin tatska-postaus on ollut yksi ikimuistoisimpia, mutta mitä haluaisitte lukea uudelleen? 

Kommentit (40)
  1. Mukana kuljettu jo yli yhdeksän vuotta! Ja aion jatkossakin pysyä aktiivisena lukijana. Blogisi on ainut jota seuraan, enkä oikein kaipaakkaan muuta. Jatka Anna samaan malliin 🙂

  2. Täällä sitä vaan ollaan, monta vuotta mukana olleena! Olin löytänyt vasta muutamia blogeja ja ymmärsin koko blogin olemassaolon vasta. Kunnes menin mun siskoni koneelle ja hän luki sun blogia :D! Ai herranjumala, ajattelin silloin, että ketä kiinnostas tämmönen. Öööö…tässä sitä vaa ollaa, sanoisinko ehkä 8:tta vuotta? On aika mennyt nopsaa 🙂 ja blogi on ehdottomasti ollut jokapäiväinen piristysruiske :)! Valehtelematta oon sen 8 vuoden aikana käynyt jokapäivä täällä lukemassa :)! Mieletöntä ja oikeesti todella hienoa, että tätä jaksat tehdä intohimona :)! Se näkyy! Arvostan kyllä sun blogia 🙂 toivon, että jatkat sen 10v 😀 lupaan olla mukana kokoajan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *