Muutosta, kaaoksesta ja vähän feminismistäkin

Mungolife

Huomenta rakkaat lukijat!

Voi että, miten haluaisin tulla kirjoittelemaan, että on kamat kaikki paikallaan, ja tässäpä tällaista Kuopion asua. Rehellisyyden nimissä, myönnän heti kättelyssä, että mä en vieläkään tiedä, missä mun pikkuhousut on ja oon kulkenu kaksi päivää erinäisissä pyjama-alaosissa, jotka ovat sukeltaneet laatikoiden kätköistä. Paitana on toiminut My Little Pony -paita, joten olen ollut sangen kaunis näky tuolla hiihdellessäni. Hiuksiakaan en ole pessyt tai oikeastaan edes harjannutkaan aika moneen päivään. Tänään ajattelin repäistä ja pestä hiukset ja kaivaa vaikka väkisin ne saakelin pikkuhousut.

Yläkerta alkaa näyttää jo melkeen kodilta; huonekalut alkaa olla sentään kasattu ja paikallaan, mutta sälää lojuu vielä siellä täällä ja tuolla. Kävin jo eilen kukkakaupoilla ja muita olennaisuuksia keräämässä. "Olennaisuuksia". On oikeesti käsittämätöntä miten paljon asuntoon saa ilmettä, kun laittaa vähän kukkia ja tuikkuja. Sitä pystyy sulkemaan silmänsä hetkeksi siltä, että täällä näyttää vielä paikoitellen tältä:

Kun joku siellä miettii, että mitäs helvettiä mä olen tehnyt täällä jo kolme päivää, niin en kyllä itsekään tiedä. Tultiin lauantaina niin myöhään, ettei oikein mitään enää ehtinyt. Plus, pakko myöntää, toi viisi tuntia persettä penkissä kuluttaen tekee vähän ameebamaisen olon. Sunnuntaina kasailtiin ja purettiin ja siirreltiin ja mitä vielä. Toki olen käyttänyt myös aika pitkän ajan siihen, että siirsin kaiken, mitä kuivakaapissa on, lasisiin purkkeihin, mistä näkyy läpi. Nimiöin (onko toi nyt suomee, tollasen version sanakirja anto, mutta toi kuulostaa musta oudolta) myös pakastimen hyllyt. Jos joku haluu ilmottaa mut johonkin mielenterveyden palveluun, ei paljoa todistusaineistoa enää tarvii. Laittaa tän blogin evidenssiks mun pienoisesta pakkomiellehäiriöstä.

Mä olin eilen niin rikki pahvilaatikoiden tuijottamiseen, että kävin "asioilla" varmaan neljä tuntia. IKEAssa ja sisustuspaikoissa tuli pyörittyä. Ostin myös pihalle viherkasvin. Ja pinkit puutarhahanskat. Siinä vaiheessa kun kaivoin mun Balenciagan lompakkoa mun Boysta Hong Kongin kassalla maksaaseni mullat ja puutarhahanskat, vähän ehkä nauratti. (Mun kaikki muut laukut on ihan samassa mystisessä olinpaikassa mun pikkareiden kanssa.) Sanoin eilen myös ääneen lauseen, jota en olisi koskaan ikinä kuvitellut sanovani. "Mä tarvitsen Crocsit". Helvetti jäätyi ja Saatana alkoi siteeraamaan Nalle Puhia. No saakeli. Tässä kun on ravannut roskakatoksella ja viemässä pahveja ja mitä vielä, niin koko ajan pitäisi heittää nopeasti jotkut kengät jalkaan. Oon turvautunut miehen släbäreihin. Kompastunut 7 kokoa liian isoissa kengissä n. 13 kertaa, pannuttanut vain kerran, ja saanut rakkulan varpaan alapuolelle. Crocsit ois hyvät sellaset nopeesti jalkaan saatavat kengät. Mies ennusti, että hiivin niillä sitten salaa ympäri kyliä. Saattaa olla oikeessa. Kävin mä joskus Jumpinissa Kampin K-Supermarketissa, kun en jaksanut vaihtaa.


Ostettiin myös riippudivaani. Oli oikeestaan paha virhe koota se eilen, koska kun mies lähti tänään töihin, mä menin siihen syömään Skyriä. Heräsin tunnin päästä samasta asennosta Skyr koskemattomana. Omasta mielestä, meni aika sulavasti.

Asioita, jotka tekee mut yllättävän onnelliseksi tällä hetkellä. Mies herää töihin kuudelta, ja olen täysin vapaaehtoisesti herännyt mukana. Siis eksuksemuaa, mitä? Se on jännä, miten helppoa oli loppujen lopuksi siirtyminen sellaiseen "kuudelta ylös, kymmeneltä nukkumaan" -rytmiin. Tässä jokunen aika sitten oli pinnalla blogkirjoitukset, jossa oli eriäviä mielipiteitä puolin ja toisin siitä, millainen nainen/vaimo/tyttöystävä on hyvä olla. Olen ehkä näiden mielipiteiden kultaisen keskitien kohdalla. Kerrankin näin. En nyt kyllä lähtisi liputtamaan, että jokaisen pitäisi ruveta rikkaan miehen kotivaimoksi, tarjoilla miehelleen ruoan pöytään joka ilta korkkareissa ja hepeneissä, mutta en siinä kyllä pahaakaan näe, jos joku näin päättää tehdä. Mun mielestä asenne on väärä, jos lähtee metsästämään rikasta miestä, saadakseen tietynlaisen elämäntyylin. Mun mielestä parisuhteiden tulee kulkee rakkaudella, ei rahalla. Jos kuitenkin rakastuu ihmiseen, jonka kanssa on mahdollista elää sellaista elämää kuin haluaa, niin mikäpä ettei.

Itse en osaisi olla miehen elätettävänä, vaan haluan pitää itse huolta siitä, että tuomme pöytään yhtä paljon. Jollakin tapaa kuitenkin minussa asuu pieni konservatiivi, joka tykkää siitä, että voi olla ihana omalle miehelleen. Tiedän, että hän ei sitä minulta vaadi, vaan iloitsee, jos jaksan vaivautua. Kai meillä on kotona ollut sinänsä aika perinteinen asettelu miehen ja naisen töiden kesken, ja se on tullut kasvatuksesta. Minä en osaa tehdä reikiä iskuporakoneella seinään, en ole ikinä pessyt ikkunoita, enkä todellakaan tiedä, miten telkkari asennetaan. Sitä varten on aina ollut isä, poikaystävät ja ystäväpojat. Toisaalta, mä teen tosi hyvää ruokaa, tykkään sisustaa ja laittaa kotia, ja tiedän, miten saa ommeltua reiän vaatteesta huomaamattomasti. Oonkin saanut ihan hirveesti hyvää fiilistä itselleni, kun olen voinut herätä aamulla miehen kanssa ja laittaa hänelle aamupalan valmiiksi sillä aikaa kun hän on suihkussa. Olen opetellut monimutkaisen AeroPress-kahvinlaittamisen ja saan itse varmaan enemmän iloa, kun pakkaan miehelle lounaan mukaan Tupperwareihin. Ei ole kaukaa haettua, että voisin joskus tehdä tämän kaiken pitsihepeneissä toisen silmäniloksi. (Jos nyt ensin löytäisin ne mun alusvaatteet, niin se olisi hyvä alku. Nää kauhtuneet pyjamat on kaikkea muuta kuin silmäniloa. Tai oikeestaan ne on kirjaimellista iloa, ne aiheuttaa naurua.) Hän vuorostaan kiinnittää peilit seinille, kokoaa huonekalut ja kantaa painavat esineet. Minä voin myös riemuita kuin pikkuidiootti kun ihan itse osaan kasata työpöydän, ja hän voi tehdä meille herkullisen illallisen. Onni on tehdä yhdessä.

Koska teen töitä kotoa, olen ajatellut rytmittää päiväni miehen töiden mukaan. Ylös kuudelta, rennot pari tuntia ja sitten töitä. Puoli viideksi päivällinen valmiiksi. Minä ihan oikeasti nautin ajatuksesta, että nyt kun tilanne sen sallii, voin "palvella". Minä en koe sitä palvelemisena, se on nimittäin minusta kivaa. Minusta on kivaa laittaa maalarinteipillä pakasterasioihin tietoja sisällöstä, jotta kotona olisi aina kotitekoista valmisruokaa, jos itse en ole kotona. Ja minusta on kivaa ojentaa lounaskassi ovella, antaa pusu ja toivottaa hyvää päivää töissä. Ja könytä sitten sinne riippudivaaniin loikoilemaan hetkeksi. En tee näitä asioita miellyttämisenhalusta, vaan koska minusta on ihanaa syödä aamiainen yhdessä ja tietää, että rakkaalla on terveelliset ja hyvät ruoat töissä. Välillä nää tilanteet on toisinpäin, ja se ei ole musta yhtään sen huonompi ratkaisu. Mun mielestä todellista feminismiä on se, että saa tehdä juuri niin, kuin itse haluaa. Että naisella on mahdollisuus valita. Saa olla töissä, saa olla kotirouvana (tai vaikka -neitinä joissakin tapauksissa), saa hankkia lapsia tai olla hankkimatta, saa tehdä ruokaa tai laittaa peilejä seinille iskuporakoneen avittamana. Mulle feminismi on sitä, että jokainen saa olla sellainen nainen kuin haluaa.

Ja tällä hetkellä mä haluan herätä aamukuudelta tekemään rakkaalle aamupalaa. Toisaalta, tällä hetkellä mun mielestä roskien lajittelu on äärimmäisen tyydyttävää puuhaa, joten ehkä mä olen jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä. Kierrätysmahdollisuudet Lontoossa oli aina tosi rajalliset, ja siksi oonkin ollut nyt ihan fiiliksissä. Tässä isommassa asunnossa on valtavankokoinen vetolaatikko roskille, ja olen tunnollisesti kierrättänyt lasit, metallit, pahvit, paperit, kartongit ja biojätteet. Tuolla mä oon loikkinut roskakatokseen hymy naamalla. On tullut hyvä mieli, on tehnyt jotain "oikein". Sehän ei maksa itselle mitään, ei edes sen kummempaa vaivaa.

Mutta niin, kun mietin tarkemmin, en ehkä täysin ymmärrä sellaista "minä en tee mieheni eteen yhtään mitään" -asennetta. Minä teen perheeni, ystävieni ja välillä tuttujenkin eteen jotakin; nään useinkin edes vähän vaivaa. Miksen tekisi niin kaikista rakkaimmalle tyypille? Toki on tärkeää, ettei mielivaltaisen kumppanin mielipiteet vaikuta omakuvaan liiaksi, eikä pidä joutua tuntemaan pakkoa tehdä jotain, mitä ei halua. Yleensä se kylläkin lienee merkki siitä, ettei ole oikean tyypin kanssa. Elämää voi elää ihan itselleen vaan, mutta se on paljon kivempaa, kun sitä elää toisen kanssa. Mä rakastan laittautumista ja ruoanlaittoa. Sinkkuaikoina laittauduin välillä laittautumisen riemusta tai koska olin lähdössä jonnekin. Ennen kaikkea kuitenkin itseäni varten. Nyt minusta on kiva laittautua miestä varten. Tiedän, mistä hän tykkää ja mistä ei niin välitä. Totta kai hänen mielipiteensä vaikuttavat pukeutumiseeni ja ulkonäkööni. Edelleenkin silti pukeudun itselle rakkaisiin vaatteisiin, vaikkei hän niistä välittäisi. Samalla tapaa mä laitoin itselleni herkullisia aterioita jo ennen kuin seurustelin. Nyt niitä saa tehdä myös jollekin toiselle. On ihanaa, kun saa tehdä ruokaa toiselle ja nähdä, että se maistuu. Miksi siis en haluaisi sillä tavoin miellyttää toista?

Jos joku ihmetteli, miten tässä on ehditty pari päivää purkailemaan ja tilanne on edelleen se, että näyttää vastamuutetulta paikoitellen, niin tässäpä postauksessa vastaus. Yours truly on katsokaas nimennyt pakkaslaatikoita ja jaaritellut menemään feminismistä. Kummasti jopa ikkunanpesuaineen sisältölistan lukeminen kiinnostelee enemmän kuin seuraavan laatikon avaaminen.

Toisaalta ne alusvaatteet ois kiva paikantaa. Ja ehkä hiustenhoitoainekin. Että voisi tuoksua hyvälle ja puhtaalle siellä oman rakkaan kainalossa illalla. Ehkä mä syöksyn takaisin tuonne kaaoksen keskelle ja toivon tehokasta päivää itselleni. Illalla pitäisi mennä IKEAan. Taas. Aina sieltä jotain unohtuu.

Kommentit

JAssu (Ei varmistettu)

Olipa kiva postaus. :) Ja oon samaa mieltä, rakkaan miellyttäminen tuo vähintään yhtä hyvän mielen itselle. Tsemppiä laatikoiden purkuun!

Kata (Ei varmistettu)

Ihanaa! Nää on niitä annamaisia postauksia mitä aina kaipaan <3

Maiju (Ei varmistettu)

Ihana toi kirjoituspöydän lamppu! :) Saako kysyä mistä olet sen hankkinut?

Eeva (Ei varmistettu)

Ihana postaus, jotenkin erilainen ja tosi mielenkiintoinen! Kiinnitin nyt huomiota kyllä sun työpöytään ja tuohon "mallinukkeen" tai mikä tuo ikinä onkaan oikeelta nimeltään! Onkohan ne mistä peräisin? :) tv. Täydellinen työpöytä hakusessa ja ikuisuuksia "mallinukesta" unelmoinut!

myy (Ei varmistettu)

Aivan ihana postaus. :) Oon viime aikoina jostain syystä suhtautunut "nihkeästi" sun blogiin, mutta olen kyllä niin onnellinen sinun puolestasi. Tämmöisten postausten takia tätä luen, hauska kuulla sun arjesta ja mielipiteistä. Tässäkin olet niin aito! :)
Olen samaa mieltä tuosta että minusta ei ole mitään pahaa siinä jos miehellä ja naisella on eri kotityöt. Meilläkin pääasiassa minä laitan ruuan ja siivoan tai ainakin aloitan sen ja saan aina apua jos pyydän. Hän taas tekee esim. pihatyöt (maalla niitä riittää) ja kaikki autoon liittyvät asiat. Minusta on hyvä näin. Mullekin malli on tullut kotoa, äiti oli kotiäitinä ja minusta oli ihanaa kun äiti oli aina kotona. :)
Kaikkea hyvää teille Kuopioon, hassua että voi olla näin onnellinen sun puolesta vaikken henkilökohtaisesti sua tunnekaan! :)

jode (Ei varmistettu)

Ihana sinä :) Nämä sun viimeaikaiset postaukset ovat kyllä pistäneet hymyilemään, kiitos siitä.

Helena (Ei varmistettu)

Tosi kiva postaus, hyvää tekstiä taas kerran sinulta Anna! Osaat kirjoittaa hauskasti, mutta samalla asiallisesti ja ennen kaikkea asiaa. Minustakin on ihanaa tuottaa miehelleni iloa esimerkiksi pesemällä hänen pyykkinsä(samalla ne menee kun omatkin ;)) ja laittaa ruokaa, koska hänellä ei siihen ole yhtä paljon aikaa käytettävissä kuin minulla. Molemmat siis ollaan kuitenkin kokopäiväisesti töissä :) Rakkaus ja parisuhde on vastavuoroisuutta! Ihanaa Kuopioaikaa molemmille!

Rosa (Ei varmistettu)

Tulipas jotenkin hyvä mieli tästä postauksesta:) Samaa mieltä tuosta feminismistä, täytyy olla mahdollisuus tehdä sitä mikä itselle tuntuu hyvältä. Tsemppiä muuttolaatikoiden purkamiseen!

Kirsi (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä! Me ollaan just muutettu uuteen kaupunkiin miehen työn perässä, ja itse vielä haen töitä. Sen ohessa nyt laitan kotia, maalaan seiniä, pesen pyykkiä ja laitan ruokaa. Mää nautin siitä, että voin helpottaa mieheni arkea tekemällä eväät töihin ja päiväruuan kotiin valmiiksi. Ei se ole mitään uhrautumista mulle, teen sen mielelläni ja ennen kuin itselle löytyy työpaikka niin voin tehdä meidän arjen eteen paljon tällä tavalla :) Ja todellakin, ei feminismi ole mitään naisten ylivaltaa vaan tasa-arvoa ja valinnan vapautta! :) tsemppiä purkamiseen - täällä on just saatu homma valmiiksi ja ah se on ihana tunne, kun huomaa, että täähän on koti eikä mikään tavarakasa :D

Punavuoren insinööri

"Jollakin tapaa kuitenkin minussa asuu pieni konservatiivi, joka tykkää siitä, että voi olla ihana omalle miehelleen. "
Eihän tuo ole mitään konservatiisivisyyttä, vaan rakkautta, ja kun molemmat ovat liikkeellä samalla asenteella, lopputulos on aika ihana. <3

"Mulle feminismi on sitä, että jokainen saa olla sellainen nainen kuin haluaa."
Tässä ollaan asian ytimessä, ja kun miehetkin saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat, kaikilla on hyvä olla. :)

Katie (Ei varmistettu)

Loistava postaus!;-) Kaikella rakkaudella mut yllätyn jos sulta ei tule "asun tuppukylässä" päivitystä puolen vuoden sisään. Terkuin tyyppi joka on muuttanut niiltä kulmilta suurkaupunkiin.. Tämä sun muutto on ihan parasta blogiviihdettä. Nauti uudesta elämästä ja toivon mukaan saadaan kaikki speciaalit savolaiset elämänkokemukset tänne blogiin....;-)

Annina (Ei varmistettu)

Mä harvemmin nauran ääneen monellekaan postaukselle, mutta että saatana siteeraa nalle puhia? :D :D "Maalle" muutossa kyl oppii paljon itsestänsä ja voi huomata esim. että crocksit onkin aika näppärät kengät. Oletko ehtinyt Kuopiossa jo tutustumaan Amanda B sisustusliikkeeseen? Se on täynnä kaikkea ihanuuksia!

J (Ei varmistettu)

Kuopiossa crocksit on pakolliset!! :D Ja mäkin liputan Amanda B:n puolesta, siellä on kaikkee niin ihanaa <3

SHaidi (Ei varmistettu)

Kyllä! Amanda B:ssä pääsee helvetti irti ja alat heittelemään tanssien ja laulaen seteleitä ilmaan. Aivan huikea kauppa!

Ansku (Ei varmistettu) http://www.peaceandstyle.fi

Mä ymmärrän oikein hyvin sun ajattelutavan. Me ajatellaan ja huomioidaan paljon mun miehen kanssa toinen toisiamme. Mulla on aina illallinen odottamassa kun tuun iltavuorosta, mä taas yritän huolehtia et meillä olis aina terveellistä aamupalaa töihin mukaan tai välipalaksi. Muuten tehdään ruuat usen yhdessä. On ihanaa olla huomioonottava, mutta myös otettu :)

Emmi (Ei varmistettu)

En kyllä ymmärrä, mitä konservatiivista toiselle kivojen juttujen tekemisessä on...saati ole törmännyt asenteeseen, että oman miehen eteen ei haluaisi tehdä mitään..Mutta hyvä sulle, että olet onnellinen suhteessasi! Kyllä kaikki varmasti rakkailleen kivoja juttuja haluavat tehdä ja hyvä niin :)

Mari M. (Ei varmistettu)

Täälläkin vois olla tykkään nappi. Tykkään!

napin (Ei varmistettu)

Ihanaa että teillä onni kukoistaa <3 oon itsekin kuopion lähettyvillä mökkeilemässä tällä hetkellä ja olit mielessäni kun eilen kaupungilla käyskenneltiin! On tää kiva paikka ja nää savolaiset niin mukavia :)

Musta parisuhteen rooleissa ja dynamiikassa on tärkeintä molemminpuolinen arvostus ja vastavuoroisuus. Tehtäväjaon voi sitten tehdä niin kuin parhaiten sopii. Musta hyvä vertauskuva on, että jos noustaan seisomaan selät vastakkain ja molemmat nojaa toiseen yhtä paljon on kummallakin helpompaa. Jos taas vain yksi nojaa toiseen koko homma kaatuu.

Mä olen luonnostani aika hoivaviettinen ja rakastan toisista (kumppanin, eläinten, pienten lasten, ystävien...) huolehtimista. Ekassa teini-iässä alkaneessa suhteessa se kyllä sitten johti siihen että mies käsi ojossa odotti palveluksia eikä oma-aloitteisesti tehnyt minun puolestani muuta kuin ehkä fiksannut läppäriäni :p Häneltä tuli myös paljon ulkonäkööni kohdistuvia toiveita ja vihaisena kuittailuja lihoamisesta. Se oli raskasta ja kurjaa. Ehkä monella jotka sanovat etteivät tee mitään miehensä puolesta on jotain kokemusta tämän kaltaisesta dynamiikasta?

Nykyisessä suhteessa on kyllä löytynyt ihana tasapaino <3 ihanaa ilahduttaa toista laittamalla aamiainen valmiiksi ja hieromalla niskaa rankan päivän jälkeen. Toisaalta itse voi väsyneenä hyvällä omatunnolla levähtää kun toinen pitää huolta. Siitä huomaa että homma on tasapainossa kun ei itse tunne tarvetta pitää kirjaa siitä mitä toisen puolesta tekee, vaan voi luottaa siihen että saa moninkertaisesti takaisin. Tää on ihanaa :)

Riikka (Ei varmistettu)

En oo varmaan ikinä kommentoinu sulle, mutta nyt aattelin. Toi sun ajatus feminismistä on niin raikas, enkä vois olla enempää samaa mieltä. Mitä feminismiä se on, että pitää ahtautua johonkin toiseen muottiin, kun vasta pyristellään eroon edellisestä? Kun jokainen on nainen sillä omalla haluamallaan tavalla kuitenkin muita ja itseään kunnioittaen, on kaikilla hyvä olla. Tosin jos ympäristö/asenteet tms. eivät salli tätä, silloin tarvitaan feminismiä muutokseen.

Onnea uuteen kotiin ja kaikkea hyvää teille!

nina (Ei varmistettu)

Tulin niin hyvälle mielelle tästä postauksesta ja olen aivan samaa mieltä. "If your man wants a sandwich and he deserves it, make him one. If he doesn't deserve it why are you with him? "

SHaidi (Ei varmistettu)

Ihan vain vinkki vitosena. Jos asutte keskustassa päin ja mietitte sali jäsenyyttä, niin Kunnonsali. Huippu henkilökunta, hyvät tilat sekä miehille että naisille, siisti jne. jne. Kannatan!

Nina (Ei varmistettu)

Tervetuloa Kuopioon! Mekin muutettiin tänne reilu viikko sitten :) Itse en oo päässy mihinkään vaikka kotoa olis Ikeaan ehkä pari kilometriä, mut täällä mä vaan neljän seinän sisällä makaan ja mies joutuu tekemään kaiken. Mun ruoat, juomat ja lääkketkin tarjoilemaan.

Mutta ehkä meilläkin roolit on toisinpäin sitten kun pääsen totaalisesta vuodelevosta pois :)

Jenniina (Ei varmistettu)

Sä kirjoitat ihan mahtavasti täyttä asiaa :D ja mä niin odotan että pääsen itse kihlatun kanssa pian muuttamaan ja yhteistä kotia laittamaan, puhumattakaan siitä että saadaan oma rauha ja etsiä ne tavat joilla halutaan asiat omassa kodissa tehdä :)

Marjo (Ei varmistettu)

Allekirjoitan kaiken, niin tuosta muuttamisen yhteydessä "olennaisiin" asioihin keskittymisestä kuin feminismistäkin. Mulle feminismi ei oo sitä, että tunget yläosattomissa uimahalliin, koska "ei miehetkään käytä bikiniliivejä" tai juokset kuukautiset valuen pitkin reisiä maratonin. Mulle feminismi on juuri tuota, että voit itse valita, miten elät. Kokkailetko miehellesi aterioita, pukeudutko nätisti, vai oletko "se mies talossa". Ei oo väärin olla perinteinen kotirouva, jos itse kokee sen parhaaksi ja se on oma valintasi. Todella kiva kirjoitus, ja mahtava kurkistaa uuteen elämääsi :) Tsempit purku-urakan keskelle, toivoo nimim. Itsehän avasin viimeisen muuttolaatikon puoli vuotta muuton jälkeen....

P.s. Skyrit on NAMIA! Tutustuin niihin vaihdossa Islannissa jo 2008, ja voi sitä hihkumisen määrää, kun ne tuli viimein Suomeen. Täydellinen proteiinivälipala!

Miss Maria

Aivan ihana postaus, herättää hyvinkin tuttuja tunteita. Todella ihanasti kirjoitat. <3

Ida (Ei varmistettu)

Täällä myös yksi, joka tykkää ilahduttaa läheisiä pienillä jutuilla! Siitä tulee niin hyvä fiilis, kun voi vaikka keittää kahvit poikaystävälle valmiiksi aamulla :)

Ella (Ei varmistettu)

Ihana postaus!!

jennilee (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Ymmärrän hyvin sun pointin tosta feminismistä. Itse saan ihmeellistä tyydytystä esim siitä kun saan suunnitella seuraavien päivien ruokalistaa. Ja joskus on kiva laittautua nätiksi ihan vaan miestä varten. Miksi en sitten niin tekisi? Pitää vielä sanoa että kiva huomata että päätit jatkaa bloggaamista. Sinä olet tässä sivussa varmaan kasvanut ihmisenä ja ihanaa jos blogi saa kasvaa kanssasi. Ja hei, niin kasvetaan me lukijatkin! :)

ninnu (Ei varmistettu)

Vanha Anna on tehny comebackin, mutta entistä aikuisempana. I vote for Mungoanna.<3

Anonyymi (Ei varmistettu)

Itsellä koko omaisuus mahtuu pariin pahvilaatikkoon! :) muutot on minimalisteilla maailman helpoin juttu. Jos tavaraa tuntuu olevan purettavana monelle päivälle, ehkä kannattaa miettiä, onko kaikki tarpeellista. Kannattaa lukea minimalistien kokemuksia ja pohtia voisiko luopua edes jostain. Itsekin ennen olin perinteinen hamstraaja jolla oli purnukkaa, sohvatyynyjä, kaiken maailman koriste-esineitä... Eräänä päivänä luettuani erään minimalismista kertovan tekstin päätin laittaa myyntiin kaiken vähänkin tarpeettoman. Nyt ei ole enää edes mattoja, verhoja, ei koristetyynyjä... Mutta sen sijaan erittäin helposti hoidettava koti joka on täynnä tilaa ja rauhaa. Kaksi ihmistä mahtuu nyt oikein sopivasti yksiöön ja tosiaan muuttaminen ei ole kuin parin tunnin homma kokonaisuudessaan. Ja hyvin pärjätään, elämä on paljon täydempää jopa nyt kuin aikaisemmin materialistina.

Salka (Ei varmistettu)

Aivan ihana postaus. <3

never (Ei varmistettu)

Niin samaa mieltä! Loistava kirjotus!

Sanna (Ei varmistettu)

Kylläpäs tämä saisin iloiselle mielelle! :)

Selitykset muutosta kolahtaa, koska itsellä on muutto loppuviikosta. Täällä mä istun pahtilaatikkokasojen keskellä ja pitäisi jatkaa pakkaamista, mutta kaikki muu kiinnostaa niin paljon enemmän :D

Voimia laatikoiden purkamiseen!

Monaveronika (Ei varmistettu)

Nyt tuli asiallista tekstiä! Mäkin ole ihmetellyt sitä, että naisia jotka HALUAA tehdä pieniä arjen yksinkertaisia palveluksia miehelleen nimitetään alistuneiksi. Mun mielestä en ole alistunut, vaikka haluankin pestä omat sekä mieheni pyykit (mun mielestä rentouttavaa ja puhdas pyykki tuoksuu lisäksi hyvällekin), laittaa molemmille ruokaa tai keittää kahvia. Vastavuoroisesti auton renkaat vaihtaa mies (yritin kerran itse ja tilanne päätyi siihen että naapurin poika vaihtoi renkaat mun katsoessa vierestä, yritykseni näytti kuulemma epätoivoiselta :D) jne. Loppujen lopuksi erilaiset arjen askareet jakautuvat yllättävän tasaisesti ja kumpikin saa tehdä ne työt mistä enite tykkää.

Ja kyllähän parisuhteen yksi ydinkäskyistä onkin "Palvelkaa toisianne ja kilpailkaa toinen toisenne kunnioituksesta." Mun mielestä erittäi toimiva ohjenuora.

Krista (Ei varmistettu)

Osu ja uppos, ihan kuin olisi omasta kynästä tullutta tekstiä. On ihanaa, kun saa toteuttaa itseään sellaisenaan suhteessa ja että mies arvostaa kaikkea tekemääni. Ja että saan olla häpeilemättä joissakin asioissa todella avuton, ja että mies jopa tykkää siitä :) Ja on oikeestaan aika kiva kuulla meidän yhteisiltä miespuolisilta ystäviltä, että omalla miehellä on käynyt tuuri, kun on miut vierelleen "napannut" :) Oon tässä suhteessa elänyt onnellisesti jo yli 10 vuotta ja tämä toimii meillä. Omasta mielestäni sellainen suhde jossa molemmat haluaa omalla tekemisellään tehdä toisen onnelliseksi, on aika täydellinen <3

Niin ihana lukea tälläistä onnea huokuvaa tekstiä :) !!

Tuija (Ei varmistettu) http://www.tuijastateofmind.blogspot.fi

Mitäpäs sitä suotta stressiä repimään! :D

Kaisa (Ei varmistettu)

Nimiöinti taitaa olla sana, vaikkain outo sellainen. Voisi varmasti sanoa myös nimikointi. ;)

Tai nimetä? :) Mutta joka tapauksessa ihana postaus, tästä taas huokuu sitä entistä annaa. Ja vaikutat todella onnelliselta :)

Laura (Ei varmistettu)

Tää tulee nyt pari vuotta myöhässä, mut kiitos Laura Mercierin heleyttävän primerin hehkutuksesta, se jäi jonnekin mielenperukoille ja nyt kun viimein törmäsin niihin, vinguin innosta enkä turhaan, se tuote on jotain ihan parasta!!

Ture (Ei varmistettu)

Tervetuloa Kuopioon! Jos salia kaipailette niin lämpimät suositukset Crossfit Kuopiolle. Hyvät valmentajat ja poikkeuksellisen hyvä meininki, helppo tutustua ihmisiin :)

souphie (Ei varmistettu)

ahahhaah:D tää on aivan PARASTA vertaistukea, keep it coming! Meillä muutosta on jo 2 VIIKKOA ja edelleen jätesäkkejä ja pahvilaatikoita paikoitellen, ollaan vähän myös rempattu ja oltu molemmat töissä niin voin samaistua 100% näihin fiiliksiin. Huh, koskakohan tulee valmista... Ja joo ikeassa ollaan käyty min.7 kertaa tän kahen viikon aikana:D tsemii!

marix
Mari style - oho

Anna, crocsit :D ..mitä kaikkea Kuopio vielä tekeekään sulle.. :D

Nanna (Ei varmistettu)

Ihana Anna!
Mä niin tiedän mistä puhut tuon toisen palvelemisen kanssa.
Mä ehdin monta vuotta olla uranainen ja keskittyä kotiin töiden ohella. Nyt kotiäitinä, mä niiiin nautin että niiden uraaikojen jälkeen voin _rauhassa_ laittaa kotia kauniiksi, tehdä hyvää ruokaa, laittaa miehen vaatteet puhtaana kaappiin ja olla äiti meidän lapselle.
Vastalahjana saan yllätyksenä suklaalevyn, jalkahieronnan, tai kiukkupäivinä miehen tekemän herkkuaterian, jossa kalorit kompensoi harmitusta.
Mä ehdin olla uraputkinainen vielä monia vuosia, mutta on ihanaa kun se aika on nyt hetken lipastossa piilossa.

ameliaemilia

Ihana teksti! Ja oon ihan samaa mieltä, meillä on kanssa aika perinteinen koti-systeemi. Minä laitan ruoan, siivoan, pyykkään ja tiskaan ja mies hoitaa rempat, korjaamiset, pyörähuollot, lampun vaihtamisen ja muut tuollaiset askareet. Ja paljon tehdään myös yhdessä. Meillä toimii tosi hyvin tämä ja ihmetyttää välillä jos joku kommentoi että ei ole tasa-arvoista.:D

Satu V (Ei varmistettu)

Crocsit!! Siis en ehkä pärjäisi ollenkaan ilman niitä piha- ja remonttihommissa Ihana kirjoitus, mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea Kuopio tuo sulle tullessaan! Kaikkea hyvää teille!

Jenni (Ei varmistettu)

Enää sieltä puuttuu se pieni sheltti pentu..

House no. 13 (Ei varmistettu) http://housethirteen.blogspot.fi/

Ihana teksti. Ja nuo crocsit lienee jokin oman pihan mukaan tuoma lieveilmiö... Roskista pidemmälle yritän olla niissä menemättä. Reinot onkin sitten asia erikseen :D

m. (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Ihan harmitti kun loppui :D on mukavaa ja mielenkiintoista lukea sun kuulumisia uudessa elämäntilanteessa. Itselläkin on ehkä muutto Kuopioon tulossa, joten on hauska nähdä ja lukea mitä kaikkea uutta (crocsit?!?) Kuopio sulle tuo tullessaan. Toivottavasti viihdytte! Anna, olet huippu! :)

Hannah (Ei varmistettu)

Heh, mä oon kyllä niin aamu-uninen että ei toivoakaan herätä noin aikaisin tekemään miehelle aamupalaa. Vaikka toista rakastankin niin unta vielä enemmän. :) Onneksi on sitten muita inhimillisempään aikaan tehtäviä juttuja joilla voi miestä huomioida. Ja mies tietää mun aamu-unisuuden niin meillä menee toistepäin, se olen minä jolle on jätetty aamupala valmiiksi kun hän herää aikaisemmin ja lähtee töihin ennen mua.

Se on niin ihanaa, kun saa tehtyä toisen iloiseksi pienillä asioilla! Esim. juurikin laittamalla eväät valmiiksi pussiin jääkaappiin odottamaan lähtöä, unohtamatta pientä jälkiruokaa ;) Plus vaikka itse lähden aamuvuoroon jopa ennen miehen herätyskellon soimista, tulee hän aina ovelle saattamaan, toivottamaan turvallisen matkan (kuljen pyörällä), hyvän työpäivän ja pussaamaan saman teen hänelle jos itsellä on iltavuoro tai vapaa. Ennen töihinlähtöpusua ei vaan voi lähteä, vaikka sitten pitäisikin pitää kiirettä. Rakkaus

Pages

Kommentoi