Muutosta, kaaoksesta ja vähän feminismistäkin

koti (7 of 9)

Huomenta rakkaat lukijat!

Voi että, miten haluaisin tulla kirjoittelemaan, että on kamat kaikki paikallaan, ja tässäpä tällaista Kuopion asua. Rehellisyyden nimissä, myönnän heti kättelyssä, että mä en vieläkään tiedä, missä mun pikkuhousut on ja oon kulkenu kaksi päivää erinäisissä pyjama-alaosissa, jotka ovat sukeltaneet laatikoiden kätköistä. Paitana on toiminut My Little Pony -paita, joten olen ollut sangen kaunis näky tuolla hiihdellessäni. Hiuksiakaan en ole pessyt tai oikeastaan edes harjannutkaan aika moneen päivään. Tänään ajattelin repäistä ja pestä hiukset ja kaivaa vaikka väkisin ne saakelin pikkuhousut.

Yläkerta alkaa näyttää jo melkeen kodilta; huonekalut alkaa olla sentään kasattu ja paikallaan, mutta sälää lojuu vielä siellä täällä ja tuolla. Kävin jo eilen kukkakaupoilla ja muita olennaisuuksia keräämässä. ”Olennaisuuksia”. On oikeesti käsittämätöntä miten paljon asuntoon saa ilmettä, kun laittaa vähän kukkia ja tuikkuja. Sitä pystyy sulkemaan silmänsä hetkeksi siltä, että täällä näyttää vielä paikoitellen tältä:

koti (9 of 9)

Kun joku siellä miettii, että mitäs helvettiä mä olen tehnyt täällä jo kolme päivää, niin en kyllä itsekään tiedä. Tultiin lauantaina niin myöhään, ettei oikein mitään enää ehtinyt. Plus, pakko myöntää, toi viisi tuntia persettä penkissä kuluttaen tekee vähän ameebamaisen olon. Sunnuntaina kasailtiin ja purettiin ja siirreltiin ja mitä vielä. Toki olen käyttänyt myös aika pitkän ajan siihen, että siirsin kaiken, mitä kuivakaapissa on, lasisiin purkkeihin, mistä näkyy läpi. Nimiöin (onko toi nyt suomee, tollasen version sanakirja anto, mutta toi kuulostaa musta oudolta) myös pakastimen hyllyt. Jos joku haluu ilmottaa mut johonkin mielenterveyden palveluun, ei paljoa todistusaineistoa enää tarvii. Laittaa tän blogin evidenssiks mun pienoisesta pakkomiellehäiriöstä.

Mä olin eilen niin rikki pahvilaatikoiden tuijottamiseen, että kävin ”asioilla” varmaan neljä tuntia. IKEAssa ja sisustuspaikoissa tuli pyörittyä. Ostin myös pihalle viherkasvin. Ja pinkit puutarhahanskat. Siinä vaiheessa kun kaivoin mun Balenciagan lompakkoa mun Boysta Hong Kongin kassalla maksaaseni mullat ja puutarhahanskat, vähän ehkä nauratti. (Mun kaikki muut laukut on ihan samassa mystisessä olinpaikassa mun pikkareiden kanssa.) Sanoin eilen myös ääneen lauseen, jota en olisi koskaan ikinä kuvitellut sanovani. ”Mä tarvitsen Crocsit”. Helvetti jäätyi ja Saatana alkoi siteeraamaan Nalle Puhia. No saakeli. Tässä kun on ravannut roskakatoksella ja viemässä pahveja ja mitä vielä, niin koko ajan pitäisi heittää nopeasti jotkut kengät jalkaan. Oon turvautunut miehen släbäreihin. Kompastunut 7 kokoa liian isoissa kengissä n. 13 kertaa, pannuttanut vain kerran, ja saanut rakkulan varpaan alapuolelle. Crocsit ois hyvät sellaset nopeesti jalkaan saatavat kengät. Mies ennusti, että hiivin niillä sitten salaa ympäri kyliä. Saattaa olla oikeessa. Kävin mä joskus Jumpinissa Kampin K-Supermarketissa, kun en jaksanut vaihtaa.

koti (4 of 9)

koti (5 of 9)

koti (6 of 9)
koti (8 of 9)

Ostettiin myös riippudivaani. Oli oikeestaan paha virhe koota se eilen, koska kun mies lähti tänään töihin, mä menin siihen syömään Skyriä. Heräsin tunnin päästä samasta asennosta Skyr koskemattomana. Omasta mielestä, meni aika sulavasti.

Asioita, jotka tekee mut yllättävän onnelliseksi tällä hetkellä. Mies herää töihin kuudelta, ja olen täysin vapaaehtoisesti herännyt mukana. Siis eksuksemuaa, mitä? Se on jännä, miten helppoa oli loppujen lopuksi siirtyminen sellaiseen ”kuudelta ylös, kymmeneltä nukkumaan” -rytmiin. Tässä jokunen aika sitten oli pinnalla blogkirjoitukset, jossa oli eriäviä mielipiteitä puolin ja toisin siitä, millainen nainen/vaimo/tyttöystävä on hyvä olla. Olen ehkä näiden mielipiteiden kultaisen keskitien kohdalla. Kerrankin näin. En nyt kyllä lähtisi liputtamaan, että jokaisen pitäisi ruveta rikkaan miehen kotivaimoksi, tarjoilla miehelleen ruoan pöytään joka ilta korkkareissa ja hepeneissä, mutta en siinä kyllä pahaakaan näe, jos joku näin päättää tehdä. Mun mielestä asenne on väärä, jos lähtee metsästämään rikasta miestä, saadakseen tietynlaisen elämäntyylin. Mun mielestä parisuhteiden tulee kulkee rakkaudella, ei rahalla. Jos kuitenkin rakastuu ihmiseen, jonka kanssa on mahdollista elää sellaista elämää kuin haluaa, niin mikäpä ettei.

Itse en osaisi olla miehen elätettävänä, vaan haluan pitää itse huolta siitä, että tuomme pöytään yhtä paljon. Jollakin tapaa kuitenkin minussa asuu pieni konservatiivi, joka tykkää siitä, että voi olla ihana omalle miehelleen. Tiedän, että hän ei sitä minulta vaadi, vaan iloitsee, jos jaksan vaivautua. Kai meillä on kotona ollut sinänsä aika perinteinen asettelu miehen ja naisen töiden kesken, ja se on tullut kasvatuksesta. Minä en osaa tehdä reikiä iskuporakoneella seinään, en ole ikinä pessyt ikkunoita, enkä todellakaan tiedä, miten telkkari asennetaan. Sitä varten on aina ollut isä, poikaystävät ja ystäväpojat. Toisaalta, mä teen tosi hyvää ruokaa, tykkään sisustaa ja laittaa kotia, ja tiedän, miten saa ommeltua reiän vaatteesta huomaamattomasti. Oonkin saanut ihan hirveesti hyvää fiilistä itselleni, kun olen voinut herätä aamulla miehen kanssa ja laittaa hänelle aamupalan valmiiksi sillä aikaa kun hän on suihkussa. Olen opetellut monimutkaisen AeroPress-kahvinlaittamisen ja saan itse varmaan enemmän iloa, kun pakkaan miehelle lounaan mukaan Tupperwareihin. Ei ole kaukaa haettua, että voisin joskus tehdä tämän kaiken pitsihepeneissä toisen silmäniloksi. (Jos nyt ensin löytäisin ne mun alusvaatteet, niin se olisi hyvä alku. Nää kauhtuneet pyjamat on kaikkea muuta kuin silmäniloa. Tai oikeestaan ne on kirjaimellista iloa, ne aiheuttaa naurua.) Hän vuorostaan kiinnittää peilit seinille, kokoaa huonekalut ja kantaa painavat esineet. Minä voin myös riemuita kuin pikkuidiootti kun ihan itse osaan kasata työpöydän, ja hän voi tehdä meille herkullisen illallisen. Onni on tehdä yhdessä.

Koska teen töitä kotoa, olen ajatellut rytmittää päiväni miehen töiden mukaan. Ylös kuudelta, rennot pari tuntia ja sitten töitä. Puoli viideksi päivällinen valmiiksi. Minä ihan oikeasti nautin ajatuksesta, että nyt kun tilanne sen sallii, voin ”palvella”. Minä en koe sitä palvelemisena, se on nimittäin minusta kivaa. Minusta on kivaa laittaa maalarinteipillä pakasterasioihin tietoja sisällöstä, jotta kotona olisi aina kotitekoista valmisruokaa, jos itse en ole kotona. Ja minusta on kivaa ojentaa lounaskassi ovella, antaa pusu ja toivottaa hyvää päivää töissä. Ja könytä sitten sinne riippudivaaniin loikoilemaan hetkeksi. En tee näitä asioita miellyttämisenhalusta, vaan koska minusta on ihanaa syödä aamiainen yhdessä ja tietää, että rakkaalla on terveelliset ja hyvät ruoat töissä. Välillä nää tilanteet on toisinpäin, ja se ei ole musta yhtään sen huonompi ratkaisu. Mun mielestä todellista feminismiä on se, että saa tehdä juuri niin, kuin itse haluaa. Että naisella on mahdollisuus valita. Saa olla töissä, saa olla kotirouvana (tai vaikka -neitinä joissakin tapauksissa), saa hankkia lapsia tai olla hankkimatta, saa tehdä ruokaa tai laittaa peilejä seinille iskuporakoneen avittamana. Mulle feminismi on sitä, että jokainen saa olla sellainen nainen kuin haluaa.

koti (1 of 9)

koti (2 of 9)

koti (3 of 9)

Ja tällä hetkellä mä haluan herätä aamukuudelta tekemään rakkaalle aamupalaa. Toisaalta, tällä hetkellä mun mielestä roskien lajittelu on äärimmäisen tyydyttävää puuhaa, joten ehkä mä olen jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä. Kierrätysmahdollisuudet Lontoossa oli aina tosi rajalliset, ja siksi oonkin ollut nyt ihan fiiliksissä. Tässä isommassa asunnossa on valtavankokoinen vetolaatikko roskille, ja olen tunnollisesti kierrättänyt lasit, metallit, pahvit, paperit, kartongit ja biojätteet. Tuolla mä oon loikkinut roskakatokseen hymy naamalla. On tullut hyvä mieli, on tehnyt jotain ”oikein”. Sehän ei maksa itselle mitään, ei edes sen kummempaa vaivaa.

Mutta niin, kun mietin tarkemmin, en ehkä täysin ymmärrä sellaista ”minä en tee mieheni eteen yhtään mitään” -asennetta. Minä teen perheeni, ystävieni ja välillä tuttujenkin eteen jotakin; nään useinkin edes vähän vaivaa. Miksen tekisi niin kaikista rakkaimmalle tyypille? Toki on tärkeää, ettei mielivaltaisen kumppanin mielipiteet vaikuta omakuvaan liiaksi, eikä pidä joutua tuntemaan pakkoa tehdä jotain, mitä ei halua. Yleensä se kylläkin lienee merkki siitä, ettei ole oikean tyypin kanssa. Elämää voi elää ihan itselleen vaan, mutta se on paljon kivempaa, kun sitä elää toisen kanssa. Mä rakastan laittautumista ja ruoanlaittoa. Sinkkuaikoina laittauduin välillä laittautumisen riemusta tai koska olin lähdössä jonnekin. Ennen kaikkea kuitenkin itseäni varten. Nyt minusta on kiva laittautua miestä varten. Tiedän, mistä hän tykkää ja mistä ei niin välitä. Totta kai hänen mielipiteensä vaikuttavat pukeutumiseeni ja ulkonäkööni. Edelleenkin silti pukeudun itselle rakkaisiin vaatteisiin, vaikkei hän niistä välittäisi. Samalla tapaa mä laitoin itselleni herkullisia aterioita jo ennen kuin seurustelin. Nyt niitä saa tehdä myös jollekin toiselle. On ihanaa, kun saa tehdä ruokaa toiselle ja nähdä, että se maistuu. Miksi siis en haluaisi sillä tavoin miellyttää toista?

Jos joku ihmetteli, miten tässä on ehditty pari päivää purkailemaan ja tilanne on edelleen se, että näyttää vastamuutetulta paikoitellen, niin tässäpä postauksessa vastaus. Yours truly on katsokaas nimennyt pakkaslaatikoita ja jaaritellut menemään feminismistä. Kummasti jopa ikkunanpesuaineen sisältölistan lukeminen kiinnostelee enemmän kuin seuraavan laatikon avaaminen.

Toisaalta ne alusvaatteet ois kiva paikantaa. Ja ehkä hiustenhoitoainekin. Että voisi tuoksua hyvälle ja puhtaalle siellä oman rakkaan kainalossa illalla. Ehkä mä syöksyn takaisin tuonne kaaoksen keskelle ja toivon tehokasta päivää itselleni. Illalla pitäisi mennä IKEAan. Taas. Aina sieltä jotain unohtuu.

Kommentit (56)
  1. Olipa kiva postaus. 🙂 Ja oon samaa mieltä, rakkaan miellyttäminen tuo vähintään yhtä hyvän mielen itselle. Tsemppiä laatikoiden purkuun!

  2. Ihanaa! Nää on niitä annamaisia postauksia mitä aina kaipaan <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *