My rings

sormus (1 of 2)-2

Sormuksistani on kyselty jonkin verran, enkä ole niitä sen kummemmin esitellyt, mutta tuossa kun ne ovat joka päivän ihailevan katseeni alla, niin mieluusti kerron niistä hieman lisää 🙂 Mun välineistöllä niiden kuvaaminen vaan osoittautui aikamoiseksi haasteeksi, joten kuvat eivät ehkä tee niille ihan täysin oikeutta.

Kihlasormuksestani en voi ottaa mitään kunniaa, se on miehen käsialaa. Minä totesin hänelle, että tulen vaimoksi vaikka Kinder-sormuksella, joten hänen valinnakseen jäi kihlasormukseni täysin. Anoppi kyseli jo ennen viime joulua ei-niin-sulavasti sormuskokoani ja muutenkin mielipiteitäni sormuksesta, joten toki mun toiveet ja ajatukset oli miehen tiedossa 😀 Mä en itse asiassa tykkää yhtään pyöreänmallisista timanteista, vaikka niitä arvokkaimpina pidetäänkin. Mun mieleen on aina ollut neliönmalliset kivet ja erityisesti emerald-cut kivet, jotka ovat yleensä edullisempia kuin pyöreät, sillä niissä siitä kivestä päästään käyttämään isompi osa. Mieheni tiesi, että tykkään halo-sormuksista (yksi isompi timantti, jota ympäröi pienet kivet), valkoisesta enkä keltaisesta ja että emerald cut on suosikkini. Kun sormuksista joskus oli puhe, totesin miehelle, että itse toivoisin siroa sormusta, en mitään kovin leveää tai suurta. Näiden ajatusten pohjalta on minun kihlasormukseni teetetty, ja voin rehellisesti sanoa, etten ole kauniimpaa sormusta ikinä nähnyt! Se on juuri sitä, mikä on minulle kaikista kauneinta. Tykkään erityisesti korkeasta istutuksesta ja siitä, että siinä on yksi selkeästi isompi kivi ja ympärillä sirot pienet kivet, eikä paljoa pieniä kiviä. Rakastan myös sitä, että sormus on uniikki, miehen valintojen summa, joka sopii minulle niin erinomaisen hyvin 🙂

sormus (3 of 7)

sormus (5 of 7)

Sormukseni on emerald cut halo sormus, jossa ei ole kiviä ”hartioilla”, eli itse sormusrinkulalla. Mä en ole suoraan sanottuna hirveästi paneutunut kirkkauksiin, sävyihin tai mihinkään muuhun, mutta miehen vaatimuksena sormukselle oli ensiluokkaiset kirkkaus ja sävy. Mies on valinnut sormuksen timantin erikseen ja se on tilattu Jenkeistä GIA-sertifioituna Britanniaan, jossa sormukseni valmistettiin. Mies on valinnut sormuksen materiaaliksi platinan, joka on kestävämpää kuin valkokulta. Valkokulta ja platina ei useimmiten päällepäin uutena eroa mitenkään, mutta niissä on valtavia eroja. Valkokulta on jonkin verran edullisempi materiaali, mutta sillekin on syynsä. Valkokulta kun ei ole koskaan 100 % kultaa, siinä missä platina on lähes 100 % platinaa. Valkokullan joukkoon on useimmiten sekoitettu palladiumia, hopeaa tai muita jalometalleja, jotta sen väri saadaan mahdollisimman valkeaksi. Valitettavasti naarmuuntuessaan valkokulta naarmuuntuu hieman keltaiseen taittaen, sillä kullan luonnollinen väri on keltainen. 14 ct kulta tarkoittaa kultaa, jossa kultaa on 14/24, eli n. 57 % (laskinko oikein?). 18 ct kulta vuorostaan on 18/24 kultaa, eli n. 75 % kultaa. Loput on siis muita jalometalleja. Valkokullan kanssa on välillä tarvetta käydä käsittelemässä sen pinta uudelleen, jotta se ei näytä kellertävältä, ja valitettavasti se on materiaalina pehmeämpi kuin platina. Platinaa ei tarvitse käsitellä koskaan uudelleen, joskin sen pinnan voi hioa kiiltävämmäksi, jos siihen onnistuu saamaan naarmuja jotenkin.

Platina on harvinaisempi ja siksi huomattavasti kalliimpi, sitä taidetaan pitää arvokkaimpana jalometallina. Platina on myös materiaalina huomattavasti kovempi ja kestävämpi, mikä tekee siitä vaikeamman käsitellä, eli vuorostaan lisää valmistuskustannuksia. Suomessa varsinkin platinan ja valkokullan hintaero on aika huomattava, usein sama sormus voi olla jopa tuplasti kalliimpi. Briteissä hintaero näillä kahdella on huomattavasti pienempi, joten jos platinasormus on hakusessa, kannattaa kokeilla englantilaisia koruseppiä.

Materiaalivalinnan lisäksi olen äärimmäisen tyytyväinen sormuksen istutukseen. Mä rrrrrakastan mun sormuksen kaunista korkeaa istutusta, joka on sivustakin älyttömän kaunis! Rakastan tuota tyynymäistä emerald-timanttia, joka näyttää siltä, kuin se olisi nostettu estradille tolla korkealla upotuksella.

Vihkisormuksia ostimme yhdessä. Mies halusi leveän, valkean ja simppelin, minä arvoin iäisyyden. Rakastan tuota kihlasormustani ja mun oli kauhean vaikea kuvitella sille paria. Elin jopa hetken siinä ajatuksessa, että pidän sormuksia eri käsissä. Suomesta etsittyäni sormusta, tulin siihen tulokseen, että tarjolla on n. 95 % valkokultaisia sormuksia, ja sitä ei osaavat sepät suosittelisi platinan viereen. Platina on sen verran vahvempaa, että pyöriessään yhdessä, platinainen kihlasormukseni naarmuttaisi valkokultaista vihkisormusta. Platinaisena tietyn sormuksen tilaaminen Suomessa olisi useimmiten maksanut maltaita, joten Lontoon reissumme päätarkoitus oli löytää meille sopivat sormukset. Kävimme samassa liikkeessä, kuin missä kihlasormukseni on tehty ja ensimmäinen kokeilemani sormus oli juuri se oikea. Minulle tarjottiin heidän mielestään sormukseeni sopivaa platinaista timanttirengasta, ja sehän oli juuri sitä, mitä kihlasormukseni kaipasi rinnalleen. Halusin vihkisormukseksi siron pienikivisen timanttirenkaan, joka ei veisi huomiota kihlasormukseltani vaan imartelisi sitä juuri oikealla tavalla. Ja sellainenhan nimetöntäni koristaa paraikaa 🙂 Yhdessäkin nämä sormukset ovat todella sirot ja niiden yhteisleveys on 0,4 cm. Halusin sormukset, jotka eivät tunnu kädessä, jotta voisin pitää niitä aina, eikä niitä tekisi mieli koskaan riisua 🙂

sormus (1 of 7)

sormus (2 of 2)-2

sormus (2 of 7)

Miehen sormuskin löytyi samasta paikasta. Kokeiltuaan erimallisia miesten sormuksia mies ihastui hieman pyöristettyyn littanaan sormukseen, joka on hieman pyöristetty myös sisäpuolelta käyttömukavuutta huomoidakseen. Olimme tilaamassa myös miehelle platinasormusta, mutta vuorokauden pohdittuamme päädyimme palladiumiin. Tai itse asiassa mies päätyi palladiumiin. Palladium on ”sukua” platinalle, ja on itse asiassa vielä harvinaisempi jalometalli. Se on myös hieman kovempi, mutta yllättäen tuplasti edullisempi. Ihmettelimme useammassa kultaliikkeessä näiden kahden eroa, ja saimme aina saman vastauksen. Päälle päin ei mitään eroa, palladium vielä hieman kestävämpi. Huomattavin ero siinä, että platinalla on tietty ”status”, siksi hinta ja palladium on kevyempi. Mies halusi kevyen sormuksen, ja niinpä hänen valintansa osui palladiumiin. Hän on ollut valintaansa huipputyytyväinen, sillä ei kuulemma edes tunne kevyttä sormusta kädessä, se ei koskaan häiritse häntä. (Miehen sormus vilahtaa aika monissa hääkuvissamme, sieltä voi vilkaista sitä 🙂

Multa on kysytty pari kertaa sormukseni tarttuvuudesta. Korkea istutus isohkolle timantille aiheuttaa pelkoa siitä, että se on joka neuleessa ja lapasessa kiinni. Itse en ole koskaan asiaa huomannut, eikä mun sormus oo mielestäni koskaan jäänyt kiinni mihinkään. En ota sormuksia juuri ollenkaan pois, ja käyn suihkussakin sormus kädessä. Ei ole tukkaa pestessä, pukeutuessa tai ikinä muutenkaan jäänyt kiinni tai häirinnyt, eli mulle ainakin tuollaist huolet on olleet ihan turhia. Kestävyydestä en voi sanoa kuin kehuja platinalle. Sormuksissani ei ole jäljen jälkeä, mikä ei vihkisormuksen kohdalla ole tietenkään ylättävää, kun se on niin tuore, mutta eipä ole kihlasormuksessakaa mitään käytönjälkiä. Toki jonkin verran myös suojelen sormuksiani. En pidä niitä salilla (metalliset tamgot tms.) ja otan ne pois kun käytän öljyä tai läträän käsirasvalla. Toki näiden putsaaminen on maailman helpointa, eli ei se ole niin justiinsa. Minulle ainakin suositeltiin putsariksi Fairya vedessä ja vauvojen hammarharjaa, sekä varovaisin liikkein timanttien putsaamista näillä vehkeillä. Ja hyvin muuten kiiltää! 😀

Hinnoista en osaa sen tarkemmin sanoa, kihlasormukseni hintaa en edes tiedä. Vihkisormusten hinnat vaihtelee valtavasti materiaalien mukaan, mutta oma kokemukseni on se, että jos platinaa haluaa, saa sen huomattavasti edullisemmin esim. Briteistä kuin Suomesta. Sama taitaa päteä kyllä valkokultaankin, joskaan niitä en niin tarkkaan tutkinut, kun etsin vain platinaista vihkisormusta.

Siinäpä ne, rakkaimmat koruni 🙂 Joka päivä kun näen nämä kädessäni, muistan sen hetken ja tiedostan mitä nämä symboloivat, olen vaan niin ikionnellinen ♥

Kommentit (41)
  1. Nuo on kyllä kauniit! Mun kihlasormus on vähän saman tyylinen kun tuo sinun (siis tämä: https://sandberg.fi/wp-content/uploads/2016/04/V-913w-web.jpg ) ja Sandbergin tuote-esittelijä kyseli multa juuri, että mitä oon tykänny sormuksesta arjessa, kun monet asiakkaat pohtii juuri tota että sormus on koko ajan tiellä jne. Totesin, että ei oo missään ollu tiellä, ei oo jäänyt mihinkään kiinni, eikä sitä edes huomais kädessä ellei se kimaltelis niin kovasti! 😀 teen töitä lasten parissa ja edes niitä en ole sormuksella raapinu, kun sitäkin ilmeisesti joku äiti-ihminen oli pelännyt kun tätä sormusta oli testaillu itselleen 😀

    1. Ja siis mun sormushan on samanlainen istutukseltaan, eli tommonen korkea eikä kyllä mitenkään muuten yhtään samanlainen kun sulla don’t get me wrong!

      1. Mä hetken jo ihmettelin, että tulikohan väärä linkki 😀 Mutta joo, ei mulla oo ainakaan ollut mitään pahaa sanottavaa tosta, ei se mielestäni vaikuta arjessa mitenkään 🙂

  2. Hei! Missä liikkeessä teetätitte sormukset Britanniassa? Sama kiinnostaisi minuakin, mutta tulee hieman epävarma olo mihin paikkoihin voi luottaa.

    1. Kyllä ne luotettavat paikat lähtökohtaisesti erottaa hyvin helposti, niitä on satoja. Luotettavat paikat kertovat timantin alkuperän ja tarjoavat timanteilleen sertifikaatit 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *