My weekend

Mungolife

Iltaa ihanat!

Mä oon päässy takaisin Lontooseen, mutta on ollut kyllä aika koetteleva viikon alku. Mun hammas tosiaan parani aika hyvin perjantain ja lauantain aikana, mutta nähtävästi onnistuin eilen jostain saamaan vatsataudin, nimittäin heräsin keskellä yötä eilen siihen, että mun maha kramppas ihan viimeistä päivää. Ajattelin, että Buranat ja Panacodit on ollu mun mahalle liikaa, mutta oireista päätellen, oon onnistunut saamaan tämän talven kivan vitsauksen. Oksennuskammoisena on ihan kiva, ettei oo tarvinnu roikkua pää vessanpöntössä, vaan tää on enemmän ollut aivan hirveetä vatsan kramppailua ja pahaa oloa. Makasin yöllä tunnin kylppärin lattialla sikiö-asennossa ja toivoin nopeeta kuolemaa. Kun yksi poika erehtyi kysymään millaista se vatsakipu on, totesin, että tältä varmaan tuntuu synnyttää pokemon.

Olin jo varautunut siihen, että lento tulee olemaan hirveetä kuraa, mutta nukahdin ennen kuin kone oli ilmassa ja heräsin kun pyörät osu maahan. Nähtävästi tuo polviani halaillen vietetty yö vaati veronsa. Ei ollenkaan kivaa. Jotenkin pitäisi olla joku raja kuinka paljon tällasta kertyy yhdelle ihmiselle samalle viikolle. Lakkasin syömästä särkylääkkeitä hampaaseen heti kun mahasta kouraisi ensimmäisen kerran, ja hammaskipuhan siinä vaan ylty. Kävin jo tänne Lontooseen päästyäni lääkärilläni, joka onneksi kertoi, että hampaan paraneminen näyttää hyvältä, hyytymä on muodostunut, eikä tulehdusta näy. Varoitteli kuitenkin, että kovakin kipu saattaa jatkua vielä viikonkin verran. Ihanaa. Tulin kuitenkin nyt siihen tulokseen, että jatkan noita särkylääkkeitä muutenkin. Mulla ei oo koskaan maha mennyt kipeeks särkylääkkeistä, enkä usko, että nytkään on siitä kyse. Sattu vaan osumaan samaan aikaan kaikki. Eikä siinä mitään, jos mahakipu jakaantuisi sellaseksi laimeeksi jomotukseksi koko päivälle. Mutta ei, se on normaali vaikka tunnin, ja sitten kramppaa 10 min ja sitten on taas normaali pari tuntia. Harmi vaan, että se kymmenen minuuttia poikittain olemista onkin sitten ihan helvettiä, ja siitä saa toipua sen koko ajan, kun maha on kiltisti. Ahh miten kivaa tää mun elämä tällä hetkellä.

Onneksi yks kiva poika ja äiti jakso naurattaa ja piristää tätä sairastelijaa tänään kun haudoin aika vittuuntuneita ajatuksia. Totesin myös, että jos oon joskus raskaana, niin mut voi sit vaivuttaa koomaan siinä seittemän kuukauden kohdalla ja pitää koomassa siihen asti, että se lapsi on leikattu musta pois. Mun sietokyky vatsakivulle on aika olematon, ja jos oon näin kyynelissä ja aivan palasina jo vatsakrampeista, varmaan kuolisin supistuksiin. Ja ihan turha tulla nyt avautumaan, että voi kyynel, maha varmaan kramppaa, mä oon synnyttäny neloset ilman kipulääkitystä ja kävellyt sen jälkeisenä päivänä ilman jalkoja maailman ympäri. Ja Afrikassa lapset kuolee nälkään ja muutenkin kaikilla on kaikki huonommin kuin mun kermaperse-elämässäni. I don't care. Kipukynnys on subjektiivinen asia, ja se, mikä toiselle on pientä kutittelua on toiselle kidutusta. Ja tiedän kommentoimattakin nillittäväni, mutta kai mulla siihen on oikeastaan oikeus omassa blogissani. Ja kyllä, tämä on nimenomaan niiden pääntaputtelu ja "voi paremmin" -kommenttien kalastelua.

En uskalla mennä huomenna edes luennoille, koska a) en halua, että kaikki koulukaverit on saman kourissa, b) en usko, että luennoitsijat fiilistelee jotain kouristuskohtausta takapenkissä tunnin välein ja c) en muutenkaan pysy hereillä, jos syön särkylääkkeitä hammassärkyyn. Opiskelen saman asian kotona ja rukoilen, että vuoden 2014 sairastelu on nyt käyty sitten vaikka tälleen kerralla.

Onpas taas pirteä aloitus postaukselle. Mun PITI tulla kirjoittamaan teille eilen, ennen kuin tämä koko pokemon-raskaus alkoi, mutta Rantapallon serverit oli mua vastaan, ja koko sivusto paini eilen teknisten ongelmien kanssa. En päässyt mun blogin hallintapaneeliin asti, joten postaaminen jäi unelmaksi. Näistä muuten pysyy aika hyvin kartalla, jos seuraa mun Instagramia (löytyy @mungoanna -nimellä), koska sinne saan helposti aina päivitettyä kuulumiset, jos en pääse tai ehdi blogiin.

Oon tässä vähän mind mappeillut blogin tulevaa suuntaa, ja yksi asia, missä haluan koko ajan petrata on se, että blogi olisi ajankohtaisempi, ja kirjoittaisin asioista heti. Nyt oli tekniikka vastassa, eikä se oikeen onnistunut. Samalla päätin luoda kaksi uutta teemaa, ja pitää teemapäiviä :) Sunnuntaisin haluan palata siihen lupaukseen reseptinurkkauksesta, ja jakaa mun lempiruokien valmistusohjeita. Keskiviikkoihin vuorostaan haluan aloittaa "arkistojen kätköistä" teeman, johon teen niitä postauksia, jotka on jääneet tekemättä tai löytyvät vielä vanhan blogin puolela. Koh Taoa, Budapestia, Italiaa, Perthin kuvia jne. Asuja, jotka on jääneet julkaisematta. Mitäs mieltä olette tällaisesta teemasta? :) Todennäkösesti keskiviikkoisin ja sunnuntaisin tulee kaksi postausta sitten, mutta ainakin tiedätte mitä odottaa, ja minä voin ajastaa postauksia valmiiksi sitten niille päiville.

Mutta tosiaan, lauantai oli aivan ihana päivä ennen tätä kaikkea hirveetä sairastelua, ja haluankin palata siihen.

Lauantai oli pitkä pitkä päivä, kun ex temporena se päätyi jatkumaan asti aamulla. Sellasta sattuu. Lauantai alkoi aikaisin aamulla kun suuntasin huoltamaan ripseni, siitä tatskaajalle vahvistamaan tämänpäiväinen tatuointini, sen koko ja malli ja muutenkin detaljit. Siitä sitten suunnaksi Matkamessut, eli se varsinainen syy, miksi edes olin Suomessa käymässä.

Kävin moikkaamassa Rantapallon porukkaa meidän ständillä ja sitten pienen pyörähdyksen jälkeen Iskelmä-kahvilaan höpöttelemään Antin kanssa.

Ikuisesti mun lempiständi Matkamessuilla. Simba, tuo peloton Afrikan valloittaja ja asiantuntija. Hah.

Tähän väliin olisi paikallaan ehkä hehkuttaa hieman sitä, miten ihana perhe mulla on. Mun koko perhe tuli käymään matkamessuilla kuuntelemassa mun jorinoita, vaikka ne saa kuunnella niitä kaiket päivät muutenkin. Mun vapaapäivää viettänyt isäni oli valmis hyppäämään auton rattiin 9 aamulla kiikuttelemaan mua kaiken maailman tärkeisiin paikkoihin, kuten ripsihuoltoon ja tatskastudiolle. Kertaakaan valittamatta. Ja veikkaan, että systeritki ois keksiny lauantaille parempaa ohjelmaa ku mun kuuntelemisen. Mä huomaan jotenkin enemmän ja enemmän kaukana asuessani, miten upea perhe mulla on. Mun perhe haluaa, ihan oikeasti haluaa, viettää aikaa perheen kesken, ja on ihanaa että on aina tuollainen tuki mukana, kun on stressaavia päiviä ja paljon menoa. Jokainen heistä tuo siihen oman palansa, ja olen aina kiitollinen. Äiti hosuu kaikkialla henkisenä tukena ja mun ystävät tuntee jo käsitteen Mamma Vanhanen, ja aina lausuvat sen kovin lämpimästi. Mun äiti haluaa tuntea mun ystävät ja kokea mun rinnalla mun elämää. Hän ihan oikeasti vaan on kiinnostunut joka aspektista lastensa elämiä, ja se on jotenkin mun mielestä aivan ihana piirre äidissä. Äiti ei ole vain äiti, vaan myös ystävä ja sielunkaveri, joku joka ymmärtää, ja joka nauraa ja itkee mukana aina. Ja aina aina huolehtii.

Mun siskotkin on niin ihania. "Haluuksä mä tuun sinne messuille ottaa kuvia?" Mun ei ees tarvii pyytää, vaan systerit on aina kiinnostuneita jeesaamaan ja mäkättämättä seisoo vaikka 15 asteen pakkasessa kädet jäässä räpsimässä kuvia, joista he eivät hyödy yhtään mitään. Ja järjestävät vielä omia menojaan sen mukaan.

Mua on ehkä siunattu maailman paskimmalla hammasluustolla, mutta herrajumala mua on myös siunattu maailman siisteimmällä perheellä. Jonka kanssa on ihaninta koskaan nauraa ja höpöttää aamukolmeen asti teekupin äärellä. Ne on parhaita. Tällä kertaa kaikki oli ottanu vapaata mun messumenojen mukaan ja hypättiin takas autoon mun radiohaastattelun jälkeen ja suunnaksi Korjaamon Sushibar. Koska sieltä saa maailman parasta sushia, ja koska Suomessa ollessani mun on pakko päästä käymään siellä, ja ikävöin sitä aina ulkomailla. Melkein yhtä paljon kun äidin borschia, jota hän aina keittää kun tulen Suomeen. ♥

Sushibarin suositukseni: Sushibar-lajitelmassa ei ole yhtään hutia, ihan tajuttoman hyviä kaikki. Pelagomaki on supernams ja Kim Chi salaatti on sulaa rakkautta. California Nigiri ja Grilled hotate myös aivan supersuosikkeja. Suosittelen myös ottamaan kameran esiin edamamejen saapuessa pöytään, jos niistä haluaa kuvan, ainakin jos mukana on neljä ahmattia, jotka on ehtineet tyhjentää kulhon ennen kuin ehdit napsaista On/Off -nappulaa.

Meille tehtiin messunjärjestäjien puolesta vähän ikävä temppu, kun ohjelma oli mennyt jotenkin järjestäjillä sekaisin, ja mun ja Nellan esiintyminen siirrettiin siitä päälavalta puolitoista tuntia ennen sen alkua piskuiselle Sand & Sea -lavalle. Toivottavasti kaikki paikalle kuuntelemaan tulleet löysitte kuitenkin paikalle, ja kuulittekin jotain, oli nimittäin niin viime hetken muutos :/

Juteltiin siis Nellan kanssa sosiaalisesta mediasta matkustamisessa ja matkabloggaajien arjesta ja elämästä, toivottavasti paikalla olijat viihdyitte :) Pientä sneak peekia asuunkin tuossa jo tuli, mutta päätin jättää ne asukuvat omaan postaukseensa. Oli nimittäin omaan makuuni tosi kiva asu, ja päätin, etten enempää tähän postaukseen sotke nyt asiaa :)

Tuosta suunnattiin vielä Liisan ja Annikan kanssa syömään ja ex tempore ulos, ja kun jatkoilta lähdettiin viiden aikaan aamulla tuli vähän naureskeltua, että ei nyt mennyt ihan suunnitellusti. Vähän jo nauratti siellä ravintolassa kun oltiin tyttöjen kanssa kiinalaista popsimassa, että eihän tässä nyt oo mitään järkeä, että me jokainen mentiin Suomeen moikkaamaan perheitä ja ystäviä ja päädyttiin kolme lontoolaista yhdessä syömään kolmisteen. Oli kuitenkin jotenkin hirveen hauskaa. Tytöt on jotenkin niin mun Lontoo-elämää, että heidän kanssa Suomessa hengailu oli jännää. Siitä sitten päädyttiin kuitenkin lähtemään parille Showroomiin, jossa olikin sitten about kaikki mahdolliset kaverit, ja meidän parit muuttu "kunhan lähdetään ennen pilkun ruuhkaa" ajatukseksi, ja sitten pilkun salakavalasti hiipiessä yllemme "no mennään kohta, ei sinne nyt jaksa ryysimään" ja siitä vielä "no ei nopee käväisy jatkoilla mitään haittaa". Jahas. Oli tavallaan hieman epälooginen veto lähteä viettämään iltaa Suomessa mun Lontoo -kämppikseni kanssa, mutta toisaalta, jos toisen ihmisen seurassa viihtyy, niin miksi ei :) Taisi muuten olla tupareidemme lisäksi toinen viikonloppu tämän 3 -kuisen kämppishistorian aikana, kun olimme Annikan kanssa ylipäätään samassa maassa. Se nyt vaan sattu olemaan Suomi.

Sunnuntaina olikin päiväsaikaan helppoa ja rauhallista lööbailua perheen ja Simban kanssa, ja illalla suuntasin kahville Nooran kanssa ja leffaan toisen ystävän kanssa kattomassa Homefront (voin suositella, varsinki jos tykkää Jason Stathamista..), ja tänään aamulla vielä mun superminkki Vivianin kanssa herkullinen aamupala ennen kuin suuntasin Kaloianille Vida Locaan tatuoitavaksi ja kodin kautta kentälle.

Toi Homefront oli oikeesti musta yllättävän hyvä actionpläjäys, vaikka siis kaikki action on musta holtittoman hauskalla tavalla hyvää, niin toi oli ihan elokuvanakin musta oikein mainio. Lisäbonari siitä, että yhden mun lempimiehen (Statham, jota menin kattomaan) leffassa oli mun yllätykseksi yksi toinen mun suosikkimiehistä, nimittäin Frank Grillo. Mun leffaseurani oli aika huokailevaa sorttia siinä vaiheessa ku Grillo ilmesty ruutuun prätkäjengiläisenä pahana poikana ja mä lähettelin screenille lentopusuja. Miehet aina tykkää hirveesti, että valitsen leffaks sen ronskimman actionin, eikä koskaan opi, että mun mielestä Brucet, ja Stathamit ja muut nyt vaan on ihan superseksikkäitä. Korostan noin neljättäsataa kertaa, että jos ette ole nähneet, niin hyvä Jumala, katsokaa elokuva Warrior. Sen lisäksi, että Tom Hardy liiteli mun sydämeen siinä leffassa, on elokuva oikeesti todella todella hyvä leffa, nick Nolte vetää siinä karun hyvän roolin, ja lisäksi siinä on elokuvahistorian jotenkin ihanin hahmo, Grillon näyttelemä Frank Campana, joka on mun unelma-aviomies nr. 1 materiaalia. Se hahmo on vaan jotenkin uskomattoman ihana, ja sen jälkeen Grillo ei mun silmissä voi tehdä mitään väärin. Joka tapauksessa, vähän liiankin hyvin mäkin saan tungettua ohjelmaa alle kolmen vuorokauden reissulle, mutta nyt onkin tosi ihanaa käpertyä mun nallepukuun sängylle ja palata blogin ääreen samalla tuijotellen mun uutta leimaa :) Kuvaa tatskasta ei kannata ihan heti blogiin odottaa, sen nimittäin pitää antaa nyt asettua varjojensa jne. puolesta. Mutta varmasti se vielä tänne tulee esittelyyn!

Kohta mulle tuodaan ruokaa, joka toivottavasti ei ärsytä mun mahaa ja ajattelin teekupin kanssa nyt hyökätä noiden teidän kommenttien kimppuun, nekin laahaa nyt muutaman päivän jäljessä.

Kertokaa toki mitä teille kuuluu ja ihan mitä ajatuksia tää postaus nyt herättääkään :)

Kommentit

linda (Ei varmistettu)

Auu, kuulostaa todella epämiellyttävältä olotilalta! Pikaista paranemista sinne :) Itse uskaltauduin (pakotin) itseni tänään soittamaan hammaslääkäriajan sun kertomukset luettuani. Oon vältellyt hammaslääkäriä jo muutaman vuoden ja nyt pelottaa että nää legot tosiaan murenee pian suuhun. Kiitos siis hammaskertomuksista, täällä yhdet hampaat kiittävät kunhan nyt tosiaan pääsevät sinne hammaslääkärille näyttäytymään :)

Anna (Ei varmistettu)

Noniiin, hyvä, että ne inspiroi oikeisiin toimiin edes joitakin! :)

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://cocoandcarrie.blogspot.fi

Taas puit sanoiksi sen, mitä olen ajatellut! Mun mielestä on kivaa ja helpottavaa, että on ihmisiä, jotka ajattelee samalla tavalla, silloin sitä ei tunne itseään niin oudoksi :) Tuo sun mahakipujuttu osu ja uppos ja lähinnä tuo kappale, minkä aloitat sillä, että jos oot joskus raskaana, niin haluat seitsemännellä kuulla koomaan jnejne. Olen niin samaa mieltä ihan kaikesta tuosta, mutta mulla ei ole ollut pokkaa kirjoittaa asioista noin suoraan, hienoa, että sinä kirjoitit! Kiitos! Tosin tuo kappale varmaan ärsyttää monia, mutta mua se jopa nauratti, koska kokemus on aika omakohtainen ja todellakin, kivun kokeminen subjektiivista.

Mä inhoan vatsakipua, vaikka siitä lähes kroonisesti kärsinkin ja mun pitää joka päivä elää niin, että teen sellaisia valintoja, ettei kipuja tulisi. Onneksi en sairasta juuri ikinä mahatautia, koska se on just tollasta kun kuvailit :) Oon aatellut, että ne, joilla on usein mahatautia, varmaan jotenkin tottuu siihen. Mä en halua edes oksentaa ikinä. Enkä synnyttää pokemonia enkä kyllä mitään muutakaan, pelkkä ajatus kivuista saa voimaan pahoin.

Toivon sulle pikaista paranemista tuosta viheliäisestä taudista :) Elämä voittaa <3

Anna (Ei varmistettu)

Joo, mä en ainakaan varmaan tottuis ikinä tohon tautiin, jos siitä usein joutuisin kärsimään :/ Ynghh, miten ikävää :/ Ja onneksi niin tekee! <3

s.m.e (Ei varmistettu)

Tosi kivoja noi teemaideat! :) varsinki just tollasii arkistoihin unohtuneita juttuja oottelen mielenkiinnolla.

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla :)

Jep (Ei varmistettu)

I feel you!! Just tänään aamulla vietin tovin lattialla ja sängyssä tyynyjä ja peittoja halaillen ja kiemurellen. Oon kanssa heti ihan paskana kun mun vatsaan sattuu, nappailen heti buranaa ja kiroon kaikki alimpaan helvettin :D Mietin usein, että miten hemmetissä voin ikinä synnyttää yhtään ketään, kun pyörryn varmaan ensimmäisen supistuksen jälkeen!!

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, jep!! :D

Laura (Ei varmistettu) http://laurapalmberg.blogspot.fi

Mä en IKINÄ sairastu, niin aina kun mä tunnen itseni vähänkin "sairaaks" niin tekeydyn paljon sairaammaksi jotta voisin jäädä pois koulusta ja et joku vois kerrankin pitää musta huolta.. Ja sit kerron kaikille kuinka "sairas" oon et niillä olis mua sääli... Mut kun luin tän sun postauksen nyt niin oon ihan iloinen etten koskaan oo oikeesti kovinkaan sairas!
Pikaista paranemista siis sulle! :)

PS. Mun mielestä on ihana kun sä kirjotat näin pitkiä postauksia niin saan luettua kunnolla suomea kun sitä muuten niin harvoin luen! Pitkät postaukset on muutenkin paljon kivempia kun jos on jotain 100 "söin aamupalaa/kävin kahvilla/ihana ilma ulkona"-postausta! :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, mä mieluummin oisin koulun penkillä ku kittaisin kipulääkettä himassa :/

Kitch (Ei varmistettu) http://snakesrules.blogspot.fi/

Kokeilen nyt vielä kerran meneekö kommentti läpi. Kaksi viimeisintä kommenttia jotka olen laittanut, on edelleen arvioitavana. Tiedätkö mistä johtuu? Onko täällä mahdollisesti joku asetus jolla voisi korjata senkin jutun, että välillä kirjoitusten lopussa pääsee kommenttiboxiin ja välillä ei. Ärsyttävää koska blogikeskustelu on parhaimmillaan mielenkiintoista ja hauskaa.

Sitten ihan asiaan, "Arkistojen kätköistä" teema kuulostaa kivalta, matkakuvat on ihania aina, mutta ruokajutuille sanoisin tiukan ein jos siitä kysely olisi. Ruokablogeja on paljon erikseen, ja on sairaan ärsyttävää miten monet hyvät bloggaajat sortuvat ruokajorinoihin ja reseptien kirjoitteluun.

Toivottavasti vointisi paranee pian, paskoilla jutuilla on tapana tulla samaan aikaan, niin se vaan on :( Toisaalta, monesti useita hyviäkin juttuja tapahtuu hyvin pienellä aikavälillä :)

Anna (Ei varmistettu)

Johtunee siitä, että bloggaaja on ollut kipeänä ja hajalla ja kiireisenä, ja ei ole ehtinyt niitä hyväksymään :/ Harmi, että olet tuota mieltä, nimittäin ruokajutut on aina olleet kauheen suosittuja ja ajattelin pitäytyä niissä jatkossa kerran viikossa :)

Jasmine (Ei varmistettu)

Oot väärässä. Mulla on maailman paskin hammaskalusto ;) Heh. Ehdoton kyllä ainakin niille arkiston kätköistä-postauksille!!

Anna (Ei varmistettu)

Hahaha, väitelläänkö? :D

Tiia (Ei varmistettu)

Tää oli musta tosi samaistuttava ja kiva postaus :) Erityisesti samaistun, koska A) mulla on maailman paras perhe myös, B) mullakin tehdään yksi tatuointi valmiiksi parin pävän päästä, jeee! Oon niin innoissani! Ja C) tiedän, miten inhottavaa on, kun on pari kivuliasta vaivaa yhtä aikaa :/ Tsemppii! Terveisin välilevyn pullistuma ja korvatulehdus.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja ihan hirveesti tsemppiä sinne!! :)

mari (Ei varmistettu)

Hei! Voi vatsakipu on niin inhottavaa.. :( voimia!

Ja apua mitä on tapahtunut? Mä en enään nää yhtäkään kuvaa :/ ei näkyny eilen eikä tänään, on vaan valkoinen ruutu siinä missä pitäisi olla kuva..

Anna (Ei varmistettu)

Mitäs ihmettä? Jatkuuko vieläkin?

lisah

Kuulostaa aika tutulta tuo vatsan kramppaaminen. Itse sain alkusyksystä ruokamyrkytyksen, joka alkoi n. 8-10 h syömisen jälkeen niin että oudosti kramppasi koko vatsaa. Krampit tulivat aalloittain, olivat lyhytkestoisia (ehkä max. 5-10 min) mutta jatkuivat n. 12-24h tunnin ajan. Myös vatsa meni täysin sekaisin. Pikagooglauksen jälkeen päädyin tähän ruokamyrkytykseen:

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/elintarvikkeiden+riski-+ja+vaaratekijat/mikrobiologiset+vaaratekijat/ruokamyrkytyksia+aiheuttavia+bakteereja/bacillus+cereus

Eli jos sulla on ollut samanlaisia oireita, niin tuskin on mikään pitkäkestoisempi vatsapöpö, vaan sen max. 24h kestävä ruokamyrkytys. :) Riippuu toki siis muistakin oireista.

Anna (Ei varmistettu)

Haaaaa!! Tuo kuulosti justi siltä! Mutta onneksi tosiaan meni ohi päivässä :)

noora (Ei varmistettu)

Oivoi, toivottavasti se typerä masupöpö häviää pian! Saat kaikki sympatiani, sillä itse olen myös oksukammoinen ja kipukynnys on kaiken kaikkiaan aika matala. Kurjia tommoset taudit, onneksi ei sentään tarvinnut halailla pönttöä. :) Vähän harmittaa, kun tänä vuonna jäi matkamessut väliin mutta jos sitten ensi vuonna koittaisi taas päästä paikalle. Niin ja ne teemapäivät kuulostaa oikein kivalta! :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, onneksi sitä kesti sen vuorokauden verran ja sitten meni ohi :)

annak
Dazzle me

Hei!

Kuulostaisin aivan mahtavalta jos voi tehdä juurikin Italiasta postausta! Olen itse matkustamassa Roomaan kuuden viikon kuluttua ja olisi hienoa kuulla sinun mietteitä paikasta. Tottakai myös vinkkejä ja kuvia odotellessa! :)

Kiitos vielä!

Anna (Ei varmistettu)

No mun kokemus Italiasta on aika kaukana Roomasta, joten se ei ehkä sinua hirveästi auta :/

Jenni (Ei varmistettu)

Hei, Anna! Kiitos ihanasta blogista! Oon lukenut tätä aktiivisesti syyskuusta alkaen ja oon ihan koukuttunut <3 Tuli mieleen, että voisitko tehdä postauksen sun oman vaatekaapin kulmakivistä, joiden ympärille asut sitten rakentuu? Puusilmänä en nyt ainakaan sellaista löytänyt tässä selaillessa :) Ihanaa viikkoa hampaasta ja masusta huolimatta :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) jajoo, se postaus on pian tulossa :)

Kipu on niin perseestä, kuka nyt sitä haluaa kestää. Ite oon synnyttäny, visurit poistettu ym ja oon ollu kans kuoleman kielissä. Vatsatauti on sellanen tauti jota ei haluu koskaan sairastaa, mielummin flunssa kuin toi karmiva virus. :/ oon aina halaamassa pönttöä ja se on mun juttelukaveri joka kerta kun joskus oon vatsataudin kourissa. Ja onneks on lattialämmitys kylppärissä niin ei haittaa vaikka istuis paljailla jaloilla lattialla oksentamassa. :) kyllä toi vaiva lähtee pois pian!

Anna (Ei varmistettu)

Hahahha, joo lattialämppäri mutki pelasti, ku sikiöasennossa alasti makasin vessan lattialla :D

Ella (Ei varmistettu)

Mulle ainakin just Panacod aiheuttaa todella kivuliaita vatsakramppeja ja pahoinvointia. Polvileikkausten jäljiltä onkin maha ollut se kropan kipein kohta, kiitos Panacodien :D

Anna (Ei varmistettu)

No mulla taas se ei oo ikinä ennen aiheuttanut ongelmia :) Eikä kai nytkään, vaan kyse taisi olla vuorokauden kestäneestä bakteerialkuisesta vatsaflunssasta :)

Sairaanhoitaja (Ei varmistettu)

Jos et ole vielä käyttänyt noiden vatsavaivojesi aikana apteekista saatavia maitohappobakteerivalmisteita, niin kannattaa käydä niitä hankkimassa, vaikka vatsatautisi olisi jo helpottamaan päin :). Myös jotkin entsyymivalmisteet ovat hyvä apu toipumaan vatsavaivoista, ja palauttamaan elimistöä tasapainoisempaan tilaan. Pikaista paranemista!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, se nähtävästi nyt olikin joku vuorokauden kestänyt vatsaflunssa, joka onneksi lähti yhtä yllättäen kuin tuli :) Piimää join hieman ja se tuntui rauhoittavan mahaa jo jonkun verran :)

Sussu (Ei varmistettu)

Nyt tulee vähän randomi kysymys :D Muistaakseni sulta täällä joku joskus kysyi mielipidettä Fifty Shades of Greystä ja mainitsit silloin, että ne haiskahtaa "ihan vähän" kopioiduilta. Itse luin ensin Greyt ja sen jälkeen oon lukenut myös Lisa R. Jonesin aika paljon samantyyppisen Inside Out- trilogian (heh joo tiedän,hommaa mies!!) ja yhtäläisyydet oli niin samanlaiset ihan jo lausetasolla että ihmettelin suuresti. Inside Out sinänsä oli huomattavasti laadukkaampi paketti kuin Fifty Shades-setti. Muistin sitten sun joskus maininneen asiasta ja ajattelin kysyä että tarkoititkohan mahdollisesti juuri Jonesin kirjoja, joihin viittasit vai onko kenties kyseessä joku toinen raipan heilutus-kirjallisuus ? :D Eipä mulla muuta, hyvää alkanutta vuotta! :)

Anna (Ei varmistettu)

Ahmm, mä en oo lukenu sitä Inside Outia, mutta siis Fifty Shadesithan on fan fictionista lähtenyt liikkeelle, ja noudattaa tarinana tismalleen Bellan ja Edwardin tarinaa Twilighteista, tosin vampyyriyden tilalla on se seksimeininki siinä :) Siitähän on paljon ollut puhetta, että se on siinä ja tässä, onko koko sarja plagiaatti, mutta siis siihen viittasin :)

Nina (Ei varmistettu) http://tunnetila.refashion.fi/

"mä oon synnyttäny neloset ilman kipulääkitystä ja kävellyt sen jälkeisenä päivänä ilman jalkoja maailman ympäri" :D :D :D Nina <3 Anna

Anna (Ei varmistettu)

<3

Inna (Ei varmistettu)

Näytät aivan Jennifer Lawrencelta! =)

Anna (Ei varmistettu)

Hahha, no en suinkaan, hän on aivan upea nainen! :)

Krista (Ei varmistettu)

Moikka :) Ois kiva tietää, missä käyt ripsihuollossa kun oot Suomessa? Haluaisin löytää Helsingistä jonkun hyvän paikan, jossa ripsienpidennyksiä tehtäisiin :)

Anna (Ei varmistettu)

Mä käyn yleensä Pausessa Tiinulla, ihan paras huoltaja :)

Janina (Ei varmistettu)

Ihan ilman mitään koukkuun tarttumisia: parane pian! Kuulostaa kamalalta. Mulla on helmikuun alussa edessä se hampaan kruunuhomma, ja hitto toi pieni pirulainen on aiheuttanu harmaita hiuksia koko viime syksyn. Voin kertoo et ei oo kovin hehkeetä olla romanttisilla deiteillä ja koko ajan pelätä et "ku nyt purasen tätä pihviä, jääköhän mun hammas siihen?". ARGH. :D Tsemppiä meille hammaspotilaille, tekarit here we come! <3

Anna (Ei varmistettu)

Ynghhh, ei kuulosta kivalta :/ Kiitoksia kovasti, ja niinpä! :D

Nuutsa (Ei varmistettu)

Sun lohdutukseksi voin kertoo, että synnyttäminen ei koske vatsaan :) Sen sijaan sulla on kaikki muut paikat ihan tulessa :)

Tsemppiä hammaskivun kanssa!

Anna (Ei varmistettu)

No sepä kuulostaa kivalta :D

Lotta (Ei varmistettu) http://notallthosewho.blogspot.com

Toi teemapostaus-idea kuulostaa tosi hyvältä, kannatan!
Nuo kuvaukset inhottavasta kipuilusta sai minut kans miettimään miten erilaisia kipukynnyksiä ihmisillä on. Minä oon koko ikäni kärsiny mahakivuista, enemmän tai vähemmän, ja jos näin voi yleensä sannoo, niin niihin on melkein jo totuttu. Mutta entäs sitten hammaskipu! Tein virheen, että jätin hampaan hoitamisen liian myöhäseks, ja siinä sitten maattiin juuri ennen aattopyhiä hirveissä kivuissa. Ja voin sanoo, että varmaan hirveimmän laatusta kipua se olikin - revin kirjaimellisesti hiuksia päästäni, huusin, itkin ja kärsin ( hiljaa ja vähemmän hiljaa ). Oli ihan kauheeta. Rehellisesti sanottuna on ollu vähän ahistavaa lukee näitä hammasjuttuja, koska minun hammaslääkäripelko hipoo aika korkeita lukuja :D plus että toi voi hyvinkin tapahtua myös minulle, nimimerkillä hammas on juurihoidettu ja siinä on halkeamia. Tsemppiä hampaalle ja mahalle, I feel the pain sister!

Anna (Ei varmistettu)

Voi eiii, toivottavasti pääset eroon tuosta pelosta, mäkin pääsin :) Ja kiitoksia, kyllä se tästä :)

Oijh (Ei varmistettu)

Oot niin ihana <3 Toivon että jonain päivänä tuun olemaan sunkaltainen itsevarma ja _hauska_ naikkonen ;-D :) Toivottavasti hammasärky paranee ja aurinko paistaa siellä lontoossa mahdollisimman paljon! :)

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, kiitoksia kovasti :)

Tarja (Ei varmistettu)

"Ja ihan turha tulla nyt avautumaan, että voi kyynel, maha varmaan kramppaa, mä oon synnyttäny neloset ilman kipulääkitystä ja kävellyt sen jälkeisenä päivänä ilman jalkoja maailman ympäri." :D :D Olen aika monta kertaa vuosien saatossa repeillyt sanalliselle ilmaisullesi, muttaliian harvoin kommentoinut. Kiitos päivän piristyksestä! Mahtavaa, kun vuodesta toiseen jaksat jatkaa bloggaamista - Mungolife oli ensimmäisiä blogeja, joita aloin seurata. Pikaista paranemista!!

Anna (Ei varmistettu)

Hahahah, kiitoksia kovasti, että nyt kommentoit :) Harmi, että vuosien saatossa tähän bloggaamiseen on tullut niin paljon painetta, ettei enää uskalla ilmaista asioita samalla tapaa, mutta eipä sille kai mitään voi :/

Pages

Kommentoi