Naisia, susia, kusipäitä

Olet uskomaton nainen. Olet kaunis ja laiha, tienaat valtavasti, olet pidetty ystävien ja tuntemattomienkin joukossa. Parisuhteesi on ehdottomasti todella aito ja rehellinen, samalla hemmotteleva ja ihana. Lapsesi ovat kasvatettu pelkällä rintamaidolla 2-vuotiaaksi ja ovat käyttäytyneet kuin enkelit aina. Samalla olet kuitenkin todellinen naisten nainen, joka on kokenut kamalimman mahdollisen synnytyksen, jossa olit kuitenkin mielettömän vahva ja vielä sen kamalan vauva-arjen, jossa koliikki vaivasi ja selviydyit elämästä nippa nappa. Vaikka Jani-Petterisi ja Riitta-Liisasi ovatkin kaikista lapsista ne osaavimmat, taitavimmat ja parhaiten kasvatettu. Olethan sinä äitiyden ja naisena olon ylipapitar ja -jumala.

Olet oikea uraihminen, töissä aivan äärimmäisen vakavasti otettavalla alalla, jolla naiset harvoin edes menestyvät. Tienaat enemmän kuin miehesi, ja todellisen feministin tavoin et todellakaan alennu kokkailemaan miehellesi. Etkä ainakaan laittautumaan häntä varten. Olethan kuitenkin kropaltasi uskomaton ja kauneudellasi kaikki häkellyttävä. Kumppanina olet ehdottoman tasa-arvoinen ja parisuhteenne on näin ollen ainoa oikea tapa olla parisuhteessa. Ystävänä et koskaan tee tai sano mitään väärää, tiedät tarkalleen mitä ystäväsi ajattelevat, ilman, että he edes sanovat sitä, ja olet aivan erinomaisen hyvä ihmissuhteissa. Liikut oikeita urheilulajeja, etkä missään nimessä siksi, että haluaisit näyttää hyvältä. Näytäthän jo. Pukeudut innovatiivisesti, trendinmukaisesti mutta klassisesti ja aina näytät tyrmäävältä. Sinulla ei ole mitään asuja, joita häpeäisit jälkeenpäin. Sinä pukeudut aina upeasti. Et huomiotaherättävästi, mutta kuitenkin tyrmäävästi.

Teet parhaita ja terveellisimpiä ruokia. Perheesi nukkuu juuri oikein, syö juuri oikein, liikkuu juuri oikein. Kävelee, leikkii, liikkuu, puhuu, nauraa ja tekee kaiken muunkin oikein. Käy juuri sopivan usein ulkona syömässä, shoppailee juuri oikean määrän, lahjoittaa juuri oikean määrän vähempiosaisille, säästää juuri oikean määrän. Ainoa huomiota herättävä seikka sinussa on se, että käyttäydyt aina täydellisen oikein ja tilanteeseen sopien. Et myöskään koskaan näytä väsyneelle, pukeudu hieman hassusti, epäonnistu meikissä eikä tukkasikaan koskaan sojota. Kaiken lisäksi kaikki ihmiset pitävät sinusta. Sinulla on ystäviä hiekkalaatikolta asti, etkä ole koskaan kasvanut kenenkään kanssa erilleen. Tuttavat, naapurit ja kassaneiditkin ihastelevat kuinka ihana ja upea ihminen olet.

Olet diplomaattinen, elegantti, hyvätapainen ja aina kohtelias. Olet hyvin lukenut, korkeastikoulutettu, tiedät kaikesta kaiken ja olet äärimmäisen älykäs. Ja edelleen aina niin kohtelias ja hyvätapainen. Kohtelet kaikkia aina hienosti ja oikein.

Olethan täydellinen nainen.

Täydellisyyteesi vaan sattuu kuulumaan se, että muistutat muille naisille työpaikan kahvihuoneessa, kuntosalin pukkarissa, mammakerhossa ja keskustelupalstoilla kuinka paljon parempi ja osaavampi olet kuin kollega, toinen liikkuja, toinen äiti tai tuntematon bloggaaja. Jotka aina epäonnistuvat jossakin, eivätkä ole mitenkään täydellisiä.

Olet todellinen naisten Donald Trump. Kehittelet itsellesi ja elämäntyyliisi sopivia alternative factseja, olet kaikessa parempi kuin muut ja olet naisena, äitinä ja kumppanina Jumalasta seuraava. Siis Häntä ylempänä tietenkin.

Todellisuudessa olet kiusaaja. Olet nettikiusaaja, työpaikkakiusaaja, tai henkisesti väkivaltainen ihmissuhteissasi. Olet kamala ihminen.

Strictly Stylen Hanna kirjoitti juuri ”nainen on naiselle susi” -ajattelutavasta. Olen itsekin syyllistynyt usein ajattelemaan niin. Olen kuitenkin viime aikoina oppinut, että nainen on vain välillä naiselle susi. Silloin kun se nainen on kusipää. Susienkin joukossa on nimittäin kusipäitä. Ja naisten. Ja miesten. Jokaisessa lajissa on ne omat mätämutansa. Ne äidit, jotka arvostelevat muiden valintoja, koska oma Jani-Petteri sitä ja tätä. Ne äidit, jotka ovat syöttäneet nännit verellä aamusta iltaan ja antaneet juuri oikean määrän läheisyyttä ja kaikki muut ovat tehneet kaiken väärin, kun eivät ole tehneet samoin. Ne kollegat, jotka seisovat muiden naisten ylennysten tiellä ja ne naiset, jotka haukkuvat toisia liikkujia salilla. Ne naiset, jotka tuomitsevat toisten valinnat, vain sen takia, että ne eivät ole samanlaisia kuin omansa.

Bloggaajana kohtaan henkistä väkivaltaa työssäni jatkuvasti. Milloin saan sähköpostia, jossa toivotaan sikiöni kuolemaa, milloin minua arvostellaan mistä tahansa ulkonäkööni liittyvästä. Teen päivittäin kaiken väärin. Nyt tuoreena äitinä tämä henkinen väkivalta varmasti tuplaantuu. Imetän väärin, syötän väärin, röyhtäytän väärin, nukutan ja puen väärin, teen oikeastaan kaiken väärin. En oikeastaan edes varmasti rakasta lastani. Tätä voisi miettiä loputtomiin. Ajatella ventovieraiden ajatuksia syöttäessäni vauvaani pullosta ihmisten ilmoilla. Mitä väliä vaikka joku ajattelisi minun syöttävän lapselleni korviketta, kun itse tiedän sen olevan rintamaitoa? Mitä väliä, vaikka antaisin korviketta? Mikään ratkaisu ei olisi väärä, jos lapseni saisi läheisyyttä, lämpöä, ruokaa ja rakkautta. Vaikka kuinka moni nainen tai äiti sanoisi toisin.

Aina jonkin ongelman tai tiedonjanon kohdalla olen googlaillut lapsen kasvatukseen liittyviä vinkkejä. Masuongelmista röyhtäytystekniikoihin. Törmään joka ikinen päivä keskusteluun, joka alkaa viattomalla aloituksella. ”Apua, pieni vauvani tekee niin ja näin, mitä voisin tehdä?” Joukossa on oikeasti auttavaisia vastauksia, niitä, jotka haluavat rehellisen vilpittömästi auttaa. Mutta aina, aina keskustelu menee siihen, kuinka huono äiti aloittaja onkaan, kun ei tiedä sitä ja tätä ja tekee niin ja näin.

Nainen on yhteiskunnallisesti edelleen miestä alempana. Niin toimitusjohtajien määrissä, palkoissa kuin ajatusmaailmoissakin usein. Meillä on vastassa aika paljon kaikkea, mutta valitettavasti meillä on vastassa myös näitä kusipääsusi-naisia. Sankoin joukoin vielä kaikesta päätellen.

Äitiydessä on niin paljon uutta, niin paljon ihmeellistä ja upeaa, niin paljon kaunista ja positiivista. Niin paljon pelottavaa, itsensä syyllistämistä ja pahaa oloakin. Vauvani itkiessä mietin aiheuttiko eilinen suklaapalani hänelle nyt masuvaivoja. Vai kenties suihkuava tissini. Vai jokin muu minussa. Äitiys on elämän suurin haaste, johon kaipaisi muilta äideiltä vain apua, tukea ja turvaa. Usein äideiltä tuntuu saavan vaan syytöksiä ja tuomitsemista. Milloin on vauvalla liian usein tutti suussa, milloin hänet on puettu väärin. Pitäisi olla oikeanlainen kantoliina, kestovaipat, aina tissiruokinnassa, perhepedissä, aina syliteltynä eikä missään nimessä saa antaa tuttia tai olla erossa äidistä varttia pidempään.

Haluaisinkin lähettää viestin kaikille näille täydellisille naisille. Näille naiseuden Donald Trumpeille.

Erilaisuus ei ole vääryyttä. Jokainen on eri tavalla äiti, jokainen on eri tavalla nainen. Eri tapa imettää, pukea ja kasvattaa lapsensa ei ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jokaisella meistä on oikeus valita. Sitä feminismi kai on. Me jokainen saamme nykyään päättää, miten elämme parisuhteessamme, miten valitsemme perheen ja uran väliltä, miten jaamme kotityöt ja vanhempainvapaat. On yhtä lailla feminismiä olla kotiäitinä rikkaan miehen vaimona ja pitää yllä kaunista kotia kuin piinkovana uranaisena pennilleen rahallisesti tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Sinun tapasi toimia ei ole ainoa oikea. Minun tapani toimia ei ole väärä, jos se eroaa sinun tavasta. Se ei tee minusta huonompaa tai sinusta parempaa. Ylhäisessä paremmuudessasi muista, että kaikki sinun täydellisyyden meriitit pyyhkiytyvät kiusaamisellasi. Olet kiusaaja ja todennäköisesti kasvatat kotonasi lisää kiusaajia. Heitä, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta ja kiusaavat tulevaisuudessa muita. Ja kukaan ei oikeasti pidä kaltaisistasi kiusaajista. Heitä pelätään, heitä siedetään, mutta heistä ei pidetä. Onnea valitsemallasi tiellä. 

Haluaisin kuitenkin vielä enemmän lähettää viestin kaikille epätäydellisille naisille. Heille, joilla on rintamaitotahroja paidoilla ja viimeisin pyttipannu palanut pohjaan.

Te olette niitä täydellisiä naisia. Te olette niitä naisia, jotka olette ystävällisiä, helliä, omapäisiä ja upeita. Itsenäisesti ja omin ehdoin lapsiaan kasvattavia tai itsenäisesti ja omin ehdoin lapsettomia. Heitä, jotka valitsevat kotiäitiyden tai uranaiseuden tuomitsematta sitä toista vaihtoehtoa. Heitä, jotka tukevat ja kannustavat, auttavat ja neuvovat. Onneksi teitä on paljon enemmän! Olen ollut ihan hämmentynyt ja otettu, miten upeita ja ihania viestejä olen saanut, miten paljon neuvoja ja apua olen saanut. Miten paljon positiivista palautetta ja tsemppiä olen saanut.

Toivon, että jokainen kaltaiseni epätäydellinen nainen muistaa sen, että täydellistä ei ole olemassakaan. On heitä, jotka kuvittelevat tekevänsä kaiken oikein ja tekevät sen tärkeimmän ihmissuhteissa perustavanlaatuisesti väärin. Älkää kuunnelko ketään, joka aloittaa lauseensa ”No minä kyllä tein…”. Kuunnelkaa heitä, jotka sanovat ”En mäkään kyllä tiedä, mutta itse tein näin, voisko se toimia?”. Kuunnelkaa asiantuntijoita, tutustukaa virallisiin tutkimustuloksiin. Kuunnelkaa omia äitejänne, siskojanne, lähimpiä ystäviänne. Unohtakaa muut.

Tärkeintä on nimittäin rakastaa. Lastaan, itseään, puolisoaan. On tärkeää luottaa itseensä, uskoa omaan tekemiseensä ja kuunnella omaa vaistoaan. Sillä pääsee pitkälle. Omassa onnessa, lapsen kasvatuksessa ja puolisona tai työkaverina olossa. Onnellinen nainen on paras mahdollinen tytär, sisko, äiti, kumppani, työkaveri.

Kun seuraava kusipäinen naissusi avaa suunsa siellä työpaikan kahvihuoneessa tai missä tahansa, muistakaa tämä jo lapsena englannin tunnilla opetettu:

”What Susie says of Sally says more of Susie than of Sally”

Minä pystyn jättämään omaan arvoonsa minun arvostelijani. Heidän jatkuva läyhääminen kertoo enemmän heidän huonosta olostaan kuin minun virheistäni. Olen oppinut pikkuhiljaa luopumaan siitä ajatuksesta, että nainen on naiselle susi. Nainen on upea, mieletön ja mahtava tuki ja kumppani arjessa. Vieras nainen kommenttikentässäni tai rakas ystävä lähellä. Hannan kaltainen upea ystävä ja esimerkillinen muita naisia tukeva nainen. Ventovieras nainen bussissa, joka ymmärtäen hymyilee, kun vauva itkee. Äiti, sisko, ystävä, anoppi. Nainen.

Nainen ei ole naiselle susi vaan kusipää on kaikille kusipää. Niin se vaan menee. Turha siihen on naiseutta sotkea.

(Kuvituksena vastasyntyneen vauvan hieman väsyneen näköinen äiti, joka yhä äitinäkin nauttii korkokengistä, kauniista laukuista, illallisista ravintoloissa, meikkaamisesta, tukanlaitosta ja kaikesta kauniista ja pinnallisesta. Ja samalla rakastaa pientä vauvaansa enemmän kuin mitään tai ketään muuta. Lisää kuvissa näkyvästä asusta huomenna 🙂 

Kommentit (65)
  1. Todella surullinen aihe, koska se on niin totta. Hannan blogista tykkään ja hänen postauksenki luin, mutta hänen tyyliinsä se oli todella ’kohteliaasti’ kirjoitettu. Joten oli todella erilaista (ja toki hyvä juttu!) lukea sinun postaus, jossa sanotaan asiat suoraan kaunistelematta.

    Tuskin mikään tulee ikinä näitä ’kusipää’ ihmisiä muuttamaan, mutta toivottavasti tämän kaltaiset postaukset löytäisi enemmin ne ihmiset, joita tämmöiset tyypit kiusaavat.

    Vaikea pukea sanoiksi kaiken mitä haluaisi 😀

    Mutta onnittelut vielä vauvasta teille! Ja hyvää kesää 🙂

    1. Kiitoksia ja samoin sinne 🙂

  2. Kiitos. Tiedän mistä kirjoitat, tunnen kaiken tämän, mistä kirjoitat. Ystävättäreni, joka on niin sanottu vanhempi kollega näissä äitiysasioissa, totesi jokin aika sitten, että ”meillä mutseilla oli 90-luvulla niin paljon helpompaa ja relampaa. Sai olla äiti ihan normaalisti ja luontevasti, niinkuin omalle perheelle sopi”. Mitä ihmettä on tapahtunut? Voiko pelkkä (?) netti ja some yms. vaikuttaa näin paljon? Mietin myös feminismin tieskuinkamonennenaallon ehkä kielteistäkin vaikutusta naisten äitiyskäsityksiin. Voin olla väärässä, en tiedä.

    1. En osaa sanoa, oon itseki miettinyt, että onko netillä ja tiedolla tällainen vaikutus ja valta. Pelottavaa, jos näin on :/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *