Naistenpäivän ajatuksia naiseudesta

Mungolife


Lähes tasan kaksi vuotta sitten kirjoittelin siitä, miten nainen on naiselle susi. Kansainvälisenä naistenpäivänä aihe on ajankohtainen, ja siksi halusin hetkeksi sukeltaa siihen maailmaan, jossa me, upeat naiset, elämme.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten mm. näin:

"Bloggaajana oikeastaan turtuu siihen, että arvostelun kohteena ei ole pelkästään vaatteet ja asusteet vaan myös oma elämä, elämänvalinnat, perhe, luonne, persoona ja ennen kaikkea kasvot ja kroppa."

"On surullista huomata, miten miesten maailmassa useimmiten jylläävä solidaarisuus on nähtävästi äidinmaidossa jäänyt monelta tytöltä saamatta. Itsestään pitää löytää vakavia virheitä kaikesta mahdollisesta ja ehdottomasti eniten juuri kropasta. Jottei itselleen tulisi niin kamalan paha mieli, niitä virheitä pitää siis myös löytää toisesta. Ettei edes sen oman päänsä sisällä olisi huonompi kuin se toinen."

"... Monille se varmasti luo paremman olon itsestään. Kun uskottelee itselleen ja kaikille, jotka kuuntelevat, että toisella on jotain huonoa/huonosti, tuntuu, että itsellä menee paremmin. Omat jenkkakahvat tuntuvat ehkä siedettävämmältä, jos samalla halveksuu toista tämän isojen käsivarsien takia. Vähän niinkuin naisten logiikalla ylipäätään. Jos kaveri menestyy työssä, täytyy muistuttaa, että hänen ihmissuhteensa eivät ole johtaneet alttarille. Tai jos toinen nainen saa kehujaan ulkonäöstään, täytyy sivaltaa hänen älykkyyttään. Jos taas joku on älykäs, niin herranjumala, miten se pukeutuu!! Ja jos taas pukeutuu kivasti, niin ei sillä kyllä muuten mitään sisältöä elämässään olekaan."

Edelleen tilanne naisten maailmassa on yhtä huonossa jamassa.

On tosi surullista, että naisilla kilpailuasetelma on niin verissä ja oman itsensä arvostaminen käy vertaamalla toisiin naisiin tai miettimällä, mitä joku mies on mieltä. Sukupuolitieteilijät voivat väittää, mitä haluavat, mutta totuus on se, että naiset ovat vahvempi sukupuoli. Muuten miehet saisivat kärsiä kuukautiskivuista, synnyttää ja ennen kaikkea syntyä naisille niin luonnollisen epävarmuuden ruoskittavaksi.

Olen viettänyt minuutteja ja varmaan tunteja pakkomielteillen jotakin hiusten väri"virhettä" tai tyvikasvun näkyvyyttä. Mieheni on huomannut lähinnä kun olen nostanut hiukset ylös tai kun väri on muuttunut huomattavasti. Viime kampaamoreissuni johti siihen, että hiuksista tuli tuhkaisemmat kun niistä taitettiin punaisuutta pois. Ja ne näyttää minusta aivan erille nyt. Kun kysyin mieheltä, mitä tämä tykkää, hän ei edes tajunnut, että jokin oli muuttunut. Ehh. Tästä tiedosta huolimatta koko päivä on helposti pilalla, jos tukka on päin helvettiä. Ei ole ihan yhteen kertaan jäänyt nekään päivät, kun olen mielestäni näyttänyt ihan hirveältä, kun kiireessä ei ole ehtinyt meikkaamaan ja naamassakin on joku finni. Ja usein mies on todennut ykskaks, että sä olet jotenkin tosi kaunis tänään tai kehunut jotakin ihan "outoa" juttua. Siis outoa minun mielestäni.

On kiva tietää, että kelpaa rakkaalleen erittäin hyvin silloinkin, kun ei omasta mielestään ole kovin edustava. Mutta oikeasti sillä ei ole mitään väliä, mitä kukaan muu edes ajattelee ulkonäöstä tai persoonastamme. Tärkeintä on viihtyä omassa kropassaan, omana itsenään. Mä mainitsin, että mulla on ikuisuusprojekteja aina. Mulla on niitä myös itseni suhteen. Pitäisi olla kauniimpi, terveempi, parempi, hauskempi, hoikempi, viisaampi jne. En ole vielä tavannut naista, jolla ei olisi kesken projekti olla sinut itsensä kanssa. Toki on ymmärrettävää haluta kehittyä ja olla parempi vaikkapa työssään tai harrastuksessaan, mutta naisilla todella usein on osana tätä projektia muuttaa asioita, joihin ei ole tyytyväinen itsessään. Ei siinäkään olisi mitään vikaa, mutta voi kun kaikki naiset vaan oppisivat hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat ja lakkaisivat vertaamasta itseään muihin. Se olisi aika upeeta.

Tuntuu, että nykyään naiset keskittyvät hirveästi puhumaan pahaa toistensa selän takana tunteakseen parempaa mieltä itsestään. Sosiaalista mediaa selataan, jotta voisi naureskella ja irvailla siitä, miten tyhmä tai ruma joku nainen on. Sen sijaan, että sitä sosiaalista mediaa seurattaisiin inspiroitumisen ja ihastelun vuoksi. Kauniit kuvat aiheuttavat monissa edes hieman huonon fiiliksen, sillä on jostain syystä todella vaikaa vaan täysin puhtaasti ihailla ja iloita toisen puolesta. Elämäntapavalinnoista irvaillaan ja keksitään aina se, missä ollaan parempia, ja miten se on tärkeämpää ja parempaa kuin jonkun toisen hieno ja hyvä asia.

Toisen naisen menestymisen hyväksyminen tuntuu olevan todella vaikeaa. Tämän takia netistä löytyy Neuro-videoita ja tämän takia edelleen naisen euro on vähemmän kuin miehen. Naisen saadessa ylennyksen, selän takana puhutaan, miten se tuli reittä pitkin ja office draamat ovat valmiita syntymään. Miksi mies ylentäisi naisen, jos siitä seuraa ylimääräistä harmia? Jos siis voi valita yhtä pätevän miehen, ilman sitä ylimääräistä draamaa? Tukemalla muita naisia, tukisimme itseämme. Mutta yhä edelleen naiset keskittyvät toisten naisten mollaamiseen. Oman elämän konkreettinen esimerkki lienee se, ettei vuosiin ole tainnut mennä yhtäkään päivää, ettei minusta keskusteltaisi irvailevaan sävyyn keskustelupalstoilla. En anna sellaisille ihmisille sitä valtaa, että lukisin heidän ajatuksia minusta, mutta haluaisin kysyä heiltä, miksi? Miksi joku saa nautintoa toisen ihmisen alentamisesta, halventamisesta ja haukkumisesta? Toki ihmisestä voi olla montaa mieltä, mutta miksi joku tuntematon bloggaaja voi aiheuttaa niin vahvoja tunteita ihmisissä, joita ei edes tunne? Maailmassa on satoja ja tuhansia naisia ja miehiä, jotka tekevät mielestäni käsittämättömiä asioita, mutta he eivät aiheuta minussa minkäänlaisia tunteita.

Koen myös toisen naisen menestymisen pelkästään positiivisena. Kollegan saavuttaessa huippuja asioita, olen kiitollinen, sillä hän toiminnallaan raivaa tietä siihen, että itsekin saatan saavuttaa upeita asioita tulevaisuudessa. Ystävän kihlautuessa olen ikionnellinen hänen unelmiensa toteutumisesta ja samalla saan uutta intoa päiviin, sillä voin jakaa onnea jonkun rakkaan ihmisen kanssa. Ystäväni saavuttaessa jotakin, iloitsen sen puolesta, että kun johonkin panostaa, voi saavuttaa. Voin rehellisesti myöntää, että tunnen minäkin välillä kateutta. Kateutta jonkun ihmisen perhetilanteesta, toisen matkustamisesta, kolmannen taloudellisesta tilanteesta ja neljännen asunnosta/esineestä/autosta/mitäikinä. En kylläkään koe omaa kateuttani mitenkään pahaksi. Koen sen inspiraation liekiksi sisälläni. Se herättää minussa halua tehdä töitä oman tilanteeni eteen, jotta voin saavuttaa samaa. En missään nimessä halua vähentää sen ihmisen iloa siitä tilanteesta, tapahtumasta tai onnesta. Päin vastoin. Haluan ottaa mallia ja saavuttaa itsekin!

Toivoisin, että useampi nainen ajattelisi niin. Tukisi ja nauraisi mukana, ilman katkeruutta, kateutta ja kilpailua.

Jaettu ilo on satakertainen ilo, ja jos voisi iloita jaetusti vain omia ilojaan, olisi niitä aika vähän. Mutta kun voi iloita muiden ihmisten puolesta, jokaiseen päivään mahtuu palanen iloa.

Kansainvälisenä naistenpäivänä toivoisin, että jokainen kävisi hymyilemässä omalle peilikuvalleen ja listaisi mielessään viisi ihanaa asiaa itsessään. Että jokainen soittaisi elämänsä tärkeimmälle naiselle ja kertoisi, miksi tämä on niin tärkeä. Että jokainen hymyilisi tänään yhdelle vastaantulijalle, ja kehuisi jonkun täysin tuntemattoman vaatetta/huulipunaa/asustetta tai vaikka ihan mitä tahansa. Kiittäisi ja toivottaisi kaupan kassalla hyvää naistenpäivää. Tekisi pienen kauniin eleen jollekin toiselle naiselle. Eikä niitä tarvitse rajata vaan tälle päivälle, vaan joka päivälle. Sillä me naiset olemme aika mielettömiä! Me voimme saattaa uuden elämän maailmaan, osaamme tehdä suklaakakkuja ja paijata oikealla hetkellä ja oikealla tavalla. Me olemme äärimmäisen hyviä, juuri tällaisena.

Yritetään mielen mustuessakin miettiä, että tukemalla toisiamme, pääsemme paljon pidemmälle kuin yrittämällä vähätellä toisiamme. Vähätellessämme muita, vähättelemme itseämme. Ja tukiessamme muita jakaen heidän onnen, olemme oikean onnellisuuden ovella :)

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! ♥

Kommentit

Sanna (Ei varmistettu) http://tigrislilia.blogspot.fi

Mahtava postaus! Mäkin ajattelen juuri näin. Hienoa tekstiä Anna taas kerran. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, kiitoksia :)

Elisa (Ei varmistettu)

Todella kaunis teksti. Kiitos Anna ja hyvää naistenpäivää sinulle! <3

Anna (Ei varmistettu)

:)

Iina (Ei varmistettu)

Hyvää naistenpäivää sullekin Anna, oot huippu! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos :)

Rusina (Ei varmistettu)

Paljolti ikäviin kommentteihin törmää juuri somessa, harva tulee sanomaan saman päin naamaa. Itse en ole somessa aktiivinen ja siksi ikäviä kommentteja tulee nähtyä harvemmin. Nimenomaan me naiset tarvitaan toistemme tukea työelämässä ja muualla että saataisin sitä "naisten euroa" nousuun!

Anna (Ei varmistettu)

Jep!

Katri (Ei varmistettu)

Amen! Kiitos sulle, Anna, tästä tekstistä! Tässä omien, jo valmiiksi ihan liian vähäisten kaverisuhteiden muuttuessa yhä vaan pinnallisempaan suuntaan on ihanaa huomata, että maailmassa on vielä edes yksi älykäs nainen, joka on oivaltanut mitkä asiat on ihan oikeasti niitä tärkeitä. Kiitos, piristit mun päivää jälleen kerran :) Hyvää naistenpäivää!

Anna (Ei varmistettu)

No voi höh, harmi homma :/ Toivotan sulle ihanaa kevättä ja uusia ihania kaverisuhteita :)

***

Hyvää naistenpäivää :) <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos samoin hieman myöhässä :)

iiiitu (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Mää yleensä kehun aina muiden naisten huulipunia, vaatteita yms. ja kun kehun puhun ihan totta ja haluaisin itse samanlaisen. Ulkomailla mun kehut otetaan hyvin vastaan ja kiitetään, mutta suomessa mua mulkoillaan automaattisesti, katotaan nenäpitkällä ja oonpa joskus kuullu selän takaa, että yritin iskee kyseistä naista en ymmärrä, miksi kehujen vastaanotto on niin vaikeeta!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, en vaan tajua miksi täällä on niin vaikeeta välillä olla vaan positiivinen :D

Ansku in Ireland (Ei varmistettu)

Hearhear! Varastin sun quotin ja laitoin sen mun LinkedIn feediin :)

Ansku

Anna (Ei varmistettu)

:)

Saara (Ei varmistettu)

Teach girls bravery, not perfection. Hyvä video siitä kuinka tytöt opetetaan tavoittelemaan täydellisyyttä. Samalla kun pojat opetetaan olemaan rohkeita ja ottamaan riskejä. http://www.ted.com/talks/reshma_saujani_teach_girls_bravery_not_perfection

Anna (Ei varmistettu)

Oon itse asiassa nähnyt ton ja toi on oikeesti tosi hyvä :)

Anniina (Ei varmistettu)

Allekirjoitan joka sanan tästä. Rakastan lukea sun blogia, sillä sun teksteistä huokuu aina tietty positiivinen asenne elämään ja terve itsetunto. Toivoisin, että kaikki naiset ymmärtäisi, että itsestään tykkääminen ja sen näyttäminen ei ole millään tavalla leuhkimista, ylimielisyyttä tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua. Päinvastoin se antaa voimaa ja parhaassa tapauksessa myös inspiroi muita naisia elämään elämäänsä tyytyväisinä itseensä "virheistä" huolimatta. Kiitos Anna siitä että olet saanut mut monta kertaa katsomaan itseäni vähän eri tavalla! Mä olen aina ollut jollain tavalla tyytymätön omaan kroppaani - on liian pitkä selkä ja lyhyet jalat, oon liian iso, liian pitkä, mulla on ruma nenä ja pörröinen tukka... Kaikki tää on kuitenkin lähinnä vaan omassa päässä. Kun luen sun postauksia, joista ihana asenteesi ja itsetuntosi paistaa läpi (vaikka sinussakin on omasta mielestäsi virheitä ja epäkohtia, niin kuin kaikilla muillakin), saan vähän lisää tervettä perspektiiviä tähän elämään ja omaan itseeni.

Anna (Ei varmistettu)

Voi miten ihana kuulla, että voin toimia edes jotenkin positiivisena innoittajana! Olet varmasti oikeassa, nimittäin siinä, että tuo kaikki on varmasti vain omassa päässäsi :) Tsemppiä kevääseen ja ihanaa vuotta! :)

n (Ei varmistettu)

"En ole vielä tavannut naista, jolla ei olisi kesken projekti olla sinut itsensä kanssa." No, mä olen ainakin tyytyväinen itseeni. Se on vaatinut työtä eikä ihmisenä tule ikinä täysin valmiiksi/täysin tuntemaan itseään, mutta on ihanaa kuinka olen löytänyt horjumattoman tasapainon ja rauhan elämääni. Minä itse voin päättää olenko elämääni tyytyväinen vai en. On niin surullista, että me ihmiset (minäkin ennen) juoksemme erilaisten asioiden ja saavutusten perässä. Ne eivät tee meistä pohjimmiltaan yhtään sen onnellisempia. Onnellisuus on meissä itsessämme, ei missään muussa. Voisin kirjoittaa tästä niin paljon...

Suosittelisin oikeasti kaikille ihmisille esimerkiksi tietoiseen läsnäoloon liittyviä kirjoja <3 (esim. Anthony de Mellon Havahtuminen ja monet muut)

Ei kukaan muu

Ja täällä nainen, joka on aina ollut täysin sinut itsensä kanssa lukuunottamatta ohikiitävää hetkeä vuoden imettämisen jälkeen, kun tissit tuntu vähän rupsahtaneilta :) jos saisin jotain tässä maailmassa toivoa, niin toivoisin kaikille ihmisille ja etenkin naisille yhtä hyvän itsetunnon ku mulla! Mä en oo ikinä oikein fanittanu näitä naisverkostoja mut ihan yleisesti toivoisin et ihmiset osais enempi iloita toisten puolesta.

Anna (Ei varmistettu)

Ihanaa! Ja juuri noin, välillä saa olla alamäkiä, kunhan all in all edes suunnilleen tykkää itsestään :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia suosituksista, täytyy tutustua tuohon :)

Eeva (Ei varmistettu)

Täällä ilmoittautuu nainen, joka iloitsee muiden onnistumisista ja on ympäröity älykkäillä ihanilla naisilla! Meitä terveellä itsetunnolla varustettuja naisia on paljon! Vatsamakkarat ja jenkkakahvat kertovat vain elämästä nauttimisesta ja koskaan en ole valituksia kuullut. Suru-uutiset tuodaan ja iloisia pitää hakea, mutta se kannattaa :) Ihanaa naistenpäivää, kehutaan toisiamme ja jätetään ikävät nettikirjoittelut omaan arvoonsa!

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin! :)

rosasofias
Ensin kahvia.

Tää oli parasta, mitä tänään naistenpäivänä luin!

Anna (Ei varmistettu)

:)

smes

Juuri näin Anna! Ihanaa naistenpäivää vielä noin tunnin verran :) <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Jenni (Ei varmistettu)

Itse kuitenkin usein toimit juuri tämän tekstin sanomaa vastaan. Olet esim. usein täällä maininnut ettet halua ihmisten linkkaavan omia blogejaan tänne (etkä itse linkkaa kavereidesikaan blogeja) jotta muut eivät pääse hyötymään sinun blogisi suosiosta. Miten tämä istuu ajatukseen muiden tukemisesta?

Anna (Ei varmistettu)

Anteeksi mitä? :D On eri asia tukea ihmisiä ja eri asia asettua hyväksikäytettäväksi :D Linkkaan mielelläni kavereideni blogeihin, ja jos en näin ole jossakin välissä tehnyt, on se ollut vaan epähuomiossa. Olen tosi huono muistamaan linkkejä, koska kirjoitan postaukset koodipuolella, ja ne vaan helposti jää.

En kylläkään aio jatkossakaan hyväksyä sellaisia "kiva hame! blogin osoite" -kommentteja. Niitä spämmää samat tyypit kaikkiin blogeihin kerätäkseen sieltä uusia kävijöitä. Mielestäni se on suorastaan törkeetä. En itse tekisi niin ikinä. On aivan eri asia kommentoida asiaa ja linkata siihen, esim. "Kiva postaus Reykjavikista, mä olin siellä kanssa käymässä, tsekkaa mun kokemukset blogissa tästä postauksesta". Ei olisi mitään ongelmaa julkaista moista.

Mainostila blogissani maksaa, sillä tämä on minun päätyöni. Jos joku haluaa täällä mainostaa, on hyvä ja tekee sen mediatoimiston kautta :) Ihan yhtä lailla miehet ja naiset.

On eri asia tukea ja olla bitchaamatta turhasta. Ja aivan eri asia antaa ihmisten hyötyä sinun työpanoksestasi ilman mitään korvausta tai kiitosta.

sisi (Ei varmistettu)

TÄMÄ!! juuri näin taas pitkästä aikaa lapsuudenkavereita ja ihan älyttömäksi on mennyt kilpailu kyllä... Sen oikeen tuntee ja kavereilta satelee ohi mennen "piikkejä" joiden tiedän olevan mulle tarkoitettuja. Aikaisemmin ovat vielä päin naamaa sanoneet että "Et varmasti pääse siihen ja siihen kouluun/työpaikkaan", mutta nyt kommentit ovat vaihtuneet piikeiksi siitä miten he eivät arvosta sitä mitä sillä hetkellä teen tms... Ja totta kai as a matter of fact, mulla menee ihan hyvin! En vaan oikeen näe järkeä kohta enää hengata yhdessä, vaikka pitkä yhteinen taival onkin takana. Meininki on mennyt niin epäterveeksi ja en koskaan lähde noihin tapaamisiin enää hyvällä mielellä... Ennen en edes välittänyt, ja tavallaan en vieläkään, mutta kun on nähnyt helvetisti duunia kaiken sen eteen mitä olen saavuttanut niin ei vaan jaksa, niin turhaa... Ja en todellakaan voi mennä tuon kaveriporukan kanssa kahville ilman meikkiä ja räjähtäneenä, koska silloin varsinkin kaivetaan kamera esille ja laitetaan kuva snäppiin/facebookkiin/instagramiin jne. Muuten olen kyllä useinkin hyvin vähässä ehostuksessa liikenteessä ja normaalisti ei pahemmin kiinnosta. Luulin joskus, että kaikki naiset ovat tämmöisiä kuin tässä kaveriporukassa, mutta onneksi olen viime vuosina huomannut että löytyy myös paljon erilaisia naisiakin, jotka kannustavat ja joiden seurassa voi olla oma itsensä:)

Anna (Ei varmistettu)

Voi että, tosi ikävää :/ Mutta kyllä tuollainen porukka kuulostaa siltä että vakka on kantensa löytänyt siinä, etkä sinä enää kuulu siihen. Itse en ole koskaan vaalinut ystävyyssuhteita sen takia, että no kun on pitkä suhde takana, koska ihmiset muuttuu ja uudessa tilanteessa voi olla, että ei enää olekaan mitään yhteistä :(

Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että jaettu ilo on moninkertainen ilo ja naisten ei tulisi arvostella toisiaan (tai itseään) niin kovasti, mitä nykyisin tekevän. Mutta ehkäpä nyt muijuusien office bitcheilystä ei johdu se, että on olemassa käsite naisen euro. Miksei erittäin marginaalinen osatekijä voi olla, mutta eiköhän näin laajemmassa mittakaavassa kyse ole iänikuisista patriarkaalisista rakenteista ja esimerkiksi siitä, kuinka yhteiskunnassa sukupuoli (sukupuolella tässä kontekstissa tarkoitetaan "genderiä" eli sosiaalis-kulttuurista sukupuolta) ja sukupuolten mahdollisuudet tehdä/toimia/toteuttaa päämääriään määritellään milloinkin.

Myöskään puhe siitä, että naiset olisivat "vahvempi sukupuoli" (vaikkakin tämän sanoisi leikillään) ei edistä naisasiaa sen enempää kuin naisten keskinäinen jatkuva kissatappelu. Naisasiaa parhaiten edistää se, että sukupuolieroja (puhuen edelleen sosiaalis-kulttuurisesta sukupuolesta, ei biologisesta sukupuolesta, joka tosin sekin voidaan nähdä sosiaalisena konstruktiona, mutta jätetään se huomiotta) ei olisi. Ehkäpä naisasia on sekin huono sanavalinta. Ihan vain sukupuolten välinen tasa-arvo edistää parhaiten aivan kaikkien ihmisten asiaa.

P (Ei varmistettu)

Tämä. Särähti korvaan myös naisissa "luonnostaan" asuva epävarmuus. Ei kukaan nainen synny ajatellen, että pitää olla hoikka ja seksikäs ja söpö, vaan ympäröivä yhteiskunta opettaa niin.

Anna (Ei varmistettu)

Tätä on siis joissakin tutkimuksissa perusteltu naisten erilaisella kyvyllä havainnoida ulkopuolista maailmaa ja ymmärtää omia tunteita sekä aistia muiden tuntemuksia. Ei kukaan varmasti vaippaikäisenä mieti, että näytänpä lihavalta näissä mun Pamperseissa, mutta on hyvinkin mahdollista, että geeneiltämme meillä on taipumusta enemmän miettiä tämänkaltaisia asioita myöhemmin elämässä :)

Riina (Ei varmistettu)

Ihmiset eivät yleensä sijoitu minkään binäärisen mies-naise sukupuoliasteikon äärilaitoihin, ihan yksilöitä tässä ollaan.
Mitkään ihme "geenit" eivät tee naisista keskenään samankaltaisia eivätkä todellakaan ohjelmoi havainnoimaan ympäröivää maailmaa eri tavalla, varsinkaan millään "iik olen läski"-tavalla. Ko. ajattelu on, kuten täällä moni on sanonut, puhtaasti rakenteellista, ja osaltaan jäänne patriarkaalisesta yhteiskunnasta jossa miehet tekivät töitä ja naisten tehtävä oli miellyttää miestään kodin piirissä. Nykyään naisoletetut osaavat ylläpitää patriarkaattia ihan itse kyttäämällä toisiaan. Narttuilu ja vittumaisuus eivät ole kyllä naisten geneettinen ominaisuus.

Anna (Ei varmistettu)

Aaa, okei. Eli varmaan äidinvaisto ja muut tällaiset naisille ominaisemmat jututkin on ihan keksittyjä? :D Että nainen ja mies eroaa sun mielestä siis vaan ja ainoastan fyysisiltä ominaisuuksiltaan ja vaikka hormonit on suorassa vuorovaikutuksessa tunteisiin, niin on yhdentekevää käyttäytymismalleissa se, onko enemmän mitä hormoneja jne. Jännä että siinä tapauksessa miehelle ei voi tulla synnytyksen jälkeistä masennusta tms. koska ollaanhan me naiset kaikki ihan täysin erilaisia, eikä sikäli voida ryhmitellä :D

Mä oon valitettavasti täysin eri mieltä, ja minun näkemykseni on se, että nainen on nainen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Eroamme jo biologisesti miehistä, ja siihen lisäksi tulee vielä yhteiskunnan vaikutus, sillä naiset ja miehet kasvatetaan eri tavalla. Itse kuitenkin liityn niiden ajattelijoiden kerhoon, jotka kokee, että naiset ja miehet syntyvät erilaisiksi myös psyykkisesti.

Anna (Ei varmistettu)

Ei se varmasti VAIN siitä johdu, mutta kyllä se siihen vaikuttaa. On helpompi palkata mies, koska hänellä ei ole taakkana potentiaalista äippälomaa jne. mutta myös sen takia, että office bitcheily ja sen vaikutus tärkeisiin työtehtäviin on sangen pientä miehillä verrattuna naisiin :)

Nora (Ei varmistettu)

Tälläinen diskurssi on itseään ruokkivaa ja ylläpitää myyttiä naisista "office bitcheinä". Jos haluat olla naisten ystävä ja tukea muita naisia, kannattaa tuollaisten stereotypoiden viljely lopettaa.
Naisille annetaan nartun leima puolensa pitämisestä, koska jos nainen sanoo jotain, se on nalkutusta, ja mieheltä vastaava palaute on rehtiä ja suoraa puhetta.
Kusipäisiä miehiä, naisia ja kaikkea siltä väliltä on tullut vastaan, mutta naiset saavat kyllä useiten kuulla olevansa narttuja. Toivon todella ettei moni työnantaja allekirjoita ajatusta että naisille tyypillinen (???) narttuilu vaikuttaisi työtehtäviin. Tarkista omia asenteitasi,kiitos.

Anna (Ei varmistettu)

On ihan eri asia pitää puolensa kuin esim. kahvihuoneessa juoruilla miespomon kanssa makaamisesta, ettei joku saisi ylennystä. Tätä valitettavasti yhä tapahtuu todella paljon, ja yleensä nämä juoruavat office bitchit jäävät miehiltä huomaamatta, sillä osaavat miesten seurassa esittää hyvin erilaisia.

Mun asenteissa ei ole mitään vikaa. Minä en ajattele, että tällainen narttuilu olisi naisille tyypillistä, sillä en ole tällainen nainen. Minä vaan tunnen todella paljon naisia, ja monilla on ollut jos ja vaikka mitä ongelmia niin työpaikalla kuin ihmissuhteissakin juuri sen takia, että ne muut naiset tekevät kaikkensa tuhotakseen toisen etenemisen. Nämä ei myöskään ole mitään omia havaintojani asennevammasta johtuen, vaan ihan tutkittuja sosiaalisia ilmiöitä.

Pyytäisin tarkistamaan oman asenteen, jos et osaa itseäsi asiallisesti ilmaista :) Tuollainen "tarkista omia asenteitasi, kiitos" on juuri sitä, mitä voisi kuvitella jäävän pois tällaisesta naisten välisestä kanssakäymisestä paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi. Minulla, naisena ja bloggaajana, on oikeus kertoa mielipiteeni siitä, miten naisten käytös työpaikalla usein syö heidän omia menestymismahdollisuuksia, ja minulla pitäisi olla oikeus ilmaista mielipiteeni ilman näin tuomitsevia mielipiteitä.

Yksinkertainen fakta on se, että jos epävarmat ja muille naisille todella vittumaiset naiset eivät aiheuttaisi työpaikoilla draamoja ja juoruilisi ja antaisi mahdollisuuden ja tukisi, olisi meillä tilanne hyvin paljon parempi työyhteisöissä. Valitettavasti niin ei ole. On varmasti työpaikkoja, joissa on täyttä solidaarisuutta ja hyväkäytöksisyyttä, mutta jos avaa silmiään omien ympyröiden ulkopuolelle, niin ymmärtää mistä on kyse.

Anna (Ei varmistettu)

Olisi myös hienoa, jos vaan viitsisit kommentoida suoraan samalla nickillä kaikkiin kommenteihisi :D Jotenkin menee uskottavuus ja kaikki hyvä henki keskustelusta, jos toinen keskustelija kommentoi useampana eri nickinä :D

Jos haluat jatkaa keskinäistä dialogiasi kahdella eri nickillä samaa asiaa jauhaen, voisi oikeampi osoite olla keskustelupalstat, joilla on jo vuosia tainnut olla käytäntö tulla eri nickillä komppaamaan omaa alkuperäistä kommenttia :)

Anna (Ei varmistettu)

Olisi myös hienoa, jos vaan viitsisit kommentoida suoraan samalla nickillä kaikkiin kommenteihisi :D Jotenkin menee uskottavuus ja kaikki hyvä henki keskustelusta, jos toinen keskustelija kommentoi useampana eri nickinä :D

Jos haluat jatkaa keskinäistä dialogiasi kahdella eri nickillä samaa asiaa jauhaen, voisi oikeampi osoite olla keskustelupalstat, joilla on jo vuosia tainnut olla käytäntö tulla eri nickillä komppaamaan omaa alkuperäistä kommenttia :)

Salla (Ei varmistettu)

Tohon selän takana puhumiseen haluan heittää kyllä nyt, että NOT ALL WOMEN. Olen itse saanut ympäröidä itseni älykkäillä ja empaattisilla naisilla, jotka ajavat feministisiä arvoja ja tsemppaavaa ilmapiiriä eri ammattikuntien naisten kesken. Ehkä tilanne on erityisen hyvä esim. korkeasti koulutettujen (erityisesti humanistien) kesken, feministi- ja nörttipiireissä, ja elän siksi jossain naisten välisen solidaarisuuden ihannekuplassa. Kuka tietää. Onhan näitä ihmisiä, jotka pönkittävät omaa egoansa bashaamalla muita, ja se on valitettavaa, mutta en halua uskoa, että nämä ihmiset edustaisivat enemmistöä.

Anna (Ei varmistettu)

Niiin. Mä mietin sitä myös joskus näin. Mutta toisaalta, vaikka ihmiset olisivat ihania minulle, usein he saattavat olla ikäviä toisille naisille. Naisissa ylipäätään asuu pieni peikko hyvin usein. Hienoa, jos olet löytänyt tilanteen, jossa tämä ei näy sinun elämässäsi. Minulle se valitettavasti aukeaa turhankin hyvin ihan päivittäin tämän blogin kautta.

J (Ei varmistettu)

"Miksi mies ylentäisi naisen" oli ehkä vähän erikoisesti ilmaistu, kun ei olla enää 50-luvullakaan.

Anna (Ei varmistettu)

No jos kuitenkin Suomessa on aika paljon enemmän miesjohtajia tällä hetkellä kuin naisjohtajia, niin hyvin voipi monella työpaikalla olla tilanne, jossa mies päättää ylennyksistä. Ja silloin voi sukupuoli painaa vaakakupissa juurikin noista mainitsemistani syistä. Olenpa kuullut myös naisjohtajasta, joka ei koskaan ylennä naisia, etteivät nämä pääsisi lähelle hänen "palliaan".

Tia (Ei varmistettu)

Minusta tämä naisten kateusjuttu on ehkä hieman ainakin hiipunut, tai sitten olen vain onnistunut suodattamaan asian omasta elämästäni. :D olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tätä negatiivista piirrettä ilmenee naisten keskuudessa, mutta ei todellakaan niin vahvasti kuin ennen. Sinun kaltaisia positiivisia ajattelijoita on todella paljon! Esimerkiksi minun koulu- ja työkaverini koostuvat ihanista ihmisistä, puhumattakaan lähipiiristäni. On ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin, kun vastassa on ollut niin upeita elämäniloisia persoonia. Olen ihan yllättynyt, miten elämäniloinen asenne oikeasti on ottanut vallan enenevässä määrin. :D kyse voi olla myös uskomattoman hyvästä tuurista tai siitä, että yksinkertaisesti suodattaa elämästä pois kaikki ei-toivotut-luonteet.
En tietenkään osaa kuvitellakkaan mitä kaikkea itse koet jonkinasteisena julkisuuden henkilönä, mutta tämmöisenä tavallisena tallaajana on ainakin ollut aika helppoa. Ei ollut tarkoitus lähteä saarnaamaan aiheesta, mutta tämä aihe särähti korvaan jo Essin blogissa (Essi Maaninka) ja joku tarve on tulla kertomaan että hei ei maailma välttämättä olekaan niin paha :DD

Mukavaa kevättä lempibloggaajalle!:)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia ja samoin sinne! Ja voi että toivon, että olet oikeassa :)

Pages

Kommentoi