New favourite sweater

kirkolla (1 of 2)

PALMIKKONEULE. Siis välillä yksinkertaisimpien asioiden löytäminen tuntuu mahdottomalta. Mä halusin palmikkoneuleen. Jonku kivan murretun sävyn, mukavan materiaalin ja hyvän mallin. Pitkän, muttei liian. Mielellään korkeella kauluksella. Tai siis oikeestaan ehdottomasti korkeella kauluksella. Sellaisen joka menisi niin mekosta kuin ylipitkästä neuleesta. Eksyin tuossa Hennesille. Sama reissu, jolta bongasin le olohousutkin. Emmä siellä ihan harrastuksena siis juokse. Odotin oikeestaan miestä jostain ja kävin tutkiskelemassa. Silmiini osui korkeakaluksinen beige palmikkoneulemekko. Kokeilun kautta kassalle ja kotiin. Oon käytännössä asunut tässä siitä lähtien. No ei siinä, Helsingissä suhatessa löytyi sama neule tumman harmaana. En voinut vastustaa. Se kutsui mua Aleksin Hennesin ikkunasta, ja mulla ei ollut tarpeeksi tahdonvoimaa sanoa vastaan. Eiköhän näillä sitten eletä tämä talvi ainakin. Ylipolvensaappaita niiden kaveriksi on jo yllin kyllin, niin nyt on sitten neuleita oikein kaksin kappalein.

Mä rakastan tuota Kuopion Tuomiokirkkoa. Se oli harmillisesti rempassa kun muutimme, eikä tuohon päässyt pyörimään. Nyt tulee tuossa kirkon edustalla käytyä useamminkin. Uskonnostahan en vieläkään perusta, ja perustan oman uskoni mitä kummallisimpiin asioihin. Uskomista kohtaan mulla ei siis ole ongelmaa, mutta sen aiheuttamat kahleet, muille omien ideologieoiden tuputtaminen ja mitä julmimpien tai tyhmimpien asioiden tekeminen ja vaatiminen uskonnon nojalla on musta täysin älytöntä. Yksi läheisimpiä ystäviä on uskovainen, mutta emme juuri koskaan puhu uskonnosta. Mun mielestä jokainen saa uskoa mihin haluaa, en tuomitse sitä ollenkaan. Kunhan se uskovainenkin antaa jokaiselle vapauden uskoa tai olla uskomatta. Harvemmin olen tavannut tuntemattomia ateisteja, jotka ovat kellekään koskaan tuputtaneet omaa uskomattomuuttaan ainoaksi oikeaksi elämäntavaksi. Harmillisesti olen törmännyt aivan liian useaan uskovaiseen, jotka eivät ole ihan ymmärtäneet rajoja sille, mitä toisille saa sanoa. Täysin tuntematon täti aloitti kerran kanssani bussipysäkillä keskustelun kutsuen Raamattu-iltaan. Kieläydyin kauniisti kertomalla, että en oikeastaan usko, ja että en usko löytäväni itselleni mitään oikeaa Raamattu-piiristä. (Mulla ei oikeestaan oo ongelmaa Jumalan kanssa, mulla on pahat skismat lähinnä Raamatun kanssa.) No anyway, tuntematon täti selitti Raamattu-illan hienoista puolista ja jatkoin ystävällisesti ja asiallisesti kieltäytymistä, kunnes tämä uskonsa lähettiläs täräytti minulle todella vihaisena (epäsuora lainaus:)”toivottavasti elämässäsi tapahtuu jotakin pahaa, niin, että ymmärrät tarpeesi Jumalalle”. Ehh, what just happened? Iskin kuulokkeet korviin ja lakkasin kuuntelemasta. Eikö ole jotenkin uskon vastaista toivoa jotakin pahaa toiselle? En tiedä. Uskovainen ystäväni on kultaisin ja lämminsydämisin ihminen, jonka tunnen, ja siksi en voi koskaan kaikkia uskovaisia niputtaa mihinkään ikävään ryhmään.

kirkolla (15 of 15)

kirkolla (14 of 15)

kirkolla (12 of 15)

kirkolla (11 of 15)

kirkolla (10 of 15)

kirkolla (9 of 15)

Olen vuosin varrella ollut kovin suorapuheinenkin negatiivisesta asenteestani uskontoa ja varsinkin tapauskontoa kohtaan. Olen pehmentynyt tässäkin asiassa. Kulmat on oikeestaan jo aika pyöreät, kai ne pyöristyy samaa tahtia jenkkisten kanssa sitten. En enää sanoisi itsekään kovin vahvasti olevani ateisti. En minä tiedä, mikä on vahvempi voima kaiken takana. Olen kuitenkin realisti ja ennen kaikkea koen ikiaikaisten lakien noudattamisen kirjaimellisesti nykypäivänä melko tyhmänä. Mutta kyllä minäkin uskon johonkin. En ehkä kovin järkevään, mutta johonkin. Uskon, että maailmassa on hyvää ja pahaa ja uskon jollakin tasolla karmaan ja kohtaloonkin. Niin moni asia on ollut niin sattumanvarainen elämässä, että on vaikea olla uskomatta kohtaloon. Uskon siihen, että jokaisen pitäisi yrittää pitää elämänsä mahdollisimman positiivisena. Uskon, että positiivisuus luo positiivisuutta ja uskon sen voimaan. En edelleenkään usko Raamatun Jumalaan, enkä koe omaksi rukoilla. Usein iltaisin ennen nukahtamista kuitenkin mietin kaikkea ihanaa elämässäni ja olen vaan hiljaa kiitollinen. En kellekään enkä oikeastaan millekään. Olen vain kiitollinen siitä, mitä olen saanut ja mitä edessäni vielä varmasti on.

Olen tehnyt tietoista valintaa omien ajatusten ohjaamisessa. Huomasin jossakin vaiheessa, että ajattelin usein negatiivisia asioita. Ihmisistä, teoista, tapahtumista ja maailmasta. Ajatuksieni eksyessä nyt väärille raiteille, yritän tietoisesti korjata niitä. Haluan ajatella ihmisistä hyvää, ja haluan kokea, että maailmassa on paljon positiivista. Jos ei muuta, niin se tekee omasta elämästäni paremman. Siksi tänäkin iltana könyän miehen kainaloon, pussailen hetken ja ihailen hänen tuoksuaan. Laitan silmät kiinni ja olen onnellinen, että saan rakastaa ja olla rakastettu.

Ei mun henkeviä pitänyt kirjoittaa. Mutta tuo kirkko tuolla taustalla eksytti ajatukset. En vieläkään mennyt sisälle. En tiedä itsekään miksi. Vaikka kulmat on pyöristyneet, en koe kirkkoa oikeaksi paikaksi itselleni vieläkään. Kirkko on niin vahvasti sidoksissa Raamattuun ja usein jopa negatiivisiin juttuihin mielestäni. Mutta jollakin tapaa mä rakastan kirkkoja kuitenkin. Tuomiokirkko Helsingissä on mielestäni älyttömän kaunis ja vahva rakennus, ja samalla tapaa tykkään tuosta Kuopion versiosta. Valkoinen, valoisa, voimakas ja kaupungin keskipisteenä. Tuonut varmasti niin paljon kauniita hetkiä niin monille ihmisille.

kirkolla (8 of 15)

kirkolla (7 of 15)

kirkolla (6 of 15)

kirkolla (13 of 15)

kirkolla (4 of 15)

kirkolla (3 of 15)

kirkolla (2 of 15)

kirkolla (2 of 2)

Olen vaatinut uskonnoilta ja kirkoilta hirveästi suvaitsevaisuutta, mutta ehkä minun pitää vielä vähän muuttua suvaitsevammaksi. Sitten ehkä minäkin viihdyn tuolla sisällä, enkä ulkona kuvia napsimassa.

Mutta siihen asti, tässä yksi asu menneiltä viikoilta. Mitäs te tykkäätte siitä?

Kommentit (11)
  1. No hei kiitti vaan tästä(kin), oon katsellut tota neuletta H&M:n nettikaupassa tummanharmaana ja nyt se menee kyllä tilaukseen. Äärimmäisen vaarallista touhua tää blogien lukeminen välillä 😀 Ihana asu, neuleen ohella tykästyin erityisesti tohon takkiin!

  2. Suurin syy, miksi pidän blogistasi, on se, että kirjoitat muustakin kuin muodista. Pohdiskelet ja mietiskelet, annat omien ajatustesi ja mielipiteidesi näkyä. Se varmasti on osaltaan kuluttavaakin, koska aina mielipiteillä on vastamielipiteet. En voi aina itsekään sanoa, että olisin kanssasi samaa mieltä tai ettenkö joskus olisi ajatellut, että voi hemmetti, mikä aasi tuo on. Mutta juuri siksi minä pidän blogistasi. Hyvää joulua, Anna. Annoit ajattelemisen aihetta. Kiitos 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *