Not #metoo

En muista milloin mua olis pelottanut kirjoittaa joku postaus. Tää postaus pelottaa mua, koska en missään nimessä halua, että tämä ymmärretään väärin tai niin, että vähättelisin asiaa. Haluan kuitenkin kaikesta huolimatta kirjoittaa tämän, sillä viime päivien seksuaalisen ahdistelun värittämä yhteiskunnallinen keskustelu on herättänyt ajatuksia.

Ette tule näkemään minulta #metoo -merkintää tai postausta kokemastani seksuaalisesta ahdistelusta, sillä en koe kokeneeni seksuaalista ahdistelua elämässäni. Mielestäni seksuaaliselle ahdistelulle tai häiriölle ei voi kukaan muu kuin itse vetää rajaa ja kertoa mitä se milloinkin on. Mä oon lukenut monia tarinoita viime päivien aikana, ja osa on aiheuttanut mussa kuvotuksen ja ahdistuksen tunteita, mutta osa on aiheuttanut sellaisia ”onko tää ahdistelua?” -ajatuksia. Mun ajatuksilla ei kuitenkaan ole mitään väliä, sillä jokaisen oma ajatus ja tulkinta seksuaalisesta ahdistelusta on subjektiivinen. Vain uhri itse voi määritellä sen, kokiko olonsa seksuaalisesti ahdistelluksi. Jollekin voi olla todella traumaattista törmätä itsensä paljastelijaan tai saada dickpickejä puhelimeen. Kumpikaan ei todennäköisesti hetkauttaisi minua, enkä osaisi edes ajatella sitä seksuaaliseksi ahdisteluksi, vaikka sitähän se tavallaan on.

Kun olen seurannut keskustelua niin #metoo -ilmiön ympärillä kuin esim. Tomi Metsäkedon keissin ympärillä, olen törmännyt koko ajan siihen, kuinka ihmiset ”eivät usko” tarinoita. Metsäkedon tapauksessa sadat mimmit jakavat tarinoita siitä, miten tyyppi on ollut vastenmielinen ja iljettävä ja tehnyt asioita, jotka ovat kyllä lakia rikkoviakin joiltakin osin. Paljon törmää jopa naisilta asenteeseen ”no eihän tuo nyt mitään”, ”pojat on poikia” ja ”ne on vaan katkeria kun X antoi pakit”. Tuo asenne on jotenkin vastenmielinen. Jokaisella meistä on oma koskemattomuutemme. Toisilla se ylettää fyysiseen sopimattomaan kosketukseen, toisille se voi olla verbaalinen ja joillekin seksuaalinen koskemattomuus yltää matkapuhelimeen tulevaan sisältöön. Kukaan muu ei sitä saa määritellä, kuin uhri itse. Jokainen seksuaalista ahdistelua kokenut ansaitsee vain sympatioita. Siitäkin huolimatta, että tässä postauksessa mietin seksuaalisen ahdistelun mahdollista rajaa, en missään nimessä halua vähätellä kenenkään kokemuksia ja otan todella paljon osaa kaikkien heidän puolesta, jotka ovat ahdistelua kokeneet.

***

Yhteiskuntamme on superseksuaalisesti värittynyt ja monet asiat tulkitaan seksuaaliseksi, vaikkei ne välttämättä sitä ole. Tässä #metoo -keskustelussa olen jäänyt pohtimaan tällaisen vaikutuksia. Ruokkiiko se miesvastaisuutta ja miesvihaa osittain perustelemattomasti? Kyllä, osa miehistä on sikoja, eivätkä he osaa käyttäytyä ollenkaan, varsinkaan humaltuneina. Kyllä, liian moni nainen kokee seksuaalista ahdistelua ja sille viitataan kintaalla tai naisia syytetään suoranaisesti valehtelusta. Myös pukeutumisvalintoja sätitään. Seksuaalinen ahdistelu voi olla ”ansaittua” joidenkin mielestä, jos pukeutuu antavaan paitaan tai lyhyeen hameeseen. Sairas logiikka, jolla ei nykypäivänä pitäisi enää olla sijaa. Seksuaalista ahdistelua on tapahtumaketju, joka liittyy seksuaalisuuteen ja ahdistaa toista osapuolta. So simple.

Mutta sitten se ajatus, joka kytee mielessäni, mutta mitä en saa puettua sanoiksi kunnolla, sillä en halua missään nimessä yhtään vähätellä yhtäkään tilannetta, jossa kukaan, nainen tai mies, on kokenut seksuaalista ahdistelua… Onko kuitenkin myös tilanteita, joissa ylitulkitaan?

Olen ollut blondina Balilla, mikä tarkoitti varmaan keskiarvoisesti sadan ”sexy baby”-huutelun päiviä reissussa. Monissa eri maissa ja kulttuureissa miehet ovat pysähtyneet vislaamaan, huutelemaan tai katsomaan merkitsevästi päästä varpaisiin. Yhtä lailla Suomessa kuin missä tahansa muualla. Olen kokenut sen esineellistämisenä, mutten kyllä seksuaalisena ahdisteluna. On munkin takalistoa läppästy baarissa, tultu tielle estäen pääsyn eteenpäin kertomaan ties mitä rakkaudentunnustuksia yms. Jotenkin en kuitenkaan osaa sanoa koskaan kokeneeni seksuaalista ahdistelua. En tiedä, ehkä seksuaalinen ahdistelu on mielessäni muuttunut liian isoksi, liian vakavaksi, sillä miellän siihen kategoriaan esim. reittä pitkin- tarjoukset työpaikoilla, seksuaalivaikutteiset ylennykset, kourimiset ja raiskausyritykset. Kuitenkin ”pienemmätkin” teot ovat ilmiselvästi monien mielestä seksuaalista häirintää, mutta en vaan itse jotenkin osaa mieltää niitä sellaiseksi.

En tiedä, ehkä mulla on jotenkin pipo todella löysällä tässä asiassa. Eräs tuttavani loukkaantui, kun työpaikalla mieskollegansa kommentoi hänelle, että tämä tuoksuu todella hyvältä. Mietin, että olipas kiva kommentti. Hän koki sen seksuaaliseksi ahdisteluksi. Mietin, että jos toinen nainen sanoisi niin kollegalleen töissä, ei sitä varmasti miellettäisi seksuaaliseksi ahdisteluksi. Miksi yhteiskuntamme on niin äärimmilleen seksuaalisesti pingottunut, että kaikki positiivinen kommentointi miehiltä on heti seksuaalista ahdistelua. Jotenkin itse miellän sellaiset positiiviset kommentit helposti imartelevina. Kuten tuo tuoksu-kommentti nyt esimerkkinä. Kerran eräällä työpaikalla kummasteltiin sitä, että eräs miespuolinen työkaveri kommentoi asuani sanoen, että on hyvännäköinen hame, tulee hyvännäköinen pylly. Se oli kuulemma epäsopivaa. Kyseessä oli työkaveri, jota näin päivittäin ihan letkeässä yhteishengessä ja koin kommentin pelkästään imartelevana. Kyllä minäkin voin hyvin kommentoida tyttökaverille, että hyvä perse. Miksen siis voisi ottaa samanlaista kommenttia vastaan mieheltä? Mieleen tulee eräs toinen töihin liittyvä hetki vuosien takaa. Eräs vähän vilkkusilmäinen työtuttu oli samassa tilaisuudessa ja seurueemme kohtasivat. Hän esitteli minua eräälle kollegalleen, joka oli vaatealalla, ja tuli farkut puheeksi. Kun tämä heitti hieman hymyillen, että ”näytäs millaiset takataskut noissa on”, pyörähdin automaattisesti ympäri, tajuten vasta jälkeenpäin, että nyt mua vedettiin höplästä. Miehet naureskeli, että tosi hyvät taskut on ja minä olin ihan nolona siitä, että menin niin helposti lankaan. Vähän kuin lapsi menee sellaiseen ”missä on ukin peukalo?” -juttuun. Koinko sitä kuitenkaan ahdistavana? En. Se oli mulle flirttiä, sinkkuihmisten pientä kepillä jäätä -heittelyä, sellaista viatonta. Joku muu voisi kokea sen törkeänä esineellistämisenä.

Muistan myös nuoruudesta, kuinka yksi poika seurasi mua metro-asemalta kotiin. Se oli vähän creepyä, ja jossakin vaiheessa aloin kiristämään askeleitani, mutta tuo tapahtui keskellä päivää ja ihmisten ympäröimänä, joten en panikoinut. Hieman ihmettelin ja asiaa kummaksuin. Muistan vieläkin, että se seuraaminen oli hieman ahdistavaa. Samana iltana selvisi, että kyseessä oli tuttavaperheemme poika, joka tunnisti minut (minä en häntä) ja halusi pyytää minua treffeille. Raukka oli kuulemma kerännyt rohkeutta koko matkan, mutta silti jänistänyt. Voi raukkaa. Tuostakin olisi voinut olettaa vaikka ja mitä, vaikka hepun aikeet oli täysin viattomat. Muistan myös, kuinka kerran kaupassa töissä ollessani ostin tamponeja. Miespuolinen työkaveri oli kassalla ja hieman ehkä nolotti silloin nuorena. ”Nyt se tietää, että mulla on menkat”. (Koska sehän tekee minusta täysin epänormaalin 18-vuotiaan :D) Kyseinen kaveri toi kahvitauolle mulle suklaapatukan ja hymyili vaan merkitsevästi. En minä nyt sitäkään mieltänyt miksikään muuksi kuin mukavaksi teoksi.

Kaikenlainen lääppiminen ja kouriminen sun muu on mielestäni ehdottomasti väärin, varsinkin jos sitä ei lopeta pyydettäessä. Jos vaikka esimies koskettaa aina hartioille tai kädelle tms. keskustelussa, on se mielestäni hieman kyseenalaista, mutta ei välttämättä sekään ole mitenkään seksuaalissävytteistä. Se voi olla maneeri, jota hän tekee huomaamattaan tai osa jotain toista kulttuuria, jossa kosketus on paljon yleisempää kuin Suomessa. Jos asiasta huomauttaa, eikä käytös siltikään lopu, on se jo häirintää. Jotenkin esimerkiksi ohiajavan auton ikkunasta huutelukaan ei mielestäni ole seksuaalista ahdistelua. Esineellistämistä? Kyllä. Mutta ahdistelua? En vaan osaa mieltää sitä sellaiseksi, vaikka se sitä varmaan on. Huorittelun koen ikäväksi ja huonoksi käytökseksi, mutta en sitäkään oikein osaa mieltää seksuaaliseksi. Tuntuu, että haukkumasananan huora on vaan joku yleistynyt ja vakiintunut haukkumasana, eikä edes liity seksin myymiseen. Vitunhomotellaanhan ihmisiä, vaikka olisi tiedossa heidän heterous. Typerää se on, mutta onko sekään seksuaalista ahdistelua? Ei mulle.

Mietin vaan näitä kaikkia esimerkkejä omasta elämästäni ja pohdin missä menee raja. Ylitulkitaanko jo joitakin asioita, ja ovatko tällaiset kamppikset omiaan lietsomaan miesvihaa. On erittäin oikein nostaa tämä asia tapetille, mutta ”kohtuus kaikessa”? On ilmiselvää, että Suomessakin sadat ja tuhannet naiset kokevat seksuaalista ahdistelua. Mutta kaikki miesten tekeminen, kommentointi ja muu sellainen ei välttämättä ole pahantahtoista, eikä sen tavoitteena ole välttämättä mikään ikävä. Olisi välillä hyvä pyrkiä pois siitä seksuaaliväritteisestä ajattelumallissa, jossa kaikki naisen ja miehen välinen kanssakäyminen on seksuaalista. Miehen kommentoidessa ulkonäköä tai heittäessä jonkun hieman härskimmän kommentin, voi olla paikallaan pysähtyä  hetkeksi miettimään syitä sille. Häiritsisikö sama kommentti naisen sanomana? Onko kyseessä vain kömpelöä flirttiä? Varovainen ilmaisu omasta kiinnostuksesta? Ujon miehen vaikeuksia kommunikoida?

Inhoan myös ”pojat on poikia” -lausahduksen käyttöä tällaisessa yhteydessä. Poikaa kasvattavana äitinä toivoisin, että unohdettaisiin tuollaiset stereotyyppiset leimaavat lausahdukset, joissa kokonainen sukupuoli yhdistetään johonkin iljettävään käytösmalliin. Toivoisin, että äidit eivät opettaisi tytöilleen, että pojat ovat ällöttäviä. Tai että koko yhteiskunta ikään kuin selittäisi, että ikävä käyttäytyminen naisia kohtaan on jotenkin pojilla geeneissä.  Ikään kuin annetaan lupa olla sikoja, kun kerta vehje jalkojen välissä on synnytty. Kyllä pojatkin voivat olla kohteliaita, naisia arvostavia ja hyväkäytöksisiä. Nämä seksuaalisesti ahdistelevat miehet eivät tee sitä, koska he syntyivät pojiksi. He tekevät niin, koska he kasvoivat sioiksi. On siis typerää väittää, että tämä toimintamalli on biologisesti jaettu. Ennen kaikkea toivoisin, että tällaisten ilmiöiden ohessa ei yleistettäisi, että ”kaikki miehet on sikoja”, sillä se on todella väärin. Olen nähnyt baareissa ihan yhtä lailla naisia ahdistelemassa miehiä seksuaalisesti. Molemmissa sukupuolissa on mätämunansa.

On hyvä miettiä, onko jokin teko tai kommentti seksuaaliväritteinen. Mitä jos miehen sijaan saman sanoisi/tekisi nainen? Jos asiaa ei voi laittaa flirtin, kömpelöyden, kiusanteon tai epäonnistuneen kommunikaation piikkiin, asiaan on puututtava. Kaikkea kiusantekoa ei kuitenkaan maailmasta saa pois. Ihmiset tulevat ilkeilemään ja heittämään törkeitä kommentteja. Nainen voi haukkua naista läskiksi ja lehmäksi, mies saattaa todeta, että nainen on ”halpa huora”. Jälkimmäinen on monien mielestä miellettävissä seksuaaliseksi ahdisteluksi. Onko se sitä? Vai onko se kiusantekoa ja haukkumista? Olisi ihanaa elää maailmassa, jossa kumpiakaan kommentteja ei olisi. Näin ei kuitenkaan ole ja jotenkin koen huorittelun tai humalaiset ”mhennäääksh phanee?”-ehdottelut sellaiseen melko vaarattomaan kategoriaan. Niitä ei mielestäni pidä ylettää samaan kategoriaan kuin ylennyksen saamiseksi kiristämisnen seksuaalisin palveluksin tai rinnoista kouriminen. Jos jokaisesta kiusanteosta tehdään rikosilmoitus, niin viekö se aikaa ja uskottavuutta vakavilta seksuaalisilta ahdisteluilta? Jotenkin tuntuu hassulta, että  yleisessä keskustelussa samaan kategoriaan kuuluu raiskausyritykset ja autosta seksuaalissävytteisten juttujen huutelu.

Kuten sanottua, minä tai kukaan muukaan ei kuitenkaan ole oikea ihminen määrittelemään sitä, mitä on seksuaalinen ahdistelu. Sitä on kaikki seksuaalissävytteinen toiminta, jonka ihminen kokee ahdistavaksi.  Ja siitä tehkää ilmoituksia työpaikoilla, rikosilmoituksia ja puolustakaa oikeuksianne. #Metoo-kampanja kuolee pois muutamassa päivässä, kun some saa seuraavan liekin alleen. Seksuaalisen ahdistelun rikostilastot taas puhuvat pitkällä tähtäimellä karua kieltä ja ovat tärkeitä tulevaisuuden muutoksen edesauttamisessa. Ennen kaikkea tiettyjen ihmisten toistaessa samoja sikailumalleja, olisi tärkeää, että niitä rikosilmoituksia on rekisteröity. Silloin sarjana naisia ahdistelevia ihmisiä saataisiin vastuuseen.

Mitä teille on seksuaalinen ahdistelu? Rajanveto tässä on aina vähän veteen piirretty viiva, mutta missä menee teidän raja?

Kuvituksena kuvia happihyppelyltämme ennen auringonlaskua. Uskomattoman kaunis usva ollut tänään koko päivän Lempäälässä.

Kommentit (117)
  1. Eveliina / Korkkarit rinkassa
    20.10.2017, 16:57

    Aamen! Puit hyvin sanoiksi omatkin ajatukseni. Vastaava tilanne on nykyinen työttömyyskeskustelu, jossa kaikki aktiivisetkin työnhakijat leimataan mediassa Ossinlaisiksi sosiaaliloisiksi. Uskalla useamminkin kirjoittaa mielipiteitäsi! 🙂

  2. Nyt puit ajatukseni sanoihin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *