October 1st

Mungolife

Kirjoitin tasan kuukausi sitten otsikoksi September 1st ja tuntuu kuin siitä olisi samalla pieni iäisyys, mutta samalla yksi minuutti. On ollut pitkän pitkä kuukausi, mutta samalla tuntuu, että mikään ei ole muuttunut tässä kuussa. Jännää.

Kamalaa kuvitella, että vuotta 2014 on jäljellä enää kolme kuukautta, yksi neljäsosa. En tiedä miksi, mutta tänään tuli sellainen olo, että haluan vihdoin jakaa vähän kuulumisia; niitä oikeita sellaisia, täältä ruudun toiselta puolelta.

Olen jo pari kertaa maininnutkin, että vuosi on ollu rankka, ja varsinkin nämä viime kuukaudet. Oikeastaan se pienoinen alamäki, jolla on liusuttu, alkoi varmaan siinä vaiheessa, kun jouduin hammasoperaatioon tammikuussa. Kolme viikkoa panacodeissa ja kivuissa ja senjälkeinen kuukausi pari vieroitusoireissa vaikutti yleiseen jaksamiseen vähän turhankin kovasti. Kun joutui raapimaan kasaan väkisin ja viimeisillä voimilla samaa elämää ja arkea, mikä tuli ennen helposti, alkoi piiputtaa aika pahasti. Loppukeväästä hakeuduin sitten lääkärille, kun totesin, että edes Panacodin vieroitusoireet eivät kestä niin pitkään. Olin jatkuvasti väsynyt, jatkuvasti voimaton ja jatkuvasti ihan vaan jotenkin täysin kykenemätön hyökkäämään yhdenkään tehtävän kimppuun samalla tarmolla kuin ennen. Mielenkiintoa ja intoa riitti, mutta seinä tuli vastaan aina kun aloitti. Sitten ramppasinkin kaiken maailman verikokeissa, kilpirauhastesteissä ja muissa. Oli raudan varastoitumisongelmaa, jonka vuoksi epäiltiin vuoroin keliakiaa, vuoroin laktoosi-intoleranssia. Kun ei kuitenkaan löytynyt mitään fyysistä oiretta, joka olisi selittänyt kaiken, istuin vihdoin kädessäni lappu, jossa oli isoin kirjaimin sana "työuupumus" ja päässä lääkärin vihje mennä seuraavaksi terapeutille tohtorin sijaan.

En suostunut hyväksymään, että olisin työuupunut. For heavens sake, mä teen työtä, jota rakastan ja josta nautin, ja jos mä uuvun tähän, niin miten sitten ihmiset, jotka tekee oikeasti rankkaa työtä? En väitä, että bloggaaminen on kedonkukkasten joukossa tanssimista kaikkien lieveilmöidensäkin puolesta, mutta ei tästä nyt herranjumala pitäisi kenenkään kyetä burn outia itselleen repimään. Toki tähän blogin päälle tulee yliopisto ja freelance työni, mutta niistäkin pidän kovasti. En oikein ole koskaan uskonut ylipäätään terapian voimaan, mutta niin vain istuin psykoterapeutin tuoliin ja yllätin ja järkytin itsenikin hajoamalla järkyttävään itkukohtaukseen. Purin tunnin miesraukalle nikottelulla ja itkukohtauksilla sitä, että turhauttaa, väsyttää, ahdistaa. Kuukausien epätietoisuus oli siinä vaiheessa liikaa, ja mä ihan oikeesti halusin vaan tietää, mikä helvetti mua vaivaa.

Ei mitään väliä meninkö nukkumaan klo 21 vai 02, nukuinko 5 vai 11 tuntia, olin aina, koko ajan, ihan saatanan väsynyt. Kirjaa lukiessa, nettiä selatessa, telkkaria kattoessa nukahtelin pystyyn. Saatoin nukkua ihan hillittömiä määriä ja herätä aina vaan väsyneenä. Terapeuttini oli erikoistunut uniongelmiin, ja hän tarjosi minulle kronoterapiaa vaihtoehdoksi. Olin jo valmis hyökkäämään siihen lähestulkoot viimeisenä toiveenani. Ymmärsin, että ongelma oli unen laadussa, ei niinkään määrässä. Nukuin, mutten levännyt. Näin hirveästi unia, jotka tuntui todellisilta; ihan arkisia juttuja, työntekoa ja arkisia keskusteluja. Mun lyhytmuisti kuihtu täysin kasaan. Aloitin jatkuvasti ystävien kanssa keskusteluja sanoilla "puhuttiinko me jo tästä..?" ja sekoitin jatkuasti asioita, unohtelin tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja ja olin koko ajan täysin tehoton. Mun elämä on jatkuvasti sen verran isoilla rattailla pyörimässä, että se ei vaan pysynyt lapasessa siinä vaiheessa, kun muisti pätki ihan oikeasti tosi pahasti. Keskittymiskyky oli toinen pahiten kärsinyt juttu. Mulla saatto olla hirveesti energiaa ja intoa. Edessä vaikka viidet päivän asu -kuvat. Aloitin yhden kuvan käsittelyn, eksyin johonkin toiseen ja en yksinkertaisesti ikinä saanut mieltäni hallintaan, jotta saisin edes yhden postauksen kuvat kerralla valmiiksi. Kaikki projektit oli koko ajan ihan levällään ja sehän vaan lisäsi yhtälöön stressin. Mulle monta viimeistä kuukautta on ollut pieniä arjen voittoja. "Jes, vastasin kaikkiin meileihin yhdeltä istumalta" ja "en unohtanut tänään mitään". Urheilu, nukkuminen, terveellinen ruokavalio.. Mikään ei oikein auttanut. Välillä huomasin, että olen nukkunut paremmin, mutta niissä öissä ei sinänsä mielestäni ollut mitään yhteistä nimittäjää. Välillä jos olin mennyt nukkumaan ihan hajalla, rikkipoikkiväsyneenä, nukuin paremmin jostain syystä. Muuta yhteistä en keksinyt.

Puhuin vain harvalle ja valitulle ystävälleni tästä, en halunnut huolestuttaa edes vanhempiani tällä. Sitten selitin ongelmaa eräälle ystävälleni ja hän vain totesi nukkumisestani, että "niin, vähän niinku niillä, joilla on uniapnea". En oikein koskaan ollut antanut uniapnealle ajatustakaan. Sekoitin sen mielessäni aina narkolepsiaan tai kuorsaukseen tai johonkin. Luin kuitenkin uniapneasta silloin samana päivänä ja ensimmäistä kertaa tuli toiveikas olo tässä tilanteessa. Vaikka iso osa uniapneasta kärsiviä kärsii kuorsauksesta, niin se ei ole yksi oireistani. Toki mm. Vivve pilaili matkoillamme aina siitä, että tuhisen söpösti unissani ja pidän hassuja ääniä nukkuessani, mutta en koskaan kokenut sitä ongelmaksi, saati oireeksi. Sitten tutustuin enemmän uniapneaan, ja huomasin, että kuorsaus ei ole välttämätön oire sille, että on uniapnea.

Uniapneahan on periaatteessa sitä, että nukkuessa tulee toistuvia hengityskatkoksia. Kropan luontainen reaktio siihen, että hapenkulku loppuu, on herätä. Uniapneasta kärsivä voi lakata hengittämästä ja herätä lyhyesti satoja kertoja yön aikana. Tämä vaikuttaa siihen, ettei varsinaisesti koskaan pääse siihen syvään uneen. Oireina uniapneassa on toistuvat heräämiset öisin, wc:ssä ramppaamiset, painajaiset ja hikoilu. Päivisin uniapnea aiheuttaa epätavallista väsymystä, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja ärtyisyyttä. Bingo!! En koskaan niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta mä heittelehdin yön aikana paljon, ja luulin aina heräileväni siihen, että vaihtelen asentoa. Oireet tuntui sopivan hirveän hyvin, mutta silti olin skeptinen. En ole ylipainoinen, ei ole diabetesta, en kuulu riskiryhmiin.. Kunnes luin pidemmälle. "Nenän polyypit, nenän vino väliseinä, suuret nielurisat, yläpurenta ja lyhyt alaleuka ovat rakenteellisia tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa ilman kulkua nenässä ja nielussa. Joitain näistä ongelmista voidaan joskus parantaa pienehköllä leikkauksella." Jaa ha. 

Ensimmäistä kertaa oon ollut helpottunut. Ehkä mun uniongelmat ei johdukaan jostain pään vinksahduksesta tai uupumuksesta. Ehkä mun uniongelmat on johtanut siihen pään vinksahtamiseen :D Uniapnean pystyy tarkastamaan melko helposti, mutta en ole vielä voinut sitä tutkia, kun tässä on syyskuun piristyksenä samalla ollut keuhkoputkentulehdus, joka saattaisi vaikuttaa testaamiseen. Varsinaista lääkettähän uniapneaan ei ole, mutta olen jo löytänyt helpotuksen. Ja tässä on kyllä elämäni typerin ja hassuin lääkitys. Olen nukkunut reppu selässä :D Luin itsehoito-ohjeista, että kyljellään nukkuminen tuo helpotusta, joten tungin ison tyynyn reppuun ja iskin selkään yöksi. Uniongelmat ja sen mukanaan tuomat ongelmat eivät ole suinkaan kadonneet vielä, mutta helpottuneet ehkä jonkin verran. Nyt kun keuhkoputkentulehduksen jälkeen on ensimmäinen täysin yskätön päivä melkein takana, uskalsin varata ajan lääkärille saadakseni vielä virallisen diagnoosin tähän itsediagnosoituun uniapneaan. Toivon jo, että kyseessä olisi uniapnea, koska muuten saattaa turhautuminen epätietoisuudeen viedä voiton.

Lokakuun ja loppuvuoden toivomus olisikin se, että saisin takaisin rauhallisen, LEVOLLISEN, unen. Toivotaan parasta!

En oikeastaan halunnut alkuun kertoa näistä ongelmista ja tästä kaikesta. Mutta olen lopen kyllästynyt blogosfääriin, jossa bloggaajien elämä on pelkästään positiivista. Meilläkin on vaikeaa välillä. Ja useinkin jopa. Ehkä tämä myös selittää, miksi bloggaaminen on kärsinyt niin reippaasti tänä vuonna.

Jos lukijoiden joukossa on uniapneasta kärsiviä, niin jakakaa toki kokemuksianne. Olisin kovin kiitollinen kaikesta mahdollisesta tiedosta :)

Kuvituksena kaikki syyskuun asut, näin kuukauden ensimmäisen kunniaksi. Mikä oli teidän suosikkinne? :) 

Kommentit

Minä kyllä kuorsaan toisinaan, ja toisinaan olen hipihiljaa. Herään painajaisiin, siihen että olen hiestä läpimärkä. Ja aina mua väsyttää, nukuin sitten viisi tai kymmenen tuntia. Nukun päiväunia, koska en voi keskittyä mihinkään. Ja niin, minulla on isot risat, vino väliseinä ja kystia. Lääkärini on kuitenkin sitä mieltä, että minulla ei voi olla uniapneaa, koska en ole ylipainoinen tai kärsi sukurasitteesta. Tämä postaus pisti miettimään, että pitäisiköhän vaatia uudelleenarviointi. Kiitos postauksesta, ja rauhallista ja levollista syksyn jatkoa. "toivotaan", että se olisi uniapnea, jolloin syy selviäisi ja asialle voisi tehdä mahdollisesti jotain .

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja paljon tsemppiä myös sinne :) Ja siis ei kaikki uniapnea potilaan ole ylipainoisia miehiä :)

sini (Ei varmistettu)

Ehkä hassua sanoa tässä tilanteessa näin, mutta jes, ihanaa saada tälläistä tekstiä ! Ensinnäkin on kivaa saada pitkästä aikaa vähän muutakin tarttumapintaa suhun kuin tavalliset vaatehöpöttelyt, ja toisekseen on kiva tietää syy miksi et ole blogannut ihan samalla tavalla kuin ennen. Olen välillä vähän ärsyyntynyt, että miksi se Anna ei postaile samalla tavalla kuin ennen, mutta nyt koen vaan hirmusta sympatiaa.

Oireet kyllä kuulostaa vähän liiankin tutuilta. Olen kärsinyt samantapaisesta jatkuvasta väsymyksestä ja keskittymisongelmista tässä tämän vuoden oikeastaan kokonaan, enkä tiedä tarkkaa syytä. Ehkä se on stressi, kun seurustelusuhde on kokenut kriisiä toisensa perään ja tuntuu että elämässä pitäisi tehdä vaikka mitä mutta mitään en saa valmiiksi. Kaiken tämän uniongelman ja muun lisäksi stressi on aiheuttanut mulle luultavasti ulkonäköongelmankin, nimittäin hiustenlähdön. Tosi kiva näin alle parikymppisenä, että tukkaa lähtee päästä ihan vaan hiuksia haromalla järjettömästi irti.

Ehkä mä saan tähän omaan tilanteeseeni nyt jotain helpotusta, kun tiedän että en ole yksin tämmöisen uupumuksen kanssa.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja ihan hirveesti tsemppiä, kyllä se tukka sieltä varmasti palaa vielä!! :)

Martsa (Ei varmistettu)

Paljon tsemppiä Anna, ja kohti valoa. Arvostan että kerrot avoimesti missä mennään, juuri se tekee sinusta niin kiinnostavan bloggaajan.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Annukka (Ei varmistettu)

Moikka! Uniapnea kuulostaa ihan mahdolliselta, mutta toivoisin ettet silti sulje työuupumusta pois vaihtoehdoista. Se voi tulla vaikkei olisi niin varsinaisesti rankkaa työtä. Minä opiskelin vuodet 2006-2009 ammattikorkeassa, ja koulupäivän päätteeksi menin n. kolmena arki-iltana vielä iltavuoroon vaatekauppaan, jossa tietenkin olin myös lauantait töissä. Kesälomaa ei tietenkään ollut, koska piti mennä opiskeluiden velvoittamaan työharjoitteluun. Noh, koska pidin vaatekauppatyöstäni niin menin vielä päivätyön jälkeen iltavuoroon vaatteita myymään. Reippaana ihmisenä tein työt molemmissa paikoissa tietenkin täysiä. Kesällä 2008 (olin samassa harjoittelussa joka kesä) olin todella väsynyt. Työkaverit huomautteli että nyt on tyttö laiskistunut, en meinannut työmaalla päästä autosta ulos vaan makasin pakun penkillä ja halusin vaan nukkua. Ja iltavuoroon taas vaateliikkeeseen jne jne. Kesän aikana kävin sitten mittaa veriarvot ja ne oli hyvät, mut ohjattiin lääkärille että jos selviäis jotain. Sitten siellä juttelin että mitä puuhaan ja tulin tajunneeksi, että 3 vuoden ajan mun ainut vapaapäivä on ollut kerran viikossa sunnuntai.

Pointti siis että vaikka kuinka tykkäis työstä niin silti se on touhuamista ja ajattelemista ja tekemistä. Ja ihminen tarvii vähän enemmän aivot narikkaan -päiviä ku kerran viikossa jos sitäkään. Olin sit kuukauden tekemättä mitään ja sain taas itestäni kiinni enkä enää ikinä aio tehdä kahta työtä yhtä aikaa. Olin siis 7-15.30 duunissa ja evästä naamaan ja 16-19 iltaduuniin. Missä vapaa-aika?? :D

Anna (Ei varmistettu)

Hmmmjoo, mutta uskon tuntevani oman kroppani aika hyvin, ja tiedän, että kyse on nyt enemmänkin siitä fyysisestä ongelmasta kuin mistään muusta :/ Mutta jos ei uniapneaa ole, niin sitten alan miettimään seuraavia askelia :)

IraCassandra (Ei varmistettu)

Huh! Sulla on kyllä ollut rankkaa :( Toivottavasti asioille löytyy nyt ratkaisu ja lääkäri tulee samaan diagnoosiin kuin sinä! Mun lemppareita asuista on maximekko-asu sekä lentokenttä-asu :) Tsemppiä jatkoon! Mä en täältä ainakaan mihinkään häviä vaikka bloggailisitkin harvemmin, se on ymmärrettävää koska, no, elämä :D

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kuulla, se on tärkeetä bloggaajankin tietää :)

Emppu (Ei varmistettu)

Just tän takia sun blogisi on mun lemppari! Uskallat kertoa myös niistä huonoista jutuista, kun me kaikki kuitenkin tiedetään, että ei se bloggareittenkaan elämä aina niin täydellistä ole. Ihmisiähän tässä kaikki vaan ollaan.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia, mukava kuulla :)

Roosa (Ei varmistettu)

Kiva, kun kirjoitit aiheesta. Minä kyllä ymmärrän, ettei sinun olisi ollut mikään pakko kertoa asiasta, olethan muistaakseni (?) maininnut aiemmin, että sinulla on oman terveyden kanssa ongelmia. Terveysasiat on mielestäni jokaisen henk.kohtaisia juttuja. Paljon tsemppiä! Toivottavasti asia selviää pian. : ) Roosa

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Nina (Ei varmistettu)

Jaksamisia sulle Anna! Toivottavasti vaisvasi selviää =))

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Kpo (Ei varmistettu)

Mielestäni on tosi kiva että tuot esille ahdistuksen/väsymyksen/uupumuksen! Tuntuu että kaikki tuollainen ovat vähän niinkuin vaiettu ongelma vaikka tosi moni oireilee stressistä ja väsymyksestä jne.:D Ja tuokin kun kerroit että väsymys alkoi tavallaan ilman mitään syytä oli kuin omasta elämästäni. Minulla todettiin lukion toisen vuoden keväällä keskivaikea masennus, enkä oikeastaan vieläkään tiedä, mistä koko sotku edes sai alkunsa. Ahdistus vain kasvoi, tuntui että kaikki muut olivat hirmu valmiita myöhempää elämää varten (parisuhde, selvyys jatko-opinnoista jne) ja itse olin vain jumissa, enkä halunnut päättää mitään tulevaisuudesta. Koska masennus oli itselle täysi yllätys niin aloin pohtia voisiko syynä olla esim kilpirauhasen vajaatoiminta mutta ainakaan vielä ei ole mitään ihmeempiä syitä kropasta löytynyt. Terapiasta on ollut apua sen verran, että olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja nyt tiedän, minkälaiset tilanteet laukaisevat distressin.
Mutta pointti oli se että ihanan avoin postaus ja oli kiva saada tietää, että muillakaan ei ole aina helppoa<3

pizza (Ei varmistettu)

Moikka!
Mulla itselläni ei oo uniapneaa, mutta eräällä läheisellä sukulaisellani on. Hänkin kärsi aluksi uupumuksesta, ja hänellä oireisiin kuului myös kuorsaaminen. Oikeastaan heti diagnoosin jälkeen elämänsä helpottui, kun sai sen laitteen (you know, näyttää imurilta, tulee se happinaamio). Toki olihan siinä aluksi totuttelemista, mutta nyt nukkuu kuulemma todella levollisesti :-)

Ja muuten, mielestäni blogin taso on noussut kesän jälkeen! Ihanaa, että avasit näin henkilökohtaista aihetta, mutta kyllä ymmärrän ettei se oo aina kivaa ja minkä takia blogi on muuttunut pinnallisemmaksi. Olet myös todella kaunis :-) Toivottavasti saat diagnoosin ja helpotusta uniongelmaan

Lauraa (Ei varmistettu)

En tarkemmin osaa tosta uniapneasta kertoo, mut iskällä on se todettu. Sillä mukana on kanssa se kuorsaaminen ja tuntuu, et koko talo tärisee ku se nukkuu.. Ja niitä hengityskatkoksia on kanssa. Ne ehkä erottaa paremmin just sen takia ku kuorsaa. Asun siis vielä kotikotona ja välillä oon jo menos herättämää iskää kesken kaiken ku tuntuu, et se katkos vaan jatkuu ja jatkuu, mut sit loppuuki.
Mut toivottavasti sulle löytyy syy ja pääset nukkumaa taas kunnolla! :)

Anna (Ei varmistettu)

Joo, senkin puolesta voisi tuon nokan leikata ennen kuin alan tärisyttämään seiniä :D

anna (Ei varmistettu)

Ystäväni isällä on myös uniapnea ja hänen vaimonsa ompeli miehen yöpaitojen selkiin taskut joihin mahtui tennispallo. Eli aina kun hän kääntyi selälleen niin pallo painoi ikävästi ja hän kääntyi takaisin kyljelleen.

Anna (Ei varmistettu)

Joo, se on ihan neuvo, joka annetaan uniapnea-sivustolla :D Vähän heavy :D

maiju (Ei varmistettu)

Ihanaa, kun kerroit tästä niin avoimesti! Oon huomannutkin kuluneen vuoden aikana, että bloggaamisen taso vähän tipahti ja häpeäkseni joudun myöntämään, että olen vain tuominnut sen sen piikkiin, että sua ei vaan kiinnosta. Anteeksi tästä, hävettää niin paljon, kun olin niin ennakkoluuloinen.
Toivottavasti uniongelmasi selkenevät ja saat niihin apua, itse kärsin niistä pari vuotta sitten (en tosin uniapneasta, vaan siitä, että heräsin joka aamu neljän viiden maissa aivan järkyttävään pahoinvointiin, jota kesti tunnin pari) ja se oli niin rankkaa. Oli aivan hirveää, kun ei ollut voimia yhtään mihinkään missään vaiheessa päivää, ja minulla nukkumaanmenokin vielä pelotti, kun tiesin herääväni paskaan oloon.
Joten hirmuisesti voimahaleja sinulle, olet ihana <3

Judit (Ei varmistettu)

Repun sijasta toimivaksi on todettu t-paidan selkämykseen ommeltuihin kahteen "taskuun" laitetut tennispallot! Kuulostaa yhtä pöntöltä mutta toimii! Toivottavasti löydät apua ongelmaasi, voimia!

Anna (Ei varmistettu)

Haha, joo, toi on ihan uniapneasivustollakin annettu ohje :D Pitää ehkä kokeilla :)

emk (Ei varmistettu)

Moikka!
Miehelläni todettiin myös uniapnea, eikä hänkään ulkoisesti näytä ns.perinteiseltä uniapneapotilaalta eikä niinikään kuulu riskiryhmään :)
Kamala ajatus että unen aikana happisaturaatio eli veren happipitoisuus voi laskea tosi alaskin niiden hengityskatkojen aikana..sitä ajattelee että mitäköhän se tekee elimistölle pitkällä aikavälillä :(
Miehelläni apnea johtui kitalaen rakenteesta ja hänelle tehtiin sen vuoksi leikkaus, jonka jälkeen vaiva parani. Uniapnean ensisijainen hoitohan on Cpap-laite, eli tiivis naamari joka pidetään nenän/nenän ja suun ympärillä nukuttaessa. Kamala hökötys mutta ehkä mieluummin se kuin uniapneasta aiheutuvat haitat. Lääkkeillähän tätä vaivaa ei voi hoitaa. Toivottavasti kohdallasi asia selviää ja saat energiasi takaisin!

Anna (Ei varmistettu)

Joo, en tuota naamiota haluaisi joutua käyttämään, mutta jos se auttaa, niin sitten turvaudun siihen pahimpaan hätään :) Ensi viikolla tiedän enemmän :)

Laura (Ei varmistettu) http://laurapalmberg.blogspot.se

Mulla on ollut samat oireet jo parisen vuotta, ja viime viikolla kävin sitten viimeinkin uniapneatesteissä! Mä sain onneks nukkua kotona, mut mulla oli ihan kauheasti laitteita päällä ja vähän hermostutti et miten saisin unta, mutta onneks ne laitteet ei sit loppujen lopuks haitannu unta yhtään ja nukuin helposti sen (mulle tavallisen) 11 tuntia siihen asti et herätyskello herätti aamulla. Nyt ootan vaan vastauksia testeistä, ja toivon todellakin et mulla olis uniapnea, ettei tarvis nukkua päivät pitkät :P

Anna (Ei varmistettu)

NOOOOO, miten meni miten meni? :)

Mette (Ei varmistettu)

Moikka, mulla oli ala-asteella uniapnea (eli monta monta vuotta sitten :D). Siihen silloin mulla kuului myös hampaiden kiristely unissaan. Itsellä se uniapnea johtui liian suurista kita- ja nielurisoista (tai toisesta, en muista enää...) ja loppui näiden poistoleikkauksen jälkeen. Testeissä mulla oli 30 hengityskatkosta yön aikana. Pahin oire silloin oli vuoden kestänyt jokapäiväinen päänsärky... Onneksi oireet loppui kun oli uniapnean syy poistettu :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi vitsi, täytyy nyt oikeesti mennä tuonne testiin, se varmasti oikeasti selventää aika hyvin ongelman ja parhaassa tapauksessa tuo ratkaisunkin siihen :)

meow (Ei varmistettu)

Heippa!
Hieman naurahdin reppu selässä nukkumiselle, mutta hyvä jos se on auttanut :D! Mulla ei ole kokemusta uniapneasta, mutta tiedän, miten ikävää on elää uniongelmien kanssa. Mä kärsin joskus reilu parisen vuotta sitten toistuvista unihalvauksista. Se oli aivan hirveää ja aloin pelkäämään nukkumaan menemistä. Onneksi lopulta selvisi, että mulla ei ole esim. aivosyöpää (vai mitä ikinä pelättiinkään) vaan unihalvaukset johtuivat puhtaasti hyvin stressaavasta elämäntilanteestani. Ei siitä sen enempää, mutta ongelma katosi lähes seinään, kun elämäntilanteeni alkoi muuttumaan ja pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä :)

Kerrothan sitten, miten tilanne etenee. Hyvin paljon tsemppihaleja! :)

Jenna (Ei varmistettu)

Hurja juttu. Toivottavasti olisi sitten tuo uniapnea, aika osuvaltahan toi kuulostaa:D

Tämä on moneen kertaan sanottu, mutta ihmisiähän bloggaajatki on. Se yleinen ei-koskaan-vituta-ei-ole-ongelmia -mielikuva johtuu nimenomaan siitä kun bloggaajat ei mainitse näitä huonoja puolia elämästä. Eikä tarttekkaan mainita jos tuntuu siltä, mutta voi vapauttaa huomattavasti mieltä :) hyvää jatkoa sinulle!!!

Taija (Ei varmistettu)

Meillä töissä uniapnea todetaan potilailla unirekisteröinnillä. Eli yöksi cpap tai vpap maski naamaan joka rekisteröi hengitystä ja hapen virtausta :) ja nopein helpotus ja yöunen parantaja on se mukava pikku kaveri yöpöydälle tuhisemaan ja maski naamaan yöksi. Yleensä jos potilaalla on uniapnea, hän huomaa valtavan eron yössä, jolloin nukkuu maskin kanssa kuin ilman. Minun potilaat yleensä ovat ylipainoisia, isoja, kuorsaavia miehiä, joten en osaa ottaa kantaa tuohon leikkausasiaan. Mutta järjen kanssa ajateltuna luulisi sen toimivan, kun sen jälkeen pitäisi paikkojen olla suorat ja ilmastoituvat. Toivottavasti löytyy ratkaisu!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia tästä :) Joo, testeihin pitää toki mennä :)

inamaria

Kiva lukea ihan oikeitakin kuulumisia välillä! :) Toivottavasti löytyy selitys tuohon ongelmaan. Asuista lempparit oli ekan sekä vikan kollasiin viimeiset kuvat. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

primrose (Ei varmistettu)

Voimia, Anna! Tähän kaikkeen löytyy varmasti ratkaisu. Olit hurjan rohkea, kun kerroit tästä blogissasi mutta hyvä niin, jotta me voidaan tsempata sua! Täältä saa jotakuinkin päivittäin asuinspiraatiota ja on mukava voida antaa jotain takaisinkin tsemppitoivotusten muodossa. Eli voimia, voimia, voimia :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kiitoksia :)

Satu (Ei varmistettu)

Voi ei, toivottavasti selviää mikä sulla on! Tsemppiä! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos :)

kata (Ei varmistettu)

Kiitos kun kerroit avoimesti, tsemppiä kovasti! Toivotaan, että ratkaisu löytyy ja saat asiat kuntoon! :) <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Kikka (Ei varmistettu)

Voi Anna!! Olen tosi pahoillani sun terveysongelmasta, meillä on kotona (miehellä) samanmoista. Oireet kestäneet jo viitisen vuotta ja yhä hullummaksi menee. On tehty kotona ja sairaalassa unirekisteröintejä eikä oikein mitään selviä. Rankkaa on ollut sekä hänellä että puolisolla..

Anna (Ei varmistettu)

Voi ei, ihan kamalaa, paljon tsemppiä molemmille! :)

ELisa (Ei varmistettu)

Rohkea teksti, kiitos siitä ^^

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

celia (Ei varmistettu)

Hei,
Hyvä jos uniongelmiisi on tullut helpotusta! Päädyitkö muuten käymään terapiassa paria kertaa pidempään? Mietin vaan, että kuvaamiisi oireenkuvan voi aiheuttaa todella muukiin tekijä kuin vain työuupumus (joka saattaa olla se pinnallinen oire, todelliset syyt ovat usein paljon pintaa syvemmallä). Tokihan lievä katkonaisuus unessakin saattaa olla ainakin yhtenä lisätekijänä, toisaalta septumdeviaatiohan sinulla on varmaankin ollut koko elämäsi. Mikäli ongelma ei kohtuuajassa selkeästi helpota, suosittelen kuitenkin pitämään mielessä muutkin vaihtoehdot väsymykseen (sanon näin sekä lääkärinä, että terapiassa kävijänä (pitkän vastustuksen jälkeen;)).

Anna (Ei varmistettu)

Kävin joo :)

celia (Ei varmistettu)

Kiitos vielä rohkeudesta sen suhteen, että kerroit, kuinka olet monipuolisesti yrittänyt hakea apua ongelmaan (ja ikävää, että pahantahtoisia, negatiivisesti kommentoivia ihmisiä on niin
paljon:( ). Kuitenkin hienoa, että joku puhuu myös siitä, että on miettinyt stressiä ykdeksi mahdolliseksi syyksi ongelmiinsa, koska edelleen tuntuu, että kaikki psyykkiseen terveyteen viittaavat asiat koetaan jotenkin stigmatisoivaksi. Tämä on mielestäni sääli, sillä se vähentää ihmisten hakeutumista hoitoon: Miksi esim. ahdistus tai unettomuus olisi jotenkin hävettävämpi oire kuin esim. verenpainetauti? Kukaan ei kuitenkaan ongelmiaan valitse! Ja toisaalta kukaan ulkopuolinen ei pysty kertomaan toiselle oireiden syytä, olivat ne sitten mitä tahansa! (Vaikka monet tosiaan ehkä ajattelevatkin tuntevansa blogin kirjoittajan randon kirjoitusten perusteella).

Toivottavasti tulevissa tutkimuksissa selviää syy ongelmallesi ja se helpottuu mahdollisimman pian. Hyvää syksyä sulle:)!

Pages

Kommentoi