Ohituskaistalla

Voi että mikä viikonloppu!! Okei okei, tänään on kyllä vielä lauantai, mutta mulla on ihan sunnuntaiolo, koska pari iltaa on mennyt vahvasti viihteellä.

Tänään mä olen tosi tosi onnellinen. Koko päivän on ollut sellainen Cradled in love -fiilis. Päällimmäisenä on kieltämättä pieni kooma päällä, kun ei oo liikaa tullut harrastettua nukkumista, mutta kyllä jokaikinen ajatus on silti äärimmäisen paljon positiivisen puolella. Saatoin just Vivven kentälle ja kohti Helsinkiä, juttelin Viivin kanssa Skypessä ja oon vaan tuijotellut ulos mun huoneen ikkunasta tota kaunista kultaista valoa, jonka auringonlasku tekee.

IMG_0485

Mua usein harmittaa nykyään se, että tuntuu ettei ole enää itse tämän blogin käsikirjoittaja. On niin paljon asioita, jotka haluaisi kertoa, niin paljon ihania hetkiä ja ajatuksia, jotka haluaisi jakaa. Sitten kuitenkin on kantapään kautta oppinut, että jokainen sanomani asia jää vuosiksi elämään ja mua saatetan hahmottaa vaikka kolme neljä vuotta sitten tapahtuneen asian tai sanomisen puolesta. Uteliaisuus on rajatonta ja arvostelu vielä pahempaa. Huomaankin nykyään enemmän jättäväni kertomatta kaikkia ihania asioita. Jotenkin ne haluaa pitää aina omana, eikä anna riskiä, että joku pilaa niitä.

Nyt halusin kuitenkin kirjottaa, että mä oon tänään tosi onnellinen. Oli ihanat kolme päivää Vivven kanssa, pari ihan legendaarisen upeeta iltaa (yötä ehkä lähempänä totuutta) ja ihania ihmisiä ja kauniita hetkiä!

Torstaina käytiin tyttöjen kanssa Boxissa. Päästiin kotiin siinä 12 maissa. Aamulla. Ei ehkä pitäisi olla yllättynyt, mutta olin silti. Keskellä yötä vaahtokylvyt, sängyillä tanssimiset ja shampanjaa pullosta auringonnousua katsellessa jää varmasti mieleen pitkäksi ajaksi. Samaten kuin tyttöjen ilmeet Boxin irvokkaan shown aikana, villit tanssikuviot sohvilla ja kaikki kauniit ja ihanat ihmiset tässä kaupungissa. Saatiin itsemme toimitettua eilen aamupalalle Angelin Breakfast Clubiin ja maattiin kaikki meidän olkkarin sohvilla ja matolla ja fiilisteltiin elämää ja edellisyön sankarointia. Uskomaton evoluutio myöhemmin kaksi verkkariryönää muuttui sangen viehättäviksi kesäleideiksi ja lähetettyämme Annikan Ibizan matkalle oli suuntana eilen Pushkinista kertovan dokumentin ensi-screenaus ystävien seurassa.

IMG_5832

Oli liian upea keli ja liian hyvä fiilis istua katsomassa leffaa joten shampanjan ja canapeiden jälkeen käytiin viihtymässä OXO Towerin terassilla ihastelemassa kaupungin kauneutta ja auringonlaskua. Mulle elämässä on monia tärkeitä hetkiä ja tunteita. Kun saan esitellä mun ystäviä toisilleen ja seurata heidän ystävystymistä on yksi sellainen. Tai kun voi istua omassa huoneessa ravintolassa omassa porukassa vaan ja syödä kaikkia herkkuja parhaiden viinien kanssa ja nauraa niin, että silmät valuu. Ravintolaillallinen jatkui taas tanssimiseksi sohvilla kaverin klubilla, joskin tällä kertaa muistettiin, että kotiin saa mennä ennen keskipäivää. Nukkumaan ei kuitenkaan päässyt ennen kuutta taaskaan. Mitä elämään voi tarvita muuta kuin parasta seuraa ja maailman parannusta auringonnousua katsellen?

Tämä päivä on mennyt Oxford Streetillä Vivven kanssa pyörien ja pari kenkälöytöä tehden. Nyt päätin tehdä järkevästi, enkä lähtenyt illalliselle (joka olis kuitenki johtanu taas johonkin piiiiiiiiiiiitkälle aamuun) vaan tilasin pizzan ja päätin viettää lauantai-illan haaveillen kaikesta parhaasta, mitä elämä eteen on tuonut ja toivottavasti vielä tuo. Välillä tuntuu, että menee koko ajan vähän ohituskaistalla elämässä, ja vauhtisokeus usein himmentää muistoja. Kun uusia asioita tapahtuu koko ajan, ehtii nopeasti unohtaa jo nähdyt ja koetut asiat. Haluan pitää tämän viikonlopun muistoissani pitkään. Mielellään aina. Kristallinkirkkaana. (No okei, ehkä pienen seitinohuen viinihuurunkirkkaana). Univelkaa on päässyt kertymään, eikä olo ole kyllä kovin hehkeä juuri nyt. Mutta toisaalta loppujen lopuksi sitä muistelee varmasti lämmöllä kiikkustuolissa sitten, miten nuorena lähti tyttöjen kanssa paljain jaloin korkkarit kainalossa hienostohotellista keskellä päivää 🙂

Kommentit (23)
  1. Tämä oli musta sun paras postaus hetkeen, koska tämä oli niin aito ja käsinkosketeltava. Aloin väkisinkin miettimään tätä lukiessa omia kavereitani, pitkiä öitä ja etenkin sitä onnea ja riemua.
    Kiitos Anna!

    1. Kiitoksia, ihana kuulla 🙂

  2. Juhofan1111
    7.6.2014, 20:13

    Oot tosi nätti ja kiva postaus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *