Omaa aikaa

*Bloggaaja on BookBeatin kaupallinen blogilähettiläs

Aurinko, kirsikat ja kikattava taapero takapihalla. Se on melko lailla parasta kesässä, mitä tiedän. Mut aika samalle tasolle pääsee se, että voidaan olla paljon kotona perheen kesken, nauttia lomista ja olla vaan. Itse asiassa, juuri tällä hetkellä olen itse viikon hoitovapaalla. Oon neljätoista kuukautta tasapainotellut äitiyden ja yrittäjyyden kanssa ja viime aikoina oon huomannut, että se käy koko ajan aina välillä haastavammaksi. Lapsi kasvaa, alkaa puhumaan ja on niin aktiivinen ja utelias, että hän tarvitsee melko paljon huomiotani. Vaikka poika nukkuu pitkät päikkärit ja pitkät yöunet, ei ole kovin kestävää itse nipistellä sieltä yöunista työaikaa. Samalla myös päikkäriaikaan on yleensä aika paljon puuhaa. Lelujen siivoamista, ruoanlaittoa ja mitä ikinä. Kun mies on kotona, haluan myös viettää aikaa koko perheenä eikä aina jotain läpsystä vaihtoa lapsenhoidolle. Niinpä on ihanaa kun voi välillä vaan päättää, että pitää viikon vapaata ja keskittyy siihen kotiäitiyteen. Se myös avaa ihan eri tavalla aikaa omalle olemiselle ja omille jutuille.

Yksi tärkeimpiä asioita tässä meidän pienlapsiarjessa on todella 50-50 lapsenhoidon jakaminen ja se, että jätetään molemmille sitä omaa aikaa. Toki se on välillä haastavaa, mutta supertärkeetä. Mieheni tykkää liikkua ja urheilla, mä tykkään vaan olla. Vaikka on ihan kiva mennä lenkille tai liikkua muuten, niin mä nautin myös siitä, että voin istua alas ja nauttia yksinolosta. Jotain hyvää naposteltavaa, joku kutomishomma, värityskirja tai kirja tai musiikkia seuraksi. 

Rehellisyyden nimissä, jos istun vaan paikallani ja oon tekemättä mitään, se ei rentouta mua. Se kuulostaa nimittäin tältä: ”Muista pestä ne pyykit, posti pitää hakea, muista viedä kengät X suutarille, ainiin Benjin trimmausaika, jäteaseman kellonajat pitää tarkistaa, hammaslääkärikin on varaamatta, pitää laitta X, Y ja Z laskut asiakkaille, maksaa se ja tämä lasku, muista kysyä tuosta asiasta siltä kollegalta ja tästä asiasta siltä yhteistyökumppanilta ja mitähän blogiin on kommentoitu…” Kirjoitettuna se kuulostaa rennolta, sillä ne eivät tule samaan aikaan toisin kuin pääni sisällä. Tyhjennän mieleni yleensä tehokkaimmin vain urheillessa, mutta jos haluan vain rentoutua, lepäillä ja sukeltaa toiseen maailmaan, on mulla kaksi vastausta asiaan. Netflix (tai Viaplay) ja BookBeat.

TV-sarjat on siitä kivoja, että ne on todella nollaavia. Tietyllä tapaa voi vaan sukeltaa toiseen maailmaan ja leikkiä, että Derek Morgan, Tom Kirkman ja Fallon Carrington on jotain kavereita ja olla siinä toisessa maailmassa. Kuitenkin vaikka moni sarja on helppo tapa sukeltaa muualle, ne eivät herätä mussa samanlaista nautintoa kuin kirjat. Kahdesta syystä. Ne eivät ole mulle tarpeeksi haastavia. Saan kaiken valmiina, ja silloin mun aivoilla on aikaa tehdä myös jotain muuta. Se häiritsee sitä täydellistä hukkumista toiseen maailmaan. Ja itse asiassa, mä oon melko lailla multitaskingin mestari, ja saatan katsoa tv-sarjaa siivotessani tai vaikka kun käsittelen kuvia tai teen mekaanista työtä, joka ei vaadi keskittymistä. Niinpä tv-sarjat on mulle vähän sellainen aktiviteetti, johon en niinkään huku tai syvenny vaan ne menee helposti jonkin muun asian ohella.

Mutta kirjat. Kirjat on mulle pyhiä. Mä rakastan sitä, kun avaa uuden kirjan. Sitä tunnetta, kun tietää, että alkaa uusi tarina. Sitä kun voi itse kuvitella kaikki hahmot ja miljööt. Kun oikeesti laittaa aivot koetukselle ja miettii, miltä joku näyttää, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa. Jotenkin mä aina mielessäni kuulen kirjailijan äänen, voin kuvitella sen paikan. Musta on mielettömän ihanaa lukea kirjoja ja olla täysin siinä maailmassa aina vaikka tunninkin kerrallaan. Huomaan vaan, että mahdollisuudet upota kirjaan näin kotiäiti/yrittäjä -arjessa on tosi pienet. Nimittäin, lukeminen oikeesti vaatii sen oman aikansa ja keskittymisen. On oikeasti itse luettava. Ei voi samalla lakata kynsiä, imuroida ja suunnitella pakkaamista viikonlopun reissuun. On vaan luettava. Siinä missä se on aivan ihanaa, on se myös rajoittavaa.

Nuorempana ja lapsettomana tää oli paljon vähemmän ongelma. Oon aina kulkenut paljon julkisilla ja junassa tai bussissa on ollut helppo lukea. Oon välillä hurahtanut niin paljon johonkin kirjaan, että oon lukenut kävellessä. ”Välillä”. Oikeesti, mun mies on joskus taluttanut mua jonnekin kädestä, koska mulla oli kirjan ratkaisuhetket käsillä, eikä se voinut millään odottaa, mutta oli mentävä jonnekin 😀 Oon lukenut aina kun vaan on ollut mahdollisuus. Nyt kun kävelen tai matkaan Danten kanssa, keskityn häneen. Joko ajan autoa tai sitten työnnän rattaita ja bongailen lintuja, busseja, moottoripyöriä, autoja, oksia, kukkia. Mitä vielä. Kyllä te tiedätte, ainakin te, joilla on uteliaita taaperoita. No, sanotaanko nyt vaikka niin, että omaa aikaa lukea kirjoja on paljon vähemmän, koska ne arjen joutilaat hetket on oltava läsnä jollekin toiselle tai sitten on miljoona asiaa tehtävänä.

Kiitän vähintään kerran viikossa kaikkia korkeampia voimia siitä, että on BookBeatin kaltaisia äänikirja-kirjastoja. Ne on oikeesti mulle ihan arjen pelastus. Saan aina lukea mielenkiintoiset kirjauutuudet ja sen lisäksi, että voin lukea ne, voin kuunnella ne! Niin paljon helpompaa! Lenkillä nukkuvan lapsen kanssa voin samaan aikaan kuunnella, urheilla ja olla lapsen kanssa. Siivotessa kotia, voin hukkua kauniiseen ja mielenkiintoiseen maailmaan ja kuunnella ihanalla äänellä kerrottua tarinaa. Voin lukea ja kuunnella samaa kirjaa, joka ei jätä mitään kirjaa odottamaan vapaa-aikaa. Kun on ratkaisuhetket käsillä ja pitäisi tehdä ruokaa, voin iskeä kirjan kaiuttimesta jonkun muun lukemana.

Mä huomaan, että joka ikinen viikko BookBeat tekee mut onnelliseksi. Jokaisen kirjan luku- tai kuunteluhetken jälkeen olo on innostunut ja rentoutunut. Oon ollut yli 20 vuotta lukutoukka ja tulen olemaan sitä varmasti jatkossakin. Rakastan sitä, että mun ei tarvii BookBeatissa miettiä, minkä kirjan ostaisin. Mun lukupreferenssien mukaan mulle tarjotaan kirjoja, jotka saattaa kiinnostaa. Nään heti muiden antamat arvostelut ja saan kirjat aihepiireittäin. Nään uutuudet helposti ja innostun jostain, mitä en olisi osannut muuten etsiä käsiini luettavaksi. Oonkin luvannut itselleni, että vaikken ole liittynyt mihinkään kirjakerhoon (eläkepäivät, mulla on teille jo suunnitelmia :D), niin luen joka kuukausi jonkun kirjan. Kesällä on aikaa hieman enemmän, mutten aseta tavoitteita liian korkealle. Kolme kirjaa kesän aikana vähintään, mutta jos aikaa riittää, niin miksei enemmänkin.

Luin viimeksi Clare Mackintoshin Minä Näen Sinut, ja sitä voin lämpimästi suositella. Oli tosi hyvä, joskin paikoitellen ajatuksena jopa ahdistava.

Nyt lukulistallani on:

Pauliina Vanhatalo – Keskivaikea vuosi

”Keskivaikea vuosi seuraa masennusdiagnoosin jälkeistä elämää vuoden ajan. Paljon on tapahtunut jo ennen psykiatrin vastaanotolle astumista. Entinen yhdeksän laudaturin ylioppilas ei koe täyttäneensä muiden odotuksia. Usko omien unelmien toteutumiseen on alkanut horjua, ja äitiys on osoittautunut introvertille lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Ja joka vuosi saapuu kaamos, talven pimeyden käynnistämä kamppailu elämänhalun ja -haluttomuuden välillä. Pureeko lääkitys maailmantuskaan, onko kirjoittamisesta terapiaksi, auttaako jos hankkii koiranpennun Tehoaako meditaatio, jos Facebook on samalla auki? Voiko rakkaudessa epäonnistua? Mitä on lupa katua? Keskivaikea vuosi on masennuskirja, joka ei masenna. Avoin ja kaunis kertomus ihmisestä, joka solmii sovintoa elämänsä kanssa.”

Mulla oli aika raskas vuosi elämässäni joku viitisen vuotta sitten, jonka seurauksena kävin juttelemassa terapeutinkin kanssa. Eniten raskaaksi elämäni teki omat odotukseni ja se mitä kuvittelin muiden odottavan ja tietyt omat oudot ajatusradat ja -maailmat, joiden kanssa oli vaikea jotenkin tehdä sovintoa ja ajatella itsestään hyvin. Paloin henkisesti loppuun ja onnekseni löysin avaimet pois siitä. Tää kirjan kuvaus osui jotenkin lähelle sitä, mitä silloin kävin läpi ja siksi haluan lukea tän.

Thomas Erikson – Idiootit Ympärilläni

”Onko ympärilläsi idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin.

Oletko joskus juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa kumpikin puhuu aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostia, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa et käsitä mistä muut puhuvat, eikä kukaan tunnu ymmärtävän mitä sinä tarkoitat, vaikka selität asiat kristallinkirkkaasti? Oletko ajatellut, että kaikki ympärilläsi ovat idiootteja?

Yleisin syy sosiaalisiin konflikteihin on erilaiset tavat viestiä, ja jotta voisi käsittää muita, pitää ensin ymmärtää itseään. Thomas Erikson avaa konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia erilaisia sosiaalisia tyyppejä on olemassa. Kirja myös opastaa, miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti huomaamaan, että idioottien määrä ympärilläsi on vähentynyt huomattavasti.”

Kommunikaatio ei oo koskaan ollut mun vahvin forte ja mua todella todella kiinnostaa tää kirja, jota on niin moni kehunut. Ujutin myös miehen lukulistalle 😀

Laura Manninen – Kaikki Anteeksi 

”Minulla oli kaksi elämää: se josta puhuin ja se josta en puhunut.”

Laura, neljääkymmentä lähestyvä vahvatahtoinen feministi ihastuu Mikkoon, joka on monessa mielessä täydellinen: hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattisesti oikutteleva mies.

Vähitellen Laura, joka ei ole koskaan haaveillut lapsista, huomaa pyörittävänsä Mikon kanssa kolmilapsisen uusperheen arkea. On koira, omenapuut ja kauniisti vanhentunut omakotitalo.

Jonkin aikaa kaikki näyttää täydelliseltä.

Kaikki anteeksi on Laura Mannisen tiivistunnelmainen ja tarkkanäköinen esikoisromaani – väkevä puheenvuoro parisuhdeväkivallasta, perheestä, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista sekä onnistumisen pakosta.

Mua vähän pelottaa ja ahdistaa tää, koska kaikki parisuhdeväkivalta nostaa karvat pystyyn, mutta superhyvät pisteet saanut kirja kiinnostaa aihepiiriltään todella. Haluan kuitenkin tutustua.

Ootteko te lukenut jonkun näistä? Onko muita suosituksia, mitä kannattaa ehdottomasti lukea kesähelteillä takapihalla pötkötellessä? 
Ja hei, tehään pieni ystäväkirja-kysely! Mikä on viimeisin kirja, jonka oot lukenut? Minkä luet seuraavaksi? 

BookBeat maksaa 16,90 € /kk, ja mun lukijat saavat aina tutustumistarjouksena ilmaisen ensimmäisen kuukauden koodilla mungolife. BookBeat ei ole mitenkään määräaikainen, vaan sen voi uusia aina kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi kerrallaan, joten kokeilu ei velvoita mihinkään. Hyvinä kuukausina tuolla 16,90 eurolla kuussa tulee luettua tai kuunneltua kaksi-kolme kirjaa kuussa, kun hyödynnän automatkat, junamatkat ja muut kirjojen parissa ja usein myös pyöritän äänikirjaa kokkaillessa tai siivoillessa, eli on ehdottomasti hintansa väärti. 

Kommentit (38)
  1. Ah, äänikirjat Viimeisin kuuntelemani kirja on Jennifer Eganin Manhattan Beach, josta pidin todella paljon ja suosittelen lämpimästi. Aloitin juuri kuuntelemaan Mohsin Hamidin Exit Westiä, joka vaikuttaa kiinnostavalta. Tosi vähän luen enää perinteisiä paperikirjoja kun kuunteleminen on niin miellyttävää. Olen Audiblen käyttäjä jo neljättä vuotta ja tykännyt tosi paljon.

    1. Oi, kiitos vinkeistä, täytyy tutustua niihin 🙂

  2. Oon lukenut Idiootit ympärilläni. Se on ihan hauska ja paikoin osuvakin. Tunnistin itseni ja monet ystäväni. Toki hyvin yleistävä eikä kirjaan mitenkään voinut suhtautua kovinkaan vakavasti, mutta ihan hauskaa viihdykettä 🙂

    1. Haha, jes, jo pari kehunut sitä eli taidan aloittaa siitä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *