OOTD… PITKÄSTÄ AIKAA

polkadotjumpsuit (1 of 21).jpg

Mä en melkein muista milloin mä olisin viimeksi julkaissut asukuvia viimeksi. En tiedä miksi, mutta viime aikoina on jotenkin ollut sellainen nihkeä fiilis kuvata yhtään mitään asukuvan tyyppistäkään ja itse asiassa tossa kesällä oli jossakin vaiheessa sellainen olo, etten halunnut olla yhdessäkään kuvassa. En poseerata yhteenkään kännykkäkuvaan yhdessäkään kivassa ystävien illassa, en yhteenkään asukuvaan kotikadullani tai missään muuallakaan. Ehkä kymmenen vuoden poseerailut kävi jotenkin vihdoin ahdistamaan tai ehkä kyseessä oli jokin pieni eksistentialismikriisi itseni kanssa ja sen takia en tuntenut oloani tarpeeksi hyväksi poseeratakseni kameralle. En voi sanoa, että vieläkään olisi täysin luonteva olo poseerailla ja hymyillä kameraan, mutta pikkuhiljaa alkaa taas olla sellainen olo, että ainiin, tässähän on bloggaaja ihan ammatiltaan! 

On jotain hyvin raadollista siinä, kun on vuodesta toiseen tuhansien ja taas tuhansien ihmisten nähtävänä. Ei sinänsä, en ole tainnut viime aikoina juurikaan saada negatiivista palautetta ulkonäöstäni, kyse ei ole niinkään ihmisten arvostelusta tai siitä, että olisi jotenkin ikävän palautteen roskaämpärinä. Kyse on enemmän siitä, että päivästä toiseen, viikosta toiseen, oli tyytyväinen omaan ulkomuotoonsa tai ei, on esillä. Jatkuvasti antaa itsestään vähintäänkin ulkokuoren muiden nähtäväksi. Jotenkin vuosikausia tää on tullut mulle hirveän helposti, muta sitten välillä, niin kuin pari viime kuukautta, jokin on tökkinyt. 

polkadotjumpsuit (2 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (13 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (3 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (20 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (18 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (12 of 21).jpg

Olen itselleni hyvin armollinen bloggaamisessa. Jos joskus ei tule asukuvia kuukauteen, sitten niitä ei tule. On itse asiassa sinänsä mielenkiintoista, että vaikka viime kuussa ei tainnut juuri asukuvia näkyä, oli viime kuussa blogissa ihan tosi paljon kävijöitä. Ehkä siis vaan parempi, jos mua näkyy vähemmän? 😀 No ei, en usko että tämä on sellainen tilanne, joka tästä jatkuu tämän pidempään, sillä syksy on mun suosikkiaikaa pukeutua ja uskon, että se näkyy pian bloginkin puolella. Varsinkin kun raahasin kotiin just leopardikuosiset nilkkurit aivopestynä jälleen tähän jokavuotiseen supertrendiin ja uskottelin miehelle, että TODELLAKIN käytän niitä koko ajan. Pitää kerätä todistusaineistoa.

Mutta niin, on jännä miten bloggaajista ajatellaan, että me tykätään esitellä itseämme. En tietenkään voi sanoa mitään muista, mutta mun kohdalla se ei ainakaan pidä paikkaansa. Itse asiassa äitiyden myötä musta välillä tuntuu kuin kävisin uutta teini-ikää, enkä ole ihan varma mistään itsestäni ja kaikista vähiten kropastani ja ulkonäöstäni, joten useammin tekee mieli vetäytyä jonnekin pimeään nurkkaan ja todeta, etten muuten aio näyttäytyä täältä kellekään. Ja sitten kun netti on tulvillaan omia kuvia kymmenen vuoden takaa, joissa on nuorempi, kauniimpi, laihempi ja ruskettuneempi, niin ei tee kyllä mieli näyttäytyä sitäkään vähää. Vaikka samaan aikaan minä itse kuitenkin pidän peilikuvastani, näen kropassani ja kasvoissani paljon positiivista enkä voi sanoa potevani minkäänlaisia kroppa- tai ulkonäkökriisejä. Moni pienen lapsen äiti ehkä jakaa kanssani tämän ajatuksen, missä oma minä ja oma kroppa tuntuu ajoittain jotenkin vieraalta. 

polkadotjumpsuit (15 of 21).jpgpolkadotjumpsuit (4 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (17 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (6 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (7 of 21).jpg

Tietyllä tapaa tuntuu siltä, kuin Mungolife olisi blogina palannut myös hieman alkuun niin, että tämä on muuttunut enemmän ja enemmän taas päiväkirjamaiseksi ja kotikutoisemmaksi; sellaiseksi blogiksi joka painottuu enemmän tekstiin kuin kuviin ja jossa pääpaino on jossain muualla kuin uudessa takissa tai farkuissa. Tajusin tuossa joku päivä, että synttäreistäni on jo pari viikkoa, enkä ole esitellyt teille mun 30-v. lahjaa itseltäni itselleni vieläkään! Tai edes mieheltäni saamaani kihlavuosipäivälahjaa (pikku sanahirviö se siinä sitten), jonka sain heinäkuussa. Vaikka esim. jälkimmäisen kanssa olen kulkenut melkein nonstop saamisen jälkeen. 

En todellakaan sano, että olisin jotenkin kasvanut yli pinnallisista jutuista kuten laukuista, meikeistä ja kivoista vaatteista. En todellakaan. Mä en oo koskaan tykännyt siitä ajatusmaailmasta, jossa nämä asiat teilataan jotenkin tyhjäksi, tyhmäksi tai turhaksi. Mun mielestä ne on kaikki tapoja olla luova, olla esteettinen ja inspiroitua. Mutta jotenkin viime aikoina niistä puhuminen ja niiden kuvaaminen on ollut jotenkin toissijaista. Elämässä tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea. Mielenkiintoista ja vähemmän mielenkiintoista. Myydäkö toinen auto vai pitääkö se vai vaihtaako se pienempään? Missä vaiheessa vaihtaa kesäkukat syyskukkiin ja missä säilyttää grilli talven yli, ulkona vai varastoon raahattuna? Olisiko aika käydä hammaslääkärissä pitkästä aikaa ja pitäisikö kutsua potentiaalinen lastenhoitaja meille tiistaina vai keskiviikkona? Ostinkohan muuten tänään vaippoja kaupasta ja onhan Dantelle huomiseksi kaikki pakattuna, kun lähdemme Helsinkiin? Mitenhän saada muksu syömään myös vihanneksi sen sijaan, että tyyppi söisi aina vaan mieluiten pastaa, juustoa ja kanaa tai riisiä ja lohta? Tuollaisia juttuja mun mielessä pyörii päivästä toiseen. 

polkadotjumpsuit (11 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (10 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (19 of 21).jpg

polkadotjumpsuit (16 of 21).jpg

Jotenkin tuntuu, että mä tarttin tossa kesällä pienen tauon. Siitä, että laitan miestä taistelemaan tarkennuksen kanssa kameran toiselle puolelle ja siitä, että mun pitää taas olla esillä. Mulla on nimittäin aina tosi kaksjakoiset ajatukset siitä. Lapsiarki on vaihetta vaiheen perään, ja näköjään myös äidin puolelta. Nyt oli tällainen vaihe, katsotaan mitä tulee seuraavaksi 🙂 

BUBBLEROOM jumpsuit 
TORY BURCH sandaalit 
CHANEL laukku 
CHRISTIAN DIOR aurinkolasit 
vanha lippis, en edes muista mistä ostettu

Joko olette kaipailleet asukuvia? Ja mitä mieltä ootte tästä asusta? 

Kommentit (13)
  1. Pakko jättää kommentti kerrankin. Ihana asu ja näytät tosi kauniilta. 🙂 kuvat on myös jotenkin luontevat ja niissä on kiva tunnelma.

  2. Sun asukuvapostaukset on parhaita koska keksit aina tosi hyvää tekstiä myös niiden ympärille, kuten tässäkin kävi. 🙂 Joskus skippaan muiden bloggaajien asukuvapostaukset koska oletan ettei siellä ole välttämättä mitään ajatuksia herättävää mut sun avaan joka kerta.

    Ja ainiin, näytät upealta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *