Outfits – January

Desktop30

Tammikuussa oli asupostailu aika laiskaa nähtävästi, sillä niitä ei näkynyt blogin puolella kuin viisi kappaletta. No, ollut sen verran kiireistä, että ihan ymmärrettävä, ettei kuvailemaan ole juuri ehtinyt.

Tässä kutienkin nämä tammikuun asukuvat tarjolla 🙂 Eipä ole koskaan ollut noin tiivistettyä vaatetarjontaa yhden kuukauden aikana 😀 Kaikissa kuvissa joko nahkahame tai nahkahousut. Neljässä kuvassa sama laukku, kolmessa samat kengät. Kahdessa sama neule, ja kahdessa sama bleiseri. Kolmessa oli sama huivi ja myöskin kolmessa vieläpä sama takki, se ei vaan nyt päässyt näihin kuviin mukaan. WILD. Suorastaan.

No joka tapauksessa, mikä oli teidän suosikkinne? 

Näissä koostepostauksissa on mulla yleensä ollut tapana niputtaa yhteen koko kuukausi, mutta tammikuussa ehti tapahtuu niin paljon, etten oikein tiedä, mitä siitä sanoa. Isoja juttuja on ollut, muuttosuunnitelmia ja -toteuttamisen aloitusta, lopputentteihin opiskelua ja whatnot. Kuukausi meni kuin siivillä, ja luulen, että tää helmikuu menee vieläkin nopeammin.

Mun piti kasata lista kaikesta, mitä tulee ikävä Lontoossa, mutta jotenkin nyt on katse niin Helsingissä ja odotan malttamattomana sinne pääsyä (taidan tämän postauksen ilmestyessä olla jo matkalla neljän matkalaukun kanssa..), että mieleen ei ole tullut kuin niitä asioita, joita EI todellakaan tule ikävä. Lontoon mun inhokkiasiat, olkaapa hyvät:

Vesi. Mulla ei todellakaan tule ikävä Lontoon vettä. En tiedä tarkalleen mitä mineraalia täällä on vedessä paljon, mutta mä en vaan siedä tän veden makua. Oon elänyt käytännössä tän 2.5 vuotta sillä, että olen juonut vichyä, filtteröityä vettä tai pullovettä. Mä rrrrrrakastan suomalaista kraanavettä, joten tää on ehdottomasti ansainnut sijaintinsa ykköspallilla inhokkiasioista. Täällä kun keittää teeveden, tulee siihen sellanen outo kerros päälle (ei kaikissa taloissa, mutta vanhoissa taloissa kyllä usein), joten oon viime aikoina juonut nihkeesti teetäkin. En vaan kestä sitä makua. Suurin osa ihmisistä juo vettä ihan tostanoinvaan kraanasta, mä en vaan pysty. Veden suhteen oon tosi valikoiva.

Lämpö. Tulee kyllä ikävä noita kelejä ulkona, kun täällä on keskimäärin aina 5-10 astetta lämpimämpi kuin Suomessa, mutta ei kyllä tule ikävä näitä asuntoja ja lämpötilaa. Vaihtoehtoja on yleensä kaksi. Elä lämpimästi ja maksa itsesi kipeeksi tai maksa itsesi vähemmän kipeeksi ja jäädy puolikuoliaaksi. Tätä kirjoittaessa istun peiton alla lämpimät kotivaatteet ja villasukat päällä, kädessä kuppi kahvia ja silti mulla on sormet esim. aivan jäässä. Terkkuja vaan sinne Helsingin kaukolämpöön ja mukaviin alle 50 euron sähkölaskuihin kolmelta kuukaudelta. Musta on ihanaa, kun jatkossa ei tarvii venkoilla jatkuvasti boilerin kanssa, jotta saavuttaisi jonkun optimin lämpötilan ja rahankäytön väliltä.

Ruuhkat. Mulla on sellanen olo, että en oo koskaan ollut Helsingissä ruuhkassa. Koska niitä nyt ei voi huumorillakaan verrata Lontooseen. Välillä aamulla saa yrittää tunkeutua metroon vartin verran kun ne on ihan täynnä. Ja sitten saa matkustaa ku makrillina purkissa ja yrittää hillitä pienimuotoista paniikkikohtausta kun on tunnelissa jumissa tuhannen muun ihmisen kanssa. En oo klaustrofobinen, mutta pieni ahtaanpaikankammo löytyy.

Lähetit. Kristus oikeesti, musta tuntuu, että kaikilla lähettifirmoilla tässä maassa on kilpailu siitä, kuka onnistuu mahdollisimman hyvin välttämään paketin toimituksen. Mä kuitenkin istun himassa aika paljon opiskelemassa ja töitä tekemässä ja silti oon joutunut hakemaan paketteja millon mistäkin. Perjantaina istuin täällä jumissa, koska tiesin, että UPS:n laatikot tullaan hakemaan klo 9-17.30 (kiitti timeframesta) välillä ja sunnuntaina istuskelin taas panttivankina omassa kotona, koska patja tuodaan 8-20 välillä (vielä parempi). Yritäpä tuona aikana mennä lähikauppaan tai suihkuun, ja voit olla varma, että alakerrassa odottaa ”We missed you. Mene timbuktuun hakemaan pakettisi”. HV. Maksoinpa tuossa vähän aikaa sitten 7 puntaa siitä, että paketti toimitettaisiin tiettyyn aikaan. Klo 18 ja 21 välillä tiettynä päivänä. Sattumalta olin himassa kun se tuotiin 14.20. Honest to God. Suomalaiset lähetit sentään tuo paketit sopivana aikana, ja aina on korkeintaan joku neljän tunnin aikaväli. Hermes on täällä pahin. Mä en ole ikinä, koskaan, saanut Hermesin pakettia perille hakematta sitä jostain skutsista. Jumalten lähettiläs my ass.

Siinäpä nyt ne pahimmat, jotka mieleeni tulivat. 

Kommentit (22)
  1. Hyvä kirjoitus, nauratti etenkin tuo viimeinen ”jumalten lähettiläs my ass”. 😀 Hyvää matkaa Suomeen!

    P.S. Suosikkiasu on kakkonen – tosi simppeli mutta niiiiin tyylikäs.

  2. Hermes on aivan perseestä 😀 Just toi ”mene timbuktuun hakemaan pakettisi” on aika osuva kuvaus tästä. Ne jättää sen aina jonneki kuuseen. Mä löysin kerran pakettini ulko-oven edestä, enkä siis asu kerrostalossa vaan ihan tällasessa pienessä rivitalossa (ja vielä semi-ison tien varrella) joten joku olis ihan hyvin voinut napata sen mukaansa siitä (tää tais kyllä olla muistaakseni Royal Mail). Onneks ei ollu mikään superkallis juttu, ja onneks sain sen otettua sisälle ennen ku joku nappas. Käsittämätöntä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *