Outo rento asu // Kuopio

rentoilua (1 of 10)

Uusi viikko, uudet kujeet. Tai ei sittenkään 😀 Mun viikot ja päivät menee oikeestaan samaa kaavaa. Ei suunnitelmia, kevyitä päiviä ja mahan tunkemista niihin vaatteisiin, mihin se vaan jotenkin mahtuu. Ja toki laskemista ja odottamista. Mä keksin jostakin aikanaan alkuraskaudessa, että meidän bebe syntyy 37+3, ja ei-niin-kovin yllättäen olin väärässä tässäkin 😀 Nyt lasken vaan päiviä. Onneksi tässä vaiheessa tietää jo, että joka tapauksessa maksimissaan hieman reilu neljä viikkoa jäljellä, joskin se tuntuu ihan iäisyydeltä. En enää keksi mitään vaatteita, joihin mahdun mukavasti ja näyttämättä ihan hölmöltä. Eihän tästä tosin tokene omankokoiseksi ihan päivissä tai muutamassa viikossakaan, mutta kyllä tää iso masu alkaa vaan olla koko ajan tiellä 😀 Viikonloppuna en jaksanut yhtään panostaa asun ulkonäköön, vaan keskityin ainoastaan vain omaan mukavuuteeni. Rennot lökärit, mukava ohut neule ja hyvät kengät jalkaan. Ei tämä mikään voittaja-asu missään nimessä ole, mutta ainakin mukava sellainen!

Koska mun mielessä pyörii vain vauva ja se, että aika saisi mennä nopeammin, ajattelin tehdä tällaisen ”jatka lausetta” -postauksen, jottei postaus jää vaan viimeisen raskauskuukauden tuskailuksi 😀

rentoilua (4 of 10)

rentoilua (7 of 10)

rentoilua (6 of 10)

rentoilua (2 of 10)

rentoilua (8 of 10)

En ymmärrä miten auton sähkötolppasysteemiä käytetään. En vieläkään tajua sitä laitetta, ja se ärsyttää mua aina.

Seuraavaksi ajattelin mennä hinnoittelemaan itsepalvelukirpparille meneviä juttuja. Maailman eniten mind-numbing puuhaa.

Viime aikoina bloggaaminen on innostanut entistä enemmän! Tuntuu, että olisi paljon blogipostauksia ja nyt kun on ollut vähemmän kaikkea muuta, on ollut aikaa vastailla kommentteihinkin. Se on taas muistuttanut omalla tavallaan siitä, miksi kommentointi on niin kivaa blogeissa, jotenkin blogikin tuntuu heti lähemmältä.

En osaa päättää mitään yksinkertaisintakaan asiaa tällä hetkellä. Jotenkin mieli on tosi levoton ja odotan vaan vauvaa saapuvaksi, että saisi tämän epätietoisuuden pois mielestäni.

Muistan ikuisesti tämän vuoden. Siitä ei ole epäilystäkään.

Noloa myöntää, mutta sain ehkä vain puolet mun ikuisuusprojekteistani tehtyä viime viikolla. En ole vieläkään aloittanut tietokoneen siivoamista ja ruokakirjatkin on kasana kodinhoitohuoneessa.

Ihanin tuoksu on tällä hetkellä Guerlainin Mon Guerlain tai YSLn Opium-sarjan Floral Shock. Jos ei puhuta hajuvesistä, joista aina käytän termiä tuoksu, niin ihanimmat tuoksut on mansikat, tuoreet lakanat ja mies tullessaan suihkusta. Joskus kuulin, että tärkeä osa vetovoimaa on se, että pitää puolison ominaistuoksua hyvänä, ja allekirjoitan kyllä väitteen. Raskaus on hauskasti terävöittänyt hajuaistia, ja kiinnitän paljon enemmän huomiota tuoksuihin, niinpä meillä poltellaan tuoksukynttilöitä joka päivä.

Päivän paras juttu on tyhjä kalenteri. Jollakin tavalla on äärimmäisen rentouttavaa ja helppoa, kun ei voi suunnitella mitään. Samalla se tuntuu jotenkin tosi vieraalle, koska en muista milloin mun kalenterissa ainoa aikaan sidottu merkintä on ollut ripsihuolto 😀 Mut jotenkin tosi mieletön fiilis 🙂

Viikko sitten kirjoitin mainosyhteistöistä ja aihe oli tosi mielenkiintoinen koko viime viikon blogissani. Teiltä tuli tosi paljon mielenkiintoisia ja mieltä avartavia ajatuksia asiaan liittyen ja niitä on ollut tosi mielenkiintoista lukea.

Kaikista pahinta on jos jotakin kamalaa tapahtuu meille tai läheisillemme. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon ihania asioita, että kaikki kamala tuntuu vielä etäisemmältä ja pelottavammalta.

Salainen taitoni on saada aika kulumaan äärimmäisen nopeasti nettisurffaillessa, mutta saada aika pysähtymään täysin silloin, kun haluaisin sen menevän. Onnistuin tänäänkin hukkaamaan ainakin kolme tuntia aamulla etsien netistä yhtä pientä asiaa ja eksyen noin 16252 muuhun asiaan.

Jos saisin yhden toiveen pyytäisin, että perheeni saisi olla terve, onnellinen ja aina yhdessä.

rentoilua (10 of 10)

rentoilua (5 of 10)

GINA TRICOT neule (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
CUBUS lökärit (nämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
KENDALL + KYLIE nilkkurit (loppuunmyyty, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
COS takki (loppuunmyyty, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
GUCCI Dionysus laukku (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)

rentoilua (9 of 10)

rentoilua (3 of 10)

Minulla on pakkomielle niin monesta asiasta, että tarttisin useamman postauksen luetella ne. Pakkomielteeni vaihtelevat kevyistä oikeasti aika pahoihin. Esim. jääkaapin on oltava aina tietyssä järjestyksessä, ja vaatekaapin värijärjestyksessä. Jos päätän, että haluan tietyn asian tai vaikka värjätä hiukset, siitä tulee mulle pakkomielle hirveen helposti, enkä saa sitä mielestäni ennen kuin saan asian eteen tehtyä jotain. Oon tosi pakkomielteilevä tyyppi. Tällä hetkellä mulla on kova pakkomielle uudesta sohvasta 😀

Söin tänään ihan liikaa Doris-keksejä. Miksei kylään tulijat syö herkkuja, jos niitä laittaa esille? (Ehkä siks, että niitä laittaa liikaa?) Meillä oli eilen doulat käymässä, ja keksejä jäi pöydälle yhteen kulhoon hirveä määrä. Joku on ehkä puolittanut sen jo tässä aamupäivän aikana 😀

Ärsyttävintä on kun aamulla on täydellinen keli vielä silloin kun itseään ei ole saanut kuorittua pois sängystä. Kun sitten saat itsesi ylös ja olisit valmis ulkoilemaan, sää muuttuu ihan tylsän harmaaks, sateiseks ja pahimmassa tapauksessa rakeiseksi.

Tekisi mieli lähteä urheilemaan, mutta veikkaan, että se aiheuttaisi vain kärsimystä illalla. Tosin päivittäisestä kävelylenkistä pyrin pitämään kiinni. Nyt on jo oikeesti aika ikävä kunnon hikitreeniä :/

Minusta on söpöä miten läheisyydenkipeä Benkusta on tullut leikkauksen jälkeen. Se on aina ollut ihanan ihmisläheinen persoona, mut nyt se on entistä enemmän kiinnostunut tekemään kaikkea yhdessä ja olemaan lähellä. Nytkin se nukkuu tossa mun vieressä ja on mahdottoman söpönä. Ihanaa, ettei leikkaus juuri muuttanut sitä, joskin ruoka on alkanut maistumaan ihan eri tavalla kuin ennen.

Hävetti, kun pelasimme jotain tietopeliä ja tajusin, että mun Suomen maantiedon tuntemus on äärimmäisen heikko. Oon ihan hyvä monessa asiassa, mutta jostain syystä Suomessa osaan laittaa kartalle Helsingin, Tampereen, Turun ja ehkä Kuopion nykyään 😀

Olenko ainoa, jonka mielestä on jotenkin todella epäreilua, että tuolla ulkona sataa lunta? Näin niinku maaliskuun lopussa?

En ole aikoihin nähnyt varpaitani, jos olen seissyt normaalisti suorassa.

—-

Asu on outo ja mukavuus edellä valittu, mutta jotenkin tykkään tosta väriyhdistelmästä, jossa yhdistyy puuteri ja metsänvihreä. Mitä mieltä te olette siitä? Ja mitä mieltä lukijat on tuosta tämän hetken kuumasta trendistä, eli kirjailtuja kukkia vähän joka paikassa? 🙂 Mä jotenkin tykkään!

Kommentit (24)
  1. Mun poika syntyi 31.7.2016 ja tasan viikon meni yli. Onneks ei enempää yli. Huh. Kuljin vikat 3vkoa kauheessa leokuosisessa maximekossa, missä oli tuubi yläosa. Kauheeta tekokuitumatskua. Ainoo, mikä päällä pysty kesällä olemaam. Oli kyllä outoa laittaa kys. mekko kotiinpaluu matkalle, kun mekko yhtäkkiä laahaskin maata. Jaksat olla yhä tosi tyylikäs.

    1. 😀 Kiitoksia! Ja olo on kyllä kaikkea muuta kuin 😀

  2. Meidän toinen lapsi syntyi viime syyskuussa ja muistan ihan elävästi tuon kuvailemasi olotilan. Mulle yleensäkin molemmat raskausajat (kaikessa ihanuudessaankin) on kammottavaa aikaa; pahoinvointi ym. Että sitä osaakin jo odottaa toista ulos tuossa vaiheessa 🙂 mulla meni kaksi viikkoa yli, kuitenkin 2h ennen käynnistysaikaa synnytys käynnistyikin itekseen (tai no kaikki ässät oli kyllä jo ollu käytössä) 😀 oot upea ja sun masu ei näytä ollenkaan niin suurelta kuin se susta tuntuu 🙂

    1. Eiiii, mä en kestä ees ajatella sitä, että tää menis yli. Haluan jo niin kovin tavata pienen, että hieman reilu neljä viikkoa kuulostaa jo loputtoman pitkältä mulle 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *