Paluu pieneltä blogilomalta

tiistai (1 of 2)

Hiphei hurraa, kotona ollaan! Ruhtiinallisesti torstaihin asti, jolloin lähdemme takaisin Helsinkiin. Tää tammikuu on kyllä ihan hirveetä hurlumhejta, kun ollaan jätetty osa hääjärjestelyistä vähän viime tinkaan, ja tässä on kaiken maailman pientä askartelua vielä tiedossa samalla kun on työmatkoja ja muita työjuttuja aika paljon tammikuun aikana 🙂 Anteeksi, etten ilmoitellut itsestäni muutamaan päivään, päätin pitää joulun jälkeen pienen blogitauon ja nauttia täysin siemauksin miehen ja parhaan ystäväni kanssa lomailusta ja pienestä talvilomasta. Tänään olenkin ollut täysillä taas töiden kimpussa, ja leiriytynyt sohvamme nurkkaan äidiltäni joululahjaksi saamaamme vilttiin ja juonut piiiiitkästä aikaa kahvia! Kivaa olla taas töiden kimpussa täyttä häkää 🙂

Mutta, pienen blogitauon aikana moni asia on taas ehtinyt loksahtamaan paikalleen. Sain häämekkoni laajennettuna Juulialta, ja se on täydellinen! Siis häämekko myös, mutta erityisesti Juulia! Kiikutin mekon Juulialle 23.12. illalla ja 2.1. se oli valmis. Mulla oli alunperin mielessä pitsihihainen tiukka mekko, mutta kun häät siirrettiin raskaana juhlittavaksi, ajattelin jo, että otan jonkun A-linjaisen. Totesin kuitenkin, että ison mahan kanssa sellaisessa näyttää lähinnä joka suuntaan pari metriä leveältä, joten päädyin kuitenkin tiukempaan mekkoon. Siinä oli tietenkin ongelmana sitten vatsan istuvuus. Vaihtoehtoja oli muutama. Yrittää etsiä raskausmekko, jonka löytyminen vaikutti aika mahdottomalta, ja sitä olisi varmasti joka tapauksessa joutunut ottamaan sisään/ulos jostain kohdista, että se sopisi juuri minulle. Vaihtoehto B oli ostaa joku liian iso mekko ja muokkauttaa se itselleni sopivaksi. Iso homma olis ollut. Joku päivä tuossa viime vuoden puolella tsekkailin Tori.fin tarjontaa, ja silmiini osui tosi kaunis mekko. Juuri sen mallinen kuin halusin, tosin erilaisella selkäosalla. Mekko oli kaunis, Suomessa mittatilauksena tehty ja laadukkaista materiaaleista. Ja oli ihan superhalpakin vielä! Sainpa vielä myyjän kanssa sovittua, että jos maksan postarit molempiin suuntiin, saan mekon sovitettavaksi kotiin, vaikka myyjä asui eri puolella Suomea. Mekko tuli, ja oli ihana. Ei tosin mennyt lantiosta tai vatsasta kiinni, mutta eipä siinä, en odottanutkaan. Samalla se oli rinnasta ja käsistä hyvin sopiva ja se oli myös tarpeeksi pitkä mulle! Pommitin Juulialle WhatsAppissa kasan kuvia ja kysymyksen, että onko mitään toivoa. Ajattelin, että käytän Jenkeissä asuvaa luotto-ompelijaani lähinnä konsultoimassa onnistuuko koko ajatukseni, mutta Juulia ilmoittikin sitten, että hän tulee joulunviettoon Suomeen ja hoitaa mekon mulle, kyllä se varmasti jotenkin onnistuu. Otin siis riskin, pidin mekon ja toivoin, että Juulia tekee taikojaan.

Ja Juuliahan teki! Mieskään ei ole pukua nähnyt, joten en siitä vielä ennen häitä mitään kuvia laita, mutta voi että! Juulia on taikuri!! Mekko piti avata sivusaumoista ja siinä piti päästää tilaa mahalle ja lantiolle, ja se onnistui ihan yli odotusten! Sivuihin käytetty pitsi on eri kuin mekossa muuten, mutta sitä ei edes erota, ellei tajua etsiä! Nyt mekko istuu täydellisesti, siinä on kaunis selkäosa, jonka Juulia on muokannut, ja masulle tarpeeksi tilaa. Ai että! Mekkoni on ihana yhdistelmä suomalaista käsityötä ja second handia, johon on tuonut oman lisänsä Vera Wangilla mekkoja työstävä lempiompelijani Juulia. Meinasin haljeta eilen ilosta, kun mekko istui täydellisesti (masukasvuvaralla tosin). Nyt vaan toivotaan, ettei masu ota lähiviikkoina ihan älytöntä kasvuspurttia. Juulia kyllä jätti maha-alueelle hieman ylimääräistä tilaa, mutta ei se ehkä mitään ihan kymmenen sentin kasvua kestä 😀

Masu on muuten päättänyt tulla ihan kunnolla esiin. Koko alkuraskauden aika alhaalla majaillut asukki on nähtävästi levittäytynyt sen verran, että maha alkaa nyt heti rintojen alta, ja olo on ollut ajoittain jo hieman tukala. Todella lyhyen selän miinuspuolia tämä, nimittäin tuntuu, että mulla on koko keskivartalo pelkkää mahaa 😀 Hyvä siis, että tuo Lontoon reissu tuli tehtyä nyt, sillä pitkä istuminen samassa asennossa aiheutti jo pientä hampaidenkiristelyä. Oon varmaan tosi positiivinen ihminen maaliskuussa kun jo nyt tuntuu, että maha on ISO. Vaikken usko pätkääkään siihen, että mahan muoto kertoo sukupuolen, niin mun maha haluaa kyllä esittää kaikille olevansa poikamaha. Koko raskauden alkuvaiheen maha oli vähän sellainen ”Hiipivä vauva, Katoileva maha” -sarjaan kuuluva, eli ajoittain se oli tosi pieni ja ajoittain taas valtava. Nyt se on pullahtanut tuollaiseksi palloksi eteen, ja pysyy siinä aika samanlaisena aamusta iltaan. Olen virallisesti päässyt siihen vaiheeseen, jossa näytän olevan pieniin päin, enkä siltä, että jouluna on kinkku maistunut.

Kauhistuttaa tää tammikuu kyllä aikataulujen puitteissa. Olisin mielelläni jäänyt Helsinkiin jo eilen, kun sinne joudumme kuitenkin ajelemaan taas takaisin torstaina, mutta en raaskinut laittaa miestä kulkemaan yksin tuota matkaa. Yritimme jo jotenkin saada tuota järjestymään junalla, mutta kun täällä on pakko olla miehellä auto alla, niin viikon sisään saamme kulkea muutaman kerran tätä väliä. Matka on ankea jo kaksinkin kuljettavaksi, mutta yksin se on todella tylsä ja näin pimeällä hieman ahdistavakin. Laskin tässä myös, että ehdin olla kotona ennen häitä kuusi päivää. Joista kaksi meillä on ystäväpariskunta vierailemassa täällä Kuopiossa. Lisäksi tammikuuhun kuuluu pari työprojektia, yksi työmatka ja ainiin, ne häät 😀

Oon aika onnellinen, että saimme vihdoin tehtyä pöytäjärjestyksen! Olen vältellyt sitä viimeiseen asti, koska oon varma, että tammikuussa iskee joku hirvee flunssa-aalto ja puolet joutuu perumaan, tai jotain muuta vastaavaa. Niinpä olen kauniisti vältellyt koko asiaa.

Ja mikä tärkeintä, meidän vihkisormukset on tilattu! Jätimme tämänkin aika lailla viime tinkaan, mutta halusimme katsoa niitä Lontoossa. Mun kihlasormus on Lontoosta ja halusimme tutkia saman liikkeen ja kultasepän valikoimaa vielä. Muutenkin platinasormuksia on Englannissa on tosi paljon enemmän kuin Suomessa. Mun sormushan on teetetty mulle, mutta sitä piti kaikesta mittailusta huolimatta hieman pienentää. Se kävi kolmessa tunnissa Lontoossa ollessamme, ja samalla löysimme myös vihkisormukset. Mun sormuksessa on korkea istutus, jonka takia sormuksen painopiste on kivessä. Tämän takia ”painava” kivi hieman pyöritti sormusta ja sormus oli selkeästi liian iso sormeeni. Mun normaali sormuskoko vasemmassa nimettömässä on 16,5, mutta mun kihlasormus onkin nyt kokoa 15,75. Hei, edes joku osa meikäläisestä on melko pieni tällä hetkellä 😀

tiistai (2 of 2)

Kirjoittelen meidän sormuksista varmasti enemmän sitten häiden jälkeen, mutta voin kyllä sanoa vain positiivista Lontoosta ja sormusten hankkimisesta sieltä. Mies käytti liikettä, joka on tehnyt lähes sata vuotta sormuksia, ja tilasi minulle siis sormuksen tietyllä istutuksella ja valitsi siihen itse timantin, jonka liike sitten tilasi työstettäväksi. Sormus tehtiin Englannissa ja postitettiin Suomeen. Pitkällisen tutkimisen jälkeen mun ainoa toivomus oli, että sormus olisi platinaa. Platina on jalometalleista huomattavasti valkokultaa vahvempaa, ja koska olen kömpelö, toivoin sormusta, jonka kanssa ei tarvitse pelätä koko ajan naarmuuntumista. Toivoin myös siroa sormusta, jossa on halo-istutus. Ainoat ”kiellot” minulta oli pyöreälle sormukselle, pyöreälle timantille ja keltakullalle. Mä tykkään enemmän kulmikkaista timanteista, erityisesti pitkulaisesta emerald cutista. Miehen tilaama sormus onkin aivan todella täydellinen, ja juuri sellainen kuin unelmoin! Platinasormus aiheutti kuitenkin hieman harmaita hiuksia Suomessa, sillä vihkisormuksia myydään Suomessa enimmäkseen valkokultaisena. Asiaa tutkittuani ja parin kultasepän kanssa juteltuani selvisi, ettei mun kannata hankkia valkokultaista vihkisormusta. Koska platina on metallina paljon lujempaa tekoa kuin valkokulta, kihlasormukseni naarmuttaisi ja kuluttaisi vihkisormustani pitkässä käytössä. Lisäksi platina on luonnollisesti vaaleampaa kuin valkokulta. Valkokulta saadaan vaaleaksi lisäämällä joukkoon palladiumia, hopeaa tms. muita jalometalleja. 14 kt valkokulta on siis vain n. 58 % kultaa, ja 18kt valkokultakin on vain 75 % kultaa. Koska kulta sekoitettunakin kuitenkin kuultaa hieman keltaisena läpi, täytyy sen pintaa käsitellä ja käsittelyä uusia vuosien varrella. Niinpä nyt mun sormukset on molemmat platinaa, koska en halua viedä niitä jatkuvasti käsiteltäväksi ja näin ne sopivat parhaiten yhteen.

Oon tässä viime viikkoina tutkinut ihan hirveästi sormusjuttuja, ja teen asiasta tosiaan oman postauksen sitten häiden jälkeen. En esim. tiennyt, että platina on kymmenkertaisesti harvinaisempaa kuin kulta, ja siksi se on Suomessa yleensä aika paljon kalliimpaa. Lisäksi platina on vaikeampi käsitellä kuin kulta (ymmärtääkseni kovuutensa takia) ja sekin nostaa osittain hintaa. Kun tiedustelin paria vihkisormusta platinaisena täällä, sain vastauksen, että ovat arviolta tuplasti tai triplastikin kalliimpia. Jaiks. Briteissä vihkisormukseni hintaero valkokultaisena tai platinaisena oli ehkä +10-20 %. Briteissä platinaa ja varsinkin palladiumia käytetään niin paljon enemmän, että ero johtuu osittain varmaan siitäkin. Eli jos valkea sormus on mielessä, kannattaa suunnata Lontoon puolelle ostoksille, siinä säästää ihan vähintään matkan verran samalla 😀

No anyway, palaan sormusjuttuihin häiden jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin se, että molemmille on tilattu mieleisensä vihkisormus! 🙂 Mä olen jo niin tottunut ja rakastunut tähän kihlasormukseeni, että hetken harkitsin jo, että en ota vihkisormusta ollenkaan tai jos otan, niin toiseen käteen. En halunnut, että vihkisormus vie yhtään huomiota kihlasormukselta, koska sormukseni on ainakin omaan silmääni aivan täydellinen, eikä kaipaa vierelleen mitään. Samalta sepältä kuitenkin tilasimme sormuksen, joka imartelee tätä sormustani täydellisesti.

Oli kyllä mielettömän hyvää palvelua, en voi kuin kehua. Varasin meille ajan sormuksen kokomuokkaukseen, ja vein sormukseni muokattavaksi klo 13. Neljältä se oli jo valmis. Tiedustelimme samalla vihkisormuksia, joita olen tutkinut tunteja ja tunteja Suomessa. Myyjä veti yhden sormuksen esiin suosituksena, ja kertoi, että se olisi hyvä pari tälle kihlasormukselleni. Ja siinä se oli. Täydellinen yhdistelmä 🙂 Ei paljoa tarvinnut miettiä erilaisia istutuksia ja muita, kun vihkisormus imarteli täydellisesti mun kihlasormusta ja yhdistelmä oli hyvin kaunis.

On ollut muuten hassua myös tutustua eri maiden sormustapoihin. Siinä missä Suomessa tuntuu usein siltä, että vihkisormus tulee päälle, niin Briteissä vihkisormus on aina alla, ja kihlasormus sen päällä. Näin vihkisormus on lähempänä sydäntä. Kokeilin mun sormuksia molemmin päin, ja totesin, että ne toimii yhtä kauniisti molemmin päin, eli ei väliä kummin ne yhdistää. Yritin etsiä ”virallista” näkökulmaa aiheeseen Suomesta, mutta nähtävästi täällä sormuksia pidetään vähän miten itse mieluisaksi katsotaan. Oon aina miettinyt, että pitäisin vihkisormusta kihlasormuksen päällä. Ikään kuin vihkiminen lukitsee paikalleen kihlautumisessa annetun lupauksen. Mitenkäs muilla on sormukset? 🙂

Huhh, johan eksyin runoilemaan. Kuten huomata saattaa, häät on mielessä vahvasti 😀 Samalla pitäisi kyllä muistaa tehdä sata muutakin asiaa. Raskaana olo on tehnyt musta ihan baby brainin ja unohtelen supertärkeitä asioita. Esim. eilen muistin illalla klo 22, että ainiin, mulla oli sokerirasitustesti varattu tälle viikolle. En vaan muistanut päivää. Olin just vetänyt illallisen ja totesin, että ei ihan menis nappiin, jos testi olisikin ollut tänään. Onneksi se on vasta ylihuomenna 😀 Tällasii pikkujuttuja jäänyt laittamatta kalenteriin, ja näitä on kymmeniä. No, ei siinä, pikkuhiljaa pikkuhiljaa 😀

Kommentit (39)
  1. En ole koskaan ajatellut, että sormukset pitäisi olla jotenkin päin sormessa.
    Minulla on vihki ”lähempänä sydäntä”, koska, kun palelen, sormeni kutistuvat ja pelkään, että vihki tippuu. Kihla taas ei hevillä irtoa, joten se lukitsee vihkisormuksen paikalleen. 🙂
    Meidän kihlat on volframia. Materiaalivalinta oli ns. vahinko, koska halusin mustan sormuksen. Mutta hyvä valinta, kihla on ollut kolme vuotta sormessa ja siinä ei ole ainuttakaan käytön merkkiä. Mieheni sormuksessa on yksi pieni naarmu, mutta hän tekee pihakivetyksiä (ja usein ilman hanskoja) työkseen >> kultasormus olisi ollut jo aikaa sitten säpäleinä.
    Materiaalin kovuudesta johtuen vihkisormukseni on titaania, koska valkokulta ei olisi rinnalla välttämättä kestänyt. Vihkisormukseni tehtiin mittatilaustyönä pienessä putiikissa Raumalla ja voin sanoa, että se on kaunein sormus ikinä, vaikka siinä ei kultaa ja timantteja olekaan. Ne sopivat kihlani kanssa täydellisesti ja ovat kuulemma kovasti minun näköisiä. 🙂

    Pieni sisäinen häähulluni odottaa jo innolla kuvia häistänne/puvustasi/sormuksista! Tsemppiä häävalmisteluihin!

    1. Mielenkiintoista, mitä olet tykännyt titaanista käytössä? Onko kestänyt hyvin? 🙂 Ja tärkeintä tietenkin, että sormuksen on mieluisat itselleen 🙂

      1. Olen tykännyt, kevyt pitää, kihla kun on aika leveä ja paljon raskaampi. Tarkkaan kun katsoo, niin pieniä pintanaarmuja on havaittavissa, mutta toisaalta, teen konehommia työkseni, että en ole yllättynyt. 😀 Kihla ei ole ainakaan vielä sen reunaa kuluttanut. Sormuksessa on ikuinen takuu ja ajattelin puhdistuttaa sen ensi kesänä. Saattaapi olla, että on uuden veroinen sen jälkeen. 🙂

  2. Just joo, toi sormusasia tuottaa varmaan monelle aikamoisia vaikeuksia. Sitä kun pitäisi jaksaa katsella loppuelämä? Itse sekosin täysin, kun mies ilmoitti haluavansa kultaisen sormuksen/t. Minä en taas nähnyt kymmenen vuotta sitten ollenkaan mahdollisena kultaisia sormuksia. Lopputulos oli sitten kultaiset kihlasormukset ja minulle lisäksi valkokultainen timanttiallianssi. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kellokin on kaksivärinen joten molempi parempi.

    1. Niin, tuokin on totta, sopii sitten kaikkeen. Itsekin olen miettinyt sitä, että kun nämä on nyt valkoisia, niin mitä jos haluan pitää kultaisia koruja 😀 Suuria ongelmia 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *