Pari puuhakasta päivää

Mä oon niiiiiin poikki. Oon ollu koko päivän ihan sumussa ja niiiin väsyny, ku tuli huhkittua pari päivää olan takaa. Mehän tosiaan tultiin maanantai-illalla Losista ja mieheni kotiinpaluu alkoi leikkauksella ti-aamulla. Nyt hän ei viikkoon-pariin saa rasittaa itseään ollenkaan, mikä tarkoittaa sitä, että ykskaks mulla on käsilläni 24/7 täysvastuu lapsesta ja kodista ja tässä on kyllä kiitollisesti saanut huomata, paljonki mies oikein tekeekään meillä kotona. Kyllä mä sen aina arjessakin tiedostan, että varsin osallistuva ja aktiivinen kotoa löytyy, mutta jotenkin nyt se oikeasti korostuu. Mieheni ei ikinä kato telkkaria, ellei katsota yhdessä jotain. Videopelit ja mies ei sovi edes samaan lauseeseen meillä (mä halusin meille konsolin, että voisin pelata Crashia :D, mutta mies ei suostunut sellaisen hankintaan) ja muutenkin tuo aina puuhailee pihalla, pikkuremppailee, siivoilee tai puuhaa lapsen kanssa. Oon siinä suhteessa tosi onnekas.

Sillä aikaa kun oltiin reissussa, täällä oli myrskynny aika kunnolla, mikä näky takapihan istutuksissa ja ruukkukukissa ja koska oli tosi sateista, ei robotti-ruohonleikkuria raaskinut pitää päällä, kun se ei oikein sovi yhteen märän nurtsin kanssa. Niinpä takapihalla odotti paluumme aikaan pikkuviidakko, josta Roope (joo, meidän ruohonleikkurilla on nimi) ei olis selviytynyt ja etupihalla oikeesti melkeen reidenkorkuisia voikukkia ehkä miljoona. Siitä sitten tämä iskias-vaivainen täti keräsi mahan ja taaperon ja alettiin hommiin. Joita ei suinkaan helpottanut hirvee jetlag vähän kaikilla. Mies kyllä sai nukuttua (kiitos todennäköisesti särkylääkkeiden), mutta minä ja Dante ollaankin vähän eri tarina 😀

Losiin on tosiaan 10 tunnin aikaero ja sinne päin se meni itse asiassa tosi hyvin. Dee heräili ekat aamut 4-5 aikaan, mikä oli itse asiassa tosi sopivaa, kun päästiin aamupuuron jälkeen aina liikkeelle n. aamukuudelta, ennen aamuruuhkia ja saatiin hirveesti aikaiseksi päivän aikana. Sitten Dantekin sai jo unen päästä kiinni, mutta mä heräsin käsittämättömästi melkein joka aamu 5.30. Aikaeroväsymys ei siellä tosiaan ihan hirveesti tuntunut. Takaisinpäin tullessa se sitten näkyikin ihan eri tavalla. Paluulentomme lähti 19.30 Losin aikaa (viivästyi tosin tunnilla) ja perillä oltiinkin sitten 17.05. Dante tinttas kevyet 9 tuntia siinä unta palloon ja herättelin sen Suomen aikaa 15. Kun pääsimme kotiin, mies juhli sitä, että poika meni nukkumaan 23. Mua vaan nauratti, että lyödäänkö vetoa, että noi on päikkärit, koska Losin aikaa kello oli silloin 13. Ja niinhän se menikin, että pikkujäbä heräsi 2.30 ja totes, ettei muuten enää nukuta. 4 jälkeen luovutettiin kaikki ja noustiin. Päivä tuntui tiistaina aika pitkältä, kun heräsin tosiaan hieman ennen 3 kunnolla ja sain unen päästä kiinni sitten vasta 2 seuraavana yönä. Herätäkseni ihan selittämättömästi 4 aamulla, niin, etten saanut enää unta. Aika koomaisena vedin siis koko keskiviikon, vaikka nukuinkin päikkärit muksun kanssa. Keskiviikkona sain vihdoin aloitettua tota pihaprojektia ja ajoin melkein koko meidän nurmikon ja siivoilin muutenkin takapihaa ja terassia.

Kun me mietittiin meidän asumista Tampereen suunnalla, mies halusi ehdottomasti omakotitaloon. Mulla ei oo ikinä ollut palavaa halua omistaa ja oon kokenut omistusasunnon tai -talon todella sitovaksi asiaksi. Mutta, koska kyseessä oli miehelle iso unelma, suostuin ja rupesimme etsimään omakotitaloa. Sillä ehdolla, että mä en IKINÄ aja nurmikkoa tai luo lunta 😀 Onneksi meidän piha on sellainen, että lumityöt täytyy tehdä lähinnä tuossa lyhyellä ajoväylällä katokseen ja sitten takaterassia vähän putsaillen. Nurmikonleikkuukin on sinänsä helppoa, kun sitä on vaan takapihalla ja kaikki melko tasaisella aluella, jossa ei tarvii ihan hirveesti puskia ja puita väistellä. Hommattiin siihen sitten robottiruohonleikkuri nimeltä Roope toissakesänä. Oikeesti, mä vihasin Roopea ekan kesän. Mies käytti eka jonkun 8 tuntia sen rajojen asettamiseen yks päivä ja se makso päälle tonnin. Totesin siinä vaiheessa, että jos palkattas joku ajaa nurtsin vaikka joka toinen viikko, niin aika pitkään saatas nauttia siitä palvelusta siihen rahaan ja tuntimäärään, mikä alkuun upposi. Varsinkin kun ekana aamuna mies starttasi Roopen ja lähti töihin. Vartin päästä se laite oli kyljellään ja piipitti ku pommi. Ensin toki tehtyään pentagrammin meidän takapihan nurtsiin. Argh. Meillä on pihalla siis ehkä 20 cm korotus yhdessä kulmassa, missä meillä kasvaa puut. Niin se perkeleen vempele jäi AINA jumiin siihen vuosisadan korkeimpaan ylämäkeen. Kyseessä on tosiaan sellainen malli, joka ei kiipeä mihinkään ja siltä on suojassa pihalla esim. puhallettava uima-allas yms. No, heti viime kesän alussa mies muokkasi noita rajoja silleen, ettei tuonne puu-ylennykselle pääse enää kuin parista loivasta kohdasta, koska sen ekan kesän Roope jumitti aina kyljellään siinä ylämäessä virhetekstillä ”laite nostettu”. Kröhöm.

(Hän kutittaa vauvaa)

Mutta, viime kesän jälkeen on pakko sanoa, että arvostan tätä hankintaa. Ei kertaakaan ajettu viime kesänä nurtsia, vaan Roope hoiti kaiken. Meillä ei itse asiassa edes ole ruohonleikkuria, vaan ollaan saatu lainata naapureilta akuuttiin tarpeeseen. Joka oli nyt ku sateisen reilun viikon jälkeen pihalla oli ykskaks viidakko odottamassa. Oli muuten aika hapottava homma möyrii tuolla +30 asteessa ruohonleikkuun ja rikkaruohojen kimpussa hanskoissa ja kumppareissa toksoplasmoosi-riskinkin takia. Roopen arvo nousi kyllä siinä mun silmissä erittäin paljon. Painelin tuolla menemään ison nurtsitontin kimpussa ensin ihan kädet hapoilla ja sitten vielä trimmasin trimmerillä kaikki pensaiden läheisyydet ja nurtsin reunat ynnä muut. Ja vetelin sileeks koko etupihan kaikki rikkaruohot, mikä ei ollu ihan lyhyt homma sekään. Enpä ollu tätä ennen eläissäni koskenu ruohonleikkuriin tai trimmeriin, eli oli varsinainen K-Raudan antimien oppitunti mulle 😀 Täytin lapselle uima-altaan ja täytin sen vedellä ja olin ihan emäntänä tuolla pihalla silleen tyytyväisenä itseeni kun pesin vielä terassin ja puuhasin kaiken mahdollisen. Vähän nauratti täällä ku maha pitkänä hikisenä kävelin välillä sisälle ja mies retkotti sohvalla kattomassa telkkaria. Oli jotenkin niin absurdi tilanne meidän perheeseen. Just ku pääsin leijumasta sille, että enhän mä tarvii sitä mihinkään, että hyvin mä hoidan, niin jätin puutarhaletkun oikeesti ehkä 30 sekunniks nurtsille ku hain Crocseja terdeltä, niin eikö Roope ajanut sitten sen päältä ja teki siihen reiän. Oli sille miehelle jotain käyttöä, kun piti heti selvittää, että mitäs sitten tehdään 😀

Pari päivää tuli siis touhuttua aika paljon ja vielä tosi vähillä unilla. Tänäänkään en saanut kunnolla nukuttua vaan heräilin koko ajan (Dante onneks nukku läpi yön jo) ja sit 7 piti riuhtoa itseni sängystä viemään Benji trimmaajalle. Se näyttää taas vähän ääliöltä/koiranpennulta, riippuen keneltä kysyy. Olin ihan silmät ristissä sitten aamulla kaivanut itseni sängystä ja sillä aikaa ku B oli trimmaajalla kävin ostamassa tukusta pakastimen täyttöä. Me eletään kesät smoothieilla ja pakastemango on parasta mitä on. Kaupan ne on ihan surkeita, mut tukusta saa sikahyviä! Ennen ku kello oli ees 10, olin jo vienyt ja hakenut koiran, täyttänyt pakastimen mangolla ja kotimaisilla marjoilla ja siivonnut sen lattiasta kattoon. Anoppi saapu mun pelastajaksi 10.40 ja sitä ennen ehdittiin vielä käydä viemässä kukkia ja suklaata Danten kerhohoitajille. Ollaan käyty aktiivisesti perhetuvilla tässä tämä vuosi ja se on ollut korvaamattoman hieno kokemus. Kaksi päivää viikossa on päässyt kerhoon leikkimään muiden lasten kanssa vanhemman/mummun/lastenhoitajan kanssa ja lähes joka viikko on päässyt kerran viikossa reppupäivään, jossa on ollut 3 tuntia hoitajien valvonnassa ilman perhettä. Tää on ollut hirveen hyvää harjoittelua päikkyä varten, kun on jäänyt muuhun hoitoon kolmeksi tunniksi. Dante on kovasti kiintynyt kerhohoitajiin ja on tykännyt siitä tosi paljon. Nyt kun se jäi kesälomalle, haluttiin käydä kiittämässä viimeisessä perhetuvassa vielä hoitajia menneestä vuodesta. Jatketaan varmasti vauvan kanssa siellä käymistä ja jos päiväkodin lisäksi poika haluaa, niin käydään siellä sitten varmaan jo syksyllä ajoittain.

Näin tällä mun lyhyellä kokemuksella en voi kuin olla kiitollinen valinnastamme Lempäälässä asumisen suhteen. Kunnalla menee käsittääkseni aika hyvin ja sen näkee palveluissa. Neuvola-ajat saa aina tosi helposti ja on paljon joustoa. Itse asiassa sikiöseulonnat tehdään Tampereen Terveystalolla, mutta siis äitiys- ja lapsineuvolat on hoitunu tosi hyvin. Varhaiskasvatuksen suhteen oon joutunut ottamaan tietämättömänä pari kertaa yhteyttä kuntaan ja aina on heti vastattu ja ajan kanssa neuvottu. Dante sai myös itse asiassa paikan juuri siitä kunnan päiväkodista, minne eniten haluttiin, mutta voi olla, että hän menee kuitenkin yksityiselle. Käydään pian tutustumassa erääseen yksityiseen päikkyyn, minne hän saisi myös paikan, sillä kyseessä on luontopäiväkoti, missä liikutaan paljon ja syödään paikallisen lounasravintolan ruokaa yms. Danten yks kaveri on samassa ryhmässä siellä ja sikälikin se olisi hirveen hyvä valinta meille. Oli ykköstoivekin alun alkaen, mutta ehdittiin saamaan tuo kunnan paikka ensin. Ei nyt olla ihan älyttömästi palveluita täällä käytetty, mutta se mitä ollaan, niin on saanut kyllä ihan 10/10 arvosanan multa, ja erityisesti tuo varhaiskasvatuksen järjestämä perhetupa-palvelu. Siellä on myös päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin 🙂

No mutta joo, onneksi anoppi saapui tänään vierailulle, sillä mä kaaduin sänkyyn lähes heti vuoron vaihduttua ja otin vähän univelkoja kiinni. Koko päivä on menny vähän sumussa, mutta ymmärtäähän sen toisaalta. Kroppa tarvii kuitenkin vielä tavallistakin enemmän lepoa ja palautumista. Ja on ihanaa kun lapsella on molempiin mummeihin sellaiset välit, että kun jompikumpi kävelee ovesta sisään, niin minua ei enää kaivata. ”Mummu syöttää”, ”mummu nukkumaan”, ”mummu ulos”, ”mama pois”. Siinä aika vahvasti Danten fiilis tältä päivältä 😀 Nytkin anoppi syöttää muksua ja vie kohta suihkuun ja nukkumaan ja mä saan ehkä vihdoin purettua mun Losin matkalaukun.

Mun on pitänyt muuten jo jonkun aikaa julkaista nää asukuvat, mutten oo saanut aikaiseksi. RAKASTAN tänmallisia mekkoja ja tää vihreä on ihan mun suosikki tällä hetkellä! Sopii hyvin yhteen noiden monen vuoden takaisten hapsusaappaiden kanssa ja kokonaisuuden kruunaa maailman suurin tilaihme, eli tuo Guccin laukkuni. Käytän tota mekkoa vähintään parina päivänä viikossa, koska se on niin ihanan rento ja mahduttaa mahan sisälleen helposti.

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? 🙂

Kommentit (9)
  1. Hei, mulla tuli mieleen tuosta toksoplasmoosista, että sen riskin voi testata verikokeella, muistaakseni (työterveyden kautta) yksityisellä oli 85€ v. 2017. Se vähensi itsellä stressiä mullasta/lihasta ym, kun sain tietää, että mulla on korkeat vasta-aineet ja primääritartuntaa (sikiölle haitallista) en voi enää saada. Usein, jos on asunut ulkomailla/reissannut paljon, on vasta-aineet korkeat.

  2. Ai että! Nää postaukset on parhaita <3 random höpötystä ja ihanaa ironiaa. Parasta lukemista! Ja ps. Ihan parasta että blogi on päivittyny näin usein!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *