Paris definitely is always a good idea

Bonsoir!

Kun sanoin eilen, että palailen illalla Pariisin kuvien kera, en varsinaisesti tarkoittanut tätä iltaa, mutta aina ei mee niinkuin elokuvissa. Mun elämässä oikeastaan aika harvoin menee. Tai sitten menee just niinku leffoissa, onhan nekin aika monimutkaisia. Oon itse asiassa miettinyt usein, miksi edes sanotaan ”ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa”, kun elokuvissa harvoin mikään mene mitenkään suoraviivaisesti vaan.

No, Liisa hilpas meille kylään eilen ja sen sijaan, että olisin pysynyt itseasettamassani aikataulussa, nautin ystävien seurasta. Elämä on elämistä varten, ei aikatuluja 🙂

Me otettiin tosiaan aivan saatanasti liian aikasin tiistai-aamulla Markuksen kanssa nokka kohti Kings Crossia & St. Pancrassia ja sieltä löytyvää Eurostarin laituria. Unta oli kaalissa siinä vaiheessa n. 3 tuntia, kun edellinenkin ilta vierähti oikein mukavalla illallisella Lontoon yläilmoissa. Ei naurattanut. Eikä varmasti Markustakaan mun zombie-jutut. Nooo, tunnelin päässä näkyi valoa, tai itse asiassa kirjaimellisesti tunnelin päästä näkyi Pariisi ja junasta poistuessani Pariisin puolella oli meikäläisellä todella ristiriitaiset fiilikset koko mestaa kohtaan.

Kirjoitin tuossa kolme ja puoli vuotta sitten Pariisissa vieraillessani, etten pitänyt kaupungista ollenkaan, ja tähän asti se on puheissani ollut koko ajan yksi Euroopan inhokkikaupunkejani. Olen nähtävästi kasvanut vuosien varrella Pariisin tasolle, koska tällä kertaa olin aivan rakastunut kaupunkiin ja vihdoin ymmärsin kaiken sen hehkutuksen, mitä Pariisista kuulee. Lontoo on yhä mielestäni näistä kahdesta viehättävämpi ja hienompi, mutta kyllä oli mukavaa olla väärässä 🙂

Mitään ohjeita kaupungista en oikein osaa sanoa. Markus puhuu aika hyvin ranskaa ja on vieraillut kaupungissa useasti, joten mulla oli opas, joka vei mua ympäri kaupunkia ja minä sain vain nauttia aivot sammutettuina kaikesta kauniista ympärilläni. Kuljeskelimme päivän aikana varmaan lähemmäs 25 kilsaa ympäri keskustaa, ja taltioin tunnelman kuviin niin hyvin kuin osasin 🙂

IMG_3645IMG_3638IMG_3636IMG_3633IMG_3632IMG_3629IMG_3626IMG_3622IMG_3619

Ensimmäisenä suuntasimme Galleries Lafayetteen tutkimaan laukkutilannetta Celinellä, ja siitä jatkoimme suoraan Printempsiin, josta laukku mukaamme löytyikin 🙂

Siitä sitten todella riemukkain mielin suuntasimme (Markus taisi olla jopa enemmän riemastunut mun ilosta kuin minä laukusta) Riemukaarelle. Ensin tallaten tietämme kivoja pikku sivukujia pitkin ja sitten peripariisilaiseen tapaan erinäisin jouluisin markkinakojuin varustettua Champs Elyseetä.

IMG_3617IMG_3616IMG_3615IMG_3613IMG_3611IMG_3608-001

IMG_3807

IMG_3714

Aamu-unisuutta sai hoivattua hyvin pienellä kahvituokiolla näköalana mikäpä muukaan kuin Eiffel 🙂

IMG_3698IMG_3695IMG_3692

IMG_3805IMG_3801IMG_3751IMG_3746IMG_3735IMG_3733IMG_3727IMG_3725

Riemukaaren ylätasanteelle kiipeäminen maksoi 9,50 euroa, ja suosittelen kyllä sinne kiipeämistä. Tosin, rapakuntoinen meikäläinen oli aika lailla maitohapoilla kun putkeen tuli talsittua 282 (muistaakseni…) rappusta? No, olipahan upeat näköalat ja huohotuksenkin sai helposti naamioitua ihaileviin huokauksiin. Hissikin löytyy sieltä kun vaan tarpeeksi kyselee, jos jollakin on tilanne sellainen, ettei syystä tai toisesta pysty kiipeämään tasanteelle omin avuin.

IMG_3787IMG_3785IMG_3761IMG_3759IMG_3758

Ihailtuamme Pariisin jännittävää rakennetta, jossa kaikki tiet johtavat Riemukaarella ja kaupunki on jakautunut aika lailla symmetrisiin osiin, suuntasimme lounaalle ihan lähestöllä olevaan pikkuruiseen ravintolaan.

IMG_3817IMG_3814IMG_3809

Mua vähän nauratti toi mun ”veeeeeri petiiiiiit” -salaattiannos. Kun tilasin Caesar -salaatin, tarjoilijan reaktio oli senmukainen, kuin se olisi vauvakokoinen. Markuksen miehinen annos oli melkein puolet pienempi kuin mun 😀 En tiedä yrittikö ranskalaisherra, oletettavasti paikan omistaja, syöttää mua tarkoituksella, vai onko salaatit siellä aina tuon kokoisia, mutta voin suositella ravintolaa lounaspaikaksi 🙂

IMG_3688

Mua olisi hirveesti kiinnostanut tuo Miss Dior -näyttely, joka olisi ollut vielä ilmainenkin, mutta aika ei mitenkään tollasella päiväretkellä moisiin riitä :/

IMG_3687IMG_3685IMG_3684IMG_3682IMG_3678IMG_3677IMG_3675-001IMG_3673IMG_3671IMG_3669IMG_3667IMG_3660IMG_3656IMG_3653IMG_3652-001

Tallustelumme johti Palais de Challotille, jolta pääsi ihailemaan tuota Pariisin tunnetuista rakennusta, Eiffelin tornia.

IMG_3825

IMG_3828IMG_3865IMG_3861

IMG_3837IMG_3831

Pitäydyn viimekertaisessa mielipiteessäni Eiffelistä. Ruma ruosteisen näköinen rotisko, joka on harmaa ja jotenkin synkkä. Itäberliinimäinen. Masentava. Enpä ennen ollutkaan nähnyt sitä valaistuna…

IMG_3883IMG_3878IMG_3871

Jotenkin valojen syttyessä Eiffeliin, tuntui siltä, kuin koko vartalon läpi olisi mennyt sähkövirta, ja valo syttyi omaankin kroppaan, ei vain koko kaupunkiin.

IMG_3911IMG_3908IMG_3907

Kuinka kaunis se onkaan valaistuna ja illan hämärtyessä 🙂

IMG_3900IMG_3899IMG_3897IMG_3894IMG_3893

Iltapäivän herkutteluhetkeen sopi mainiosti macaronsit, ja herranjumala vaikka täällä löytyy Laduree, niin en ole koskaan maistanut niin hyvää macaronia kuin passionfruit-macaron, joka löytyi jostakin liikkeestä matkamme varrella. Voisin mennä Pariisiin vain sen takia uudelleen!

IMG_3948 IMG_3943 IMG_3939 IMG_3933 IMG_3930 IMG_3928 IMG_3927 IMG_3923On se vaan niiiiiiin kaunis! ♥ Kyllä. Sama nainen täällä yhä, joka on hetken jos toisen nimittänyt tätä ”rumaksi ruostuneeksi rotiskoksi”. On käsittämätöntä, miten kaunis jokin monumentti voi olla pimeellä, samalla kun se ei herätä mitään esteettisiä tunteita, ainakaan positiivisia, päiväsaikaan. Mulla oli sellainen olo, että olisin voinut roikkua Eiffelillä vaikka monta tuntia vaan katsomassa sitä ja imemässä itseeni energiaa, joka siitä huokuu. En osaa edes selittää, mikä tuossa oli niin kaunista. Jotenkin niin silmittömän kaunis, niin ei-tästä-maailmassa. Mutta ennen kaikkea jotenkin sykkivä, energiaa valava. Koko kaupunki syttyi jotenkin valoon ja kauneuteen kun iltahämärä saapui.

IMG_3996IMG_3990IMG_3987

Vielä ennen kuin lähdimme takaisin saarivaltiolle käväisimme vilkaisemassa, miltä Louvre näyttää kaukaisuudesta Rakkauden sillalta 🙂

IMG_3985IMG_3978IMG_3965IMG_3961IMG_3920

IMG_3921

IMG_4005IMG_4004

Onneksi keksin haluta Celineni Ranskasta halvempaan hintaan ja onneksi Markus päätti lähteä mukaani. Ranskaa puhuvan oppaan kanssa reissu oli aivan erilainen kuin mitä se muuten olisi varmasti ollut. En tiedä olenko minä muuttunut, vai onko kaupunki muuttunut, mutta kaikki ne pienet asiat, jotka viimeksi minua kiusasivat paikassa, olivat nyt erilaisia. Viimeksi ihmiset oli tylyjä, kukaan ei suostunut periaatteestaakaan puhumaan sanaakaan englantia ja ylipäätään paikka oli jotenkin tympeä. En tiedä loistinko itse kuin hangon keksi alun onnistuneen ostosreissun jälkeen, ja maailmankaikkeus sitten lähetti yhtä hyviä energioita takaisin, vai onko Pariisi todella muuttunut näin kovin kolmessa vuodessa. Nimittäin tällä kertaa ihmiset vaikuttivat ihanan mukavilta, yrittivät parhaansa mukaan auttaa jos englanniksi jotain kysyin ja kaiken kaikkiaan kaupunki oli vaan niin kaunis ja hurmaava, että tuntui kuin olisi eri paikassa.

Olen kyllä kuullut ennenkin samanlaisia kokemuksia. Lähipiirissänikin on monta ihmistä, joita kaupunki ei säväyttänyt ensimmäisellä kerralla, mutta joka vei sitten sydämen myöhemmin. Hyvä siis, että annoin kaupungille toisen mahdollisuuden, sellainen kutina on, että siellä tulee vierailtua todella usein.

Tällä kertaa jäi niin paljon näkemättä! Louvre ja Notre Dame jää ensi kertaan ja samaten ne sadat ja sadat mielenkiintoisen näköiset liikkeet, joiden ohi tallusteltiin tällä kertaa 🙂

Oli kyllä yksi vuoden ihanimpia päiviä, eikä mikään olisi voinut mennä paremmin! 🙂 

Kommentit (77)
  1. Aaah, ihana Pariisi! Olin jo unohtanut kaikki ne fiilikset, jotka nousee Pariisi-kuvia katsellessa. Nyt ottaa vatsanpohjasta ja tekis mieli varata liput vaiks heti… :>

    1. Hahah, mäkin odotan jo seuraavaa reissua innolla 🙂

  2. Niin… Voisko kuitenkin olla, että viimekertainen, lentojen välillä käytetty aika ei vaan EHKÄ riitä tekemään kovin syväluotaavaa arviota koko miljoonakaupungista? Ok, tuli tympeä fiilis ensikosketuksesta, mutta ei ehkä kannata tehdä kovin suurta haloota siitä kuinka joku paikka on paska vaan sen takia, että muutama tunti oli ihmiset tylyjä. Toivottavasti kukaan ei tee tuota Helsingissä, tuskin tulisin itsekään sen perusteella takaisin miten iloisia ihmiset siellä ovat.
    Kiva kun oli positiivinen kokemus nyt! 🙂

    1. No itse asiassa olimme tällä kertaa paikalla ihan tasan saman verran tunteja 🙂 Joten jos ihmisellä on oikeus fiilistellä jotakin kaupunkia päivän perusteella, niin toisinpäinkin pitää olla oikeus 😉

      1. tottakai Anna saa sanoa oman mielipiteensä vaikka ois ollut ranskassa yhden minuutin! Anna ei tehnyt matkaopasta Ranskasta vaan ilmaisi mielipiteensä 🙂

          1. Ihan hassu tuo Miin kommentti. Aina se ensivaikutelma ei ole niin hyvä, vasta toisella tai kolmannella tai vaikka tuhannella kerralla voi paikka vasta ”aueta” ja siihen rakastuu. Samahan pätee myös uusiin ihmisiin, ruokiin, musiikkiin, kirjoihin, leffoihin… Ihan kaikkeen maailmassa! 🙂 Itsehän en kymmeneen vuoteen tykännyt eräästä ihmisestä ollenkaan, sitten jossain vaiheessa se vaan kolahti ja nyt ollaan yli viis vuotta oltu ku paita ja perse, täysin erottomat parhaat ystävät.. 🙂

            1. No nimenmoaan näin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *