Patonkitarina

Mungolife

ONNI ON...

… olla omassa kotona ja nukkua pitkään omassa sängyssä

… tehdä herkullinen aamiainen

… omituiset valkoiset mansikat

… nauttia aamiainen kiireettömästi sängyssä

… ikkunasta paistava aurinko

… hauska monivärinen lakkaus kynsissä

... lemppari aamupuuro vadelmilla, banaanilla ja manteleilla

… White Companyn iso aamupalatarjotin

… vapaapäivä.

Ihanaa olla taas kotona. Lomalla on ihanaa, mutta niin on kotonakin! Huomenna suuntaamme kämppikseni kanssa kohti Kapkaupunkia, mutta pakko sanoa, että tää kolme päivää kotona tekee musta tosi onnellisen. Mä rakastan tätä mun pientä luolaa! Tätä sänkyä, joka ylitti kaikki odotukseni ja kaikkia noita sisustusesineitä, joita itse rakastan. Toki jos voisin valita, huoneeni olisi tuplasti isompi, mutta tähän elämänvaiheeseen tämä on täydellinen. Melkein harmittaa, että täällä tulee vietettyä lähikuukausina niin vähän aikaa! Mutta, Jedi on vauva vain kerran, ja aion nauttia siitä täysillä!

Tällaiset kotona vierailut muutaman viikon jälkeen muistuttaa mua vaan erityisen lämpimästi siitä, paljon kaupunkia rakastankaan. Olenko kertonut teille patonkitarinan? Olen ehkä. Pahoittelen jos olen. Kerron sen nyt uudestaan. Mun ystävät tuntee tän patonkitarinana, koska sillä nimellä mä sen aina kerron.

Hakiessani opiskelemaan Lontooseen, en hetkeäkään uskonut tänne pääseväni. Vaikka hakemukseni oli valmis viikkoja ennen, maksoin jonku naurettavan pienen hakemusmaksun ihan viime tingassa. Kouluun pääseminen ei tuntunut mitenkään mahdolliselta. Kun sain kutsun haastatteluun, olin maailmanympärimatkalla ja pysäkkinä silloin oli Bali. Arvoin pitkään uskallanko maksaa hirveitä summia viime hetken lennoista Balilta Lontooseen ja takaisin lähteäkseni kokeilemaan, josko kouluun pääsisin. Laskeuduin yhtä skeptisenä Lontooseen ja velloin ajatuksessa siitä, miten tyhmä olenkaan kun maksoin itseni kipeäksi, enkä ole edes varma haluanko muuttaa Lontooseen ja mennä kouluun. Saati pääsenkö sinne. Kiikutin matkalaukkuni Lontoo-maman kotiin ja suuntasin asioille ennen haastattelua. Palaneiden hiusten värjäys ja leikkaus ja haastatteluun sopiva asu lomaroippeitten tilalle oli päivän agendana. Ennen asioille lähtemistäni kävelin Victorian asemalle ja sisääni tulvi kaikki ne rakkauden tunteet tätä kaupunkia kohtaan, jotka olin unohtanut. Helmikuinen sää ei ollut hyisen kylmä tai ahdistava. Se oli kirkas ja viileä. Ihmiset hymyilivät, avasivat ovia ja sanoivat “darling”. Punaiset kaksikerroksisest bussit ja koppakuoriaistaksit viilettivät ohitseni ja puissa oli lehtiä.

Kävin hakemassa Upper Crustista patongin. Valitsin summanmutikassa patongin, joka kuulosti jännittävältä. Pinaattia, karpaloa, brie-juustoa ja pekonia. Outo yhdistelmä. Tuorepuristettu appelsiinimehu siihen rinnalle ja Victorian eteen pienille portaille istumaan. Siinä tuijotellessani Lontoon menoa upotin hampaani patonkiin, ja rakastuin. Se hetki oli vaan täydellinen. Eikä se johtunut siitä patongista. Se oli kaikkien pienten juttujen yhteenloksahtaminen. Mun kaikki aistit oli onnellisia. Enkä mä enää mitään muuta halunnutkaan kuin koulupaikan tästä ihanasta kaupungista, joka on mulle melkein yhtä rakas kuin Helsinki.

Ja nyt minulla on avaimet kotiin, jota rakastan. Kauniissa kaupunginosassa tässä kaupungissa. Hassua. Toissapäivänä junassa lentokentältä kotiin mutustelin samanlaista patonkia. Lentokentän Upper Crustin viimeistä, joka oli paahdettu juuri täydellisen rapeaksi ja samalla pehmeäksi. Ihastelin vaaleanpunaisessa kukassa olevia puita katujen varrella. Olin onnellinen.

 Elämä heittää eteemme ongelmia ja vaikeita päätöksiä; haastavia hetkiä ja voimat vieviä valintoja. Välillä ne ratkeaa yhdellä patongilla. Silloin tyttö, joka ei ole koskaan kokenut kuuluvansa minnekään ja aina kokenut koti-ikävää ei minnekään, voi löytää kodin. Tai kaksi. En nimittäin osaisi pitää Helsinkiä kotinani tai rakkaana kotikaupunkinani, ellei minulla olisi toista kotikaupunkiani.

Ehkä se oli vain se hetki. Silloin tunsin itseni tosi tosi onnelliseksi. Rauhalliseksi. Ja sama olo mulla on tänään.

 Tai ehkä se on vaan se patonki.

Kommentit

Yacine (Ei varmistettu) http://www.yacinesamb.com

Aivan ihanaa, että nautit omasta kodistasi noin paljon. Itse huomaan jatkuvasti työmatkoillani, että kotiinpaluu on poikkeuksetta rauhoittava asia. Kaikki tutut esineet, tuoksut ja tunnelma. Kiitos upeasta blogistasi - seuraan ehdottomasti jatkossa.

Anna (Ei varmistettu)

No niinpä! Kiitoksia ja tosi kiva kuulla :)

Sanna (Ei varmistettu)

Aivan ihana kirjoitus! Kaikkee hyvää sulle :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sinulle! :)

Maria (Ei varmistettu)

Oikein ihanaa reissua Kapkaupunkiin!! :) Ihana matka varmasti tiedossa! Vielä vinkkailen näistä mun "must-paikoista", missä ehdottomasti kannattaa Kapkaupungissa käydä. Eli lauantai-aamuna menkää The Old Biscuit Mill -ruokamarkkinoille - ette varmasti tule katumaan! Ja sitten yksi ravintola jossa sun on PAKKO käydä: Kloof House Kloof streetillä, jumalattoman kaunis ravintola ja herkullista ruokaa!! Sori kun pommitan taas näillä samoilla vinkeillä mut oon varma ettette tule katumaan jos poikkeatte noissa paikoissa :) Ihanaa matkaa!!! Kapkaupunki on niin kaunis paikka!

Anna (Ei varmistettu)

Yes, kiitos!!

Mitä ihmeitä noi valkoset mansikan näköset marjat on?

Anna (Ei varmistettu)

Albiinomansikoita :D Supermakeita, maistu ihan metsämansikoille :)

Laura (Ei varmistettu) http://www.larazonee.blogspot.fi

Näyttääpäs herkulliselta! :)

Anna (Ei varmistettu)

:)

Sonja (Ei varmistettu) http://www.lily.fi/blogit/neuletakit

Tuli niiiin hyvä mieli tosta sun tarinasta (ja aamupalasta!), piristi päivää! Ja ihanaa kun pääset matkustelemaan paljon, toivon mukaan mäkin ehdin ainakin sitten vuoden loppupuolella :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia! :) Ja onhan tää aika kivaa kieltämättä :)

Olivia (Ei varmistettu)

Moikka!

Mun piti kirjottaa tää kommentti Sudenelämää -postaukseen, mutta jostain syystä sen kommenttiosio lagas mulla jotenkin. Luettuani muiden kommentteja tuli sellainen olo, että nyt on kommentoitava lisää. Ensiksikin yllätyin siitä, että miten monet naiset olivat postauksessa kanssasi samaa mieltä siitä, että toisten ihmisten ulkonäön haukkuminen on törkeää (tai no totta kai se on, mutta kaikkihan sitä tekevät salaa tai vähemmän salaa). Vaikea uskoa, että näiden kolmensadan kommentoijan joukossa ei olisi ollut yhtään näitä kateellisia ihmisiä, kun kuitenkin kaikki sitä ovat jollain muotoa kokeneet. Itse ainakin rehellisesti myönnän, että olen toisinaan kateellinen toisille naisille, mutta en koskaan olisi niin ilkeä, että lähtisin sen vuoksi toista haukkumaan. En tiedä ymmärsitkö nyt pointtiani, koska kirjotin niin sekavasti, mutta luulen tarkoittavani sitä, että kaikki naiset ovat kateellisia, mutta harva tajuaa/myöntää sitä edes itselleen..

Toiseksi, älä nyt käsitä tätä väärin, mutta jotenkin uskottavuutesi kärsii, koska olet itse mallinmitoissa. Sun on helppo sanoa, että kaikkien naisten on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, koska itse olet pitkä, laiha ja kaunis. Jos olisit lihava ja ruma, tuskin postaisit itsestäsi bikinikuvia ja kertoisit miten paljon rakastat sun kroppaa.. En halua mitenkään syyllistää sua, on hyvä asia, että osaat iloita vartalostasi. Mutta entäs me "rumat" ja vähän lihavemmat? Miten me voimme koskaan oppia rakastamaan itseämme, koska emme ole kenenkään mielestä kauniita? Ei siinä paljon oman ajattelutavan muuttaminen auta, kun toiset sanovat jatkuvasti negatiivisia asioita kropastasi tai naamastasi ja itse tietää sen, miten kuvottavasti maha ja reidet löllyy ja rinnat riippuu.. Ei se ole kenenkään mielestä kaunista :/

Anna (Ei varmistettu)

Tuo on musta nurinkurinen ajatus. Tai siis tuon ajatuksen mukaan kaunis, laiha ja pitkä ei saa olla tyytyväinen itseensä. Tai jotenkin tulee sellanen olo, että sun mielestä se, että "ruma ja lihava" ja tyytyväinen itseensä on jotenkin parempi saavutus kuin se, että on mallinmitoissa ja on tyytyväinen itseensä. Epäreilua.

Jos katsota, niin maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat ylipainoisia. Esim. More To Loven tytöt on isompia tyttöjä, mutta ovat kovin iloisia ja itsevarmoja upeita naisia. Se upeus on oikeesti vain mielentila oman pään sisällä ja sun kommentista paistaa se, että sä olet luovuttanut :(

Irina (Ei varmistettu)

Mutta kateudenkin voi käsitellä niin monella eri tavalla, enkä usko, että monenkaan Sudenelämää-postaukseen kommentoineen (muun muassa minä) tarkoituksena oli, etteivät olisi koskaan kateellisia. Mutta ei kateuden tarvitse olla heti sellaista, että haukutaan toisia selän takana. Kun kateuden suuntaa myönteisesti, se voi auttaa puskemaan elämässä eteenpäin. Sitä paitsi, ovat miehetkin kateellisia toisilleen.

Ja toiseksi, keho on muutakin kuin ulkonäköä. Itse ainakin arvostan kehoani erityisesti siksi, että se pitää minut hengissä ja on terve. Pidän sen kunnossa, koska arvostan sitä. Siksi minusta kaikkien kuuluisi rakastaa kehoaan. Ja noh, jos on nyt vaarallisen paljon ylipainoa, niin pitäisi rakastaa omaa kroppaansa niin, että ei laiminlyö sitä.

Jantsu (Ei varmistettu)

Käyppä kuule Cape Townissa Savas Hairissa laittaa tukkaa..sano myös terveisiä eräältä suomalaiselta tytöltä. :)

Anna (Ei varmistettu)

Hahah, mä pitäydyn mun Helsinki-kampaajassani :)

Nana (Ei varmistettu)

Söpö postaus. :) Mutta voi luoja mitä nälkäsen ihmisen kiduttamista toi patongin kuvaus! Jos se ois millään tasolla järkevää tai taloudellisesti kannattavaa lähteä pelkästään patongin takia johonkin, niin saattaisin istua jo koneessa.

Anna (Ei varmistettu)

Hahahahhhaa, se on oikeesti sen arvoinen! ;)

Iris (Ei varmistettu)

Kiitos. Mun päähän tulvi kaikki Lontoo-muistot kun luin tätä, ja muutenkin aivan ihana kirjotus. Joskus elämä heittää eteen sellasia hetkiä että tietää tekevänsä oikein ja olevansa oikeessa paikassa. :)
Hauskaa reissua!

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia! <3

Amanda (Ei varmistettu)

IHANA patonkitarina!!
Elämässä on paljon päätöksiä, jotka joutuu jotenkin tuskaisesti pusertamaan: mikä olisi huonoista vaihtoehdoista vähiten huono tai todella hyvistä ratkaisuista kaikkein paras, ettei vaan missaa mitään. Mutta onneksi joskus kokee tuollaisia täydellisen selkeyden hetkiä, jolloin kaikki jahkaaminen ja tuskailu haihtuu ja päätöksestä voi olla levollisin ja onnellisen odottavin mielin. <3
Tai - ehkä se oli se patonki. Joku kemiallinen yhdistelmä tuosta oudonkuuloisesta raaka-ainekombosta:P

Anna (Ei varmistettu)

Hahahha, niinpä! Ja kiitoksia! Son't knock it before you try it, toi yhdistelmä on ihan superherkullinen :)

hmclehto (Ei varmistettu)

Ihanasti heti aamu tuimaan piristava postaus. Elama on talla hetkella vahan surullista (father in law passed away on Thursday) ja tallaiset asiat tuovat vakisinkin mieleen miten "oma perhe" on niin kaukana siella Suomessa ja pitaisiko muuttaa takaisin Euroopan "kotikaupunkiin" Lontooseen. Isa oli sairas ja nyt hanen ei tarvitse enaa karsia, mutta silti aina pistaa miettimaan elaman tarkoitusta ja naita isoja asioita.
Olen nykyaan aika kriittinen ihmisten suhteen, enka jaksa ihmisia jotka ovat perusnegatiivisia (heita loytyy yllattavan paljon varsinkin Suomessa). Yritan itse loytaa jotain hyvaa tilanteesta / ihmisista mika tai kuka se sitten onkin. Ihana initiative taalta yhdelta Melbournelaiselta ladylta on http://gratefulinapril.com/
Kiitos etta piristit aamua nailla ihanilla kuvilla ja positiivisuudellasi goegeous girl! Huippu matkaa Kapkaupunkiin!!!

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia, ja toi on kyllä hauska ajatus, täytyy tutustua tuohon sivustoon enemmänkin :) Tsemppiä surun keskelle! <3

Tanya (Ei varmistettu)

Todella kaunis postaus! Kiitos.

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia :)

Annika (Ei varmistettu)

Se, kun pitkän harhailun jälkeen vihdoin on kotona! Muutama viikko sitten lauantaiaamuna makoilin omalla sohvallani herkkuaamiaisen ääressä, auringon paistaessa ja MasterChef Australiaa katsoessa olin niin onnellinen. Koti! Vihdoin! :) Tuli niin onnellinen olo omasta kodista tätä lukiessa. <3

Anna (Ei varmistettu)

Tuo on kyllä ihana fiilis!! :)

ev_ (Ei varmistettu)

Oot kyllä loistava kirjoittaja! :)

Anna (Ei varmistettu)

Voi kiitoksia :)

Anna (Ei varmistettu)

:)

Anna (Ei varmistettu)

Manun?

Annika (Ei varmistettu)

Ainakin Manchesteria usein kutsutaan Manuksi. Jospa tässä viitataan siihen :) se olis loogista, kun Englannissa asut.

Anna (Ei varmistettu)

En ole kyllä koskaan kuullut, että Manchesteria kutsutaan Manuksi :) Manuksi kutsutaan Manchester Unitedia, joka on lyhennetty ManUksi :)

Veera (Ei varmistettu)

Ihanan positiivinen postaus :) mä en yleensä jaksa lukea sun tekstejä kokonaan, käyn vaan kattomassa ihania kuvia, mut nyt uppos muhunkin :) Itse yritän just miettii että mitä teen seuraavaksi kun valmistun kohta, ja oon pohtinut hirveesti sen välillä mitä oikeesti haluun ja mikä taas olis järkevintä, niin kiva kuulla että fiilispohjalla edeten voi löytää oman paikkansa :) Hauskaa reissua ja ihanaa kevättä!

Anna (Ei varmistettu)

Näin se on, älä stressaa, kyllä se vielä löytyy! :)

roosa (Ei varmistettu)

Hei! Olisko sun mahdollista tehdä postausta siitä, miten liukuvärjäys tehtiin sun hiuksiin? Siis ihan lähtötilasta tähän päivään. Mua kiinnostas alkaa kasvattamaan omaa väriä ja vaalentaa latvat, mutta en tiedä miten ehdottaisin järkevästi kampaajalleni, niin voisin katsoa hieman mallia siitä miten te toimitte:)

Anna (Ei varmistettu)

Mulle ei itse asiassa ole tehty liukuvärjäystä :) Mulle on aina vaan vaihdettu pidennyksiä, eikä omaan väriin ole koskettu nyt puoleentoista vuoteen :) Mä oon antanu oman värin vaan kasvaa pikkuhiljaa, ja jatkojen väreillä on saatu tuo efekti aikaiseksi :)

Tia (Ei varmistettu) http://deleted

Vitsi kun tommosen määrän tuoreita marjoja ja hedelmiä olis täällä suomessa mahdollisuus syödä niin söisin joka aamu :) mutta onneksi voi kesällä yrittää pakastaa ja syödä sitten talvella.

Anna (Ei varmistettu)

Niinpä! :)

Anzq (Ei varmistettu)

Tästä postauksesta taas huomaa, kuinka älyttömän taitava kirjoittaja olet! :) Se on ehdottomaksi yksi syy, miksi tykkään sun blogista niin paljon. Tämä postaus sai todellakin hymyn huulille ja onnelliset ajatukset täyttämään mielen! Kiitos paljon, että jaat näitä hetkiä meille lukijoille, olet ihana! <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti, tosi ihana kuulla! <3

Kiia (Ei varmistettu) http://bykiiu.blogspot.fi

Lueskelin tätä postausta kuola valuen ja ajattelin, että on pakko tulla ylistämään tänne kommenttiboksiin. No, kelaan alaspäin ja sieltä tulee eteen juttu hotellista ja sattumalta lisää aamupalakuvia! Ylistän niitä molempia siis samalla: näyttää niiiin hyvältä!! :D

Anna (Ei varmistettu)

Hahahhaa, kiitos ;P

Zandra (Ei varmistettu)

Moi Anna!

En kauhean usein kommentoi mutta nyt on pakko sanoa että olipa ihana patonkitarina! Kiitos tästä :) Tuli hyvä mieli!

Anna (Ei varmistettu)

Ihanaa, että kommentoit, kiitoksia kovasti <3

rahanainen (Ei varmistettu) http://rahanainen.blogspot.fi

Pitkästä aikaa todella kaunis teksti. Olin viime vuoden traneé cityssä ja voin hyvin samaistua tuohon fiilikseen!

Mukavaa kevättä! :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja samoin sulle! :)

Kommentoi