Perjantai on paras

Mun ilme ku huomaan Danten jo nukahdettua, että Netflixiin on tullu uus leffa, jossa on Charlie Hunnam^^. Ja mun ilme sillonki kun mies sanoo, että voitas mennä ajoissa nukkuu, vaikka Netflixissä on uus Charlie Hunnam-leffa 😀

Ahh, tämä kevät! ♥ Just käytiin kattomassa Captain Marvel viime viikolla ja nyt odotan into piukeena kun vajaan parin viikon päästä tulee the Dirt VIHDOIN leffaksi. En tosin tiedä uskallanko kattoa, koska tässä kun sitä on kymmenisen vuotta venannut, niin odotukset on jännästi hiipiny aika korkeelle.

Ja sitten, huhtikuun lopussa, vihdoin Avengers: Endgame. Näytän tolta^^ about vappuun asti.

Lapsen kanssa oon huomannu, että yks mihin ei enää nykyään oo yhtään aikaa, on leffojen kattominen. Kun selviit päivän töistä, on lapsella vielä tuhona energiaa ja haluat viettää lapsen kanssa mahdollisimman paljon laatuaikaa. Kotia pitää siivota, ruoka ei valmistu itsekseen ja kaikki muu arkinen vie paljon aikaa, aina laskujen maksamisesta pihan ylläpitoon. Ei paljoa ehdi sohvaperunailemaan. Eikä todellakaan nuoruuden tyyliin ehti iskeytymään perjantai-illalla sohvan nurkkaan, koska lapsi todellakin herää sitten myös lauantaina 7.30 ja siinä ei paljon mieltä ylennä Charlie Hunnamit tai muut, kun pitää repiä itsensä ylös aivan liian aikaisin. I take it back, Charlie Hunnam ylentää kyllä aina mieltä. Mut kyl te tiedätte. Jos mietin tätä mennyttä kahta vuotta, niin en koe, että oltaisiin jouduttu ihan hirveesti luopumaan mistään. Ravintoloissa pääsee hyvin käymään, reissaamaankin ollaan ehditty hyvinkin tehokkaasti. Arki vaatii tietenkin järjestämistä entistä enemmän, mutta silti melkein kaikkea pystyy tekemään lapsenkin kanssa. Mut sit se pieni tv-aika päivässä mitä on, menee yleensä baby sharkin tai Mashan tahdissa ja leffaan ei noin vain lähdetä niin kuin ennen. Siinä missä vaikka lempparisushille pakkaa sen taaperonkin mukaan, niin joku räiskeleffa leffateatterissa vaatii aina ehdottomasti lapsenvahdin. Ja kun mummit auttaa tällä hetkellä arjessa jo muutenkin niin paljon, niin ei ihan kehtaa soitella, että ”hei tuutko illaksi Lempäälään, me mentäs leffaan” 😀 No, onneksi on tuttu ja turvallinen lapsenvahti, jota voi käyttää. Nyt kun poika alkaa olla lähempänä 2-vuotias ja tottunut lapsenvahtiinsa, niin uskaltaa lähteä vähän eri tavalla katsomaan mitä leffateatterissa menee.

Kyllähän sitä välillä nykyisin miettii, miten harvassa onkaan ne hetket kun voi vaan rötvätä kotona ilman mitään velvollisuuksia. Itse asiassa, ne on todella harvassa. Mut samaan aikaan joka päivä muistaa kuinka nopeasti aika menee ja kuinka iso oma pikkuvauva on jo ja kohta se on sen ikäinen, että sitä ei saa pysymään himassa millään. Sit ehtii kattoo kaikki maailman sarjat ja leffat ja hengaamaan sohvannurkassa pyjamassa ilman, että täytyy palvella ketään, vahtia ketään tai leikittää ketään. Se kuulostaa musta itse asiassa vähän surulliselta.

Ahh, mut nyt en pohdi enää sanaakaan pidemmälle tätä vaan meen tekee popparit ja otan ton Renner-ilmaan naamalle ja avaan Netflixin. Perjantai, oot mun suosikki ♥

Kommentit (3)
  1. Minun mielestä naiseudessa on parasta olla mummu meidän Lapsenlapselle. Rakastan häntä kovasti, hän on 10kk ja on oppinut vierastamaan. Mummu tulee ja pelastaa, ruokkii,auttaa, leikkii, vilkuttaa. Kukaan ei sanonut, että mummuna on niin kokonaisvaltaista. Niin ihanaa! 🤩

  2. Mulla ei oo edes lapsia mutta RAKASTAN käydä yksin leffassa! Eli suosittelen sitä teille, onnistuu varmaan helpommin kun toinen voi aina jäädä kotiin 🙂 Leffassa kun ei muutenkaan voi jutella niin ihan sama onko yksin vai jonkun kanssa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *